Miten päästä yli siitä että läheisin ystävä on katkaissut selittämättä välit?

Oma ystäväni kritisoi eikä tukenut minua vaikeassa elämäntilanteessa, ei tukenut ja puhui vain omista asioistaan ja kritisoi valintaani. En ole sen jälkeen halunnut olla yhteyksissä. Olen itse aina tukenut ja ymmärtänyt tärkeissä tilanteissa mutta en saanut sitä itse kun olisin tarvinnut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, et varmaan ole ennen joutunut reflektoimaan itseäsi. Nyt voisi olla sen paikka. Mieti, millainen olet ollut ja ota opiksesi.

Jos reflektoinnilla tarkoitat tällaista itsekästä ihmisten dumppaamista mihin täällä ohjeistetaan, niin EI.

Ap, ystäväsi on tehnyt väärin sinua kohtaan ja se voi tuntua pahalta pitkään, mutta toivon että löydät jatkossa fiksumpia ja empaattisempia ystäviä itsellesi.

Ei, reflektointi ei tarkoita ollenkaan tuota mitä sinä luulet. Reflektointi tarkoittaa oman käytöksen ja oman toiminnan ja omien tunteiden tutkiskelua. Keskitytään itseen eikä syytellä muita. Hyvin harvoin ihmissuhteen päättyminen on pelkästään toisen osapuolen syytä. It takes two to tango niin kuin sanotaan. 

Minä taas jättäisin koko syyllisyys sanan pois. Ei kai siinä kumpikaan ole syyllinen, ellei ole tietoisesti käyttänyt tai vedättänyt toista. 

Eihän tuossapuhuttukaan syyllisyydestä. Puhuttiin syystä. Se on eri asia. Tapahtumilla on aina jokin syy ja sen syyn tiedostaminen ilman syyttelyä, opettaa paljon niin itsestä kuin muistakin ja toimii hyvänä pohjana tuleville kokemuksille. 

Jos ystävä jättää ilman selityksiä, eikä suostu keskustelemaan aiheesta mitenkään, on aika vaikea reflektoida ja ottaa kokonaisuus huomioon. Siksi olisikin reilua antaa jätetylle mahdollisuus keskusteluun.

Aina se ei ole reilua sitä jättäjää kohtaan. Ei kenenkään tarvitse altistaa itseään syyttelylle ja haukkumiselle ja pahimmillaan väkivallalle vain siksi, että haluaa lopettaa jonkun ihmissuhteen. tietämättä syitä "jättämisen" taustalla, on mahdotonta sanoa, olisiko keskustelusta ollut mitään hyötyä vai olisiko se jopa pahentanut tilannetta. 

Minä en ainkaan halua enää IKINÄ tavata kyseistä entistä ystävää joten joku keskustelun vaatiminen on aika potaskaa tässä tilanteessa. Ei ystävyys ole mikään parisuhde jota täytyy kestää myötä- ja vastoinkäymisissä vaan perustuu pelkkään vapaaehtoisuuteen. Käyttäydy ystävällisesti niin kukaan ei tule katkaisemaan sinuun välejä koskaan.

Parisuhdekin perustuu vapaaehtoisuuteen. Ei se eroa siltä osin mitenkään ystävyydestä. Ketään ei voi pakottaa olemaan minkäänlaisessa ihmissuhteessa. Eikä kenelläkään ole velvollisuutta kestää mitä tahansa. 

Vierailija kirjoitti:

Tätä ketjua lukiessa alan ymmärtää miksi milleniaaleilla ei ole kestäviä ystävyyssuhteita. Ihmeellistä sekoilua ja ghoustaamista.

Mistä luulet tietäväsi, mikä ikäisiä täällä kirjoittaa? Voin kertoa, että ihmissuhteet eivät ole kovin yksinkertaisia meillä milleniaalien äideilläkään. Eikä kenelläkään muullakaan. 

Mulla oli oma elämä niin kivaa etten halunnut sinne enää entisen ystävän kaltaista ankeuttajaa joka aina vain valitti, haukkui ihmisiä, kertoi vastoinkäymisistään. Mitä ihmettä tuollaista kiviriippaa raahaisin perässäni kun itsellä puolestaan innolla sädehtivät silmät kohti tulevaisuuden seikkailuja?

En ollut ottanut häneen yhteyttä viimeiseen 2-3 vuoteen kertaakaan eikä hän edes tajunnut sitä.

Yleisiä syitä ystävyyden päättymiseen:

-erilainen elämänvaihe, yhteisten asioiden puuttuminen

-loukkaantuminen jostain sanotusta tai tehdystä

-ei ole koskaan kokenutkaan läheistä ystävyyttä, vaan ollut enemmän tuttavuutta

-alkoholiongelma tai muu jatkuva draama (kaveri väsyy siihen)

-ei jaksa koko ajan kuunnella yksipuolisesti vain sinun murheitasi

-lokkeilu, olet käyttänyt hyväksesi rahan tai palvelusten pyytämisessä liian monta kertaa

-olet puhunut pahaa ja se on kantautunut kaverisi korviin

-paha mielenterveysongelma, joka estää vastavuoroisen ystävyyden (joutuu terapeutin rooliin)

Siinä muutama, lisääkin varmaan on. Ja monesti samassa tyypissä yhdistyy moni noista mainituista kohdista eli lopputuloksena ihminen, jonka seura muuttuu ajan mittaan liian raskaaksi. Jokaisella kun on omatkin murheet ja asiat hoidettavana. 

