Mihin se perustuu, että köyhien lapsista tulee itsekin köyhiä?
Jos lapsi elää yli 5 vuotta köyhyydessä, tulee hänestä köyhä 70 % todennäköisyydellä.
Harva ei-köyhä aikuinen saa vanhemmiltaa tukea. Perinnöt tulevat vasta 50+ -vuotiaina. Miksi sitten köyhien jälkeläiset pysyvät todennäkäisemmpim köyhinä ja muut eivät?
Kommentit (408)
Vierailija kirjoitti:
Omat vanhempani eivät koskaan kannustaneet, eivätkä kehuneet. Perheen ilmapiiri asenteineen vaikuttaa vääjäämättä lapseen ja nuoreen. Meillä kaikkeen suhtauduttiin pelokkaasti ja negatiivisesti. Eipä siinä oikein kasva luottamus omiin kykyihin ja mahdollisuuksiin, kun koko ajan lytätään ja suorastaan pidetään koko perhettä jotenkin 2-luokan kansalaisina.
Muistan ikuisesti, kuinka isäni aina puhui "niistä muista" tarkoittaen normaaleja työssäkäyviä ihmisiä ja perheitä. He olivat jotenkin meidän vihollisia ja meistä ei ikinä voisi tulla heidän kaltaisiaan eikä sitä katkeruuden syövereissä edes haluttu. Oli sellainen marttyyrimainen asenne: kohtalona kärsiä: olla köyhä ja sairas.
Tässä muutamia "parhaita paloja" mun vanhempien suusta:
-Veljeni pyysi päästä autokouluun heti 18-v täytettyään. Isä oikein suutahti ja sanoi "Mitä sinä sillä kortilla teet???? Ajat kuitenkin heti kolarin!"-Siskoni pohti lukioikäisenä jatko-opintoja korkeakoulussa, johon isämme tokaisi "Kortistoon vaan!!!"
- Minulla oli haave erään alan yliopisto-opinnoista ja olin jo hankkinut pääsykoekirjankin. Äitini sanat aiheuttivat kuitenkin sen, että en uskaltanut edes hakea. Hän sanoi jotenkin näin: "Ei meidän kaltaiset pääse yliopistoihin, siellä on vaan opettajien lapsia."
Vanhempamme lempilausahduksia olivat myös: "Älä innostu!", "Ei kannata!", "Se on (liian) vaikeaa!" jne.
Että sellaiset lähtökohdat elämään.... Ps. Ollaan kaikki sisarukset duunariammateissa ja yritetään kovasti luoda omille lapsillemme paremmat lähtökohdat ja kannustava ilmapiiri.
Vanhempiesi kaltaisille luusereille olisi tehnyt hyvää, että tukia olisi aikoinaan leikattu. Olisivat joutuneet katsomaan mitä kortiston ulkopuolelta löytyy.
Ei voi yleistää. Tiedän monta, joka ei ole saanut kotoa muuta kuin 30 metriä etumatkaa ja pärjännyt silti hyvin elämässään.
Berrylong kirjoitti:
Elämän aikana solmitut ihmissuhteet ja tuttavapiirit vaikuttaa todella paljon mihin työrooleihin päätyy. Kuinka moni kovapalkkainen työ saadaan suhteilla? Olen nähnyt itse suhteellisen suuressa valtionfirmassa miten omassa osastossa 4 kovapalkkaista johtajanpaikkaa lutvittiin tuttaville ilman että laitettiin edes hakuun. Vaikea edetä ylöspäin kun paikat jaetaan tuttaville, tämmöinen lasinen luokkakatto on olemassa varmasti monessa firmassa.
