Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten päästä yli siitä että läheisin ystävä on katkaissut selittämättä välit?
25.08.2023 |
Syitä voi olla monia, olen miettinyt mm. psyykkistä sairastumista, päihderiippuvuutta, uskonlahkoon liittymistä. Olen etsinyt syitä itsestäni ja miettinyt viimeistä kohtaamistamme ja lukenut viimeisiksi jääneitä keskusteluitamme. Mikään ei selitä asiaa. En ole saanut yhtäkkiseen selän kääntämiseen mitään selitystä ja siksi tuntuu tosi hankalalta päästä asiasta yli. Millainen ajatus voisi auttaa? Onko jollakulla jotain ajatusta tai kokemusta asiasta? Päällimmäisenä vain suru, ikävä, katkeruus ja viha.
Kommentit (616)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvät traumaihmiset, yrittäkää lukea kommentit sanasta sanaan ja kiinnittää huomiota sanavalintoihin. Niin puhuttaisiin edes samasta aiheesta, eikä ketju olisi teidän vänkäämistä ja projisointia.
Tämä!
Lisään vielä, että oli trauma mitä hyvänsä, niin on reilua antaa ystävälle edes joku selitys, ennenkuin hylkää kokonaan. On vain selittelyä ettei muka ystävälle voisi puhua asiasta - ghoustaaminen on äärimmäisen lapsellista.
Ja taas mentiin vänkäämisen ja projisoinnin maailmaan. Miten vaikeaa voi olla tajuata, että aina ne selitykset ei mene perille vaikka miten yrittäisi? Ja miksi edes pitäisi yrittää selittää, jos on jo huomannut, että toinen ei näe mitään muuta kuin oman napansa?
No, sinun tyylinen vänkääjä tuskin kohtaa tällaisia ongelmia, koska kukaan ei jaksaisi tuollaista besserwisser asennetta, jossa pitäisi vielä tulkita kaikki rivien välit 🙄
Miksi käytät sanoja, joiden merkitystä et ymmärrä? Eihän sillä ole mitään tekemistä besserwisseröinnin kanssa, jos toinen ei halua/pysty vastaanottamaan tietoa siitä, että vastapuoli ei enää häntä jaksa. Eikä siinä ole mitään rivienvälistä tulkitsemista, jos kertoo miten asia on, mutta toinen silti vain jatkaa omien asioidensa vatvomista. Ja noin muutenkin, aika heikolla pohjalla on "ystävyys", jos kaikki pitää vääntää ratakiskosta ennen kuin tajuat mistä on kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap paljon tsemppiä sinulle! Onneks pääsit eroon sairaasta ihmisestä! Luepa täältä näiden traumaparantujien mielipiteitä, niin huomaat ettei heillä ole muuta tarkoitusta ihmisille kuin hyötyä heistä. Muut saa viskata menemään. Et tarvitse sellaista ihmistä elämääsi!
Nämä väkisinripustautujatko eivät halua hyötyä näistä ihmisistä, jotka yrittävät pyristellä irti? "Muttakun MINÄ haluan olla hänen ystävänsä vaikka väkisin, hän on minulle sen velkaa ja minä tarvitsen häntä eikä hän saa hylätä minua."
Olisitteko samaa mieltä, jos kyse olisi parisuhteesta, jossa toinen voi huonosti? Että pitää vaan sietää epämukavuutta, koska toinen ei halua lopettaa suhdetta?
Kukaan ei ole puhunut ripustautujista. Aiheena on se, että joku häipyy toisen elämästä äkkiarvaamatta. Ilman ennakkomerkkejä.
Usein häipymisen syynä on se, että toinen ripustautuu liikaa eikä mikään määrä puhetta saa häntä tajuamaan, että suhde ei ole terveellä pohjalla. Silloin on pakko vain pistää välit poikki, jotta oma mielenterveys ei kärsi.
t. eri
Ehkä kannataa vielä jatkaa sitä terapiaa, jos ei osaa käyttäytyä kuin aikuinen ihminen ja lopettaa ystävyyssuhdetta asiallisesti ja arvostavasti. Itsekkyyden selittelyjä tässä ketjussa riittää, mutta hylkääminen ilman kunnon keskustelua on vaan raukkamaista!
Miksi kuvittelet, että kaikki käyvät terapiassa, koska sinä käyt?
Jouduin kaykaisemaan välit lähimpiin ystäviini. Sitä ennen yritin keskustella heidän loukkaavasta käytöksestä. Minua pilkattiin huumorin varjolla, itse en voinut heittää heistä vitsiä ilman, että minulle suututtiin. Minua haukuttiin myös välillä suoraan. Toinen ystävä oli täysin rajaton, toisella oli huono itsetunto ja hän peitti sitä hyökkäävyydellä. Molemmat olivat kateellisia ja negatiivisia ihmisiä. He eivät mielestään ikinä kohdelleet minua huonosti. Terapiassa tajusin, ettei minun tarvitse sietää enää huonoa kohtelua ja lopetin yhteydenpidon. He varmaan syyttävät terapeuttiani ja kertoilevat muille, että olen niin sairas, että katkaisin sen takia välit. Olen todella onnellinen, että uskalsin lopulta katkaista välit, vaikka se teki kipeää. Nyt elämässäni on enemmän oikeasti empaattisia ja ihania ihmisiä, jotka eivät koe tarvetta lytätä minua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap paljon tsemppiä sinulle! Onneks pääsit eroon sairaasta ihmisestä! Luepa täältä näiden traumaparantujien mielipiteitä, niin huomaat ettei heillä ole muuta tarkoitusta ihmisille kuin hyötyä heistä. Muut saa viskata menemään. Et tarvitse sellaista ihmistä elämääsi!
