Lue keskustelun säännöt.
Mihin se perustuu, että köyhien lapsista tulee itsekin köyhiä?
26.08.2023 |
Jos lapsi elää yli 5 vuotta köyhyydessä, tulee hänestä köyhä 70 % todennäköisyydellä.
Harva ei-köyhä aikuinen saa vanhemmiltaa tukea. Perinnöt tulevat vasta 50+ -vuotiaina. Miksi sitten köyhien jälkeläiset pysyvät todennäkäisemmpim köyhinä ja muut eivät?
Kommentit (408)
Vierailija kirjoitti:
Työelämän rattaissa tarvitaan monenlaisia työntekijöitä ja palkat eri tasolla. Jos kaikki kouluttautuisivat, niin kuka tekisi ne likaiset työt, kuten pesisi vessat ja siivoaisia roskikset ja hoitaisi toisten lapset.
Usein juuri niillä aloilla on heikoimmat palkat, jotka yhteiskunnan kannalta ovat välttämättömimpiä.
Jotkut tienaa sitten kymmenen kertaa enemmän kun istuinat tuolilla, pyörittelee kynää käsissään ja näpyttelee näyttöruutua siinä välissä.
Juuri näin tehdään omista lapsista köyhiä. Lisäksi vähän sitä vahingoniloa, kun naapurin kallis auto hajoaa tai rikkaalle serkulle tulee kallis avioero. Lototaan mieluummin kuin sijoitetaan ja haukutaan hallitusta kaudesta toiseen, kun köyhiä sorretaan. Täydellinen kaava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka kovasti väitetään, että kaikilla olisi samat mahdollisuudet menestyä elämässä, niin todellisuudessa asia ei ole niin. Esim. Perheen ekonominen tilanne vaikuttaa siihen missä voi asua. Asuinalue vaikuttaa mihin kouluun menee. Koulun taso vaikuttaa vahvasti siihen miten opinnot sujuu, ja se siihen minne pääsee jatko-opintoihin. Varakkaamilla vanhemmilla on varaa elättää lasta toisen tai jopa asteen opintojen ajan. Köyhempien vanhempien lapset joutuvat useammin muuttamaan omilleen ja opiskelemaan tukien varassa. Sinne sekaan vielä talouden vaikutus sosiaalisiin suhteisiin, opiskelu motivaatioon, mielenterveyteen, jne. jne.
Juurikin näin. Tähän lisäisin vielä sen, että rikkaissa perheissä lapsi saa jo pienestä pitäen erilaisia kokemuksia maailmasta. Oppii sellaisia asioita ja käsitteitä mitä köyhien perheiden vanhemmatkaan eivät välttämättä tiedä, koska heillä ei ole koskaan ollut mahdollisuutta kokea näitä kokemuksia. Esimerkiksi rapun syönnissä käytettävät ruokailuvälineet yms. Toki rikkaissa perheissä vanhemmat ja yleensä koko suku auttavat ja tukevat lasta niin taloudellisesti kuin henkisestikin koko kasvun ajan aina aikuisuuteen asti. Köyhissä perheissä voi olla, että lapsi ei saa edes syntymäpäivä/ joululahjoja keneltäkään. Jostain syystä myös sukulaiset ainakin meidän suvussa tuntuvat suosivan paremmin tulevien perheiden lapsia mm. Näissä lahja asioissa.
Sama kokemus tuossa lahja-asiassa. Lasten serkut ovat huomattavan varakkaasta perheestä, kun perheen tytär meni rikkaisiin naimisiin ja isovanhemmat tukevat tätä perhettä eniten ja lapsille kustantavat erilaisia asioita? En ihan ymmärrä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos haluat pois tästä kierteestä, eli jos haluat toimia eri tavalla kuin vanhempasi, lue tämä:
Rich dad, poor dad
Ei kannata lukea yli hypetettyä paskaa self-help-kirjaa.
MITÄÄN suurta viisautta tuossa ei ole, kuten ei ole missään muussakaan self-help-kirjassa.
Äläs nyt: self-help kirjat ja luennot ovat rikastuttaneet monta ihmistä. Nimittäin nämä kirjailijat itse.
Köyhien lapset harvemmin kouluttautuvat, koska perivät sivistystä halveksuvan asenteen. Olin järkyttynyt, kun kaverini kertoi, että hänen perheessään yliopistolakkia haukuttiin sanomalla, että se oli kuin lunta paskahuussin katolla. Koulutus on avain parempaan yhteiskunnalliseen asemaan, mutta jos asenne on tuo, ei ihme, että ei kouluttauduta.
