Miten päästä yli siitä että läheisin ystävä on katkaissut selittämättä välit?

Vierailija kirjoitti:

Itse olen jättänyt kavereita/tuttavia (olivat tällä rajalla ehkä vielä) kun huomasin vähän piikittelevää ja naljailevaa asennetta, ehkä kateudesta johtuvaa mua kohtaan. Samalla se oli elämänmuutos ja jätin vanhaa negatiivista muutenkin taakseni. Eli tuo teoria voi hyvin pitää paikkansa että jätti vanhaa taakseen. Olin tuttavuuden aikana mm.masentunut ja lopulta pääsin toksisista ajatusmalleista eroon. Ei siinä halua jonkun vetävän alas. Sama jos tutuista paljastuu vaikka rikostaustaa. Kaikki toksisuus kauas kiitos.

Yksi iso ongelma on myös jos ihmiset ei anna toisten muuttua. En ole enää niin kuin ennen mutta kouluaikaisten kavereiden mielessä olen aina se sen ajan ihminen. Vaikka niin paljon tapahtunut. On ikävää jos se kuva on vielä lisäksi negatiivinen. Ei ne oikeita ystäviä toki olleetkaan. Sekin on ollut syynä kun olen tajunnut että no ei tuo ole oikea ystävä. Esim. Vastavuoroisuuden puute tai naljailu saa tajuamaan sen. Sitten on helpompi jatkaa eteenpäin.

Minäkin mietin silti yhä miksi vanha kaverini muuttui naljailevaksi minua kohtaan. Mitä minä tein väärin jne, vaikka vika voi olla hänessäkin. Että miten pääsee täysin yli, en tiedä

Tuo naljailu ja vittuilu johtuu useimmiten siitä että ystävä on alkanut kadehtia eikä enää pysty sitä salaamaan.

Hyvät traumaihmiset, yrittäkää lukea kommentit sanasta sanaan ja kiinnittää huomiota sanavalintoihin. Niin puhuttaisiin edes samasta aiheesta, eikä ketju olisi teidän vänkäämistä ja projisointia.

Muistakaapa traumatisoitujat, että kukaan ihminen ei ole olemassa täällä maailmassa sinua varten. Kenelläkään ei siis ole velvollisuutta roikkua teidän elämässänne, jos ei itse koe sitä hyväksi vaihtoehdoksi. Eikä kenelläkään ole mitään velvollisuutta selitellä tekemisiään teille. Jokainen vastaa itse omasta elämästään ja omista valinnoistaan. Jos saat traumoja "hylkäämisestä", on sinun vastuullasi käsitellä ne. Ei ne syyttelemällä parane. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap paljon tsemppiä sinulle! Onneks pääsit eroon sairaasta ihmisestä! Luepa täältä näiden traumaparantujien mielipiteitä, niin huomaat ettei heillä ole muuta tarkoitusta ihmisille kuin hyötyä heistä. Muut saa viskata menemään. Et tarvitse sellaista ihmistä elämääsi!

Nämä väkisinripustautujatko eivät halua hyötyä näistä ihmisistä, jotka yrittävät pyristellä irti? "Muttakun MINÄ haluan olla hänen ystävänsä vaikka väkisin, hän on minulle sen velkaa ja minä tarvitsen häntä eikä hän saa hylätä minua."

Olisitteko samaa mieltä, jos kyse olisi parisuhteesta, jossa toinen voi huonosti? Että pitää vaan sietää epämukavuutta, koska toinen ei halua lopettaa suhdetta?

Kukaan ei ole puhunut ripustautujista. Aiheena on se, että joku häipyy toisen elämästä äkkiarvaamatta. Ilman ennakkomerkkejä.

Ja juuri se ennalta-arvaamattomuus ja ettei toiselta saa mitään selitystä jättää oikeasti syvät haavat! Miettikää vähän miten kohtelette ihmisiä! Jo vanha viisaus sanoo, että sen edestään löytää, minkä taakseen jättää. Tuskin kukaan haluaisi, että oma puoliso vaikka muuttaisi pois yhteisestä kodista eikä suostuisi vastaamaan sinulle edes yhdellä viestillä. Voisi olla vähän pöllämystynyt olo.

