Lue keskustelun säännöt.
40+ ikäisiä, jotka eronneet "ihan hyvästä", sisarukselliseksi muuttuneesta suhteesta?
26.08.2023 |
Kaipaisin kertomuksia, miten meni, kannattiko, jos niin miksi, ja jos ei, niin miksi ei. Mieheni kanssa siis pitkä suhde takana, lapsista nuorin enää asuu kotona. Suhteeni mieheni kanssa ns. toimii, eli siis arki sujuu, emme riitele oikeasti ikinä, välillä juttelemme niitä näitä (ei mitään syvällisiä keskusteluita kuitenkaan) ja naurammekin yhdessä joskus jollekin tilannekomiikalle tai vitseille. Kotityöt jaetaan tasaisesti, talous ok (tosin olisi ok vaikkemme yhdessä olisikaan, molemmat töissä). Mutta, intohimoa ei ole yhtään minun puoleltani, ja ihan kaikki keinot kokeiltu, mutta ei ole enää vuosiin kipinöinyt. Mies tuntee vetoa minuun, ja noin 1 x kk on elämää makkarissa, lähinnä velvollisuudentunnosta, mutta tästä en saa itse mitään. Mies on taitava kyllä, mutta kun en tunne minkäänlaista vetoa häneen, ei tekninen taitavuuskaan riitä. Ja mies on kyllä ihan normaalipainoinen ja hygienia kunnossa, eli vetovoiman puuttuminen ei johdu siitä. (Muihin kyllä koen vetoa, mutten silti ole ollut koskaan sängyssä kenenkään toisen kanssa.) Toisaalta olen ihan tottunut tähän intohimottomuuteen, mutta toisaalta mietin, että vielä(kö?) olisi ihanaa saada säpinää elämään, kokea perhosia vatsassa, kokea halua johonkuhun? Kaduttaako, jos turvallisen ja toimivan, sisaruksellisen suhteen lopettaa tällaisen takia? Haihattelenko?
Kommentit (1077)
Ap, tapasi analysoida pitkää parisuhdettasi, miestäsi ja itseäsi on niin pinnallinen, että luultavasti et yhtään tiedosta edes omia motiivejasi ja tarpeitasi. Projisoit kaiken seksiin.
Mutta ehkä sitten opit kun eroat, who knows.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AP:n parisuhde on surkea. Miksi niin monet koettavat puhua häntä jäämään?
Minä en ainakaan puhu ketään jäämään, kerroin vain (kun kysyttiin) että miten itsellä meni. Jos rehellinen vastaus ei vastaa toivottua vastausta, niin ei se ole sama kuin ylipuhuminen. Olen myös joka vaiheessa korostanut, että kaikkien tilanteet on erilaisia, eikä niitä voi siten yksi yhteen vertailla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oudon mustavalkoista ajattelua. Ei minullekaan intohimo ole mitenkään supertärkeää, mutten ikimaailmassa jäisi suhteeseen, jossa en tuntisi seksuaalista halua kumppaniani kohtaan. Saati sitten suhteeseen, jossa kumppanini ei olisi seksuaalisesti kiinnostunut minusta! Eipä siinä mikään elämäntarinan jakaminen paina, kun olo olisi iljettävä.
Olo olisi iljettävä? Miksi olo olisi iljettävä? Ei minulla ainakaan ole, päinvastoin. Eihän seksuaalisen vetovoiman puute ole sama kuin että toinen olisi jotenkin vastenmielinen.
Minulle tulee iljettävä tällaisessa suhteessa. En kykene olemaan toisen kanssa, jos kemiaa ei todellisuudessa ole.
No jos olo on iljettävä tai ei ole kemiaa niin sitten se ei tietenkään ole hyvä suhde. Minä puhuin eri asiasta, eli siitä, että suhde on muuten hyvä ja molempia tyydyttävä, mutta siinä ei vain ole seksiä. Kemiaakin on monenlaista.
Minulle ei ole olemassa mitään "muuten hyvää" suhdetta, jossa seksuaalista vetovoimaa ei ole. Sama kuin olisi "muuten hyvä" auto, josta sattuu puuttumaan voimansiirto.
No sinulla on sitten niin. Ihmiset ovat erilaisia. Siksikään ei ole mielestäni sinulta asiallista dissata tai vähätellä suhteita joista seksi puuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Velvollisuutesi on kertoa miehelle, ettet pidä häntä seksuaalisesti haluttavana. Mieti, miltä tuntuisi, jos joku huijaisi sinua suhteessa samalla tavalla.
