Lue keskustelun säännöt.
Mihin se perustuu, että köyhien lapsista tulee itsekin köyhiä?
26.08.2023 |
Jos lapsi elää yli 5 vuotta köyhyydessä, tulee hänestä köyhä 70 % todennäköisyydellä.
Harva ei-köyhä aikuinen saa vanhemmiltaa tukea. Perinnöt tulevat vasta 50+ -vuotiaina. Miksi sitten köyhien jälkeläiset pysyvät todennäkäisemmpim köyhinä ja muut eivät?
Kommentit (408)
Kyllähän ne rikkaiden lapset rahallista tukea saavat. Vanhemmat luovat heti syntymän jälkeen lapsilleen sijoitustilit ja rahaa kertyy. Opiskelut valitaan suvun perinteiden mukaan, lääkärien tai juristien lapsista ei duunareita tule. Opiskelut maksetaan, ei ne mitään opintolainoja ota kun vanhemmat kustantaa elämisen jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaistahan se on ja niin kuuluu ollakin.
Köyhyys on tyhmän osa.
Tyytykööt ne vaan siihen.
Minä olen älykäs ja köyhä. Köyhästä perheestä tosin lähtöisin eli en ole luopumalla luopunut mistään suuremmasta omaisuudesta.
Mutta pienestä omaisuudesta olen luopunut ja köyhyys muutenkin valinta. Elämä on hyvää silloin kun se on yksinkertaista ja vapaa-aikaa riittää harrastamiseen ja itsestään huolen pitämiseen. Eikä tarvitse pelätä sielunsa puolesta kun ei kuvittele seisovansa kenenkään toisen ihmisen päällä.
Mukavaa, että pystyt elämään säästöilläsi. En ollut riittävän varakas, joten palasin töihin vuosien syöpähoitojen ja aivoleikkauksen jälkeen, koska hävetti elää muiden kustannuksella.
Vierailija kirjoitti:
Köyhät oppivat lapsena loisimaan ja olemaan tekemättä mitään hyödyllistä. Oikeasti köyhien lapset pitäisi steriloida jo synnytyslaitoksella. Päästäisiin pikku hiljaa roskaväestä eroon.
Onko Köyhällä mahdollisuus tulla valituksi työpaikkaan, kun tällä ajattelumallilla varustettu kermaperse pääsee tekemään valintaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laiskuuden malli periytyy.
Vaurastuminen vaatii valtavasti työtä. Jos yrittämisen ja menestymisen malli puuttuu jää samalle tasolle kuin vanhempansa.Nojaa kaikki on suhteellista. Tunnen rikkaiden/menestyneiden lapsia jotka ei kyllä todellakaan ole mitään työteliäitä ja yriitteliäitä. Toki se menestyksen malli on, mutta sillä siivellä jälkipolvikin elää. Hemmoteltuja narsisteja jotka jo 20vnä saavat isovanhemmilta 100k ennakkoperinnön, tai päästään suoraan isän firmaan töihin täysin suhteilla eikä millään omalla työllä ,päästään opiskelemaan vanhempien sijoitusasuntoon ilmaiseksi jnejne. Päivääkään ei tarvitse stressata, kaikki tulee ilmaiseksi.
Ja samalla joku köyhä painaa täyttä viikkoa raskasta työtä, herää joka aamu 4.30 siivoamaan ja maksaa ylihintaista vuokraa, traumaattisista oloista ja on saavutus että ylipäätänsä jaksaa elää.
Köyhä voi olla ahkera ja rikas voi olla laiska. Köyhä voi tehdä paljon töitä ja rikas tehdä vähän. Toki voi olla myös toisinpäin. Mutta jostain syystä vain köyhien laiskuutta halveksitaan mutta rikkaiden ei. Vaikka kaiken logiikan mukaan on jotenkin ymmärrettävämpää että köyhän lähtökohdista heittää väsyneenä kirveen kaivoon eikä jaksa enää edes yrittää kuin rikkaan lähtökohdista makoilla perintörahoilla sijoittamassa.Tämä. Itse olen köyhästä, moniongelmaisesta perheestä, vaikka äitini olikin itse keskiluokkaisesta perheestä, hän kuoli melko nuorena. Sisarukseni kuoli myös huumeisiin nuorena ja toinen on vaikeasti sairas, eikä koskaan ole pystynyt tekemään töitä. Samoin isäni on sairas, pitkäaikaistyötön. En ole milloinkaan saanut taloudellista tai mitään muutakaan apua perheeltäni. Päinvastoin he usein pyytävät minun apuani.