Joskus on vain pakko lähteä. Sellaista on elämä. Ei voi kuluttaa itseään puhki perustelemalla valintojaan, jos toinen ei ole halukas kuulemaan niitä perusteluja. Seinälle puhuminen on hyödytöntä. 

Ennalta-arvaamattomuus tarkoittaa sitä, ettei ole saanut ennakkovaroitusta. Eli ei ole saanut sitä yhtäkään perustelua.

MIllainen sen varoituksen tulisi olla? Että nyt vaan tiedoksi, että vuodenvaihteessa sitten muuttuu tämä meidän juttu niin, että ensi vuonna ei olla yhteyksissä? Shokkinahan nuo tuppaavat tulemaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap paljon tsemppiä sinulle! Onneks pääsit eroon sairaasta ihmisestä! Luepa täältä näiden traumaparantujien mielipiteitä, niin huomaat ettei heillä ole muuta tarkoitusta ihmisille kuin hyötyä heistä. Muut saa viskata menemään. Et tarvitse sellaista ihmistä elämääsi!

Nämä väkisinripustautujatko eivät halua hyötyä näistä ihmisistä, jotka yrittävät pyristellä irti? "Muttakun MINÄ haluan olla hänen ystävänsä vaikka väkisin, hän on minulle sen velkaa ja minä tarvitsen häntä eikä hän saa hylätä minua."

Olisitteko samaa mieltä, jos kyse olisi parisuhteesta, jossa toinen voi huonosti? Että pitää vaan sietää epämukavuutta, koska toinen ei halua lopettaa suhdetta?

Kukaan ei ole puhunut ripustautujista. Aiheena on se, että joku häipyy toisen elämästä äkkiarvaamatta. Ilman ennakkomerkkejä.

Usein häipymisen syynä on se, että toinen ripustautuu liikaa eikä mikään määrä puhetta saa häntä tajuamaan, että suhde ei ole terveellä pohjalla. Silloin on pakko vain pistää välit poikki, jotta oma mielenterveys ei kärsi. 

t. eri

Olen eri kommentoija kuin tuo mihin vastaat, mutta olen aivan samaa mieltä. Kun häipyy syytä kertomatta, on takana hyvin usein se, että ripustautuja vaatii selityksiä ja heittäytyy kaikin tavoin hankalaksi syyllistäen ja velvoittaen ystävyyden jatkumiseen. Sen takia on parempi vain jättää ne selitykset sanomatta.

Niin, parempi ehkä sinulle. Mutta ei reilua toista kohtaan, eikä missään nimessä parempaa käytöstä objektiivisesti tarkasteltuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap paljon tsemppiä sinulle! Onneks pääsit eroon sairaasta ihmisestä! Luepa täältä näiden traumaparantujien mielipiteitä, niin huomaat ettei heillä ole muuta tarkoitusta ihmisille kuin hyötyä heistä. Muut saa viskata menemään. Et tarvitse sellaista ihmistä elämääsi!

Nämä väkisinripustautujatko eivät halua hyötyä näistä ihmisistä, jotka yrittävät pyristellä irti? "Muttakun MINÄ haluan olla hänen ystävänsä vaikka väkisin, hän on minulle sen velkaa ja minä tarvitsen häntä eikä hän saa hylätä minua."

Olisitteko samaa mieltä, jos kyse olisi parisuhteesta, jossa toinen voi huonosti? Että pitää vaan sietää epämukavuutta, koska toinen ei halua lopettaa suhdetta?

Kukaan ei ole puhunut ripustautujista. Aiheena on se, että joku häipyy toisen elämästä äkkiarvaamatta. Ilman ennakkomerkkejä.

Ja juuri se ennalta-arvaamattomuus ja ettei toiselta saa mitään selitystä jättää oikeasti syvät haavat! Miettikää vähän miten kohtelette ihmisiä! Jo vanha viisaus sanoo, että sen edestään löytää, minkä taakseen jättää. Tuskin kukaan haluaisi, että oma puoliso vaikka muuttaisi pois yhteisestä kodista eikä suostuisi vastaamaan sinulle edes yhdellä viestillä. Voisi olla vähän pöllämystynyt olo.

