Mihin se perustuu, että köyhien lapsista tulee itsekin köyhiä?

Itse olen alisuoriutunut tässä asiassa lapsuudenperheeseen verrattuna. Vanhemmilla oli ehkä parempaa tuuriakin. Heitä myös autettiin. Isä sai työnsä oman isänsä ansiosta, mutta minua hän ei edes halunnut auttaa saamaan töitä. Ilmeisesti hän ei jotenkin tajunnut itse saamaansa apua. Äitiä taas hänen vanhempansa auttoivat taloudellisesti. Minä sain erittäin vähän rahallistakaan apua. Näistä huolimatta koen, että eniten olisi auttanut rahataidot ja asenteet, mutta niitä ei oikein ollut vanhemmillakaan. Jotain perustaitoja varmasti omaksuin kotoa, mutta enimmäkseen sain opetella itse. Asenteissa ja uskomuksissa kesti kauan edes tajuta, mitä päässäni pyörii ja mistä ne asenteet kumpuavat. Nyt keski-ikäisenä työstän niitä.

Lapsilleni olen onneksi saanut välitettyä parempaa ajattelua ja asennetta. Heitä on myös autettu saamaan työtä ja on autettu taloudellisesti. Puolisollekin on tarttunut jo vähän uusia asenteita. Hän on kyllä saanut kotoaan käytännön apua, mutta ei sielläkään mitään rahataitoja tai oikeaa asennetta ollut. Elämme keskiluokkaista elämää pienillä tuloilla, joten koko ajan taiteillaan siinä miten tämä onnistuu, mutta vakaa aikomus on päästä tästä suosta ja pitää huoli, että perinnöksi jää vähintään ne oikeat rahataidot ja asenteet. Kiva, jos jää vähän omaisuuttakin, mutta toivottavasti seuraavat polvet osaavat tehdä itsekin sitä rahaa.

Jos jättää perinnöksi rahaa, muttei taitoa, perintö tuhlataan ja seuraava polvi on taas köyhä. Jos jättää taitoja, muttei rahaa, heillä on mahdollisuus tehdä itse rahaa. Jos jättää molempia, on helppoa tehdä lisää rahaa, mutta voi iskeä laiskuus. Jos ei jätä kumpaakaan, siitä on tosi vaikea nousta, mutta mahdollista silti. Asenne on kaikkein tärkein ja se voi periytyä useankin sukupolven takaa täysin tiedostamatta. Jos sen ymmärtää sen voi myös muuttaa. 

Vierailija kirjoitti:

Lapsuuden perheelläni oli kaikki edellytykset tulla ylemmän keskiluokan perheeksi, mutta erinäisten vastoinkäymisten seurauksena äidilläni oli aikaa, rahaa ja voimavaroja vain yhteen lapseen. Sen sijaan, että tämä olisi jaettu puoliksi kahdelle lapselle, äitini antoi minulle vain minimin, kun taas lähes samanikäinen siskoni sai kivan keskiluokkaisen lapsuuden. (Katkerasti ajatellen äitini ei piitannut, kuinka alas hän minut polkee, kunhan saa työnnettyä siskoni ylempään keskiluokkaan.)

Minulle ei ostettu vaatteita, ei autettu työhakemusten teossa, ei annettu lounasseteleitä tai elokuvalippuja, en päässyt tietyn iän jälkeen Linnanmäelle, mutta siskoni pääsi joka vuosi niin pitkään kuin halusi. Minulle ei ostettu edes silmälaseja. Siskoni myös kiusasi minua, mutta äitini ei ikinä puuttunut siihen, ja jos siskoni vinkaisi jonkun asian suosivan minua, tämä korvattiin hänelle ylenpalttisesti. (Esimerkiksi, kun saimme omat huoneet, siskoni ja ä

Jos vielä luet tätä, niin sinun äitisi kuulostaa narsistilta. Toinen lapsi on ollut se golden child ja sinä syntipukki tai hylkiö. Toinen vaihtoehto on, että sinut on adoptoitu tai vain isäsi on oikea. Siinäkin tapauksessa äitisi on kohdellut sinua törkeästi.

Nyt kuitenkin itsesi takia, luovu katkeruudesta. Käytä se polttoaineena pyrkiessäsi parempaan elämään. Näytä niille! Käy läpi ja työstä uskomuksiasi. Opiskele niitä asioita, jotka vievät sinua eteenpäin. Keskity kiitollisuuteen. Uskon ja toivon, että onnistut vielä tekemään elämästäsi onnellisemman kuin äitisi tai sisaresi elämä. Tsemppiä jatkoon!