Tuntuu että koko elämä on ollut pelkkää raatamista jotta saan ihan vaan ruokaa ja katon pään päälle. Jouduin tekemään rankkaa työtä samanaikaisesti jo opiskeluaikana, jotta sain vuokrani maksettua ja ruokaa ostettua. Opiskeluni venyivät, enkä suoriutunut niistä kovin hyvin. Päädyin turvalliseen, ei niin kovin hyvin palkattuun työhön, joka ei edes täysin vastaa koulutustani. Lisäksi valitsin miehen, joka ei ollut kovin korkealle koulutettu tai hyvätuloinen, ja vielä kaiken lisäksi paljastui väkivaltaiseksi. Erohan siitä sitten tuli ja lapsiakin kun on, niin sama raataminen jatkuu. Mitään perintöjä ei ole tiedossa tai muutakaan helpotusta.
Ja edesmennyt äitini arvosti siis koulutusta ja peruskoulun päästötodistus minulla oli 9,5 ja lukiostakin kirjoitin E:n paperit, joten tiedän että älyn puolesta minusta olisi ollut varmasti muuhunkin. Mutta kun elämä on enemmän tai vähemmän ollut selviytymistä aina, niin eipä sitä ole ehtinyt miettiä mitä sitä oikeasti itse haluaisi tehdä isona, eikä ole ollut ketään neuvomassa mitä olisi järkevä tehdä.
Ja minä siis todella yritän kannustaa lapsiani koulussa ja opiskeluissa, molemmilla kulttuuriharrastus ja toinen painotetulla luokalla. Ovat hekin molemmat luokkansa parhaita, mutta kuten omasta kokemuksestani hyvin tiedän, se ei vielä tarkoita mitään.
Tiedän että rahallisesti en ihan hirveästi varmaan pysty heitä tukemaan opiskeluaikana, toki tuen sen mitä vaan pystyn. Lasten isän perheestä on myös osa akateemisia ja hyvinkin keskiluokkaisia, toinen isovanhemmista jopa aika varakkaasta suvusta, mutta todella myrkyllisiä ihmisiä, joiden kanssa mielummin en juurikaan ole tekemisissä. Omaisuutta heillä on aika paljonkin, mutta mitään eivät ole lapsillemme koskaan antaneet, eivät edes silloin kun vielä olimme lasten isän kanssa yhdessä, enkä usko että asia olisi toisin vaikka yhä olisimme yhdessä. Että eipä se rikas sukukaan aina tarkoita sitä, että sitä taloudellista tukea välttämättä saisi.
Perustuu todellisuuteen, ja väite tutkimuksiin aiheesta. Perintö ei ole se ainoa ns. tuki jonka lapsi saa, vaan hyväosaisilla vanhemmilla on tyypillisesti varaa panostaa enemmän sekä taloudellisesti että henkisesti jälkeläisiinsä, ja myös suhteilla muihin hyväosaisiin avittaa lapsensa koulu- ja urakehitystä. Piiri pieni pyörii, ja Jemina sattumoisin sai ensimmäisen kesätyön äidin ystävän suuryrityksestä huippupaikalla, ja Erkki vakuutti paremman väen koulun pääsykokeissa opettajat kuuluisalla sukunimellään jne..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsi/nuori oppii vanhemmiltaan mutta toki tarttuu parempaan jos se sille
annetaan. huonosti on suomessa näitä ns parempia paikkoja vaan
vähällä odottavat että kaikki tulevat toimeen. ala-arvosta menoa kyllä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Henkisen/sosiaalisen pääoman puute!
Näköalattomuus, sivistyksen puute, tyytyminen kohtaloon, muiden syyttäminen tilanteesta, tukien varassa elämistä pidetään normaalina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Virossa jokainen kynnellekykenevä hankkii korkeakoulututkinnon. Viro on kärkisijoilla OECD:n koulutustasotilastoissa. Suomi on tippunut alle keskitason, jonnekin Chilen ja Turkin väliin.
Korkeakoulu ei ole mikään automaattinen tie onneen. Tai takaa työtä. Monelle alalle koulutetaan liikaa ihmisiä.
Minne haluat pakottaa ne nuoret, joille et suo koulutusta, ja luuletko, että pakotettuna heille urkenee tie onneen?
