Lue keskustelun säännöt.
40+ ikäisiä, jotka eronneet "ihan hyvästä", sisarukselliseksi muuttuneesta suhteesta?
26.08.2023 |
Kaipaisin kertomuksia, miten meni, kannattiko, jos niin miksi, ja jos ei, niin miksi ei. Mieheni kanssa siis pitkä suhde takana, lapsista nuorin enää asuu kotona. Suhteeni mieheni kanssa ns. toimii, eli siis arki sujuu, emme riitele oikeasti ikinä, välillä juttelemme niitä näitä (ei mitään syvällisiä keskusteluita kuitenkaan) ja naurammekin yhdessä joskus jollekin tilannekomiikalle tai vitseille. Kotityöt jaetaan tasaisesti, talous ok (tosin olisi ok vaikkemme yhdessä olisikaan, molemmat töissä). Mutta, intohimoa ei ole yhtään minun puoleltani, ja ihan kaikki keinot kokeiltu, mutta ei ole enää vuosiin kipinöinyt. Mies tuntee vetoa minuun, ja noin 1 x kk on elämää makkarissa, lähinnä velvollisuudentunnosta, mutta tästä en saa itse mitään. Mies on taitava kyllä, mutta kun en tunne minkäänlaista vetoa häneen, ei tekninen taitavuuskaan riitä. Ja mies on kyllä ihan normaalipainoinen ja hygienia kunnossa, eli vetovoiman puuttuminen ei johdu siitä. (Muihin kyllä koen vetoa, mutten silti ole ollut koskaan sängyssä kenenkään toisen kanssa.) Toisaalta olen ihan tottunut tähän intohimottomuuteen, mutta toisaalta mietin, että vielä(kö?) olisi ihanaa saada säpinää elämään, kokea perhosia vatsassa, kokea halua johonkuhun? Kaduttaako, jos turvallisen ja toimivan, sisaruksellisen suhteen lopettaa tällaisen takia? Haihattelenko?
Kommentit (1077)
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on aika sama tilanne. Ainoa ero on se että vaikka seksi ja himo on vähentynyt niin läheisyys, rakkaus ja kumppanuus ovat lisääntyneet. Itse en vaihtaisi näitä pois hyvän seksin takia. Minulle seksi ei ole niin tärkeää ja osaan vallan hyvin hoidella itse itseni. //klips//
Tähän tarttuisin sen verran, että pahinta juuri on toisen seksuaalisuuden unohtaminen. Puoliso voi todella pitää seksistä, ja haluaa haluta sinua. Ja sitten jos toinen osapuoli on menettänyt kiinnostuksensa seksiin tai seksiin juuri oman kumppaninsa kanssa... niin kai tämä nyt kannattaa tiedostaa ja ratkaista yhdessä?
Koska tämän tarinan kun kertoo puolisolle, niin se eropäätös voi helpottua.
Miten paljon sitä voikaan pimittää läheiseltään, joka ehkä vielä kuvittelee että suhteessa on jotain luottamuksen kaltaista olemassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos et rakasta miestä niin eroa. Pääsee mies vapaille markkinoille etsimään sellaisen naisen joka rakastaa häntä aidosti.
En ole ap, mutta pakko kommentoida tähän, että ei se halujen hiipuminen välttämättä tarkoita sitä ettei rakasta. Se rakkaus on voinut muuttua sellaiseksi että kokee puolison enemmän perheenjäsenenä kuin rakastajana.
Mites sen puolison halut ja ajatukset, huomioidaanko niitä vai onko sekin vaan huonekalu muiden joukossa?
Vierailija kirjoitti:
Huolestuttava ketju näin perheeisän näkökulmastani. Aina on opetettu, että miehen pitää ottaa vastuu itsestään, perheestä ja kodista, kuunnella ja puhua, olla tukena ja kiinnostunut, tiimipelaaja, huomioida puoliso pienin elein ja niin edelleen. Siitä syntyy täyteläinen suhde, jossa naisen seksuaalisuuskin pääsee kukkimaan.