Kiteytyksenä: jos ystävyys ei ole vastavuoroista, niin se ajan mittaan päättyy aivan varmasti, kun toinen ei enää jaksa. Jos mikään noista ei osu ap:hen, niin kaipa muu keskustelu on saanut jotain osviittaa, muunkinlaista kuin se, että tämä ystävä on suurin piirtein suurin roisto mitä maa päällään kantaa, kun ei antanut selitystä.

No. Reilu parikymppisenä mulla oli bestis. Liki 10v. Reissattiin kotimaassa ja ulkomailla. Käytiin toistemme vanhemmilla, sisaruksilla kylässä yms. Miehiä tuli ja meni, mutta ystävyys säilyi... kunnes:

Hän oli ollut ulkomailla silloisen miesystävänsä kanssa (en koskaan tavannut). Palattuaan reissusta en saanut häneen yhteyttä, äitinsä kanssa puhuin puhelimessa, että tiesin kunnossa olevan. Aikani yritin tuloksetta tavoitella. Turhaan.

Vuosikausien jälkeen tapasimme sattumalta. Silloinen mies oli vaatinut valitsemaan hänet tai entiset ystävät!!!

En kyennyt juttelemaan, antamaan anteeksi. Miksi ei voinut sanoa syytä heti silloin!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, et varmaan ole ennen joutunut reflektoimaan itseäsi. Nyt voisi olla sen paikka. Mieti, millainen olet ollut ja ota opiksesi.

Jos reflektoinnilla tarkoitat tällaista itsekästä ihmisten dumppaamista mihin täällä ohjeistetaan, niin EI.

Ap, ystäväsi on tehnyt väärin sinua kohtaan ja se voi tuntua pahalta pitkään, mutta toivon että löydät jatkossa fiksumpia ja empaattisempia ystäviä itsellesi.

Ei, reflektointi ei tarkoita ollenkaan tuota mitä sinä luulet. Reflektointi tarkoittaa oman käytöksen ja oman toiminnan ja omien tunteiden tutkiskelua. Keskitytään itseen eikä syytellä muita. Hyvin harvoin ihmissuhteen päättyminen on pelkästään toisen osapuolen syytä. It takes two to tango niin kuin sanotaan. 

Minä taas jättäisin koko syyllisyys sanan pois. Ei kai siinä kumpikaan ole syyllinen, ellei ole tietoisesti käyttänyt tai vedättänyt toista. 

Eihän tuossapuhuttukaan syyllisyydestä. Puhuttiin syystä. Se on eri asia. Tapahtumilla on aina jokin syy ja sen syyn tiedostaminen ilman syyttelyä, opettaa paljon niin itsestä kuin muistakin ja toimii hyvänä pohjana tuleville kokemuksille. 

Jos ystävä jättää ilman selityksiä, eikä suostu keskustelemaan aiheesta mitenkään, on aika vaikea reflektoida ja ottaa kokonaisuus huomioon. Siksi olisikin reilua antaa jätetylle mahdollisuus keskusteluun.

Aina se ei ole reilua sitä jättäjää kohtaan. Ei kenenkään tarvitse altistaa itseään syyttelylle ja haukkumiselle ja pahimmillaan väkivallalle vain siksi, että haluaa lopettaa jonkun ihmissuhteen. tietämättä syitä "jättämisen" taustalla, on mahdotonta sanoa, olisiko keskustelusta ollut mitään hyötyä vai olisiko se jopa pahentanut tilannetta. 

Minä en ainkaan halua enää IKINÄ tavata kyseistä entistä ystävää joten joku keskustelun vaatiminen on aika potaskaa tässä tilanteessa. Ei ystävyys ole mikään parisuhde jota täytyy kestää myötä- ja vastoinkäymisissä vaan perustuu pelkkään vapaaehtoisuuteen. Käyttäydy ystävällisesti niin kukaan ei tule katkaisemaan sinuun välejä koskaan.

Parisuhdekin perustuu vapaaehtoisuuteen. Ei se eroa siltä osin mitenkään ystävyydestä. Ketään ei voi pakottaa olemaan minkäänlaisessa ihmissuhteessa. Eikä kenelläkään ole velvollisuutta kestää mitä tahansa. 

Avioliitossa on yhteiset rahat ja lapset ja olet Jumalan edessä tahtonut rakastaa. Ystävyydessä ei tehdä tällaisia sopimuksia joiden puolesta taistella jos minkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä ketjua lukiessa alan ymmärtää miksi milleniaaleilla ei ole kestäviä ystävyyssuhteita. Ihmeellistä sekoilua ja ghoustaamista.

Mistä luulet tietäväsi, mikä ikäisiä täällä kirjoittaa? Voin kertoa, että ihmissuhteet eivät ole kovin yksinkertaisia meillä milleniaalien äideilläkään. Eikä kenelläkään muullakaan. 

Niinpä. Minäkin olen viisikymppinen. 

Vierailija kirjoitti:

Itse lopetin yhteydenpidon entiseen ystävään kun tajusin kuinka erilailla ajattelemme monista asioista. Siis vastaan edelleen viesteihin mutta en itse laita viestiä/soita/kysele toisen kuulumisia. Jos toinen ehdottaa tapaamista niin en tee mitään erityisjärjestelyjä eli tapaamme jos minulla ei ole mitään muuta mutta jos olen sopinut vaikka perheen kanssa ulkonasyömisen siihen niin kerron etten pääse. Ennen olisin koittanut järjestellä aikaa tälle ystävälle.

Eli sinun mielestäsi tuollainen ghoustaaminen on reilua, sen sijaan että rehellisesti kertoisit mitä olet mieltä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, et varmaan ole ennen joutunut reflektoimaan itseäsi. Nyt voisi olla sen paikka. Mieti, millainen olet ollut ja ota opiksesi.