Kaikkia ei voida kouluttaa yhteiskunnan rahoilla. Jos lähdetään Amerikan/Britannian tielle ja korkeakoulut voivat pyytää kymppitonnia vuodessa, tilanne on eri. Mutta silloinkaan kaikille koulutetuille ei löytyisi töitä ja eriarvoistuminen kasvaisi jo sitä koulutusta suunniteltaessa.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni on hieman ongelmallista, että köyhyyttä mitataan tulotasolla.
Oma perheeni todennäköisesti elää tulotasolla mitattuna köyhyysrajan alapuolella. Olen tehnyt omasta tahdostani osa-aikatyötä siitä lähtien kun esikoinen syntyi, ja esikoinen on jo teini-iässä. Myös puolisoni on vähentänyt työtunteja. Kummallakin meistä on kuitenkin mahdollisuus koska vain palata normaaliin työaikaan.
Asumme edullisesti, syömme hyvin, vietämme paljon aikaa lastemme kanssa ja harrastaen.
Meidän rahkeillamme olisi saanut myös ison omakotitalon ja pari autoa, jolloin olisimme näyttäneet ulospäin rikkailta. Sen sijaan olemme säätäneet olemisen puitteet edullisiksi ja sijoitamme kaiken ylimääräisen omiin ja lasten päihin. Kielitaito, soittotaito ja sivistys kulkevat mukana vaikka joutuisimme vastoin tahtoamme sotaa pakoon toiselle puolen maailmaa.
Ymmärrät varmasti, että olette pientä vähemmistöä? On myös pienipalkkaisia akateemisia ja korkeakoulutuksen saaneita ammattilaisia, mutta teidän kaikkien tulot ovat kuitenkin todennäköisesti kirkkaasti yli köyhyysrajan?
Mutta, jos oletetaan, että olisitte tuon tutkimuksen köyhiä tulojen perusteella, niin silloin teidän lapsista voi tulla samanlaisia säästäjiä tai ei. Jos tulee, niin tilastollisesti lapset menee samaan köyhien laariin. Jos teidän lapset taas haluavat paremmat tulot ja isommat talot, niin sitten ne on sitä 30 %, joista ei tule köyhiä. Joka tapauksessa kyse on elämän mallista kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaistahan se on ja niin kuuluu ollakin.
Köyhyys on tyhmän osa.
Tyytykööt ne vaan siihen.
Minä olen älykäs ja köyhä. Köyhästä perheestä tosin lähtöisin eli en ole luopumalla luopunut mistään suuremmasta omaisuudesta.
Mutta pienestä omaisuudesta olen luopunut ja köyhyys muutenkin valinta. Elämä on hyvää silloin kun se on yksinkertaista ja vapaa-aikaa riittää harrastamiseen ja itsestään huolen pitämiseen. Eikä tarvitse pelätä sielunsa puolesta kun ei kuvittele seisovansa kenenkään toisen ihmisen päällä.
Et kyllä ole kovin älykäs jos oikeasti uskot olevasi parempi ihminen kun olet köyhä. Raha ei tee kenestäkään huonoa ihmistä eikä sen puute hyvää. Hyvin harva tekee rahaa toisten selkänahasta repimällä. Se on vain köyhien selitys minkä avulla he kestävät oman tilanteensa surkeuden. Ainakin me olemme parempia ihmisiä...
Työelämän rattaissa tarvitaan monenlaisia työntekijöitä ja palkat eri tasolla. Jos kaikki kouluttautuisivat, niin kuka tekisi ne likaiset työt, kuten pesisi vessat ja siivoaisia roskikset ja hoitaisi toisten lapset.
Usein juuri niillä aloilla on heikoimmat palkat, jotka yhteiskunnan kannalta ovat välttämättömimpiä.
Jotkut tienaa sitten kymmenen kertaa enemmän kun istuinat tuolilla, pyörittelee kynää käsissään ja näpyttelee näyttöruutua siinä välissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asuinalueen ja kavereiden vaikutus nyt ainakin. Ja ennen kaikkea perheen malli.
Ja kyllä keskituloiset vanhemmat auttavat monin tavoin lapsiaan jo ennen sitä perinnönjakoa.
Minä sain käydä vaihto-oppilaana ja asua kotona 20-vuotiaaksi, mikä mahdollisti huippuarvosanat yo-kirjoituksissa. Toista olisi ollut, jos olisi pitänyt 18-vuotiaana muuttaa kunnan vuokra-asuntoon ja käydä töissä lukion ja huushollinpidon yhteydessä. Vanhempani olivat ihan duunareita, mutta arvostivat koulutusta.
