Pariskunta rakennutti harvinaisen rivitalon Helsinkiin Nyt alue seisoo tyhjänä
https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000009798745.html
En ikävä kyllä ihmettele miksi asunnot eivät mene kaupaksi, katsokaa nyt näitä pohjapiirroksia ja keittiötä?!
Nuo menis heti jos olis pikkusen panostettu näihin kodin tärkeimpiin osiin; keittiöön ja kylppäriin.
Todella sääli, etteivät tajunneet tehdä näitä kunnolla.
Vuokramökkinä menisivät, siltikin nuo keittiöt ihan kauheita, ei olkkaria vaan alakerta ihan sumpussa.
https://www.etuovi.com/kohde/21445244?haku=M2017679758
Kommentit (3303)
Vierailija kirjoitti:
On kyllä harvinaisen huonosti suunniteltu pohja arkielon toiminnallisuuden kannalta.
Vois kuvitella ettei arkkitehti tai vastaava ole ollut suunnitelmissa mukana.
Eikö tuo juttuun haastateltu nainen ollut nimenomaan arkkitehti. Arkkitehdeillä voi kyllä olla muita tavoitteita tilojen suunnittelulle kuin toiminnallisuus arkea varten, tai siltä ainakin tuntuu. Löytyykö ketää jonka mielestä tuo pohja on hyvä ja miksi tykkää tuosta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija<br />
kirjoitti:Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tällaista kohdetta edes tehdä perusjunttiperspektiiviä ajatellen. Jutun juju on juuri siinä, että kaikki tehdään eri lailla. Laatikon ulkopuolella ajatteleminen, rohkea kokeilevuus. Tavanomainen funktionaalisuus ja standardimaisuus vesittäisivät koko idean.
Ei Citroeniakaan osteta siksi, että se on äärimmäisen käytännöllinen ja samanlainen kuin tojotat. Vaan siksi, että se ei ole.
Niin, sä meinaat että asuntoa kun rakentaa niin ei pidä ottaa asumiseen liittyviä asioita huomioon, vaan ajatella laatikon ulkopuolella?
Ei vaan ei tehdä asuntoa ihan kaikille. Sinkuille, vauvaperheille, perheille, hipeille, juopoille ja takakireille.
Tämä onkin mielenkiintoinen, ekslusiivinen tulokulma asiaan. Päinvastaisen, inklusiivisen näkemyksen löytää keskustakirjasto Oodin portaikosta.
Onko tässä siis lähdetty ensinnäkin himmentämään taiteen ja arkkitehtuurin rajaa maksimaalisesti projektin funktionalisuutta häivyttämällä? Sitten alettu pohtia kohdetta pohtimalla, kenelle se ei ole suunnattu sen sijaan, että mietittäisiin rahvaanomaisesti, kenelle se sopisi? Tähän tyyliin:
EI vauvoille vanhuksille taaperoille teineille perheille kantakaupunkilaisille ruokaa rakastaville rauhaa rakastaville jalkavaivaisille koirille sohvaperunoille hamstereille realisteille siivoajille individualisteille saunojille pyöräilijöille autoilijoille puutarhureille grillimestareille kylpijöille köyhille
Yhtäkään asuntoa tässä maassa ei ole tehty kaikille. Kai se nyt on ihan selvää.
Tähän saakka kaikki oli sentään tehty jollekulle.
Niin. Meidän kotia markinnoitiin vanhemmalle veneilevällä pariskunnalle. Niin vaan ostettiin, kaksi parikymppistä opiskelijaa, ei lapsia. Veneileviä toki.
Vuosien mittaan meistä on tullut perheellisiä veneilijöitä, vieläkään osu.
Nuokin asunnot on jollekin, mutta ei kaikille.
Kenelle?
No ekologista ja yhteisöllistä hirsitaloa haluavalle. Miksi tuota pitää edes kysyä? Sulle ei toimi, koita jaksaa.
Eihän he itsekään sinne halua.
Miksi haluaisi?
Kun ne on niin ihania kerran.
Eukä heillä ole asuntoa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tällaista kohdetta edes tehdä perusjunttiperspektiiviä ajatellen. Jutun juju on juuri siinä, että kaikki tehdään eri lailla. Laatikon ulkopuolella ajatteleminen, rohkea kokeilevuus. Tavanomainen funktionaalisuus ja standardimaisuus vesittäisivät koko idean.
Ei Citroeniakaan osteta siksi, että se on äärimmäisen käytännöllinen ja samanlainen kuin tojotat. Vaan siksi, että se ei ole.
