Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten eroon katkeruudesta?
25.08.2023 |
Elämä ei ole mennyt kuin Strömsössä ja olen menettänyt paljon läheisiä ihmisiä. Jotkin heistä sairauksille, joille ei voi mitään ja ne menetykset olen osannut surra ja käsitellä katkeroitumatta suuremmin, vaikka epäreiluilta nekin ovat tuntuneet. En kuitenkaan usko jumaliin tms. joille voisi näistä katkeroitua. Mutta entäs sitten ne ihmiset, jotka ovat elämän varrella kohdelleet kurjasti ja hylänneet? Pahin hylkäyskokemukseni on se, kun luulin olevani exäni kanssa yhdessä loppuelämämme, mutta hän hylkäsikin minut kun elämässäni oli erityisen vaikea aika - juuri näitä läheisten vakavia sairastumisia ja hoidin mm. vakavasti sairasta isääni. Tämä ex vaihtoi minut lennosta uuteen ja nuorempaan, jonka kanssa toteuttaa nyt kaikkea sitä mistä itse aikanaan hänen kanssaan haaveilin, mutta ei halunnut minun kanssa toteuttaa. Pakko se on vihdoin myöntää, että olen katkeroitunut tälle exälle, yleisemminkin miehille ja elämälle ylipäätään, vaikken haluaisi olla. Haluaisin uskoa rakkauteen ja olla exäni puolesta onnellinen, mutten vaan pysty. Mikä avuksi? Terapia ja eroseminaari on jo käyty, ja silti tämä tilanne. Vertaistukea, toimivaksi koettuja neuvoja?
Kommentit (159)
Katkeruus on valintakysymys. Aina voi valita toisin. Elämän voi ottaa omiin käsiinsä ja lähteä omaan suuntaansa pois katkeruudesta.
Koska olet eroseminaarin käynyt ja terapiassa ollut niin uskoisin että näitä asioita on käsitelty tarpeeksi.
On aika ryhtyä sanoista tekoihin. Sen sijaan että elää menneessä voi laatia lista mitä elämässä haluaa vielä toteuttaa. Sitten mietitään välietapit, miten näihin tavoitteisiin pääsee.
Itselläni auttoi vapaaehtoistyö ja toisten auttaminen sekä se että keskityin enemmän muihin kuin itseeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en tiedä kuinka helposti tämä kaikilta onnistuu, mutta asiat, joita et voi itse muuttaa tai joihin et voi vaikuttaa, pitäisi vaan opetella hyväksymään ja tietoisesti päästää niistä irti. Eli eksälläsi on uusi nainen, se siitä ja itse katso tulevaisuuteeni, äläkä vello menneessä. Tee itse uusia suunnitelmia. Ehkä joku säännöllinen meditaatio- tai mindfulness-harjoittelu voisi auttaa, niitä on esimerkiksi youtube täynnä. Sitten jonain päivänä huomaat, että et juurikaan ajattele eksääsi tai jos ajattelet, niin ajatus on neutraali.
Katkeruus on myös osa kaikkia niitä tunteita, joita pitää kokea ennen kuin löytää enemmän mielenrauhaa. Katkeruuteenkin on hyvät syynsä, joten jos sitä torjuu se kiusaa mukana ihan varmasti.
On eri asia annatko katkeruuden ohjata sinua teoissaisi tai sanoissasi, jolloin se määrää elämästäsi enemmän kuin sinä itse.
Luulen kuitenkin, että kun kerran tiedostat katkeruutesi (jos ylipäätään edes olet katkera) se on se tärkein keino elää katkeruuden tunteen kanssa.
Sinulla on ollut niin paljon haasteita, että jotkut asiat ehtii vasta nyt miettimään . Exäsi on listallasi nyt, mutta ei sinun tarvitse iloita hänen puolestaan. Ehkä järkevin tavoite olisi vain oppia rauhassa toteamaan, ettei sekään heppu ihan kaikkea kestä ja mitä sinä kestit.
Vierailija kirjoitti:
Katkeruus on valintakysymys. Aina voi valita toisin. Elämän voi ottaa omiin käsiinsä ja lähteä omaan suuntaansa pois katkeruudesta.
Koska olet eroseminaarin käynyt ja terapiassa ollut niin uskoisin että näitä asioita on käsitelty tarpeeksi.