Niinhän minä kerroinkin äskeisessä kommentissani aikovani tehdä. Helppoa ei tule olemaan, koska tiedän että se varmaan loukkaa, vaikken halua loukata. Mutta tilanne on nyt tämä ja ollut jo vuosia, näin on päässyt tapahtumaan, joten mitä muutakaan voin tehdä?
Ap
Olet itse ainoa syyllinen tuohon tilanteeseen. Turha kerjätä mistään sääliä. Kanna vastuusi ja seuraukset.
En hae mitään sääliä. Totta kai kannan seuraukset ja vastuun, kukapa muukaan sitä puolestani tekisi.
En minä kuitenkaan ole tietoisesti halunnut, että joskus aikoinaan kokemani vetovoima mieheeni olisi loppunut. Olen todella yrittänyt vuosikaudet kaikkea mahdollista, että se tulisi takaisin, muttei se tule! Voi kun jonkun keinon löytäisinkin, eihän minulla olisi sitten mitään ongelmaa. Mutta oikeasti, kaikki keinot, vinkit ja neuvot on jo kokeiltu vuosikausien aikana. Tuloksetta. Vetovoima ja kipinä ei ole palannut edes ohikiitäväksi sekunniksi.
Ap
Tässä ei ole vain kahta vaihtoehtoa, vaan useampi. Eli ei sen suhteen jatkon tarvitse olla kiinni siitä, saako kipinän palautettua vai ei. Voi myös mukauttaa omaa suhtautumista.
Meillä kanssa 20+ vuoden suhde ja kipinä kadonnut, minkä olemme yhteen ääneen todenneet. Olemme myös päätyneet siihen, että muuta hyvää on niin paljon, että se voittaa tuon puutteen. Oma ilo on keksitty. Tykätään kyllä halailla, hassutella ja joskus epäromanttisesti pusutella, eli kaikki läheisyys ei ole kadonnut. Helposti läheisyys ymmärretään vain seksinä vaikka näinhän ei ole.
Joillekin on ihan hyvä ratkaisu elää kämppiksinä ja se on ihan okei. Jotkut taas haluaa elämältään ja parisuhteeltaan enemmän, ja se on ihan yhtä okei.
Toki, mutta ei mekään olla mitään kämppiksiä, vaan elämänkumppaneita, parhaita kavereita, toistemme perhe ja se aivan erityinen ykköstyyppi. Ei kaikkien parisuhteiden tarvitse sisältää seksiä ollakseen hyviä liittoja. Tuo on mielestäni vanhanaikainen asenne.
Hallelujaa! Samaa mieltä.
Media suoltaa tuota seksisanomaa päivittäin. Jatkuvasti on luettavissa, että kuka tykkää mistäkin ja tämä asento on nautinnollisin kaikesta. Seksiä tarvitaan viikottain. Se parantaa maailman!
Jotenkin ymmärrän, että se oma ajatus jopa hämärtyy tuossa rummutuksessa. Harva kuitenkaan haluaa olla erilainen. Sitten suorittaa seksiä hampaat irvessä, kun kaikki muutkin. :(
Aika moni joka pitää seksuaalisuutta ja intohimoa tärkeänä pitää niitä kyllä ihan aidosti tärkeänä, ei suinkaan suorita hampaat irvessä siksi että lehdessä käsketään tykkäämään seksistä. Jos itselle seksi on noin vastenmielistä, niin soisi etsimään kaltaisensa kumppanin.
Erosin 42-vuotiaana sisko-veli-suhteeksi muuttuneesta avioliitosta, ja tuntuu ihanalta. Elämässä on taas värit, tunnen tunteita mitä en ole tuntenut aikoihin ja oma tupa ja oma lupa on ihanaa. Samalla tiedän, että lapsilla on hyvä isä, joten voi hyvin mielin silti tietää, että lapset saa hyvän kasvatuksen ja ponnahduslaudan elämään.
Saat yhden mahdollisuuden maapallolla, etkä koskaan tiedä milloin sinun aikasi päättyy. Käytä se hyvin ja ELÄ!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, tapasi analysoida pitkää parisuhdettasi, miestäsi ja itseäsi on niin pinnallinen, että luultavasti et yhtään tiedosta edes omia motiivejasi ja tarpeitasi. Projisoit kaiken seksiin.
Mutta ehkä sitten opit kun eroat, who knows.
