Miten päästä yli siitä että läheisin ystävä on katkaissut selittämättä välit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katkeruus ja viha tuntuvat vähän ylimitoitetuilta reaktioilta. Ystävyys on kuitenkin vastavuoroista eikä koskaan pakollista. Sellaisiakin ihmisiä on, jotka olettavat voivansa pakottaa toisen ystävyyteen, vaikka tämä monin eri tavoin olisi yrittänyt viestiä haluavansa vain tuttavuutta.

Kyllä syy ystävyyden katkeamiseen useimmiten löytyy peilistä, ellei mitään ulkoista syytä ole olemassa. Tuskin olet mikään hyvä ystävä ollut, jos häntä noin vihaat, entistä ystävääsi. Vain siksi, ettei enää suostu olemaan ystäväsi. Minusta se kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, sillä ystävälle toivoo hyvää ja häntä arvostaa. Ystävä ei ole sätkynukke, jota sinun pitäisi voida käskeä.

Yllättävästi olen tavannut kuvatun kaltaisen ihmisen itsekin. Ensin oli vaikea uskoa, että tuolla tavalla ajattelevia ihmisiä ylipäätään on olemassa. Hän liimaantui kiinni kuin takiainen ja koetti painostaa yhteydenpitoon.

Samaa mietin. Ystävyyden katketessa voi olla surullinen ja haikea olo. Mutta jos on vihainen ja katkera, niin ne ovat enemmän tunteita jotka voisivat liittyä pitkän parisuhteen päättymiseen esim pettämisen takia. Kertoo sellaisesta omistushalusta, että se voi olla syy miksi ystävyyssuhde muuttui liian raskaaksi toiselle osapuolelle. Harva aikuinen kuitenkaan haluaa niin intensiivisiä ystävyyssuhteita, että niiden lopettaminen nähdään petoksena.

Onko sinulle läheistä ystävää? Voitko oikeasti käsi sydämellä sanoa, että jos hän vain katoaisi yhtäkkiä elämästäsi mitään selitystä antamatta, niin tuntisit ainoastaan haikeutta ja surua? Mutta ilmeisesti viestistäsi päätellen sinulla ei olekaan kovin niin läheisiä ystäviä, joten ehkä sinun on hankala samaistua tilanteeseen.

Ystävyyyden päättyminen on ihan luonnollista ja tapahtuu monista eri syistä. Äkillinen läheisen ystävyyden katkaiseminen ilman selitystä on sen sijaan eri asia, sen on vähän poikeuksellista ja voi olla repivääkin ja ihan normaalia että tulee esim. vihankin tunteita. Ei sellainen kerro itsessään kyllä mitään mistään omistushalusta. Aloituksesta mistään muustakaan näin ei ollut pääteltävissä mielestäni.

Moni myös automaattisesti näyttää ajattelevan, että ap:n täytyy olla ollut toiminut eriyisen ikävästi tai muuten olla ikävä ja huonosti käyttäytyvä ihminen. Kyllä kuitenkin on ihan yhtä mahdollista se, että se toinen osapuoli on ollut se ikävä tässä. Tai jotain muuta. Ei ole mielestäni ihan normaalia katkaista läheistä ystävyyttä ilman mitään selitystä. Ja kyllä, se on verrattavissa mielestäni myös parisuhteen päättämiseen samalla tavoin. Sellainen voi olla vaikeaa ja vaikeuttaa asian käsittelyä.

(ps. Läheien ystävyyssuhde ei myöskään ole mitenkään sama asia kuin "intensiivinen".)

En tiedä kuinka läheistä ystävyyssuhdetta tarkoitat. Mutta jos puolisoni lähtisi, en tuntisi vihaa enkä katkeruutta häntä kohtaan. Hän saa mennä, jos tahtoo. Olisin surullinen ja ikävöisin. Mutta en olisi vihainen.

Enkä halua lähipiiriini ihmisiä jotka tulisivat katkeraksi tai vihaiseksi minua kohtaan, jos en haluaisi enää olla läheisissä väleissä. Tuollaiset ihmiset ovat ahdistavia.

Syyllisen etsiminen tällaisessa on täysin turhaa. Kummallakin osapuolella on oma näkökulmansa eikä tässä ole hyvistä ja pahista.

Oletko tullut puolisosi salamajättämäksi? Ihan normaaleihin surun vaiheisiin kuuluu viha. 

En oikein pidä siitä jos joku alkaa sanella mitä ovat normaalit tunteet ja mitä kuuluu missäkin tilanteessa tuntea.

Se nyt on ihan se ja sama, vaikka et pitäisi matematiikastakaan, mutta tuo nyt vaan on sellainen malli, jonka tiede tällä hetkellä kokee validiksi. Se, että sinulta jää jokin vaihe kokematta, on joko merkki siitä, että psyykeesi on poikkeava tai että et ole käsitellyt surua. 

Tunteilla ei ole mitään tekemistä matematiikan tai tieteen kanssa. Tunteet ovat aina subjektiivinen kokemus eikä ole olemassa vääriä tai oikeita tunteita. Kannattaa lukea vähän enenmmän sitä psykologiaa niin huomaat, että kaikki tunteet ovat hyväksyttäviä ja jokaisella on oikeus käsitellä asiat omalla yksilöllisellä tavallaan. Sinä tai kukaan muukaan ulkopuolinen ei voi määritellä, miten suru tai mikään muukaan tunne pitää kokea ja käsitellä. 

Meinaatko, ettei psykologiassa ole mitään tutkimusta eikä teorioita, koska kaikki ihmiset käyttäytyvät täysin ennalta-arvaamattomasti miten sattuu? Ei mene ihan noin. 

Tietenkään jokainen ei toimi samalla kaavalla eikä käy kaikkia vaiheita läpi, mutta toisaalta ei voisi olla mitään psykologiaa tai psykiatriaa tieteenä, jos ihminen olisi vain epämääräinen haahuilija. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi asia mikä voi tuoda helpotusta on ymmärtää että tutlimusten mukaan suomalaiset ovat epäempaattinen kansa. Tämä on surullista mutta niin paljon näkyy tapauksia että vaan hylätään ja suljetaan lauman ulkopuolelle mitä vähäisimmistä

syistä. On sitten ystävä tai sukulainen tai läheinen perheenjäsen.

Olemme metsäläisiä ja sodan traumat siihen päälle joten julmuutta esiintyy paljon ja sitä ei voi välttää.

Hieman eri tilanne maissa joissa sivistystä, sosiaalisuutta ja vahvoja tapoja hyväksyä erilaisuutta ja selvittää ongelmia rehellisesti ihmisten kesken.