Kuitenkin monelle selvästi kaikki kulminoituu ulkokohtaisempaan seksuaaliseen haluun ja jännitykseen. Sitä en pysty vaimolle juurikaan tarjoamaan, kun olen se vanha tuttu kumppani, enkä kieltämättä mikään karismaattinen miesmalli muutenkaan.
Eroa odotellessa. Höh.
Sullahan on aivan eri tilanne, jos kerran kuuntelet ja puhut, otat vastuuta suhteesta, olet tukena ja kiinnostunut toisesta. Esim. Ap:n miestä ei kiinnosta edes onko ap vakavasti sairas. Sellainen suhtautuminen puolisolta ei voi olla vaikuttamatta seksuaaliseen haluun ja ylipäätään haluun olla koko suhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos et rakasta miestä niin eroa. Pääsee mies vapaille markkinoille etsimään sellaisen naisen joka rakastaa häntä aidosti.
En ole ap, mutta pakko kommentoida tähän, että ei se halujen hiipuminen välttämättä tarkoita sitä ettei rakasta. Se rakkaus on voinut muuttua sellaiseksi että kokee puolison enemmän perheenjäsenenä kuin rakastajana.
Mites sen puolison halut ja ajatukset, huomioidaanko niitä vai onko sekin vaan huonekalu muiden joukossa?
Ei. Lähinnä huvittaa tuo edellisen asenne. Se kokeminen lähtee itsestä ei toisesta. Taustalla tuossa todella usein tunnelukkoja.
ap, en nyt heti eroaisi. Onhan niitä välimuotoja. Lähde yksin pitkälle matkalle vaikkapa. Tai kokeilkaa erillään asumista. Kyllä se sen "yksinolon ihanuus" siinä selviää. Se voi jopa piristää suhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen sitä mieltä että nainen yleensä löytää tosirakkauden vasta 40+ vuotiaana. Sitä ennen miehet rakastuvat meissä ulkonäköön ja haluavat meistä synnyttäjän jälkikasvulleen. Sen jälkeen hylkäävät kun lapset on tehty ja ulkonäkö ei enää vastaa sitä mikä oli rakkauden perustana.
40+ tarjonta on vähäisempää mutta laadukkaampaa. Ne edelleen pinnalliset miehet etsivät nuoria, ei tarvi turhaan kuluttaa aikaa heihin ja pettyä. Kun tapaat jonkun joka pitää sinusta, tiedät että ulkonäkösi ei ole miehelle tärkein tekijä.
Hassu pieni kohtalon iva on muuten siinäkin, että jos nuo nuoren ulkonäön ihannoitsijat löytävät sen uuden, nuoremman vaimon, he itse asiassa päätyvät maistamaan omaa lääkettään. Nuoremmalle naiselle vanhempi mies on siittäjä ja lastenhoitaja, ja sitten aletaan etsiä oikeaa rakkautta kun lapset on tehty eikä ole enää sen takia painetta pitää kiirettä.
En kyllä lähtisi yleistämään näin rajusti. Tämä koskee todennäköisesti eniten niitä naisia jotka ovat itsekin valinneet ensimmäisen puolisonsa pinnallista syistä tai ovat niitä jotka rakastuvat renttuihin tai kylmiin, etäisiin coolehin miehiin. Ne naiset jotka ovat jo nuorempana ymmärtäneet oman arvonsa ja etsineet syvempää yhteyttä ovat todennäköisesti onnistuneet löytämään sen oikean jo nuorempana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea, mut sinkkuus on kyllä loppuen lopuks raakaa peliä. Aluksi täytyy katsoa peilikuvaa, jos ei ole todellinen catch niin markkinat on pienet. Tinderissä noista 40+ miehistä kiinnostuu myös 30+ ja 20+ naiset. Naisilla en tiedä meneekö samanlailla. Toiset miehet (pellet sellaiset ikävä kyllä) karttaa äitejä niin kaukaa kun voi, haluavat elää jotain ihmeellistä ikinuoruutta ilman lapsia.