Joskus on vain pakko lähteä. Sellaista on elämä. Ei voi kuluttaa itseään puhki perustelemalla valintojaan, jos toinen ei ole halukas kuulemaan niitä perusteluja. Seinälle puhuminen on hyödytöntä. 

Ennalta-arvaamattomuus tarkoittaa sitä, ettei ole saanut ennakkovaroitusta. Eli ei ole saanut sitä yhtäkään perustelua.

Olen eri, mutta on varmasti saanut ennakkovaroituksia jokainen. Mutta ne on jätetty huomiotta. Suurin osa koettaa vähentää yhteydenpitoa mutta sitä ei tajuta vinkiksi, että ystävyys on haalentunut.

Annat vain olla. Ihmiset kasvavat erilleen joskus,ei siihen ihmeempää draamaa tarvita. Rakkautta on myös antaa mennä eikä tarrautua kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Muistakaapa traumatisoitujat, että kukaan ihminen ei ole olemassa täällä maailmassa sinua varten. Kenelläkään ei siis ole velvollisuutta roikkua teidän elämässänne, jos ei itse koe sitä hyväksi vaihtoehdoksi. Eikä kenelläkään ole mitään velvollisuutta selitellä tekemisiään teille. Jokainen vastaa itse omasta elämästään ja omista valinnoistaan. Jos saat traumoja "hylkäämisestä", on sinun vastuullasi käsitellä ne. Ei ne syyttelemällä parane. 

Se joka käyttäytyy toksisesti, kuten hylkää ystäviään kun on hyötynyt heistä riittävästi, on yleensä se traumataustainen. Hänellä ei ole empatiakykyä muita kohtaan, sillä häntä on kohdeltu lapsuudessa rakkaudettomasti

Vierailija kirjoitti:

Älkää kerätkö itsellenne huonoa karmaa kohtelemalla ihmisiä epäkunnioittavasti! Olipa kyse sitten siitä, että on rääväsuu tai että nakkaa inmisiä menemään.

En usko karmaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap paljon tsemppiä sinulle! Onneks pääsit eroon sairaasta ihmisestä! Luepa täältä näiden traumaparantujien mielipiteitä, niin huomaat ettei heillä ole muuta tarkoitusta ihmisille kuin hyötyä heistä. Muut saa viskata menemään. Et tarvitse sellaista ihmistä elämääsi!

Nämä väkisinripustautujatko eivät halua hyötyä näistä ihmisistä, jotka yrittävät pyristellä irti? "Muttakun MINÄ haluan olla hänen ystävänsä vaikka väkisin, hän on minulle sen velkaa ja minä tarvitsen häntä eikä hän saa hylätä minua."

Olisitteko samaa mieltä, jos kyse olisi parisuhteesta, jossa toinen voi huonosti? Että pitää vaan sietää epämukavuutta, koska toinen ei halua lopettaa suhdetta?

Kukaan ei ole puhunut ripustautujista. Aiheena on se, että joku häipyy toisen elämästä äkkiarvaamatta. Ilman ennakkomerkkejä.

Ja juuri se ennalta-arvaamattomuus ja ettei toiselta saa mitään selitystä jättää oikeasti syvät haavat! Miettikää vähän miten kohtelette ihmisiä! Jo vanha viisaus sanoo, että sen edestään löytää, minkä taakseen jättää. Tuskin kukaan haluaisi, että oma puoliso vaikka muuttaisi pois yhteisestä kodista eikä suostuisi vastaamaan sinulle edes yhdellä viestillä. Voisi olla vähän pöllämystynyt olo.

Joskus on vain pakko lähteä. Sellaista on elämä. Ei voi kuluttaa itseään puhki perustelemalla valintojaan, jos toinen ei ole halukas kuulemaan niitä perusteluja. Seinälle puhuminen on hyödytöntä. 

