Miten päästä yli siitä että läheisin ystävä on katkaissut selittämättä välit?

Vierailija kirjoitti:

Hyvät traumaihmiset, yrittäkää lukea kommentit sanasta sanaan ja kiinnittää huomiota sanavalintoihin. Niin puhuttaisiin edes samasta aiheesta, eikä ketju olisi teidän vänkäämistä ja projisointia.

Tämä!

Lisään vielä, että oli trauma mitä hyvänsä, niin on reilua antaa ystävälle edes joku selitys, ennenkuin hylkää kokonaan. On vain selittelyä ettei muka ystävälle voisi puhua asiasta - ghoustaaminen on äärimmäisen lapsellista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap paljon tsemppiä sinulle! Onneks pääsit eroon sairaasta ihmisestä! Luepa täältä näiden traumaparantujien mielipiteitä, niin huomaat ettei heillä ole muuta tarkoitusta ihmisille kuin hyötyä heistä. Muut saa viskata menemään. Et tarvitse sellaista ihmistä elämääsi!

Nämä väkisinripustautujatko eivät halua hyötyä näistä ihmisistä, jotka yrittävät pyristellä irti? "Muttakun MINÄ haluan olla hänen ystävänsä vaikka väkisin, hän on minulle sen velkaa ja minä tarvitsen häntä eikä hän saa hylätä minua."

Olisitteko samaa mieltä, jos kyse olisi parisuhteesta, jossa toinen voi huonosti? Että pitää vaan sietää epämukavuutta, koska toinen ei halua lopettaa suhdetta?

Kukaan ei ole puhunut ripustautujista. Aiheena on se, että joku häipyy toisen elämästä äkkiarvaamatta. Ilman ennakkomerkkejä.

Usein häipymisen syynä on se, että toinen ripustautuu liikaa eikä mikään määrä puhetta saa häntä tajuamaan, että suhde ei ole terveellä pohjalla. Silloin on pakko vain pistää välit poikki, jotta oma mielenterveys ei kärsi. 

t. eri

Olen eri kommentoija kuin tuo mihin vastaat, mutta olen aivan samaa mieltä. Kun häipyy syytä kertomatta, on takana hyvin usein se, että ripustautuja vaatii selityksiä ja heittäytyy kaikin tavoin hankalaksi syyllistäen ja velvoittaen ystävyyden jatkumiseen. Sen takia on parempi vain jättää ne selitykset sanomatta.

Niin, parempi ehkä sinulle. Mutta ei reilua toista kohtaan, eikä missään nimessä parempaa käytöstä objektiivisesti tarkasteltuna.

Ei ole objektiivista tarkastelua katsoa asiaa vain "hylätyn" näkökulmasta niin kuin sinä nyt teet. 

Psykologia on minulle tuttu aihe. Se on viitekehykseni sen suhteen, mikä on objektiivisesti normatiivisempaa käytöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap paljon tsemppiä sinulle! Onneks pääsit eroon sairaasta ihmisestä! Luepa täältä näiden traumaparantujien mielipiteitä, niin huomaat ettei heillä ole muuta tarkoitusta ihmisille kuin hyötyä heistä. Muut saa viskata menemään. Et tarvitse sellaista ihmistä elämääsi!

Nämä väkisinripustautujatko eivät halua hyötyä näistä ihmisistä, jotka yrittävät pyristellä irti? "Muttakun MINÄ haluan olla hänen ystävänsä vaikka väkisin, hän on minulle sen velkaa ja minä tarvitsen häntä eikä hän saa hylätä minua."

Olisitteko samaa mieltä, jos kyse olisi parisuhteesta, jossa toinen voi huonosti? Että pitää vaan sietää epämukavuutta, koska toinen ei halua lopettaa suhdetta?

Kukaan ei ole puhunut ripustautujista. Aiheena on se, että joku häipyy toisen elämästä äkkiarvaamatta. Ilman ennakkomerkkejä.

Ja juuri se ennalta-arvaamattomuus ja ettei toiselta saa mitään selitystä jättää oikeasti syvät haavat! Miettikää vähän miten kohtelette ihmisiä! Jo vanha viisaus sanoo, että sen edestään löytää, minkä taakseen jättää. Tuskin kukaan haluaisi, että oma puoliso vaikka muuttaisi pois yhteisestä kodista eikä suostuisi vastaamaan sinulle edes yhdellä viestillä. Voisi olla vähän pöllämystynyt olo.