Niin, sä meinaat että asuntoa kun rakentaa niin ei pidä ottaa asumiseen liittyviä asioita huomioon, vaan ajatella laatikon ulkopuolella?
Ei vaan ei tehdä asuntoa ihan kaikille. Sinkuille, vauvaperheille, perheille, hipeille, juopoille ja takakireille.
Tämä onkin mielenkiintoinen, ekslusiivinen tulokulma asiaan. Päinvastaisen, inklusiivisen näkemyksen löytää keskustakirjasto Oodin portaikosta.
Onko tässä siis lähdetty ensinnäkin himmentämään taiteen ja arkkitehtuurin rajaa maksimaalisesti projektin funktionalisuutta häivyttämällä? Sitten alettu pohtia kohdetta pohtimalla, kenelle se ei ole suunnattu sen sijaan, että mietittäisiin rahvaanomaisesti, kenelle se sopisi? Tähän tyyliin:
EI vauvoille vanhuksille taaperoille teineille perheille kantakaupunkilaisille ruokaa rakastaville rauhaa rakastaville jalkavaivaisille koirille sohvaperunoille hamstereille realisteille siivoajille individualisteille saunojille pyöräilijöille autoilijoille puutarhureille grillimestareille kylpijöille köyhille
Yhtäkään asuntoa tässä maassa ei ole tehty kaikille. Kai se nyt on ihan selvää.
Useimmissa uudehkoissa asumuksissa on huomioitu kuitenkin normaalin ihmisen arki. Eli on mahdollisuus valmistaa ruokaa, säilyttää omistamiaan vaatteita ja tavaroita, pestä pyykkiä, katsoa tvtä, seurustella perheen/ystävien kanssa ja levätä rauhassa .
Ja se onnistuu noissakin. Sulle ei toimi niin, et ole ostamassa. Niinkuin et monia muitakaan.
Juu, ruoan laittaminen onnistuu, kunhan ei käytä enempää kuin kahta kattilaa ja kuutta lautasta kerralla. Vaatteita ja tavaroita voi säilyttää Marie Kondon oppien mukaan (siis vanhojen oppien, joita hän itsekään ei enää jaksa noudattaa), telkkaria voi katsoa, kunhan viitsii katsoa sitä sohvalta portaiden alle vinoon ja kavereiden kanssa nyt voi seurustella missä ja milloin vaan. Lepääminenkin käy päinsä, kunhan kaikki talossa olijat lepäävät samaan aikaan, sillä ovia ei voi käyttää tilan hiljentämiseen tai pimentämiseen.
Kaikki kyllä onnistuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tällaista kohdetta edes tehdä perusjunttiperspektiiviä ajatellen. Jutun juju on juuri siinä, että kaikki tehdään eri lailla. Laatikon ulkopuolella ajatteleminen, rohkea kokeilevuus. Tavanomainen funktionaalisuus ja standardimaisuus vesittäisivät koko idean.
Ei Citroeniakaan osteta siksi, että se on äärimmäisen käytännöllinen ja samanlainen kuin tojotat. Vaan siksi, että se ei ole.
Niin, sä meinaat että asuntoa kun rakentaa niin ei pidä ottaa asumiseen liittyviä asioita huomioon, vaan ajatella laatikon ulkopuolella?
Ei vaan ei tehdä asuntoa ihan kaikille. Sinkuille, vauvaperheille, perheille, hipeille, juopoille ja takakireille.
Tämä onkin mielenkiintoinen, ekslusiivinen tulokulma asiaan. Päinvastaisen, inklusiivisen näkemyksen löytää keskustakirjasto Oodin portaikosta.
Onko tässä siis lähdetty ensinnäkin himmentämään taiteen ja arkkitehtuurin rajaa maksimaalisesti projektin funktionalisuutta häivyttämällä? Sitten alettu pohtia kohdetta pohtimalla, kenelle se ei ole suunnattu sen sijaan, että mietittäisiin rahvaanomaisesti, kenelle se sopisi? Tähän tyyliin:
EI vauvoille vanhuksille taaperoille teineille perheille kantakaupunkilaisille ruokaa rakastaville rauhaa rakastaville jalkavaivaisille koirille sohvaperunoille hamstereille realisteille siivoajille individualisteille saunojille pyöräilijöille autoilijoille puutarhureille grillimestareille kylpijöille köyhille
Yhtäkään asuntoa tässä maassa ei ole tehty kaikille. Kai se nyt on ihan selvää.
Tähän saakka kaikki oli sentään tehty jollekulle.