Naurettavaa vedota johonkin sodan traumoihin, kun viimeisimmän sodan päättymisestä on niin kauan, että hyvin harva on sotaa kokenut. Ei se, että isoisän isä oli sodassa ole mikään trauma. 

Monen vanhempi on sota-ajan ihmisen kasvattama. Nämä sotatraumat ovat vaikuttaneet siihen kasvatukseen voimakkaasti ja niinpä traumat ovat siirtyneet seuraavalle sukupolvelle, jolle on siitä johtuen tullut mm. kovuutta ja tunnekylmyyttä ja turvattomuutta. Tämä on sitten vielä tottakai vaikuttanut vielä seuravankin sukupolven kasvatukseen ja lapsuuteen. Että kyllä, sota-ajan traumat ovat kauaskantoisia ja voimakkaita.

Aika heikosti menee, jos yli 80v sitten tapahtuneet asiat vielä ovat noin suuressa roolissa omassa elämässä. Olisi korkea aika GET OVER IT niin kuin eräskin ministeri totesi. Ei huonoa käytöstä voi jatkuvasti perustella sillä, että "mutkun oli se sota ennen kuin mun äitikään edes syntyi" jne. 

Olen eri, mutta nämä vaikutukset tulevat tiedostamatta eikä niistä saa otetta. Sen vain tietää että jossain jokin mättää ja pahasti, mutta syytä tai syyllistä ei näe. Jos asia olisi ilmiselvä, siitä eroon hankkiutuminen olisikin piece of cake. Enkä tiedä ketään joka käyttäisi perittyjä sotatraumoja tekosyynä. Sotatraumat OVAT. Myös jos ne yritetään sivuuttaa. Miten aihe liittyy tähän ketjuun, en tiedä. Ei välttämättä selitä. En ole lukenut, tämä vain osui silmään.

Sotatraumat OVAT tekosyy. Ihminen on itse vastuussa teoistaan. Eikä niitä voi perustella asioilla, joita ei ole itse kokenut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, et varmaan ole ennen joutunut reflektoimaan itseäsi. Nyt voisi olla sen paikka. Mieti, millainen olet ollut ja ota opiksesi.

Jos reflektoinnilla tarkoitat tällaista itsekästä ihmisten dumppaamista mihin täällä ohjeistetaan, niin EI.

Ap, ystäväsi on tehnyt väärin sinua kohtaan ja se voi tuntua pahalta pitkään, mutta toivon että löydät jatkossa fiksumpia ja empaattisempia ystäviä itsellesi.

Ei, reflektointi ei tarkoita ollenkaan tuota mitä sinä luulet. Reflektointi tarkoittaa oman käytöksen ja oman toiminnan ja omien tunteiden tutkiskelua. Keskitytään itseen eikä syytellä muita. Hyvin harvoin ihmissuhteen päättyminen on pelkästään toisen osapuolen syytä. It takes two to tango niin kuin sanotaan. 

Minä taas jättäisin koko syyllisyys sanan pois. Ei kai siinä kumpikaan ole syyllinen, ellei ole tietoisesti käyttänyt tai vedättänyt toista. 

Eihän tuossapuhuttukaan syyllisyydestä. Puhuttiin syystä. Se on eri asia. Tapahtumilla on aina jokin syy ja sen syyn tiedostaminen ilman syyttelyä, opettaa paljon niin itsestä kuin muistakin ja toimii hyvänä pohjana tuleville kokemuksille. 

Jos ystävä jättää ilman selityksiä, eikä suostu keskustelemaan aiheesta mitenkään, on aika vaikea reflektoida ja ottaa kokonaisuus huomioon. Siksi olisikin reilua antaa jätetylle mahdollisuus keskusteluun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä tästä!

Voisiko joku terapeutti kommentoida asiaa. Miten ihmeessä aina neuvoksi annetaan terapiassa käyvälle että senkun teet ja hylkäät - sinulla on oikeus

Eli raha puhuu -terapeutti toistaa tarinaa minkä potilas haluaa kuulla jotta ei siirrytä epämukavuusalueelle jossa potilas joutuisi todella kasvamaan ja kohtaaamaan haastavan tilanteen ja itselleen vaikean ihmisen.

Vastuutonta terapeutilta - potilas ei kehity ja hänen lähipiirissään olevat ihmiset voivat kärsiä syvästi.

Minulla on ihan huippu terapeutti ja nimenomaan mennään epämukavuusalueille, mutta ihan oleellinen osa kasvua on se, että vaikeat ihmiset poistetaan elämästä eikä niitä opetella sietämään. Miksi pitäisi? Siksihän sitä on sairastunut, että on sietänyt heitä, ei sitä parane sietämällä vielä enemmän vaan ĺopettamalla  sietämisen. 

Oletko oikeasti sitä mieltä, että ystävät sairastuttavat ihmisen? Ehkä teidänkaltaisilla ei pitäisi olla yhtään ystävää, koska ette sellaisia ansaitse. Itsellänikin on traumataustaa, mutta se ei ole johtanut narsistiseen käytökseen. Olen jopa selvittänyt asiat niiden ihmisten kanssa, jotka ne traumat minulle aiheuttivat. Ja jopa - ei ole ollut tarvetta katkaista välejä kenenkään! Enkä näe ihmisiä noin ikävinä kuin sinä. Pikemminkin koen empatiaa jokaista kohtaan, koska kenenkään elämä ei ole yhtä kevyttä tanssahtelua.

Kuulostat edelleen läheisriippuvalta tai taipuvaiselta sellaiseen. Ei ole narsistista vaan tervettä käytöstä pitää oma itsensä ykkösenä, se on jokaisen velvollisuus ja moni tekee niin luonnostaan. Empatiaa voi kokea etäältäkin altistamatta itseään toiselle ihmiselle. Sitten, kun sinulla tulee eteen se piste, että sinä et enää voi ottaa lisää kuormaa siitä, että kenenkään elämä ei ole kevyttä tanssahtelua niin katsotaan asiaa uudelleen. 

Sori, jos viesti menee metsään, mutta tältä viestisi kuulostaa. 

Sinä kuulostat tyypilliseltä minä itse ykkönen ensin ei muita maailmassa -tyypiltä. Ystävän hylkääminen ilman selitystä on aina paskamaista.

Kyllä, näin on. Joskus se on välttämätöntä, joskus ei. Yleensä niihin ihmisiin ei tarvitse katkaista välejä, joiden kanssa kommunikaatio toimii normaalien sääntöjen mukaan. 

Tässä ketjussa on kuitenkin väitetty sitäkin, että ystävän jättäminen on paskamaista. 