Joskus on vain pakko lähteä. Sellaista on elämä. Ei voi kuluttaa itseään puhki perustelemalla valintojaan, jos toinen ei ole halukas kuulemaan niitä perusteluja. Seinälle puhuminen on hyödytöntä. 

Ennalta-arvaamattomuus tarkoittaa sitä, ettei ole saanut ennakkovaroitusta. Eli ei ole saanut sitä yhtäkään perustelua.

MIllainen sen varoituksen tulisi olla? Että nyt vaan tiedoksi, että vuodenvaihteessa sitten muuttuu tämä meidän juttu niin, että ensi vuonna ei olla yhteyksissä? Shokkinahan nuo tuppaavat tulemaan. 

Minä toivoisin kyllä, että puolisoni kertoisi että joku mättää, ja vielä senkin että mitä mättää, ennen häipymistään. Ja voisi vaikka kertoa että ei halua jatkaa syistä x ja y.

Ai se ei tulisi shokkina, jos puoliso toteaisi esim. "Haluan lopettaa tämän suhteen, koska en jaksa jatkuvaa jankkausta sinun vaikeasta isäsuhteestasi". 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap paljon tsemppiä sinulle! Onneks pääsit eroon sairaasta ihmisestä! Luepa täältä näiden traumaparantujien mielipiteitä, niin huomaat ettei heillä ole muuta tarkoitusta ihmisille kuin hyötyä heistä. Muut saa viskata menemään. Et tarvitse sellaista ihmistä elämääsi!

Nämä väkisinripustautujatko eivät halua hyötyä näistä ihmisistä, jotka yrittävät pyristellä irti? "Muttakun MINÄ haluan olla hänen ystävänsä vaikka väkisin, hän on minulle sen velkaa ja minä tarvitsen häntä eikä hän saa hylätä minua."

Olisitteko samaa mieltä, jos kyse olisi parisuhteesta, jossa toinen voi huonosti? Että pitää vaan sietää epämukavuutta, koska toinen ei halua lopettaa suhdetta?

Kukaan ei ole puhunut ripustautujista. Aiheena on se, että joku häipyy toisen elämästä äkkiarvaamatta. Ilman ennakkomerkkejä.

Usein häipymisen syynä on se, että toinen ripustautuu liikaa eikä mikään määrä puhetta saa häntä tajuamaan, että suhde ei ole terveellä pohjalla. Silloin on pakko vain pistää välit poikki, jotta oma mielenterveys ei kärsi. 

t. eri

Olen eri kommentoija kuin tuo mihin vastaat, mutta olen aivan samaa mieltä. Kun häipyy syytä kertomatta, on takana hyvin usein se, että ripustautuja vaatii selityksiä ja heittäytyy kaikin tavoin hankalaksi syyllistäen ja velvoittaen ystävyyden jatkumiseen. Sen takia on parempi vain jättää ne selitykset sanomatta.

Niin, parempi ehkä sinulle. Mutta ei reilua toista kohtaan, eikä missään nimessä parempaa käytöstä objektiivisesti tarkasteltuna.

Ei ole objektiivista tarkastelua katsoa asiaa vain "hylätyn" näkökulmasta niin kuin sinä nyt teet. 

Psykologia on minulle tuttu aihe. Se on viitekehykseni sen suhteen, mikä on objektiivisesti normatiivisempaa käytöstä.

Eli et lainkaan tiedä, mitä objektiivinen tarkoittaa. Siltä se vaikuttikin. 

Minulle on käynyt niin, että ystävyys läheisen ja rakkaan ystävän kanssa päättyi ennakkovaroituksetta eräänä päivänä rysähtäen. Ei kuitenkaan ghostaamalla. 

Jälkikäteen ajatellen merkkejä oli ehkä ollut havaittavissa kuukauden verran, mutta toisaalta myös signaaleja paljon siihen, että ystävyys on ennallaan ja normaalilla tolalla. 

Oli kamalaa. Sattui. Surin. Ei jäänyt traumaa. 

Olen itse hitaasti viilentänyt välit ystävään kertomatta syytä. Syynä se, että hän oli vuosia kiinni omassa draamassaan, samalla kun mullakin oli isoja ongelmia. Ei koskaan kysynyt mitä mulle kuuluu tai viitannut mihinkään, mistä olin kertonut aiemmin. Sanoin tästä hänelle ja sen jälkeen hätäisesti kysyi kuulumiseni aina tapaamisen aluksi ja sitten puhui loppuajan itsestään. Hän ei yksinkertaisesti pysty keskittymään muihin kuin itseensä. Varmaan joku trauma, mutta ei myöskään hae apua tai kykene itsereflektioon - siksi en usko että hän tulee ikinä muuttumaan.