Ikuisen kipinän jahtaaminen väistämättä johtaa siihen että parisuhdetta tulee vaihtaa 2-5 vuoden välein. En usko parisuhteen ikuiseen kipinään, ellei parisuhde ole vuoristorataa (jolloin jää koukkuun ihan muuhun kuin kipinään)
Jos 40+ miestä jahtaa 20+ naiset, ne ovat naisia jotka haluavat vedättää vanhaa ukkoa ja nauravat tälle kavereiden kanssa. Ehkä laittavat vielä jonkun videon tiktokkiin :)
Jos 40+ miestä jahtaa 30+ naiset, ne ovat naisia jotka haluavat lapsen heti ja nyt, ja jostain syystä eivät saa oman ikäistään miestä. He ovat niitä jotka 10-15 vuoden kuluttua jättävät miehen kun ei ole sitä kipinää.
Meille 40+ naisille tästä on se hyöty että meille jää fiksut miehet! Miehille tulee aina yllätyksenä että emme me edes halua niitä miehiä joille naisen nuoruus on ainoa arvo ja jotka ovat sen vuoksi valmiita mihin tahansa vailla mitään itsekunnioitusta. On hyvä asia, että he ja ikinuoruuden etsijät karsiutuvat pois joukosta. Sitä ei kannata harmitella sekuntiakaan.
Itselleni ei ole koskaan ollut niin helppoa löytää hyvää miestä kuin 45-vuotiaana eronneena.
Juuri näin. Kun myös nelikymppisenä pitää huolta itsestään ja kunnostaan, niin miehiä löytyy aina. Ja muunlaiset miehet eivät kiinnosta, kuin yllä kuvatun kaltaiset hyvät, fiksut miehet.
No ainahan sitä miehiä löytyy, jos vain tarpeeksi joustaa kriteereistään.
On aina hyvä muistaa, että mitä vaadit toiselta, niin ole itse samanlainen. Hyvä pylly hyvästä pyllystä, tuuheat hiukset tuuheista hiuksista, hyvät rintalihakset hyvistä rinnoista jne...
Öö naisissa ja miehissä arvostetaan siis erilaisia ominaisuuksia sisäisesti ja ulkoisesti...
Ja tämä näkyy oikeassa elämässä miten? Mitä naiset sinun mielestäsi arvostavat eri tavalla, kuin miehet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huolestuttava ketju näin perheeisän näkökulmastani. Aina on opetettu, että miehen pitää ottaa vastuu itsestään, perheestä ja kodista, kuunnella ja puhua, olla tukena ja kiinnostunut, tiimipelaaja, huomioida puoliso pienin elein ja niin edelleen. Siitä syntyy täyteläinen suhde, jossa naisen seksuaalisuuskin pääsee kukkimaan.
Kuitenkin monelle selvästi kaikki kulminoituu ulkokohtaisempaan seksuaaliseen haluun ja jännitykseen. Sitä en pysty vaimolle juurikaan tarjoamaan, kun olen se vanha tuttu kumppani, enkä kieltämättä mikään karismaattinen miesmalli muutenkaan.
Eroa odotellessa. Höh.
Sullahan on aivan eri tilanne, jos kerran kuuntelet ja puhut, otat vastuuta suhteesta, olet tukena ja kiinnostunut toisesta. Esim. Ap:n miestä ei kiinnosta edes onko ap vakavasti sairas. Sellainen suhtautuminen puolisolta ei voi olla vaikuttamatta seksuaaliseen haluun ja ylipäätään haluun olla koko suhteessa.
On myös tapauksia ja paljon joissa tuon kaltainen kuunteleva, puhuva, toista tuleva ja kiinnostunut heitetään mies mäkeen koska haetaan jotain uutta. Näissä tapauksissa lähtijän psykeestä yleensä paljastuu todella isoja ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen sitä mieltä että nainen yleensä löytää tosirakkauden vasta 40+ vuotiaana. Sitä ennen miehet rakastuvat meissä ulkonäköön ja haluavat meistä synnyttäjän jälkikasvulleen. Sen jälkeen hylkäävät kun lapset on tehty ja ulkonäkö ei enää vastaa sitä mikä oli rakkauden perustana.
40+ tarjonta on vähäisempää mutta laadukkaampaa. Ne edelleen pinnalliset miehet etsivät nuoria, ei tarvi turhaan kuluttaa aikaa heihin ja pettyä. Kun tapaat jonkun joka pitää sinusta, tiedät että ulkonäkösi ei ole miehelle tärkein tekijä.