Jos reflektoinnilla tarkoitat tällaista itsekästä ihmisten dumppaamista mihin täällä ohjeistetaan, niin EI.

Ap, ystäväsi on tehnyt väärin sinua kohtaan ja se voi tuntua pahalta pitkään, mutta toivon että löydät jatkossa fiksumpia ja empaattisempia ystäviä itsellesi.

Ei, reflektointi ei tarkoita ollenkaan tuota mitä sinä luulet. Reflektointi tarkoittaa oman käytöksen ja oman toiminnan ja omien tunteiden tutkiskelua. Keskitytään itseen eikä syytellä muita. Hyvin harvoin ihmissuhteen päättyminen on pelkästään toisen osapuolen syytä. It takes two to tango niin kuin sanotaan. 

Minä taas jättäisin koko syyllisyys sanan pois. Ei kai siinä kumpikaan ole syyllinen, ellei ole tietoisesti käyttänyt tai vedättänyt toista. 

Eihän tuossapuhuttukaan syyllisyydestä. Puhuttiin syystä. Se on eri asia. Tapahtumilla on aina jokin syy ja sen syyn tiedostaminen ilman syyttelyä, opettaa paljon niin itsestä kuin muistakin ja toimii hyvänä pohjana tuleville kokemuksille. 

Jos ystävä jättää ilman selityksiä, eikä suostu keskustelemaan aiheesta mitenkään, on aika vaikea reflektoida ja ottaa kokonaisuus huomioon. Siksi olisikin reilua antaa jätetylle mahdollisuus keskusteluun.

Aina se ei ole reilua sitä jättäjää kohtaan. Ei kenenkään tarvitse altistaa itseään syyttelylle ja haukkumiselle ja pahimmillaan väkivallalle vain siksi, että haluaa lopettaa jonkun ihmissuhteen. tietämättä syitä "jättämisen" taustalla, on mahdotonta sanoa, olisiko keskustelusta ollut mitään hyötyä vai olisiko se jopa pahentanut tilannetta. 

Minä en ainkaan halua enää IKINÄ tavata kyseistä entistä ystävää joten joku keskustelun vaatiminen on aika potaskaa tässä tilanteessa. Ei ystävyys ole mikään parisuhde jota täytyy kestää myötä- ja vastoinkäymisissä vaan perustuu pelkkään vapaaehtoisuuteen. Käyttäydy ystävällisesti niin kukaan ei tule katkaisemaan sinuun välejä koskaan.

Parisuhdekin perustuu vapaaehtoisuuteen. Ei se eroa siltä osin mitenkään ystävyydestä. Ketään ei voi pakottaa olemaan minkäänlaisessa ihmissuhteessa. Eikä kenelläkään ole velvollisuutta kestää mitä tahansa. 

Avioliitossa on yhteiset rahat ja lapset ja olet Jumalan edessä tahtonut rakastaa. Ystävyydessä ei tehdä tällaisia sopimuksia joiden puolesta taistella jos minkään.

Höpö höpö nyt taas. Avioliitossa ei ole yhteisiä rahoja ellei niin ole erikseen sovittu. Avioliitossa ei myöskään ole yhteisiä lapsia ellei niitä ole yhdessä saatu. Eikä avioliittoa ole mikään pakko solmia "jumalan" edessä, vaan sen voi hoitaa myös maistraatissa. 

Ja se tärkein: Vaikka olisikin yhteiset rahat, lapset ja jumalat, siltikään ketään ei voi pakottaa olemaan avioliitossa. Avioliitto ei ole rangaistus, vaan se on tahdon asia. Ja jos tahtoa ei ole, sitten erotaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, et varmaan ole ennen joutunut reflektoimaan itseäsi. Nyt voisi olla sen paikka. Mieti, millainen olet ollut ja ota opiksesi.

Jos reflektoinnilla tarkoitat tällaista itsekästä ihmisten dumppaamista mihin täällä ohjeistetaan, niin EI.

Ap, ystäväsi on tehnyt väärin sinua kohtaan ja se voi tuntua pahalta pitkään, mutta toivon että löydät jatkossa fiksumpia ja empaattisempia ystäviä itsellesi.

Ei, reflektointi ei tarkoita ollenkaan tuota mitä sinä luulet. Reflektointi tarkoittaa oman käytöksen ja oman toiminnan ja omien tunteiden tutkiskelua. Keskitytään itseen eikä syytellä muita. Hyvin harvoin ihmissuhteen päättyminen on pelkästään toisen osapuolen syytä. It takes two to tango niin kuin sanotaan. 

Minä taas jättäisin koko syyllisyys sanan pois. Ei kai siinä kumpikaan ole syyllinen, ellei ole tietoisesti käyttänyt tai vedättänyt toista. 

Eihän tuossapuhuttukaan syyllisyydestä. Puhuttiin syystä. Se on eri asia. Tapahtumilla on aina jokin syy ja sen syyn tiedostaminen ilman syyttelyä, opettaa paljon niin itsestä kuin muistakin ja toimii hyvänä pohjana tuleville kokemuksille. 

Jos ystävä jättää ilman selityksiä, eikä suostu keskustelemaan aiheesta mitenkään, on aika vaikea reflektoida ja ottaa kokonaisuus huomioon. Siksi olisikin reilua antaa jätetylle mahdollisuus keskusteluun.

Tämä on aika paradoksi. Miksi ystävyys päättyisi, jos sen pystyisi päättämään yhteisymmärrykseen hyvällä keskustelulla? Silloinhan se jatkuisi. 