Jos hän kysyisi minulta viestillä syytä, voisin sen kertoa. Kasvotusten en, mutta viestillä kyllä.

Jos asia vaivaa kovasti, niin pyydä entistä ystävää viestillä kertomaan syyn rehellisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on shokki ja olen myös kokenut sen. Minua auttoi tieto siitä, että ex-ystäväni kävi terapiassa sairaan lapsuutensa takia. Hän oli kai tulkinnut terapeutin sanomisia niin, ettei ihmisiä tarvitse kohdata tai asioita selvittää, senkun vaan katkaisee välit tekstarilla jos menee johonkin hermo. Hän on hyvin rikkonainen ihminen. Olin itsekin, että sikäli pystyn jotenkin ymmärtämään häntä. Ikinä en kuitenkaan ole hylännyt ihmisiä, eli sen osalta en hyväksy tai ymmärrä hänen toimintaansa yhtään. En haluaisi häntä enää ystäväkseni. En tarvitse noin kylmiä ja epäluotettavia ihmisiä ympärilleni.

On tulkinnut terapeutin sanat ihan oikein, ikäviin ihmisiin saa ja kannattaa katkaista välit eikä heille tarvitse antaa selitystä.

En ole omasta mielestäni ikävä ihminen. Olimme hyvin läheisiä ystäviä ja hän halusi nähdä minua ihan omasta tahdostaan. Ei se ollut niin että olisin vain roikkunut hänessä. Mielestäni on aika edes vastuutonta terapeutilta kannustaa potilasta kilahtamaan ja polttamaan siltoja joka suuntaan. Tervehenkinen ihminen selvittää ja selittää asiat sen kanssa, jota kohtaan on jotain hampaankolossa.

Tämä on vain sun näkemyksesi etkä tiedä mitä ystäväsi ajattelee, paitsi jos osaisit tehdä tulkintoja hänen käytöksestään..

Samaan kiinnitin huomiota tuossa kommentissa minäkin. Ystävyyden päättymisen isoin syy nimittäin on se, että on todella suuri ero siinä miten ystävyyden näkevät. Sitä paitsi tuo kommentti on muutenkin järjen vastainen. Ei kukaan katkaise suhdetta läheiseen ystävään, johon pitää itse yhteyttä mielellään.

Eivätkö ihmiset tajua sitä? Syy ystävyyden katkeamiseen on se, että toisen näkemys asioista on aivan täysin erilainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvät traumaihmiset, yrittäkää lukea kommentit sanasta sanaan ja kiinnittää huomiota sanavalintoihin. Niin puhuttaisiin edes samasta aiheesta, eikä ketju olisi teidän vänkäämistä ja projisointia.

Tämä!

Lisään vielä, että oli trauma mitä hyvänsä, niin on reilua antaa ystävälle edes joku selitys, ennenkuin hylkää kokonaan. On vain selittelyä ettei muka ystävälle voisi puhua asiasta - ghoustaaminen on äärimmäisen lapsellista.

Ja taas mentiin vänkäämisen ja projisoinnin maailmaan. Miten vaikeaa voi olla tajuata, että aina ne selitykset ei mene perille vaikka miten yrittäisi? Ja miksi edes pitäisi yrittää selittää, jos on jo huomannut, että toinen ei näe mitään muuta kuin oman napansa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap paljon tsemppiä sinulle! Onneks pääsit eroon sairaasta ihmisestä! Luepa täältä näiden traumaparantujien mielipiteitä, niin huomaat ettei heillä ole muuta tarkoitusta ihmisille kuin hyötyä heistä. Muut saa viskata menemään. Et tarvitse sellaista ihmistä elämääsi!

Nämä väkisinripustautujatko eivät halua hyötyä näistä ihmisistä, jotka yrittävät pyristellä irti? "Muttakun MINÄ haluan olla hänen ystävänsä vaikka väkisin, hän on minulle sen velkaa ja minä tarvitsen häntä eikä hän saa hylätä minua."

Olisitteko samaa mieltä, jos kyse olisi parisuhteesta, jossa toinen voi huonosti? Että pitää vaan sietää epämukavuutta, koska toinen ei halua lopettaa suhdetta?

Kukaan ei ole puhunut ripustautujista. Aiheena on se, että joku häipyy toisen elämästä äkkiarvaamatta. Ilman ennakkomerkkejä.