Nämä väkisinripustautujatko eivät halua hyötyä näistä ihmisistä, jotka yrittävät pyristellä irti? "Muttakun MINÄ haluan olla hänen ystävänsä vaikka väkisin, hän on minulle sen velkaa ja minä tarvitsen häntä eikä hän saa hylätä minua."
Olisitteko samaa mieltä, jos kyse olisi parisuhteesta, jossa toinen voi huonosti? Että pitää vaan sietää epämukavuutta, koska toinen ei halua lopettaa suhdetta?
Kukaan ei ole puhunut ripustautujista. Aiheena on se, että joku häipyy toisen elämästä äkkiarvaamatta. Ilman ennakkomerkkejä.
Ja juuri se ennalta-arvaamattomuus ja ettei toiselta saa mitään selitystä jättää oikeasti syvät haavat! Miettikää vähän miten kohtelette ihmisiä! Jo vanha viisaus sanoo, että sen edestään löytää, minkä taakseen jättää. Tuskin kukaan haluaisi, että oma puoliso vaikka muuttaisi pois yhteisestä kodista eikä suostuisi vastaamaan sinulle edes yhdellä viestillä. Voisi olla vähän pöllämystynyt olo.
Joskus on vain pakko lähteä. Sellaista on elämä. Ei voi kuluttaa itseään puhki perustelemalla valintojaan, jos toinen ei ole halukas kuulemaan niitä perusteluja. Seinälle puhuminen on hyödytöntä.
Ennalta-arvaamattomuus tarkoittaa sitä, ettei ole saanut ennakkovaroitusta. Eli ei ole saanut sitä yhtäkään perustelua.
Olen eri, mutta on varmasti saanut ennakkovaroituksia jokainen. Mutta ne on jätetty huomiotta. Suurin osa koettaa vähentää yhteydenpitoa mutta sitä ei tajuta vinkiksi, että ystävyys on haalentunut.
Vähentynyt yhteydenpito voi tarkoittaa myös muuta, on kiireitä töissä tai kotona. Tuo on todella typerä esimerkki. Miksi aikuinen ihminen ei voisi sanoa suoraan ystävälleen, jos ei enää kiinnosta? Ei tarvitsisi yrittää tulkita jotain merkkejä, jotka tarkoittavat yhdelle yhtä ja toisella toista.
Tässä ketjussa on aika monta kertaa jo vastattu tuohon. Mutta otetaan vielä kerran kertauksena:
1. Toiselle on mahdotonta kertoa asioita, jos toinen keskittyy vain omaan itseensä
2. Kukaan ei ole velvollinen perustelemaan mitään, jos tietää, että vastaukseksi tulee vain huutoa ja haukkumista ja syyttelyä
3. Aikuinen ihminen ei ole tilivelvollinen kenellekään
1-3 minä-minä itsekkään ihmisen tekosyitä. Saat selitellä omaa huonoa käytöstäsi vaikka miten paljon, mutta silti se on raukkamaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on shokki ja olen myös kokenut sen. Minua auttoi tieto siitä, että ex-ystäväni kävi terapiassa sairaan lapsuutensa takia. Hän oli kai tulkinnut terapeutin sanomisia niin, ettei ihmisiä tarvitse kohdata tai asioita selvittää, senkun vaan katkaisee välit tekstarilla jos menee johonkin hermo. Hän on hyvin rikkonainen ihminen. Olin itsekin, että sikäli pystyn jotenkin ymmärtämään häntä. Ikinä en kuitenkaan ole hylännyt ihmisiä, eli sen osalta en hyväksy tai ymmärrä hänen toimintaansa yhtään. En haluaisi häntä enää ystäväkseni. En tarvitse noin kylmiä ja epäluotettavia ihmisiä ympärilleni.
On tulkinnut terapeutin sanat ihan oikein, ikäviin ihmisiin saa ja kannattaa katkaista välit eikä heille tarvitse antaa selitystä.
En ole omasta mielestäni ikävä ihminen. Olimme hyvin läheisiä ystäviä ja hän halusi nähdä minua ihan omasta tahdostaan. Ei se ollut niin että olisin vain roikkunut hänessä. Mielestäni on aika edes vastuutonta terapeutilta kannustaa potilasta kilahtamaan ja polttamaan siltoja joka suuntaan. Tervehenkinen ihminen selvittää ja selittää asiat sen kanssa, jota kohtaan on jotain hampaankolossa.
Tämä on vain sun näkemyksesi etkä tiedä mitä ystäväsi ajattelee, paitsi jos osaisit tehdä tulkintoja hänen käytöksestään..
