Miten päästä yli siitä että läheisin ystävä on katkaissut selittämättä välit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erityisesti viestin 365 kirjoittaneelle (en viitsi lainata pitkää vuodatusta):

Mikä nyt on hyväksytty tapa päättää ihmissuhde? Sinun viesteistäsi tulee kuva, että ei saa kertoa omista tunteistaan (koska toiselle tulee paha mieli), mutta samalla pitää perustella, miksi ei halua jatkaa ihmissuhdetta (koska muuten olet itsekäs). 

Koko skaala on hyväksyttävissä eri tilanteissa. Vaarallisen ihmisen luota paetaan eikä todellakaan haasteta. Niitäkin on, jotka on syytä häivyttää hitaasti, ja niitä, joille kuuluu todellakin räjähtää ja poistua. Ja sitten kaikki ne riittävän normaalit, joiden kanssa väännetään ja korjataan kurssia. Eikä oleteta, että täydellisessä ihmissuhteessa riittää, kun ruorin sitoo kiinni ja seilaa maailman tappiin suoraan. Luovimatta ja kääntämättä. Silloinhan ystävien pitää olla identtiset kaksoset, ja nekin kai joskus riitelevät.

En ymmärrä nykyajassa tätä, että omaa mielipidettään ei saa muodostaa, koska ei voi tietää tilanteesta kaikkea, eikä sitä saa esittää, koska silloin vaatii kaikkia hyväksymään sen. Se on hauraudenpalvontaa. Totta kai mielipide on mielipide eikä totuus. Ei sitä pidä joutua alleviivaamaan ja pyytelemään anteeksi, että miettii jonkinsuuntaisia. 

Saat väärän kuvan ihan siinä kuin minäkin. Tosielämässä ei ole kerran ja kaksi, kun ihminen ei todellakaan ole aiemmin ottanut tilaa kertoakseen näkökulmaansa, ja sitten hämmästyy kun sen esittäminen valmistelematta kuulijaa mitenkään kuukausia myöhässä aiheuttaa hämmennystä ja ongelmia. Jos motiivi kissan nostamisessa pöydälle on oikeasti rakastava, ihminen miettii miten sen tekisi, ja ymmärtää lähtökohtaisesti olevan loukkaus toiselle, että en ole aiemmin sitä tehnyt jos minulla kerran on oikeasti ongelma asiassa.

Jos sen sijaan kissa heitetään pöydälle kaikin selkälihaksin repäisemällä kun lopultakin olet päättänyt että nyt riitti, silloin niitä ongelmia on pidättelijällä vähintään yhtä paljon kuin sillä kamalalla ystävällä, jonka takia ei suunvuoroa ole saanut. Ja minä tiedän jotain tuosta, olin itse se mykkä ja kaverini oli persoonallisuushäiriöinen suupaltti. Hylkäsin hänet koska olin loukkaantunut hänen tulkinnoistaan, joita hän joutui tekemään tietämättä mitä todella ajattelen, koska en kehdannut sitä hänelle kertoa, en suoraan enkä koristellen. Mutta siihen aikaan hylkäävyyteni oli itsellenikin ongelma, jota sittemmin olen työstänyt vuosikymmeniä aika hitaasti. Toivon, että te ette haaskaa omaa elämäänne turhan ehdottomaan oikeassaolemiseen. Vaikka se onkin muotia, kunhan se esitetään herkkyytenä. Negatiivisten tunteiden kanssa pitää myös osata toimia, omien ja toisten, muuten kuin naamioimalla ne ylemmyydeksi. Ymmärrän, että suoraviivainen esitystapani ärsyttää etenkin jos saarnaan hienotunteisuutta oman näkökulman esittelyssä ystävälle, mutta yritän esittää asiani tiiviisti. Keskustelupalstalla on eri hyveet kuin haavoittuneessa ystävyydessä. 

Olen eri kuin kommentoimasi, mutta käsityksesi ystävyydestä on aivan erilainen kuin minulla. En ole koskaan "vääntänyt" mitään ystävieni kanssa enkä varsinkaan sen kanssa, jonka kanssa olen ollut ystävä yli 50 vuotta. Minä pidän ystävää henkilönä, jonka kanssa ei tarvitse vääntää ja vältän niitä mahdollisuuksien mukaan, joiden kanssa oleminen on vääntämistä, vaikeaa. Ilmeisesti et usko, että tuollaisia ystävyyksiä on edes olemassa? Pidät aivan normaalina, että asioita joutuu selvittelemään ja välillä myös riitelemään?

Tässä on selvästi ihmisten välillä eroa. Joidenkin mielestä myös avioliitossa ollaan kuin "taistelupari", joku tässä keskustelussa käyttikin verbiä taistella kun puhui avioliitosta, olitko se juuri sinä? 