Ja juuri se ennalta-arvaamattomuus ja ettei toiselta saa mitään selitystä jättää oikeasti syvät haavat! Miettikää vähän miten kohtelette ihmisiä! Jo vanha viisaus sanoo, että sen edestään löytää, minkä taakseen jättää. Tuskin kukaan haluaisi, että oma puoliso vaikka muuttaisi pois yhteisestä kodista eikä suostuisi vastaamaan sinulle edes yhdellä viestillä. Voisi olla vähän pöllämystynyt olo.

Joskus on vain pakko lähteä. Sellaista on elämä. Ei voi kuluttaa itseään puhki perustelemalla valintojaan, jos toinen ei ole halukas kuulemaan niitä perusteluja. Seinälle puhuminen on hyödytöntä. 

Ennalta-arvaamattomuus tarkoittaa sitä, ettei ole saanut ennakkovaroitusta. Eli ei ole saanut sitä yhtäkään perustelua.

MIllainen sen varoituksen tulisi olla? Että nyt vaan tiedoksi, että vuodenvaihteessa sitten muuttuu tämä meidän juttu niin, että ensi vuonna ei olla yhteyksissä? Shokkinahan nuo tuppaavat tulemaan. 

Minä toivoisin kyllä, että puolisoni kertoisi että joku mättää, ja vielä senkin että mitä mättää, ennen häipymistään. Ja voisi vaikka kertoa että ei halua jatkaa syistä x ja y.

Ystävä ei ole puoliso, vaikka puoliso voi olla ystävä. Huomaatko eron?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap paljon tsemppiä sinulle! Onneks pääsit eroon sairaasta ihmisestä! Luepa täältä näiden traumaparantujien mielipiteitä, niin huomaat ettei heillä ole muuta tarkoitusta ihmisille kuin hyötyä heistä. Muut saa viskata menemään. Et tarvitse sellaista ihmistä elämääsi!

Nämä väkisinripustautujatko eivät halua hyötyä näistä ihmisistä, jotka yrittävät pyristellä irti? "Muttakun MINÄ haluan olla hänen ystävänsä vaikka väkisin, hän on minulle sen velkaa ja minä tarvitsen häntä eikä hän saa hylätä minua."

Olisitteko samaa mieltä, jos kyse olisi parisuhteesta, jossa toinen voi huonosti? Että pitää vaan sietää epämukavuutta, koska toinen ei halua lopettaa suhdetta?

Kukaan ei ole puhunut ripustautujista. Aiheena on se, että joku häipyy toisen elämästä äkkiarvaamatta. Ilman ennakkomerkkejä.

Ja juuri se ennalta-arvaamattomuus ja ettei toiselta saa mitään selitystä jättää oikeasti syvät haavat! Miettikää vähän miten kohtelette ihmisiä! Jo vanha viisaus sanoo, että sen edestään löytää, minkä taakseen jättää. Tuskin kukaan haluaisi, että oma puoliso vaikka muuttaisi pois yhteisestä kodista eikä suostuisi vastaamaan sinulle edes yhdellä viestillä. Voisi olla vähän pöllämystynyt olo.

Joskus on vain pakko lähteä. Sellaista on elämä. Ei voi kuluttaa itseään puhki perustelemalla valintojaan, jos toinen ei ole halukas kuulemaan niitä perusteluja. Seinälle puhuminen on hyödytöntä. 

Ennalta-arvaamattomuus tarkoittaa sitä, ettei ole saanut ennakkovaroitusta. Eli ei ole saanut sitä yhtäkään perustelua.

Olen eri, mutta on varmasti saanut ennakkovaroituksia jokainen. Mutta ne on jätetty huomiotta. Suurin osa koettaa vähentää yhteydenpitoa mutta sitä ei tajuta vinkiksi, että ystävyys on haalentunut.

Vähentynyt yhteydenpito voi tarkoittaa myös muuta, on kiireitä töissä tai kotona. Tuo on todella typerä esimerkki. Miksi aikuinen ihminen ei voisi sanoa suoraan ystävälleen, jos ei enää kiinnosta? Ei tarvitsisi yrittää tulkita jotain merkkejä, jotka tarkoittavat yhdelle yhtä ja toisella toista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvät traumaihmiset, yrittäkää lukea kommentit sanasta sanaan ja kiinnittää huomiota sanavalintoihin. Niin puhuttaisiin edes samasta aiheesta, eikä ketju olisi teidän vänkäämistä ja projisointia.

Tämä!