Vierailija kirjoitti:
Köyhien lapset harvemmin kouluttautuvat, koska perivät sivistystä halveksuvan asenteen. Olin järkyttynyt, kun kaverini kertoi, että hänen perheessään yliopistolakkia haukuttiin sanomalla, että se oli kuin lunta paskahuussin katolla. Koulutus on avain parempaan yhteiskunnalliseen asemaan, mutta jos asenne on tuo, ei ihme, että ei kouluttauduta.
En minä ainakaan kestoköyhänä halveksu sivistystä.
Ahneutta ja marerialismia saattaisin halveksiakin - ja ihmisarvon määrittelemistä lompakon paksuuden ja suorituskertoimen mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asuinalueen ja kavereiden vaikutus nyt ainakin. Ja ennen kaikkea perheen malli.
Ja kyllä keskituloiset vanhemmat auttavat monin tavoin lapsiaan jo ennen sitä perinnönjakoa.
Minä sain käydä vaihto-oppilaana ja asua kotona 20-vuotiaaksi, mikä mahdollisti huippuarvosanat yo-kirjoituksissa. Toista olisi ollut, jos olisi pitänyt 18-vuotiaana muuttaa kunnan vuokra-asuntoon ja käydä töissä lukion ja huushollinpidon yhteydessä. Vanhempani olivat ihan duunareita, mutta arvostivat koulutusta.
Koulutusta ei suvussa arvostettu omassa nuoruudessani 70-luvulla. Lukioon menoni melkein estettiin vaikka arvosanat olivat korkealla, pappani varsinkin ihmetteli miksen vaan mennyt 15-vuotiaana suoraan duuniin niinkuin omat vanhempani. Opiskelu oli papereiden sumplaamista ja joutilaiden ja laiskojen herrojen kotkotuksia, tavallinen rehellinen ja ahkera duunari ei sellaisia tarvinnut. Luojan kiitos etten antanut periksi vaan sisulla kouluttauduin perheen motkotusta ja suoranaista halveksuntaa kuuntelematta.
Tuossa vaan yksi syy miksi pienituloisten lapsetkin usein hakeutuvat/ajautuvat pienituloisiin hommiin. Ei ole varaa tai kannustusta opiskeluun, perheen ongelmat vaikuttavat jaksamiseen ja tulevaisuudenuskoon, ei ole esikuvia omassa suvussa, ja rahat muutenkin aina loppu. Tuntuu ettei sinne koulutettujen joukkoon edes oikein kuulu ja on koppava ja olevinaan jotain parempaa. Ja toki taipumuksetkin periytyy, jos vanhemmat ei ole kovin fiksuja niin sitten ei aina ole lapsetkaan. Kaikki nuoret ei anna tuon p*skan masentaa mutta toki se vaikuttaa.
Keskiluokkaisen turvallisen lapsuuden kokeneet usein ei vaan voi tajuta millaista tuo on. Kaikilla on muka aina samat mahdollisuudet ja kaikki on samalla viivalla. No ei ole.
Ei sitä kyseiseen aikaan arvostettu, moni teki firman, ei ollut käynyt mitään kouluja no nythän ne on jo miljoonansa tienannut kun firmansa myyneet ja tapahtuu tänäkin päivänä mikäli vaan sisua on. Ei vaadi sen suurempaa älyä vaan intohimoa tekemiseen.
No sanoisin ennemmin jotta JOTKUT HARVAT teki firman ja useimmat noistakin oli yhden ihmisen tai parin pikkufirmoja, ei sellaisista miljoonia tienattu. Jos sanoo MONI niin se tarkoittaa lukijoille MELKEIN KAIKKI. Useimmat kuitenkin meni jonnekin hommiin firman perustamisen sijaan tai sitten vaan opiskeli vaikka ilmapiiri oli se kuin se silloin oli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko näköalattomuus
Ei opiskella
Ei nähdä mahdollisuuksia
Ei osata säästää eikä sijoittaa
Ei edes yritetä tavoitella muuta
Palkkapäivänä tuhlataan kaikkiPari faktaa, kun ollaan kaikkein köyhimpiä eli tt-tuella:
TT-tuella ei saa säästää eikä sijoittaa.
TT-tuella on järkevää "tuhlata", siis käyttää kaikki, koska perustarpeista säästetty tuki voi suoraan vähentää seuraavan kuun tukea.