Tämä on totta. Hyvässä ja normaalissa parisuhteessa ei tarvitse vetää rajoja eikä sitä suhdetta ole tarvetta myöskään päättää. Sitä voitte miettiä te, jotka ihmettelette miksi ystävä ei halua olla kanssanne tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katkeruus ja viha tuntuvat vähän ylimitoitetuilta reaktioilta. Ystävyys on kuitenkin vastavuoroista eikä koskaan pakollista. Sellaisiakin ihmisiä on, jotka olettavat voivansa pakottaa toisen ystävyyteen, vaikka tämä monin eri tavoin olisi yrittänyt viestiä haluavansa vain tuttavuutta.

Kyllä syy ystävyyden katkeamiseen useimmiten löytyy peilistä, ellei mitään ulkoista syytä ole olemassa. Tuskin olet mikään hyvä ystävä ollut, jos häntä noin vihaat, entistä ystävääsi. Vain siksi, ettei enää suostu olemaan ystäväsi. Minusta se kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, sillä ystävälle toivoo hyvää ja häntä arvostaa. Ystävä ei ole sätkynukke, jota sinun pitäisi voida käskeä.

Yllättävästi olen tavannut kuvatun kaltaisen ihmisen itsekin. Ensin oli vaikea uskoa, että tuolla tavalla ajattelevia ihmisiä ylipäätään on olemassa. Hän liimaantui kiinni kuin takiainen ja koetti painostaa yhteydenpitoon.

Samaa mietin. Ystävyyden katketessa voi olla surullinen ja haikea olo. Mutta jos on vihainen ja katkera, niin ne ovat enemmän tunteita jotka voisivat liittyä pitkän parisuhteen päättymiseen esim pettämisen takia. Kertoo sellaisesta omistushalusta, että se voi olla syy miksi ystävyyssuhde muuttui liian raskaaksi toiselle osapuolelle. Harva aikuinen kuitenkaan haluaa niin intensiivisiä ystävyyssuhteita, että niiden lopettaminen nähdään petoksena.

Onko sinulle läheistä ystävää? Voitko oikeasti käsi sydämellä sanoa, että jos hän vain katoaisi yhtäkkiä elämästäsi mitään selitystä antamatta, niin tuntisit ainoastaan haikeutta ja surua? Mutta ilmeisesti viestistäsi päätellen sinulla ei olekaan kovin niin läheisiä ystäviä, joten ehkä sinun on hankala samaistua tilanteeseen.

Ystävyyyden päättyminen on ihan luonnollista ja tapahtuu monista eri syistä. Äkillinen läheisen ystävyyden katkaiseminen ilman selitystä on sen sijaan eri asia, sen on vähän poikeuksellista ja voi olla repivääkin ja ihan normaalia että tulee esim. vihankin tunteita. Ei sellainen kerro itsessään kyllä mitään mistään omistushalusta. Aloituksesta mistään muustakaan näin ei ollut pääteltävissä mielestäni.

Moni myös automaattisesti näyttää ajattelevan, että ap:n täytyy olla ollut toiminut eriyisen ikävästi tai muuten olla ikävä ja huonosti käyttäytyvä ihminen. Kyllä kuitenkin on ihan yhtä mahdollista se, että se toinen osapuoli on ollut se ikävä tässä. Tai jotain muuta. Ei ole mielestäni ihan normaalia katkaista läheistä ystävyyttä ilman mitään selitystä. Ja kyllä, se on verrattavissa mielestäni myös parisuhteen päättämiseen samalla tavoin. Sellainen voi olla vaikeaa ja vaikeuttaa asian käsittelyä.

(ps. Läheien ystävyyssuhde ei myöskään ole mitenkään sama asia kuin "intensiivinen".)

En tiedä kuinka läheistä ystävyyssuhdetta tarkoitat. Mutta jos puolisoni lähtisi, en tuntisi vihaa enkä katkeruutta häntä kohtaan. Hän saa mennä, jos tahtoo. Olisin surullinen ja ikävöisin. Mutta en olisi vihainen.

Enkä halua lähipiiriini ihmisiä jotka tulisivat katkeraksi tai vihaiseksi minua kohtaan, jos en haluaisi enää olla läheisissä väleissä. Tuollaiset ihmiset ovat ahdistavia.

Syyllisen etsiminen tällaisessa on täysin turhaa. Kummallakin osapuolella on oma näkökulmansa eikä tässä ole hyvistä ja pahista.

Oletko tullut puolisosi salamajättämäksi? Ihan normaaleihin surun vaiheisiin kuuluu viha. 

En oikein pidä siitä jos joku alkaa sanella mitä ovat normaalit tunteet ja mitä kuuluu missäkin tilanteessa tuntea.

Se nyt on ihan se ja sama, vaikka et pitäisi matematiikastakaan, mutta tuo nyt vaan on sellainen malli, jonka tiede tällä hetkellä kokee validiksi. Se, että sinulta jää jokin vaihe kokematta, on joko merkki siitä, että psyykeesi on poikkeava tai että et ole käsitellyt surua. 

Tunteilla ei ole mitään tekemistä matematiikan tai tieteen kanssa. Tunteet ovat aina subjektiivinen kokemus eikä ole olemassa vääriä tai oikeita tunteita. Kannattaa lukea vähän enenmmän sitä psykologiaa niin huomaat, että kaikki tunteet ovat hyväksyttäviä ja jokaisella on oikeus käsitellä asiat omalla yksilöllisellä tavallaan. Sinä tai kukaan muukaan ulkopuolinen ei voi määritellä, miten suru tai mikään muukaan tunne pitää kokea ja käsitellä. 

Meinaatko, ettei psykologiassa ole mitään tutkimusta eikä teorioita, koska kaikki ihmiset käyttäytyvät täysin ennalta-arvaamattomasti miten sattuu? Ei mene ihan noin. 

Tietenkään jokainen ei toimi samalla kaavalla eikä käy kaikkia vaiheita läpi, mutta toisaalta ei voisi olla mitään psykologiaa tai psykiatriaa tieteenä, jos ihminen olisi vain epämääräinen haahuilija. 

Sinulta menee ohi se, että teoria on teoria ja käytäntö on eri asia. Teoriat ovat vain pelkistettyjä mallinnoksia. Ne eivät kerro siitä, miten asia yksilötasolla menee. Teoriathan perustuvat aina varsin pienellä otannalla tehtyihin tutkimuksiin, jotka on usein toteutettu varsin epäluonnollisissa olosuhteissa. Oikea elämä ei ole teoriaa, vaan käytäntöä. Ja käytännössä asioihin vaikuttaa niin moni asia, että kenenkään tunteita ei voi ruveta määrittelemään oikeiksi ja vääriksi vain siksi, että joku psykiatri joskus teki tutkimuksen, jonka mukaan surra pitää tämän kaavan mukaisesti. Ja oikeassa elämässä ihminen on hyvinkin monessa asiassa epämääräinen haahuilija. Ja sekin on ihan ok. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, et varmaan ole ennen joutunut reflektoimaan itseäsi. Nyt voisi olla sen paikka. Mieti, millainen olet ollut ja ota opiksesi.