Kukin elää tavallaan ja etsii mieleistä seuraa. Sen vuoksi osa ystävyyksistä loppuu, kun käsitykset ystävyydestäkin ovat täysin erilaiset. Se on toinen tapa miettiä näitä asioita syyllistämisen sijasta. 

Voi olla, että joskus jokin mitä teit tai sanoit ärsytti häntä mutta hän katsoi läpi sormien. Sitten lopuksi teit tai sanoit jotain, mikä oli liikaa. Kaikki nämä jutut ynnättynä teki sen, että hän päätti häipyä elämästäsi.

Ja ystäväsi ei vain koskaan maininnut sinulle sanaakaan mistä on kysymys.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on sama tilanne, että sisareni on laittanut välit poikki meihin muihin sisaruksiin ja äitiini. Syytä ei suostunut selittämään.

Miten joku kunnollinen ihminen voi teeskennellä vuosikymmeniä että suhteet ovat hyvät ja normaalit, sitten yhtäkkiä vaan 'naks poikki'?

Surin tätä vuosia, mutta sitten päädyin siihen ajatuskuvioon, että tässä tapauksessa syyllinen on se, joka välit poikki laittaa selittämättä ja antamatta toisille mahdollisuutta korjata käytöstään tai pyytää anteeksi, jos jotain on tapahtunut. (Meidän tapauksessa ei edes ollut mitään avointa riitaa, erimielisyyttä, tai vastaavaa.)

Se, että EI edes avaa asiaa eikä anna toisille mahdollisuutta vastata mahdollisiin syytöksiin, se kertoo siitä, että poikkilaittaja ei itse kykene keskustelemaan asiasta vaan haluaa uhriutua ilman että joutuu ottamaan vastuun omista teoistaan ja vääristä tulkinnoistaan. 

Ei kuulosta uskottavalta tämä tarina. Välien katkaisemiseen perheeseen ei tapahdu pienten syiden perustella, vaan on hyvin harkittu ja painava päätös. Ja samassa perheessä kasvaneilla ihmisillä kyllä on jokin aavistus mikä voisi olla ratkaisun takana. 

Mutta hyvä että syyllinen löytyi. Tuollainen näkemys kertoo paljon siitä mistä kaikesta voisi olla kyse, kaikki on sen välien katkaisijan syytä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erityisesti viestin 365 kirjoittaneelle (en viitsi lainata pitkää vuodatusta):

Mikä nyt on hyväksytty tapa päättää ihmissuhde? Sinun viesteistäsi tulee kuva, että ei saa kertoa omista tunteistaan (koska toiselle tulee paha mieli), mutta samalla pitää perustella, miksi ei halua jatkaa ihmissuhdetta (koska muuten olet itsekäs). 

, mutta yritän esittää asiani tiiviisti.

Puolen sivun mittainen jaarittelu on kyllä kaukana tiiviistä esittämistavasta. Varsinkaan, kun siinä ei vastata ollenkaan esitettyyn kysymykseen. 

Jos tarkoitus on vain pyöritellä silmiä, se toki onnistuu puolellatoista rivilläkin. Väitän vastanneeni. Ihminen suhtautuu paljon paremmin toisen näkökulmaan aistiessaan, että sen esittäjä on huolissaan, loukkaako se. Jos olisin kieltänyt kertomasta tunteista, eihän silloin olisi hienotunteisuuteen tarvettakaan. Mutta jos ns. ystävä vain paiskaa kissan silmille oikeudentuntonsa motivoimana, niin eihän hän silloin ole ystävä ollenkaan, vaan kaunainen raukka, jonka omat ongelmat vaatisivat häneltä enemmän huomiota kuin ystävän viat.

Sinä et selkeästi ollenkaan ymmärtänyt, mitä siinä tähän keskusteluun johtaneessa viestissä sanottiin. Kysehän ei ollut mistään oikeudentunnosta, vaan siitä, että ystävä kertoi, miltä hänestä tuntui. Eli sanoi, että nyt en enää jaksa ja jos et osaa puhua muusta kuin omista jutuistasi, tämä homma ei toimi. Sekö on sinusta nyt sitten kaunaisuutta, jos ei ole 100% ystävän käytettävissä, vaan asettaa omat rajat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on sama tilanne, että sisareni on laittanut välit poikki meihin muihin sisaruksiin ja äitiini. Syytä ei suostunut selittämään.

Miten joku kunnollinen ihminen voi teeskennellä vuosikymmeniä että suhteet ovat hyvät ja normaalit, sitten yhtäkkiä vaan 'naks poikki'?

