Lue keskustelun säännöt.
40+ ikäisiä, jotka eronneet "ihan hyvästä", sisarukselliseksi muuttuneesta suhteesta?
26.08.2023 |
Kaipaisin kertomuksia, miten meni, kannattiko, jos niin miksi, ja jos ei, niin miksi ei. Mieheni kanssa siis pitkä suhde takana, lapsista nuorin enää asuu kotona. Suhteeni mieheni kanssa ns. toimii, eli siis arki sujuu, emme riitele oikeasti ikinä, välillä juttelemme niitä näitä (ei mitään syvällisiä keskusteluita kuitenkaan) ja naurammekin yhdessä joskus jollekin tilannekomiikalle tai vitseille. Kotityöt jaetaan tasaisesti, talous ok (tosin olisi ok vaikkemme yhdessä olisikaan, molemmat töissä). Mutta, intohimoa ei ole yhtään minun puoleltani, ja ihan kaikki keinot kokeiltu, mutta ei ole enää vuosiin kipinöinyt. Mies tuntee vetoa minuun, ja noin 1 x kk on elämää makkarissa, lähinnä velvollisuudentunnosta, mutta tästä en saa itse mitään. Mies on taitava kyllä, mutta kun en tunne minkäänlaista vetoa häneen, ei tekninen taitavuuskaan riitä. Ja mies on kyllä ihan normaalipainoinen ja hygienia kunnossa, eli vetovoiman puuttuminen ei johdu siitä. (Muihin kyllä koen vetoa, mutten silti ole ollut koskaan sängyssä kenenkään toisen kanssa.) Toisaalta olen ihan tottunut tähän intohimottomuuteen, mutta toisaalta mietin, että vielä(kö?) olisi ihanaa saada säpinää elämään, kokea perhosia vatsassa, kokea halua johonkuhun? Kaduttaako, jos turvallisen ja toimivan, sisaruksellisen suhteen lopettaa tällaisen takia? Haihattelenko?
Kommentit (1077)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen sitä mieltä että nainen yleensä löytää tosirakkauden vasta 40+ vuotiaana. Sitä ennen miehet rakastuvat meissä ulkonäköön ja haluavat meistä synnyttäjän jälkikasvulleen. Sen jälkeen hylkäävät kun lapset on tehty ja ulkonäkö ei enää vastaa sitä mikä oli rakkauden perustana.
40+ tarjonta on vähäisempää mutta laadukkaampaa. Ne edelleen pinnalliset miehet etsivät nuoria, ei tarvi turhaan kuluttaa aikaa heihin ja pettyä. Kun tapaat jonkun joka pitää sinusta, tiedät että ulkonäkösi ei ole miehelle tärkein tekijä.
Hassu pieni kohtalon iva on muuten siinäkin, että jos nuo nuoren ulkonäön ihannoitsijat löytävät sen uuden, nuoremman vaimon, he itse asiassa päätyvät maistamaan omaa lääkettään. Nuoremmalle naiselle vanhempi mies on siittäjä ja lastenhoitaja, ja sitten aletaan etsiä oikeaa rakkautta kun lapset on tehty eikä ole enää sen takia painetta pitää kiirettä.
En kyllä lähtisi yleistämään näin rajusti. Tämä koskee todennäköisesti eniten niitä naisia jotka ovat itsekin valinneet ensimmäisen puolisonsa pinnallista syistä tai ovat niitä jotka rakastuvat renttuihin tai kylmiin, etäisiin coolehin miehiin. Ne naiset jotka ovat jo nuorempana ymmärtäneet oman arvonsa ja etsineet syvempää yhteyttä ovat todennäköisesti onnistuneet löytämään sen oikean jo nuorempana.
Totta, mutta nuorena on vaikeampi tehdä hyvä valinta koska nuorena ei yleensä kauhean tarkkaan tiedä mitä haluaa tai tarvitsee kun ei tunne itseäänkään. Ei tiedä millainen on hyvä suhde tai mies kun ei ole kokemusta. Moni tarttuu ensimmäiseen vastaantulijaan (toki pitkälti tässä määrää miehen ulkonäkö naisellakin). Kuvittelee keskinkertaista tai jopa huonoa hyväksi kun ei tiedä paremmasta. Itsekin luulin että eka suhde oli syvää rakkautta kun tapeltiin niin paljon että sehän toki merkkasi suurta intohimoa :D
Vanhempana solmittu suhde perustuu siihen että elämänkokemuksen myötä osaa etsiä sitä oikeaa, sitä joka on sopiva juuri itselle. Kuulun siis myös tuohon porukkaan joka on löytänyt aitoa rakkautta vasta kypsällä iällä.