Hassu pieni kohtalon iva on muuten siinäkin, että jos nuo nuoren ulkonäön ihannoitsijat löytävät sen uuden, nuoremman vaimon, he itse asiassa päätyvät maistamaan omaa lääkettään. Nuoremmalle naiselle vanhempi mies on siittäjä ja lastenhoitaja, ja sitten aletaan etsiä oikeaa rakkautta kun lapset on tehty eikä ole enää sen takia painetta pitää kiirettä.
En kyllä lähtisi yleistämään näin rajusti. Tämä koskee todennäköisesti eniten niitä naisia jotka ovat itsekin valinneet ensimmäisen puolisonsa pinnallista syistä tai ovat niitä jotka rakastuvat renttuihin tai kylmiin, etäisiin coolehin miehiin. Ne naiset jotka ovat jo nuorempana ymmärtäneet oman arvonsa ja etsineet syvempää yhteyttä ovat todennäköisesti onnistuneet löytämään sen oikean jo nuorempana.
Totta, mutta nuorena on vaikeampi tehdä hyvä valinta koska nuorena ei yleensä kauhean tarkkaan tiedä mitä haluaa tai tarvitsee kun ei tunne itseäänkään. Ei tiedä millainen on hyvä suhde tai mies kun ei ole kokemusta. Moni tarttuu ensimmäiseen vastaantulijaan (toki pitkälti tässä määrää miehen ulkonäkö naisellakin). Kuvittelee keskinkertaista tai jopa huonoa hyväksi kun ei tiedä paremmasta. Itsekin luulin että eka suhde oli syvää rakkautta kun tapeltiin niin paljon että sehän toki merkkasi suurta intohimoa :D
Vanhempana solmittu suhde perustuu siihen että elämänkokemuksen myötä osaa etsiä sitä oikeaa, sitä joka on sopiva juuri itselle. Kuulun siis myös tuohon porukkaan joka on löytänyt aitoa rakkautta vasta kypsällä iällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuohan on ihan normaali pitkään elänyt suhde. Tuollaista se on lopulta aina. En kait minäkään saa enää edes seisomaan oman naisen kanssa, jos en samalla hetkellä päässäni fantasioisi muista naisista.
Vierailija kirjoitti:
Tuohan on ihan normaali pitkään elänyt suhde. Tuollaista se on lopulta aina. En kait minäkään saa enää edes seisomaan oman naisen kanssa, jos en samalla hetkellä päässäni fantasioisi muista naisista.
Jostain syystä naisilla on kuitenkin kuvitelma, että rakkaus ja romanttinen intohimo kestävät oikean miehen kanssa vuosikymmeniä ja miehellä sama. No miehen näkökulmasta ainakin voi sanoa, että ei varmasti kestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huolestuttava ketju näin perheeisän näkökulmastani. Aina on opetettu, että miehen pitää ottaa vastuu itsestään, perheestä ja kodista, kuunnella ja puhua, olla tukena ja kiinnostunut, tiimipelaaja, huomioida puoliso pienin elein ja niin edelleen. Siitä syntyy täyteläinen suhde, jossa naisen seksuaalisuuskin pääsee kukkimaan.
Kuitenkin monelle selvästi kaikki kulminoituu ulkokohtaisempaan seksuaaliseen haluun ja jännitykseen. Sitä en pysty vaimolle juurikaan tarjoamaan, kun olen se vanha tuttu kumppani, enkä kieltämättä mikään karismaattinen miesmalli muutenkaan.
Eroa odotellessa. Höh.
Sullahan on aivan eri tilanne, jos kerran kuuntelet ja puhut, otat vastuuta suhteesta, olet tukena ja kiinnostunut toisesta. Esim. Ap:n miestä ei kiinnosta edes onko ap vakavasti sairas. Sellainen suhtautuminen puolisolta ei voi olla vaikuttamatta seksuaaliseen haluun ja ylipäätään haluun olla koko suhteessa.
On myös tapauksia ja paljon joissa tuon kaltainen kuunteleva, puhuva, toista tuleva ja kiinnostunut heitetään mies mäkeen koska haetaan jotain uutta. Näissä tapauksissa lähtijän psykeestä yleensä paljastuu todella isoja ongelmia.