Surin tätä vuosia, mutta sitten päädyin siihen ajatuskuvioon, että tässä tapauksessa syyllinen on se, joka välit poikki laittaa selittämättä ja antamatta toisille mahdollisuutta korjata käytöstään tai pyytää anteeksi, jos jotain on tapahtunut. (Meidän tapauksessa ei edes ollut mitään avointa riitaa, erimielisyyttä, tai vastaavaa.)

Se, että EI edes avaa asiaa eikä anna toisille mahdollisuutta vastata mahdollisiin syytöksiin, se kertoo siitä, että poikkilaittaja ei itse kykene keskustelemaan asiasta vaan haluaa uhriutua ilman että joutuu ottamaan vastuun omista teoistaan ja vääristä tulkinnoistaan. 

Ei kuulosta uskottavalta tämä tarina. Välien katkaisemiseen perheeseen ei tapahdu pienten syiden perustella, vaan on hyvin harkittu ja painava päätös. Ja samassa perheessä kasvaneilla ihmisillä kyllä on jokin aavistus mikä voisi olla ratkaisun takana. 

Mutta hyvä että syyllinen löytyi. Tuollainen näkemys kertoo paljon siitä mistä kaikesta voisi olla kyse, kaikki on sen välien katkaisijan syytä...

Usein syy voi olla pelkästään raha.

Täällä on kyllä osalla hyvin erikoisia käsityksiä ystävyydestä. Muutama poiminta:

1. Jos et halua enää välien mentyä poikki selitellä tapahtunutta, olet itsekäs narsisti

2. Jos kerrot, miltä sinusta tuntuu olet kissalla heittäjä ja aseella ampuja

3. Jos et ole jatkuvasti kuunteleva osapuoli, olet kohtuuton ja itsekeskeinen

4. Ystävyyteen kuuluu jatkuvaa taistelua ja vääntämistä

Ja paras viimeiseksi: 

5. Ystävyys jatkuu, jos yhteistuumin päätetään, ettei se jatku

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erityisesti viestin 365 kirjoittaneelle (en viitsi lainata pitkää vuodatusta):

Mikä nyt on hyväksytty tapa päättää ihmissuhde? Sinun viesteistäsi tulee kuva, että ei saa kertoa omista tunteistaan (koska toiselle tulee paha mieli), mutta samalla pitää perustella, miksi ei halua jatkaa ihmissuhdetta (koska muuten olet itsekäs). 

, mutta yritän esittää asiani tiiviisti.

Puolen sivun mittainen jaarittelu on kyllä kaukana tiiviistä esittämistavasta. Varsinkaan, kun siinä ei vastata ollenkaan esitettyyn kysymykseen. 

Jos tarkoitus on vain pyöritellä silmiä, se toki onnistuu puolellatoista rivilläkin. Väitän vastanneeni. Ihminen suhtautuu paljon paremmin toisen näkökulmaan aistiessaan, että sen esittäjä on huolissaan, loukkaako se. Jos olisin kieltänyt kertomasta tunteista, eihän silloin olisi hienotunteisuuteen tarvettakaan. Mutta jos ns. ystävä vain paiskaa kissan silmille oikeudentuntonsa motivoimana, niin eihän hän silloin ole ystävä ollenkaan, vaan kaunainen raukka, jonka omat ongelmat vaatisivat häneltä enemmän huomiota kuin ystävän viat.

Sinä et selkeästi ollenkaan ymmärtänyt, mitä siinä tähän keskusteluun johtaneessa viestissä sanottiin. Kysehän ei ollut mistään oikeudentunnosta, vaan siitä, että ystävä kertoi, miltä hänestä tuntui. Eli sanoi, että nyt en enää jaksa ja jos et osaa puhua muusta kuin omista jutuistasi, tämä homma ei toimi. Sekö on sinusta nyt sitten kaunaisuutta, jos ei ole 100% ystävän käytettävissä, vaan asettaa omat rajat?

Tuollaisia kielipelejä harrastellaan, kun halutaan sysätä kaikki syyt toisen niskoille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erityisesti viestin 365 kirjoittaneelle (en viitsi lainata pitkää vuodatusta):

Mikä nyt on hyväksytty tapa päättää ihmissuhde? Sinun viesteistäsi tulee kuva, että ei saa kertoa omista tunteistaan (koska toiselle tulee paha mieli), mutta samalla pitää perustella, miksi ei halua jatkaa ihmissuhdetta (koska muuten olet itsekäs). 

, mutta yritän esittää asiani tiiviisti.

Puolen sivun mittainen jaarittelu on kyllä kaukana tiiviistä esittämistavasta. Varsinkaan, kun siinä ei vastata ollenkaan esitettyyn kysymykseen. 

