Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten eroon katkeruudesta?
25.08.2023 |
Elämä ei ole mennyt kuin Strömsössä ja olen menettänyt paljon läheisiä ihmisiä. Jotkin heistä sairauksille, joille ei voi mitään ja ne menetykset olen osannut surra ja käsitellä katkeroitumatta suuremmin, vaikka epäreiluilta nekin ovat tuntuneet. En kuitenkaan usko jumaliin tms. joille voisi näistä katkeroitua. Mutta entäs sitten ne ihmiset, jotka ovat elämän varrella kohdelleet kurjasti ja hylänneet? Pahin hylkäyskokemukseni on se, kun luulin olevani exäni kanssa yhdessä loppuelämämme, mutta hän hylkäsikin minut kun elämässäni oli erityisen vaikea aika - juuri näitä läheisten vakavia sairastumisia ja hoidin mm. vakavasti sairasta isääni. Tämä ex vaihtoi minut lennosta uuteen ja nuorempaan, jonka kanssa toteuttaa nyt kaikkea sitä mistä itse aikanaan hänen kanssaan haaveilin, mutta ei halunnut minun kanssa toteuttaa. Pakko se on vihdoin myöntää, että olen katkeroitunut tälle exälle, yleisemminkin miehille ja elämälle ylipäätään, vaikken haluaisi olla. Haluaisin uskoa rakkauteen ja olla exäni puolesta onnellinen, mutten vaan pysty. Mikä avuksi? Terapia ja eroseminaari on jo käyty, ja silti tämä tilanne. Vertaistukea, toimivaksi koettuja neuvoja?
Kommentit (159)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka kauan tapahtumista on? Ja kuinka pitkään olitte exän kanssa yhdessä? On totta, että aika parantaa. Sitten vasta, jos useamman vuoden kuluttua edelleen on katkera kannattaa etsiä syytä tarkemmin. Erosta toipuminen vie aikaa, terapia ja eroseminaari ovat hyvä alku. Kerrot kuitenkin, että elämä kulkee ihan mukavissa uomissa ulkoisesti.
Neljä vuotta erosta, suhde kesti 8 vuotta. Itse ajattelen, että näistä tunteista olisi pitänyt päästä jo vuosia sitten, ja pari kertaa olen jo luullut niin käyneenkin. Olin jopa seurustelusuhteessa vuoden verran, mutta se oli katastrofi ja veti minut uudestaan suruun ja katkeruuteen. Terapia auttoi joksikin aikaa.
Terapiaan voi mennä uudelleenkin, mene samalle terapeutille, jos mahdollista. Jotain jäi selvästikin vielä käsittelemättä. Eroissa tyypillisesti aktivoituvat myös elämän muut hylkäämiset eli mukana on traumakuormaa pahimmillaan lapsuuden hylkäämiskokemuksista asti. Silloin helposti jää kiinni eroon, vaikka tosiasiallisesti on kyse varhaisemmista asioista, joita ei ole koskaan käsitelty.
Ja anna katkeruuden tunteiden tulla ja olla. Ei ole kiellettyä vihata exää tai olla katkera, ne tunteet ovat luonnollisia ja kertovat viestin siitä, mitä asioita pitää vielä tutkia.
Kiitos asiallisesta vastauksesta. Olen miettinytkin, pitäisikö palata terapeutin pakeille, mutta sekin tuntuu jotenkin luuserimaiselta. Kyllä me silloin käsiteltiin pohjamutia myöten äitisuhdetta, josta kiintymyssuhdeongelmani pohjimmiltaan juontavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Katkeruudesta irti päästäminen vaatii tietoisia valintoja.
Pitää yrittää keksiä joka ikisestä ikävästä tapahtuneesta jokin positiivinen puoli, olipa miten vaikeaa tahansa, tai niin itse teen.
Esim. kun vanhemmat kuolivat, ajattelin vain sitä, miten vanhoiksi he elivät ja mitä kaikkea he saivat tehdä yhdessä.
Parisuhteen kariutuminen saattoi säästää sinut monelta murheelta, sillä ette selvästikään sopineet yhteen. Hän ei ollut tarpeeksi ymmärtäväinen ja empaattinen.