Niin. Meidän kotia markinnoitiin vanhemmalle veneilevällä pariskunnalle. Niin vaan ostettiin, kaksi parikymppistä opiskelijaa, ei lapsia. Veneileviä toki.
Vuosien mittaan meistä on tullut perheellisiä veneilijöitä, vieläkään osu.
Nuokin asunnot on jollekin, mutta ei kaikille.
Kenelle?
No ekologista ja yhteisöllistä hirsitaloa haluavalle. Miksi tuota pitää edes kysyä? Sulle ei toimi, koita jaksaa.
Niin, mutta esim. minä haluaisin asua ekologisessa ja yhteisöllisessä hirsitalossa ja sijaintikin olisi minulle ihan ok, vaikkei ihana. Jo yhteisöllisyys kuitenkin tarkoittaa vain sitä, että naapurit kulkevat pihani poikki pyyhe tai kylpytakki päällä, en halua sellaista. Haluan myös omaa rauhaa ja tilaa ja tilaa laittaa hyvää ruokaa rakastamilleni ihmisille, ja sellaista mahdollisuutta tuolla ei ole.
Eli millaisille ekologista ja yhteisöllistä hirsitaloa etsiville tuo on?
Sellaisille, jotka tajuavat ettei yhteisöllisyys ja yksityisyys voi olla yhtä tärkeitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tällaista kohdetta edes tehdä perusjunttiperspektiiviä ajatellen. Jutun juju on juuri siinä, että kaikki tehdään eri lailla. Laatikon ulkopuolella ajatteleminen, rohkea kokeilevuus. Tavanomainen funktionaalisuus ja standardimaisuus vesittäisivät koko idean.
Ei Citroeniakaan osteta siksi, että se on äärimmäisen käytännöllinen ja samanlainen kuin tojotat. Vaan siksi, että se ei ole.
Niin, sä meinaat että asuntoa kun rakentaa niin ei pidä ottaa asumiseen liittyviä asioita huomioon, vaan ajatella laatikon ulkopuolella?
Ei vaan ei tehdä asuntoa ihan kaikille. Sinkuille, vauvaperheille, perheille, hipeille, juopoille ja takakireille.
Tämä onkin mielenkiintoinen, ekslusiivinen tulokulma asiaan. Päinvastaisen, inklusiivisen näkemyksen löytää keskustakirjasto Oodin portaikosta.
Onko tässä siis lähdetty ensinnäkin himmentämään taiteen ja arkkitehtuurin rajaa maksimaalisesti projektin funktionalisuutta häivyttämällä? Sitten alettu pohtia kohdetta pohtimalla, kenelle se ei ole suunnattu sen sijaan, että mietittäisiin rahvaanomaisesti, kenelle se sopisi? Tähän tyyliin:
EI vauvoille vanhuksille taaperoille teineille perheille kantakaupunkilaisille ruokaa rakastaville rauhaa rakastaville jalkavaivaisille koirille sohvaperunoille hamstereille realisteille siivoajille individualisteille saunojille pyöräilijöille autoilijoille puutarhureille grillimestareille kylpijöille köyhille
Yhtäkään asuntoa tässä maassa ei ole tehty kaikille. Kai se nyt on ihan selvää.
Tähän saakka kaikki oli sentään tehty jollekulle.
Niin. Meidän kotia markinnoitiin vanhemmalle veneilevällä pariskunnalle. Niin vaan ostettiin, kaksi parikymppistä opiskelijaa, ei lapsia. Veneileviä toki.
Vuosien mittaan meistä on tullut perheellisiä veneilijöitä, vieläkään osu.
Nuokin asunnot on jollekin, mutta ei kaikille.
Kenelle?
No ekologista ja yhteisöllistä hirsitaloa haluavalle. Miksi tuota pitää edes kysyä? Sulle ei toimi, koita jaksaa.
Niin, mutta esim. minä haluaisin asua ekologisessa ja yhteisöllisessä hirsitalossa ja sijaintikin olisi minulle ihan ok, vaikkei ihana. Jo yhteisöllisyys kuitenkin tarkoittaa vain sitä, että naapurit kulkevat pihani poikki pyyhe tai kylpytakki päällä, en halua sellaista. Haluan myös omaa rauhaa ja tilaa ja tilaa laittaa hyvää ruokaa rakastamilleni ihmisille, ja sellaista mahdollisuutta tuolla ei ole.
Eli millaisille ekologista ja yhteisöllistä hirsitaloa etsiville tuo on?