On aika ryhtyä sanoista tekoihin. Sen sijaan että elää menneessä voi laatia lista mitä elämässä haluaa vielä toteuttaa. Sitten mietitään välietapit, miten näihin tavoitteisiin pääsee.
Itselläni auttoi vapaaehtoistyö ja toisten auttaminen sekä se että keskityin enemmän muihin kuin itseeni.
Olen mennyt elämässäni eteenpäin, tehnyt siihen isojakin muutoksia ja minulla on tulevaisuuden suunnitelmia ja haaveita joita toteutan. En ymmärrä, miksi katkeruuden ajatellaan aina johtavan jonkinlaiseen totaalipysähdykseen elämässä ja että katkeroitunut ihminen istuisi vain kotona vihaamassa maailmaa. En minä ainakaan. Teen ja toimin muilta osin aivan normaalin tai jopa onnellisen ihmisen tavoin, mutta ihmissuhteiden saralla kalvaa tuo katkeruus, tyhjyys ja päättymätön suru kaikesta siitä, mistä on jäänyt paitsi tai mikä on päättynyt liian varhain.
-ap
Vierailija kirjoitti:
No en tiedä kuinka helposti tämä kaikilta onnistuu, mutta asiat, joita et voi itse muuttaa tai joihin et voi vaikuttaa, pitäisi vaan opetella hyväksymään ja tietoisesti päästää niistä irti. Eli eksälläsi on uusi nainen, se siitä ja itse katso tulevaisuuteeni, äläkä vello menneessä. Tee itse uusia suunnitelmia. Ehkä joku säännöllinen meditaatio- tai mindfulness-harjoittelu voisi auttaa, niitä on esimerkiksi youtube täynnä. Sitten jonain päivänä huomaat, että et juurikaan ajattele eksääsi tai jos ajattelet, niin ajatus on neutraali.
Olen lukenut valtavan määrän selfhelpiä ja opetellut mindfullnesia. Sen ja muiden poppaskonstien avulla on välillä ollut parempia kausia, mutta mun tunnemaailman pohjavire ei ole pysyvästi muuttunut. Siellä pinnan alla se katkeruus aina vaan majailee ja nostaa päätään heti, kun jokin muistuttaa menneisyydestä.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Karma pitää huolen siitä, että ne ketkä on aiheuttaneet sen katkeruuden, saavat kyllä ennen pitkää takaisin vähintään samalla mitalla.
Oli aikoja jolloin en voinut ollenkaan katsoa taakseni. Selvisin jotenkin . En ole katkera.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Katkeruus on myös osa kaikkia niitä tunteita, joita pitää kokea ennen kuin löytää enemmän mielenrauhaa. Katkeruuteenkin on hyvät syynsä, joten jos sitä torjuu se kiusaa mukana ihan varmasti.
On eri asia annatko katkeruuden ohjata sinua teoissaisi tai sanoissasi, jolloin se määrää elämästäsi enemmän kuin sinä itse.
Luulen kuitenkin, että kun kerran tiedostat katkeruutesi (jos ylipäätään edes olet katkera) se on se tärkein keino elää katkeruuden tunteen kanssa.
Sinulla on ollut niin paljon haasteita, että jotkut asiat ehtii vasta nyt miettimään . Exäsi on listallasi nyt, mutta ei sinun tarvitse iloita hänen puolestaan. Ehkä järkevin tavoite olisi vain oppia rauhassa toteamaan, ettei sekään heppu ihan kaikkea kestä ja mitä sinä kestit.
Kiitos, nämä olivat lohdullisia sanoja. Kyyneleet tuli. Yritän elää niin, ettei katkeruus näkyisi ulospäin eikä saisi yliotetta elämästä. Exästäni en juuri puhu ja jos puhun, puhun kauniisti ja kunnioittavasti. Omassa päässäni saatan silti ajatella joskus jotain ihan muuta. Totuus kuitenkin on, että tämä katkeruus estää minua uskomasta enää ihmisiin ja ihmissuhteisiin omalta osaltani. Tuntuu, että ne eivät vain ole tarkoitettu minulle, onni ja rakkaus on muita varten. Typerä ajatus, mutten tunnu pääsevän siitä eroon.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Karma pitää huolen siitä, että ne ketkä on aiheuttaneet sen katkeruuden, saavat kyllä ennen pitkää takaisin vähintään samalla mitalla.