Itselläni on esim. kyllä neljä tutkintoa, myös yliopistosta, mutta siitä huolimatta sellaisia esteitä ja tekijöitä elämässä, että tt-tuella ollaan ja olen ihan Te-keskuksen arvion mukaan vaikeasti työllistyvä.
Kylläpä saa. Säästöt vain vähentävät tulevaisuudessa saatavaa TTT:Tä. KIELLETTYÄ säästäminen ja sijoittaminen ei kuitenkaan ole.
Tuota kutsutaan pilkun viilaamiseksi. Vähän sama kuin antaisi rikkaalle neuvon sijoittaa tai säästää kaikki rahansa... joka tietenkin onnistuu rikkaalta paremmin, koska aina löytyy "puoliso, vanhemmat, isovanhemmat tai muut hyväksikäytettävät ihmiset" jotka maksavat elinkulut.
Tietenkään köyhältä ei ole kiellettyä sijoittaa tai säästää, mutta käytännössä tuo on tehty mahdottomaksi, koska säästöt ja sijoitukset on käytettävä ennen kuin saa toimeentulotukea. Rautalangasta väännettynä - ei asuntoa, eikä ruokaa, eikä mitään muutakaan, jos tarvitsee toimeentulotukea eikä luovu säästöistä ja luovu sijoituksista.
Toimeentulotuki on viimeinen tuki ja ajatus on että se olisi lyhytaikainen. Eli ensin muut asiat kuntoon niin sitten kannattaa miettiä sitä säästämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laman lapsena jouduin muuttaa ympäri suomea yh-äidin töiden perässä. Ei ollut mitään stabiilia lapsuudessa, ei mitään mihin voi luottaa. Opiskelu ei sujunut kun piti joka vuosi mukautua uuteen kouluun, uusiin kirjoihin, uuteen ympäristöön ja uusiin luokkatovereihin. Lisäksi äiti oli kokoajan töissä ja olin jatkuvasti yksin tai vieraiden hoidossa.
En oppinut sosiaaliseksi enkä sopinut mihinkään kun oli rumat vaatteet enkä tiennyt mitään mistään muodista tai mistään sellaisesta mistä muut lapset tiesivät että mikä oli suosittu tykkäyksen kohde mistä puhua, ei ollut harrastuksia tai muutenkaan muuta kiinnostuksen kohdetta kun tvn katsominen ja ulkoilu. Minulla ei ole koskaan ollut läheisiä ystäviä ja pelkään puhua ylipäätään koska ihmiset tykkäävät pilkata tai olla ilkeitä silloin kun olen puhunut koska olen erikoinen.
Olen kohta 40v enkä ole koskaan ollut vakavassa suhteessa eikä minulla ole ollut vakituista työpaikkaa, vain työharjoitteluita joilla ei maksa edes lounasta työpäiväksi saatika sitten matkoja ja ruokaa, ei vain ole varaa käydä työharjoitteluissa. En ole pärjännyt missään koulussa jossa olen käynyt koska puuttuu pohjakoulutus, pääsin siis peruskoulusta läpi juuri ja juuri enkä saanut pahemmin tukea opiskeluun.
Minulla ei ole mitään taitoja enkä oikein toivo muuta kuin kuolemaa koska on rankkaa että elämä pyörii jatkuvasti senttien laskemisen ympärillä ja joutuu keräämään pulloja joka kuukausi koska rahat loppuvat jo kuukauden toisen viikon kohdalla ja pelkään jatkuvasti että joudun kodittomaksi enkä saa siksi edes nukuttua. Minä käyn sienestämässä ja marjastamassa mutta kaikki ovat tällä alueella köyhiä niin ei sitä satoa niin paljoa tule että sillä pärjäisi kauan, omenapuut lähialueella ovat kaikki raskaasti liikennöityjen teiden varsissa joten eivät ole kovin terveellisiä syötäväksi. Viimeksi koko päivän reissulta sain kolmen päivän sienet ja 200g marjaa. En koskaan ole käyttänyt päihteitä, olen muuten vain luuseri. En tiedä mitä tässä voisi edes tehdä.
Omat vanhempani eivät koskaan kannustaneet, eivätkä kehuneet. Perheen ilmapiiri asenteineen vaikuttaa vääjäämättä lapseen ja nuoreen. Meillä kaikkeen suhtauduttiin pelokkaasti ja negatiivisesti. Eipä siinä oikein kasva luottamus omiin kykyihin ja mahdollisuuksiin, kun koko ajan lytätään ja suorastaan pidetään koko perhettä jotenkin 2-luokan kansalaisina.