Sellaisille, jotka tajuavat ettei yhteisöllisyys ja yksityisyys voi olla yhtä tärkeitä?
Mitä?
"Eli millaisille ekologista ja yhteisöllistä hirsitaloa etsiville tuo on?"
Eikö tuo tuollainen touhu ole no. yhteisöllistä, ei niinkään yksityistä? Yksityisyyttä tod. hakevat eivät halua lähintä naapuriakaan muutaman kilometrin päähän itsestään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tällaista kohdetta edes tehdä perusjunttiperspektiiviä ajatellen. Jutun juju on juuri siinä, että kaikki tehdään eri lailla. Laatikon ulkopuolella ajatteleminen, rohkea kokeilevuus. Tavanomainen funktionaalisuus ja standardimaisuus vesittäisivät koko idean.
Ei Citroeniakaan osteta siksi, että se on äärimmäisen käytännöllinen ja samanlainen kuin tojotat. Vaan siksi, että se ei ole.
Niin, sä meinaat että asuntoa kun rakentaa niin ei pidä ottaa asumiseen liittyviä asioita huomioon, vaan ajatella laatikon ulkopuolella?
Ei vaan ei tehdä asuntoa ihan kaikille. Sinkuille, vauvaperheille, perheille, hipeille, juopoille ja takakireille.
Tämä onkin mielenkiintoinen, ekslusiivinen tulokulma asiaan. Päinvastaisen, inklusiivisen näkemyksen löytää keskustakirjasto Oodin portaikosta.
Onko tässä siis lähdetty ensinnäkin himmentämään taiteen ja arkkitehtuurin rajaa maksimaalisesti projektin funktionalisuutta häivyttämällä? Sitten alettu pohtia kohdetta pohtimalla, kenelle se ei ole suunnattu sen sijaan, että mietittäisiin rahvaanomaisesti, kenelle se sopisi? Tähän tyyliin:
EI vauvoille vanhuksille taaperoille teineille perheille kantakaupunkilaisille ruokaa rakastaville rauhaa rakastaville jalkavaivaisille koirille sohvaperunoille hamstereille realisteille siivoajille individualisteille saunojille pyöräilijöille autoilijoille puutarhureille grillimestareille kylpijöille köyhille
Yhtäkään asuntoa tässä maassa ei ole tehty kaikille. Kai se nyt on ihan selvää.
Useimmissa uudehkoissa asumuksissa on huomioitu kuitenkin normaalin ihmisen arki. Eli on mahdollisuus valmistaa ruokaa, säilyttää omistamiaan vaatteita ja tavaroita, pestä pyykkiä, katsoa tvtä, seurustella perheen/ystävien kanssa ja levätä rauhassa .
Ja se onnistuu noissakin. Sulle ei toimi niin, et ole ostamassa. Niinkuin et monia muitakaan.
Juu, ruoan laittaminen onnistuu, kunhan ei käytä enempää kuin kahta kattilaa ja kuutta lautasta kerralla. Vaatteita ja tavaroita voi säilyttää Marie Kondon oppien mukaan (siis vanhojen oppien, joita hän itsekään ei enää jaksa noudattaa), telkkaria voi katsoa, kunhan viitsii katsoa sitä sohvalta portaiden alle vinoon ja kavereiden kanssa nyt voi seurustella missä ja milloin vaan. Lepääminenkin käy päinsä, kunhan kaikki talossa olijat lepäävät samaan aikaan, sillä ovia ei voi käyttää tilan hiljentämiseen tai pimentämiseen.
Kaikki kyllä onnistuu.
Eli ihmiselle, joka ei nussi pilkkua joka asiassa ja osaa järjestää elämänsä muutenkin kuin tvn ympärille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tällaista kohdetta edes tehdä perusjunttiperspektiiviä ajatellen. Jutun juju on juuri siinä, että kaikki tehdään eri lailla. Laatikon ulkopuolella ajatteleminen, rohkea kokeilevuus. Tavanomainen funktionaalisuus ja standardimaisuus vesittäisivät koko idean.
Ei Citroeniakaan osteta siksi, että se on äärimmäisen käytännöllinen ja samanlainen kuin tojotat. Vaan siksi, että se ei ole.
Niin, sä meinaat että asuntoa kun rakentaa niin ei pidä ottaa asumiseen liittyviä asioita huomioon, vaan ajatella laatikon ulkopuolella?
Ei vaan ei tehdä asuntoa ihan kaikille. Sinkuille, vauvaperheille, perheille, hipeille, juopoille ja takakireille.