Lisään vielä, että oli trauma mitä hyvänsä, niin on reilua antaa ystävälle edes joku selitys, ennenkuin hylkää kokonaan. On vain selittelyä ettei muka ystävälle voisi puhua asiasta - ghoustaaminen on äärimmäisen lapsellista.

Ystäväni antoi selitykseksi kiireet. Mitäpä tuollaisellakaan selityksellä tekee. Käytin kuitenkin omia aivojani ja analysoin meidän ystävyyden ja mietin sitten tarkemmin sen dynamiikkaa ja luonteitamme ja tavoitteitamme ja aloin olla samaa mieltä siitä, että irtiotto taitaa kuitenkin olla parasta. 

https://www.terve.fi/artikkelit/psykoterapeutti-ben-furman

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap paljon tsemppiä sinulle! Onneks pääsit eroon sairaasta ihmisestä! Luepa täältä näiden traumaparantujien mielipiteitä, niin huomaat ettei heillä ole muuta tarkoitusta ihmisille kuin hyötyä heistä. Muut saa viskata menemään. Et tarvitse sellaista ihmistä elämääsi!

Nämä väkisinripustautujatko eivät halua hyötyä näistä ihmisistä, jotka yrittävät pyristellä irti? "Muttakun MINÄ haluan olla hänen ystävänsä vaikka väkisin, hän on minulle sen velkaa ja minä tarvitsen häntä eikä hän saa hylätä minua."

Olisitteko samaa mieltä, jos kyse olisi parisuhteesta, jossa toinen voi huonosti? Että pitää vaan sietää epämukavuutta, koska toinen ei halua lopettaa suhdetta?

Kukaan ei ole puhunut ripustautujista. Aiheena on se, että joku häipyy toisen elämästä äkkiarvaamatta. Ilman ennakkomerkkejä.

Ja juuri se ennalta-arvaamattomuus ja ettei toiselta saa mitään selitystä jättää oikeasti syvät haavat! Miettikää vähän miten kohtelette ihmisiä! Jo vanha viisaus sanoo, että sen edestään löytää, minkä taakseen jättää. Tuskin kukaan haluaisi, että oma puoliso vaikka muuttaisi pois yhteisestä kodista eikä suostuisi vastaamaan sinulle edes yhdellä viestillä. Voisi olla vähän pöllämystynyt olo.

Joskus on vain pakko lähteä. Sellaista on elämä. Ei voi kuluttaa itseään puhki perustelemalla valintojaan, jos toinen ei ole halukas kuulemaan niitä perusteluja. Seinälle puhuminen on hyödytöntä. 

Ennalta-arvaamattomuus tarkoittaa sitä, ettei ole saanut ennakkovaroitusta. Eli ei ole saanut sitä yhtäkään perustelua.

Olen eri, mutta on varmasti saanut ennakkovaroituksia jokainen. Mutta ne on jätetty huomiotta. Suurin osa koettaa vähentää yhteydenpitoa mutta sitä ei tajuta vinkiksi, että ystävyys on haalentunut.

Vähentynyt yhteydenpito voi tarkoittaa myös muuta, on kiireitä töissä tai kotona. Tuo on todella typerä esimerkki. Miksi aikuinen ihminen ei voisi sanoa suoraan ystävälleen, jos ei enää kiinnosta? Ei tarvitsisi yrittää tulkita jotain merkkejä, jotka tarkoittavat yhdelle yhtä ja toisella toista.

Tässä ketjussa on aika monta kertaa jo vastattu tuohon. Mutta otetaan vielä kerran kertauksena:

1. Toiselle on mahdotonta kertoa asioita, jos toinen keskittyy vain omaan itseensä 

2. Kukaan ei ole velvollinen perustelemaan mitään, jos tietää, että vastaukseksi tulee vain huutoa ja haukkumista ja syyttelyä

3. Aikuinen ihminen ei ole tilivelvollinen kenellekään 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap paljon tsemppiä sinulle! Onneks pääsit eroon sairaasta ihmisestä! Luepa täältä näiden traumaparantujien mielipiteitä, niin huomaat ettei heillä ole muuta tarkoitusta ihmisille kuin hyötyä heistä. Muut saa viskata menemään. Et tarvitse sellaista ihmistä elämääsi!

Nämä väkisinripustautujatko eivät halua hyötyä näistä ihmisistä, jotka yrittävät pyristellä irti? "Muttakun MINÄ haluan olla hänen ystävänsä vaikka väkisin, hän on minulle sen velkaa ja minä tarvitsen häntä eikä hän saa hylätä minua."