Jos tarkoitus on vain pyöritellä silmiä, se toki onnistuu puolellatoista rivilläkin. Väitän vastanneeni. Ihminen suhtautuu paljon paremmin toisen näkökulmaan aistiessaan, että sen esittäjä on huolissaan, loukkaako se. Jos olisin kieltänyt kertomasta tunteista, eihän silloin olisi hienotunteisuuteen tarvettakaan. Mutta jos ns. ystävä vain paiskaa kissan silmille oikeudentuntonsa motivoimana, niin eihän hän silloin ole ystävä ollenkaan, vaan kaunainen raukka, jonka omat ongelmat vaatisivat häneltä enemmän huomiota kuin ystävän viat.

Sinä et selkeästi ollenkaan ymmärtänyt, mitä siinä tähän keskusteluun johtaneessa viestissä sanottiin. Kysehän ei ollut mistään oikeudentunnosta, vaan siitä, että ystävä kertoi, miltä hänestä tuntui. Eli sanoi, että nyt en enää jaksa ja jos et osaa puhua muusta kuin omista jutuistasi, tämä homma ei toimi. Sekö on sinusta nyt sitten kaunaisuutta, jos ei ole 100% ystävän käytettävissä, vaan asettaa omat rajat?

Tuollaisia kielipelejä harrastellaan, kun halutaan sysätä kaikki syyt toisen niskoille. 

Mitä v¨tun kielipelejeä? Ihan vain oikaisin sinun väärää käsitystäsi. En mitään muuta. 

Asia on yksinkertainen, ystävyyden lopettaneelle osapuolelle ystävyys oli jollain tapaa liian sietämätöntä tai raskasta. Minullakin on välillä aika rasittava ystävä joka puskee kuin höyryjuna ja alkaa pitämään monologejaan miten me ollaan niin hyvin toimeen tulevia ja aina samaa mieltä kaikesta yms. yms. vaikka minulle se nyt on ihan vaan tavallista ystävyyttä eikä mielestäni olisi mitään tarvetta alkaa dramatisoimaan. Se aiheuttaa tietynlaista rasitusta henkiselle hyvinvoinnilleni, kun tuntuu että minulle nyt asetetaan jotain vaatimuksia (vaikkei tietenkään toisen mukaan odota mitään) ja standardeja. Etenkin kun välillä tuntuu ettei tämän ystävän höpinät ja käytäntö mene aivan yksiin. Jos mitä niin mieleni vihaa kaiken maailman epäloogisuuksia.

Niin, miten siitä pettymyksestä oikein pääsee yli? Ystäväkseni luulemani henkilö alkoi unohdella sovittuja tapaamisia, hän aikoi katsoa kalenterista sopivaa tapaamisaikaa mutta unohti senkin usein yms. Meillä ei koskaan ollut mitään draamaa, tapaamisemme olivat aina täynnä hersyvää huumoria. Oikeasti luulin, että olin hänelle tärkeä, aivan kuten hän minulle. NIin ei ilmeisesti sitten ollutkaan. 15 vuoden ystävyys kuivui kasaan syystä, jota en todellakaan tiedä. Yksinäisyys sattuu.

Itselläni on hieman samantyylinen kokemus. Vuosia siihen meni, että selvisin, mutta nykyään ajattelen yhteisiä vuosia ajanjaksona, josta osaan olla kiitollinen. Ystävyyden päättymistä olen ajatellut niin paljon, että se tuli kai tavallaan ajateltua loppuun eikä enää edes tunnu niin pahalta.

Vierailija kirjoitti:

Niin, miten siitä pettymyksestä oikein pääsee yli? Ystäväkseni luulemani henkilö alkoi unohdella sovittuja tapaamisia, hän aikoi katsoa kalenterista sopivaa tapaamisaikaa mutta unohti senkin usein yms. Meillä ei koskaan ollut mitään draamaa, tapaamisemme olivat aina täynnä hersyvää huumoria. Oikeasti luulin, että olin hänelle tärkeä, aivan kuten hän minulle. NIin ei ilmeisesti sitten ollutkaan. 15 vuoden ystävyys kuivui kasaan syystä, jota en todellakaan tiedä. Yksinäisyys sattuu.

Siitä pääsee yli jatkamalla elämää ja hyväksymällä sen, että asiat eivät aina ole niin kuin itse niiden luulee olevan. Lisäksi pitää hyväksyä se, että kukaan ei ole velvoitettu olemaan kenenkään seuraneiti, vaan ystävyyden saa lopettaa, jos siitä ei enää saa sitä mitä haluaa. Ei sitä tarvitse perustella kenellekään erikseen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on sama tilanne, että sisareni on laittanut välit poikki meihin muihin sisaruksiin ja äitiini. Syytä ei suostunut selittämään.