Noh, ne suuret valtionfirmat on muutenkin surkeaa, kuihtuvaa kekkosslovakian perintöä. En yhtään ihmettele että hyvä veli/sisko kulttuuri on vahvana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väitös: Yhteiskuntaluokittain eriytyvät elämäntyylit myös periytyvät Suomessa
https://www.sttinfo.fi/tiedote/vaitos-yhteiskuntaluokittain-eriytyvat-e…
Aikaisempi tutkimus on löytänyt nyky-Suomesta kolme kulttuurista profiilia: korkeakulttuurisen, modernin populaarikulttuurisen ja vanhan populaarikulttuurisen. Kallunkin mukaan myös nämä kulttuuriset profiilit periytyvät. Siinä missä sosiaalinen asema periytyy Suomessa esimerkiksi koulutuksella, ammattiasemalla ja tulotasolla mitattuna, samoin periytyy väitöstutkimuksen mukaan sosiaaliseen asemaan kytkeytyvä elämäntyyli
Eli jos isäni kuunteli humppaa, niin minä myös? Ei muuten toteutunut, vaan itse olen sekoitus korkeakulttuurista ja modernia populaarikulttuurista. Isäni on edelleenkin vanhan populaarikulttuurin piirissä.
En tiedä. Pystyykö koko tekstin lukemaan jossain? Onko nykyään nuoria, jotka kuuntelevat humppaa? Varmaan jossain maaseudulla on. Entä sellaisia, jotka kuuntelevat pelkkää klassista ja jazzia?
Kirsi kirjoitti:
Tukien pienuuteen.
Jos saisin kelalta vaikka vain 2500 euroa kuukaudessa,niin pystyisin kasvattamaan lapseni paremmin ja antamaan hänelle kivan pesämunan kun hän lähtee kolmikymppisenä kotoa ja muuttaa omilleen.
Nykyisillä tuilla se ei valitettavasti onnistu ja hänen isänsäkin on työtön eikä maksa kunnolla elareita.
Annan sen pesämunan mieluummin omille lapsilleni kuin sinun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väitös: Yhteiskuntaluokittain eriytyvät elämäntyylit myös periytyvät Suomessa
https://www.sttinfo.fi/tiedote/vaitos-yhteiskuntaluokittain-eriytyvat-e…
Aikaisempi tutkimus on löytänyt nyky-Suomesta kolme kulttuurista profiilia: korkeakulttuurisen, modernin populaarikulttuurisen ja vanhan populaarikulttuurisen. Kallunkin mukaan myös nämä kulttuuriset profiilit periytyvät. Siinä missä sosiaalinen asema periytyy Suomessa esimerkiksi koulutuksella, ammattiasemalla ja tulotasolla mitattuna, samoin periytyy väitöstutkimuksen mukaan sosiaaliseen asemaan kytkeytyvä elämäntyyli
Eli jos isäni kuunteli humppaa, niin minä myös? Ei muuten toteutunut, vaan itse olen sekoitus korkeakulttuurista ja modernia populaarikulttuurista. Isäni on edelleenkin vanhan populaarikulttuurin piirissä.
En tiedä. Pystyykö koko tekstin lukemaan jossain? Onko nykyään nuoria, jotka kuuntelevat humppaa? Varmaan jossain maaseudulla on. Entä sellaisia, jotka kuuntelevat pelkkää klassista ja jazzia?
Niin Kallunki näyttää kuitenkin väittävän. Jos kaikki olemme sekoituksia, niin noita kolmea kulttuuriprofiilia ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka kovasti väitetään, että kaikilla olisi samat mahdollisuudet menestyä elämässä, niin todellisuudessa asia ei ole niin. Esim. Perheen ekonominen tilanne vaikuttaa siihen missä voi asua. Asuinalue vaikuttaa mihin kouluun menee. Koulun taso vaikuttaa vahvasti siihen miten opinnot sujuu, ja se siihen minne pääsee jatko-opintoihin. Varakkaamilla vanhemmilla on varaa elättää lasta toisen tai jopa asteen opintojen ajan. Köyhempien vanhempien lapset joutuvat useammin muuttamaan omilleen ja opiskelemaan tukien varassa. Sinne sekaan vielä talouden vaikutus sosiaalisiin suhteisiin, opiskelu motivaatioon, mielenterveyteen, jne. jne.