Mitä ihmeen tulkintoja pitäisi alkaa tekemään, kun toinen ei suostu puhumaan? Siinä on riski erittäin suurelle väärinymmärrykselle. Haasta vähän omaa ajatusmalliasi. Mistä lähtee tarpeesi piiloutua ja vältellä konflikteja?
Ystäväsi katkaisi välit tekstarilla ja sinä vielä mietit, että mitä tästä pitäisi tulkita?? Hän ei halua olla ystäväsi eikä ole sulle mitään selityksiä velkaa. Siinä kaikki mitä sun tarvii tietää.
Hyvin sanottu. Olisin voinut vastata samoin eräälle ripustautujalle, joka pyrki pakottaamaan minut ystäväksi, mutta en siinä vaihessa osannut noin selkeästi tuoda ajatuksiani ilmi. Piipitin vain, että olemme liian erilaisia :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap paljon tsemppiä sinulle! Onneks pääsit eroon sairaasta ihmisestä! Luepa täältä näiden traumaparantujien mielipiteitä, niin huomaat ettei heillä ole muuta tarkoitusta ihmisille kuin hyötyä heistä. Muut saa viskata menemään. Et tarvitse sellaista ihmistä elämääsi!
Nämä väkisinripustautujatko eivät halua hyötyä näistä ihmisistä, jotka yrittävät pyristellä irti? "Muttakun MINÄ haluan olla hänen ystävänsä vaikka väkisin, hän on minulle sen velkaa ja minä tarvitsen häntä eikä hän saa hylätä minua."
Olisitteko samaa mieltä, jos kyse olisi parisuhteesta, jossa toinen voi huonosti? Että pitää vaan sietää epämukavuutta, koska toinen ei halua lopettaa suhdetta?
Kukaan ei ole puhunut ripustautujista. Aiheena on se, että joku häipyy toisen elämästä äkkiarvaamatta. Ilman ennakkomerkkejä.
Usein häipymisen syynä on se, että toinen ripustautuu liikaa eikä mikään määrä puhetta saa häntä tajuamaan, että suhde ei ole terveellä pohjalla. Silloin on pakko vain pistää välit poikki, jotta oma mielenterveys ei kärsi.
t. eri
Ehkä kannataa vielä jatkaa sitä terapiaa, jos ei osaa käyttäytyä kuin aikuinen ihminen ja lopettaa ystävyyssuhdetta asiallisesti ja arvostavasti. Itsekkyyden selittelyjä tässä ketjussa riittää, mutta hylkääminen ilman kunnon keskustelua on vaan raukkamaista!
Tietoisku terapiahullulle: Kaikki eivät käy terapiassa, vaikka sinun elämääsi ei näköjään muuta mahdu kuin terapiasi. Nytkään et yhtään lukenut, mitä kirjoitettiin vaan rupesit vain jankkaamaan terapiasta. Vai onko se sinusta jotenkin arvostavaa ja asiallista käytöstä, jos ei kuuntele mitä ystävä sanoo?
Ap, et varmaan ole ennen joutunut reflektoimaan itseäsi. Nyt voisi olla sen paikka. Mieti, millainen olet ollut ja ota opiksesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap paljon tsemppiä sinulle! Onneks pääsit eroon sairaasta ihmisestä! Luepa täältä näiden traumaparantujien mielipiteitä, niin huomaat ettei heillä ole muuta tarkoitusta ihmisille kuin hyötyä heistä. Muut saa viskata menemään. Et tarvitse sellaista ihmistä elämääsi!
Nämä väkisinripustautujatko eivät halua hyötyä näistä ihmisistä, jotka yrittävät pyristellä irti? "Muttakun MINÄ haluan olla hänen ystävänsä vaikka väkisin, hän on minulle sen velkaa ja minä tarvitsen häntä eikä hän saa hylätä minua."
Olisitteko samaa mieltä, jos kyse olisi parisuhteesta, jossa toinen voi huonosti? Että pitää vaan sietää epämukavuutta, koska toinen ei halua lopettaa suhdetta?
Kukaan ei ole puhunut ripustautujista. Aiheena on se, että joku häipyy toisen elämästä äkkiarvaamatta. Ilman ennakkomerkkejä.
Usein häipymisen syynä on se, että toinen ripustautuu liikaa eikä mikään määrä puhetta saa häntä tajuamaan, että suhde ei ole terveellä pohjalla. Silloin on pakko vain pistää välit poikki, jotta oma mielenterveys ei kärsi.
t. eri
Ehkä kannataa vielä jatkaa sitä terapiaa, jos ei osaa käyttäytyä kuin aikuinen ihminen ja lopettaa ystävyyssuhdetta asiallisesti ja arvostavasti. Itsekkyyden selittelyjä tässä ketjussa riittää, mutta hylkääminen ilman kunnon keskustelua on vaan raukkamaista!
Miksi kuvittelet, että kaikki käyvät terapiassa, koska sinä käyt?