"Hyvä" selitys omalle itsekkäälle käytökselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, et varmaan ole ennen joutunut reflektoimaan itseäsi. Nyt voisi olla sen paikka. Mieti, millainen olet ollut ja ota opiksesi.

Jos reflektoinnilla tarkoitat tällaista itsekästä ihmisten dumppaamista mihin täällä ohjeistetaan, niin EI.

Ap, ystäväsi on tehnyt väärin sinua kohtaan ja se voi tuntua pahalta pitkään, mutta toivon että löydät jatkossa fiksumpia ja empaattisempia ystäviä itsellesi.

Ei, reflektointi ei tarkoita ollenkaan tuota mitä sinä luulet. Reflektointi tarkoittaa oman käytöksen ja oman toiminnan ja omien tunteiden tutkiskelua. Keskitytään itseen eikä syytellä muita. Hyvin harvoin ihmissuhteen päättyminen on pelkästään toisen osapuolen syytä. It takes two to tango niin kuin sanotaan. 

Minä taas jättäisin koko syyllisyys sanan pois. Ei kai siinä kumpikaan ole syyllinen, ellei ole tietoisesti käyttänyt tai vedättänyt toista. 

Eihän tuossapuhuttukaan syyllisyydestä. Puhuttiin syystä. Se on eri asia. Tapahtumilla on aina jokin syy ja sen syyn tiedostaminen ilman syyttelyä, opettaa paljon niin itsestä kuin muistakin ja toimii hyvänä pohjana tuleville kokemuksille. 

Jos ystävä jättää ilman selityksiä, eikä suostu keskustelemaan aiheesta mitenkään, on aika vaikea reflektoida ja ottaa kokonaisuus huomioon. Siksi olisikin reilua antaa jätetylle mahdollisuus keskusteluun.

Aina se ei ole reilua sitä jättäjää kohtaan. Ei kenenkään tarvitse altistaa itseään syyttelylle ja haukkumiselle ja pahimmillaan väkivallalle vain siksi, että haluaa lopettaa jonkun ihmissuhteen. tietämättä syitä "jättämisen" taustalla, on mahdotonta sanoa, olisiko keskustelusta ollut mitään hyötyä vai olisiko se jopa pahentanut tilannetta. 

Minä en ainkaan halua enää IKINÄ tavata kyseistä entistä ystävää joten joku keskustelun vaatiminen on aika potaskaa tässä tilanteessa. Ei ystävyys ole mikään parisuhde jota täytyy kestää myötä- ja vastoinkäymisissä vaan perustuu pelkkään vapaaehtoisuuteen. Käyttäydy ystävällisesti niin kukaan ei tule katkaisemaan sinuun välejä koskaan.

Parisuhdekin perustuu vapaaehtoisuuteen. Ei se eroa siltä osin mitenkään ystävyydestä. Ketään ei voi pakottaa olemaan minkäänlaisessa ihmissuhteessa. Eikä kenelläkään ole velvollisuutta kestää mitä tahansa. 

Avioliitossa on yhteiset rahat ja lapset ja olet Jumalan edessä tahtonut rakastaa. Ystävyydessä ei tehdä tällaisia sopimuksia joiden puolesta taistella jos minkään.

Missähän ne minun ja mieheni yhteiset lapset ovat? Ja miten ne tulivat tähän maailmaan, kun minulla ei ole kohtua, missä ne olisivat voineet kasvaa. Kohtu poistettiin jo ennen kuin tutustuin mieheni. 

t.eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, et varmaan ole ennen joutunut reflektoimaan itseäsi. Nyt voisi olla sen paikka. Mieti, millainen olet ollut ja ota opiksesi.

Jos reflektoinnilla tarkoitat tällaista itsekästä ihmisten dumppaamista mihin täällä ohjeistetaan, niin EI.

Ap, ystäväsi on tehnyt väärin sinua kohtaan ja se voi tuntua pahalta pitkään, mutta toivon että löydät jatkossa fiksumpia ja empaattisempia ystäviä itsellesi.

Ei, reflektointi ei tarkoita ollenkaan tuota mitä sinä luulet. Reflektointi tarkoittaa oman käytöksen ja oman toiminnan ja omien tunteiden tutkiskelua. Keskitytään itseen eikä syytellä muita. Hyvin harvoin ihmissuhteen päättyminen on pelkästään toisen osapuolen syytä. It takes two to tango niin kuin sanotaan. 

Minä taas jättäisin koko syyllisyys sanan pois. Ei kai siinä kumpikaan ole syyllinen, ellei ole tietoisesti käyttänyt tai vedättänyt toista. 

Eihän tuossapuhuttukaan syyllisyydestä. Puhuttiin syystä. Se on eri asia. Tapahtumilla on aina jokin syy ja sen syyn tiedostaminen ilman syyttelyä, opettaa paljon niin itsestä kuin muistakin ja toimii hyvänä pohjana tuleville kokemuksille. 

Jos ystävä jättää ilman selityksiä, eikä suostu keskustelemaan aiheesta mitenkään, on aika vaikea reflektoida ja ottaa kokonaisuus huomioon. Siksi olisikin reilua antaa jätetylle mahdollisuus keskusteluun.

Aina se ei ole reilua sitä jättäjää kohtaan. Ei kenenkään tarvitse altistaa itseään syyttelylle ja haukkumiselle ja pahimmillaan väkivallalle vain siksi, että haluaa lopettaa jonkun ihmissuhteen. tietämättä syitä "jättämisen" taustalla, on mahdotonta sanoa, olisiko keskustelusta ollut mitään hyötyä vai olisiko se jopa pahentanut tilannetta. 