Ennalta-arvaamattomuus tarkoittaa sitä, ettei ole saanut ennakkovaroitusta. Eli ei ole saanut sitä yhtäkään perustelua.

Ja haluttomuus kuulla perusteluja tarkoittaa sitä, että perusteluja on kyllä tullut, mutta ne eivät ole menneet perille. Eli se, että ihminen luulee, ettei ole saanut perusteluja ei kaikissa tapauksissa tarkoita sitä, ettei perusteluja ole annettu. Aika monilta unohtuu kuunteluntaito sinä kohtaa kun omat traumat ja kokemukset valtaavat koko mielen. Huomaa tässäkin ketjussa erittäin hyvin, että korvat/silmät menevät tehokkaasti kiinni, kun vastapuolen pointti ei ole sitä, mitä haluaa kuulla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap paljon tsemppiä sinulle! Onneks pääsit eroon sairaasta ihmisestä! Luepa täältä näiden traumaparantujien mielipiteitä, niin huomaat ettei heillä ole muuta tarkoitusta ihmisille kuin hyötyä heistä. Muut saa viskata menemään. Et tarvitse sellaista ihmistä elämääsi!

Nämä väkisinripustautujatko eivät halua hyötyä näistä ihmisistä, jotka yrittävät pyristellä irti? "Muttakun MINÄ haluan olla hänen ystävänsä vaikka väkisin, hän on minulle sen velkaa ja minä tarvitsen häntä eikä hän saa hylätä minua."

Olisitteko samaa mieltä, jos kyse olisi parisuhteesta, jossa toinen voi huonosti? Että pitää vaan sietää epämukavuutta, koska toinen ei halua lopettaa suhdetta?

Kukaan ei ole puhunut ripustautujista. Aiheena on se, että joku häipyy toisen elämästä äkkiarvaamatta. Ilman ennakkomerkkejä.

Ja juuri se ennalta-arvaamattomuus ja ettei toiselta saa mitään selitystä jättää oikeasti syvät haavat! Miettikää vähän miten kohtelette ihmisiä! Jo vanha viisaus sanoo, että sen edestään löytää, minkä taakseen jättää. Tuskin kukaan haluaisi, että oma puoliso vaikka muuttaisi pois yhteisestä kodista eikä suostuisi vastaamaan sinulle edes yhdellä viestillä. Voisi olla vähän pöllämystynyt olo.

Joskus on vain pakko lähteä. Sellaista on elämä. Ei voi kuluttaa itseään puhki perustelemalla valintojaan, jos toinen ei ole halukas kuulemaan niitä perusteluja. Seinälle puhuminen on hyödytöntä. 

Ennalta-arvaamattomuus tarkoittaa sitä, ettei ole saanut ennakkovaroitusta. Eli ei ole saanut sitä yhtäkään perustelua.

Olen eri, mutta on varmasti saanut ennakkovaroituksia jokainen. Mutta ne on jätetty huomiotta. Suurin osa koettaa vähentää yhteydenpitoa mutta sitä ei tajuta vinkiksi, että ystävyys on haalentunut.

Miten se on niin vaikea uskoa, että kyllä joillain vain napsahtaa päässä ja katkovat välejä ilman mitään keskustelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katkeruus ja viha tuntuvat vähän ylimitoitetuilta reaktioilta. Ystävyys on kuitenkin vastavuoroista eikä koskaan pakollista. Sellaisiakin ihmisiä on, jotka olettavat voivansa pakottaa toisen ystävyyteen, vaikka tämä monin eri tavoin olisi yrittänyt viestiä haluavansa vain tuttavuutta.

Kyllä syy ystävyyden katkeamiseen useimmiten löytyy peilistä, ellei mitään ulkoista syytä ole olemassa. Tuskin olet mikään hyvä ystävä ollut, jos häntä noin vihaat, entistä ystävääsi. Vain siksi, ettei enää suostu olemaan ystäväsi. Minusta se kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, sillä ystävälle toivoo hyvää ja häntä arvostaa. Ystävä ei ole sätkynukke, jota sinun pitäisi voida käskeä.

