Miten päästä yli siitä että läheisin ystävä on katkaissut selittämättä välit?

Jospa se ystävä kuoli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on sama tilanne, että sisareni on laittanut välit poikki meihin muihin sisaruksiin ja äitiini. Syytä ei suostunut selittämään.

Miten joku kunnollinen ihminen voi teeskennellä vuosikymmeniä että suhteet ovat hyvät ja normaalit, sitten yhtäkkiä vaan 'naks poikki'?

Surin tätä vuosia, mutta sitten päädyin siihen ajatuskuvioon, että tässä tapauksessa syyllinen on se, joka välit poikki laittaa selittämättä ja antamatta toisille mahdollisuutta korjata käytöstään tai pyytää anteeksi, jos jotain on tapahtunut. (Meidän tapauksessa ei edes ollut mitään avointa riitaa, erimielisyyttä, tai vastaavaa.)

Se, että EI edes avaa asiaa eikä anna toisille mahdollisuutta vastata mahdollisiin syytöksiin, se kertoo siitä, että poikkilaittaja ei itse kykene keskustelemaan asiasta vaan haluaa uhriutua ilman että joutuu ottamaan vastuun omista teoistaan ja vääristä tulkinnoistaan. 

Ei kuulosta uskottavalta tämä tarina. Välien katkaisemiseen perheeseen ei tapahdu pienten syiden perustella, vaan on hyvin harkittu ja painava päätös. Ja samassa perheessä kasvaneilla ihmisillä kyllä on jokin aavistus mikä voisi olla ratkaisun takana. 

Mutta hyvä että syyllinen löytyi. Tuollainen näkemys kertoo paljon siitä mistä kaikesta voisi olla kyse, kaikki on sen välien katkaisijan syytä...

Usein syy voi olla pelkästään raha.

Voi olla, monellakin tavalla. Mutta ei ole uskottavaa, että esitetään täysin tietämätöntä siitä miksi yksi perheenjäsen on katkaissut kaikki suhteensa, kunnes valtaisan surutyön päätteeksi oivalletaan, että se lähtijä on tässä syyllinen.

No avaapa sitten miksi lähtijä ei ole koskaan avautunut mistään ongelmista ennen kuin katkaisee välit?  Ja miksi ei voi edes kirjallisesti selittää syitä saati tavata kasvokkain?

Mistäpä minä sen voisin tietää. Olen lukenut vain sinun tekstisi, jota kommentoin. Jos olet elänyt jollain tapaa hyvin traumaattisessa ympäristössä, niin olet itsekin kaikkien noiden vaikeiden asioiden vaikutuspiirissä, mikä vaikuttaa suhtautumiseesi. En siis tahdo sinua syyttää, vaan kerroin vain ulkopuolisen mietteet tuosta tarinasta.

Voin vastata puolestasi. Tämä asiasta kertova sisko on niin mahdoton, että hänelle ei voi puhua. Millä tavalla hän on mahdoton, niin sitä ei tietenkään pysty tarkkaan määrittelemään.

Vierailija kirjoitti:

Mitä ystävääsi syyttelet??

Katso peiliin,siellä se syyllinen on.

Hänhän on tehnyt niin, mutta kun se ei auta jos toinen ei kerro syitä. Me kaikki olisimme täydellisiä ihmisiä, jos tietäisimme kaiken ja reagoisimme siihen oikein. Mutta kun emme tiedä emmekä reagoi. 

Ja silti sitä tunnutaan vaadittavan koko ajan voimistuen. Armosta ei tietoakaan. 

Kannattaa olla itse aktiivinen sinne ystävään päin, jos oikeasti haluaa vielä koittaa, saisiko ne välit vielä kuntoon. Jos ei itseä sen vertaa kiinnosta tehdä ystävyyden eteen, että edes yrittää korjata asioita, on mielestäni molemmat osapuolet samanveroisia eli kumpaakaan ei oikeasti kiinnosta, miten ystävyyden käy.

Vierailija kirjoitti:

Jospa se ystävä kuoli.

Todennäköisemmin vain ystävyys tai kiinnostus ap:n suhteen kuoli.

Joskus ystävyys voi vaan näyttää kuolleelta, tai on pitkän aikaa hukassa, mutta se voi virota vielä eloon, joten omaa aktiivisuutta peliin. Ainakin saa sitten varmuuden asiaan, kun tekee itse jotain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on sama tilanne, että sisareni on laittanut välit poikki meihin muihin sisaruksiin ja äitiini. Syytä ei suostunut selittämään.

Miten joku kunnollinen ihminen voi teeskennellä vuosikymmeniä että suhteet ovat hyvät ja normaalit, sitten yhtäkkiä vaan 'naks poikki'?

Surin tätä vuosia, mutta sitten päädyin siihen ajatuskuvioon, että tässä tapauksessa syyllinen on se, joka välit poikki laittaa selittämättä ja antamatta toisille mahdollisuutta korjata käytöstään tai pyytää anteeksi, jos jotain on tapahtunut. (Meidän tapauksessa ei edes ollut mitään avointa riitaa, erimielisyyttä, tai vastaavaa.)