Monella paikkakunnalla Suomessa on vain yksi yläkoulu. Siellä opiskelevat kaikki tulotaustasta riippumatta.
Vaikka köyhyyteen johtaneet syyt valitettavan usein aiheuttavat köyhyyttä myös seuraavassa polvessa, niin kyllä Suomessa yhteiskunta mahdollistaa opiskelun tulotaustasta riippumatta. Vaikka jäisi nuorena yksinhuoltajaksi, niin lapsen saa maksuttomaan päivähoitoon opintojen ajaksi.
Toki vanhempien varakkuus helpottaa montaa asiaa, mutta voisiko joku kertoa, mitä vielä pitäisi tehdä, opiskelujen suhteen tasa-arvoisemman yhteiskunnan saavuttamiseksi?
(Tiedan, että opintotuesta osa on lainaa, mutta sen saa tyhjätaskukin (esim. allekirjoittanut) ja sen verran pitää luottaa itseensä, että sen saa maksettua)
Jo rahasta puhuminen ja sen ajatteleminen saavat aikaan stressireaktion. Siihen liittyy lapsuudesta asti pelkkiä negatiivisia mielikuvia ja tunteita.
Siksi myöhemmätkään valinnat eivät mene rahaa kohti, vaan siitä poispäin. Kun ei haluaisi ajatella koko asiaa, mutta paradoksaalisesti, sittenhän sitä juuri joutuu ajattelemaan koki ajan kun sitä ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Väitös: Yhteiskuntaluokittain eriytyvät elämäntyylit myös periytyvät Suomessa
https://www.sttinfo.fi/tiedote/vaitos-yhteiskuntaluokittain-eriytyvat-e…
Aikaisempi tutkimus on löytänyt nyky-Suomesta kolme kulttuurista profiilia: korkeakulttuurisen, modernin populaarikulttuurisen ja vanhan populaarikulttuurisen. Kallunkin mukaan myös nämä kulttuuriset profiilit periytyvät. Siinä missä sosiaalinen asema periytyy Suomessa esimerkiksi koulutuksella, ammattiasemalla ja tulotasolla mitattuna, samoin periytyy väitöstutkimuksen mukaan sosiaaliseen asemaan kytkeytyvä elämäntyyli
Itse olen keskiluokkaisesta kodista kotoisin oleva pitkäaikaistyötön. Elintapani ovat keskiluokkaiset.
Silti minut aina niputetaan yhteen työväenluokasta tulevien työttömien kanssa, oletetaan että minulla on samat tavat, arvot ja huono lapsuus kuin heillä.
Kaikkiin työttömiin suhtaudutaan kuin he olisivat köyhän juopon yksinhuoltajan lapsia Kontulasta.
Ei mihinkään. Itse en ole tehnyt edes töitä ja omat lapset tekee niskalimassa ja tienaa hirveitä summia.
Vierailija kirjoitti:
Jos haluat pois tästä kierteestä, eli jos haluat toimia eri tavalla kuin vanhempasi, lue tämä:
Rich dad, poor dad
On aika monen miljonäärin haastattelut tullut kuunneltua jenkkipodcasteissä ja käsittämättömän monessa on ensimmäinen liikkeelle paneva voima ollut juuri tämä kirja.
Oikealla mindsetillä menee ihan mihin vaan ja Jos tämän kirjan ydinviestin sisäistää, niin sitten on kyllä edellä 99%:ia.
Suomessa vielä isompaakin osaa, koska normi suomi-sossun mindsettiä tämä kirja sotiin täysin vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väitös: Yhteiskuntaluokittain eriytyvät elämäntyylit myös periytyvät Suomessa
https://www.sttinfo.fi/tiedote/vaitos-yhteiskuntaluokittain-eriytyvat-e…
Aikaisempi tutkimus on löytänyt nyky-Suomesta kolme kulttuurista profiilia: korkeakulttuurisen, modernin populaarikulttuurisen ja vanhan populaarikulttuurisen. Kallunkin mukaan myös nämä kulttuuriset profiilit periytyvät. Siinä missä sosiaalinen asema periytyy Suomessa esimerkiksi koulutuksella, ammattiasemalla ja tulotasolla mitattuna, samoin periytyy väitöstutkimuksen mukaan sosiaaliseen asemaan kytkeytyvä elämäntyyli
Itse olen keskiluokkaisesta kodista kotoisin oleva pitkäaikaistyötön. Elintapani ovat keskiluokkaiset.