Yllättävästi olen tavannut kuvatun kaltaisen ihmisen itsekin. Ensin oli vaikea uskoa, että tuolla tavalla ajattelevia ihmisiä ylipäätään on olemassa. Hän liimaantui kiinni kuin takiainen ja koetti painostaa yhteydenpitoon.

Samaa mietin. Ystävyyden katketessa voi olla surullinen ja haikea olo. Mutta jos on vihainen ja katkera, niin ne ovat enemmän tunteita jotka voisivat liittyä pitkän parisuhteen päättymiseen esim pettämisen takia. Kertoo sellaisesta omistushalusta, että se voi olla syy miksi ystävyyssuhde muuttui liian raskaaksi toiselle osapuolelle. Harva aikuinen kuitenkaan haluaa niin intensiivisiä ystävyyssuhteita, että niiden lopettaminen nähdään petoksena.

Onko sinulle läheistä ystävää? Voitko oikeasti käsi sydämellä sanoa, että jos hän vain katoaisi yhtäkkiä elämästäsi mitään selitystä antamatta, niin tuntisit ainoastaan haikeutta ja surua? Mutta ilmeisesti viestistäsi päätellen sinulla ei olekaan kovin niin läheisiä ystäviä, joten ehkä sinun on hankala samaistua tilanteeseen.

Ystävyyyden päättyminen on ihan luonnollista ja tapahtuu monista eri syistä. Äkillinen läheisen ystävyyden katkaiseminen ilman selitystä on sen sijaan eri asia, sen on vähän poikeuksellista ja voi olla repivääkin ja ihan normaalia että tulee esim. vihankin tunteita. Ei sellainen kerro itsessään kyllä mitään mistään omistushalusta. Aloituksesta mistään muustakaan näin ei ollut pääteltävissä mielestäni.

Moni myös automaattisesti näyttää ajattelevan, että ap:n täytyy olla ollut toiminut eriyisen ikävästi tai muuten olla ikävä ja huonosti käyttäytyvä ihminen. Kyllä kuitenkin on ihan yhtä mahdollista se, että se toinen osapuoli on ollut se ikävä tässä. Tai jotain muuta. Ei ole mielestäni ihan normaalia katkaista läheistä ystävyyttä ilman mitään selitystä. Ja kyllä, se on verrattavissa mielestäni myös parisuhteen päättämiseen samalla tavoin. Sellainen voi olla vaikeaa ja vaikeuttaa asian käsittelyä.

(ps. Läheien ystävyyssuhde ei myöskään ole mitenkään sama asia kuin "intensiivinen".)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistakaapa traumatisoitujat, että kukaan ihminen ei ole olemassa täällä maailmassa sinua varten. Kenelläkään ei siis ole velvollisuutta roikkua teidän elämässänne, jos ei itse koe sitä hyväksi vaihtoehdoksi. Eikä kenelläkään ole mitään velvollisuutta selitellä tekemisiään teille. Jokainen vastaa itse omasta elämästään ja omista valinnoistaan. Jos saat traumoja "hylkäämisestä", on sinun vastuullasi käsitellä ne. Ei ne syyttelemällä parane. 

Se joka käyttäytyy toksisesti, kuten hylkää ystäviään kun on hyötynyt heistä riittävästi, on yleensä se traumataustainen. Hänellä ei ole empatiakykyä muita kohtaan, sillä häntä on kohdeltu lapsuudessa rakkaudettomasti

Miksi et lukenut viestiä, johon vastasit, vaan hyökkäsit haukkumaan ilman perusteita? 

Ehkä voidaan agree to disagree? Muutaman mielestä ei ole olemassa ghostaamista ja muutaman mielestä on. Koska ei tämä keskustelu etene mihinkään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistakaapa traumatisoitujat, että kukaan ihminen ei ole olemassa täällä maailmassa sinua varten. Kenelläkään ei siis ole velvollisuutta roikkua teidän elämässänne, jos ei itse koe sitä hyväksi vaihtoehdoksi. Eikä kenelläkään ole mitään velvollisuutta selitellä tekemisiään teille. Jokainen vastaa itse omasta elämästään ja omista valinnoistaan. Jos saat traumoja "hylkäämisestä", on sinun vastuullasi käsitellä ne. Ei ne syyttelemällä parane. 