On toki, ja myös perhekeskeisiä, rakastavia vaimoja heitetään mäkeen koska rakastutaan tuliseen ja villiin jännänaiseen. Oma nainen tuntuu tylsältä ja halutaan vaihtelua. Totta on että psyyken ongelmia näissäkin on taustalla ja monesti tällainen vaihto ajoittuu jonkun kriisin kohdalle, jota ei uskalleta kohdata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen sitä mieltä että nainen yleensä löytää tosirakkauden vasta 40+ vuotiaana. Sitä ennen miehet rakastuvat meissä ulkonäköön ja haluavat meistä synnyttäjän jälkikasvulleen. Sen jälkeen hylkäävät kun lapset on tehty ja ulkonäkö ei enää vastaa sitä mikä oli rakkauden perustana.
40+ tarjonta on vähäisempää mutta laadukkaampaa. Ne edelleen pinnalliset miehet etsivät nuoria, ei tarvi turhaan kuluttaa aikaa heihin ja pettyä. Kun tapaat jonkun joka pitää sinusta, tiedät että ulkonäkösi ei ole miehelle tärkein tekijä.
Hassu pieni kohtalon iva on muuten siinäkin, että jos nuo nuoren ulkonäön ihannoitsijat löytävät sen uuden, nuoremman vaimon, he itse asiassa päätyvät maistamaan omaa lääkettään. Nuoremmalle naiselle vanhempi mies on siittäjä ja lastenhoitaja, ja sitten aletaan etsiä oikeaa rakkautta kun lapset on tehty eikä ole enää sen takia painetta pitää kiirettä.
En kyllä lähtisi yleistämään näin rajusti. Tämä koskee todennäköisesti eniten niitä naisia jotka ovat itsekin valinneet ensimmäisen puolisonsa pinnallista syistä tai ovat niitä jotka rakastuvat renttuihin tai kylmiin, etäisiin coolehin miehiin. Ne naiset jotka ovat jo nuorempana ymmärtäneet oman arvonsa ja etsineet syvempää yhteyttä ovat todennäköisesti onnistuneet löytämään sen oikean jo nuorempana.
Totta, mutta nuorena on vaikeampi tehdä hyvä valinta koska nuorena ei yleensä kauhean tarkkaan tiedä mitä haluaa tai tarvitsee kun ei tunne itseäänkään. Ei tiedä millainen on hyvä suhde tai mies kun ei ole kokemusta. Moni tarttuu ensimmäiseen vastaantulijaan (toki pitkälti tässä määrää miehen ulkonäkö naisellakin). Kuvittelee keskinkertaista tai jopa huonoa hyväksi kun ei tiedä paremmasta. Itsekin luulin että eka suhde oli syvää rakkautta kun tapeltiin niin paljon että sehän toki merkkasi suurta intohimoa :D
Vanhempana solmittu suhde perustuu siihen että elämänkokemuksen myötä osaa etsiä sitä oikeaa, sitä joka on sopiva juuri itselle. Kuulun siis myös tuohon porukkaan joka on löytänyt aitoa rakkautta vasta kypsällä iällä.
Osaatko naisena kertoa, mihin se liittyy, että naiset väittävät arvostavansa miehessä muita asioita, kun ulkonäköä? Kun kuitenkin se ulkonäkö merkkaa ensisijaisesti kuitenkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuohan on ihan normaali pitkään elänyt suhde. Tuollaista se on lopulta aina. En kait minäkään saa enää edes seisomaan oman naisen kanssa, jos en samalla hetkellä päässäni fantasioisi muista naisista.
Mulla sitten vissiin on aika harvinainen mies joka saa vuosien yhdessäolon jälkeen hyvinkin usein spontaanin seisokin kun riisun vaatteeni :D Ja ollaan siis 47 ja 51.
Toki sellaisen kanssa en olisikaan joka joutuisi fantasioimaan muista pystyäkseen harrastamaan seksiä kanssani.