Silti minut aina niputetaan yhteen työväenluokasta tulevien työttömien kanssa, oletetaan että minulla on samat tavat, arvot ja huono lapsuus kuin heillä.
Kaikkiin työttömiin suhtaudutaan kuin he olisivat köyhän juopon yksinhuoltajan lapsia Kontulasta.
Jotta kuuluu keskiluokkaan, pitää olla tietty tulotaso.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos haluat pois tästä kierteestä, eli jos haluat toimia eri tavalla kuin vanhempasi, lue tämä:
Rich dad, poor dad
Ei kannata lukea yli hypetettyä paskaa self-help-kirjaa.
MITÄÄN suurta viisautta tuossa ei ole, kuten ei ole missään muussakaan self-help-kirjassa.
Äläs nyt: self-help kirjat ja luennot ovat rikastuttaneet monta ihmistä. Nimittäin nämä kirjailijat itse.
Mukaan lukien tämän kirjailijan. Rahathan hän on tehnyt juurikin tän kirjan myynnillä oheishumpuukilla sen ympärillä (ml. luennot) eikä suinkaan sijoittamalla ja muulla yritystoiminnalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhien lapset harvemmin kouluttautuvat, koska perivät sivistystä halveksuvan asenteen. Olin järkyttynyt, kun kaverini kertoi, että hänen perheessään yliopistolakkia haukuttiin sanomalla, että se oli kuin lunta paskahuussin katolla. Koulutus on avain parempaan yhteiskunnalliseen asemaan, mutta jos asenne on tuo, ei ihme, että ei kouluttauduta.
En minä ainakaan kestoköyhänä halveksu sivistystä.
Ahneutta ja marerialismia saattaisin halveksiakin - ja ihmisarvon määrittelemistä lompakon paksuuden ja suorituskertoimen mukaan.
Monet köyhät pitävät rikkaita ihmisiä juuri tuollaisina kuin kuvasit: ahneina, materialistisina, ilkeinä. Lyhyesti sanottuna: pahoina. Miksi köyhän lapsi haluaisi olla "paha" ihminen eli kaikkea sellaista mitä kotona on halveksuttu?
Ja tässä taustalla on harha, koska suurin osa hyvätuloisistakin on ihan tavallisia hyviä ihmisiä. Hyvä tulotaso on tullut sivutuotteena jostain, mitä ovat tykänneet tehdä pitkän aikaa (esim opiskella, koodata, pyörittää omaa firmaa jne).
Tunnen paljon hyvätuloisia ihmisiä, reippaasti yli keskitulon tienaavia. Ihan suurin osa on rentoja, mukavia ja empaattisia ihmisiä, jotka pitävät lapsistaan ja eläimistään hyvää huolta eikä raha ole itseisarvo. Toki etenkin oikein superrikkaissa kuspäitäkin on, mutta niin niitä on köyhissäkin. Voi olla jopa enemmän.
Tämä harha omaksutaan lapsuudenkodista, että on suurta itsekkyyttä, materialismia ja ilkeyttä tavoitella edes kohtuullista tulotasoa.
Rahaan liitetään suuria ennakkoluuloja, pelkoa ja ahdistusta. Sen lapsi sitten saa evääksi. Eikä muuta voi sitten isona tehdä kuin haukkua hyvätuloisia ja kirota hallitusta, on hallitus millainen vain.