Minä en ainkaan halua enää IKINÄ tavata kyseistä entistä ystävää joten joku keskustelun vaatiminen on aika potaskaa tässä tilanteessa. Ei ystävyys ole mikään parisuhde jota täytyy kestää myötä- ja vastoinkäymisissä vaan perustuu pelkkään vapaaehtoisuuteen. Käyttäydy ystävällisesti niin kukaan ei tule katkaisemaan sinuun välejä koskaan.

Parisuhdekin perustuu vapaaehtoisuuteen. Ei se eroa siltä osin mitenkään ystävyydestä. Ketään ei voi pakottaa olemaan minkäänlaisessa ihmissuhteessa. Eikä kenelläkään ole velvollisuutta kestää mitä tahansa. 

Avioliitossa on yhteiset rahat ja lapset ja olet Jumalan edessä tahtonut rakastaa. Ystävyydessä ei tehdä tällaisia sopimuksia joiden puolesta taistella jos minkään.

Höpö höpö nyt taas. Avioliitossa ei ole yhteisiä rahoja ellei niin ole erikseen sovittu. Avioliitossa ei myöskään ole yhteisiä lapsia ellei niitä ole yhdessä saatu. Eikä avioliittoa ole mikään pakko solmia "jumalan" edessä, vaan sen voi hoitaa myös maistraatissa. 

Ja se tärkein: Vaikka olisikin yhteiset rahat, lapset ja jumalat, siltikään ketään ei voi pakottaa olemaan avioliitossa. Avioliitto ei ole rangaistus, vaan se on tahdon asia. Ja jos tahtoa ei ole, sitten erotaan. 

Olen samaa mieltä periaatteessa mutta itse sinkkuna en ihan tajua miksi kukaan sitten menee naimisiinkaan jos sitä aikomusta ja halua pysyä siinä ei ole, valmiutta pariterapiaan tms. Ystävyydessä ei ole vastaavia sitoumuksia suuntaan eikä toiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, et varmaan ole ennen joutunut reflektoimaan itseäsi. Nyt voisi olla sen paikka. Mieti, millainen olet ollut ja ota opiksesi.

Jos reflektoinnilla tarkoitat tällaista itsekästä ihmisten dumppaamista mihin täällä ohjeistetaan, niin EI.

Ap, ystäväsi on tehnyt väärin sinua kohtaan ja se voi tuntua pahalta pitkään, mutta toivon että löydät jatkossa fiksumpia ja empaattisempia ystäviä itsellesi.

Ei, reflektointi ei tarkoita ollenkaan tuota mitä sinä luulet. Reflektointi tarkoittaa oman käytöksen ja oman toiminnan ja omien tunteiden tutkiskelua. Keskitytään itseen eikä syytellä muita. Hyvin harvoin ihmissuhteen päättyminen on pelkästään toisen osapuolen syytä. It takes two to tango niin kuin sanotaan. 

Minä taas jättäisin koko syyllisyys sanan pois. Ei kai siinä kumpikaan ole syyllinen, ellei ole tietoisesti käyttänyt tai vedättänyt toista. 

Eihän tuossapuhuttukaan syyllisyydestä. Puhuttiin syystä. Se on eri asia. Tapahtumilla on aina jokin syy ja sen syyn tiedostaminen ilman syyttelyä, opettaa paljon niin itsestä kuin muistakin ja toimii hyvänä pohjana tuleville kokemuksille. 

Jos ystävä jättää ilman selityksiä, eikä suostu keskustelemaan aiheesta mitenkään, on aika vaikea reflektoida ja ottaa kokonaisuus huomioon. Siksi olisikin reilua antaa jätetylle mahdollisuus keskusteluun.

Aina se ei ole reilua sitä jättäjää kohtaan. Ei kenenkään tarvitse altistaa itseään syyttelylle ja haukkumiselle ja pahimmillaan väkivallalle vain siksi, että haluaa lopettaa jonkun ihmissuhteen. tietämättä syitä "jättämisen" taustalla, on mahdotonta sanoa, olisiko keskustelusta ollut mitään hyötyä vai olisiko se jopa pahentanut tilannetta. 

Minä en ainkaan halua enää IKINÄ tavata kyseistä entistä ystävää joten joku keskustelun vaatiminen on aika potaskaa tässä tilanteessa. Ei ystävyys ole mikään parisuhde jota täytyy kestää myötä- ja vastoinkäymisissä vaan perustuu pelkkään vapaaehtoisuuteen. Käyttäydy ystävällisesti niin kukaan ei tule katkaisemaan sinuun välejä koskaan.

Parisuhdekin perustuu vapaaehtoisuuteen. Ei se eroa siltä osin mitenkään ystävyydestä. Ketään ei voi pakottaa olemaan minkäänlaisessa ihmissuhteessa. Eikä kenelläkään ole velvollisuutta kestää mitä tahansa. 

Avioliitossa on yhteiset rahat ja lapset ja olet Jumalan edessä tahtonut rakastaa. Ystävyydessä ei tehdä tällaisia sopimuksia joiden puolesta taistella jos minkään.

Ei meillä ainakaan ole avioliitossa yhteisiä rahoja. Eikä kyllä lapsiakaan. Ja mikään satuolento ei meitä pakota liittoamme jatkamaan, jos emme niin tahdo tehdä. Noin muutenkin olen sitä mieltä, että suhde ei ole terveellä pohjalla, jos siitä käyttää sanaa taistelu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, et varmaan ole ennen joutunut reflektoimaan itseäsi. Nyt voisi olla sen paikka. Mieti, millainen olet ollut ja ota opiksesi.