Miten joku kunnollinen ihminen voi teeskennellä vuosikymmeniä että suhteet ovat hyvät ja normaalit, sitten yhtäkkiä vaan 'naks poikki'?

Surin tätä vuosia, mutta sitten päädyin siihen ajatuskuvioon, että tässä tapauksessa syyllinen on se, joka välit poikki laittaa selittämättä ja antamatta toisille mahdollisuutta korjata käytöstään tai pyytää anteeksi, jos jotain on tapahtunut. (Meidän tapauksessa ei edes ollut mitään avointa riitaa, erimielisyyttä, tai vastaavaa.)

Se, että EI edes avaa asiaa eikä anna toisille mahdollisuutta vastata mahdollisiin syytöksiin, se kertoo siitä, että poikkilaittaja ei itse kykene keskustelemaan asiasta vaan haluaa uhriutua ilman että joutuu ottamaan vastuun omista teoistaan ja vääristä tulkinnoistaan. 

Ei kuulosta uskottavalta tämä tarina. Välien katkaisemiseen perheeseen ei tapahdu pienten syiden perustella, vaan on hyvin harkittu ja painava päätös. Ja samassa perheessä kasvaneilla ihmisillä kyllä on jokin aavistus mikä voisi olla ratkaisun takana. 

Mutta hyvä että syyllinen löytyi. Tuollainen näkemys kertoo paljon siitä mistä kaikesta voisi olla kyse, kaikki on sen välien katkaisijan syytä...

Tässäpä toksinen vastaus. Ensin epäillään jutun todenperäisyyttä ja sitten rupeat syyllistämään minua. Se siitä keskustelusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erityisesti viestin 365 kirjoittaneelle (en viitsi lainata pitkää vuodatusta):

Mikä nyt on hyväksytty tapa päättää ihmissuhde? Sinun viesteistäsi tulee kuva, että ei saa kertoa omista tunteistaan (koska toiselle tulee paha mieli), mutta samalla pitää perustella, miksi ei halua jatkaa ihmissuhdetta (koska muuten olet itsekäs). 

, mutta yritän esittää asiani tiiviisti.

Puolen sivun mittainen jaarittelu on kyllä kaukana tiiviistä esittämistavasta. Varsinkaan, kun siinä ei vastata ollenkaan esitettyyn kysymykseen. 

Jos tarkoitus on vain pyöritellä silmiä, se toki onnistuu puolellatoista rivilläkin. Väitän vastanneeni. Ihminen suhtautuu paljon paremmin toisen näkökulmaan aistiessaan, että sen esittäjä on huolissaan, loukkaako se. Jos olisin kieltänyt kertomasta tunteista, eihän silloin olisi hienotunteisuuteen tarvettakaan. Mutta jos ns. ystävä vain paiskaa kissan silmille oikeudentuntonsa motivoimana, niin eihän hän silloin ole ystävä ollenkaan, vaan kaunainen raukka, jonka omat ongelmat vaatisivat häneltä enemmän huomiota kuin ystävän viat.

Sinä et selkeästi ollenkaan ymmärtänyt, mitä siinä tähän keskusteluun johtaneessa viestissä sanottiin. Kysehän ei ollut mistään oikeudentunnosta, vaan siitä, että ystävä kertoi, miltä hänestä tuntui. Eli sanoi, että nyt en enää jaksa ja jos et osaa puhua muusta kuin omista jutuistasi, tämä homma ei toimi. Sekö on sinusta nyt sitten kaunaisuutta, jos ei ole 100% ystävän käytettävissä, vaan asettaa omat rajat?

Tuollaisia kielipelejä harrastellaan, kun halutaan sysätä kaikki syyt toisen niskoille. 

Mitä v¨tun kielipelejeä? Ihan vain oikaisin sinun väärää käsitystäsi. En mitään muuta. 

Unohdin sanoa, etten ole se jota kommentoit. Viittasin esille nostamaasi asiaan eli kun ystävä kertoo omista tunteistaan ja näkemyksistään, se määritellään "oikeudentunnoksi" tai "kaunaisuudeksi". Tuollainen toimintatapa on varmaankin usein aivan tiedostamatonkin, mutta hyvin tuhoisa ihmissuhteissa, kun ei pysty lainkaan kuulemaan mitä toisella on sanottavana.