En valitettavasti usko tähän. Olen jo keski-ikäinen ja nähnyt liian monta kertaa, ettei näin käy. Nallekarkit eivät vain mene elämässä tasan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Karma pitää huolen siitä, että ne ketkä on aiheuttaneet sen katkeruuden, saavat kyllä ennen pitkää takaisin vähintään samalla mitalla.
Mä en yhtään tajua, miten kukaan uskoo karmaan. Mun mielestä esimerkiksi Stalin ei todellakaan maksanut aiheuttamistaan kärsimyksistä. Ja mielestäni on ihan järjetöntä, että nyt Stalin on voinut saada kokea kamalaa kärsimystä vaikka pikkulapsena Ukrainan sodassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oli aikoja jolloin en voinut ollenkaan katsoa taakseni. Selvisin jotenkin . En ole katkera.
Eli pakotitko vain itsesi olemaan ajattelematta lainkaan menneisyyttä? Miten se onnistuu? Itse vellon ihan liikaa menneissä, enkä tiedä onko se syy vai seuraus.
-ap
Kuinka kauan tapahtumista on? Ja kuinka pitkään olitte exän kanssa yhdessä? On totta, että aika parantaa. Sitten vasta, jos useamman vuoden kuluttua edelleen on katkera kannattaa etsiä syytä tarkemmin. Erosta toipuminen vie aikaa, terapia ja eroseminaari ovat hyvä alku. Kerrot kuitenkin, että elämä kulkee ihan mukavissa uomissa ulkoisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuinka kauan tapahtumista on? Ja kuinka pitkään olitte exän kanssa yhdessä? On totta, että aika parantaa. Sitten vasta, jos useamman vuoden kuluttua edelleen on katkera kannattaa etsiä syytä tarkemmin. Erosta toipuminen vie aikaa, terapia ja eroseminaari ovat hyvä alku. Kerrot kuitenkin, että elämä kulkee ihan mukavissa uomissa ulkoisesti.
Neljä vuotta erosta, suhde kesti 8 vuotta. Itse ajattelen, että näistä tunteista olisi pitänyt päästä jo vuosia sitten, ja pari kertaa olen jo luullut niin käyneenkin. Olin jopa seurustelusuhteessa vuoden verran, mutta se oli katastrofi ja veti minut uudestaan suruun ja katkeruuteen. Terapia auttoi joksikin aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katkeruus on valintakysymys. Aina voi valita toisin. Elämän voi ottaa omiin käsiinsä ja lähteä omaan suuntaansa pois katkeruudesta.
Koska olet eroseminaarin käynyt ja terapiassa ollut niin uskoisin että näitä asioita on käsitelty tarpeeksi.
On aika ryhtyä sanoista tekoihin. Sen sijaan että elää menneessä voi laatia lista mitä elämässä haluaa vielä toteuttaa. Sitten mietitään välietapit, miten näihin tavoitteisiin pääsee.
Itselläni auttoi vapaaehtoistyö ja toisten auttaminen sekä se että keskityin enemmän muihin kuin itseeni.Olen mennyt elämässäni eteenpäin, tehnyt siihen isojakin muutoksia ja minulla on tulevaisuuden suunnitelmia ja haaveita joita toteutan. En ymmärrä, miksi katkeruuden ajatellaan aina johtavan jonkinlaiseen totaalipysähdykseen elämässä ja että katkeroitunut ihminen istuisi vain kotona vihaamassa maailmaa. En minä ainakaan. Teen ja toimin muilta osin aivan normaalin tai jopa onnellisen ihmisen tavoin, mutta ihmissuhteiden saralla kalvaa tuo katkeruus, tyhjyys ja päättymätön suru kaikesta siitä, mistä on jäänyt paitsi tai mikä on päättynyt liian varhain.
-ap
Astu ulos siitä ihmissuhdekatkeruusboxista, johon aina välillä menet. Sulje sen boxin ovi. Laita siihen munalukko tarvittaessa että et mene sinne enää. Sitten katsot eteenpäin ja otat sen ensimmäisen askeleen pois katkeruudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka kauan tapahtumista on? Ja kuinka pitkään olitte exän kanssa yhdessä? On totta, että aika parantaa. Sitten vasta, jos useamman vuoden kuluttua edelleen on katkera kannattaa etsiä syytä tarkemmin. Erosta toipuminen vie aikaa, terapia ja eroseminaari ovat hyvä alku. Kerrot kuitenkin, että elämä kulkee ihan mukavissa uomissa ulkoisesti.