Tätä mä olen aktiivisesti tehnytkin, mutta se ei näköjään riitä. Tämähän on itseasiassa tunteiden käsittelyn välttelemistä järkeilemällä. Olen itse esimerkki siitä, ettei se tosiaan ainakaan aina auta.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Katkeruus sitoo niihin asioihin/ihmisiin, joille olet katkera. Se on valinta, töitä irtipäästämisen eteen joutuu tekemään.
Oma elämäni on ollut menetystarina. Päätin jo varhain, etten anna katkeruudelle sijaa.
Millä tavalla teit töitä? Olet ilmeisesti siinä onnistunut, joten konkreettiset vinkit kiinnostaisi. Mulle itselleni ei selvästikään pelkkä tahdonlujuus ja päättäväisyys riitä, jos riittäisi, en olisi ollut päivääkään katkera.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Onko itselläsi lapsia? Kumpaa sukupuolta?
Ei ole, mutta miten tämä nyt kysymykseeni liittyi? En ole siis siirtämässä traumojani eteenpäin, älä huoli.
-ap
Sitä en ymmärrä, miksi epäluottamus exää kohtaan aiheuttaa epäluottamuksen kaikkia kohtaan. Uudella suhteella on huono lähtökohta, jos ei ilman mitään syytä luota uuteen puolisoon.
Jokainen on ansainnut luottamuksen niin kauan kuin on luotettava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitä en ymmärrä, miksi epäluottamus exää kohtaan aiheuttaa epäluottamuksen kaikkia kohtaan. Uudella suhteella on huono lähtökohta, jos ei ilman mitään syytä luota uuteen puolisoon.
Jokainen on ansainnut luottamuksen niin kauan kuin on luotettava.
Tuo yksi ex oli vain se pahin esimerkki, toki taustalla on muitakin isoja pettymyksiä ihmissuhteisiin liittyen. En ole aikeissa enää ryhtyä ihmissuhteisiin juuri siksi, etten lähtökohtaisestikaan usko niihin enää. En siis ole kohtelemassa toisia ihmisiä kaltoin oman katkeruuteni vuoksi, huoli pois tästäkin.
-ap
Vaadit itseltäsi liikaa jos ajattelet että sinun pitäisi olla eksäsi puolesta onnellinen. Olennaista olisi tavoittaa neutraali, välinpitämätön taso. Hän on menneisyytesi ihminen ja hän kuuluu menneisyyteen, ei nykyisyyteen.
Ethän seuraa häntä somessa? Erillisyys parantaa, oikeasti.
Aivosi tarvitsee myös uutta "ruokaa": uusia kokemuksia, uusia näkymiä, uusia muistoja - asioita ja ympyröitä jotka ovat sinulle aivan uusia. Silloin uudet muistot alkaa korvata vanhat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse tarvitsin aikanaan vastaavasta katkeruudesta ylipääsemiseen uuden rakastumisen (vaikka suhde myöhemmin päättyikin). Uudessa suhteesta oli myös entistä parempaa seksiä, se oli mullistava tunne.
Ehkä jokin muukin onnentunne auttaisi, vaikka haaveiltu ulkomaille muutto tai urahyppäys tms
Saman läpikäynyt kirjoitti:
Vaadit itseltäsi liikaa jos ajattelet että sinun pitäisi olla eksäsi puolesta onnellinen. Olennaista olisi tavoittaa neutraali, välinpitämätön taso. Hän on menneisyytesi ihminen ja hän kuuluu menneisyyteen, ei nykyisyyteen.
Ethän seuraa häntä somessa? Erillisyys parantaa, oikeasti.
Aivosi tarvitsee myös uutta "ruokaa": uusia kokemuksia, uusia näkymiä, uusia muistoja - asioita ja ympyröitä jotka ovat sinulle aivan uusia. Silloin uudet muistot alkaa korvata vanhat.
En seuraa somessa eikä hän minua, mutta välikäsien kautta olen saanut tahtomattani tietoa hänen elämänsä käänteistä, kuten nopeasta perheen perustamisesta. Tieto lisäsi tuskaa, ja paljon.