Asenne ratkaisee. Varmasti usein vanhempien köyhä asenne juurtuu myös heidän lapsiinsa. Toiset taas voivat saada siitä kurjuudesta ja köyhyydestä itselleen hyvän ponnahduslaudan, koska se kasvattaa heidän haluaan ja motiiviaan pärjätä hyvin, menestyä elämässä, sillä he haluavat ehdottomasti erillaisen elämän kuin vanhemmillaan ja heidän lapsuudessaan oli.
Näistä ponnistajista köyhyydestä menestykseen on saanut lukea elämänkerroissa ym jutuissa. Itseasiassa hyvin moni tosi rikas on tullut köyhästä perheestä.
Vierailija kirjoitti:
Monilla köyhillä on sellainen asenne että hyvätuloiset ovat itsekkäitä riistäjiä jotka ovat saaneet kaiken ilmaiseksi, ilman että he olisivat tehneet asialle jotain itse. Kouluttautuminen ei myöskään kannata koska eihän meillä ole lukupäätä. Jos sinulle olisi koko elämäsi uskoteltu näin, niin haluaisitko sinä olla kuten vanhempasi, hyvä ihminen, viaton uhri jota pahat hyvätuloiset riistävät vai se hyvätuloinen joka riistää köyhiä. Hyvätuloisissa perheissä taas usein painotetaan koulutuksen ja työn tekemisen tärkeyttä. Lapsille opetetaan että jos haluaa pärjätä elämässä sen eteen pitää tehdä töitä ja järkeviä valintoja.
Naulan kantaan. Tuo asenne ja harhaluulo, että kaikki hyvätuloiset ovat "pahoja" ihmisiä. Miksi lapsikaan haluaisi kasvaa "pahaksi" ihmiseksi.
Suomessa nekin, jotka tienaavat keskipalkkaa enemmän, elävät aika tavallista elämää ja ovat suurin osa ihan mukavaa, ystävällistä ja järkevää porukkaa. Lapset eivät saa kaikkea ilmaiseksi, vaan heillekin korostetaan työn tärkeyttä.
Todella suurrikkaat ovat Hyvin pieni porukkansa ja näistä köyhät usein hakevat pontta katkeruudelleen. Että suuret perinnöt ja muukin tulee ilmaiseksi lapsille elämässä. Ettei mitään kannata edes yrittää, kun ei kuitenkaan tule superrikkaaksi ja ne saa kaiken niin "helposti".
Suurin osa keski- ja hyvätuloisista saa tulonsa "riistämättä" ketään tai olematta ilkeä pyrkyri. Kannattaa opiskella sopivalle alalle ja tehdä työnsä hyvin. Tulokehitys tulee sitten sivussa.
Minäkin olen eräänlainen tahattoman ihmiskokeen lopputuotos. Synnyin varakkaaseen, mutta henkisesti epävakaaseen kotiin. Isäni omisti paljon ja oli sanalla sanoen rikas, kuten sukunsakin. Hänellä oli paljon psyykkisiä ongelmia ja päihdeongelma. Äiti oli varattomasta kodista ja työskenteli myyjänä ja myöhemmin lähihoitajana. Enimmäkseen hänen aikana kului kuitenkin isäni yrityksen palkattomana työvoimana ja psyykkisesti sairaiden ja henkisesti väkivaltaisten appivanhempiensa palvelijana. Voitte olla varmoja, että avioehto oli kaiken poissulkeva.
Mun oli tehtävä pienestä pitäen töitä, joita riitti aina. Ja niistä maksettiin reilusti. Mutta niillä rahoilla oli maksettava vaatteet, lelut, leffaliput, kavereiden synttärilahjat, jne. Kuitenkin harrastusmaksut ja kirjat sain aina vanhemmilta ja joka vuosi pääsin jollekin matkalle. Äiti vei myös teatteriin ja taidenäyttelyihin. Hyvistä arvosanoista maksettiin myös hyvin, huonoja ei oikeastaan saanut tulla.