Edelleen epällen trolliksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oudon mustavalkoista ajattelua. Ei minullekaan intohimo ole mitenkään supertärkeää, mutten ikimaailmassa jäisi suhteeseen, jossa en tuntisi seksuaalista halua kumppaniani kohtaan. Saati sitten suhteeseen, jossa kumppanini ei olisi seksuaalisesti kiinnostunut minusta! Eipä siinä mikään elämäntarinan jakaminen paina, kun olo olisi iljettävä.
Olo olisi iljettävä? Miksi olo olisi iljettävä? Ei minulla ainakaan ole, päinvastoin. Eihän seksuaalisen vetovoiman puute ole sama kuin että toinen olisi jotenkin vastenmielinen.
Minulle tulee iljettävä tällaisessa suhteessa. En kykene olemaan toisen kanssa, jos kemiaa ei todellisuudessa ole.
No jos olo on iljettävä tai ei ole kemiaa niin sitten se ei tietenkään ole hyvä suhde. Minä puhuin eri asiasta, eli siitä, että suhde on muuten hyvä ja molempia tyydyttävä, mutta siinä ei vain ole seksiä. Kemiaakin on monenlaista.
Minulle ei ole olemassa mitään "muuten hyvää" suhdetta, jossa seksuaalista vetovoimaa ei ole. Sama kuin olisi "muuten hyvä" auto, josta sattuu puuttumaan voimansiirto.
No sinulla on sitten niin. Ihmiset ovat erilaisia. Siksikään ei ole mielestäni sinulta asiallista dissata tai vähätellä suhteita joista seksi puuttuu.
Minusta tuo kirjoittaja puhui kyllä siitä miten itse kokee parisuhteet, eikä dissannut kenenkään muun suhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oudon mustavalkoista ajattelua. Ei minullekaan intohimo ole mitenkään supertärkeää, mutten ikimaailmassa jäisi suhteeseen, jossa en tuntisi seksuaalista halua kumppaniani kohtaan. Saati sitten suhteeseen, jossa kumppanini ei olisi seksuaalisesti kiinnostunut minusta! Eipä siinä mikään elämäntarinan jakaminen paina, kun olo olisi iljettävä.
Olo olisi iljettävä? Miksi olo olisi iljettävä? Ei minulla ainakaan ole, päinvastoin. Eihän seksuaalisen vetovoiman puute ole sama kuin että toinen olisi jotenkin vastenmielinen.
Minulle tulee iljettävä tällaisessa suhteessa. En kykene olemaan toisen kanssa, jos kemiaa ei todellisuudessa ole.
No jos olo on iljettävä tai ei ole kemiaa niin sitten se ei tietenkään ole hyvä suhde. Minä puhuin eri asiasta, eli siitä, että suhde on muuten hyvä ja molempia tyydyttävä, mutta siinä ei vain ole seksiä. Kemiaakin on monenlaista.
Minulle ei ole olemassa mitään "muuten hyvää" suhdetta, jossa seksuaalista vetovoimaa ei ole. Sama kuin olisi "muuten hyvä" auto, josta sattuu puuttumaan voimansiirto.
Ontuva vertaus. Auton käyttötarkoitus (ellei ole museossa näytillä) on paikasta toiseen siirtyminen, mikä ei onnistu ilman voimansiirtoa. Parisuhteen tarkoitus voi vaihdella suurestikin ja se mikä yhdelle on suhteessa tärkeintä ei olekaan sitä toiselle. Eli vertauksesi pätee vain sinuun, muista se ei kerro mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oudon mustavalkoista ajattelua. Ei minullekaan intohimo ole mitenkään supertärkeää, mutten ikimaailmassa jäisi suhteeseen, jossa en tuntisi seksuaalista halua kumppaniani kohtaan. Saati sitten suhteeseen, jossa kumppanini ei olisi seksuaalisesti kiinnostunut minusta! Eipä siinä mikään elämäntarinan jakaminen paina, kun olo olisi iljettävä.
Olo olisi iljettävä? Miksi olo olisi iljettävä? Ei minulla ainakaan ole, päinvastoin. Eihän seksuaalisen vetovoiman puute ole sama kuin että toinen olisi jotenkin vastenmielinen.
Minulle tulee iljettävä tällaisessa suhteessa. En kykene olemaan toisen kanssa, jos kemiaa ei todellisuudessa ole.
No jos olo on iljettävä tai ei ole kemiaa niin sitten se ei tietenkään ole hyvä suhde. Minä puhuin eri asiasta, eli siitä, että suhde on muuten hyvä ja molempia tyydyttävä, mutta siinä ei vain ole seksiä. Kemiaakin on monenlaista.