Muistan ikuisesti, kuinka isäni aina puhui "niistä muista" tarkoittaen normaaleja työssäkäyviä ihmisiä ja perheitä. He olivat jotenkin meidän vihollisia ja meistä ei ikinä voisi tulla heidän kaltaisiaan eikä sitä katkeruuden syövereissä edes haluttu. Oli sellainen marttyyrimainen asenne: kohtalona kärsiä: olla köyhä ja sairas.
Tässä muutamia "parhaita paloja" mun vanhempien suusta:
-Veljeni pyysi päästä autokouluun heti 18-v täytettyään. Isä oikein suutahti ja sanoi "Mitä sinä sillä kortilla teet???? Ajat kuitenkin heti kolarin!"
-Siskoni pohti lukioikäisenä jatko-opintoja korkeakoulussa, johon isämme tokaisi "Kortistoon vaan!!!"
- Minulla oli haave erään alan yliopisto-opinnoista ja olin jo hankkinut pääsykoekirjankin. Äitini sanat aiheuttivat kuitenkin sen, että en uskaltanut edes hakea. Hän sanoi jotenkin näin: "Ei meidän kaltaiset pääse yliopistoihin, siellä on vaan opettajien lapsia."
Vanhempamme lempilausahduksia olivat myös: "Älä innostu!", "Ei kannata!", "Se on (liian) vaikeaa!" jne.
Että sellaiset lähtökohdat elämään.... Ps. Ollaan kaikki sisarukset duunariammateissa ja yritetään kovasti luoda omille lapsillemme paremmat lähtökohdat ja kannustava ilmapiiri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhien lapset harvemmin kouluttautuvat, koska perivät sivistystä halveksuvan asenteen. Olin järkyttynyt, kun kaverini kertoi, että hänen perheessään yliopistolakkia haukuttiin sanomalla, että se oli kuin lunta paskahuussin katolla. Koulutus on avain parempaan yhteiskunnalliseen asemaan, mutta jos asenne on tuo, ei ihme, että ei kouluttauduta.
En minä ainakaan kestoköyhänä halveksu sivistystä.
Ahneutta ja marerialismia saattaisin halveksiakin - ja ihmisarvon määrittelemistä lompakon paksuuden ja suorituskertoimen mukaan.
Tämä. Olen duunariperheestä ja itsekin periaatteessa duunari, vaikka lukion ja ammattikorkean käynytkin.
Mieheni on amis ja matalapalkka-alalla, itse olen yrittäjä, eikä omat tulonikaan
kovin kummoiset ole.
Mutta. Arvostamme sivistystä, harrastamme kulttuuria, matkustelemme kulttuurikohteisiin, luemme kirjoja, jne. Meille tärkeitä asioita on myös mm ekologisuus jan olemme koko perhe kasvissyöjiä. Ja opetamme samoja arvoja lapsillemme, ja lapsemme ovatkin hyvin tiedostavia ihmisiä nuoresta iästä huolimatta.
Raha ei ole koskaan motivoinut minua suuresti. Ehkä tämä on näitä köyhän perheen perintöjä, mutta en koe olevani mitenkään köyhä, vaikka rahaa ei ole ylimääräistä, kun en edes kaipaa enempää. Enkä usko, että lapsemmekaan ovat jääneet mistään paitsi. Voin toki olla väärässäkin.
Kamalaa, millaista joissain perheissä on. Itsekin olen kyllä köyhästä perheestä, mutta koulutusta on noin lähtökohtaisesti ainakin aina arvostettu. Esim lukioon piti melkein mennä, kun koulussa pärjäsi hyvin.
Paitsi, että taidealalle eivät kannustaneet hakemaan, vaikka olisin kovasti halunnut. Jotain järkevää piti lähteä opiskelemaan, eikä välivuosia saanut pitää. Liikaa kuuntelin vanhempiani ja ajauduin täysin väärälle alalle. Miksi edes kuuntelin, kun eivät taloudellisestikaan minua juurikaan avustaneet. Harmi, että vielä jäin sille alalle liian pitkäksi aikaa, kun ajattelin että ei minusta varmasti muuhun ole. Tässä sitä nyt sitten ollaan 40v, eikä tiedetä mitä halutaan tehdä isona ja kohta on jo parhaat työvuodet takanapäin.
Omat lapseni saavat kyllä itse valita mitä opiskelevat. Toki kannustan heitä opiskelemaan, mutta saavat ihan itse miettiä mitä haluavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ei ole syntyneet kultalusikka suussa. Kaikille ei riitä elämän valttikortteja.