Se, että EI edes avaa asiaa eikä anna toisille mahdollisuutta vastata mahdollisiin syytöksiin, se kertoo siitä, että poikkilaittaja ei itse kykene keskustelemaan asiasta vaan haluaa uhriutua ilman että joutuu ottamaan vastuun omista teoistaan ja vääristä tulkinnoistaan. 

Ei kuulosta uskottavalta tämä tarina. Välien katkaisemiseen perheeseen ei tapahdu pienten syiden perustella, vaan on hyvin harkittu ja painava päätös. Ja samassa perheessä kasvaneilla ihmisillä kyllä on jokin aavistus mikä voisi olla ratkaisun takana. 

Mutta hyvä että syyllinen löytyi. Tuollainen näkemys kertoo paljon siitä mistä kaikesta voisi olla kyse, kaikki on sen välien katkaisijan syytä...

Usein syy voi olla pelkästään raha.

Meidän tapauksessa kyseessä ei ole raha.

Jos jotain pitäisi arvella, niin sisareni välit isään syynä. Mutta kun sisar katkaisi välit meidän kanssamme, ei meistä kukaan ollut ollut tekemisissä isän kanssa 20 vuoteen enää ja siinä vaiheessa isäkin oli jo edesmennyt. Ja kun me kaikki olimme kärsineet isän toiminnasta, niin en hahmota miksi sisko olisi kääntynyt meitä muita vastaan ja kostanut meille. Ei vaan ole onnistunut selitys.

Välien katkaisua ovat ihmetelleet muutkin läheiset, jotka tiesivät että meillä oli hyvät välit keskenämme.

Niin, yleensä on jokin aavistus mistä suunnasta syy saattaisi löytyä. Siihen kommentissani viittasin. Vaikeat perheolot näitä täydellisiä välien katkeamisia aiheuttavat. Ei ole omakohtaista kokemusta, mutta luin kerran kirjan aiheesta. On selvää, että syyt katkaista kaikki yhteydenpito perheeseen ja sukuun ovat erittäin painavat.

Ikävät jutut isän ja siskon välillä olivat tapahtuneet vuosikymmeniä sitten sisaren lapsuudessa, ennen meidän muiden sisarusten syntymää. Jotenkin oudolta tuntuisi että mulle kostettaisiin yhtäkkiä keski-ikäisenä jotain mitä mun faija teki ennen mun syntymää...

Eli en vaan saa tajua sisareni päätöstä kertakaikkiaan. Tämä on se raskain asia, ikään kuin joutua syytetyksi asiasta, jota et edes saa tietää, etkä voi sitä ymmärtää, et voi puolustautua mitenkään etkä selvittää asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on sama tilanne, että sisareni on laittanut välit poikki meihin muihin sisaruksiin ja äitiini. Syytä ei suostunut selittämään.

Miten joku kunnollinen ihminen voi teeskennellä vuosikymmeniä että suhteet ovat hyvät ja normaalit, sitten yhtäkkiä vaan 'naks poikki'?

Surin tätä vuosia, mutta sitten päädyin siihen ajatuskuvioon, että tässä tapauksessa syyllinen on se, joka välit poikki laittaa selittämättä ja antamatta toisille mahdollisuutta korjata käytöstään tai pyytää anteeksi, jos jotain on tapahtunut. (Meidän tapauksessa ei edes ollut mitään avointa riitaa, erimielisyyttä, tai vastaavaa.)

Se, että EI edes avaa asiaa eikä anna toisille mahdollisuutta vastata mahdollisiin syytöksiin, se kertoo siitä, että poikkilaittaja ei itse kykene keskustelemaan asiasta vaan haluaa uhriutua ilman että joutuu ottamaan vastuun omista teoistaan ja vääristä tulkinnoistaan. 

Ei kuulosta uskottavalta tämä tarina. Välien katkaisemiseen perheeseen ei tapahdu pienten syiden perustella, vaan on hyvin harkittu ja painava päätös. Ja samassa perheessä kasvaneilla ihmisillä kyllä on jokin aavistus mikä voisi olla ratkaisun takana. 

Mutta hyvä että syyllinen löytyi. Tuollainen näkemys kertoo paljon siitä mistä kaikesta voisi olla kyse, kaikki on sen välien katkaisijan syytä...

Tässäpä toksinen vastaus. Ensin epäillään jutun todenperäisyyttä ja sitten rupeat syyllistämään minua. Se siitä keskustelusta.

Se on vain ulkopuolisen näkemys tarinastasi. Ota huomioon, että aika moni voi tehdä saman päätelmän kuin minä.

Ei kannata ulkopuolisena tehdä päätelmiä asioista, joista ei tiedä yhtään mitään. Välttyy siltä, että ihmiset kokevat sinut toksiseksi. 