Minulle ei ole olemassa mitään "muuten hyvää" suhdetta, jossa seksuaalista vetovoimaa ei ole. Sama kuin olisi "muuten hyvä" auto, josta sattuu puuttumaan voimansiirto.
No sinulla on sitten niin. Ihmiset ovat erilaisia. Siksikään ei ole mielestäni sinulta asiallista dissata tai vähätellä suhteita joista seksi puuttuu.
Minusta tuo kirjoittaja puhui kyllä siitä miten itse kokee parisuhteet, eikä dissannut kenenkään muun suhdetta.
Jaa, jos hän ei ollut se joka kutsui avioliittoani kämppissuhteeksi tai kaverisuhteeksi niin voi olla. Ja sitähän minä hänelle yritän sanoakin koko ajan, että sinulla voi olla noin mutta toisella voi olla toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oudon mustavalkoista ajattelua. Ei minullekaan intohimo ole mitenkään supertärkeää, mutten ikimaailmassa jäisi suhteeseen, jossa en tuntisi seksuaalista halua kumppaniani kohtaan. Saati sitten suhteeseen, jossa kumppanini ei olisi seksuaalisesti kiinnostunut minusta! Eipä siinä mikään elämäntarinan jakaminen paina, kun olo olisi iljettävä.
Olo olisi iljettävä? Miksi olo olisi iljettävä? Ei minulla ainakaan ole, päinvastoin. Eihän seksuaalisen vetovoiman puute ole sama kuin että toinen olisi jotenkin vastenmielinen.
Minulle tulee iljettävä tällaisessa suhteessa. En kykene olemaan toisen kanssa, jos kemiaa ei todellisuudessa ole.
No jos olo on iljettävä tai ei ole kemiaa niin sitten se ei tietenkään ole hyvä suhde. Minä puhuin eri asiasta, eli siitä, että suhde on muuten hyvä ja molempia tyydyttävä, mutta siinä ei vain ole seksiä. Kemiaakin on monenlaista.
Minulle ei ole olemassa mitään "muuten hyvää" suhdetta, jossa seksuaalista vetovoimaa ei ole. Sama kuin olisi "muuten hyvä" auto, josta sattuu puuttumaan voimansiirto.
Ontuva vertaus. Auton käyttötarkoitus (ellei ole museossa näytillä) on paikasta toiseen siirtyminen, mikä ei onnistu ilman voimansiirtoa. Parisuhteen tarkoitus voi vaihdella suurestikin ja se mikä yhdelle on suhteessa tärkeintä ei olekaan sitä toiselle. Eli vertauksesi pätee vain sinuun, muista se ei kerro mitään.
Niin, kuka tässä muista on puhunut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, tapasi analysoida pitkää parisuhdettasi, miestäsi ja itseäsi on niin pinnallinen, että luultavasti et yhtään tiedosta edes omia motiivejasi ja tarpeitasi. Projisoit kaiken seksiin.
Mutta ehkä sitten opit kun eroat, who knows.
Edelleen epällen trolliksi.
Kuplavolkkareita ja ikean pöytiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut suhteessa jossa oli pelkkää eläimellistä intohimoa, seksi oli uskomatonta ja kemia suorastaan räjähtävä. Mutta siitä suhteesta puuttui kaikki muu, meillä ei ollut mitään yhteistä, mies oli tylsä kuin mikä eikä halunnut puhua mistään. Räpläsi aina vaan kännykkäänsä ja huumorintaju olematon.
Olen myös ollut suhteessa hetkellisesti miehen kanssa johon en tuntenut ollenkaan vetoa. Ei ollut vastenmielinen vaan ihan kivannäköinen mies, mutta seksualinen kemia puuttui. Sen sijaan oli niitä ihmisiä joiden kanssa tuntui kuin olisi tuntenut toisen aina jo ekalla tapaamisella, oli paljon yhteistä ja hänen seurassaan oli hyvä olla. Ei ollut tylsää ja huumori kukki.
Kumpaankaan suhteeseen en jäänyt mutta jos olisi "pakko" valita niin valitsisin jälkimmäisen. Löytäisipä molemmat samassa paketissa.
Vierailija kirjoitti:
Ap, tapasi analysoida pitkää parisuhdettasi, miestäsi ja itseäsi on niin pinnallinen, että luultavasti et yhtään tiedosta edes omia motiivejasi ja tarpeitasi. Projisoit kaiken seksiin.