Vierailija kirjoitti:
Huolestuttava ketju näin perheeisän näkökulmastani. Aina on opetettu, että miehen pitää ottaa vastuu itsestään, perheestä ja kodista, kuunnella ja puhua, olla tukena ja kiinnostunut, tiimipelaaja, huomioida puoliso pienin elein ja niin edelleen. Siitä syntyy täyteläinen suhde, jossa naisen seksuaalisuuskin pääsee kukkimaan.
Kuitenkin monelle selvästi kaikki kulminoituu ulkokohtaisempaan seksuaaliseen haluun ja jännitykseen. Sitä en pysty vaimolle juurikaan tarjoamaan, kun olen se vanha tuttu kumppani, enkä kieltämättä mikään karismaattinen miesmalli muutenkaan.
Eroa odotellessa. Höh.
Omalla kohdalla paras tyyli on ollut se että mies on sellainen kuin on ihan luonnostaan. Tällöin hän, jos hän minua rakastaa, ja kanssani haluaa olla, haluaa että olen onnellinen, ja tekee sen vuoksi asioita joista tulen iloiseksi ja tyytyväiseksi. Samalla, jos hän ei rakasta minua, niin se tulee kyllä käytöksestä selväksi. Pahinta olisi ulkoaopitusti toistaa jotai kaavaa jossa hampaat irvessä tiimipelaisi ja esittäisi kiinnostunutta. Parasta siis on olla oma itsensä, silloin löytää arvoisensa kumppannin, ja ne mr väärät valinnat tulee erottua nopeammin kuin esitettäessä jotain muuta kuin oikeesti on.
Helppo ero kertoo sen, ettei suhteessa ole oikeasti rakastettu. Ja jos näin on, niin ero on hyvä vaihtoehto. Vaaka ei normaalisti seiso tasapainossa kun ero tulee. Kuka ajattelee lapsia kummassakaan tapauksessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen sitä mieltä että nainen yleensä löytää tosirakkauden vasta 40+ vuotiaana. Sitä ennen miehet rakastuvat meissä ulkonäköön ja haluavat meistä synnyttäjän jälkikasvulleen. Sen jälkeen hylkäävät kun lapset on tehty ja ulkonäkö ei enää vastaa sitä mikä oli rakkauden perustana.
40+ tarjonta on vähäisempää mutta laadukkaampaa. Ne edelleen pinnalliset miehet etsivät nuoria, ei tarvi turhaan kuluttaa aikaa heihin ja pettyä. Kun tapaat jonkun joka pitää sinusta, tiedät että ulkonäkösi ei ole miehelle tärkein tekijä.
Hassu pieni kohtalon iva on muuten siinäkin, että jos nuo nuoren ulkonäön ihannoitsijat löytävät sen uuden, nuoremman vaimon, he itse asiassa päätyvät maistamaan omaa lääkettään. Nuoremmalle naiselle vanhempi mies on siittäjä ja lastenhoitaja, ja sitten aletaan etsiä oikeaa rakkautta kun lapset on tehty eikä ole enää sen takia painetta pitää kiirettä.
En kyllä lähtisi yleistämään näin rajusti. Tämä koskee todennäköisesti eniten niitä naisia jotka ovat itsekin valinneet ensimmäisen puolisonsa pinnallista syistä tai ovat niitä jotka rakastuvat renttuihin tai kylmiin, etäisiin coolehin miehiin. Ne naiset jotka ovat jo nuorempana ymmärtäneet oman arvonsa ja etsineet syvempää yhteyttä ovat todennäköisesti onnistuneet löytämään sen oikean jo nuorempana.
Ei. Nuorena, tietämättömänä, ja itseään ymmärtämättömänä pahinta on se ettei tiedä ettei ymmärrä, vaan luulee tietävänsä mitä tekee ja mitä haluas. Haluamisetkin voi muuttua vuosikymmenten varrella rajustikin.
Yksi asia on varma, se joka kuvittelee tietävänsä varmasti, on todennäköisimmin se jolla ei ole haisuakaan.
Vierailija kirjoitti:
Kadehdin omia sinkkuystäviäni... sitä, että kaikki on heille mahdollista, voi vapaasti olla, mennä, tulla, ihastuakin..
Ruoho näyttää aina vihreämmältä aidan toisella puolella. Mutta samat rikkaruohot sielläkin on, kun tarkastelee lähempää.