Se ei haittaa, että koet minut toksiseksi. Täällä keskustellaan anonyymisti ja sen perusteella mitä itse kukin tänne kirjoittaa. Jos olisit kertonut tuon minulle livenä, niin olisin sanonut vain "ahaa, onpa todella hankala tilanne". Ja ajatellut kuten tuossa kirjoitin. 

En tiedä, mitä haet tuolla, että oikein alleviivaat myrkyllisyyttäsi (ja nyt myös kaksinaamaisuuttasi), mutta kai siitä sitten jotain iloa sinulle on. 

Sinähän olet antelias adjektiiveissasi.

Ihmisten välinen kanssakäyminen perustuu monesti valkoisiin valheisiin eli siihen, ettei tieten tahtoen haluta loukata toista. Täällä netissä voi kertoa suoremmin mitä jokin teksti herättää. Kertauksena, minun "myrkyllinen rikokseni" on siis se, että en pitänyt uskottavana, että ko. tilanteessa perheenjäsenillä ei ole harmainta hajuakaan siitä, miksi joku on katkaissut välinsä kokonaan.

Ja silti se on totta. Ja meitä asiaan liittyviä on siis ainakin 7 henkilöä. Että aika tyhmiä ollaan jos oikeasti olisi selkeä syy, eikä meistä yksikään sitä tajua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on sama tilanne, että sisareni on laittanut välit poikki meihin muihin sisaruksiin ja äitiini. Syytä ei suostunut selittämään.

Miten joku kunnollinen ihminen voi teeskennellä vuosikymmeniä että suhteet ovat hyvät ja normaalit, sitten yhtäkkiä vaan 'naks poikki'?

Surin tätä vuosia, mutta sitten päädyin siihen ajatuskuvioon, että tässä tapauksessa syyllinen on se, joka välit poikki laittaa selittämättä ja antamatta toisille mahdollisuutta korjata käytöstään tai pyytää anteeksi, jos jotain on tapahtunut. (Meidän tapauksessa ei edes ollut mitään avointa riitaa, erimielisyyttä, tai vastaavaa.)

Se, että EI edes avaa asiaa eikä anna toisille mahdollisuutta vastata mahdollisiin syytöksiin, se kertoo siitä, että poikkilaittaja ei itse kykene keskustelemaan asiasta vaan haluaa uhriutua ilman että joutuu ottamaan vastuun omista teoistaan ja vääristä tulkinnoistaan. 

Ei kuulosta uskottavalta tämä tarina. Välien katkaisemiseen perheeseen ei tapahdu pienten syiden perustella, vaan on hyvin harkittu ja painava päätös. Ja samassa perheessä kasvaneilla ihmisillä kyllä on jokin aavistus mikä voisi olla ratkaisun takana. 

Mutta hyvä että syyllinen löytyi. Tuollainen näkemys kertoo paljon siitä mistä kaikesta voisi olla kyse, kaikki on sen välien katkaisijan syytä...

Usein syy voi olla pelkästään raha.

Voi olla, monellakin tavalla. Mutta ei ole uskottavaa, että esitetään täysin tietämätöntä siitä miksi yksi perheenjäsen on katkaissut kaikki suhteensa, kunnes valtaisan surutyön päätteeksi oivalletaan, että se lähtijä on tässä syyllinen.

No avaapa sitten miksi lähtijä ei ole koskaan avautunut mistään ongelmista ennen kuin katkaisee välit?  Ja miksi ei voi edes kirjallisesti selittää syitä saati tavata kasvokkain?

Mistäpä minä sen voisin tietää. Olen lukenut vain sinun tekstisi, jota kommentoin. Jos olet elänyt jollain tapaa hyvin traumaattisessa ympäristössä, niin olet itsekin kaikkien noiden vaikeiden asioiden vaikutuspiirissä, mikä vaikuttaa suhtautumiseesi. En siis tahdo sinua syyttää, vaan kerroin vain ulkopuolisen mietteet tuosta tarinasta.

Voin vastata puolestasi. Tämä asiasta kertova sisko on niin mahdoton, että hänelle ei voi puhua. Millä tavalla hän on mahdoton, niin sitä ei tietenkään pysty tarkkaan määrittelemään.

Ei tämäkään pidä paikkaansa. Olen ihan ookoo-tyyppi ja sisarelleni läheisimpiä ihmisiä. Miksi hän olisi koko ajan pitänyt yhteyttä ja halunnut tavata minua, matkustaa kanssani, viettää aikaa jne.. jos olisin ollut niin hirveä?

Toisaalta, jos minä olisin ollut niin kamala, miksi hän katkaisi välit kaikkiin muihinkin?

Eihän tuossa ole mitään logiikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä et ollut hänelle niin läheinen kuin luulit?

Tämä.

Amen. Näissä on poikkeuksetta kyse siitä, että toinen yksipuolisesti pitää toista parhaana ystävänään, vaikka on sille toiselle vain tuttava.

Ainoa tapa päästä noista riipoista eroon on vain häipyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä et ollut hänelle niin läheinen kuin luulit?

Tämä.