Se joka käyttäytyy toksisesti, kuten hylkää ystäviään kun on hyötynyt heistä riittävästi, on yleensä se traumataustainen. Hänellä ei ole empatiakykyä muita kohtaan, sillä häntä on kohdeltu lapsuudessa rakkaudettomasti

Miksi et lukenut viestiä, johon vastasit, vaan hyökkäsit haukkumaan ilman perusteita? 

Rakas ihminen, en hauku ketään eikä tuo ollut kohdistettu sinulle. Kommentoin vain lisätietoa aiempaan kommenttiisi liittyen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap paljon tsemppiä sinulle! Onneks pääsit eroon sairaasta ihmisestä! Luepa täältä näiden traumaparantujien mielipiteitä, niin huomaat ettei heillä ole muuta tarkoitusta ihmisille kuin hyötyä heistä. Muut saa viskata menemään. Et tarvitse sellaista ihmistä elämääsi!

Nämä väkisinripustautujatko eivät halua hyötyä näistä ihmisistä, jotka yrittävät pyristellä irti? "Muttakun MINÄ haluan olla hänen ystävänsä vaikka väkisin, hän on minulle sen velkaa ja minä tarvitsen häntä eikä hän saa hylätä minua."

Olisitteko samaa mieltä, jos kyse olisi parisuhteesta, jossa toinen voi huonosti? Että pitää vaan sietää epämukavuutta, koska toinen ei halua lopettaa suhdetta?

Kukaan ei ole puhunut ripustautujista. Aiheena on se, että joku häipyy toisen elämästä äkkiarvaamatta. Ilman ennakkomerkkejä.

Ja juuri se ennalta-arvaamattomuus ja ettei toiselta saa mitään selitystä jättää oikeasti syvät haavat! Miettikää vähän miten kohtelette ihmisiä! Jo vanha viisaus sanoo, että sen edestään löytää, minkä taakseen jättää. Tuskin kukaan haluaisi, että oma puoliso vaikka muuttaisi pois yhteisestä kodista eikä suostuisi vastaamaan sinulle edes yhdellä viestillä. Voisi olla vähän pöllämystynyt olo.

Joskus on vain pakko lähteä. Sellaista on elämä. Ei voi kuluttaa itseään puhki perustelemalla valintojaan, jos toinen ei ole halukas kuulemaan niitä perusteluja. Seinälle puhuminen on hyödytöntä. 

Ennalta-arvaamattomuus tarkoittaa sitä, ettei ole saanut ennakkovaroitusta. Eli ei ole saanut sitä yhtäkään perustelua.

Olen eri, mutta on varmasti saanut ennakkovaroituksia jokainen. Mutta ne on jätetty huomiotta. Suurin osa koettaa vähentää yhteydenpitoa mutta sitä ei tajuta vinkiksi, että ystävyys on haalentunut.

Miten se on niin vaikea uskoa, että kyllä joillain vain napsahtaa päässä ja katkovat välejä ilman mitään keskustelua.

Lukutaito! Ei puhuttu keskustelusta, vaan ennakkovaroituksista. Ne voivat olla myös sanattomia. Yli 80% ihmisten välisestä viestinnästä on sanatonta. Jos ei osaa havainnoida muuta kuin sanallista viestintää, ei ole ihmekään, että tulee yllätyksenä, että kaveri lähtee. 

t. eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap paljon tsemppiä sinulle! Onneks pääsit eroon sairaasta ihmisestä! Luepa täältä näiden traumaparantujien mielipiteitä, niin huomaat ettei heillä ole muuta tarkoitusta ihmisille kuin hyötyä heistä. Muut saa viskata menemään. Et tarvitse sellaista ihmistä elämääsi!