Itse asiassa minulla on tuttavana tuollainen ihminen. Hän on äärimmäisen lahjakas ja fiksu tyyppi, hauskaa seuraa, mutta olen välttänyt läheistä kontaktia, koska hänellä ei ole resursseja kuulla muita omien asioidensa läpi. Tämä on johtanut monenlaisiin vaikeuksiin hänen elämässään sekä töissä että vapaa-ajalla ja estänyt häntä saavuttamasta asioita, jotka hänelle hänen lahjakkuutensa ja kokemuksensa puolesta kuuluisivat.

Tällaisen ihmisen on vaikea ottaa myös apua vastaan, koska hänen on oltava aina vahvoilla ja oikeassa. Hän on viisaampi kuin terapeutit, ystävistä nyt puhumattakaan. Silti hänen tarvitsevuutensa on massiivista ja kaiken nielevää, kun se perustuu niin valtavalle hyväksymisen ja kunnioituksen nälälle. Toiselle ihmiselle (kuten ystävälle) ei yksinkertaisesti jää yhtään tilaa. Hänen maailmaansa mahtuu vain hän itse.

Meni vähän ohi aiheen, mutta tulipahan kirjoitettua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on sama tilanne, että sisareni on laittanut välit poikki meihin muihin sisaruksiin ja äitiini. Syytä ei suostunut selittämään.

Miten joku kunnollinen ihminen voi teeskennellä vuosikymmeniä että suhteet ovat hyvät ja normaalit, sitten yhtäkkiä vaan 'naks poikki'?

Surin tätä vuosia, mutta sitten päädyin siihen ajatuskuvioon, että tässä tapauksessa syyllinen on se, joka välit poikki laittaa selittämättä ja antamatta toisille mahdollisuutta korjata käytöstään tai pyytää anteeksi, jos jotain on tapahtunut. (Meidän tapauksessa ei edes ollut mitään avointa riitaa, erimielisyyttä, tai vastaavaa.)

Se, että EI edes avaa asiaa eikä anna toisille mahdollisuutta vastata mahdollisiin syytöksiin, se kertoo siitä, että poikkilaittaja ei itse kykene keskustelemaan asiasta vaan haluaa uhriutua ilman että joutuu ottamaan vastuun omista teoistaan ja vääristä tulkinnoistaan. 

Ei kuulosta uskottavalta tämä tarina. Välien katkaisemiseen perheeseen ei tapahdu pienten syiden perustella, vaan on hyvin harkittu ja painava päätös. Ja samassa perheessä kasvaneilla ihmisillä kyllä on jokin aavistus mikä voisi olla ratkaisun takana. 

Mutta hyvä että syyllinen löytyi. Tuollainen näkemys kertoo paljon siitä mistä kaikesta voisi olla kyse, kaikki on sen välien katkaisijan syytä...

Tässäpä toksinen vastaus. Ensin epäillään jutun todenperäisyyttä ja sitten rupeat syyllistämään minua. Se siitä keskustelusta.

Se on vain ulkopuolisen näkemys tarinastasi. Ota huomioon, että aika moni voi tehdä saman päätelmän kuin minä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erityisesti viestin 365 kirjoittaneelle (en viitsi lainata pitkää vuodatusta):

Mikä nyt on hyväksytty tapa päättää ihmissuhde? Sinun viesteistäsi tulee kuva, että ei saa kertoa omista tunteistaan (koska toiselle tulee paha mieli), mutta samalla pitää perustella, miksi ei halua jatkaa ihmissuhdetta (koska muuten olet itsekäs). 

, mutta yritän esittää asiani tiiviisti.

Puolen sivun mittainen jaarittelu on kyllä kaukana tiiviistä esittämistavasta. Varsinkaan, kun siinä ei vastata ollenkaan esitettyyn kysymykseen. 

Jos tarkoitus on vain pyöritellä silmiä, se toki onnistuu puolellatoista rivilläkin. Väitän vastanneeni. Ihminen suhtautuu paljon paremmin toisen näkökulmaan aistiessaan, että sen esittäjä on huolissaan, loukkaako se. Jos olisin kieltänyt kertomasta tunteista, eihän silloin olisi hienotunteisuuteen tarvettakaan. Mutta jos ns. ystävä vain paiskaa kissan silmille oikeudentuntonsa motivoimana, niin eihän hän silloin ole ystävä ollenkaan, vaan kaunainen raukka, jonka omat ongelmat vaatisivat häneltä enemmän huomiota kuin ystävän viat.

Sinä et selkeästi ollenkaan ymmärtänyt, mitä siinä tähän keskusteluun johtaneessa viestissä sanottiin. Kysehän ei ollut mistään oikeudentunnosta, vaan siitä, että ystävä kertoi, miltä hänestä tuntui. Eli sanoi, että nyt en enää jaksa ja jos et osaa puhua muusta kuin omista jutuistasi, tämä homma ei toimi. Sekö on sinusta nyt sitten kaunaisuutta, jos ei ole 100% ystävän käytettävissä, vaan asettaa omat rajat?