Amen. Näissä on poikkeuksetta kyse siitä, että toinen yksipuolisesti pitää toista parhaana ystävänään, vaikka on sille toiselle vain tuttava.

Ainoa tapa päästä noista riipoista eroon on vain häipyä.

Oman mausteensa soppaan tuo nämä edellä mainitun kaltaiset, jotka puheidensa mukaan pitävät parhaana ystävänään mutta käytöksensä perusteella on kuitenkin vain korkeintaan tuttava jota voi potkia sivuun aina välillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erityisesti viestin 365 kirjoittaneelle (en viitsi lainata pitkää vuodatusta):

Mikä nyt on hyväksytty tapa päättää ihmissuhde? Sinun viesteistäsi tulee kuva, että ei saa kertoa omista tunteistaan (koska toiselle tulee paha mieli), mutta samalla pitää perustella, miksi ei halua jatkaa ihmissuhdetta (koska muuten olet itsekäs). 

Koko skaala on hyväksyttävissä eri tilanteissa. Vaarallisen ihmisen luota paetaan eikä todellakaan haasteta. Niitäkin on, jotka on syytä häivyttää hitaasti, ja niitä, joille kuuluu todellakin räjähtää ja poistua. Ja sitten kaikki ne riittävän normaalit, joiden kanssa väännetään ja korjataan kurssia. Eikä oleteta, että täydellisessä ihmissuhteessa riittää, kun ruorin sitoo kiinni ja seilaa maailman tappiin suoraan. Luovimatta ja kääntämättä. Silloinhan ystävien pitää olla identtiset kaksoset, ja nekin kai joskus riitelevät.

En ymmärrä nykyajassa tätä, että omaa mielipidettään ei saa muodostaa, koska ei voi tietää tilanteesta kaikkea, eikä sitä saa esittää, koska silloin vaatii kaikkia hyväksymään sen. Se on hauraudenpalvontaa. Totta kai mielipide on mielipide eikä totuus. Ei sitä pidä joutua alleviivaamaan ja pyytelemään anteeksi, että miettii jonkinsuuntaisia. 

Saat väärän kuvan ihan siinä kuin minäkin. Tosielämässä ei ole kerran ja kaksi, kun ihminen ei todellakaan ole aiemmin ottanut tilaa kertoakseen näkökulmaansa, ja sitten hämmästyy kun sen esittäminen valmistelematta kuulijaa mitenkään kuukausia myöhässä aiheuttaa hämmennystä ja ongelmia. Jos motiivi kissan nostamisessa pöydälle on oikeasti rakastava, ihminen miettii miten sen tekisi, ja ymmärtää lähtökohtaisesti olevan loukkaus toiselle, että en ole aiemmin sitä tehnyt jos minulla kerran on oikeasti ongelma asiassa.

Jos sen sijaan kissa heitetään pöydälle kaikin selkälihaksin repäisemällä kun lopultakin olet päättänyt että nyt riitti, silloin niitä ongelmia on pidättelijällä vähintään yhtä paljon kuin sillä kamalalla ystävällä, jonka takia ei suunvuoroa ole saanut. Ja minä tiedän jotain tuosta, olin itse se mykkä ja kaverini oli persoonallisuushäiriöinen suupaltti. Hylkäsin hänet koska olin loukkaantunut hänen tulkinnoistaan, joita hän joutui tekemään tietämättä mitä todella ajattelen, koska en kehdannut sitä hänelle kertoa, en suoraan enkä koristellen. Mutta siihen aikaan hylkäävyyteni oli itsellenikin ongelma, jota sittemmin olen työstänyt vuosikymmeniä aika hitaasti. Toivon, että te ette haaskaa omaa elämäänne turhan ehdottomaan oikeassaolemiseen. Vaikka se onkin muotia, kunhan se esitetään herkkyytenä. Negatiivisten tunteiden kanssa pitää myös osata toimia, omien ja toisten, muuten kuin naamioimalla ne ylemmyydeksi. Ymmärrän, että suoraviivainen esitystapani ärsyttää etenkin jos saarnaan hienotunteisuutta oman näkökulman esittelyssä ystävälle, mutta yritän esittää asiani tiiviisti. Keskustelupalstalla on eri hyveet kuin haavoittuneessa ystävyydessä. 

Olen eri kuin kommentoimasi, mutta käsityksesi ystävyydestä on aivan erilainen kuin minulla. En ole koskaan "vääntänyt" mitään ystävieni kanssa enkä varsinkaan sen kanssa, jonka kanssa olen ollut ystävä yli 50 vuotta. Minä pidän ystävää henkilönä, jonka kanssa ei tarvitse vääntää ja vältän niitä mahdollisuuksien mukaan, joiden kanssa oleminen on vääntämistä, vaikeaa. Ilmeisesti et usko, että tuollaisia ystävyyksiä on edes olemassa? Pidät aivan normaalina, että asioita joutuu selvittelemään ja välillä myös riitelemään?