Olisitteko samaa mieltä, jos kyse olisi parisuhteesta, jossa toinen voi huonosti? Että pitää vaan sietää epämukavuutta, koska toinen ei halua lopettaa suhdetta?

Kukaan ei ole puhunut ripustautujista. Aiheena on se, että joku häipyy toisen elämästä äkkiarvaamatta. Ilman ennakkomerkkejä.

Ja juuri se ennalta-arvaamattomuus ja ettei toiselta saa mitään selitystä jättää oikeasti syvät haavat! Miettikää vähän miten kohtelette ihmisiä! Jo vanha viisaus sanoo, että sen edestään löytää, minkä taakseen jättää. Tuskin kukaan haluaisi, että oma puoliso vaikka muuttaisi pois yhteisestä kodista eikä suostuisi vastaamaan sinulle edes yhdellä viestillä. Voisi olla vähän pöllämystynyt olo.

Joskus on vain pakko lähteä. Sellaista on elämä. Ei voi kuluttaa itseään puhki perustelemalla valintojaan, jos toinen ei ole halukas kuulemaan niitä perusteluja. Seinälle puhuminen on hyödytöntä. 

Ennalta-arvaamattomuus tarkoittaa sitä, ettei ole saanut ennakkovaroitusta. Eli ei ole saanut sitä yhtäkään perustelua.

Olen eri, mutta on varmasti saanut ennakkovaroituksia jokainen. Mutta ne on jätetty huomiotta. Suurin osa koettaa vähentää yhteydenpitoa mutta sitä ei tajuta vinkiksi, että ystävyys on haalentunut.

Vähentynyt yhteydenpito voi tarkoittaa myös muuta, on kiireitä töissä tai kotona. Tuo on todella typerä esimerkki. Miksi aikuinen ihminen ei voisi sanoa suoraan ystävälleen, jos ei enää kiinnosta? Ei tarvitsisi yrittää tulkita jotain merkkejä, jotka tarkoittavat yhdelle yhtä ja toisella toista.

Mutta sehän ei ollut näiden mielestä ollenkaan riittävä selitys vaan halutaan syitä siihen, että miksi ei kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvät traumaihmiset, yrittäkää lukea kommentit sanasta sanaan ja kiinnittää huomiota sanavalintoihin. Niin puhuttaisiin edes samasta aiheesta, eikä ketju olisi teidän vänkäämistä ja projisointia.

Tämä!

Lisään vielä, että oli trauma mitä hyvänsä, niin on reilua antaa ystävälle edes joku selitys, ennenkuin hylkää kokonaan. On vain selittelyä ettei muka ystävälle voisi puhua asiasta - ghoustaaminen on äärimmäisen lapsellista.

Ja taas mentiin vänkäämisen ja projisoinnin maailmaan. Miten vaikeaa voi olla tajuata, että aina ne selitykset ei mene perille vaikka miten yrittäisi? Ja miksi edes pitäisi yrittää selittää, jos on jo huomannut, että toinen ei näe mitään muuta kuin oman napansa?

No, sinun tyylinen vänkääjä tuskin kohtaa tällaisia ongelmia, koska kukaan ei jaksaisi tuollaista besserwisser asennetta, jossa pitäisi vielä tulkita kaikki rivien välit 🙄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap paljon tsemppiä sinulle! Onneks pääsit eroon sairaasta ihmisestä! Luepa täältä näiden traumaparantujien mielipiteitä, niin huomaat ettei heillä ole muuta tarkoitusta ihmisille kuin hyötyä heistä. Muut saa viskata menemään. Et tarvitse sellaista ihmistä elämääsi!

Nämä väkisinripustautujatko eivät halua hyötyä näistä ihmisistä, jotka yrittävät pyristellä irti? "Muttakun MINÄ haluan olla hänen ystävänsä vaikka väkisin, hän on minulle sen velkaa ja minä tarvitsen häntä eikä hän saa hylätä minua."

Olisitteko samaa mieltä, jos kyse olisi parisuhteesta, jossa toinen voi huonosti? Että pitää vaan sietää epämukavuutta, koska toinen ei halua lopettaa suhdetta?

Kukaan ei ole puhunut ripustautujista. Aiheena on se, että joku häipyy toisen elämästä äkkiarvaamatta. Ilman ennakkomerkkejä.

Ja juuri se ennalta-arvaamattomuus ja ettei toiselta saa mitään selitystä jättää oikeasti syvät haavat! Miettikää vähän miten kohtelette ihmisiä! Jo vanha viisaus sanoo, että sen edestään löytää, minkä taakseen jättää. Tuskin kukaan haluaisi, että oma puoliso vaikka muuttaisi pois yhteisestä kodista eikä suostuisi vastaamaan sinulle edes yhdellä viestillä. Voisi olla vähän pöllämystynyt olo.