Tämä onkin mielenkiintoinen, ekslusiivinen tulokulma asiaan. Päinvastaisen, inklusiivisen näkemyksen löytää keskustakirjasto Oodin portaikosta.
Onko tässä siis lähdetty ensinnäkin himmentämään taiteen ja arkkitehtuurin rajaa maksimaalisesti projektin funktionalisuutta häivyttämällä? Sitten alettu pohtia kohdetta pohtimalla, kenelle se ei ole suunnattu sen sijaan, että mietittäisiin rahvaanomaisesti, kenelle se sopisi? Tähän tyyliin:
EI vauvoille vanhuksille taaperoille teineille perheille kantakaupunkilaisille ruokaa rakastaville rauhaa rakastaville jalkavaivaisille koirille sohvaperunoille hamstereille realisteille siivoajille individualisteille saunojille pyöräilijöille autoilijoille puutarhureille grillimestareille kylpijöille köyhille
Yhtäkään asuntoa tässä maassa ei ole tehty kaikille. Kai se nyt on ihan selvää.
Tähän saakka kaikki oli sentään tehty jollekulle.
Niin. Meidän kotia markinnoitiin vanhemmalle veneilevällä pariskunnalle. Niin vaan ostettiin, kaksi parikymppistä opiskelijaa, ei lapsia. Veneileviä toki.
Vuosien mittaan meistä on tullut perheellisiä veneilijöitä, vieläkään osu.
Nuokin asunnot on jollekin, mutta ei kaikille.
Kenelle?
No ekologista ja yhteisöllistä hirsitaloa haluavalle. Miksi tuota pitää edes kysyä? Sulle ei toimi, koita jaksaa.
Niin, mutta esim. minä haluaisin asua ekologisessa ja yhteisöllisessä hirsitalossa ja sijaintikin olisi minulle ihan ok, vaikkei ihana. Jo yhteisöllisyys kuitenkin tarkoittaa vain sitä, että naapurit kulkevat pihani poikki pyyhe tai kylpytakki päällä, en halua sellaista. Haluan myös omaa rauhaa ja tilaa ja tilaa laittaa hyvää ruokaa rakastamilleni ihmisille, ja sellaista mahdollisuutta tuolla ei ole.
Eli millaisille ekologista ja yhteisöllistä hirsitaloa etsiville tuo on?
Sellaisille, jotka tajuavat ettei yhteisöllisyys ja yksityisyys voi olla yhtä tärkeitä?
Mitä?
No sitä että et sä voi vaatia sekä yhteisöllisyyttä että yksityisyyttä (sitä ettet näe yhteisösi jäseniä koskaan).
Niin siis mikä tuossa taloyhtiössä edistää yhteisöllisyyttä? Se saunapolku?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tällaista kohdetta edes tehdä perusjunttiperspektiiviä ajatellen. Jutun juju on juuri siinä, että kaikki tehdään eri lailla. Laatikon ulkopuolella ajatteleminen, rohkea kokeilevuus. Tavanomainen funktionaalisuus ja standardimaisuus vesittäisivät koko idean.
Ei Citroeniakaan osteta siksi, että se on äärimmäisen käytännöllinen ja samanlainen kuin tojotat. Vaan siksi, että se ei ole.
Niin, sä meinaat että asuntoa kun rakentaa niin ei pidä ottaa asumiseen liittyviä asioita huomioon, vaan ajatella laatikon ulkopuolella?
Ei vaan ei tehdä asuntoa ihan kaikille. Sinkuille, vauvaperheille, perheille, hipeille, juopoille ja takakireille.
Tämä onkin mielenkiintoinen, ekslusiivinen tulokulma asiaan. Päinvastaisen, inklusiivisen näkemyksen löytää keskustakirjasto Oodin portaikosta.
Onko tässä siis lähdetty ensinnäkin himmentämään taiteen ja arkkitehtuurin rajaa maksimaalisesti projektin funktionalisuutta häivyttämällä? Sitten alettu pohtia kohdetta pohtimalla, kenelle se ei ole suunnattu sen sijaan, että mietittäisiin rahvaanomaisesti, kenelle se sopisi? Tähän tyyliin:
EI vauvoille vanhuksille taaperoille teineille perheille kantakaupunkilaisille ruokaa rakastaville rauhaa rakastaville jalkavaivaisille koirille sohvaperunoille hamstereille realisteille siivoajille individualisteille saunojille pyöräilijöille autoilijoille puutarhureille grillimestareille kylpijöille köyhille
Yhtäkään asuntoa tässä maassa ei ole tehty kaikille. Kai se nyt on ihan selvää.