Jos reflektoinnilla tarkoitat tällaista itsekästä ihmisten dumppaamista mihin täällä ohjeistetaan, niin EI.

Ap, ystäväsi on tehnyt väärin sinua kohtaan ja se voi tuntua pahalta pitkään, mutta toivon että löydät jatkossa fiksumpia ja empaattisempia ystäviä itsellesi.

Ei, reflektointi ei tarkoita ollenkaan tuota mitä sinä luulet. Reflektointi tarkoittaa oman käytöksen ja oman toiminnan ja omien tunteiden tutkiskelua. Keskitytään itseen eikä syytellä muita. Hyvin harvoin ihmissuhteen päättyminen on pelkästään toisen osapuolen syytä. It takes two to tango niin kuin sanotaan. 

Minä taas jättäisin koko syyllisyys sanan pois. Ei kai siinä kumpikaan ole syyllinen, ellei ole tietoisesti käyttänyt tai vedättänyt toista. 

Eihän tuossapuhuttukaan syyllisyydestä. Puhuttiin syystä. Se on eri asia. Tapahtumilla on aina jokin syy ja sen syyn tiedostaminen ilman syyttelyä, opettaa paljon niin itsestä kuin muistakin ja toimii hyvänä pohjana tuleville kokemuksille. 

Jos ystävä jättää ilman selityksiä, eikä suostu keskustelemaan aiheesta mitenkään, on aika vaikea reflektoida ja ottaa kokonaisuus huomioon. Siksi olisikin reilua antaa jätetylle mahdollisuus keskusteluun.

Aina se ei ole reilua sitä jättäjää kohtaan. Ei kenenkään tarvitse altistaa itseään syyttelylle ja haukkumiselle ja pahimmillaan väkivallalle vain siksi, että haluaa lopettaa jonkun ihmissuhteen. tietämättä syitä "jättämisen" taustalla, on mahdotonta sanoa, olisiko keskustelusta ollut mitään hyötyä vai olisiko se jopa pahentanut tilannetta. 

Onpa taas melkoista liioittelua! Se, että jätät ystävän ilman selityksiä, on raukkamaista. Epäilen, että hän olisi ollut kovin väkivaltainen sinua kohtaan - nuo ovat vaan sellaista paskanjauhamista, kun yritetään valkomaalata omaa huonoa käytöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, et varmaan ole ennen joutunut reflektoimaan itseäsi. Nyt voisi olla sen paikka. Mieti, millainen olet ollut ja ota opiksesi.

Jos reflektoinnilla tarkoitat tällaista itsekästä ihmisten dumppaamista mihin täällä ohjeistetaan, niin EI.

Ap, ystäväsi on tehnyt väärin sinua kohtaan ja se voi tuntua pahalta pitkään, mutta toivon että löydät jatkossa fiksumpia ja empaattisempia ystäviä itsellesi.

Ei, reflektointi ei tarkoita ollenkaan tuota mitä sinä luulet. Reflektointi tarkoittaa oman käytöksen ja oman toiminnan ja omien tunteiden tutkiskelua. Keskitytään itseen eikä syytellä muita. Hyvin harvoin ihmissuhteen päättyminen on pelkästään toisen osapuolen syytä. It takes two to tango niin kuin sanotaan. 

Minä taas jättäisin koko syyllisyys sanan pois. Ei kai siinä kumpikaan ole syyllinen, ellei ole tietoisesti käyttänyt tai vedättänyt toista. 

Eihän tuossapuhuttukaan syyllisyydestä. Puhuttiin syystä. Se on eri asia. Tapahtumilla on aina jokin syy ja sen syyn tiedostaminen ilman syyttelyä, opettaa paljon niin itsestä kuin muistakin ja toimii hyvänä pohjana tuleville kokemuksille. 

Jos ystävä jättää ilman selityksiä, eikä suostu keskustelemaan aiheesta mitenkään, on aika vaikea reflektoida ja ottaa kokonaisuus huomioon. Siksi olisikin reilua antaa jätetylle mahdollisuus keskusteluun.

Tämä on aika paradoksi. Miksi ystävyys päättyisi, jos sen pystyisi päättämään yhteisymmärrykseen hyvällä keskustelulla? Silloinhan se jatkuisi. 

"Hyvä" selitys omalle itsekkäälle käytökselle.

No jos viittaat minuun niin minä yritin keskustella asiallisesti ja pitää ystävälle henkistä ovea auki, mutta hän käyttäytyi todella töykeästi ja työnsi minut pois. Oli pakko tajuta, että ystävyys on ohi ja olin ymmärtänyt sen toisin kuin hän. 

Jos oltaisiin pystytty puhumaan asiallisesti ja normaalisti niin ystävyys olisi vain muuttanut muotoaan ja jatkunut. Onhan monesti ystävyyksissä taukoja tai harvempia ja tiuhempia jaksoja. 

Hän teki omat ratkaisunsa ja hänellä oli siihen omat syynsä. Minulle jäi osaksi reagoida hänen ratkaisuihinsa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä ketjua lukiessa alan ymmärtää miksi milleniaaleilla ei ole kestäviä ystävyyssuhteita. Ihmeellistä sekoilua ja ghoustaamista.

Mistä luulet tietäväsi, mikä ikäisiä täällä kirjoittaa? Voin kertoa, että ihmissuhteet eivät ole kovin yksinkertaisia meillä milleniaalien äideilläkään. Eikä kenelläkään muullakaan. 