Nämä väkisinripustautujatko eivät halua hyötyä näistä ihmisistä, jotka yrittävät pyristellä irti? "Muttakun MINÄ haluan olla hänen ystävänsä vaikka väkisin, hän on minulle sen velkaa ja minä tarvitsen häntä eikä hän saa hylätä minua."

Olisitteko samaa mieltä, jos kyse olisi parisuhteesta, jossa toinen voi huonosti? Että pitää vaan sietää epämukavuutta, koska toinen ei halua lopettaa suhdetta?

Kukaan ei ole puhunut ripustautujista. Aiheena on se, että joku häipyy toisen elämästä äkkiarvaamatta. Ilman ennakkomerkkejä.

Ja juuri se ennalta-arvaamattomuus ja ettei toiselta saa mitään selitystä jättää oikeasti syvät haavat! Miettikää vähän miten kohtelette ihmisiä! Jo vanha viisaus sanoo, että sen edestään löytää, minkä taakseen jättää. Tuskin kukaan haluaisi, että oma puoliso vaikka muuttaisi pois yhteisestä kodista eikä suostuisi vastaamaan sinulle edes yhdellä viestillä. Voisi olla vähän pöllämystynyt olo.

Joskus on vain pakko lähteä. Sellaista on elämä. Ei voi kuluttaa itseään puhki perustelemalla valintojaan, jos toinen ei ole halukas kuulemaan niitä perusteluja. Seinälle puhuminen on hyödytöntä. 

Ennalta-arvaamattomuus tarkoittaa sitä, ettei ole saanut ennakkovaroitusta. Eli ei ole saanut sitä yhtäkään perustelua.

MIllainen sen varoituksen tulisi olla? Että nyt vaan tiedoksi, että vuodenvaihteessa sitten muuttuu tämä meidän juttu niin, että ensi vuonna ei olla yhteyksissä? Shokkinahan nuo tuppaavat tulemaan. 

Minä toivoisin kyllä, että puolisoni kertoisi että joku mättää, ja vielä senkin että mitä mättää, ennen häipymistään. Ja voisi vaikka kertoa että ei halua jatkaa syistä x ja y.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap paljon tsemppiä sinulle! Onneks pääsit eroon sairaasta ihmisestä! Luepa täältä näiden traumaparantujien mielipiteitä, niin huomaat ettei heillä ole muuta tarkoitusta ihmisille kuin hyötyä heistä. Muut saa viskata menemään. Et tarvitse sellaista ihmistä elämääsi!

Nämä väkisinripustautujatko eivät halua hyötyä näistä ihmisistä, jotka yrittävät pyristellä irti? "Muttakun MINÄ haluan olla hänen ystävänsä vaikka väkisin, hän on minulle sen velkaa ja minä tarvitsen häntä eikä hän saa hylätä minua."

Olisitteko samaa mieltä, jos kyse olisi parisuhteesta, jossa toinen voi huonosti? Että pitää vaan sietää epämukavuutta, koska toinen ei halua lopettaa suhdetta?

Kukaan ei ole puhunut ripustautujista. Aiheena on se, että joku häipyy toisen elämästä äkkiarvaamatta. Ilman ennakkomerkkejä.

Usein häipymisen syynä on se, että toinen ripustautuu liikaa eikä mikään määrä puhetta saa häntä tajuamaan, että suhde ei ole terveellä pohjalla. Silloin on pakko vain pistää välit poikki, jotta oma mielenterveys ei kärsi. 

t. eri

Olen eri kommentoija kuin tuo mihin vastaat, mutta olen aivan samaa mieltä. Kun häipyy syytä kertomatta, on takana hyvin usein se, että ripustautuja vaatii selityksiä ja heittäytyy kaikin tavoin hankalaksi syyllistäen ja velvoittaen ystävyyden jatkumiseen. Sen takia on parempi vain jättää ne selitykset sanomatta.

Niin, parempi ehkä sinulle. Mutta ei reilua toista kohtaan, eikä missään nimessä parempaa käytöstä objektiivisesti tarkasteltuna.