Kylläpä osui ja upposi 😂 Viittasin tässä ketjussa useiden "terapia selityksiin", ilmeisesti itsekin käyttäydyt niin itsekkäästi, kun noin reagoit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap paljon tsemppiä sinulle! Onneks pääsit eroon sairaasta ihmisestä! Luepa täältä näiden traumaparantujien mielipiteitä, niin huomaat ettei heillä ole muuta tarkoitusta ihmisille kuin hyötyä heistä. Muut saa viskata menemään. Et tarvitse sellaista ihmistä elämääsi!
Nämä väkisinripustautujatko eivät halua hyötyä näistä ihmisistä, jotka yrittävät pyristellä irti? "Muttakun MINÄ haluan olla hänen ystävänsä vaikka väkisin, hän on minulle sen velkaa ja minä tarvitsen häntä eikä hän saa hylätä minua."
Olisitteko samaa mieltä, jos kyse olisi parisuhteesta, jossa toinen voi huonosti? Että pitää vaan sietää epämukavuutta, koska toinen ei halua lopettaa suhdetta?
Kukaan ei ole puhunut ripustautujista. Aiheena on se, että joku häipyy toisen elämästä äkkiarvaamatta. Ilman ennakkomerkkejä.
Ja juuri se ennalta-arvaamattomuus ja ettei toiselta saa mitään selitystä jättää oikeasti syvät haavat! Miettikää vähän miten kohtelette ihmisiä! Jo vanha viisaus sanoo, että sen edestään löytää, minkä taakseen jättää. Tuskin kukaan haluaisi, että oma puoliso vaikka muuttaisi pois yhteisestä kodista eikä suostuisi vastaamaan sinulle edes yhdellä viestillä. Voisi olla vähän pöllämystynyt olo.
Joskus on vain pakko lähteä. Sellaista on elämä. Ei voi kuluttaa itseään puhki perustelemalla valintojaan, jos toinen ei ole halukas kuulemaan niitä perusteluja. Seinälle puhuminen on hyödytöntä.
Ennalta-arvaamattomuus tarkoittaa sitä, ettei ole saanut ennakkovaroitusta. Eli ei ole saanut sitä yhtäkään perustelua.
Olen eri, mutta on varmasti saanut ennakkovaroituksia jokainen. Mutta ne on jätetty huomiotta. Suurin osa koettaa vähentää yhteydenpitoa mutta sitä ei tajuta vinkiksi, että ystävyys on haalentunut.
Vähentynyt yhteydenpito voi tarkoittaa myös muuta, on kiireitä töissä tai kotona. Tuo on todella typerä esimerkki. Miksi aikuinen ihminen ei voisi sanoa suoraan ystävälleen, jos ei enää kiinnosta? Ei tarvitsisi yrittää tulkita jotain merkkejä, jotka tarkoittavat yhdelle yhtä ja toisella toista.
Tässä ketjussa on aika monta kertaa jo vastattu tuohon. Mutta otetaan vielä kerran kertauksena:
1. Toiselle on mahdotonta kertoa asioita, jos toinen keskittyy vain omaan itseensä
2. Kukaan ei ole velvollinen perustelemaan mitään, jos tietää, että vastaukseksi tulee vain huutoa ja haukkumista ja syyttelyä
3. Aikuinen ihminen ei ole tilivelvollinen kenellekään
1-3 minä-minä itsekkään ihmisen tekosyitä. Saat selitellä omaa huonoa käytöstäsi vaikka miten paljon, mutta silti se on raukkamaista.
Ai nyt sekin on jo vastapuolen syytä, että sinä et pysty keskittymään kuin omaan itseesi ja suutut, jos ystäväsi kertoo sinulle tunteistaan? Olet joko todella sekaisin päästäsi tai sitten vain jankkaat jankkaamisen ilosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jouduin kaykaisemaan välit lähimpiin ystäviini. Sitä ennen yritin keskustella heidän loukkaavasta käytöksestä. Minua pilkattiin huumorin varjolla, itse en voinut heittää heistä vitsiä ilman, että minulle suututtiin. Minua haukuttiin myös välillä suoraan. Toinen ystävä oli täysin rajaton, toisella oli huono itsetunto ja hän peitti sitä hyökkäävyydellä. Molemmat olivat kateellisia ja negatiivisia ihmisiä. He eivät mielestään ikinä kohdelleet minua huonosti. Terapiassa tajusin, ettei minun tarvitse sietää enää huonoa kohtelua ja lopetin yhteydenpidon. He varmaan syyttävät terapeuttiani ja kertoilevat muille, että olen niin sairas, että katkaisin sen takia välit. Olen todella onnellinen, että uskalsin lopulta katkaista välit, vaikka se teki kipeää. Nyt elämässäni on enemmän oikeasti empaattisia ja ihania ihmisiä, jotka eivät koe tarvetta lytätä minua.
Minullakin oli tällainen ystävä, joka ei varsinaisesti kohdellut minua huonosti, mutta oli valtavan negatiivinen ja haukkui jatkuvasti kaikkia, myös sellaisia ihmisiä, joista minä pidän. Oli liian raskasta kuunnella sellaista tilitystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap paljon tsemppiä sinulle! Onneks pääsit eroon sairaasta ihmisestä! Luepa täältä näiden traumaparantujien mielipiteitä, niin huomaat ettei heillä ole muuta tarkoitusta ihmisille kuin hyötyä heistä. Muut saa viskata menemään. Et tarvitse sellaista ihmistä elämääsi!