Tässä on selvästi ihmisten välillä eroa. Joidenkin mielestä myös avioliitossa ollaan kuin "taistelupari", joku tässä keskustelussa käyttikin verbiä taistella kun puhui avioliitosta, olitko se juuri sinä? 

Kukin elää tavallaan ja etsii mieleistä seuraa. Sen vuoksi osa ystävyyksistä loppuu, kun käsitykset ystävyydestäkin ovat täysin erilaiset. Se on toinen tapa miettiä näitä asioita syyllistämisen sijasta. 

En ollut se, joka kirjoitti taisteluparista. Tässä kirjoittaa ainakin yksi hyvin samantyyppisesti kuin minä, enkä minä myöskään ole se kiroilemaan yltynyt. 

Kyllä, erilaisille ihmisille on erilaiset merkitykset ystävyydellä. En minäkään ystävieni kanssa väännä, mutta olen saanut tiukkaa palautetta pariin kertaan, ja koen tärkeäksi, ettei sitä minulta pimitetty. Itse en ole sitä juurikaan antanut, koska olen oppinut antamaan sen ajallaan ja riittävän lempeästi. 

Minä tosiaan en pidä edes ystävyytenä sellaista, joka vuosikymmenien tyytyväisyyden jälkeen oppuu yhteen erimielisyyteen, vaikka sen juuret kietoutuisivat syvälle menneisyyteen tulematta kertaakaan aiemmin esiin. Sellainen juurevuus on taitamattomuutta ja kynnysmaton epärehellisyyttä. Edelleen olen kiinnostunut kuulemaan, valikoitko parisuhteesi samoilla perusteilla, kertahudista ulos? Jos tämä on sinusta syyllistämistä, niin minulla on silti oikeus tähän näkemykseeni ihan siinä kuin sinulla on oikeus muistuttaa, ettei se ole ainoa mahdollinen. Samaten pidän ihan mahdollisena, että jotkut ihmiset oikeasti riitelevät runsaasti ystävän tai puolison kanssa ja silti tai suorastaan sen takia suhde on hyvä. Riitelemisen ei tarvitse tarkoittaa vahingoittamisenhalua tai mitään muutakaan myrkyllistä. 

Tämä on toinen asia, johon suhtaudun hyvin kriittisesti nykyajassa: syyllistäjäksi syyllistäminen. Jos syyllistyt, pohdi onko siihen aihetta vai ei. Tai kerro, mikä oli liian loukkaava lausunto, jotta sitä voi avata tai pahoitella. Ihmiset ovat alkaneet pitää arvonsa mittarina sitä, miten paljon maailma kaikessa typeryydessään heitä loukkaa. Siitä tulee suorastaan kilpailu, ketä on törkeimmin loukattu, koska se nostaa ilmeisesti omanarvontunnetta jotenkin. Tilanne on kasvamassa aika vakavasti kieroon. Meidän ei kuulu pitää herkkänahkaisuutta hyveenä. Enkä tarkoita sitä, että kovapäisyydenkään pitäisi olla hyve. Molemmat ovat ongelmallisia asioita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisten juttuja tämmöset. On teillä hankala elämä.

Juuri näin! Miksi pitää olla Todella Hyviä Ystäviä? Eikö riitä, että on tuttuja ja heidän kanssaan silloin tällöin ollaan tekemissä, tai ei olla? 

Itse olen yli 50-vuotias ja ei minulla ole ollut yhtään Ystävää, tuttavia sen sijaan on. 

Osa on häipynyt pois näköpiiristä ja uusia on tullut. En ole kaivannut ja tuskinpa hekään. 

Tämä. Olen itsekin nainen, ja minua ihmetyttää että miten keski-ikäisilläkin on vielä tuollaisia jaetaan kaikki -teinix-henkisiä paita ja peppu- ystävyyksiä.

Minulla on parisuhde, koira, vanhemmat, sisareni ja omaa aikaakin tarvitsen. Ei minulla ole aikaa ja resursseja olla jatkuvasti jonkun itkuolkapää tai muu terapeutti, tai edes kävelyseuralainen -sitä varten on se koira.

Itse pidän sellaisista tuttavuuksista, että yhdessä voisi mennä vaikka oopperaan, käydä sitten syömässä ja keskustella siitä oopperasta ja sitten jatkaa elämäänsä. Mutta ei, valtaosa naisista on sellaisia, että ne haluavat puhua vain omasta elämästään. En tajua sellaista, tahdon puhua asioista, en omista asioistani saati toisen.

Joten päätän tuttavuudet nykyään heti, kun toinen alkaa kertoa liikaa itsestään tai muuten heittäytyä emotionaaliseksi. Minulla on ihan riittävästi ihmisiä emotionaalisia tarpeitani varten, en tarvitse siihen enää jotain vierasta naista.

Ja ei, en todellakaan selittele, koska siihen samaan saatanan lässytykseen se sitten taas menisi. Enhän minä selittäisi mitään miehellekään, jonka kanssa käyn pari kertaa treffeillä enkä sitten viitsi enää.