Jos reflektoinnilla tarkoitat tällaista itsekästä ihmisten dumppaamista mihin täällä ohjeistetaan, niin EI.

Ap, ystäväsi on tehnyt väärin sinua kohtaan ja se voi tuntua pahalta pitkään, mutta toivon että löydät jatkossa fiksumpia ja empaattisempia ystäviä itsellesi.

Ei, reflektointi ei tarkoita ollenkaan tuota mitä sinä luulet. Reflektointi tarkoittaa oman käytöksen ja oman toiminnan ja omien tunteiden tutkiskelua. Keskitytään itseen eikä syytellä muita. Hyvin harvoin ihmissuhteen päättyminen on pelkästään toisen osapuolen syytä. It takes two to tango niin kuin sanotaan. 

Minä taas jättäisin koko syyllisyys sanan pois. Ei kai siinä kumpikaan ole syyllinen, ellei ole tietoisesti käyttänyt tai vedättänyt toista. 

Eihän tuossapuhuttukaan syyllisyydestä. Puhuttiin syystä. Se on eri asia. Tapahtumilla on aina jokin syy ja sen syyn tiedostaminen ilman syyttelyä, opettaa paljon niin itsestä kuin muistakin ja toimii hyvänä pohjana tuleville kokemuksille. 

Jos ystävä jättää ilman selityksiä, eikä suostu keskustelemaan aiheesta mitenkään, on aika vaikea reflektoida ja ottaa kokonaisuus huomioon. Siksi olisikin reilua antaa jätetylle mahdollisuus keskusteluun.

Todennäköisesti se keskustelu on käyty moneen kertaan, ap ei vain ole suostunut kuuntelemaan ystäväänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä tästä!

Voisiko joku terapeutti kommentoida asiaa. Miten ihmeessä aina neuvoksi annetaan terapiassa käyvälle että senkun teet ja hylkäät - sinulla on oikeus

Eli raha puhuu -terapeutti toistaa tarinaa minkä potilas haluaa kuulla jotta ei siirrytä epämukavuusalueelle jossa potilas joutuisi todella kasvamaan ja kohtaaamaan haastavan tilanteen ja itselleen vaikean ihmisen.

Vastuutonta terapeutilta - potilas ei kehity ja hänen lähipiirissään olevat ihmiset voivat kärsiä syvästi.

Minulla on ihan huippu terapeutti ja nimenomaan mennään epämukavuusalueille, mutta ihan oleellinen osa kasvua on se, että vaikeat ihmiset poistetaan elämästä eikä niitä opetella sietämään. Miksi pitäisi? Siksihän sitä on sairastunut, että on sietänyt heitä, ei sitä parane sietämällä vielä enemmän vaan ĺopettamalla  sietämisen. 

Oletko oikeasti sitä mieltä, että ystävät sairastuttavat ihmisen? Ehkä teidänkaltaisilla ei pitäisi olla yhtään ystävää, koska ette sellaisia ansaitse. Itsellänikin on traumataustaa, mutta se ei ole johtanut narsistiseen käytökseen. Olen jopa selvittänyt asiat niiden ihmisten kanssa, jotka ne traumat minulle aiheuttivat. Ja jopa - ei ole ollut tarvetta katkaista välejä kenenkään! Enkä näe ihmisiä noin ikävinä kuin sinä. Pikemminkin koen empatiaa jokaista kohtaan, koska kenenkään elämä ei ole yhtä kevyttä tanssahtelua.

Kuulostat edelleen läheisriippuvalta tai taipuvaiselta sellaiseen. Ei ole narsistista vaan tervettä käytöstä pitää oma itsensä ykkösenä, se on jokaisen velvollisuus ja moni tekee niin luonnostaan. Empatiaa voi kokea etäältäkin altistamatta itseään toiselle ihmiselle. Sitten, kun sinulla tulee eteen se piste, että sinä et enää voi ottaa lisää kuormaa siitä, että kenenkään elämä ei ole kevyttä tanssahtelua niin katsotaan asiaa uudelleen. 

Sori, jos viesti menee metsään, mutta tältä viestisi kuulostaa. 

Sinä kuulostat tyypilliseltä minä itse ykkönen ensin ei muita maailmassa -tyypiltä. Ystävän hylkääminen ilman selitystä on aina paskamaista.

Kyllä, näin on. Joskus se on välttämätöntä, joskus ei. Yleensä niihin ihmisiin ei tarvitse katkaista välejä, joiden kanssa kommunikaatio toimii normaalien sääntöjen mukaan. 

Tässä ketjussa on kuitenkin väitetty sitäkin, että ystävän jättäminen on paskamaista. 

Tämä on totta. Hyvässä ja normaalissa parisuhteessa ei tarvitse vetää rajoja eikä sitä suhdetta ole tarvetta myöskään päättää. Sitä voitte miettiä te, jotka ihmettelette miksi ystävä ei halua olla kanssanne tekemisissä.

Tämäkin ketju on osoittanut, että usein ne itsekkäät narsistit ovat niitä jättäjiä, joten käsityksesi "normaalista" suhteesta on aika outo.

Jos ystävän jättää selityksistä, vika on jättäjässä.

Aika monet vaikuttaa tässä ketjussa aika vaativilta kun valittavat että ystävät ei kutsu juhliin ja menoihin. Itsellä on ainoa kriteeri että ystävällä on aikaa tehdä kanssani edes jotain.

Toinen tärkeä kriteeri on että voin hyvin ystävän seurassa. Joskus käytös on muuttunut toksiseksi, ylittää rajani uteluilla tai piikikkäillä kommenteilla tai ei hyväksy valintojani. Tämän jatkuessa vuosia olen päätynyt ystävyyden lopettamiseen. Tämä on uskoakseni tavallisin syy ystävyyden loppumiseen; ei viihdytä enää yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, et varmaan ole ennen joutunut reflektoimaan itseäsi. Nyt voisi olla sen paikka. Mieti, millainen olet ollut ja ota opiksesi.

Jos reflektoinnilla tarkoitat tällaista itsekästä ihmisten dumppaamista mihin täällä ohjeistetaan, niin EI.

Ap, ystäväsi on tehnyt väärin sinua kohtaan ja se voi tuntua pahalta pitkään, mutta toivon että löydät jatkossa fiksumpia ja empaattisempia ystäviä itsellesi.