Mutta ehkä sitten opit kun eroat, who knows.
Palstalla on yllättävän paljon aseksuaaleja ja traumapirkkoja. Miksi annatte ylipäätään parisuhdeneuvoja ihmisille, joilla on normaali, terve seksuaalisuus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, tapasi analysoida pitkää parisuhdettasi, miestäsi ja itseäsi on niin pinnallinen, että luultavasti et yhtään tiedosta edes omia motiivejasi ja tarpeitasi. Projisoit kaiken seksiin.
Mutta ehkä sitten opit kun eroat, who knows.
Palstalla on yllättävän paljon aseksuaaleja ja traumapirkkoja. Miksi annatte ylipäätään parisuhdeneuvoja ihmisille, joilla on normaali, terve seksuaalisuus?
Puhukaa siitä mitä tunnette, toivotte ja tarvitsette toiselle suhteen alusta lähtien. Ei piilottelua, valheita, näyttelemistä ja ylimiellyttämistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, tapasi analysoida pitkää parisuhdettasi, miestäsi ja itseäsi on niin pinnallinen, että luultavasti et yhtään tiedosta edes omia motiivejasi ja tarpeitasi. Projisoit kaiken seksiin.
Mutta ehkä sitten opit kun eroat, who knows.
Palstalla on yllättävän paljon aseksuaaleja ja traumapirkkoja. Miksi annatte ylipäätään parisuhdeneuvoja ihmisille, joilla on normaali, terve seksuaalisuus?
Se mikä sinun mielestäsi on tervettä ei tee siitä tervettä. Minun mielestäni ei ole tervettä antaa seksille liian suurta arvovaltaa niinkuin nykyään tunnutaan tekevän. Seksille on paikkansa mutta sitä ei tarvitse palvoa kuin jumalaa. Nykyään "tervettä" on mitä enemmän ja useamman kanssa paneskelee ja mieluiten vielä kokeilee kaikkia sukupuolia ja oma käsi siihen vielä päälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oudon mustavalkoista ajattelua. Ei minullekaan intohimo ole mitenkään supertärkeää, mutten ikimaailmassa jäisi suhteeseen, jossa en tuntisi seksuaalista halua kumppaniani kohtaan. Saati sitten suhteeseen, jossa kumppanini ei olisi seksuaalisesti kiinnostunut minusta! Eipä siinä mikään elämäntarinan jakaminen paina, kun olo olisi iljettävä.
Olo olisi iljettävä? Miksi olo olisi iljettävä? Ei minulla ainakaan ole, päinvastoin. Eihän seksuaalisen vetovoiman puute ole sama kuin että toinen olisi jotenkin vastenmielinen.
Minulle tulee iljettävä tällaisessa suhteessa. En kykene olemaan toisen kanssa, jos kemiaa ei todellisuudessa ole.
No jos olo on iljettävä tai ei ole kemiaa niin sitten se ei tietenkään ole hyvä suhde. Minä puhuin eri asiasta, eli siitä, että suhde on muuten hyvä ja molempia tyydyttävä, mutta siinä ei vain ole seksiä. Kemiaakin on monenlaista.
Minulle ei ole olemassa mitään "muuten hyvää" suhdetta, jossa seksuaalista vetovoimaa ei ole. Sama kuin olisi "muuten hyvä" auto, josta sattuu puuttumaan voimansiirto.
Ontuva vertaus. Auton käyttötarkoitus (ellei ole museossa näytillä) on paikasta toiseen siirtyminen, mikä ei onnistu ilman voimansiirtoa. Parisuhteen tarkoitus voi vaihdella suurestikin ja se mikä yhdelle on suhteessa tärkeintä ei olekaan sitä toiselle. Eli vertauksesi pätee vain sinuun, muista se ei kerro mitään.
Niin, kuka tässä muista on puhunut?
No ne jotka nimittivät seksittömiä parisuhteita kämppis- tai kaverisuhteeksi. Noissa kommenteissa luokiteltiin ja arvotettiin huonommaksi toisten ihmisten vuosikymmeniä kestäviä liittoja tietämättä niistä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut suhteessa jossa oli pelkkää eläimellistä intohimoa, seksi oli uskomatonta ja kemia suorastaan räjähtävä. Mutta siitä suhteesta puuttui kaikki muu, meillä ei ollut mitään yhteistä, mies oli tylsä kuin mikä eikä halunnut puhua mistään. Räpläsi aina vaan kännykkäänsä ja huumorintaju olematon.