Osaatko naisena kertoa, mihin se liittyy, että naiset väittävät arvostavansa miehessä muita asioita, kun ulkonäköä? Kun kuitenkin se ulkonäkö merkkaa ensisijaisesti kuitenkin?
No siis naisiahan on erilaisia. Ja oman käsitykseni mukaan ne ovat usein miehiä jotka väittävät ettei naista kiinnosta ulkonäkö. (Vaan raha, status ym.)?
Itse uskoisin että nuorina ulkonäkö kiinnostaa molempia sukupuolia varsin paljon, ja siihen perustuu myös ensimmäisten liittojen erotilastot kun puoliso on valittu ulkonäön perusteella. Vanhempana solmitut liitot, ne tosirakkausliitot mistä tässäkin on puhuttu, ovat kestävämpiä koska vanhemmiten useimmilla muut asiat alkavat merkata enemmän.
On tietty myös niitä joilla tässä asiassa ei tapahdu kehitystä ja ne ovat niitä surullisia hopeakettuja ja puumia jotka epätoivoisesti jahtaavat nuorempia ja ehkä aina välillä saavat hetkeksi ulkonäköön perustuvan ikäerosuhteen.
Ja miehen kohdallahan se ulkonäkö on tämä:
1) Tummat hiukset, täydellinen hiusraja 2) Pituutta yli 183 cm 3) Selkeästi piirtyvät lihakset 4) Rasvaprosentti 8-12 5) Suorat, sopivan valkoiset hampaat 6) Yksinkertaiset, tyylikkäät vaatteet [ei silmälaseja!] 7) Etnisyys kaukasidinen 8) Ikää maksimissaan 27 vuotta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen sitä mieltä että nainen yleensä löytää tosirakkauden vasta 40+ vuotiaana. Sitä ennen miehet rakastuvat meissä ulkonäköön ja haluavat meistä synnyttäjän jälkikasvulleen. Sen jälkeen hylkäävät kun lapset on tehty ja ulkonäkö ei enää vastaa sitä mikä oli rakkauden perustana.
40+ tarjonta on vähäisempää mutta laadukkaampaa. Ne edelleen pinnalliset miehet etsivät nuoria, ei tarvi turhaan kuluttaa aikaa heihin ja pettyä. Kun tapaat jonkun joka pitää sinusta, tiedät että ulkonäkösi ei ole miehelle tärkein tekijä.
Hassu pieni kohtalon iva on muuten siinäkin, että jos nuo nuoren ulkonäön ihannoitsijat löytävät sen uuden, nuoremman vaimon, he itse asiassa päätyvät maistamaan omaa lääkettään. Nuoremmalle naiselle vanhempi mies on siittäjä ja lastenhoitaja, ja sitten aletaan etsiä oikeaa rakkautta kun lapset on tehty eikä ole enää sen takia painetta pitää kiirettä.
En kyllä lähtisi yleistämään näin rajusti. Tämä koskee todennäköisesti eniten niitä naisia jotka ovat itsekin valinneet ensimmäisen puolisonsa pinnallista syistä tai ovat niitä jotka rakastuvat renttuihin tai kylmiin, etäisiin coolehin miehiin. Ne naiset jotka ovat jo nuorempana ymmärtäneet oman arvonsa ja etsineet syvempää yhteyttä ovat todennäköisesti onnistuneet löytämään sen oikean jo nuorempana.
Totta, mutta nuorena on vaikeampi tehdä hyvä valinta koska nuorena ei yleensä kauhean tarkkaan tiedä mitä haluaa tai tarvitsee kun ei tunne itseäänkään. Ei tiedä millainen on hyvä suhde tai mies kun ei ole kokemusta. Moni tarttuu ensimmäiseen vastaantulijaan (toki pitkälti tässä määrää miehen ulkonäkö naisellakin). Kuvittelee keskinkertaista tai jopa huonoa hyväksi kun ei tiedä paremmasta. Itsekin luulin että eka suhde oli syvää rakkautta kun tapeltiin niin paljon että sehän toki merkkasi suurta intohimoa :D
Vanhempana solmittu suhde perustuu siihen että elämänkokemuksen myötä osaa etsiä sitä oikeaa, sitä joka on sopiva juuri itselle. Kuulun siis myös tuohon porukkaan joka on löytänyt aitoa rakkautta vasta kypsällä iällä.