Ei, reflektointi ei tarkoita ollenkaan tuota mitä sinä luulet. Reflektointi tarkoittaa oman käytöksen ja oman toiminnan ja omien tunteiden tutkiskelua. Keskitytään itseen eikä syytellä muita. Hyvin harvoin ihmissuhteen päättyminen on pelkästään toisen osapuolen syytä. It takes two to tango niin kuin sanotaan. 

Minä taas jättäisin koko syyllisyys sanan pois. Ei kai siinä kumpikaan ole syyllinen, ellei ole tietoisesti käyttänyt tai vedättänyt toista. 

Eihän tuossapuhuttukaan syyllisyydestä. Puhuttiin syystä. Se on eri asia. Tapahtumilla on aina jokin syy ja sen syyn tiedostaminen ilman syyttelyä, opettaa paljon niin itsestä kuin muistakin ja toimii hyvänä pohjana tuleville kokemuksille. 

Jos ystävä jättää ilman selityksiä, eikä suostu keskustelemaan aiheesta mitenkään, on aika vaikea reflektoida ja ottaa kokonaisuus huomioon. Siksi olisikin reilua antaa jätetylle mahdollisuus keskusteluun.

Mitä se keskustelu muuttaisi? Ajatteletko, että saisit taivuteltua ystäväsi jatkamaan suhdetta? Vai haluatko pyrkiä jollain tavalla kumoamaan hänen ajatuksensa ja tunteensa suhteen toimimattomuudesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, et varmaan ole ennen joutunut reflektoimaan itseäsi. Nyt voisi olla sen paikka. Mieti, millainen olet ollut ja ota opiksesi.

Jos reflektoinnilla tarkoitat tällaista itsekästä ihmisten dumppaamista mihin täällä ohjeistetaan, niin EI.

Ap, ystäväsi on tehnyt väärin sinua kohtaan ja se voi tuntua pahalta pitkään, mutta toivon että löydät jatkossa fiksumpia ja empaattisempia ystäviä itsellesi.

Ei, reflektointi ei tarkoita ollenkaan tuota mitä sinä luulet. Reflektointi tarkoittaa oman käytöksen ja oman toiminnan ja omien tunteiden tutkiskelua. Keskitytään itseen eikä syytellä muita. Hyvin harvoin ihmissuhteen päättyminen on pelkästään toisen osapuolen syytä. It takes two to tango niin kuin sanotaan. 

Minä taas jättäisin koko syyllisyys sanan pois. Ei kai siinä kumpikaan ole syyllinen, ellei ole tietoisesti käyttänyt tai vedättänyt toista. 

Eihän tuossapuhuttukaan syyllisyydestä. Puhuttiin syystä. Se on eri asia. Tapahtumilla on aina jokin syy ja sen syyn tiedostaminen ilman syyttelyä, opettaa paljon niin itsestä kuin muistakin ja toimii hyvänä pohjana tuleville kokemuksille. 

Jos ystävä jättää ilman selityksiä, eikä suostu keskustelemaan aiheesta mitenkään, on aika vaikea reflektoida ja ottaa kokonaisuus huomioon. Siksi olisikin reilua antaa jätetylle mahdollisuus keskusteluun.

Todennäköisesti se keskustelu on käyty moneen kertaan, ap ei vain ole suostunut kuuntelemaan ystäväänsä.

Taas sinä kehittelet jotain ihme draamaa ja syyttelet ap:tä. Ilman selitystä hylkääminen on yksinkertaisesti raukkamaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, et varmaan ole ennen joutunut reflektoimaan itseäsi. Nyt voisi olla sen paikka. Mieti, millainen olet ollut ja ota opiksesi.

Jos reflektoinnilla tarkoitat tällaista itsekästä ihmisten dumppaamista mihin täällä ohjeistetaan, niin EI.

Ap, ystäväsi on tehnyt väärin sinua kohtaan ja se voi tuntua pahalta pitkään, mutta toivon että löydät jatkossa fiksumpia ja empaattisempia ystäviä itsellesi.

Ei, reflektointi ei tarkoita ollenkaan tuota mitä sinä luulet. Reflektointi tarkoittaa oman käytöksen ja oman toiminnan ja omien tunteiden tutkiskelua. Keskitytään itseen eikä syytellä muita. Hyvin harvoin ihmissuhteen päättyminen on pelkästään toisen osapuolen syytä. It takes two to tango niin kuin sanotaan. 

Minä taas jättäisin koko syyllisyys sanan pois. Ei kai siinä kumpikaan ole syyllinen, ellei ole tietoisesti käyttänyt tai vedättänyt toista. 

Eihän tuossapuhuttukaan syyllisyydestä. Puhuttiin syystä. Se on eri asia. Tapahtumilla on aina jokin syy ja sen syyn tiedostaminen ilman syyttelyä, opettaa paljon niin itsestä kuin muistakin ja toimii hyvänä pohjana tuleville kokemuksille. 

Jos ystävä jättää ilman selityksiä, eikä suostu keskustelemaan aiheesta mitenkään, on aika vaikea reflektoida ja ottaa kokonaisuus huomioon. Siksi olisikin reilua antaa jätetylle mahdollisuus keskusteluun.

Ei mitenkään vaikeaa. Aina voi pohtia omaa toimintaansa ja omia tunteitaan. Esim. Miksi minusta tuntuu nyt tältä? (vastaus ei ole niin yksinkertainen kuin "mutkun se jätti mut) Oliko ystävässä nähtävissä jotain, mikä olisi viitannut tähän lopputulokseen? Mitä minä tein ennen kuin välit menivät poikki? Mitä voisin jatkossa tehdä toisin? jne. jne. Reflektointi on aina hyödyllistä, vaikka se tapahtuisikin vain yksipuolisesti. Sieltäkin voi löytyä syitä tapahtuneelle. Syitä, joita ei ole aiemmin tiedostanut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä tästä!

Voisiko joku terapeutti kommentoida asiaa. Miten ihmeessä aina neuvoksi annetaan terapiassa käyvälle että senkun teet ja hylkäät - sinulla on oikeus

Eli raha puhuu -terapeutti toistaa tarinaa minkä potilas haluaa kuulla jotta ei siirrytä epämukavuusalueelle jossa potilas joutuisi todella kasvamaan ja kohtaaamaan haastavan tilanteen ja itselleen vaikean ihmisen.

Vastuutonta terapeutilta - potilas ei kehity ja hänen lähipiirissään olevat ihmiset voivat kärsiä syvästi.

Minulla on ihan huippu terapeutti ja nimenomaan mennään epämukavuusalueille, mutta ihan oleellinen osa kasvua on se, että vaikeat ihmiset poistetaan elämästä eikä niitä opetella sietämään. Miksi pitäisi? Siksihän sitä on sairastunut, että on sietänyt heitä, ei sitä parane sietämällä vielä enemmän vaan ĺopettamalla  sietämisen. 