Tähän saakka kaikki oli sentään tehty jollekulle.
Niin. Meidän kotia markinnoitiin vanhemmalle veneilevällä pariskunnalle. Niin vaan ostettiin, kaksi parikymppistä opiskelijaa, ei lapsia. Veneileviä toki.
Vuosien mittaan meistä on tullut perheellisiä veneilijöitä, vieläkään osu.
Nuokin asunnot on jollekin, mutta ei kaikille.
Kenelle?
No ekologista ja yhteisöllistä hirsitaloa haluavalle. Miksi tuota pitää edes kysyä? Sulle ei toimi, koita jaksaa.
Niin, mutta esim. minä haluaisin asua ekologisessa ja yhteisöllisessä hirsitalossa ja sijaintikin olisi minulle ihan ok, vaikkei ihana. Jo yhteisöllisyys kuitenkin tarkoittaa vain sitä, että naapurit kulkevat pihani poikki pyyhe tai kylpytakki päällä, en halua sellaista. Haluan myös omaa rauhaa ja tilaa ja tilaa laittaa hyvää ruokaa rakastamilleni ihmisille, ja sellaista mahdollisuutta tuolla ei ole.
Eli millaisille ekologista ja yhteisöllistä hirsitaloa etsiville tuo on?
Sellaisille, jotka tajuavat ettei yhteisöllisyys ja yksityisyys voi olla yhtä tärkeitä?
Mitä?
No sitä että et sä voi vaatia sekä yhteisöllisyyttä että yksityisyyttä (sitä ettet näe yhteisösi jäseniä koskaan).
Niin, hänen mielestään yhteisöllisyys on hiekkalaatikkoleikit ja yhteinen saunarakennus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tällaista kohdetta edes tehdä perusjunttiperspektiiviä ajatellen. Jutun juju on juuri siinä, että kaikki tehdään eri lailla. Laatikon ulkopuolella ajatteleminen, rohkea kokeilevuus. Tavanomainen funktionaalisuus ja standardimaisuus vesittäisivät koko idean.
Ei Citroeniakaan osteta siksi, että se on äärimmäisen käytännöllinen ja samanlainen kuin tojotat. Vaan siksi, että se ei ole.
Niin, sä meinaat että asuntoa kun rakentaa niin ei pidä ottaa asumiseen liittyviä asioita huomioon, vaan ajatella laatikon ulkopuolella?
Ei vaan ei tehdä asuntoa ihan kaikille. Sinkuille, vauvaperheille, perheille, hipeille, juopoille ja takakireille.
Tämä onkin mielenkiintoinen, ekslusiivinen tulokulma asiaan. Päinvastaisen, inklusiivisen näkemyksen löytää keskustakirjasto Oodin portaikosta.
Onko tässä siis lähdetty ensinnäkin himmentämään taiteen ja arkkitehtuurin rajaa maksimaalisesti projektin funktionalisuutta häivyttämällä? Sitten alettu pohtia kohdetta pohtimalla, kenelle se ei ole suunnattu sen sijaan, että mietittäisiin rahvaanomaisesti, kenelle se sopisi? Tähän tyyliin:
EI vauvoille vanhuksille taaperoille teineille perheille kantakaupunkilaisille ruokaa rakastaville rauhaa rakastaville jalkavaivaisille koirille sohvaperunoille hamstereille realisteille siivoajille individualisteille saunojille pyöräilijöille autoilijoille puutarhureille grillimestareille kylpijöille köyhille
Yhtäkään asuntoa tässä maassa ei ole tehty kaikille. Kai se nyt on ihan selvää.
Tähän saakka kaikki oli sentään tehty jollekulle.
Niin. Meidän kotia markinnoitiin vanhemmalle veneilevällä pariskunnalle. Niin vaan ostettiin, kaksi parikymppistä opiskelijaa, ei lapsia. Veneileviä toki.
Vuosien mittaan meistä on tullut perheellisiä veneilijöitä, vieläkään osu.
Nuokin asunnot on jollekin, mutta ei kaikille.
Kenelle?
No ekologista ja yhteisöllistä hirsitaloa haluavalle. Miksi tuota pitää edes kysyä? Sulle ei toimi, koita jaksaa.
Niin, mutta esim. minä haluaisin asua ekologisessa ja yhteisöllisessä hirsitalossa ja sijaintikin olisi minulle ihan ok, vaikkei ihana. Jo yhteisöllisyys kuitenkin tarkoittaa vain sitä, että naapurit kulkevat pihani poikki pyyhe tai kylpytakki päällä, en halua sellaista. Haluan myös omaa rauhaa ja tilaa ja tilaa laittaa hyvää ruokaa rakastamilleni ihmisille, ja sellaista mahdollisuutta tuolla ei ole.