Usein syynä koulutuksen puute. Siihen saattaa olla syynä vanhemmilta saatu malli, joka ei kannusta kouluttautumaan. Myös puute perustarpeista sekä rahasta johtaa köyhyyteen, kun pitää hylätä koulutusvaihtoehto ja mennä aikaisin johonkin matalapalkka-alalle kärvistelemään tai lannistutaan ja jäädään/jättäydytään työttömäksi. Vauraissa/keskituloisissa keskiluokkaisissa perheissä on ns.hiljaista tietoa, mitä ja miten kannattaa opiskella. Vanhemmat ovat usein koulutusmyönteisiä ja motivoivat eri tavoin opiskelun pariin, koska tietävät ja tiedostavat koulutuksen hyödyt. Koulutetuilla vanhemmilla on usein myös taloudellisia resursseja tukea lastensa opiskelu-uraa, joka helpottaa kouluttautumista. Pohjimmiltaan köyhyydessä on kyse köyhyyden kierteestä, joka periytyy ja josta pääsee pois opiskelemalla sinnikkäästä alalle, jossa on työllisyysmahdollisuuksia. 

Eivät osaa ajatella esimerkiksi kouluttautuvansa, kun kukaan muukaan suvussa ei ole niin tehnyt. Tavallaan eivät osaa uskoa omiin mahdollisuuksiinsa. Tätä ei auta jossain piireissa esiintyvä sivistyksen halveksunta. Itse olin järkyttynyt kun kaverin vanhemmat sanoivat ylioppilaslakista, että se on kuin lunta paskahuussin päällä, koska omassa keskiluokkaisessa suvussani kouluttautumista on aina arvostettu. En voinut käsittää, miten joku voi a atella niin.

Ketjussa varmaan mainittu jo opitut tavat, jne. Mutta minä opin olemaan aidosti tyytyväinen vähään ja onnellinen muista asioista, kuin rahalla saatavista. Kontrasti keskiluokkaiseen vanhempaan on hirveä: itkettää ja satuttaa lasta, ja lahjoo kalliilla esineillä ja matkoilla. Matkoillakin lapsi itkee. Minun kanssani lapsi voi emotionaalisesti hyvin, mutta ei omaa krääsää

Vierailija kirjoitti:

Itse olen alisuoriutunut tässä asiassa lapsuudenperheeseen verrattuna. Vanhemmilla oli ehkä parempaa tuuriakin. Heitä myös autettiin. Isä sai työnsä oman isänsä ansiosta, mutta minua hän ei edes halunnut auttaa saamaan töitä. Ilmeisesti hän ei jotenkin tajunnut itse saamaansa apua. Äitiä taas hänen vanhempansa auttoivat taloudellisesti. Minä sain erittäin vähän rahallistakaan apua. Näistä huolimatta koen, että eniten olisi auttanut rahataidot ja asenteet, mutta niitä ei oikein ollut vanhemmillakaan. Jotain perustaitoja varmasti omaksuin kotoa, mutta enimmäkseen sain opetella itse. Asenteissa ja uskomuksissa kesti kauan edes tajuta, mitä päässäni pyörii ja mistä ne asenteet kumpuavat. Nyt keski-ikäisenä työstän niitä.

Lapsilleni olen onneksi saanut välitettyä parempaa ajattelua ja asennetta. Heitä on myös autettu saamaan työtä ja on autettu taloudellisesti. Puolisollekin on tarttunut jo vähän uusia asenteita. Hän on kyllä saanu

Boomerit taitavat olla itsekkäin sukupolvi, joka on ollut. Äidiltä olen kyllä saanut, mutta isä esim. Kertoi saaneensa omalta isältään autot, ym., kun minä en saanut mitään ja sisarus sai polkupyörän. Narsistinen henkilö kyseessä

Vanhempani arvostivat koulua, vaikka eivät itse saaneet sota-aikana opiskella. Itse olin kova tyttö lukemaan ja kirjoista sain roolimalleja reippaiden menestyvien tyttöjen elämästä. Maalta oli vaikea käyhän tytön ponnistaa, mutta sain opiskella ns. pitkän linjan kautta, ammattitutkintojen kautta yliopistoon. Piti vain aina olla se luokan ja koulun paras, vaikka totta puhuen ei se nyt hirveästi vaatinut. 

Useimmat hyvätuloisten perheiden lapset on päässeet työelämässä ja muutenkin taloudellisesti alkuun jo nuoresta saakka vahnempiensa rahan ja suhteiden avustamana. Köyhä joutuu näkemään viisin verroin vaivaa päästäkseen elämässä eteenpäin.