Lue keskustelun säännöt.
Mihin se perustuu, että köyhien lapsista tulee itsekin köyhiä?
26.08.2023 |
Jos lapsi elää yli 5 vuotta köyhyydessä, tulee hänestä köyhä 70 % todennäköisyydellä.
Harva ei-köyhä aikuinen saa vanhemmiltaa tukea. Perinnöt tulevat vasta 50+ -vuotiaina. Miksi sitten köyhien jälkeläiset pysyvät todennäkäisemmpim köyhinä ja muut eivät?
Kommentit (408)
Köyhyys tahtoo periytyä. Niin taloudellinen kuin sosiaalinen köyhyys. Se on monisyinen juttu se köyhyys. Kyse on paljon muustakin kuin rahasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raha ja omaisuus peritään vasta henkilön kuoltua, mutta tavat ja arvot omaksutaan lapsuudessa ja nuoruudessa.
Joo, kannustuksen puute tavoitella suuria, kun vanhemmat olleet tyytyväisiä vähempään. Vähässä ei ole pahaa, mutta itselle olisi ollut tärkeää saada henkistä tukea lapsena, nuorena ja vielä aikuisenakin, kun menestyin, etenin ja menestyin taloudellisesti.
Vanhempani olivat jopa kateellisia, sekä jotenkin vihamielisiä menestyksestä...
Tukien pienuuteen.
Jos saisin kelalta vaikka vain 2500 euroa kuukaudessa,niin pystyisin kasvattamaan lapseni paremmin ja antamaan hänelle kivan pesämunan kun hän lähtee kolmikymppisenä kotoa ja muuttaa omilleen.
Nykyisillä tuilla se ei valitettavasti onnistu ja hänen isänsäkin on työtön eikä maksa kunnolla elareita.
Kirsi kirjoitti:
Tukien pienuuteen.
Jos saisin kelalta vaikka vain 2500 euroa kuukaudessa,niin pystyisin kasvattamaan lapseni paremmin ja antamaan hänelle kivan pesämunan kun hän lähtee kolmikymppisenä kotoa ja muuttaa omilleen.
Nykyisillä tuilla se ei valitettavasti onnistu ja hänen isänsäkin on työtön eikä maksa kunnolla elareita.
Meil on toi sama tilanne ja sitte viel asutaan aika pienes kämpäs .
Vaikeet opettaa lasta senkin takii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No riippuu niin ihmisestä..isäni tuli köyhästä perheestä ja vielä yh äidin kasvattama. Heitä oli 9..kuitenkin 8 heistä menestyi,tuli firman johtajia,lääkäreitä,asianajaja,yhdestä heistä tuli alkoholisti joka on jo kuollut mutta ei se ei aina tarkoita että köyhän lapsi pysyy köyhänä..itse olen perus duunari vaikka isäni on johtaja suuressa firmassa
Köyhät opettavat lapsilleen samoja asioita jotka tekivät heistäkin köyhiä.
Esimerkiksi:
- koulutusta ei arvosteta
- vain ruumiillinen työ on "oikeaa työtä"
- kympin pojat ja tytöt ovat olevinaan muita parempia
- varakkaamman perheet ovat vastenmielisiä ökyilijöitä
- passiivisuus, mikään ei kannata
- lyhytjänteisyys. Kaikki mikä tulee, menee
- alkoholi ja tupakointi
- ajopuuajattelu, hallitus on syypää. Muiden syyttely (yleensä m-muuttajat)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mihin perustuu että Herlevin suvun lapsista tulee rikkaita? Miksi köyhien lapset eivät opiskele kymmentä vuotta ja valmistu yliopistosta? Miksi kaikki ihmiset eivät maailmassa elä sijoittamalla? Ap elää varmaan toisessa todellisuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Minä sain käydä vaihto-oppilaana ja asua kotona 20-vuotiaaksi
Olipa huimaa, peräti 20-vuotiaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirsi kirjoitti:
Tukien pienuuteen.
Jos saisin kelalta vaikka vain 2500 euroa kuukaudessa,niin pystyisin kasvattamaan lapseni paremmin ja antamaan hänelle kivan pesämunan kun hän lähtee kolmikymppisenä kotoa ja muuttaa omilleen.
Nykyisillä tuilla se ei valitettavasti onnistu ja hänen isänsäkin on työtön eikä maksa kunnolla elareita.
Tämä on juuri sitä uhriutumista, jota lapsesi ei tarvitse. Suurin osa yliopisto-opiskelijoista ei saa rahaa kotoa eikä todellakaan asu kotona opintojen ajan. En ymmärrä miksi köyhät näin luulevat. Siksi on olemassa opintotuki, asumistuki ja opintolaina. Näiden lisäksi kesäisin käydään töissä ja joskus myös opintojen aikana. Se mitä lapsesi tarvitse on kannustusta koulunkäyntiin ja hyvään koulutukseen hakeutumiseen. Uskoa ja tahtoa siihen että hän pystyy tekemään elämästään parempaa kuin teillä nyt on. Tämä ei maksa mitään, se on täysin ilmaista. Mutta haluaisitko itse lapsellesi paremman tulevaisuuden, vai olisiko se uhka sinulle?