Niinpä. Minäkin olen viisikymppinen. 

Minä olen jo lähempänä kuusikymppistä myös. Yleensä vanhemmiten oppii hieman tajuamaan siitä, että muillakin on omia näkökulmia eikä ole niin suurta tarvetta mustavalkoiseen ja tuomitsevaan ajatteluun. Ihmissuhteissa on aina kaksi näkökulmaa ja ne ovat ristiriidassa keskenään varsinkin silloin, kun ystävyys päättyy. Toisaalta on aivan luonnollista, että ystävyydet päättyvät. Vastasin tuonne aivan alkuun, että suurin osa ystävyyksistäni on päättynyt eri syistä. En ole tainnut kertaakaan sanoa kenellekään suoraan, että ystävyytemme päättyi, koska et ole mielestäni kovin kiva tyyppi, vaikka jokunen kerta se onkin syynä ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, et varmaan ole ennen joutunut reflektoimaan itseäsi. Nyt voisi olla sen paikka. Mieti, millainen olet ollut ja ota opiksesi.

Jos reflektoinnilla tarkoitat tällaista itsekästä ihmisten dumppaamista mihin täällä ohjeistetaan, niin EI.

Ap, ystäväsi on tehnyt väärin sinua kohtaan ja se voi tuntua pahalta pitkään, mutta toivon että löydät jatkossa fiksumpia ja empaattisempia ystäviä itsellesi.

Ei, reflektointi ei tarkoita ollenkaan tuota mitä sinä luulet. Reflektointi tarkoittaa oman käytöksen ja oman toiminnan ja omien tunteiden tutkiskelua. Keskitytään itseen eikä syytellä muita. Hyvin harvoin ihmissuhteen päättyminen on pelkästään toisen osapuolen syytä. It takes two to tango niin kuin sanotaan. 

Minä taas jättäisin koko syyllisyys sanan pois. Ei kai siinä kumpikaan ole syyllinen, ellei ole tietoisesti käyttänyt tai vedättänyt toista. 

Eihän tuossapuhuttukaan syyllisyydestä. Puhuttiin syystä. Se on eri asia. Tapahtumilla on aina jokin syy ja sen syyn tiedostaminen ilman syyttelyä, opettaa paljon niin itsestä kuin muistakin ja toimii hyvänä pohjana tuleville kokemuksille. 

Jos ystävä jättää ilman selityksiä, eikä suostu keskustelemaan aiheesta mitenkään, on aika vaikea reflektoida ja ottaa kokonaisuus huomioon. Siksi olisikin reilua antaa jätetylle mahdollisuus keskusteluun.

Aina se ei ole reilua sitä jättäjää kohtaan. Ei kenenkään tarvitse altistaa itseään syyttelylle ja haukkumiselle ja pahimmillaan väkivallalle vain siksi, että haluaa lopettaa jonkun ihmissuhteen. tietämättä syitä "jättämisen" taustalla, on mahdotonta sanoa, olisiko keskustelusta ollut mitään hyötyä vai olisiko se jopa pahentanut tilannetta. 

Minä en ainkaan halua enää IKINÄ tavata kyseistä entistä ystävää joten joku keskustelun vaatiminen on aika potaskaa tässä tilanteessa. Ei ystävyys ole mikään parisuhde jota täytyy kestää myötä- ja vastoinkäymisissä vaan perustuu pelkkään vapaaehtoisuuteen. Käyttäydy ystävällisesti niin kukaan ei tule katkaisemaan sinuun välejä koskaan.

Parisuhdekin perustuu vapaaehtoisuuteen. Ei se eroa siltä osin mitenkään ystävyydestä. Ketään ei voi pakottaa olemaan minkäänlaisessa ihmissuhteessa. Eikä kenelläkään ole velvollisuutta kestää mitä tahansa. 

Avioliitossa on yhteiset rahat ja lapset ja olet Jumalan edessä tahtonut rakastaa. Ystävyydessä ei tehdä tällaisia sopimuksia joiden puolesta taistella jos minkään.

Höpö höpö nyt taas. Avioliitossa ei ole yhteisiä rahoja ellei niin ole erikseen sovittu. Avioliitossa ei myöskään ole yhteisiä lapsia ellei niitä ole yhdessä saatu. Eikä avioliittoa ole mikään pakko solmia "jumalan" edessä, vaan sen voi hoitaa myös maistraatissa. 

Ja se tärkein: Vaikka olisikin yhteiset rahat, lapset ja jumalat, siltikään ketään ei voi pakottaa olemaan avioliitossa. Avioliitto ei ole rangaistus, vaan se on tahdon asia. Ja jos tahtoa ei ole, sitten erotaan. 

Olen samaa mieltä periaatteessa mutta itse sinkkuna en ihan tajua miksi kukaan sitten menee naimisiinkaan jos sitä aikomusta ja halua pysyä siinä ei ole, valmiutta pariterapiaan tms. Ystävyydessä ei ole vastaavia sitoumuksia suuntaan eikä toiseen.

No sinkkuna et nyt osannut lukea, mitä kirjoitettiin. Etkä näköjään ymmärrä, että tahto ei ole pysyvä tila, joka ei voi koskaan muuttua. Tietenkin avioliittoa solmittaessa on aikomus ja halu pysyä siinä liitossa, mutta elämässä sattuu ja tapahtuu kaikenlaista ja tilanteet muuttuvat. Tuskinpa sinunkaan halusi kaikissa asioissa ovat enää samat kuin ne olivat vaikkapa 20v sitten. Sama pätee ihmissuhteissa. Se mitä halusin 20v sitten ei välttämättä ole se, mitä haluat edelleen. Ja on olemassa asioita, joihin mitkään terapiat eivät auta, vaan se on kerrasta poikki. Itsellä tällaisia asioita ovat väkivalta ja pettäminen. Niiden ostalta ei ole neuvottelun varaa, vaan yksi kerta=ero. 