Neljä vuotta erosta, suhde kesti 8 vuotta. Itse ajattelen, että näistä tunteista olisi pitänyt päästä jo vuosia sitten, ja pari kertaa olen jo luullut niin käyneenkin. Olin jopa seurustelusuhteessa vuoden verran, mutta se oli katastrofi ja veti minut uudestaan suruun ja katkeruuteen. Terapia auttoi joksikin aikaa.
Terapiaan voi mennä uudelleenkin, mene samalle terapeutille, jos mahdollista. Jotain jäi selvästikin vielä käsittelemättä. Eroissa tyypillisesti aktivoituvat myös elämän muut hylkäämiset eli mukana on traumakuormaa pahimmillaan lapsuuden hylkäämiskokemuksista asti. Silloin helposti jää kiinni eroon, vaikka tosiasiallisesti on kyse varhaisemmista asioista, joita ei ole koskaan käsitelty.
Ja anna katkeruuden tunteiden tulla ja olla. Ei ole kiellettyä vihata exää tai olla katkera, ne tunteet ovat luonnollisia ja kertovat viestin siitä, mitä asioita pitää vielä tutkia.
Katkeruudesta irti päästäminen vaatii tietoisia valintoja.
Pitää yrittää keksiä joka ikisestä ikävästä tapahtuneesta jokin positiivinen puoli, olipa miten vaikeaa tahansa, tai niin itse teen.
Esim. kun vanhemmat kuolivat, ajattelin vain sitä, miten vanhoiksi he elivät ja mitä kaikkea he saivat tehdä yhdessä.
Parisuhteen kariutuminen saattoi säästää sinut monelta murheelta, sillä ette selvästikään sopineet yhteen. Hän ei ollut tarpeeksi ymmärtäväinen ja empaattinen.
Katkeruus sitoo niihin asioihin/ihmisiin, joille olet katkera. Se on valinta, töitä irtipäästämisen eteen joutuu tekemään.
Oma elämäni on ollut menetystarina. Päätin jo varhain, etten anna katkeruudelle sijaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katkeruus on valintakysymys. Aina voi valita toisin. Elämän voi ottaa omiin käsiinsä ja lähteä omaan suuntaansa pois katkeruudesta.
Koska olet eroseminaarin käynyt ja terapiassa ollut niin uskoisin että näitä asioita on käsitelty tarpeeksi.
On aika ryhtyä sanoista tekoihin. Sen sijaan että elää menneessä voi laatia lista mitä elämässä haluaa vielä toteuttaa. Sitten mietitään välietapit, miten näihin tavoitteisiin pääsee.
Itselläni auttoi vapaaehtoistyö ja toisten auttaminen sekä se että keskityin enemmän muihin kuin itseeni.Olen mennyt elämässäni eteenpäin, tehnyt siihen isojakin muutoksia ja minulla on tulevaisuuden suunnitelmia ja haaveita joita toteutan. En ymmärrä, miksi katkeruuden ajatellaan aina johtavan jonkinlaiseen totaalipysähdykseen elämässä ja että katkeroitunut ihminen istuisi vain kotona vihaamassa maailmaa. En minä ainakaan. Teen ja toimin muilta osin aivan normaalin tai jopa onnellisen ihmisen tavoin, mutta ihmissuhteiden saralla kalvaa tuo katkeruus, tyhjyys ja päättymätön suru kaikesta siitä, mistä on jäänyt paitsi tai mikä on päättynyt liian varhain.
-apAstu ulos siitä ihmissuhdekatkeruusboxista, johon aina välillä menet. Sulje sen boxin ovi. Laita siihen munalukko tarvittaessa että et mene sinne enää. Sitten katsot eteenpäin ja otat sen ensimmäisen askeleen pois katkeruudesta.
Mun kysymys oikeastaan oli, että miten tämä tehdään? En ole yrittämisestä huolimatta onnistunut kuin vain hetkittäin.
-ap
Alue: Aihe vapaa
Kuolema