Nämä väkisinripustautujatko eivät halua hyötyä näistä ihmisistä, jotka yrittävät pyristellä irti? "Muttakun MINÄ haluan olla hänen ystävänsä vaikka väkisin, hän on minulle sen velkaa ja minä tarvitsen häntä eikä hän saa hylätä minua."
Olisitteko samaa mieltä, jos kyse olisi parisuhteesta, jossa toinen voi huonosti? Että pitää vaan sietää epämukavuutta, koska toinen ei halua lopettaa suhdetta?
Kukaan ei ole puhunut ripustautujista. Aiheena on se, että joku häipyy toisen elämästä äkkiarvaamatta. Ilman ennakkomerkkejä.
Usein häipymisen syynä on se, että toinen ripustautuu liikaa eikä mikään määrä puhetta saa häntä tajuamaan, että suhde ei ole terveellä pohjalla. Silloin on pakko vain pistää välit poikki, jotta oma mielenterveys ei kärsi.
t. eri
Ehkä kannataa vielä jatkaa sitä terapiaa, jos ei osaa käyttäytyä kuin aikuinen ihminen ja lopettaa ystävyyssuhdetta asiallisesti ja arvostavasti. Itsekkyyden selittelyjä tässä ketjussa riittää, mutta hylkääminen ilman kunnon keskustelua on vaan raukkamaista!
Miksi kuvittelet, että kaikki käyvät terapiassa, koska sinä käyt?
Kylläpä osui ja upposi 😂 Viittasin tässä ketjussa useiden "terapia selityksiin", ilmeisesti itsekin käyttäydyt niin itsekkäästi, kun noin reagoit.
Mitä sekoilet? Ei tässä olla mitään laivanupotusta pelaamassa, joten mikään ei nyt osunut eikä uponnut. Eikä siinä ole mitään itsekästä, jos kysyy kysymyksen. Se on keskustelua, joka on sinulle ilmeisesti vieras käsite.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap paljon tsemppiä sinulle! Onneks pääsit eroon sairaasta ihmisestä! Luepa täältä näiden traumaparantujien mielipiteitä, niin huomaat ettei heillä ole muuta tarkoitusta ihmisille kuin hyötyä heistä. Muut saa viskata menemään. Et tarvitse sellaista ihmistä elämääsi!
Nämä väkisinripustautujatko eivät halua hyötyä näistä ihmisistä, jotka yrittävät pyristellä irti? "Muttakun MINÄ haluan olla hänen ystävänsä vaikka väkisin, hän on minulle sen velkaa ja minä tarvitsen häntä eikä hän saa hylätä minua."
Olisitteko samaa mieltä, jos kyse olisi parisuhteesta, jossa toinen voi huonosti? Että pitää vaan sietää epämukavuutta, koska toinen ei halua lopettaa suhdetta?
Kukaan ei ole puhunut ripustautujista. Aiheena on se, että joku häipyy toisen elämästä äkkiarvaamatta. Ilman ennakkomerkkejä.
Usein häipymisen syynä on se, että toinen ripustautuu liikaa eikä mikään määrä puhetta saa häntä tajuamaan, että suhde ei ole terveellä pohjalla. Silloin on pakko vain pistää välit poikki, jotta oma mielenterveys ei kärsi.
t. eri
Ehkä kannataa vielä jatkaa sitä terapiaa, jos ei osaa käyttäytyä kuin aikuinen ihminen ja lopettaa ystävyyssuhdetta asiallisesti ja arvostavasti. Itsekkyyden selittelyjä tässä ketjussa riittää, mutta hylkääminen ilman kunnon keskustelua on vaan raukkamaista!
Ihmisen kanssa ei voi keskustella, jos reaktio on tuollainen kuin sinulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi asia mikä voi tuoda helpotusta on ymmärtää että tutlimusten mukaan suomalaiset ovat epäempaattinen kansa. Tämä on surullista mutta niin paljon näkyy tapauksia että vaan hylätään ja suljetaan lauman ulkopuolelle mitä vähäisimmistä
syistä. On sitten ystävä tai sukulainen tai läheinen perheenjäsen.Olemme metsäläisiä ja sodan traumat siihen päälle joten julmuutta esiintyy paljon ja sitä ei voi välttää.
Hieman eri tilanne maissa joissa sivistystä, sosiaalisuutta ja vahvoja tapoja hyväksyä erilaisuutta ja selvittää ongelmia rehellisesti ihmisten kesken.
Naurettavaa vedota johonkin sodan traumoihin, kun viimeisimmän sodan päättymisestä on niin kauan, että hyvin harva on sotaa kokenut. Ei se, että isoisän isä oli sodassa ole mikään trauma.