Oletko oikeasti sitä mieltä, että ystävät sairastuttavat ihmisen? Ehkä teidänkaltaisilla ei pitäisi olla yhtään ystävää, koska ette sellaisia ansaitse. Itsellänikin on traumataustaa, mutta se ei ole johtanut narsistiseen käytökseen. Olen jopa selvittänyt asiat niiden ihmisten kanssa, jotka ne traumat minulle aiheuttivat. Ja jopa - ei ole ollut tarvetta katkaista välejä kenenkään! Enkä näe ihmisiä noin ikävinä kuin sinä. Pikemminkin koen empatiaa jokaista kohtaan, koska kenenkään elämä ei ole yhtä kevyttä tanssahtelua.

Kuulostat edelleen läheisriippuvalta tai taipuvaiselta sellaiseen. Ei ole narsistista vaan tervettä käytöstä pitää oma itsensä ykkösenä, se on jokaisen velvollisuus ja moni tekee niin luonnostaan. Empatiaa voi kokea etäältäkin altistamatta itseään toiselle ihmiselle. Sitten, kun sinulla tulee eteen se piste, että sinä et enää voi ottaa lisää kuormaa siitä, että kenenkään elämä ei ole kevyttä tanssahtelua niin katsotaan asiaa uudelleen. 

Sori, jos viesti menee metsään, mutta tältä viestisi kuulostaa. 

Sinä kuulostat tyypilliseltä minä itse ykkönen ensin ei muita maailmassa -tyypiltä. Ystävän hylkääminen ilman selitystä on aina paskamaista.

Kyllä, näin on. Joskus se on välttämätöntä, joskus ei. Yleensä niihin ihmisiin ei tarvitse katkaista välejä, joiden kanssa kommunikaatio toimii normaalien sääntöjen mukaan. 

Tässä ketjussa on kuitenkin väitetty sitäkin, että ystävän jättäminen on paskamaista. 

Tämä on totta. Hyvässä ja normaalissa parisuhteessa ei tarvitse vetää rajoja eikä sitä suhdetta ole tarvetta myöskään päättää. Sitä voitte miettiä te, jotka ihmettelette miksi ystävä ei halua olla kanssanne tekemisissä.

Aivan, olen jo parissa kommentissani esittänyt samaa. Eli hyvää ja läheistä ystävyyssuhdetta ei ole tarvetta päättää. Senhän pitäisi olla ihan peruslähtökohta tällaisessa keskustelussa, mutta ei olekaan niin! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, et varmaan ole ennen joutunut reflektoimaan itseäsi. Nyt voisi olla sen paikka. Mieti, millainen olet ollut ja ota opiksesi.

Jos reflektoinnilla tarkoitat tällaista itsekästä ihmisten dumppaamista mihin täällä ohjeistetaan, niin EI.

Ap, ystäväsi on tehnyt väärin sinua kohtaan ja se voi tuntua pahalta pitkään, mutta toivon että löydät jatkossa fiksumpia ja empaattisempia ystäviä itsellesi.

Ei, reflektointi ei tarkoita ollenkaan tuota mitä sinä luulet. Reflektointi tarkoittaa oman käytöksen ja oman toiminnan ja omien tunteiden tutkiskelua. Keskitytään itseen eikä syytellä muita. Hyvin harvoin ihmissuhteen päättyminen on pelkästään toisen osapuolen syytä. It takes two to tango niin kuin sanotaan. 

Minä taas jättäisin koko syyllisyys sanan pois. Ei kai siinä kumpikaan ole syyllinen, ellei ole tietoisesti käyttänyt tai vedättänyt toista. 

Eihän tuossapuhuttukaan syyllisyydestä. Puhuttiin syystä. Se on eri asia. Tapahtumilla on aina jokin syy ja sen syyn tiedostaminen ilman syyttelyä, opettaa paljon niin itsestä kuin muistakin ja toimii hyvänä pohjana tuleville kokemuksille. 

Jos ystävä jättää ilman selityksiä, eikä suostu keskustelemaan aiheesta mitenkään, on aika vaikea reflektoida ja ottaa kokonaisuus huomioon. Siksi olisikin reilua antaa jätetylle mahdollisuus keskusteluun.

Todennäköisesti se keskustelu on käyty moneen kertaan, ap ei vain ole suostunut kuuntelemaan ystäväänsä.

Taas sinä kehittelet jotain ihme draamaa ja syyttelet ap:tä. Ilman selitystä hylkääminen on yksinkertaisesti raukkamaista.

Et voi taustoja tietämättä tehdä tuollaisia päätelmiä. Asiat ovat erittäin harvoin noin mustavalkoisia ja meillä on tästä nyt vain ap:n kuvaus. Emme tiedä onko se kokototuus tai edes osatotuutta. Siksi on turhaa tehdä linjauksia sen suhteen, mikä olisi muka ainut oikea vastaus. Sellaista kun ei ole, vaan kaikki vaikuttaa kaikkeen ja asioille on usein monia eri tekijöitä ja syitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, et varmaan ole ennen joutunut reflektoimaan itseäsi. Nyt voisi olla sen paikka. Mieti, millainen olet ollut ja ota opiksesi.

Jos reflektoinnilla tarkoitat tällaista itsekästä ihmisten dumppaamista mihin täällä ohjeistetaan, niin EI.

Ap, ystäväsi on tehnyt väärin sinua kohtaan ja se voi tuntua pahalta pitkään, mutta toivon että löydät jatkossa fiksumpia ja empaattisempia ystäviä itsellesi.

Ei, reflektointi ei tarkoita ollenkaan tuota mitä sinä luulet. Reflektointi tarkoittaa oman käytöksen ja oman toiminnan ja omien tunteiden tutkiskelua. Keskitytään itseen eikä syytellä muita. Hyvin harvoin ihmissuhteen päättyminen on pelkästään toisen osapuolen syytä. It takes two to tango niin kuin sanotaan. 

Minä taas jättäisin koko syyllisyys sanan pois. Ei kai siinä kumpikaan ole syyllinen, ellei ole tietoisesti käyttänyt tai vedättänyt toista. 

Eihän tuossapuhuttukaan syyllisyydestä. Puhuttiin syystä. Se on eri asia. Tapahtumilla on aina jokin syy ja sen syyn tiedostaminen ilman syyttelyä, opettaa paljon niin itsestä kuin muistakin ja toimii hyvänä pohjana tuleville kokemuksille. 

Jos ystävä jättää ilman selityksiä, eikä suostu keskustelemaan aiheesta mitenkään, on aika vaikea reflektoida ja ottaa kokonaisuus huomioon. Siksi olisikin reilua antaa jätetylle mahdollisuus keskusteluun.