Äiti otti viimeinkin eron ollessani yläkoululainen. Meille ei jäänyt mitään. Isä jätti äidin puille paljaille, uhkaili, palkkasi taloyhtiöstä epämääräisen miehen kirjaamaan ylös äidin ja mun kulkemiset ja uhkailemaan ja pelottelemaan puolestaan. Äiti ei uskaltanut pyytää minusta edes elatusta isältä. Uskon, että äidillä oli pätevä syy pelätä ihan henkensäkin puolesta. Meillä oli rahat niin tiukilla, että oli myös nälkä. Äidille oli jäänyt jopa maksettavaksi jotain isän yrityksen velkoja.
Minä sain joka kesä töitä mansikkamaalta ja täytettyäni 15, muualtakin. Maksoin itse lukioon liittyvät kulut, äitikin pääsi pikkuhiljaa jaloilleen päästyäni isäni veloista eroon. Harrastukset, taidenäyttelyt ja matkat oli todellakin siinä kohtaa nautittu. Mitään yhteyttä isääni ei ollut, eikä isän puolen sukuunkaan.
Nykyään olen keski-ikäinen, perheellinen teinien äiti. Minulla on hyväpalkkainen työ, 3 akateemista tutkintoa. En osaa tarkastella varallisuutta henkilökohtaisena, vaan kaikki mahdollinen on yhteistä mieheni kanssa. Meillä on sijoitusvarallisuutta osakkeissa, rahastoissa, maa- ja metsäomaisuudessa, kiinteistöissä. Velkarahalla hommattua tosin, joten nettovarallisuus ei kuitenkaan ole mitään järisyttävä, mutta kehittyy hiljalleen.
Voitte uskoa, että penniäkään ei ole tullut isältä tai isän suvun puolelta. Uskon, että minut on tehty perinnöttömäksi ja eiköhän omaisuudet ole jo juotu. Äidillä on ollut tarpeeksi iso urakka rakentaa oma elämä alusta, enkä todellakaan ole häneltä mitään saanut, päinvastoin, olen tarjonnut matkoja ja joskus vähän lainannut rahaa. Kuten päättelitte, kasvuympäristö oli täynnä epävakautta, päihteitä ja traumaa. Olen terapiani käynyt vasta aikuisiällä, sitten kun mulla on ollut varaa maksaa se.
Mun avaimet vaurastumiseen: työtä tehty pienestä pitäen, koulu on otettava tosissaan, maailmassa on muutakin kuin se, mikä keittiön ikkunasta näkyy, oppi siitä että oma tekeminen on avain kaikkeen, uhriutumisasennetta ei omaksuta vaikka tilanne olisi mikä, ja itsensä saa pelastaa mahdottomista olosuhteista. Vielä lisäisin, että puolison valitseminen on elämän tärkein päätös ihan kaiken kannalta, myös vaurastumisen.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen eräänlainen tahattoman ihmiskokeen lopputuotos. Synnyin varakkaaseen, mutta henkisesti epävakaaseen kotiin. Isäni omisti paljon ja oli sanalla sanoen rikas, kuten sukunsakin. Hänellä oli paljon psyykkisiä ongelmia ja päihdeongelma. Äiti oli varattomasta kodista ja työskenteli myyjänä ja myöhemmin lähihoitajana. Enimmäkseen hänen aikana kului kuitenkin isäni yrityksen palkattomana työvoimana ja psyykkisesti sairaiden ja henkisesti väkivaltaisten appivanhempiensa palvelijana. Voitte olla varmoja, että avioehto oli kaiken poissulkeva.
Mun oli tehtävä pienestä pitäen töitä, joita riitti aina. Ja niistä maksettiin reilusti. Mutta niillä rahoilla oli maksettava vaatteet, lelut, leffaliput, kavereiden synttärilahjat, jne. Kuitenkin harrastusmaksut ja kirjat sain aina vanhemmilta ja joka vuosi pääsin jollekin matkalle. Äiti vei myös teatteriin ja taidenäyttelyihin. Hyvistä arvosanoista maksettiin myös hyvin, huonoja ei oikeastaan saanut tulla.