Mutta moni tämän palstan naisista tuntuu ajattelevan, että naisystävälle pitää selittää enemmän kuin miehelle jos ottaa eron. Sairasta.

Jotenkin äärimmäisen infantiilia takertua ystäviinsä noin.

Mulla teki kaveri vastaavan tempun,mutta käväisin lopulta hänen kämpillään ja kukaan ei ollut "syyllinen" mihinkään,vaan hän oli todella pahasti masentunut,eikä ollut ollut yhteyksissä sen seurauksena keneenkään.

Siitä pikkuhiljaa taas noustiin kuolleista ja sain kaverin suostumaan lopulta,että lähden hänen kanssaan lekuria moikkaamaan.

Käy nyt kylässä ja jos oli mitä tahansa syytä,niin ainakin tulee selväksi,että välität.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on sama tilanne, että sisareni on laittanut välit poikki meihin muihin sisaruksiin ja äitiini. Syytä ei suostunut selittämään.

Miten joku kunnollinen ihminen voi teeskennellä vuosikymmeniä että suhteet ovat hyvät ja normaalit, sitten yhtäkkiä vaan 'naks poikki'?

Surin tätä vuosia, mutta sitten päädyin siihen ajatuskuvioon, että tässä tapauksessa syyllinen on se, joka välit poikki laittaa selittämättä ja antamatta toisille mahdollisuutta korjata käytöstään tai pyytää anteeksi, jos jotain on tapahtunut. (Meidän tapauksessa ei edes ollut mitään avointa riitaa, erimielisyyttä, tai vastaavaa.)

Se, että EI edes avaa asiaa eikä anna toisille mahdollisuutta vastata mahdollisiin syytöksiin, se kertoo siitä, että poikkilaittaja ei itse kykene keskustelemaan asiasta vaan haluaa uhriutua ilman että joutuu ottamaan vastuun omista teoistaan ja vääristä tulkinnoistaan. 

Ei kuulosta uskottavalta tämä tarina. Välien katkaisemiseen perheeseen ei tapahdu pienten syiden perustella, vaan on hyvin harkittu ja painava päätös. Ja samassa perheessä kasvaneilla ihmisillä kyllä on jokin aavistus mikä voisi olla ratkaisun takana. 

Mutta hyvä että syyllinen löytyi. Tuollainen näkemys kertoo paljon siitä mistä kaikesta voisi olla kyse, kaikki on sen välien katkaisijan syytä...

Usein syy voi olla pelkästään raha.

Voi olla, monellakin tavalla. Mutta ei ole uskottavaa, että esitetään täysin tietämätöntä siitä miksi yksi perheenjäsen on katkaissut kaikki suhteensa, kunnes valtaisan surutyön päätteeksi oivalletaan, että se lähtijä on tässä syyllinen.

No avaapa sitten miksi lähtijä ei ole koskaan avautunut mistään ongelmista ennen kuin katkaisee välit?  Ja miksi ei voi edes kirjallisesti selittää syitä saati tavata kasvokkain?

Koska kaltaisesi tyypit jotka pitää itseään niin erinomaisena josta kaikki pitävät ja jotka eivät voi sietää jos joku sitten ei heistä jostain syystä pidä, eivät jätä muuten rauhaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on sama tilanne, että sisareni on laittanut välit poikki meihin muihin sisaruksiin ja äitiini. Syytä ei suostunut selittämään.

Miten joku kunnollinen ihminen voi teeskennellä vuosikymmeniä että suhteet ovat hyvät ja normaalit, sitten yhtäkkiä vaan 'naks poikki'?

Surin tätä vuosia, mutta sitten päädyin siihen ajatuskuvioon, että tässä tapauksessa syyllinen on se, joka välit poikki laittaa selittämättä ja antamatta toisille mahdollisuutta korjata käytöstään tai pyytää anteeksi, jos jotain on tapahtunut. (Meidän tapauksessa ei edes ollut mitään avointa riitaa, erimielisyyttä, tai vastaavaa.)

Se, että EI edes avaa asiaa eikä anna toisille mahdollisuutta vastata mahdollisiin syytöksiin, se kertoo siitä, että poikkilaittaja ei itse kykene keskustelemaan asiasta vaan haluaa uhriutua ilman että joutuu ottamaan vastuun omista teoistaan ja vääristä tulkinnoistaan. 

Ei kuulosta uskottavalta tämä tarina. Välien katkaisemiseen perheeseen ei tapahdu pienten syiden perustella, vaan on hyvin harkittu ja painava päätös. Ja samassa perheessä kasvaneilla ihmisillä kyllä on jokin aavistus mikä voisi olla ratkaisun takana. 

Mutta hyvä että syyllinen löytyi. Tuollainen näkemys kertoo paljon siitä mistä kaikesta voisi olla kyse, kaikki on sen välien katkaisijan syytä...

Usein syy voi olla pelkästään raha.

Voi olla, monellakin tavalla. Mutta ei ole uskottavaa, että esitetään täysin tietämätöntä siitä miksi yksi perheenjäsen on katkaissut kaikki suhteensa, kunnes valtaisan surutyön päätteeksi oivalletaan, että se lähtijä on tässä syyllinen.