Vierailija kirjoitti:
"Jonkun nämäkin hommat on tehtävä" -asenne, tilanteeseen tyytyminen, koulutuksen/kouluttautuneiden halveksuminen jne.
Olen itsekin keskituloisena noihin kahteen ensimmäiseen kohtaan "syyllinen". Tiedän, että rahkeita olisi vielä parempaan, mutta en vain uskalla/jaksa ottaa sitä hyppyä, että lähtisin jatko-opiskelemaan.
Sehän on totta, että jonkun nekin hommat on tehtävä? Ei yhteiskunta millään pyörisi jos kaikki olisivat niissä töissä, joista ainakin tällä hetkellä maksetaan hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Malli eri asioihin saadaan yleensä kotoa. Sitten ihminen itse valikoi joko jatkaa sitä lapsuudenkodin mallia tai sitten hän päättää vaihtaa mallinsa uuteen. Useimmat jatkavat vanhalla mallilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Virossa jokainen kynnellekykenevä hankkii korkeakoulututkinnon. Viro on kärkisijoilla OECD:n koulutustasotilastoissa. Suomi on tippunut alle keskitason, jonnekin Chilen ja Turkin väliin.
Korkeakoulu ei ole mikään automaattinen tie onneen. Tai takaa työtä. Monelle alalle koulutetaan liikaa ihmisiä.
Minne haluat pakottaa ne nuoret, joille et suo koulutusta, ja luuletko, että pakotettuna heille urkenee tie onneen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perheen ja ympäristön malli.
Ihmettelin vuosia sitten sitä, että Lahdessa oli kolmannen sukupolven työttömiä. Lapset kasvavat tilanteeseen, jossa vahemmat eivät tienaa, Kela tai sosiaalitoimi maksaa laskut ja perheillä voi olla ympärillään ihmisiä, joiden mukaan "kaupasta voi varastaa, jos ei ole rahaa". (Kammottava idea.)
Turhan monet lapset pitävät tilannetta normaalina, eivät välitä koulutuksesta tai opiskelusta ja elämä jatkuu työttömänä, työttömien kavereiden ympäröiminä.
Jokaisen pitäisi tehdä tuottavaa työtä ja mahdollisimman monen pitäisi itse elättää itsensä. Suomessa on lapsia, vanhuksia ja sairaita, joita meidän kuuluu elättää - eikä maksaa terveille ja nuorille siitä, että he ovat kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laiskuuden malli periytyy.
Vaurastuminen vaatii valtavasti työtä. Jos yrittämisen ja menestymisen malli puuttuu jää samalle tasolle kuin vanhempansa.Nojaa kaikki on suhteellista. Tunnen rikkaiden/menestyneiden lapsia jotka ei kyllä todellakaan ole mitään työteliäitä ja yriitteliäitä. Toki se menestyksen malli on, mutta sillä siivellä jälkipolvikin elää. Hemmoteltuja narsisteja jotka jo 20vnä saavat isovanhemmilta 100k ennakkoperinnön, tai päästään suoraan isän firmaan töihin täysin suhteilla eikä millään omalla työllä ,päästään opiskelemaan vanhempien sijoitusasuntoon ilmaiseksi jnejne. Päivääkään ei tarvitse stressata, kaikki tulee ilmaiseksi.
Ja samalla joku köyhä painaa täyttä viikkoa raskasta työtä, herää joka aamu 4.30 siivoamaan ja maksaa ylihintaista vuokraa, traumaattisista oloista ja on saavutus että ylipäätänsä jaksaa elää.
Köyhä voi olla ahkera ja rikas voi olla laiska. Köyhä voi tehdä paljon töitä ja rikas tehdä vähän. Toki voi olla myös toisinpäin. Mutta jostain syystä vain köyhien laiskuutta halveksitaan mutta rikkaiden ei. Vaikka kaiken logiikan mukaan on jotenkin ymmärrettävämpää että köyhän lähtökohdista heittää väsyneenä kirveen kaivoon eikä jaksa enää edes yrittää kuin rikkaan lähtökohdista makoilla perintörahoilla sijoittamassa.
Tämä. Itse olen köyhästä, moniongelmaisesta perheestä, vaikka äitini olikin itse keskiluokkaisesta perheestä, hän kuoli melko nuorena. Sisarukseni kuoli myös huumeisiin nuorena ja toinen on vaikeasti sairas, eikä koskaan ole pystynyt tekemään töitä. Samoin isäni on sairas, pitkäaikaistyötön. En ole milloinkaan saanut taloudellista tai mitään muutakaan apua perheeltäni. Päinvastoin he usein pyytävät minun apuani.