Osaatko naisena kertoa, mihin se liittyy, että naiset väittävät arvostavansa miehessä muita asioita, kun ulkonäköä? Kun kuitenkin se ulkonäkö merkkaa ensisijaisesti kuitenkin?
Minkä sille voi että muutoin ihana mies myös näyttää syötävän hyvältä. Mulkut ei näytä hyvältä jos luonne on sontaa.
Vierailija kirjoitti:
Huolestuttava ketju näin perheeisän näkökulmastani. Aina on opetettu, että miehen pitää ottaa vastuu itsestään, perheestä ja kodista, kuunnella ja puhua, olla tukena ja kiinnostunut, tiimipelaaja, huomioida puoliso pienin elein ja niin edelleen. Siitä syntyy täyteläinen suhde, jossa naisen seksuaalisuuskin pääsee kukkimaan.
Kuitenkin monelle selvästi kaikki kulminoituu ulkokohtaisempaan seksuaaliseen haluun ja jännitykseen. Sitä en pysty vaimolle juurikaan tarjoamaan, kun olen se vanha tuttu kumppani, enkä kieltämättä mikään karismaattinen miesmalli muutenkaan.
Eroa odotellessa. Höh.
Älä ole huolissasi. Mulla ainakin suurin syy halujen hiipumiseen on miehen aiemmat pettämiset, valehtelut ja huonosti kohtelu sekä kontrollointi. Vaikka ne on jo takana päin, niin ei taida enää halut palata. On tässä muutakin, mutta nuo on se ylittämätön juttu. Jotenkin mennyt maku koko seksiin.
En kovin helposti ottaisi enää uutta miestä, jos eroaisin. Saisin kyllä ja varmasti nykyistä ns. paremman (halutumman, tavoitellumman), sitä ei tarvitsisi pelätä, mutta en enää antaisi vapauttani pois mistään hinnasta. Muutenkin pettynyt epäluotettaviin ihmisiin, joten olen mieluummin yksin ja yksinäinen kuin sitoudun keneenkään millään muotoa. Jos olet luotettava, kannat vastuusi ja huomioit naisesi sekä annat hänen ottaa myös omaa aikaa ja vapauden valita sinut aina uudelleen, ei sinulla pitäisi olla huolen häivää. Se on miehekästä, mutta miehekkyys on valitettavan harvinaista.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni oli erittäin hyvä mies, vastuuntuntoinen, kunnollinen, hyvin toimeentuleva ja pidetty. Ulkonäössäkään ei ollut moittimista, kun harrasti liikuntaa. Halut vain hiipuivat miestä kohtaan, ei tehnyt enää mieli, vaan oltiin kuin kämppiksiä. Jos hän yritti tehdä aloitetta sänkypuuhiin, torjuin. En nähnyt hänessä loppujen lopulta mitään hyvää. Sitten tuli pommi, kun hän oli löytänyt klassisesti paljon nuoremman naisen. Se oli kamala shokki, jotenkin ajattelin, ettei häntä kukaan halua kun en minäkään. Erosimme ja hän päätyi heti naimisiin tahollaan. Minulle deittimarkkinoiden karuus iski silmille, kun olisin ollut valmis uuteen parisuhteeseen. Viisikymppiselle naiselle ei löydä ottajia, hetken viihdykkeeksi kenties, ei muuhun.
Tämä on juuri kuin itselläni ja puolisollani. Olen siis mies ja saatan tehdä saman jonain päivänä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huolestuttava ketju näin perheeisän näkökulmastani. Aina on opetettu, että miehen pitää ottaa vastuu itsestään, perheestä ja kodista, kuunnella ja puhua, olla tukena ja kiinnostunut, tiimipelaaja, huomioida puoliso pienin elein ja niin edelleen. Siitä syntyy täyteläinen suhde, jossa naisen seksuaalisuuskin pääsee kukkimaan.
Kuitenkin monelle selvästi kaikki kulminoituu ulkokohtaisempaan seksuaaliseen haluun ja jännitykseen. Sitä en pysty vaimolle juurikaan tarjoamaan, kun olen se vanha tuttu kumppani, enkä kieltämättä mikään karismaattinen miesmalli muutenkaan.
Eroa odotellessa. Höh.