Monen vanhempi on sota-ajan ihmisen kasvattama. Nämä sotatraumat ovat vaikuttaneet siihen kasvatukseen voimakkaasti ja niinpä traumat ovat siirtyneet seuraavalle sukupolvelle, jolle on siitä johtuen tullut mm. kovuutta ja tunnekylmyyttä ja turvattomuutta. Tämä on sitten vielä tottakai vaikuttanut vielä seuravankin sukupolven kasvatukseen ja lapsuuteen. Että kyllä, sota-ajan traumat ovat kauaskantoisia ja voimakkaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne traumat pitäisi nimenomaan käsitellä siellä terapiassa, niin ettei viattomien kaverien tarvitse joutua välien katkaisun ja muun "kostotoiminnan" välilliseksi kohteeksi. Tuohan on ihan klassista toimintaa, että purkaa omia traumojaan ympärillä oleviin ihmisiin.
Olen traumaterapiassa ja kyllä siinä on oleellinen tavoite, että poistan haitalliset ihmiset joko kokonaan elämästäni tai luon suhteen heihin uudelleen tavalla, joka ei riko minun rajojani. Se ei ole mitään kostotoimintaa vaan omasta hyvinvoinnistaan vastaamista ja mielenterveytensä rakentamista. Traumatisoituneet ihmiset ovat monesti olleet ihan liian joustavia kynnysmattoja.
No minä en tämän henkilön YSTÄVÄNÄ ollut todellakaan hänen traumojensa aiheuttaja. Traumat olivat syntyneet hänen lapsuudessaan, kun hän kasvoi kahden vakavasti mielenterveydeltään sairaan vanhemman kanssa, joista toinen tappoi itsensä. Aika narsistista ajatella, että terapian aloitettua ne omat (traumojen myötä kieroutuneet) tunteet olisivat jotenkin ainut totuus, ja että ihmiset voi jaotella "haitallisiin" ja "hyödyllisiin". Mikä terapiasuuntaus se tuollainen on?? Ihan sairasta.
Kuulostat sellaiselta ihmiseltä, johon itseni olisi ehkä pakko katkaista välit tai ottaa ainakin iso etäisyys. Suhtaudut aika kärkkäästi, kontrolloivasti ja vahvasti toisen henkilökohtaisiin ja elämänsä vaikeimpiin asioihin. Lisäksi on otettava huomioon se tosiseikka, että sinä et ole ammattilainen hoitohenkilö ja vaikka olisit, sitä ei olisi hyvä sekoittaa ystävyyteen.
Todellakin! Aivan kamalaa tekstiä, röyhkeää, ilkeää, törkeää tekstiä viesti toisensa perään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katkeruus ja viha tuntuvat vähän ylimitoitetuilta reaktioilta. Ystävyys on kuitenkin vastavuoroista eikä koskaan pakollista. Sellaisiakin ihmisiä on, jotka olettavat voivansa pakottaa toisen ystävyyteen, vaikka tämä monin eri tavoin olisi yrittänyt viestiä haluavansa vain tuttavuutta.
Kyllä syy ystävyyden katkeamiseen useimmiten löytyy peilistä, ellei mitään ulkoista syytä ole olemassa. Tuskin olet mikään hyvä ystävä ollut, jos häntä noin vihaat, entistä ystävääsi. Vain siksi, ettei enää suostu olemaan ystäväsi. Minusta se kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, sillä ystävälle toivoo hyvää ja häntä arvostaa. Ystävä ei ole sätkynukke, jota sinun pitäisi voida käskeä.
Yllättävästi olen tavannut kuvatun kaltaisen ihmisen itsekin. Ensin oli vaikea uskoa, että tuolla tavalla ajattelevia ihmisiä ylipäätään on olemassa. Hän liimaantui kiinni kuin takiainen ja koetti painostaa yhteydenpitoon.
Samaa mietin. Ystävyyden katketessa voi olla surullinen ja haikea olo. Mutta jos on vihainen ja katkera, niin ne ovat enemmän tunteita jotka voisivat liittyä pitkän parisuhteen päättymiseen esim pettämisen takia. Kertoo sellaisesta omistushalusta, että se voi olla syy miksi ystävyyssuhde muuttui liian raskaaksi toiselle osapuolelle. Harva aikuinen kuitenkaan haluaa niin intensiivisiä ystävyyssuhteita, että niiden lopettaminen nähdään petoksena.
Onko sinulle läheistä ystävää? Voitko oikeasti käsi sydämellä sanoa, että jos hän vain katoaisi yhtäkkiä elämästäsi mitään selitystä antamatta, niin tuntisit ainoastaan haikeutta ja surua? Mutta ilmeisesti viestistäsi päätellen sinulla ei olekaan kovin niin läheisiä ystäviä, joten ehkä sinun on hankala samaistua tilanteeseen.
Ystävyyyden päättyminen on ihan luonnollista ja tapahtuu monista eri syistä. Äkillinen läheisen ystävyyden katkaiseminen ilman selitystä on sen sijaan eri asia, sen on vähän poikeuksellista ja voi olla repivääkin ja ihan normaalia että tulee esim. vihankin tunteita. Ei sellainen kerro itsessään kyllä mitään mistään omistushalusta. Aloituksesta mistään muustakaan näin ei ollut pääteltävissä mielestäni.