Äiti otti viimeinkin eron ollessani yläkoululainen. Meille ei jäänyt mitään. Isä jätti äidin puille paljaille, uhkaili, palkkasi taloyhtiöstä epämääräisen miehen kirjaamaan ylös äidin ja mun kulkemiset ja uhkailemaan ja pelottelemaan puolestaan. Äiti ei uskaltanut pyytää minusta edes elatusta isältä. Uskon, että äidillä oli pätevä syy pelätä ihan henkensäkin puolesta. Meillä oli rahat niin tiukilla, että oli myös nälkä. Äidille oli jäänyt jopa maksettavaksi jotain isän yrityksen velkoja.
Minä sain joka kesä töitä mansikkamaalta ja täytettyäni 15, muualtakin. Maksoin itse lukioon liittyvät kulut, äitikin pääsi pikkuhiljaa jaloilleen päästyäni isäni veloista eroon. Harrastukset, taidenäyttelyt ja matkat oli todellakin siinä kohtaa nautittu. Mitään yhteyttä isääni ei ollut, eikä isän puolen sukuunkaan.
Nykyään olen keski-ikäinen, perheellinen teinien äiti. Minulla on hyväpalkkainen työ, 3 akateemista tutkintoa. En osaa tarkastella varallisuutta henkilökohtaisena, vaan kaikki mahdollinen on yhteistä mieheni kanssa. Meillä on sijoitusvarallisuutta osakkeissa, rahastoissa, maa- ja metsäomaisuudessa, kiinteistöissä. Velkarahalla hommattua tosin, joten nettovarallisuus ei kuitenkaan ole mitään järisyttävä, mutta kehittyy hiljalleen.
Voitte uskoa, että penniäkään ei ole tullut isältä tai isän suvun puolelta. Uskon, että minut on tehty perinnöttömäksi ja eiköhän omaisuudet ole jo juotu. Äidillä on ollut tarpeeksi iso urakka rakentaa oma elämä alusta, enkä todellakaan ole häneltä mitään saanut, päinvastoin, olen tarjonnut matkoja ja joskus vähän lainannut rahaa. Kuten päättelitte, kasvuympäristö oli täynnä epävakautta, päihteitä ja traumaa. Olen terapiani käynyt vasta aikuisiällä, sitten kun mulla on ollut varaa maksaa se.
Mun avaimet vaurastumiseen: työtä tehty pienestä pitäen, koulu on otettava tosissaan, maailmassa on muutakin kuin se, mikä keittiön ikkunasta näkyy, oppi siitä että oma tekeminen on avain kaikkeen, uhriutumisasennetta ei omaksuta vaikka tilanne olisi mikä, ja itsensä saa pelastaa mahdottomista olosuhteista. Vielä lisäisin, että puolison valitseminen on elämän tärkein päätös ihan kaiken kannalta, myös vaurastumisen.
Tämä on totta. Siis että puolison valinta on tärkää. Itse tiedän että olisin saanut paljon varakkaammankin puolison. Mutta hän kohteli minua huonosti. Tosin niin kohteli köyhempikin, joka tosin oli varakkaasta suvusta, mutta mitäpä sekään sitten auttoi kun välit sukuun olivat menneet. Lapsemme eivät ole saaneet suvulta koskaan mitään.
Silti puolison valinnassa varakkuus on kuitenkin vain yksi asia.
Vierailija kirjoitti:
Loisten lapset oppivat jo varhain, että loisimallakin pärjää elämässä ja sossutäti kyllä jakaa ilmaista rahaa kun vähän ärähtää ja tirauttaaa perään tekokyyneleet. Sossusta sitten suoraan Alkoon kuivaamaan kyyneleet.
Käsittääkseni loinen sana saattaa tarkoittaa myös itsellistä jos tämä sana tulee vastaan esim. sukututkimuksessa.
Eli jos isäni kuunteli humppaa, niin minä myös? Ei muuten toteutunut, vaan itse olen sekoitus korkeakulttuurista ja modernia populaarikulttuurista. Isäni on edelleenkin vanhan populaarikulttuurin piirissä.