Älä ole huolissasi. Mulla ainakin suurin syy halujen hiipumiseen on miehen aiemmat pettämiset, valehtelut ja huonosti kohtelu sekä kontrollointi. Vaikka ne on jo takana päin, niin ei taida enää halut palata. On tässä muutakin, mutta nuo on se ylittämätön juttu. Jotenkin mennyt maku koko seksiin.
En kovin helposti ottaisi enää uutta miestä, jos eroaisin. Saisin kyllä ja varmasti nykyistä ns. paremman (halutumman, tavoitellumman), sitä ei tarvitsisi pelätä, mutta en enää antaisi vapauttani pois mistään hinnasta. Muutenkin pettynyt epäluotettaviin ihmisiin, joten olen mieluummin yksin ja yksinäinen kuin sitoudun keneenkään millään muotoa. Jos olet luotettava, kannat vastuusi ja huomioit naisesi sekä annat hänen ottaa myös omaa aikaa ja vapauden valita sinut aina uudelleen, ei sinulla pitäisi olla huolen häivää. Se on miehekästä, mutta miehekkyys on valitettavan harvinaista.
Millainen on halutumpi ja tavoitellumpi mies?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huolestuttava ketju näin perheeisän näkökulmastani. Aina on opetettu, että miehen pitää ottaa vastuu itsestään, perheestä ja kodista, kuunnella ja puhua, olla tukena ja kiinnostunut, tiimipelaaja, huomioida puoliso pienin elein ja niin edelleen. Siitä syntyy täyteläinen suhde, jossa naisen seksuaalisuuskin pääsee kukkimaan.
Kuitenkin monelle selvästi kaikki kulminoituu ulkokohtaisempaan seksuaaliseen haluun ja jännitykseen. Sitä en pysty vaimolle juurikaan tarjoamaan, kun olen se vanha tuttu kumppani, enkä kieltämättä mikään karismaattinen miesmalli muutenkaan.
Eroa odotellessa. Höh.
Sullahan on aivan eri tilanne, jos kerran kuuntelet ja puhut, otat vastuuta suhteesta, olet tukena ja kiinnostunut toisesta. Esim. Ap:n miestä ei kiinnosta edes onko ap vakavasti sairas. Sellainen suhtautuminen puolisolta ei voi olla vaikuttamatta seksuaaliseen haluun ja ylipäätään haluun olla koko suhteessa.
On myös tapauksia ja paljon joissa tuon kaltainen kuunteleva, puhuva, toista tuleva ja kiinnostunut heitetään mies mäkeen koska haetaan jotain uutta. Näissä tapauksissa lähtijän psykeestä yleensä paljastuu todella isoja ongelmia.
Se että jossain elämänvaiheessa alkaa kyseenalaistamaan omia valintojaan, ja joutuu silmätysten itsensä kanssa ei todellakaan ole iso psyyken ongelma, vaan oikeastaan päinvastoin. Suurempi ongelma on sillä joka ei vielä 4-kymppisenäkään ole tätä ymmärtänyt.
Hmm, vakaa ja normaalilla psyykellä varustettu ei käyttäydy noin vaan ymmärtää jo parinkympin jälkeen valintansa ja on silmätysten itsensä kanssa. Ja joo, onhan noita itsensä piilottavia valheellsia miehiä ja naisia mutta he nyt ovatkin muutenkin pohjasakkaa parisuhteissa.
Meillä samalainen vaimo. Mun pitää vastentahtoisesti aina hankkia joku sivusuhde että oma vaimo kiinnostuu minusta taas.
Eniten innostuu jos mulla on puhelimessa joku 20-30v nuori nainen.
Hänellä on pääkopassa joku ongelma että mun markkinavetoisuus pitää todistaa että syntyy se kipinä. Ihan sattumalta kerran tämä huomattiin, kun olin ajautunut sivusuhteeseen seksin puutteen vuoksi. Ikävä sille ulkopuoliselle osapuolelle kun joutuu mukaan mun ja vaimon roolileikkiin. Kun toisella voi olla tunteita mukana myös, mutta itseä ei hirveästi kiinnostaisi tämä pettämisleikki, mutta vaimolle se on sellainen juttu että mun markkina-arvo tulee käytännössä todistetuksi. Siis näin pahimmillaan vuoden välein. Eli yksi vastentahtoinen sivusuhde vuodessa muutaman kuukauden verran. Itselle tämä on aika raskasta, mutta se on se mistä vaimo saa kipinät suhteeseen.