"Dopamiini ei palkitse siitä, että juuri nyt on kivaa, vaan siitä, että haluat jotakin kivaa."
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/08/26/yksi-ainoa-aivokemikaali-saa-m…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen sitä mieltä että nainen yleensä löytää tosirakkauden vasta 40+ vuotiaana. Sitä ennen miehet rakastuvat meissä ulkonäköön ja haluavat meistä synnyttäjän jälkikasvulleen. Sen jälkeen hylkäävät kun lapset on tehty ja ulkonäkö ei enää vastaa sitä mikä oli rakkauden perustana.
40+ tarjonta on vähäisempää mutta laadukkaampaa. Ne edelleen pinnalliset miehet etsivät nuoria, ei tarvi turhaan kuluttaa aikaa heihin ja pettyä. Kun tapaat jonkun joka pitää sinusta, tiedät että ulkonäkösi ei ole miehelle tärkein tekijä.
Hassu pieni kohtalon iva on muuten siinäkin, että jos nuo nuoren ulkonäön ihannoitsijat löytävät sen uuden, nuoremman vaimon, he itse asiassa päätyvät maistamaan omaa lääkettään. Nuoremmalle naiselle vanhempi mies on siittäjä ja lastenhoitaja, ja sitten aletaan etsiä oikeaa rakkautta kun lapset on tehty eikä ole enää sen takia painetta pitää kiirettä.
En kyllä lähtisi yleistämään näin rajusti. Tämä koskee todennäköisesti eniten niitä naisia jotka ovat itsekin valinneet ensimmäisen puolisonsa pinnallista syistä tai ovat niitä jotka rakastuvat renttuihin tai kylmiin, etäisiin coolehin miehiin. Ne naiset jotka ovat jo nuorempana ymmärtäneet oman arvonsa ja etsineet syvempää yhteyttä ovat todennäköisesti onnistuneet löytämään sen oikean jo nuorempana.
Totta, mutta nuorena on vaikeampi tehdä hyvä valinta koska nuorena ei yleensä kauhean tarkkaan tiedä mitä haluaa tai tarvitsee kun ei tunne itseäänkään. Ei tiedä millainen on hyvä suhde tai mies kun ei ole kokemusta. Moni tarttuu ensimmäiseen vastaantulijaan (toki pitkälti tässä määrää miehen ulkonäkö naisellakin). Kuvittelee keskinkertaista tai jopa huonoa hyväksi kun ei tiedä paremmasta. Itsekin luulin että eka suhde oli syvää rakkautta kun tapeltiin niin paljon että sehän toki merkkasi suurta intohimoa :D
Vanhempana solmittu suhde perustuu siihen että elämänkokemuksen myötä osaa etsiä sitä oikeaa, sitä joka on sopiva juuri itselle. Kuulun siis myös tuohon porukkaan joka on löytänyt aitoa rakkautta vasta kypsällä iällä.
Osaatko naisena kertoa, mihin se liittyy, että naiset väittävät arvostavansa miehessä muita asioita, kun ulkonäköä? Kun kuitenkin se ulkonäkö merkkaa ensisijaisesti kuitenkin?
No siis naisiahan on erilaisia. Ja oman käsitykseni mukaan ne ovat usein miehiä jotka väittävät ettei naista kiinnosta ulkonäkö. (Vaan raha, status ym.)?
Itse uskoisin että nuorina ulkonäkö kiinnostaa molempia sukupuolia varsin paljon, ja siihen perustuu myös ensimmäisten liittojen erotilastot kun puoliso on valittu ulkonäön perusteella. Vanhempana solmitut liitot, ne tosirakkausliitot mistä tässäkin on puhuttu, ovat kestävämpiä koska vanhemmiten useimmilla muut asiat alkavat merkata enemmän.
On tietty myös niitä joilla tässä asiassa ei tapahdu kehitystä ja ne ovat niitä surullisia hopeakettuja ja puumia jotka epätoivoisesti jahtaavat nuorempia ja ehkä aina välillä saavat hetkeksi ulkonäköön perustuvan ikäerosuhteen.
On olemassa vakaita, rehellisiä ja rakastavia naisia. Kaikki eivät ole epävakauden tiellä.