Ei voi muuta sanoa kuin että kyllä nämä nykyajan terapiat on ihan Saata'nasta. Vahvistetaan persoonallisuushäiriöisten häiriökäytöstä, jotta heillä itsellään olisi muka helpompi olla. Mitään parantavaa ja normalisoivaa vaikutusta noilla ei ole.

Kääntykää ihmiset Jumalan puoleen, lukekaa Raamattua ja pyytäkää synninpäästöä! Paraneminen alkaa siitä, että nöyrtyy ja ymmärtää oman vajavaisuutensa. Itsekin jätin vuosien turhan terapian kesken, päätyen lopulta kääntymään Jeesuksen puoleen. Uskon parantava vaikutus on niin vahva, etten koe tarvitsevani terapiaa enää lainkaan. Olen jo vuosia ollut vahvempi ja tasapainoisempi kuin koskaan. Siunausta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, et varmaan ole ennen joutunut reflektoimaan itseäsi. Nyt voisi olla sen paikka. Mieti, millainen olet ollut ja ota opiksesi.

Jos reflektoinnilla tarkoitat tällaista itsekästä ihmisten dumppaamista mihin täällä ohjeistetaan, niin EI.

Ap, ystäväsi on tehnyt väärin sinua kohtaan ja se voi tuntua pahalta pitkään, mutta toivon että löydät jatkossa fiksumpia ja empaattisempia ystäviä itsellesi.

Ei, reflektointi ei tarkoita ollenkaan tuota mitä sinä luulet. Reflektointi tarkoittaa oman käytöksen ja oman toiminnan ja omien tunteiden tutkiskelua. Keskitytään itseen eikä syytellä muita. Hyvin harvoin ihmissuhteen päättyminen on pelkästään toisen osapuolen syytä. It takes two to tango niin kuin sanotaan. 

Minä taas jättäisin koko syyllisyys sanan pois. Ei kai siinä kumpikaan ole syyllinen, ellei ole tietoisesti käyttänyt tai vedättänyt toista. 

Eihän tuossapuhuttukaan syyllisyydestä. Puhuttiin syystä. Se on eri asia. Tapahtumilla on aina jokin syy ja sen syyn tiedostaminen ilman syyttelyä, opettaa paljon niin itsestä kuin muistakin ja toimii hyvänä pohjana tuleville kokemuksille. 

Jos ystävä jättää ilman selityksiä, eikä suostu keskustelemaan aiheesta mitenkään, on aika vaikea reflektoida ja ottaa kokonaisuus huomioon. Siksi olisikin reilua antaa jätetylle mahdollisuus keskusteluun.

Aina se ei ole reilua sitä jättäjää kohtaan. Ei kenenkään tarvitse altistaa itseään syyttelylle ja haukkumiselle ja pahimmillaan väkivallalle vain siksi, että haluaa lopettaa jonkun ihmissuhteen. tietämättä syitä "jättämisen" taustalla, on mahdotonta sanoa, olisiko keskustelusta ollut mitään hyötyä vai olisiko se jopa pahentanut tilannetta. 

Minä en ainkaan halua enää IKINÄ tavata kyseistä entistä ystävää joten joku keskustelun vaatiminen on aika potaskaa tässä tilanteessa. Ei ystävyys ole mikään parisuhde jota täytyy kestää myötä- ja vastoinkäymisissä vaan perustuu pelkkään vapaaehtoisuuteen. Käyttäydy ystävällisesti niin kukaan ei tule katkaisemaan sinuun välejä koskaan.

Parisuhdekin perustuu vapaaehtoisuuteen. Ei se eroa siltä osin mitenkään ystävyydestä. Ketään ei voi pakottaa olemaan minkäänlaisessa ihmissuhteessa. Eikä kenelläkään ole velvollisuutta kestää mitä tahansa. 

Avioliitossa on yhteiset rahat ja lapset ja olet Jumalan edessä tahtonut rakastaa. Ystävyydessä ei tehdä tällaisia sopimuksia joiden puolesta taistella jos minkään.

Höpö höpö nyt taas. Avioliitossa ei ole yhteisiä rahoja ellei niin ole erikseen sovittu. Avioliitossa ei myöskään ole yhteisiä lapsia ellei niitä ole yhdessä saatu. Eikä avioliittoa ole mikään pakko solmia "jumalan" edessä, vaan sen voi hoitaa myös maistraatissa. 

Ja se tärkein: Vaikka olisikin yhteiset rahat, lapset ja jumalat, siltikään ketään ei voi pakottaa olemaan avioliitossa. Avioliitto ei ole rangaistus, vaan se on tahdon asia. Ja jos tahtoa ei ole, sitten erotaan. 

Olen samaa mieltä periaatteessa mutta itse sinkkuna en ihan tajua miksi kukaan sitten menee naimisiinkaan jos sitä aikomusta ja halua pysyä siinä ei ole, valmiutta pariterapiaan tms. Ystävyydessä ei ole vastaavia sitoumuksia suuntaan eikä toiseen.

Esimerkiksi narsistit jätetään ilman pariterapiaa. Siis ideaalitapauksessa, kyllähän joku sinne terapiaan niidenkin kanssa eksyy.