T: M44
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole pitkää liittoa mutta miehistä O sen verran kokemusta että sanoisin jotta älä hyvä ihminen haihattele joutavia! Sinulla on unelmien parisuhde ja mies joita on vain harvalla. Ihan oikeasti.
Et tule saamaan etenkään keski-ikäisenä parisuhteeseen mitään kuumaa ja ihanaa adonista vaan tuollaiset miehet jahtaa kaksvitosia. Muut on sitten syystäkin sinkkuja, luonnehäiriöisiä (saattavat suostua sinua panemaan mutta samalla arvioivat mikä kaikki ulkonäössäsi on pielessä), alkoholisteja, varattuja pettäjiä jne.
Sinulla on sinua hyvin kohteleva mies joka vieläpä haluaa sinua: niitä on todella vaikea löytää nuorenakin, saati sitten yli nelikymppisenä kun ei ole kenenkään miehen ykkös tai edes kakkosvaihtoehto. Kyllä se niin on että kaikenikäiset vapaat miehet on keskimäärin kiinnostuneita max kolmikymppisistä. Olet vain nyt tottunut niin hyvään että elät vähän harhakuvitelmissa. Minä 40 + sinkkuna tiedän ruman totuuden.
Ei ap halua kuumaa ja ihanaa adonista, vaan molemminpuolista halua ja tykkäämistä. Ei sen saaminen riipu kuumuudesta ja ulkonäöstä vaan sopivuudesta. Jos olisin ap niin koettaisin herätellä vanhoja tunteita miestä kohtaan esiin, toki jos niitä ei ole ollut alunperinkään niin tuskin auttaa asiaa eli sitten ehkä eroaisin. Terapiaakin kokeilisin, esim seksuaaliterapiaa. Valintoja valintoja ja niiden seurausten kanssa pitää oppia elämään valitsi jatkamisen tai eron.
Kaipaan aikoja, jolloin kristilliset arvot johdattivat meitä.
Silloin ei tuollaisia mietitty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos et rakasta miestä niin eroa. Pääsee mies vapaille markkinoille etsimään sellaisen naisen joka rakastaa häntä aidosti.
En ole ap, mutta pakko kommentoida tähän, että ei se halujen hiipuminen välttämättä tarkoita sitä ettei rakasta. Se rakkaus on voinut muuttua sellaiseksi että kokee puolison enemmän perheenjäsenenä kuin rakastajana.
Mites sen puolison halut ja ajatukset, huomioidaanko niitä vai onko sekin vaan huonekalu muiden joukossa?
Olen eri, mutta omassa tapauksessa ei hirveästi kiinnosta, jos puoliso tuntee itsensä huonekaluksi. Itse hän on itsestään sellaisen tehnyt. Kohdellut minua kuin huonekalua, ei välittänyt ennen tippaakaan tunteistani, käytti p*anopuuna, kun olin nuori ja naiivi. Pettänyt jne mikä selvisi vasta jälkeenpäin. Sittemmin asettunut aloilleen, mutta muuttunut yhdeksi sohvatyynyistä. Ei mitään harrastuksia eikä intohimoa mihinkään. Minä elän nyt lopultakin niin, että huomioin ensiksi omat ajatukseni ja haluni, enkä enää elä toisen ehdoilla. Jos se ei sohvatyynylle passaa, niin hän on aivan vapaa valitsemaan toisin. Jostain syystä näyttää siltä, että hän on riippuvaisempi minusta kuin minä hänestä.
Yleensä ap:n kaltaiset naiset kiinnostuu kun miehellä on toinen nainen.
Näitä pidetään varpailla. Jos on liian kunnollinen ja tunnollinen, niin kyllästyy.
Tämä on valitettava kierre ja ap:n pitäisi itse ymmärtää ongelmansa. Koska hän on ongelma, eikä mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole pitkää liittoa mutta miehistä O sen verran kokemusta että sanoisin jotta älä hyvä ihminen haihattele joutavia! Sinulla on unelmien parisuhde ja mies joita on vain harvalla. Ihan oikeasti.
Et tule saamaan etenkään keski-ikäisenä parisuhteeseen mitään kuumaa ja ihanaa adonista vaan tuollaiset miehet jahtaa kaksvitosia. Muut on sitten syystäkin sinkkuja, luonnehäiriöisiä (saattavat suostua sinua panemaan mutta samalla arvioivat mikä kaikki ulkonäössäsi on pielessä), alkoholisteja, varattuja pettäjiä jne.