Ei ole objektiivista tarkastelua katsoa asiaa vain "hylätyn" näkökulmasta niin kuin sinä nyt teet. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katkeruus ja viha tuntuvat vähän ylimitoitetuilta reaktioilta. Ystävyys on kuitenkin vastavuoroista eikä koskaan pakollista. Sellaisiakin ihmisiä on, jotka olettavat voivansa pakottaa toisen ystävyyteen, vaikka tämä monin eri tavoin olisi yrittänyt viestiä haluavansa vain tuttavuutta.

Kyllä syy ystävyyden katkeamiseen useimmiten löytyy peilistä, ellei mitään ulkoista syytä ole olemassa. Tuskin olet mikään hyvä ystävä ollut, jos häntä noin vihaat, entistä ystävääsi. Vain siksi, ettei enää suostu olemaan ystäväsi. Minusta se kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, sillä ystävälle toivoo hyvää ja häntä arvostaa. Ystävä ei ole sätkynukke, jota sinun pitäisi voida käskeä.

Yllättävästi olen tavannut kuvatun kaltaisen ihmisen itsekin. Ensin oli vaikea uskoa, että tuolla tavalla ajattelevia ihmisiä ylipäätään on olemassa. Hän liimaantui kiinni kuin takiainen ja koetti painostaa yhteydenpitoon.

Samaa mietin. Ystävyyden katketessa voi olla surullinen ja haikea olo. Mutta jos on vihainen ja katkera, niin ne ovat enemmän tunteita jotka voisivat liittyä pitkän parisuhteen päättymiseen esim pettämisen takia. Kertoo sellaisesta omistushalusta, että se voi olla syy miksi ystävyyssuhde muuttui liian raskaaksi toiselle osapuolelle. Harva aikuinen kuitenkaan haluaa niin intensiivisiä ystävyyssuhteita, että niiden lopettaminen nähdään petoksena.

Onko sinulle läheistä ystävää? Voitko oikeasti käsi sydämellä sanoa, että jos hän vain katoaisi yhtäkkiä elämästäsi mitään selitystä antamatta, niin tuntisit ainoastaan haikeutta ja surua? Mutta ilmeisesti viestistäsi päätellen sinulla ei olekaan kovin niin läheisiä ystäviä, joten ehkä sinun on hankala samaistua tilanteeseen.

Ystävyyyden päättyminen on ihan luonnollista ja tapahtuu monista eri syistä. Äkillinen läheisen ystävyyden katkaiseminen ilman selitystä on sen sijaan eri asia, sen on vähän poikeuksellista ja voi olla repivääkin ja ihan normaalia että tulee esim. vihankin tunteita. Ei sellainen kerro itsessään kyllä mitään mistään omistushalusta. Aloituksesta mistään muustakaan näin ei ollut pääteltävissä mielestäni.

Moni myös automaattisesti näyttää ajattelevan, että ap:n täytyy olla ollut toiminut eriyisen ikävästi tai muuten olla ikävä ja huonosti käyttäytyvä ihminen. Kyllä kuitenkin on ihan yhtä mahdollista se, että se toinen osapuoli on ollut se ikävä tässä. Tai jotain muuta. Ei ole mielestäni ihan normaalia katkaista läheistä ystävyyttä ilman mitään selitystä. Ja kyllä, se on verrattavissa mielestäni myös parisuhteen päättämiseen samalla tavoin. Sellainen voi olla vaikeaa ja vaikeuttaa asian käsittelyä.

(ps. Läheien ystävyyssuhde ei myöskään ole mitenkään sama asia kuin "intensiivinen".)

Hyvin ilmaistu. Moni ei näytä uskovan, että tällaista ilmiötä on olemassakaan. Mutta se on ihan okei. Olisi kuitenkin kohteliasta kunnioittaa ap:n kokemusta sen verran, ettei syyttele häntä ihmishirviöksi ja epäile kaikkea hänen kirjoittamaansa.

Yli tuosta pääsee ajan kanssa tai jos haluat analysoida, niin tunnista ne tunteet, joita välien loppuminen aiheutti ja pohdi, miksi se aiheutti sinussa niitä tunteita. Niin opit enemmän itsestäsikin.