Mä olen koittanut noita uusia juttuja kehitellä. Olen muuttanut ja laittanut itselleni tosi kivan kodin, vaihtanut työpaikkaa ja opiskelen uutta alaa, aloittanut uusia harrastuksia. En keksi, mitä voisin vielä tehdä, kun nämäkään eivät ole sitä katkeraa pohjavirettä muuttaneet. Aivan kuin olisin kiinni siinä katkeruudessa, enkä tavallaan haluaisikaan päästää irti tuosta tutuksi käyneestä tunteesta, vaikka se tuhoaa minua sisältä. Ulkoisesti kaikki on tosi hyvin, enkä usko kenenkään huomaavan minussa mitään erityisen negatiivista tai surullista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka kauan tapahtumista on? Ja kuinka pitkään olitte exän kanssa yhdessä? On totta, että aika parantaa. Sitten vasta, jos useamman vuoden kuluttua edelleen on katkera kannattaa etsiä syytä tarkemmin. Erosta toipuminen vie aikaa, terapia ja eroseminaari ovat hyvä alku. Kerrot kuitenkin, että elämä kulkee ihan mukavissa uomissa ulkoisesti.
Neljä vuotta erosta, suhde kesti 8 vuotta. Itse ajattelen, että näistä tunteista olisi pitänyt päästä jo vuosia sitten, ja pari kertaa olen jo luullut niin käyneenkin. Olin jopa seurustelusuhteessa vuoden verran, mutta se oli katastrofi ja veti minut uudestaan suruun ja katkeruuteen. Terapia auttoi joksikin aikaa.
Terapiaan voi mennä uudelleenkin, mene samalle terapeutille, jos mahdollista. Jotain jäi selvästikin vielä käsittelemättä. Eroissa tyypillisesti aktivoituvat myös elämän muut hylkäämiset eli mukana on traumakuormaa pahimmillaan lapsuuden hylkäämiskokemuksista asti. Silloin helposti jää kiinni eroon, vaikka tosiasiallisesti on kyse varhaisemmista asioista, joita ei ole koskaan käsitelty.
Ja anna katkeruuden tunteiden tulla ja olla. Ei ole kiellettyä vihata exää tai olla katkera, ne tunteet ovat luonnollisia ja kertovat viestin siitä, mitä asioita pitää vielä tutkia.
Kiitos asiallisesta vastauksesta. Olen miettinytkin, pitäisikö palata terapeutin pakeille, mutta sekin tuntuu jotenkin luuserimaiselta. Kyllä me silloin käsiteltiin pohjamutia myöten äitisuhdetta, josta kiintymyssuhdeongelmani pohjimmiltaan juontavat.
Tavallaan on väärä ajatus, että asiat voidaan käsitellä pohjamutia myöden, koska ihmisen muuttuessa myös menneisyys (ajatus siitä) muuttuu. Jos kyseessä on parisuhteen menetys, keskeisempää olisi käsitellä isää ja suhdetta miehiin.
Siinä ei ole mitään luuserimaista mennä uudestaan terapiaan. Uusia näkökulmia menneisyyteen löytyy vanhuuteen asti. Menneisyys on siis koko ajan muutoksessa tulkintojen tasolla. Saman terapeutin luo menemällä säästät rahaa, kun hän jo jonkinverran tietää sinusta, niin ei tarvitse aloittaa alusta. Toisaalta uusi terapeutti voi tuoda uusia näkökulmia, joita vanha terapeutti ei hoksannut eli molemmissa on puolensa.
Pitkään jurnuttava katkeruus on joka tapauksessa aivan uusi aihe terapiassa, aiemminhan käsittelit eroa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katkeruus sitoo niihin asioihin/ihmisiin, joille olet katkera. Se on valinta, töitä irtipäästämisen eteen joutuu tekemään.
Oma elämäni on ollut menetystarina. Päätin jo varhain, etten anna katkeruudelle sijaa.Millä tavalla teit töitä? Olet ilmeisesti siinä onnistunut, joten konkreettiset vinkit kiinnostaisi. Mulle itselleni ei selvästikään pelkkä tahdonlujuus ja päättäväisyys riitä, jos riittäisi, en olisi ollut päivääkään katkera.
-ap
Minulle keskeisin oivallus oli anteeksianto. Anteeksiantaminen on valinta. Alkuun ei tunnu siltä, että edes pystyy antamaan anteeksi.