Sinulla on sinua hyvin kohteleva mies joka vieläpä haluaa sinua: niitä on todella vaikea löytää nuorenakin, saati sitten yli nelikymppisenä kun ei ole kenenkään miehen ykkös tai edes kakkosvaihtoehto. Kyllä se niin on että kaikenikäiset vapaat miehet on keskimäärin kiinnostuneita max kolmikymppisistä. Olet vain nyt tottunut niin hyvään että elät vähän harhakuvitelmissa. Minä 40 + sinkkuna tiedän ruman totuuden.
Täytyy olla poikkeuksellinen kaunotar ja fitnes pimatsu että 40+ ikäisenä löytää menestyneen ja komean miehen, silloinkin mies on 55+
40+ naiset etsivät rakkautta, jos etsivät jotain. Mutta se toki listojen kanssa kulkevien statusihmisten maailmankuvaan ei sovi mitenkään.
MIes ei ota 40+ naista jos saa 30+ naisen. Se on niin yksinkertaista.
Kaikki ei saa 30+ naista
Eikä kaikki aikuisten oikeasti edes halua. Ihan ihmeellistä tää aivopesu.
No tämä. Mikä lie tämän tuputuksen tarkoitus. Itselle kävisi parhaiten oman ikäinen nainen +-5 vuotta. Mitä on katsonut näitä eronneita ja nuoremman naisen kanssa yhteen menneitä miehiä niin ei ne ole kestäneet. Miehellä teetätetään lapset ja muuta yhteistä ei ole. Mielenterveysongelmia tai fyysisiä ongelmia monella tällaisella naisella.
Tasapainoinen, itsestään huolta pitävä oman ikäinen nainen paras. Ei tarvitse parin vuoden päästä olla taas etsimässä kun suhde reilusti nuorempaan on karilla.
Sirkka esiintyy Seppona LOL
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea, mut sinkkuus on kyllä loppuen lopuks raakaa peliä. Aluksi täytyy katsoa peilikuvaa, jos ei ole todellinen catch niin markkinat on pienet. Tinderissä noista 40+ miehistä kiinnostuu myös 30+ ja 20+ naiset. Naisilla en tiedä meneekö samanlailla. Toiset miehet (pellet sellaiset ikävä kyllä) karttaa äitejä niin kaukaa kun voi, haluavat elää jotain ihmeellistä ikinuoruutta ilman lapsia.
Ikuisen kipinän jahtaaminen väistämättä johtaa siihen että parisuhdetta tulee vaihtaa 2-5 vuoden välein. En usko parisuhteen ikuiseen kipinään, ellei parisuhde ole vuoristorataa (jolloin jää koukkuun ihan muuhun kuin kipinään)
Jos 40+ miestä jahtaa 20+ naiset, ne ovat naisia jotka haluavat vedättää vanhaa ukkoa ja nauravat tälle kavereiden kanssa. Ehkä laittavat vielä jonkun videon tiktokkiin :)
Jos 40+ miestä jahtaa 30+ naiset, ne ovat naisia jotka haluavat lapsen heti ja nyt, ja jostain syystä eivät saa oman ikäistään miestä. He ovat niitä jotka 10-15 vuoden kuluttua jättävät miehen kun ei ole sitä kipinää.
Meille 40+ naisille tästä on se hyöty että meille jää fiksut miehet! Miehille tulee aina yllätyksenä että emme me edes halua niitä miehiä joille naisen nuoruus on ainoa arvo ja jotka ovat sen vuoksi valmiita mihin tahansa vailla mitään itsekunnioitusta. On hyvä asia, että he ja ikinuoruuden etsijät karsiutuvat pois joukosta. Sitä ei kannata harmitella sekuntiakaan.
Itselleni ei ole koskaan ollut niin helppoa löytää hyvää miestä kuin 45-vuotiaana eronneena.
Juuri näin. Kun myös nelikymppisenä pitää huolta itsestään ja kunnostaan, niin miehiä löytyy aina. Ja muunlaiset miehet eivät kiinnosta, kuin yllä kuvatun kaltaiset hyvät, fiksut miehet.
No ainahan sitä miehiä löytyy, jos vain tarpeeksi joustaa kriteereistään.
On aina hyvä muistaa, että mitä vaadit toiselta, niin ole itse samanlainen. Hyvä pylly hyvästä pyllystä, tuuheat hiukset tuuheista hiuksista, hyvät rintalihakset hyvistä rinnoista jne...