Joskus on vain pakko lähteä. Sellaista on elämä. Ei voi kuluttaa itseään puhki perustelemalla valintojaan, jos toinen ei ole halukas kuulemaan niitä perusteluja. Seinälle puhuminen on hyödytöntä. 

Ennalta-arvaamattomuus tarkoittaa sitä, ettei ole saanut ennakkovaroitusta. Eli ei ole saanut sitä yhtäkään perustelua.

Olen eri, mutta on varmasti saanut ennakkovaroituksia jokainen. Mutta ne on jätetty huomiotta. Suurin osa koettaa vähentää yhteydenpitoa mutta sitä ei tajuta vinkiksi, että ystävyys on haalentunut.

Vähentynyt yhteydenpito voi tarkoittaa myös muuta, on kiireitä töissä tai kotona. Tuo on todella typerä esimerkki. Miksi aikuinen ihminen ei voisi sanoa suoraan ystävälleen, jos ei enää kiinnosta? Ei tarvitsisi yrittää tulkita jotain merkkejä, jotka tarkoittavat yhdelle yhtä ja toisella toista.

Kiire on aika monesti myös tekosyy. Ikään kuin hyväksytty sanamuoto sille, että ei vaan kiinnosta olla yhteydessä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kohtalotoveri kirjoitti:

Voimia ap.

Minulla ei ole vastausta, aika parantaa kai pahimmat haavat, mutta itse suren edelleen parasta ystävääni, joka teki minulle kolme vuotta sitten samoin.

Olisi edes selittänyt.

Olen pähkäillyt ja miettinyt ja arvelen, että itse kuormitin häntä liikaa puhumalla omasta raskaasta elämänvaiheestani. Voi kumpa hän olisi sanonut sen silloin ääneen!

Olisi ollut rehellinen ja sanonut, että pitää minusta ystävänä ja haluaa parhaansa mukaan auttaa, mutta nyt on liikaa. Hänen voimavaransa eivät riitä kuuntelemaan, kuinka vatvon ongelmiani. Että puhutaan jostain ihan muusta.

Tai jos hän tunsi toisin, niin olisi sanonut, että on väsynyt ja kyllästynyt minuun, on aika erota.

Hyvin sydämetöntä jättää asia roikkumaan ja ilman selitystä laittaa välit poikki.

On kyllä kova vaatimus että ystävän pitäisi sanoa että en jaksa enää kuunnella vaikeuksistasi, ole hiljaa. Todella kova vaatimus. Harva pystyy esiintymään noin kovapintaisena ja romuttamaan mielikuvan itsestään empaattisena ihmisenä. Vaikka jokaisella tulee se raja joskus vastaan, oli miten empaattinen tahansa.

Juuri siksi olisi hyvin tärkeää tarkkailla merkkejä toisen väsymisestä ja osata lopettaa ajoissa. Tuohan on hyvin yksisuuntaista, jos toinen vaan paahtaa menemään ja edellyttää että toinen sitten määrää lopettamaan kun on aika.

Rehellisenä ja suoraselkäisenä ihmisenä minä arvostan 100% suoraa puhetta. Ghostaajia kohtaan arvostus on pyöreä nolla. Mutta kaipa se välttelevä ja mukavuudenhaluinen toimintatapa on tätä päivää. Johan se nähdään deittimaailmassa.

Sinulla on kovin mustavalkoinen ajatusmaailma. Et yhtään huomioi sitä, että ihmissuhteissa asiat ovat tilannekohtaisia. Joskus on hyvä puhua asiat halki, joskus se on yhtä hyödyllistä kuin seinälle puhuminen. Jos tilanne on jälkimmäinen, ei oikein ole muuta vaihtoehtoa kuin lähteä perustelematta, koska oma hyvinvointi pitää kuitenkin aina olla asia numero 1 jokaisen elämässä. 

Aivan. Ja mustavalkoisuus on todella yleinen syy katkaista suhde ystävään. Minulla se oli yksi syistä, kun en vain jaksanut tuollaista mustavalkoista besserwisseröintiä ja siitä juontuvaa muiden jatkuvaa arvostelemista ja asennetta "minä tiedän paremmin sinun asiasi kuin sinä itse".