Terapiasta voi saada työkaluja tähän prosessiin.
Onnea ja voimia katkeruudesta eroon pääsemiseen, se on mahdollista. Asiat on käytävä läpi eikä terapiaan palaaminen ole häpeä. Kaikki mikä tukee tätä prosessia, on hyväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse tarvitsin aikanaan vastaavasta katkeruudesta ylipääsemiseen uuden rakastumisen (vaikka suhde myöhemmin päättyikin). Uudessa suhteesta oli myös entistä parempaa seksiä, se oli mullistava tunne.
Ehkä jokin muukin onnentunne auttaisi, vaikka haaveiltu ulkomaille muutto tai urahyppäys tms
Niin, mulle äkkirkastuminen korjasi olon hetkeksi, mutta kuten kirjoitin suhde oli katastrofi ja lopputuloksena entistä katkeroituneempi mieli.
Uramuutoksen toteutin, senkin vaikutus jäi pinnalliseksi.
Minusta alkaa tuntua, että olen toivoton tapaus, kun olen toteuttanut jo suunnilleen kaiken mitä on ehdotettu :/
-ap
Vierailija kirjoitti:
Karma pitää huolen siitä, että ne ketkä on aiheuttaneet sen katkeruuden, saavat kyllä ennen pitkää takaisin vähintään samalla mitalla.
Yksinkertaisen ihmisen tapa lohduttaa itseään tällaisissa tilanteissa on joku karmaan uskominen. Se ei vie katkeruudesta ja negatiivisuudesta eteenpäin; käytännössä toivot ja odotat että toiselle osapuolelle käy jotain pahaa. Mitä muuta se on, kuin yksi asia, joka osoittaa, että olet edelleen katkera?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katkeruus sitoo niihin asioihin/ihmisiin, joille olet katkera. Se on valinta, töitä irtipäästämisen eteen joutuu tekemään.
Oma elämäni on ollut menetystarina. Päätin jo varhain, etten anna katkeruudelle sijaa.Millä tavalla teit töitä? Olet ilmeisesti siinä onnistunut, joten konkreettiset vinkit kiinnostaisi. Mulle itselleni ei selvästikään pelkkä tahdonlujuus ja päättäväisyys riitä, jos riittäisi, en olisi ollut päivääkään katkera.
-apMinulle keskeisin oivallus oli anteeksianto. Anteeksiantaminen on valinta. Alkuun ei tunnu siltä, että edes pystyy antamaan anteeksi.
Terapiasta voi saada työkaluja tähän prosessiin.
Onnea ja voimia katkeruudesta eroon pääsemiseen, se on mahdollista. Asiat on käytävä läpi eikä terapiaan palaaminen ole häpeä. Kaikki mikä tukee tätä prosessia, on hyväksi.
Anteeksiantamista korostetaan paljon ja sehän on eroseminaarinkin tärkeitä teemoja. Mä luulin jo antaneeni exälle anteeksi enkä usko hänen olevan paha ihminen ja tarkoituksella käyttäneen minua hyväksi. Mutta silti katkeruus taas nosti päätään. En pääse irti ajatuksesta, että ex vei elämästäni parhaat vuodet uskotellen minun merkitsevän hänelle enemmän kuin mitä lopulta merkitsinkään. Hän ei tukenut minua vaikeassa elämäntilanteessa, vaan vaihtoi toiseen. Vaikka hän ei tehnyt sitä tahallaan minua satuttaakseen, mä silti hukkasin vuosia panostaen meihin ja toivoen ja odottaen häneltä ja suhteelta asioita, joita hän ei halunnutkaan mun kanssa toteuttaa, mutta jotka hän toteutti heti uuden kumppaninsa kanssa. Tästä ylipääseminen on näköjään miljoona kertaa vaikeampaa kuin olisin uskonut.
-ap
Voithan vieläkin toteuttaa osan tekemättömistä asioista. Perheen voi perustaa toisen naisenkin kanssa tai yksin. Esimerkiksi Itä-Euroopan ja Balkanin seudulla on homouden tullessa avoimemmaksi ilmaantunut Tinderiin naisia naisten puolelle. Osaa kiinnostaa kumppanuusvanhemmuus (co-parenting)
Toki hoitoihin pystyy hakeutumaan yksinäänkin. Puolassahan ei ole yläikärajaa. Bulgariassa raja kulkee 50 vuotiaissa.