Eli millaisille ekologista ja yhteisöllistä hirsitaloa etsiville tuo on?
Sellaisille, jotka tajuavat ettei yhteisöllisyys ja yksityisyys voi olla yhtä tärkeitä?
Mitä?
No sitä että et sä voi vaatia sekä yhteisöllisyyttä että yksityisyyttä (sitä ettet näe yhteisösi jäseniä koskaan).
Niin, hänen mielestään yhteisöllisyys on hiekkalaatikkoleikit ja yhteinen saunarakennus.
Biotoopin punkit.
Vierailija kirjoitti:
Niin siis mikä tuossa taloyhtiössä edistää yhteisöllisyyttä? Se saunapolku?
Mm. se. Taloyhtiössä, jossa on yhteisiä tiloja ja yhteistä harrastamista, ei nyt vaan sovi sellaiselle, joka ajattelee ettei hänen ikkunansa edestä saa kukaan kulkea. Se on tavallinen taloyhtiö.
Toihan olisi unelmapaikka jollekin isolle perheelle jossa on monta vaimoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tällaista kohdetta edes tehdä perusjunttiperspektiiviä ajatellen. Jutun juju on juuri siinä, että kaikki tehdään eri lailla. Laatikon ulkopuolella ajatteleminen, rohkea kokeilevuus. Tavanomainen funktionaalisuus ja standardimaisuus vesittäisivät koko idean.
Ei Citroeniakaan osteta siksi, että se on äärimmäisen käytännöllinen ja samanlainen kuin tojotat. Vaan siksi, että se ei ole.
Niin, sä meinaat että asuntoa kun rakentaa niin ei pidä ottaa asumiseen liittyviä asioita huomioon, vaan ajatella laatikon ulkopuolella?
Ei vaan ei tehdä asuntoa ihan kaikille. Sinkuille, vauvaperheille, perheille, hipeille, juopoille ja takakireille.
Tämä onkin mielenkiintoinen, ekslusiivinen tulokulma asiaan. Päinvastaisen, inklusiivisen näkemyksen löytää keskustakirjasto Oodin portaikosta.
Onko tässä siis lähdetty ensinnäkin himmentämään taiteen ja arkkitehtuurin rajaa maksimaalisesti projektin funktionalisuutta häivyttämällä? Sitten alettu pohtia kohdetta pohtimalla, kenelle se ei ole suunnattu sen sijaan, että mietittäisiin rahvaanomaisesti, kenelle se sopisi? Tähän tyyliin:
EI vauvoille vanhuksille taaperoille teineille perheille kantakaupunkilaisille ruokaa rakastaville rauhaa rakastaville jalkavaivaisille koirille sohvaperunoille hamstereille realisteille siivoajille individualisteille saunojille pyöräilijöille autoilijoille puutarhureille grillimestareille kylpijöille köyhille
Yhtäkään asuntoa tässä maassa ei ole tehty kaikille. Kai se nyt on ihan selvää.
Useimmissa uudehkoissa asumuksissa on huomioitu kuitenkin normaalin ihmisen arki. Eli on mahdollisuus valmistaa ruokaa, säilyttää omistamiaan vaatteita ja tavaroita, pestä pyykkiä, katsoa tvtä, seurustella perheen/ystävien kanssa ja levätä rauhassa .
Kaikkea tuota voi tehdä myös kyseisissä hirsitaloissa. Sinä et ehkä siihen kykene rajoitteinesi, mutta normaalit ihmiset pystyvät.
Vierailija kirjoitti:
Toihan olisi unelmapaikka jollekin isolle perheelle jossa on monta vaimoa.
Joka vaimolle oma asunto samassa pihapiirissä. Mies voisi asua keskellä omassa asunnossaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tällaista kohdetta edes tehdä perusjunttiperspektiiviä ajatellen. Jutun juju on juuri siinä, että kaikki tehdään eri lailla. Laatikon ulkopuolella ajatteleminen, rohkea kokeilevuus. Tavanomainen funktionaalisuus ja standardimaisuus vesittäisivät koko idean.
Ei Citroeniakaan osteta siksi, että se on äärimmäisen käytännöllinen ja samanlainen kuin tojotat. Vaan siksi, että se ei ole.