Tuntuu että koko elämä on ollut pelkkää raatamista jotta saan ihan vaan ruokaa ja katon pään päälle. Jouduin tekemään rankkaa työtä samanaikaisesti jo opiskeluaikana, jotta sain vuokrani maksettua ja ruokaa ostettua. Opiskeluni venyivät, enkä suoriutunut niistä kovin hyvin. Päädyin turvalliseen, ei niin kovin hyvin palkattuun työhön, joka ei edes täysin vastaa koulutustani. Lisäksi valitsin miehen, joka ei ollut kovin korkealle koulutettu tai hyvätuloinen, ja vielä kaiken lisäksi paljastui väkivaltaiseksi. Erohan siitä sitten tuli ja lapsiakin kun on, niin sama raataminen jatkuu. Mitään perintöjä ei ole tiedossa tai muutakaan helpotusta.
Ja edesmennyt äitini arvosti siis koulutusta ja peruskoulun päästötodistus minulla oli 9,5 ja lukiostakin kirjoitin E:n paperit, joten tiedän että älyn puolesta minusta olisi ollut varmasti muuhunkin. Mutta kun elämä on enemmän tai vähemmän ollut selviytymistä aina, niin eipä sitä ole ehtinyt miettiä mitä sitä oikeasti itse haluaisi tehdä isona, eikä ole ollut ketään neuvomassa mitä olisi järkevä tehdä.
Lahjattomuus, kulttuuristen pääomien puute, mallioppiminen, laiskuus, yhteiskunnallisten kontaktien puute monipolvisesti, mt-ongelmat, muut sairaudet, aloitekyvyttömyys ja arkuus, noin aluksi ...
Vierailija kirjoitti:
Lahjattomuus, kulttuuristen pääomien puute, mallioppiminen, laiskuus, yhteiskunnallisten kontaktien puute monipolvisesti, mt-ongelmat, muut sairaudet, aloitekyvyttömyys ja arkuus, noin aluksi ...
Mutta ei rahan puute?
Vierailija kirjoitti:
Köyhät opettavat lapsilleen samoja asioita jotka tekivät heistäkin köyhiä.
Esimerkiksi:
- koulutusta ei arvosteta
- vain ruumiillinen työ on "oikeaa työtä"
- kympin pojat ja tytöt ovat olevinaan muita parempia
- varakkaamman perheet ovat vastenmielisiä ökyilijöitä
- passiivisuus, mikään ei kannata
- lyhytjänteisyys. Kaikki mikä tulee, menee
- alkoholi ja tupakointi
- ajopuuajattelu, hallitus on syypää. Muiden syyttely (yleensä m-muuttajat)
Hahaa, pääsitpä kettuilemaan persuille, vaikka itse ilmeisen maahanmuuttajarakastajana haukut nykyhallitusta.
Ei osunut, ei uponnut, vihervassari!
Vierailija kirjoitti:
Sellaistahan se on ja niin kuuluu ollakin.
Köyhyys on tyhmän osa.
Tyytykööt ne vaan siihen.
Minä olen älykäs ja köyhä. Köyhästä perheestä tosin lähtöisin eli en ole luopumalla luopunut mistään suuremmasta omaisuudesta.
Mutta pienestä omaisuudesta olen luopunut ja köyhyys muutenkin valinta. Elämä on hyvää silloin kun se on yksinkertaista ja vapaa-aikaa riittää harrastamiseen ja itsestään huolen pitämiseen. Eikä tarvitse pelätä sielunsa puolesta kun ei kuvittele seisovansa kenenkään toisen ihmisen päällä.
Olen itse duunariperheestä, meille lapsille (3 kpl) on aina korostettu ammatin nopeaa hankkimista ja työelämään menemistä. Minulle oli ikäänkuin sisäänrakennettuna peruskoulun jälkeen amis. Kun menin amikseen, minulle sanottiin opon toimesta että kannattaisi opiskella enemmän, kun rahkeet sinulla riittää. Menin tämän jälkeen suorittamaan tutkinnon AMK:n ja tämän jälkeen yliopistoon. Kaikkiaan omaan 3 korkeakoulututkintoa. Tajusin opiskella ainoastaan koska amiksen opo sanoi, että oletko koskaan ajatellut tällaista.
Nykyään olen asiantuntijatöissä ja sen lisäksi kohtuullisen menestynyt piensijoittaja. Toimeentuloni on ansiotulot ja pääomatulot yhteenlaskettuna n 110 000 euroa vuodessa.
En ole koskaan saanut kannustusta kotoa opintoihin, päinvastoin. Vanhempani mielestä oli turha lähteä epävarmoihin, pitkiin koulutuksiin vaan tavoite oli vaan työllistyä vakituiseen työhön. Olenko katkera? Vähän. Ystäväpiirini koostuu yksinomaan ihmisistä, joilla reitti on pikemminkin ollut viitoitettuitsestään selvän lukion jälkeen itsestään selvä yliopistoura. Olen kuitenkin onnellinen, että jaksoin rämpiä tämän reitin vanhempieni vastustuksesta huolimatta ja omilla lapsillani on paljon paremmat lähtökohdat.
Kodin asenteet vaikuttavat erittäin paljon lähtökohtiin