Koyhillä ei ole varaa kouluttaa lapsiaan, sillä koulutus maksaa ja koulutusaika on hukkaan heitettyä aikaa. Parempi päästä työhön kiinni, kuin maksaa vuosikausien koulutksesta, millä sitä eläisi ja maksaisi kaiken.
Kun putoaa köyhyyskuoppaan, sieltä ei helpolla nousta ylös.
Köyhyys ja älykkyys ei ole rinnastettavissa toisiinsa.
Köyhyys on näiden elämänkouluja käyneiden vanhempien ongelma, niiden jotka ei muihin kouluihin koskaan päässeet.
Ei vanhemmat nykypäivänä maksa kakaroittensa opiskelua, tuilla selviää ja sitten koulutettuna saa parempaa palkkaa ja silloin ollaan jo matkalla parempaan suuntaan. Sinä itse voit vaikuttaa tulevaisuuteesi, ei kukaan muu.
Vierailija kirjoitti:
Sosialismiin kuuluu köyhyys. Se on osa sosialistista ideologiaa joka kieltää yksityisen omistamisen. Kaikki sosialistit ovat köyhiä.
on sosialismissa hyötyjiäkin. Ne jotka rikastuvat muiden kustannuksella. Puoluejohto. Esimerkiksi Lipposet jotka ovat tehneet miljoonia Putinin kaasuputkella, tai miljonääri Timo Harakka tai asuntosijoittaja Anna Kontula, jne...
Rivisosialisti toki ei omista mitään ja elää tuilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aiheesta löytyy tutkimuksia vino pino. Yhteiskuntaluokka periytyy vahvasti. Yhteiskuntaluokan mukanaan tuoman statuksen periytyvyydessä suvussa korrelaatio on 85 prosenttia.
Vanhempien mallintaminen, käytös ja kasvatus ovat ne ratkaisevat tekijät.
Väitös: Yhteiskuntaluokittain eriytyvät elämäntyylit myös periytyvät Suomessa
https://www.sttinfo.fi/tiedote/vaitos-yhteiskuntaluokittain-eriytyvat-e…
Aikaisempi tutkimus on löytänyt nyky-Suomesta kolme kulttuurista profiilia: korkeakulttuurisen, modernin populaarikulttuurisen ja vanhan populaarikulttuurisen. Kallunkin mukaan myös nämä kulttuuriset profiilit periytyvät. Siinä missä sosiaalinen asema periytyy Suomessa esimerkiksi koulutuksella, ammattiasemalla ja tulotasolla mitattuna, samoin periytyy väitöstutkimuksen mukaan sosiaaliseen asemaan kytkeytyvä elämäntyyli
Hyvätuloiset vanhemmat luultavasti kannustavat lastaan hyviin arvosanoihin koulussa ja mahdollistavat kehittävät harrastukset. Se jo itsessään antaa hyvän pohjan elämälle. Lisäksi joillain on mahdollisuus asua vanhempien luona senkin jälkeen kun ovat täyttäneet 18v. On helpompaa lukea yo-kirjoituksiin ja mahdollisesti pääsykokeisiin (ennen kuin tuli todistusvalinta) kun ei tarvitse käydä töissä ja huolehtia kaikesta itse.
Ihmiset ovat alkaneet saada perintöjä jo monessa polvessa ja se on lisännyt vaurautta myös sellaisten ihmisten keskuudessa, joilla ei ole korkeaa koulutusta ja hyvää asemaa työelämässä. Minä kuulun niihin ihmisiin, jotka eivät ole saaneet keneltäkään yhtään mitään enkä ole onnistunut raapimaan omilla tuloillanikaan kokoon omaisuutta. Minun suvussani vähävaraisuus on periytynynyt näihin aikoihin asti, mutta sisarusteni lapset jo tulevat saamaan perintöjä. Olen Karjalasta tyhjin käsin evakkoon lähteneiden ja sodassa työkykyään menettäneiden jälkeläinen ja siinä yksi syy suvussa pitkään jatkuneeseen vähävaraisuuteen.
Jos nyt teoriassa joutuisin evakkoon toiseen maahan niin veikkaan silti että minulla on enemmän hyötyä nykyisestä CVstä jossa on muutama kansainvälinen firma joiden hommissa olen Suomessa toiminut, kuin että osaisin soittaa pianoa ja vaskipuhaltimia sekä puhua ranskaa.