Jos muuten haluat eroon kavereistasi, niin siinä on tehokas malli. Rupeat vain kertomaan heille päivittäin tiukasti mikä on oikein ja väärin. Ei tartte ghostata, kyllä varmasti rupeaa kaveripiiri harvenemaan ja mainekin kasvaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvät traumaihmiset, yrittäkää lukea kommentit sanasta sanaan ja kiinnittää huomiota sanavalintoihin. Niin puhuttaisiin edes samasta aiheesta, eikä ketju olisi teidän vänkäämistä ja projisointia.

Tämä!

Lisään vielä, että oli trauma mitä hyvänsä, niin on reilua antaa ystävälle edes joku selitys, ennenkuin hylkää kokonaan. On vain selittelyä ettei muka ystävälle voisi puhua asiasta - ghoustaaminen on äärimmäisen lapsellista.

Ja taas mentiin vänkäämisen ja projisoinnin maailmaan. Miten vaikeaa voi olla tajuata, että aina ne selitykset ei mene perille vaikka miten yrittäisi? Ja miksi edes pitäisi yrittää selittää, jos on jo huomannut, että toinen ei näe mitään muuta kuin oman napansa?

No, sinun tyylinen vänkääjä tuskin kohtaa tällaisia ongelmia, koska kukaan ei jaksaisi tuollaista besserwisser asennetta, jossa pitäisi vielä tulkita kaikki rivien välit 🙄

Ja sitten mennään henkilöön, kun vastapuolen argumentit eivät miellytä. Hienoa aikuismaista kommunikointia #eikun. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap paljon tsemppiä sinulle! Onneks pääsit eroon sairaasta ihmisestä! Luepa täältä näiden traumaparantujien mielipiteitä, niin huomaat ettei heillä ole muuta tarkoitusta ihmisille kuin hyötyä heistä. Muut saa viskata menemään. Et tarvitse sellaista ihmistä elämääsi!

Nämä väkisinripustautujatko eivät halua hyötyä näistä ihmisistä, jotka yrittävät pyristellä irti? "Muttakun MINÄ haluan olla hänen ystävänsä vaikka väkisin, hän on minulle sen velkaa ja minä tarvitsen häntä eikä hän saa hylätä minua."

Olisitteko samaa mieltä, jos kyse olisi parisuhteesta, jossa toinen voi huonosti? Että pitää vaan sietää epämukavuutta, koska toinen ei halua lopettaa suhdetta?

Kukaan ei ole puhunut ripustautujista. Aiheena on se, että joku häipyy toisen elämästä äkkiarvaamatta. Ilman ennakkomerkkejä.

Usein häipymisen syynä on se, että toinen ripustautuu liikaa eikä mikään määrä puhetta saa häntä tajuamaan, että suhde ei ole terveellä pohjalla. Silloin on pakko vain pistää välit poikki, jotta oma mielenterveys ei kärsi. 

t. eri

Ehkä kannataa vielä jatkaa sitä terapiaa, jos ei osaa käyttäytyä kuin aikuinen ihminen ja lopettaa ystävyyssuhdetta asiallisesti ja arvostavasti. Itsekkyyden selittelyjä tässä ketjussa riittää, mutta hylkääminen ilman kunnon keskustelua on vaan raukkamaista!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuppi on mennyt nurin eikä ole puhuttavaa koska tietää että siitä vasta sota syntyykin mille ei loppua näy.

Tästä tuli mieleen se sanonta, että kaikki pitäisi selvittää puhumalla. Mutta eihän se aina toimi. Jos vaikka toiselle yrittäisi selittää, että ei kykene olla hänen seurassa, koska hän aina valittaa ja uhriutuu, niin sittenhän sitä valittamista ja uhriutumista pitäisi kuunnella vielä enemmän. Sen kuuntelemisesta tulee burn-out ihmiselle. Pitää suojella itseään. 

Voi sen syyn nyt edes vaikka kerran sanoa sille toiselle. Eikä sitten jäädä tolkuttoman pitkään asiaa vatvomaan. Ääripäiden välissä on usein se paras tapa toimia. On aika julmaa jättää ystävyys tai kumppanuus tai mikä tahansa läheinen suhde ilman mitään selitystä tai kysymyksiin vastaamista (ellei toinen todellakin ole esim. pers.häiriöinen ilkimys) Nykypäivänä tämä tuntuu jostain syytä olevan kovinkin hyväksytty tapa, miksiköhän? Sellainen on hyvin itsekästä.

Omat rajat on hyvä pitää ja suojella itseään jo ennen kuin tilanne menee ystävyydessä siihen pisteeseen, että on burn outin partaalla ja sitten ghostaa...