Naiset ja miehet arvostavat kumppanissa eri asioita. Akateeminen koulutus kauniista ulkonäöstä, korkean statuksen ammatti nuoruudesta jne.
Juu, jos sattuu olemaan korkean statuksen ammatti. Muussa tapauksessa ulkonäkö on se, mikä ratkaisee miehellä ja naisella. Nykyään vaan ulkonäköä on vaikea odottaa keneltäkään, koska valtaosa ihmisistä on ylipainoisia tai lihavia.
Joo, mutta naisena ei kannata olettaa, että saa akateemisen, korkean statuksen ammatissa toimivan miehen siksi, että itse sattuu olemaan sellainen nainen. Tuollainen mies ottaa kauniin ja nuoremman naisen, kun on varaa valita.
Mikä vimma ihmisillä täällä on tuputtaa jotain status tai koulutus asioita täällä? Ne eivät liity sopivaan kumppaniin tai rakkauteen. Monet naiset sekä miehet, varsinkin ne fiksut ja kypsemmät, eivät ole noin pinnallisia. Mikään status tai koulutus ei tee kenestäkään rakkauden arvoista enempää tai vähempää. En koskaan myisi sieluani rahan tai statuksen takia. Ja koitan välttää ulkonäkökeskeisiä miehiä kuin ruttoa.
Naiset etsivät korkeasti koulutettua ja korkean statuksen miestä. Miehet etsivät kaunista ja nuorta naista. Ihan tuputtamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yleensä ap:n kaltaiset naiset kiinnostuu kun miehellä on toinen nainen.
Näitä pidetään varpailla. Jos on liian kunnollinen ja tunnollinen, niin kyllästyy.
Tämä on valitettava kierre ja ap:n pitäisi itse ymmärtää ongelmansa. Koska hän on ongelma, eikä mies.
Peiliin ei moni osaa katsoa.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä ap:n kaltaiset naiset kiinnostuu kun miehellä on toinen nainen.
Näitä pidetään varpailla. Jos on liian kunnollinen ja tunnollinen, niin kyllästyy.
Tämä on valitettava kierre ja ap:n pitäisi itse ymmärtää ongelmansa. Koska hän on ongelma, eikä mies.
Kyllästyminen tulee sinulle luultavasti AP vaikka vaihtaisit miestä, toisille yksi ja sama ei riitä koskaan ja haetaan sitä jännitystä elämään. Ehkäpä löydät niitä tunteita vielä miestäsi kohtaan, jos et, kannattaa erota eikä huijata toista.
Eikö se ole ihan normaalia että jos vietät jonkun kanssa vuosikymmeniä että ei enää eletä alkuhuumassa? Miksi pitää olla sitä säpinää aina?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huolestuttava ketju näin perheeisän näkökulmastani. Aina on opetettu, että miehen pitää ottaa vastuu itsestään, perheestä ja kodista, kuunnella ja puhua, olla tukena ja kiinnostunut, tiimipelaaja, huomioida puoliso pienin elein ja niin edelleen. Siitä syntyy täyteläinen suhde, jossa naisen seksuaalisuuskin pääsee kukkimaan.
Kuitenkin monelle selvästi kaikki kulminoituu ulkokohtaisempaan seksuaaliseen haluun ja jännitykseen. Sitä en pysty vaimolle juurikaan tarjoamaan, kun olen se vanha tuttu kumppani, enkä kieltämättä mikään karismaattinen miesmalli muutenkaan.
Eroa odotellessa. Höh.
Sullahan on aivan eri tilanne, jos kerran kuuntelet ja puhut, otat vastuuta suhteesta, olet tukena ja kiinnostunut toisesta. Esim. Ap:n miestä ei kiinnosta edes onko ap vakavasti sairas. Sellainen suhtautuminen puolisolta ei voi olla vaikuttamatta seksuaaliseen haluun ja ylipäätään haluun olla koko suhteessa.
On myös tapauksia ja paljon joissa tuon kaltainen kuunteleva, puhuva, toista tuleva ja kiinnostunut heitetään mies mäkeen koska haetaan jotain uutta. Näissä tapauksissa lähtijän psykeestä yleensä paljastuu todella isoja ongelmia.