Olen myös ollut suhteessa hetkellisesti miehen kanssa johon en tuntenut ollenkaan vetoa. Ei ollut vastenmielinen vaan ihan kivannäköinen mies, mutta seksualinen kemia puuttui. Sen sijaan oli niitä ihmisiä joiden kanssa tuntui kuin olisi tuntenut toisen aina jo ekalla tapaamisella, oli paljon yhteistä ja hänen seurassaan oli hyvä olla. Ei ollut tylsää ja huumori kukki.
Kumpaankaan suhteeseen en jäänyt mutta jos olisi "pakko" valita niin valitsisin jälkimmäisen. Löytäisipä molemmat samassa paketissa.
Useinhan se tulee samassa paketissa, mutta vain eri aikaan. Ymmärtääkseni ap:llakin oli aluksi intohimoa joka vuosien saatossa hiipunut. Tämä lienee yleisin kuvio. Omassa suhteessa siis päädytty siihen, että tämä suhteen vaihe on nyt tällainen ja sellaisenaankin parempi kuin ero toisesta ja mielenkiintoista nähdä mitä tulee seuraavaksi. Voiko esimerkiksi yhteenkuuluvuus vielä syventyä tästä tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, tapasi analysoida pitkää parisuhdettasi, miestäsi ja itseäsi on niin pinnallinen, että luultavasti et yhtään tiedosta edes omia motiivejasi ja tarpeitasi. Projisoit kaiken seksiin.
Mutta ehkä sitten opit kun eroat, who knows.
Palstalla on yllättävän paljon aseksuaaleja ja traumapirkkoja. Miksi annatte ylipäätään parisuhdeneuvoja ihmisille, joilla on normaali, terve seksuaalisuus?
Se mikä sinun mielestäsi on tervettä ei tee siitä tervettä. Minun mielestäni ei ole tervettä antaa seksille liian suurta arvovaltaa niinkuin nykyään tunnutaan tekevän. Seksille on paikkansa mutta sitä ei tarvitse palvoa kuin jumalaa. Nykyään "tervettä" on mitä enemmän ja useamman kanssa paneskelee ja mieluiten vielä kokeilee kaikkia sukupuolia ja oma käsi siihen vielä päälle.
Haluaisin kysyä sinulta "ei ole tervettä antaa seksille liian suurta arvovaltaa", että jos ei ole tuntenut vuosikausiin(!), monista yrityksistä huolimatta, edes ohikiitävää sekuntia vetovoimaa, intohimoa tai halua puolisoonsa, ja miettii sitten, että haluaisi sitä vielä joskus kokea... Niin tarkoittaako tämä sitä, että palvoo seksiä kuin jumalaa?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, tapasi analysoida pitkää parisuhdettasi, miestäsi ja itseäsi on niin pinnallinen, että luultavasti et yhtään tiedosta edes omia motiivejasi ja tarpeitasi. Projisoit kaiken seksiin.
Mutta ehkä sitten opit kun eroat, who knows.
Palstalla on yllättävän paljon aseksuaaleja ja traumapirkkoja. Miksi annatte ylipäätään parisuhdeneuvoja ihmisille, joilla on normaali, terve seksuaalisuus?
Se mikä sinun mielestäsi on tervettä ei tee siitä tervettä. Minun mielestäni ei ole tervettä antaa seksille liian suurta arvovaltaa niinkuin nykyään tunnutaan tekevän. Seksille on paikkansa mutta sitä ei tarvitse palvoa kuin jumalaa. Nykyään "tervettä" on mitä enemmän ja useamman kanssa paneskelee ja mieluiten vielä kokeilee kaikkia sukupuolia ja oma käsi siihen vielä päälle.
Haluaisin kysyä sinulta "ei ole tervettä antaa seksille liian suurta arvovaltaa", että jos ei ole tuntenut vuosikausiin(!), monista yrityksistä huolimatta, edes ohikiitävää sekuntia vetovoimaa, intohimoa tai halua puolisoonsa, ja miettii sitten, että haluaisi sitä vielä joskus kokea... Niin tarkoittaako tämä sitä, että palvoo seksiä kuin jumalaa?
Ap
Pystytkö vastaamaan oletko noiden viiittamiesi vuosien aikana sanonut suoraan puolisollesi tuon?
Minulle ei ole olemassa mitään "muuten hyvää" suhdetta, jossa seksuaalista vetovoimaa ei ole. Sama kuin olisi "muuten hyvä" auto, josta sattuu puuttumaan voimansiirto.