Niin, sä meinaat että asuntoa kun rakentaa niin ei pidä ottaa asumiseen liittyviä asioita huomioon, vaan ajatella laatikon ulkopuolella?
Ei vaan ei tehdä asuntoa ihan kaikille. Sinkuille, vauvaperheille, perheille, hipeille, juopoille ja takakireille.
Tämä onkin mielenkiintoinen, ekslusiivinen tulokulma asiaan. Päinvastaisen, inklusiivisen näkemyksen löytää keskustakirjasto Oodin portaikosta.
Onko tässä siis lähdetty ensinnäkin himmentämään taiteen ja arkkitehtuurin rajaa maksimaalisesti projektin funktionalisuutta häivyttämällä? Sitten alettu pohtia kohdetta pohtimalla, kenelle se ei ole suunnattu sen sijaan, että mietittäisiin rahvaanomaisesti, kenelle se sopisi? Tähän tyyliin:
EI vauvoille vanhuksille taaperoille teineille perheille kantakaupunkilaisille ruokaa rakastaville rauhaa rakastaville jalkavaivaisille koirille sohvaperunoille hamstereille realisteille siivoajille individualisteille saunojille pyöräilijöille autoilijoille puutarhureille grillimestareille kylpijöille köyhille
Yhtäkään asuntoa tässä maassa ei ole tehty kaikille. Kai se nyt on ihan selvää.
Useimmissa uudehkoissa asumuksissa on huomioitu kuitenkin normaalin ihmisen arki. Eli on mahdollisuus valmistaa ruokaa, säilyttää omistamiaan vaatteita ja tavaroita, pestä pyykkiä, katsoa tvtä, seurustella perheen/ystävien kanssa ja levätä rauhassa .
Kaikkea tuota voi tehdä myös kyseisissä hirsitaloissa. Sinä et ehkä siihen kykene rajoitteinesi, mutta normaalit ihmiset pystyvät.
Hyvin hyvin vaikeaa ellei mahdotonta se tuolla on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin siis mikä tuossa taloyhtiössä edistää yhteisöllisyyttä? Se saunapolku?
Mm. se. Taloyhtiössä, jossa on yhteisiä tiloja ja yhteistä harrastamista, ei nyt vaan sovi sellaiselle, joka ajattelee ettei hänen ikkunansa edestä saa kukaan kulkea. Se on tavallinen taloyhtiö.
Häh? Mitä yhteisiä tiloja tässä on? Siis juurikin sen saunapolun lisäksi? Roskis ja sauna? Onko tässä jotain mullistavaa? Meilläkin on taloyhtiössä yhteinen sauna ja rappukäytävä, jota kaikki asukkaat käyttävät. Roskis myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin siis mikä tuossa taloyhtiössä edistää yhteisöllisyyttä? Se saunapolku?
Mm. se. Taloyhtiössä, jossa on yhteisiä tiloja ja yhteistä harrastamista, ei nyt vaan sovi sellaiselle, joka ajattelee ettei hänen ikkunansa edestä saa kukaan kulkea. Se on tavallinen taloyhtiö.
Häh? Mitä yhteisiä tiloja tässä on? Siis juurikin sen saunapolun lisäksi? Roskis ja sauna? Onko tässä jotain mullistavaa? Meilläkin on taloyhtiössä yhteinen sauna ja rappukäytävä, jota kaikki asukkaat käyttävät. Roskis myös.
Puuttuu joka asunnosta ikkunat rappukäytävään. Ne edistävät yhteisöllisyyttä ja ilmentävät boksin ulkopuolista ajattelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin siis mikä tuossa taloyhtiössä edistää yhteisöllisyyttä? Se saunapolku?
Mm. se. Taloyhtiössä, jossa on yhteisiä tiloja ja yhteistä harrastamista, ei nyt vaan sovi sellaiselle, joka ajattelee ettei hänen ikkunansa edestä saa kukaan kulkea. Se on tavallinen taloyhtiö.
Häh? Mitä yhteisiä tiloja tässä on? Siis juurikin sen saunapolun lisäksi? Roskis ja sauna? Onko tässä jotain mullistavaa? Meilläkin on taloyhtiössä yhteinen sauna ja rappukäytävä, jota kaikki asukkaat käyttävät. Roskis myös.
Puuttuu joka asunnosta ikkunat rappukäytävään. Ne edistävät yhteisöllisyyttä ja ilmentävät boksin ulkopuolista ajattelua.
Eikö postiluukut kelpaa? Niidenkin kautta voi tirkistellä naapureita molempiin suuntiin. Edistääkö se yhteisöllisyyttä?