Se että jossain elämänvaiheessa alkaa kyseenalaistamaan omia valintojaan, ja joutuu silmätysten itsensä kanssa ei todellakaan ole iso psyyken ongelma, vaan oikeastaan päinvastoin. Suurempi ongelma on sillä joka ei vielä 4-kymppisenäkään ole tätä ymmärtänyt.
Hmm, vakaa ja normaalilla psyykellä varustettu ei käyttäydy noin vaan ymmärtää jo parinkympin jälkeen valintansa ja on silmätysten itsensä kanssa. Ja joo, onhan noita itsensä piilottavia valheellsia miehiä ja naisia mutta he nyt ovatkin muutenkin pohjasakkaa parisuhteissa.
Todistit hienosti pointtini ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huolestuttava ketju näin perheeisän näkökulmastani. Aina on opetettu, että miehen pitää ottaa vastuu itsestään, perheestä ja kodista, kuunnella ja puhua, olla tukena ja kiinnostunut, tiimipelaaja, huomioida puoliso pienin elein ja niin edelleen. Siitä syntyy täyteläinen suhde, jossa naisen seksuaalisuuskin pääsee kukkimaan.
Kuitenkin monelle selvästi kaikki kulminoituu ulkokohtaisempaan seksuaaliseen haluun ja jännitykseen. Sitä en pysty vaimolle juurikaan tarjoamaan, kun olen se vanha tuttu kumppani, enkä kieltämättä mikään karismaattinen miesmalli muutenkaan.
Eroa odotellessa. Höh.
Sullahan on aivan eri tilanne, jos kerran kuuntelet ja puhut, otat vastuuta suhteesta, olet tukena ja kiinnostunut toisesta. Esim. Ap:n miestä ei kiinnosta edes onko ap vakavasti sairas. Sellainen suhtautuminen puolisolta ei voi olla vaikuttamatta seksuaaliseen haluun ja ylipäätään haluun olla koko suhteessa.
On myös tapauksia ja paljon joissa tuon kaltainen kuunteleva, puhuva, toista tuleva ja kiinnostunut heitetään mies mäkeen koska haetaan jotain uutta. Näissä tapauksissa lähtijän psykeestä yleensä paljastuu todella isoja ongelmia.
On toki, ja myös perhekeskeisiä, rakastavia vaimoja heitetään mäkeen koska rakastutaan tuliseen ja villiin jännänaiseen. Oma nainen tuntuu tylsältä ja halutaan vaihtelua. Totta on että psyyken ongelmia näissäkin on taustalla ja monesti tällainen vaihto ajoittuu jonkun kriisin kohdalle, jota ei uskalleta kohdata.
Valitettavasti tyytyminen eli kompromissit on nykyään halveksittua. Hyvä suhde, jossa ei ole elokuvamaista uutuuden huumaa on tyytymistä, jolloin ero on ainoa vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni oli erittäin hyvä mies, vastuuntuntoinen, kunnollinen, hyvin toimeentuleva ja pidetty. Ulkonäössäkään ei ollut moittimista, kun harrasti liikuntaa. Halut vain hiipuivat miestä kohtaan, ei tehnyt enää mieli, vaan oltiin kuin kämppiksiä. Jos hän yritti tehdä aloitetta sänkypuuhiin, torjuin. En nähnyt hänessä loppujen lopulta mitään hyvää. Sitten tuli pommi, kun hän oli löytänyt klassisesti paljon nuoremman naisen. Se oli kamala shokki, jotenkin ajattelin, ettei häntä kukaan halua kun en minäkään. Erosimme ja hän päätyi heti naimisiin tahollaan. Minulle deittimarkkinoiden karuus iski silmille, kun olisin ollut valmis uuteen parisuhteeseen. Viisikymppiselle naiselle ei löydä ottajia, hetken viihdykkeeksi kenties, ei muuhun.
Tämä on juuri kuin itselläni ja puolisollani. Olen siis mies ja saatan tehdä saman jonain päivänä
Tähän vielä jatkoa:
Odotan vielä, että lapset ovat isompia ja sitten todennäköisesti lähden, ellen onnistu löytämään toimivaa sivusuhdetta. Yhden kanssa on jo lämmittelyt käynnissä
Se että jossain elämänvaiheessa alkaa kyseenalaistamaan omia valintojaan, ja joutuu silmätysten itsensä kanssa ei todellakaan ole iso psyyken ongelma, vaan oikeastaan päinvastoin. Suurempi ongelma on sillä joka ei vielä 4-kymppisenäkään ole tätä ymmärtänyt.