Koulutusta ei suvussa arvostettu omassa nuoruudessani 70-luvulla. Lukioon menoni melkein estettiin vaikka arvosanat olivat korkealla, pappani varsinkin ihmetteli miksen vaan mennyt 15-vuotiaana suoraan duuniin niinkuin omat vanhempani. Opiskelu oli papereiden sumplaamista ja joutilaiden ja laiskojen herrojen kotkotuksia, tavallinen rehellinen ja ahkera duunari ei sellaisia tarvinnut. Luojan kiitos etten antanut periksi vaan sisulla kouluttauduin perheen motkotusta ja suoranaista halveksuntaa kuuntelematta.
Tuossa vaan yksi syy miksi pienituloisten lapsetkin usein hakeutuvat/ajautuvat pienituloisiin hommiin. Ei ole varaa tai kannustusta opiskeluun, perheen ongelmat vaikuttavat jaksamiseen ja tulevaisuudenuskoon, ei ole esikuvia omassa suvussa, ja rahat muutenkin aina loppu. Tuntuu ettei sinne koulutettujen joukkoon edes oikein kuulu ja on koppava ja olevinaan jotain parempaa. Ja toki taipumuksetkin periytyy, jos vanhemmat ei ole kovin fiksuja niin sitten ei aina ole lapsetkaan. Kaikki nuoret ei anna tuon p*skan masentaa mutta toki se vaikuttaa.
Keskiluokkaisen turvallisen lapsuuden kokeneet usein ei vaan voi tajuta millaista tuo on. Kaikilla on muka aina samat mahdollisuudet ja kaikki on samalla viivalla. No ei ole.
Mä olen erittäin köyhästä perheestä. Sisarukseni nyt aikuisina menestyneitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylä-asteella useat köyhemmistä lähtökohdista olevat tytöt käyttivät välitunnit röökinpolttoon ja haaveilivat amiksesta ja olevansa äitejä ennen kuin täyttävät 20.
Itse olin välimallia, alempaa keskiluokkaa. Tunsin köyhiä, mutta suurin osa kavereista kuului rikkaisiin. Heidän seurassa vietin suurimman osan ajasta. Meillä oli kova kilpailu koulumenestyksestä (vähintään 9 piti saada kokeista, tai ei oltu tyytyväisiä) ja opiskelimme mm. kieliä vapaa-ajalla. Kesät kävimme töissä. Hyvillä papereilla lukio oli helppo ja me kaikki päädyttiin opiskelemaan it-puolelle, lääkikseen, kauppikseen tai biokemiaa ja pärjätään näin kolmikymppisenä hyvin elämässä.
Ylä-asteen kaverit, jotka päätyivät amikseen, alkoivat jo parikymppisenä postata kuvia lapsiarjestaan ja varmasti siitä nauttivat, mutta kyllähän se syö tulotasoa, jos ei välttämättä ole minkäänlaista koulutusta.
Me taas painitaan lapsettomuuden kanssa, kun mittarissa on jo vuosia ja nyt olisi uran kannalta sopiva tilanne lapsille.Jonkun niitä amistöitäkin pitää tehdä ja moni heistä tienaa erittäin hyvin. Sydämen sivistyskin on valuuttaa.
Sydämen sivistys on ehdottomasti kaikkein tärkeintä. Mutta jos haluaa puhua erittäin hyvin tienaamisesta, on joka alalla korkeakoulutetun palkka parempi kuin ammattitutkinnon tehneen.
No en nyt sanois että niillä yläasteen röökipaikalla hengailleilla, kakskymppisenä äidiksi tulleilla kovin suurta sydämen sivistystä olisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asuinalueen ja kavereiden vaikutus nyt ainakin. Ja ennen kaikkea perheen malli.
Ja kyllä keskituloiset vanhemmat auttavat monin tavoin lapsiaan jo ennen sitä perinnönjakoa.
Minä sain käydä vaihto-oppilaana ja asua kotona 20-vuotiaaksi, mikä mahdollisti huippuarvosanat yo-kirjoituksissa. Toista olisi ollut, jos olisi pitänyt 18-vuotiaana muuttaa kunnan vuokra-asuntoon ja käydä töissä lukion ja huushollinpidon yhteydessä. Vanhempani olivat ihan duunareita, mutta arvostivat koulutusta.