No avaapa sitten miksi lähtijä ei ole koskaan avautunut mistään ongelmista ennen kuin katkaisee välit?  Ja miksi ei voi edes kirjallisesti selittää syitä saati tavata kasvokkain?

Koska kaltaisesi tyypit jotka pitää itseään niin erinomaisena josta kaikki pitävät ja jotka eivät voi sietää jos joku sitten ei heistä jostain syystä pidä, eivät jätä muuten rauhaan.

Ehkä sä et ole paras henkilö kommentoimaan tähän asiaan mitään, koska sä et tunne minua etkä vaikuta kovinkaan terveeltä kun rupeat vihaamaan tuntematonta henkilöä netissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomaatko, että aloituksesi on syyllistävä? Huomaatko omia virheitäsi?

On sinun totuus ja on toisen osapuolen totuus.

Syitä voi olla monia.

Olen etsinyt syitä itsestäni

Ei mielestäni syyllistävää.

Et ehkä vain näe itsessäsi sitä. Hyvin tyypillistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erityisesti viestin 365 kirjoittaneelle (en viitsi lainata pitkää vuodatusta):

Mikä nyt on hyväksytty tapa päättää ihmissuhde? Sinun viesteistäsi tulee kuva, että ei saa kertoa omista tunteistaan (koska toiselle tulee paha mieli), mutta samalla pitää perustella, miksi ei halua jatkaa ihmissuhdetta (koska muuten olet itsekäs). 

, mutta yritän esittää asiani tiiviisti.

Puolen sivun mittainen jaarittelu on kyllä kaukana tiiviistä esittämistavasta. Varsinkaan, kun siinä ei vastata ollenkaan esitettyyn kysymykseen. 

Jos tarkoitus on vain pyöritellä silmiä, se toki onnistuu puolellatoista rivilläkin. Väitän vastanneeni. Ihminen suhtautuu paljon paremmin toisen näkökulmaan aistiessaan, että sen esittäjä on huolissaan, loukkaako se. Jos olisin kieltänyt kertomasta tunteista, eihän silloin olisi hienotunteisuuteen tarvettakaan. Mutta jos ns. ystävä vain paiskaa kissan silmille oikeudentuntonsa motivoimana, niin eihän hän silloin ole ystävä ollenkaan, vaan kaunainen raukka, jonka omat ongelmat vaatisivat häneltä enemmän huomiota kuin ystävän viat.

Sinä et selkeästi ollenkaan ymmärtänyt, mitä siinä tähän keskusteluun johtaneessa viestissä sanottiin. Kysehän ei ollut mistään oikeudentunnosta, vaan siitä, että ystävä kertoi, miltä hänestä tuntui. Eli sanoi, että nyt en enää jaksa ja jos et osaa puhua muusta kuin omista jutuistasi, tämä homma ei toimi. Sekö on sinusta nyt sitten kaunaisuutta, jos ei ole 100% ystävän käytettävissä, vaan asettaa omat rajat?

Ongelmahan ei ole rajojen asettaminen vaan asettamattomuus. Vakiintuu tietty kuvio, ystävä luulee että kaikki on hyvin. Sitten hän saa kuulla olleensa hädintuskin siedettävä, vaikkei hän koe saaneensa tilaisuutta korjata käytöstään (voi olla ettei viesti ole aiemmin oikeasti mennyt perille, vaikka sellainen olisi lähtenytkin). Tietenkin hän järkyttyy ja hänellä on aihetta siihen. Häntähän on johdettu harhaan. 

Jos ensimmäinen keskustelu aiheesta lähtee tuosta, etten jaksa sinua ja suhde on tässä jos et muutu täysin ja heti, niin aika paljon on sulattamista siinä. Vai sinäkö reagoisit välittömästi hyvin, jos joku sanoisi sinulle niin? Meillä on tapana juhlia pitkää pinnaa silloinkin, kun se on pelkkää sietämättömän sietämistä ja sen laittamista toisen vastuulle. Kun joku on niin arka, ettei avaa suutaan ajoissa, niin erittäin todennäköisesti hän lopulta puhuessaan on kaunan vallassa. Ei sekään rikos ole koska tosiaan kukaan ei ole täydellinen, mutta ei sitä voi pitää onnistumisenakaan. Haluaisinpa tietää, millä perusteella minun ajatellaan sanovan, ettei saa ikinä sanoa mitään jos ei ole ajoissa puhunut. Toki saa, ja pitää. Mutta on hyvä ymmärtää, että se tulee olemaan toiselle kova pala ihan aiheesta. Sinun puutteellisuutesi on silloin aiheuttanut hänelle tunteen, että muut pitävät häntä kelvottomana pellenä. Se on vastuunsiirtoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisten juttuja tämmöset. On teillä hankala elämä.

Juuri näin! Miksi pitää olla Todella Hyviä Ystäviä? Eikö riitä, että on tuttuja ja heidän kanssaan silloin tällöin ollaan tekemissä, tai ei olla? 