Moni myös automaattisesti näyttää ajattelevan, että ap:n täytyy olla ollut toiminut eriyisen ikävästi tai muuten olla ikävä ja huonosti käyttäytyvä ihminen. Kyllä kuitenkin on ihan yhtä mahdollista se, että se toinen osapuoli on ollut se ikävä tässä. Tai jotain muuta. Ei ole mielestäni ihan normaalia katkaista läheistä ystävyyttä ilman mitään selitystä. Ja kyllä, se on verrattavissa mielestäni myös parisuhteen päättämiseen samalla tavoin. Sellainen voi olla vaikeaa ja vaikeuttaa asian käsittelyä.
(ps. Läheien ystävyyssuhde ei myöskään ole mitenkään sama asia kuin "intensiivinen".)
En tiedä kuinka läheistä ystävyyssuhdetta tarkoitat. Mutta jos puolisoni lähtisi, en tuntisi vihaa enkä katkeruutta häntä kohtaan. Hän saa mennä, jos tahtoo. Olisin surullinen ja ikävöisin. Mutta en olisi vihainen.
Enkä halua lähipiiriini ihmisiä jotka tulisivat katkeraksi tai vihaiseksi minua kohtaan, jos en haluaisi enää olla läheisissä väleissä. Tuollaiset ihmiset ovat ahdistavia.
Syyllisen etsiminen tällaisessa on täysin turhaa. Kummallakin osapuolella on oma näkökulmansa eikä tässä ole hyvistä ja pahista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä tästä!
Voisiko joku terapeutti kommentoida asiaa. Miten ihmeessä aina neuvoksi annetaan terapiassa käyvälle että senkun teet ja hylkäät - sinulla on oikeus
Eli raha puhuu -terapeutti toistaa tarinaa minkä potilas haluaa kuulla jotta ei siirrytä epämukavuusalueelle jossa potilas joutuisi todella kasvamaan ja kohtaaamaan haastavan tilanteen ja itselleen vaikean ihmisen.
Vastuutonta terapeutilta - potilas ei kehity ja hänen lähipiirissään olevat ihmiset voivat kärsiä syvästi.
Minulla on ihan huippu terapeutti ja nimenomaan mennään epämukavuusalueille, mutta ihan oleellinen osa kasvua on se, että vaikeat ihmiset poistetaan elämästä eikä niitä opetella sietämään. Miksi pitäisi? Siksihän sitä on sairastunut, että on sietänyt heitä, ei sitä parane sietämällä vielä enemmän vaan ĺopettamalla sietämisen.
Oletko oikeasti sitä mieltä, että ystävät sairastuttavat ihmisen? Ehkä teidänkaltaisilla ei pitäisi olla yhtään ystävää, koska ette sellaisia ansaitse. Itsellänikin on traumataustaa, mutta se ei ole johtanut narsistiseen käytökseen. Olen jopa selvittänyt asiat niiden ihmisten kanssa, jotka ne traumat minulle aiheuttivat. Ja jopa - ei ole ollut tarvetta katkaista välejä kenenkään! Enkä näe ihmisiä noin ikävinä kuin sinä. Pikemminkin koen empatiaa jokaista kohtaan, koska kenenkään elämä ei ole yhtä kevyttä tanssahtelua.
Kuulostat edelleen läheisriippuvalta tai taipuvaiselta sellaiseen. Ei ole narsistista vaan tervettä käytöstä pitää oma itsensä ykkösenä, se on jokaisen velvollisuus ja moni tekee niin luonnostaan. Empatiaa voi kokea etäältäkin altistamatta itseään toiselle ihmiselle. Sitten, kun sinulla tulee eteen se piste, että sinä et enää voi ottaa lisää kuormaa siitä, että kenenkään elämä ei ole kevyttä tanssahtelua niin katsotaan asiaa uudelleen.
Sori, jos viesti menee metsään, mutta tältä viestisi kuulostaa.
Sinä kuulostat tyypilliseltä minä itse ykkönen ensin ei muita maailmassa -tyypiltä. Ystävän hylkääminen ilman selitystä on aina paskamaista.
Itse olen/olin luultavasti tuollainen "kadonnut ystävä". Kyseessä oli traumaperäinen stressihäiriö, masennus ja sosiaalisten tilanteiden pelko. Nykyään jo jaksaisinkin pitää yhteyttä ystäviin, jos niitä olisi vielä jäljellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi asia mikä voi tuoda helpotusta on ymmärtää että tutlimusten mukaan suomalaiset ovat epäempaattinen kansa. Tämä on surullista mutta niin paljon näkyy tapauksia että vaan hylätään ja suljetaan lauman ulkopuolelle mitä vähäisimmistä
syistä. On sitten ystävä tai sukulainen tai läheinen perheenjäsen.Olemme metsäläisiä ja sodan traumat siihen päälle joten julmuutta esiintyy paljon ja sitä ei voi välttää.
Hieman eri tilanne maissa joissa sivistystä, sosiaalisuutta ja vahvoja tapoja hyväksyä erilaisuutta ja selvittää ongelmia rehellisesti ihmisten kesken.
Naurettavaa vedota johonkin sodan traumoihin, kun viimeisimmän sodan päättymisestä on niin kauan, että hyvin harva on sotaa kokenut. Ei se, että isoisän isä oli sodassa ole mikään trauma.