Mitä se keskustelu muuttaisi? Ajatteletko, että saisit taivuteltua ystäväsi jatkamaan suhdetta? Vai haluatko pyrkiä jollain tavalla kumoamaan hänen ajatuksensa ja tunteensa suhteen toimimattomuudesta?

Jos olisit lukenut koko ketjun johon kommentoit, kyse oli siitä, että olisi hyvä tietää syy, miksi yhtäkkiä, selityksettä hylätään. Ilmeisesti keskustelu on sinulle tuntematon käsite, kun luulet sen tarkoittavan toisen taivuttelua tai kumoamista.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen jättänyt kavereita/tuttavia (olivat tällä rajalla ehkä vielä) kun huomasin vähän piikittelevää ja naljailevaa asennetta, ehkä kateudesta johtuvaa mua kohtaan. Samalla se oli elämänmuutos ja jätin vanhaa negatiivista muutenkin taakseni. Eli tuo teoria voi hyvin pitää paikkansa että jätti vanhaa taakseen. Olin tuttavuuden aikana mm.masentunut ja lopulta pääsin toksisista ajatusmalleista eroon. Ei siinä halua jonkun vetävän alas. Sama jos tutuista paljastuu vaikka rikostaustaa. Kaikki toksisuus kauas kiitos.

Yksi iso ongelma on myös jos ihmiset ei anna toisten muuttua. En ole enää niin kuin ennen mutta kouluaikaisten kavereiden mielessä olen aina se sen ajan ihminen. Vaikka niin paljon tapahtunut. On ikävää jos se kuva on vielä lisäksi negatiivinen. Ei ne oikeita ystäviä toki olleetkaan. Sekin on ollut syynä kun olen tajunnut että no ei tuo ole oikea ystävä. Esim. Vastavuoroisuuden puute tai naljailu saa tajuamaan sen. Sitten on helpompi jatkaa eteenpäin.

Minäkin mietin silti yhä miksi vanha kaverini muuttui naljailevaksi minua kohtaan. Mitä minä tein väärin jne, vaikka vika voi olla hänessäkin. Että miten pääsee täysin yli, en tiedä

Minut "jätti" kaksi pitkäaikaista ystävää juuri tuon takia etten olisi saanut muuttua. Minun olisi pitänyt aina olla se joka asuu kaksiossa lapsensa kanssa kahden, samalla kun heillä on perheet ja ok-talot ja puolisot. Kun sitten menin mieheni kanssa yhteen ja ostettiin talo niin nämä kaverit kaikkosivat. 

Eli tosiaan lopettivat kaveruuden koska eivät kestäneet että muutuin. Tämän lisäksi molempia kaihersi hyvä parisuhteeni, kun minulla ei ollut mitään moitittavaa miehestäni vaan viihdyimme toistemme seurassa, ja minäkin aloin käymään reissuissa mieheni kanssa, enkä enää istunut kotona yksin kun muut viettivät parrisuhdeaikaa hotellilomilla. 

Sinänsä sama, jotuaa tuollaiset mennäkin, mutta harmittaa että minulla oli niin eri käsitys ystävyydestämme kuin heillä. Oltiin kuitenkin jaettu ilt ja surut joa yli 15 v molempien kanssa. Toinen näistä on ujuttautunut pikkuhiljaa takaisin elämääni, ja se on ihan ok, koska tunnen hänet 25v takaa, ja on kiva kun voi jonkun kanssa joskus nauraa ja musitella nuoruutta. Enää en kuitenkaan ystäväksi ota, ja menen täysin omilla ehdoillani, jopa niin että se on välillä vähän töykeääkin. Jos sovitaan jotain, niin herkästi perun jos ei huvita, olen väsynyt tai tulee muuta mielenkiintoisempaa. Ennen en olisi ikinä tehnyt niin, vaikka minulle niin tehtiinkin, vaan arvostin ystäväni tosi korkealle. Edelleen arvostan  tietysti ne ystävät korkealle jotka ovat olleet ystäviäni koko ajan, heidän kanssa sovituista pidän kynsin hampain kiinni, ja he ovat samanlaisia minulle.

Tätä ketjua lukiessa alan ymmärtää miksi milleniaaleilla ei ole kestäviä ystävyyssuhteita. Ihmeellistä sekoilua ja ghoustaamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, et varmaan ole ennen joutunut reflektoimaan itseäsi. Nyt voisi olla sen paikka. Mieti, millainen olet ollut ja ota opiksesi.

Jos reflektoinnilla tarkoitat tällaista itsekästä ihmisten dumppaamista mihin täällä ohjeistetaan, niin EI.

Ap, ystäväsi on tehnyt väärin sinua kohtaan ja se voi tuntua pahalta pitkään, mutta toivon että löydät jatkossa fiksumpia ja empaattisempia ystäviä itsellesi.

Ei, reflektointi ei tarkoita ollenkaan tuota mitä sinä luulet. Reflektointi tarkoittaa oman käytöksen ja oman toiminnan ja omien tunteiden tutkiskelua. Keskitytään itseen eikä syytellä muita. Hyvin harvoin ihmissuhteen päättyminen on pelkästään toisen osapuolen syytä. It takes two to tango niin kuin sanotaan. 

Minä taas jättäisin koko syyllisyys sanan pois. Ei kai siinä kumpikaan ole syyllinen, ellei ole tietoisesti käyttänyt tai vedättänyt toista. 

Eihän tuossapuhuttukaan syyllisyydestä. Puhuttiin syystä. Se on eri asia. Tapahtumilla on aina jokin syy ja sen syyn tiedostaminen ilman syyttelyä, opettaa paljon niin itsestä kuin muistakin ja toimii hyvänä pohjana tuleville kokemuksille. 

Jos ystävä jättää ilman selityksiä, eikä suostu keskustelemaan aiheesta mitenkään, on aika vaikea reflektoida ja ottaa kokonaisuus huomioon. Siksi olisikin reilua antaa jätetylle mahdollisuus keskusteluun.

Aina se ei ole reilua sitä jättäjää kohtaan. Ei kenenkään tarvitse altistaa itseään syyttelylle ja haukkumiselle ja pahimmillaan väkivallalle vain siksi, että haluaa lopettaa jonkun ihmissuhteen. tietämättä syitä "jättämisen" taustalla, on mahdotonta sanoa, olisiko keskustelusta ollut mitään hyötyä vai olisiko se jopa pahentanut tilannetta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, et varmaan ole ennen joutunut reflektoimaan itseäsi. Nyt voisi olla sen paikka. Mieti, millainen olet ollut ja ota opiksesi.

Jos reflektoinnilla tarkoitat tällaista itsekästä ihmisten dumppaamista mihin täällä ohjeistetaan, niin EI.