Itse olen yli 50-vuotias ja ei minulla ole ollut yhtään Ystävää, tuttavia sen sijaan on. 

Osa on häipynyt pois näköpiiristä ja uusia on tullut. En ole kaivannut ja tuskinpa hekään. 

Tämä. Olen itsekin nainen, ja minua ihmetyttää että miten keski-ikäisilläkin on vielä tuollaisia jaetaan kaikki -teinix-henkisiä paita ja peppu- ystävyyksiä.

Minulla on parisuhde, koira, vanhemmat, sisareni ja omaa aikaakin tarvitsen. Ei minulla ole aikaa ja resursseja olla jatkuvasti jonkun itkuolkapää tai muu terapeutti, tai edes kävelyseuralainen -sitä varten on se koira.

Itse pidän sellaisista tuttavuuksista, että yhdessä voisi mennä vaikka oopperaan, käydä sitten syömässä ja keskustella siitä oopperasta ja sitten jatkaa elämäänsä. Mutta ei, valtaosa naisista on sellaisia, että ne haluavat puhua vain omasta elämästään. En tajua sellaista, tahdon puhua asioista, en omista asioistani saati toisen.

Joten päätän tuttavuudet nykyään heti, kun toinen alkaa kertoa liikaa itsestään tai muuten heittäytyä emotionaaliseksi. Minulla on ihan riittävästi ihmisiä emotionaalisia tarpeitani varten, en tarvitse siihen enää jotain vierasta naista.

Ja ei, en todellakaan selittele, koska siihen samaan saatanan lässytykseen se sitten taas menisi. Enhän minä selittäisi mitään miehellekään, jonka kanssa käyn pari kertaa treffeillä enkä sitten viitsi enää.

Mutta moni tämän palstan naisista tuntuu ajattelevan, että naisystävälle pitää selittää enemmän kuin miehelle jos ottaa eron. Sairasta.

Jotenkin äärimmäisen infantiilia takertua ystäviinsä noin.

Se ei sulla ei ole tarvetta ystäville, etkä arvosta ystävyyttä, ei tarkoita ettei joku toinen voisi saada ystävyyksistä paljon hyvää elämäänsä. Itse asiassa varmaan suurin osa. Ei siinä ole mitään lapsellista tai sairasta. Sun näkemys on tosi itsekeskeinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisten juttuja tämmöset. On teillä hankala elämä.

Juuri näin! Miksi pitää olla Todella Hyviä Ystäviä? Eikö riitä, että on tuttuja ja heidän kanssaan silloin tällöin ollaan tekemissä, tai ei olla? 

Itse olen yli 50-vuotias ja ei minulla ole ollut yhtään Ystävää, tuttavia sen sijaan on. 

Osa on häipynyt pois näköpiiristä ja uusia on tullut. En ole kaivannut ja tuskinpa hekään. 

Tämä. Olen itsekin nainen, ja minua ihmetyttää että miten keski-ikäisilläkin on vielä tuollaisia jaetaan kaikki -teinix-henkisiä paita ja peppu- ystävyyksiä.

Minulla on parisuhde, koira, vanhemmat, sisareni ja omaa aikaakin tarvitsen. Ei minulla ole aikaa ja resursseja olla jatkuvasti jonkun itkuolkapää tai muu terapeutti, tai edes kävelyseuralainen -sitä varten on se koira.

Itse pidän sellaisista tuttavuuksista, että yhdessä voisi mennä vaikka oopperaan, käydä sitten syömässä ja keskustella siitä oopperasta ja sitten jatkaa elämäänsä. Mutta ei, valtaosa naisista on sellaisia, että ne haluavat puhua vain omasta elämästään. En tajua sellaista, tahdon puhua asioista, en omista asioistani saati toisen.

Joten päätän tuttavuudet nykyään heti, kun toinen alkaa kertoa liikaa itsestään tai muuten heittäytyä emotionaaliseksi. Minulla on ihan riittävästi ihmisiä emotionaalisia tarpeitani varten, en tarvitse siihen enää jotain vierasta naista.

Ja ei, en todellakaan selittele, koska siihen samaan saatanan lässytykseen se sitten taas menisi. Enhän minä selittäisi mitään miehellekään, jonka kanssa käyn pari kertaa treffeillä enkä sitten viitsi enää.

Mutta moni tämän palstan naisista tuntuu ajattelevan, että naisystävälle pitää selittää enemmän kuin miehelle jos ottaa eron. Sairasta.

Jotenkin äärimmäisen infantiilia takertua ystäviinsä noin.

Ei ole. Ystäviin "takertuminen" on perusoletus. Sinä olet selityksen velkaa, jos pidät kevyttuttavia antaen heidän ymmärtää muuta. Aivan kuten mies, joka saalistaa naisia kertakäyttöön lupailemalla ihan muuta. Älä varasta toisen aikaa vain siksi, että et halua mennä oopperaan yksin. 

Kysy.