Koulutusta ei suvussa arvostettu omassa nuoruudessani 70-luvulla. Lukioon menoni melkein estettiin vaikka arvosanat olivat korkealla, pappani varsinkin ihmetteli miksen vaan mennyt 15-vuotiaana suoraan duuniin niinkuin omat vanhempani. Opiskelu oli papereiden sumplaamista ja joutilaiden ja laiskojen herrojen kotkotuksia, tavallinen rehellinen ja ahkera duunari ei sellaisia tarvinnut. Luojan kiitos etten antanut periksi vaan sisulla kouluttauduin perheen motkotusta ja suoranaista halveksuntaa kuuntelematta.
Tuossa vaan yksi syy miksi pienituloisten lapsetkin usein hakeutuvat/ajautuvat pienituloisiin hommiin. Ei ole varaa tai kannustusta opiskeluun, perheen ongelmat vaikuttavat jaksamiseen ja tulevaisuudenuskoon, ei ole esikuvia omassa suvussa, ja rahat muutenkin aina loppu. Tuntuu ettei sinne koulutettujen joukkoon edes oikein kuulu ja on koppava ja olevinaan jotain parempaa. Ja toki taipumuksetkin periytyy, jos vanhemmat ei ole kovin fiksuja niin sitten ei aina ole lapsetkaan. Kaikki nuoret ei anna tuon p*skan masentaa mutta toki se vaikuttaa.
Keskiluokkaisen turvallisen lapsuuden kokeneet usein ei vaan voi tajuta millaista tuo on. Kaikilla on muka aina samat mahdollisuudet ja kaikki on samalla viivalla. No ei ole.
Ei sitä kyseiseen aikaan arvostettu, moni teki firman, ei ollut käynyt mitään kouluja no nythän ne on jo miljoonansa tienannut kun firmansa myyneet ja tapahtuu tänäkin päivänä mikäli vaan sisua on. Ei vaadi sen suurempaa älyä vaan intohimoa tekemiseen.
Yleisin syy: alkupääoman puute.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka kovasti väitetään, että kaikilla olisi samat mahdollisuudet menestyä elämässä, niin todellisuudessa asia ei ole niin. Esim. Perheen ekonominen tilanne vaikuttaa siihen missä voi asua. Asuinalue vaikuttaa mihin kouluun menee. Koulun taso vaikuttaa vahvasti siihen miten opinnot sujuu, ja se siihen minne pääsee jatko-opintoihin. Varakkaamilla vanhemmilla on varaa elättää lasta toisen tai jopa asteen opintojen ajan. Köyhempien vanhempien lapset joutuvat useammin muuttamaan omilleen ja opiskelemaan tukien varassa. Sinne sekaan vielä talouden vaikutus sosiaalisiin suhteisiin, opiskelu motivaatioon, mielenterveyteen, jne. jne.
Juurikin näin. Tähän lisäisin vielä sen, että rikkaissa perheissä lapsi saa jo pienestä pitäen erilaisia kokemuksia maailmasta. Oppii sellaisia asioita ja käsitteitä mitä köyhien perheiden vanhemmatkaan eivät välttämättä tiedä, koska heillä ei ole koskaan ollut mahdollisuutta kokea näitä kokemuksia. Esimerkiksi rapun syönnissä käytettävät ruokailuvälineet yms. Toki rikkaissa perheissä vanhemmat ja yleensä koko suku auttavat ja tukevat lasta niin taloudellisesti kuin henkisestikin koko kasvun ajan aina aikuisuuteen asti. Köyhissä perheissä voi olla, että lapsi ei saa edes syntymäpäivä/ joululahjoja keneltäkään. Jostain syystä myös sukulaiset ainakin meidän suvussa tuntuvat suosivan paremmin tulevien perheiden lapsia mm. Näissä lahja asioissa.
Ajaltelkaa, että tällaisilla mielipiteillä varustetut ihmiset voivat opettaa lapsianne. Onko sitten mitenkään ihmeellistä, jos lapselle ja nuorelle koulu alkaa olemaan pakkopullaa?
Edellisen lisäksi tällä asenteella ihmisiä löytyy muistakin instansseista, joten miettikää tarkkaan, voiko edes ökyrikas arkivaatteissaan oleva saada asiallista kohtelua näiden "älykköjen" toimesta?