Monen vanhempi on sota-ajan ihmisen kasvattama. Nämä sotatraumat ovat vaikuttaneet siihen kasvatukseen voimakkaasti ja niinpä traumat ovat siirtyneet seuraavalle sukupolvelle, jolle on siitä johtuen tullut mm. kovuutta ja tunnekylmyyttä ja turvattomuutta. Tämä on sitten vielä tottakai vaikuttanut vielä seuravankin sukupolven kasvatukseen ja lapsuuteen. Että kyllä, sota-ajan traumat ovat kauaskantoisia ja voimakkaita.
Aika heikosti menee, jos yli 80v sitten tapahtuneet asiat vielä ovat noin suuressa roolissa omassa elämässä. Olisi korkea aika GET OVER IT niin kuin eräskin ministeri totesi. Ei huonoa käytöstä voi jatkuvasti perustella sillä, että "mutkun oli se sota ennen kuin mun äitikään edes syntyi" jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap paljon tsemppiä sinulle! Onneks pääsit eroon sairaasta ihmisestä! Luepa täältä näiden traumaparantujien mielipiteitä, niin huomaat ettei heillä ole muuta tarkoitusta ihmisille kuin hyötyä heistä. Muut saa viskata menemään. Et tarvitse sellaista ihmistä elämääsi!
Nämä väkisinripustautujatko eivät halua hyötyä näistä ihmisistä, jotka yrittävät pyristellä irti? "Muttakun MINÄ haluan olla hänen ystävänsä vaikka väkisin, hän on minulle sen velkaa ja minä tarvitsen häntä eikä hän saa hylätä minua."
Olisitteko samaa mieltä, jos kyse olisi parisuhteesta, jossa toinen voi huonosti? Että pitää vaan sietää epämukavuutta, koska toinen ei halua lopettaa suhdetta?
Kukaan ei ole puhunut ripustautujista. Aiheena on se, että joku häipyy toisen elämästä äkkiarvaamatta. Ilman ennakkomerkkejä.
Ja juuri se ennalta-arvaamattomuus ja ettei toiselta saa mitään selitystä jättää oikeasti syvät haavat! Miettikää vähän miten kohtelette ihmisiä! Jo vanha viisaus sanoo, että sen edestään löytää, minkä taakseen jättää. Tuskin kukaan haluaisi, että oma puoliso vaikka muuttaisi pois yhteisestä kodista eikä suostuisi vastaamaan sinulle edes yhdellä viestillä. Voisi olla vähän pöllämystynyt olo.
Joskus on vain pakko lähteä. Sellaista on elämä. Ei voi kuluttaa itseään puhki perustelemalla valintojaan, jos toinen ei ole halukas kuulemaan niitä perusteluja. Seinälle puhuminen on hyödytöntä.
Ennalta-arvaamattomuus tarkoittaa sitä, ettei ole saanut ennakkovaroitusta. Eli ei ole saanut sitä yhtäkään perustelua.
Olen eri, mutta on varmasti saanut ennakkovaroituksia jokainen. Mutta ne on jätetty huomiotta. Suurin osa koettaa vähentää yhteydenpitoa mutta sitä ei tajuta vinkiksi, että ystävyys on haalentunut.
Vähentynyt yhteydenpito voi tarkoittaa myös muuta, on kiireitä töissä tai kotona. Tuo on todella typerä esimerkki. Miksi aikuinen ihminen ei voisi sanoa suoraan ystävälleen, jos ei enää kiinnosta? Ei tarvitsisi yrittää tulkita jotain merkkejä, jotka tarkoittavat yhdelle yhtä ja toisella toista.
Tässä ketjussa on aika monta kertaa jo vastattu tuohon. Mutta otetaan vielä kerran kertauksena:
1. Toiselle on mahdotonta kertoa asioita, jos toinen keskittyy vain omaan itseensä
2. Kukaan ei ole velvollinen perustelemaan mitään, jos tietää, että vastaukseksi tulee vain huutoa ja haukkumista ja syyttelyä
3. Aikuinen ihminen ei ole tilivelvollinen kenellekään
1-3 minä-minä itsekkään ihmisen tekosyitä. Saat selitellä omaa huonoa käytöstäsi vaikka miten paljon, mutta silti se on raukkamaista.
??? Oliskohan nyt terapia tarpeen siihenkin suuntaan.
Alue: Aihe vapaa
Aivan. Haluaako nämä tyypit tosiaan kuulla olevansa itsekeskeisiä, rasittavia pahan puhujia tms. ikäviä luonnehdintoja vai onko sittenkin parempi kohteliaasti sanoa, että olemme liian erilaisia tai hiivuttaa kanssakäyminen tai lopettaa se kuin seinään.
Anna kun arvaan. Kun tai jos todellisen syyn sanoo, niin tämä hankala ihminen saisi siitä syyn riidellä ja levitellä riita vielä kaikkien korviin. Koska kykyä asettua toisen asemaan ei ole eikä siksi kykyä myöskään vastavuoroiseen ystävyyteen. Mitään muuta ei osata kuin syyllistää se, joka hänen persoonaansa ja toimintatapaansa väsyy.