Harkitse..
https://www.co-parentmatch.com/
https://www.fertimedica.pl/en/ (lahjasperma 600e/hoitokerta.FET-alkio 470e/kerta)
https://www.whatclinic.com/fertility/bulgaria/plovdiv/aphrodite-mc-plov… (Euroopan halvin tuoreita sukusoluja tarjoava taho)
Suhtaudu kaikkiin kohtaamiisi tapahtumiin ja ihmisiin eräänlaisena opetuksena. Kuin ne olisi tarkoituksella lähetetty elämääsi niin hyvässä kuin pahassa. Älä jää niiden aiheuttamien tunteiden vangiksi vaan mieti tarkkailijana mikä opetus näillä asioilla elämässäsi oli. Ota kaikki asiat niin kuin ne on. Mielesi on nyt vaan jäänyt tunteiden vangiksi. Olen itsekin käynyt monia ikäviä asioita elämässäni läpi ja ollut myös katkera pitkiä aikoja. Mutta kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu.
Vierailija kirjoitti:
Voithan vieläkin toteuttaa osan tekemättömistä asioista. Perheen voi perustaa toisen naisenkin kanssa tai yksin. Esimerkiksi Itä-Euroopan ja Balkanin seudulla on homouden tullessa avoimemmaksi ilmaantunut Tinderiin naisia naisten puolelle. Osaa kiinnostaa kumppanuusvanhemmuus (co-parenting)
Toki hoitoihin pystyy hakeutumaan yksinäänkin. Puolassahan ei ole yläikärajaa. Bulgariassa raja kulkee 50 vuotiaissa.
Harkitse..
https://www.co-parentmatch.com/
https://www.fertimedica.pl/en/ (lahjasperma 600e/hoitokerta.FET-alkio 470e/kerta)
https://www.whatclinic.com/fertility/bulgaria/plovdiv/aphrodite-mc-plov… (Euroopan halvin tuoreita sukusoluja tarjoava taho)
En mä lapsia halua, olen siihen liian vanhakin ja lisäksi umpihetero.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Suhtaudu kaikkiin kohtaamiisi tapahtumiin ja ihmisiin eräänlaisena opetuksena. Kuin ne olisi tarkoituksella lähetetty elämääsi niin hyvässä kuin pahassa. Älä jää niiden aiheuttamien tunteiden vangiksi vaan mieti tarkkailijana mikä opetus näillä asioilla elämässäsi oli. Ota kaikki asiat niin kuin ne on. Mielesi on nyt vaan jäänyt tunteiden vangiksi. Olen itsekin käynyt monia ikäviä asioita elämässäni läpi ja ollut myös katkera pitkiä aikoja. Mutta kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu.
Ajattelin ennen noin, mutta kun niitä "opetuksia" tuli aina vaan lisää, aloin toivoa ettei enää yhtään opetusta kiitos. Toivon elämääni vaihteeksi iloisia yllätyksiä, mutta viimeiset 6 vuotta on ollut lähes pelkkää paskaa. Eikö välillä olisi mun vuoro saada kokea onnea, edes jossain asiassa? Siitähän tässä katkeruudessa juurikin on kyse. Liikaa "opetuksia", eikä juurikaan mitään hyvää.
-ap
Entä jos tekisitkin päinvastoin? Hyväksyisit katkeruuden mutta rajaisit siihen käyttämääsi aikaa? Päättäisit esim. että joka päivä saat ajatella katkeria ajatuksia klo 21-21.20. Tätä varten sulla voisi olla katkeruus&kiukku-vihko, johon kirjoittaisit oikein myrkyllisiä ajatuksia.
Kun katkerat ajatukset tulee päivällä mieleen, sano itsellesi että joo, joo, palaan tähän klo 21. Jos joku päivä unohdat olla katkera klo 21, saat olla sitä täysipainoisesti vasta seuraavana päivänä klo 21.
Alue: Aihe vapaa
Onko itselläsi lapsia? Kumpaa sukupuolta?