Tuollaisia kielipelejä harrastellaan, kun halutaan sysätä kaikki syyt toisen niskoille. 

Mitä v¨tun kielipelejeä? Ihan vain oikaisin sinun väärää käsitystäsi. En mitään muuta. 

Unohdin sanoa, etten ole se jota kommentoit. Viittasin esille nostamaasi asiaan eli kun ystävä kertoo omista tunteistaan ja näkemyksistään, se määritellään "oikeudentunnoksi" tai "kaunaisuudeksi". Tuollainen toimintatapa on varmaankin usein aivan tiedostamatonkin, mutta hyvin tuhoisa ihmissuhteissa, kun ei pysty lainkaan kuulemaan mitä toisella on sanottavana.

Itse asiassa minulla on tuttavana tuollainen ihminen. Hän on äärimmäisen lahjakas ja fiksu tyyppi, hauskaa seuraa, mutta olen välttänyt läheistä kontaktia, koska hänellä ei ole resursseja kuulla muita omien asioidensa läpi. Tämä on johtanut monenlaisiin vaikeuksiin hänen elämässään sekä töissä että vapaa-ajalla ja estänyt häntä saavuttamasta asioita, jotka hänelle hänen lahjakkuutensa ja kokemuksensa puolesta kuuluisivat.

Tällaisen ihmisen on vaikea ottaa myös apua vastaan, koska hänen on oltava aina vahvoilla ja oikeassa. Hän on viisaampi kuin terapeutit, ystävistä nyt puhumattakaan. Silti hänen tarvitsevuutensa on massiivista ja kaiken nielevää, kun se perustuu niin valtavalle hyväksymisen ja kunnioituksen nälälle. Toiselle ihmiselle (kuten ystävälle) ei yksinkertaisesti jää yhtään tilaa. Hänen maailmaansa mahtuu vain hän itse.

Meni vähän ohi aiheen, mutta tulipahan kirjoitettua.

Eikun hyvä, että kirjoitit. Selvensi paitsi vastaustasi myös tietynlaiste ihmisten toimintaa. Voi olla avuksi muilekin, jotka miettivät, miksi aina tuntuu, että tulee leimatuksi syylliseksi, vaikka on lähinnä pyrkinyt vastavuoroisuuteen.

t. viimeksi lainaamasi, joka pyytää anteeksi kiroiluaan 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on sama tilanne, että sisareni on laittanut välit poikki meihin muihin sisaruksiin ja äitiini. Syytä ei suostunut selittämään.

Miten joku kunnollinen ihminen voi teeskennellä vuosikymmeniä että suhteet ovat hyvät ja normaalit, sitten yhtäkkiä vaan 'naks poikki'?

Surin tätä vuosia, mutta sitten päädyin siihen ajatuskuvioon, että tässä tapauksessa syyllinen on se, joka välit poikki laittaa selittämättä ja antamatta toisille mahdollisuutta korjata käytöstään tai pyytää anteeksi, jos jotain on tapahtunut. (Meidän tapauksessa ei edes ollut mitään avointa riitaa, erimielisyyttä, tai vastaavaa.)

Se, että EI edes avaa asiaa eikä anna toisille mahdollisuutta vastata mahdollisiin syytöksiin, se kertoo siitä, että poikkilaittaja ei itse kykene keskustelemaan asiasta vaan haluaa uhriutua ilman että joutuu ottamaan vastuun omista teoistaan ja vääristä tulkinnoistaan. 

Ei kuulosta uskottavalta tämä tarina. Välien katkaisemiseen perheeseen ei tapahdu pienten syiden perustella, vaan on hyvin harkittu ja painava päätös. Ja samassa perheessä kasvaneilla ihmisillä kyllä on jokin aavistus mikä voisi olla ratkaisun takana. 

Mutta hyvä että syyllinen löytyi. Tuollainen näkemys kertoo paljon siitä mistä kaikesta voisi olla kyse, kaikki on sen välien katkaisijan syytä...

Tässäpä toksinen vastaus. Ensin epäillään jutun todenperäisyyttä ja sitten rupeat syyllistämään minua. Se siitä keskustelusta.

Se on vain ulkopuolisen näkemys tarinastasi. Ota huomioon, että aika moni voi tehdä saman päätelmän kuin minä.