Ap, ystäväsi on tehnyt väärin sinua kohtaan ja se voi tuntua pahalta pitkään, mutta toivon että löydät jatkossa fiksumpia ja empaattisempia ystäviä itsellesi.

Ei, reflektointi ei tarkoita ollenkaan tuota mitä sinä luulet. Reflektointi tarkoittaa oman käytöksen ja oman toiminnan ja omien tunteiden tutkiskelua. Keskitytään itseen eikä syytellä muita. Hyvin harvoin ihmissuhteen päättyminen on pelkästään toisen osapuolen syytä. It takes two to tango niin kuin sanotaan. 

Minä taas jättäisin koko syyllisyys sanan pois. Ei kai siinä kumpikaan ole syyllinen, ellei ole tietoisesti käyttänyt tai vedättänyt toista. 

Eihän tuossapuhuttukaan syyllisyydestä. Puhuttiin syystä. Se on eri asia. Tapahtumilla on aina jokin syy ja sen syyn tiedostaminen ilman syyttelyä, opettaa paljon niin itsestä kuin muistakin ja toimii hyvänä pohjana tuleville kokemuksille. 

Jos ystävä jättää ilman selityksiä, eikä suostu keskustelemaan aiheesta mitenkään, on aika vaikea reflektoida ja ottaa kokonaisuus huomioon. Siksi olisikin reilua antaa jätetylle mahdollisuus keskusteluun.

Tämä on aika paradoksi. Miksi ystävyys päättyisi, jos sen pystyisi päättämään yhteisymmärrykseen hyvällä keskustelulla? Silloinhan se jatkuisi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, et varmaan ole ennen joutunut reflektoimaan itseäsi. Nyt voisi olla sen paikka. Mieti, millainen olet ollut ja ota opiksesi.

Jos reflektoinnilla tarkoitat tällaista itsekästä ihmisten dumppaamista mihin täällä ohjeistetaan, niin EI.

Ap, ystäväsi on tehnyt väärin sinua kohtaan ja se voi tuntua pahalta pitkään, mutta toivon että löydät jatkossa fiksumpia ja empaattisempia ystäviä itsellesi.

Ei, reflektointi ei tarkoita ollenkaan tuota mitä sinä luulet. Reflektointi tarkoittaa oman käytöksen ja oman toiminnan ja omien tunteiden tutkiskelua. Keskitytään itseen eikä syytellä muita. Hyvin harvoin ihmissuhteen päättyminen on pelkästään toisen osapuolen syytä. It takes two to tango niin kuin sanotaan. 

Minä taas jättäisin koko syyllisyys sanan pois. Ei kai siinä kumpikaan ole syyllinen, ellei ole tietoisesti käyttänyt tai vedättänyt toista. 

Eihän tuossapuhuttukaan syyllisyydestä. Puhuttiin syystä. Se on eri asia. Tapahtumilla on aina jokin syy ja sen syyn tiedostaminen ilman syyttelyä, opettaa paljon niin itsestä kuin muistakin ja toimii hyvänä pohjana tuleville kokemuksille. 

Jos ystävä jättää ilman selityksiä, eikä suostu keskustelemaan aiheesta mitenkään, on aika vaikea reflektoida ja ottaa kokonaisuus huomioon. Siksi olisikin reilua antaa jätetylle mahdollisuus keskusteluun.

Mitä se keskustelu muuttaisi? Ajatteletko, että saisit taivuteltua ystäväsi jatkamaan suhdetta? Vai haluatko pyrkiä jollain tavalla kumoamaan hänen ajatuksensa ja tunteensa suhteen toimimattomuudesta?

Jos olisit lukenut koko ketjun johon kommentoit, kyse oli siitä, että olisi hyvä tietää syy, miksi yhtäkkiä, selityksettä hylätään. Ilmeisesti keskustelu on sinulle tuntematon käsite, kun luulet sen tarkoittavan toisen taivuttelua tai kumoamista.

Ja sinulle on ihan mahdoton ajatus, että se syy voisi löytyä sillä, että pohdit omaa toimintaasi etkä aina lähde siitä oletuksestä, että syy on itsesi ulkopuolella? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, et varmaan ole ennen joutunut reflektoimaan itseäsi. Nyt voisi olla sen paikka. Mieti, millainen olet ollut ja ota opiksesi.

Jos reflektoinnilla tarkoitat tällaista itsekästä ihmisten dumppaamista mihin täällä ohjeistetaan, niin EI.

Ap, ystäväsi on tehnyt väärin sinua kohtaan ja se voi tuntua pahalta pitkään, mutta toivon että löydät jatkossa fiksumpia ja empaattisempia ystäviä itsellesi.

Ei, reflektointi ei tarkoita ollenkaan tuota mitä sinä luulet. Reflektointi tarkoittaa oman käytöksen ja oman toiminnan ja omien tunteiden tutkiskelua. Keskitytään itseen eikä syytellä muita. Hyvin harvoin ihmissuhteen päättyminen on pelkästään toisen osapuolen syytä. It takes two to tango niin kuin sanotaan. 

Minä taas jättäisin koko syyllisyys sanan pois. Ei kai siinä kumpikaan ole syyllinen, ellei ole tietoisesti käyttänyt tai vedättänyt toista. 

Eihän tuossapuhuttukaan syyllisyydestä. Puhuttiin syystä. Se on eri asia. Tapahtumilla on aina jokin syy ja sen syyn tiedostaminen ilman syyttelyä, opettaa paljon niin itsestä kuin muistakin ja toimii hyvänä pohjana tuleville kokemuksille. 

Jos ystävä jättää ilman selityksiä, eikä suostu keskustelemaan aiheesta mitenkään, on aika vaikea reflektoida ja ottaa kokonaisuus huomioon. Siksi olisikin reilua antaa jätetylle mahdollisuus keskusteluun.

Aina se ei ole reilua sitä jättäjää kohtaan. Ei kenenkään tarvitse altistaa itseään syyttelylle ja haukkumiselle ja pahimmillaan väkivallalle vain siksi, että haluaa lopettaa jonkun ihmissuhteen. tietämättä syitä "jättämisen" taustalla, on mahdotonta sanoa, olisiko keskustelusta ollut mitään hyötyä vai olisiko se jopa pahentanut tilannetta. 

Minä en ainkaan halua enää IKINÄ tavata kyseistä entistä ystävää joten joku keskustelun vaatiminen on aika potaskaa tässä tilanteessa. Ei ystävyys ole mikään parisuhde jota täytyy kestää myötä- ja vastoinkäymisissä vaan perustuu pelkkään vapaaehtoisuuteen. Käyttäydy ystävällisesti niin kukaan ei tule katkaisemaan sinuun välejä koskaan.