Ei kannata ulkopuolisena tehdä päätelmiä asioista, joista ei tiedä yhtään mitään. Välttyy siltä, että ihmiset kokevat sinut toksiseksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on sama tilanne, että sisareni on laittanut välit poikki meihin muihin sisaruksiin ja äitiini. Syytä ei suostunut selittämään.

Miten joku kunnollinen ihminen voi teeskennellä vuosikymmeniä että suhteet ovat hyvät ja normaalit, sitten yhtäkkiä vaan 'naks poikki'?

Surin tätä vuosia, mutta sitten päädyin siihen ajatuskuvioon, että tässä tapauksessa syyllinen on se, joka välit poikki laittaa selittämättä ja antamatta toisille mahdollisuutta korjata käytöstään tai pyytää anteeksi, jos jotain on tapahtunut. (Meidän tapauksessa ei edes ollut mitään avointa riitaa, erimielisyyttä, tai vastaavaa.)

Se, että EI edes avaa asiaa eikä anna toisille mahdollisuutta vastata mahdollisiin syytöksiin, se kertoo siitä, että poikkilaittaja ei itse kykene keskustelemaan asiasta vaan haluaa uhriutua ilman että joutuu ottamaan vastuun omista teoistaan ja vääristä tulkinnoistaan. 

Ei kuulosta uskottavalta tämä tarina. Välien katkaisemiseen perheeseen ei tapahdu pienten syiden perustella, vaan on hyvin harkittu ja painava päätös. Ja samassa perheessä kasvaneilla ihmisillä kyllä on jokin aavistus mikä voisi olla ratkaisun takana. 

Mutta hyvä että syyllinen löytyi. Tuollainen näkemys kertoo paljon siitä mistä kaikesta voisi olla kyse, kaikki on sen välien katkaisijan syytä...

Olipa järkyttävän epäempaattinen ja syyllistävä kommentti.

Voimia sille, joka kirjoitti, että sisko on katkaissut välit syytä selittämättä. Varmaan siihen jokin painava syy oli, mutta kun toinen ei kerro mitään, niin kyllä se jättää läheisille valtavan määrän kysymyksiä ja syyllisyyden tunteita. 

Valitettavasti kaikki välien katkaisijat eivät ole huonon kohtelun uhreja, vaan on olemassa myös passiivis-aggressiivisia ihmisiä, jotka tekevät tuollaista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on sama tilanne, että sisareni on laittanut välit poikki meihin muihin sisaruksiin ja äitiini. Syytä ei suostunut selittämään.

Miten joku kunnollinen ihminen voi teeskennellä vuosikymmeniä että suhteet ovat hyvät ja normaalit, sitten yhtäkkiä vaan 'naks poikki'?

Surin tätä vuosia, mutta sitten päädyin siihen ajatuskuvioon, että tässä tapauksessa syyllinen on se, joka välit poikki laittaa selittämättä ja antamatta toisille mahdollisuutta korjata käytöstään tai pyytää anteeksi, jos jotain on tapahtunut. (Meidän tapauksessa ei edes ollut mitään avointa riitaa, erimielisyyttä, tai vastaavaa.)

Se, että EI edes avaa asiaa eikä anna toisille mahdollisuutta vastata mahdollisiin syytöksiin, se kertoo siitä, että poikkilaittaja ei itse kykene keskustelemaan asiasta vaan haluaa uhriutua ilman että joutuu ottamaan vastuun omista teoistaan ja vääristä tulkinnoistaan. 

Ei kuulosta uskottavalta tämä tarina. Välien katkaisemiseen perheeseen ei tapahdu pienten syiden perustella, vaan on hyvin harkittu ja painava päätös. Ja samassa perheessä kasvaneilla ihmisillä kyllä on jokin aavistus mikä voisi olla ratkaisun takana. 

Mutta hyvä että syyllinen löytyi. Tuollainen näkemys kertoo paljon siitä mistä kaikesta voisi olla kyse, kaikki on sen välien katkaisijan syytä...

Usein syy voi olla pelkästään raha.

Meidän tapauksessa kyseessä ei ole raha.

Jos jotain pitäisi arvella, niin sisareni välit isään syynä. Mutta kun sisar katkaisi välit meidän kanssamme, ei meistä kukaan ollut ollut tekemisissä isän kanssa 20 vuoteen enää ja siinä vaiheessa isäkin oli jo edesmennyt. Ja kun me kaikki olimme kärsineet isän toiminnasta, niin en hahmota miksi sisko olisi kääntynyt meitä muita vastaan ja kostanut meille. Ei vaan ole onnistunut selitys.

Välien katkaisua ovat ihmetelleet muutkin läheiset, jotka tiesivät että meillä oli hyvät välit keskenämme.

Ap kattelet vaan peiliin ja mietit mitä ite mokasit