Pariskunta rakennutti harvinaisen rivitalon Helsinkiin Nyt alue seisoo tyhjänä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tällaista kohdetta edes tehdä perusjunttiperspektiiviä ajatellen. Jutun juju on juuri siinä, että kaikki tehdään eri lailla. Laatikon ulkopuolella ajatteleminen, rohkea kokeilevuus. Tavanomainen funktionaalisuus ja standardimaisuus vesittäisivät koko idean.

Ei Citroeniakaan osteta siksi, että se on äärimmäisen käytännöllinen ja samanlainen kuin tojotat. Vaan siksi, että se ei ole.

Niin, sä meinaat että asuntoa kun rakentaa niin ei pidä ottaa asumiseen liittyviä asioita huomioon, vaan ajatella laatikon ulkopuolella?

Ei vaan ei tehdä asuntoa ihan kaikille. Sinkuille, vauvaperheille, perheille, hipeille, juopoille ja takakireille.

Tämä onkin mielenkiintoinen, ekslusiivinen tulokulma asiaan. Päinvastaisen, inklusiivisen näkemyksen löytää keskustakirjasto Oodin portaikosta.

Onko tässä siis lähdetty ensinnäkin himmentämään taiteen ja arkkitehtuurin rajaa maksimaalisesti projektin funktionalisuutta häivyttämällä? Sitten alettu pohtia kohdetta pohtimalla, kenelle se ei ole suunnattu sen sijaan, että mietittäisiin rahvaanomaisesti, kenelle se sopisi? Tähän tyyliin:

EI vauvoille vanhuksille taaperoille teineille perheille kantakaupunkilaisille ruokaa rakastaville rauhaa rakastaville jalkavaivaisille koirille sohvaperunoille hamstereille realisteille siivoajille individualisteille saunojille pyöräilijöille autoilijoille puutarhureille grillimestareille kylpijöille köyhille

Sull ei taida kauheasti olla kokemusta projektityöstä, puhumattakaan idean toteuttamisesta?

Se kokemus ei ainakaan loista läsnäolollaan näillä kaupustelijoilla.

Eri

Miten niin? He halusi ekologisen ja yhteisöllisen hirsitalon, eikös tuo sellainen ole?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tällaista kohdetta edes tehdä perusjunttiperspektiiviä ajatellen. Jutun juju on juuri siinä, että kaikki tehdään eri lailla. Laatikon ulkopuolella ajatteleminen, rohkea kokeilevuus. Tavanomainen funktionaalisuus ja standardimaisuus vesittäisivät koko idean.

Ei Citroeniakaan osteta siksi, että se on äärimmäisen käytännöllinen ja samanlainen kuin tojotat. Vaan siksi, että se ei ole.

Niin, sä meinaat että asuntoa kun rakentaa niin ei pidä ottaa asumiseen liittyviä asioita huomioon, vaan ajatella laatikon ulkopuolella?

Ei vaan ei tehdä asuntoa ihan kaikille. Sinkuille, vauvaperheille, perheille, hipeille, juopoille ja takakireille.

Tämä onkin mielenkiintoinen, ekslusiivinen tulokulma asiaan. Päinvastaisen, inklusiivisen näkemyksen löytää keskustakirjasto Oodin portaikosta.

Onko tässä siis lähdetty ensinnäkin himmentämään taiteen ja arkkitehtuurin rajaa maksimaalisesti projektin funktionalisuutta häivyttämällä? Sitten alettu pohtia kohdetta pohtimalla, kenelle se ei ole suunnattu sen sijaan, että mietittäisiin rahvaanomaisesti, kenelle se sopisi? Tähän tyyliin:

EI vauvoille vanhuksille taaperoille teineille perheille kantakaupunkilaisille ruokaa rakastaville rauhaa rakastaville jalkavaivaisille koirille sohvaperunoille hamstereille realisteille siivoajille individualisteille saunojille pyöräilijöille autoilijoille puutarhureille grillimestareille kylpijöille köyhille

Yhtäkään asuntoa tässä maassa ei ole tehty kaikille. Kai se nyt on ihan selvää.

Tähän saakka kaikki oli sentään tehty jollekulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tällaista kohdetta edes tehdä perusjunttiperspektiiviä ajatellen. Jutun juju on juuri siinä, että kaikki tehdään eri lailla. Laatikon ulkopuolella ajatteleminen, rohkea kokeilevuus. Tavanomainen funktionaalisuus ja standardimaisuus vesittäisivät koko idean.

Ei Citroeniakaan osteta siksi, että se on äärimmäisen käytännöllinen ja samanlainen kuin tojotat. Vaan siksi, että se ei ole.

Niin, sä meinaat että asuntoa kun rakentaa niin ei pidä ottaa asumiseen liittyviä asioita huomioon, vaan ajatella laatikon ulkopuolella?

Ei vaan ei tehdä asuntoa ihan kaikille. Sinkuille, vauvaperheille, perheille, hipeille, juopoille ja takakireille.

Tämä onkin mielenkiintoinen, ekslusiivinen tulokulma asiaan. Päinvastaisen, inklusiivisen näkemyksen löytää keskustakirjasto Oodin portaikosta.

Onko tässä siis lähdetty ensinnäkin himmentämään taiteen ja arkkitehtuurin rajaa maksimaalisesti projektin funktionalisuutta häivyttämällä? Sitten alettu pohtia kohdetta pohtimalla, kenelle se ei ole suunnattu sen sijaan, että mietittäisiin rahvaanomaisesti, kenelle se sopisi? Tähän tyyliin:

EI vauvoille vanhuksille taaperoille teineille perheille kantakaupunkilaisille ruokaa rakastaville rauhaa rakastaville jalkavaivaisille koirille sohvaperunoille hamstereille realisteille siivoajille individualisteille saunojille pyöräilijöille autoilijoille puutarhureille grillimestareille kylpijöille köyhille

Sull ei taida kauheasti olla kokemusta projektityöstä, puhumattakaan idean toteuttamisesta?

Se kokemus ei ainakaan loista läsnäolollaan näillä kaupustelijoilla.

Eri

Miten niin? He halusi ekologisen ja yhteisöllisen hirsitalon, eikös tuo sellainen ole?

Onko tuo ekologinen?

Ja käsittääkseni he myy noita asuntoina muille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tällaista kohdetta edes tehdä perusjunttiperspektiiviä ajatellen. Jutun juju on juuri siinä, että kaikki tehdään eri lailla. Laatikon ulkopuolella ajatteleminen, rohkea kokeilevuus. Tavanomainen funktionaalisuus ja standardimaisuus vesittäisivät koko idean.

Ei Citroeniakaan osteta siksi, että se on äärimmäisen käytännöllinen ja samanlainen kuin tojotat. Vaan siksi, että se ei ole.

Niin, sä meinaat että asuntoa kun rakentaa niin ei pidä ottaa asumiseen liittyviä asioita huomioon, vaan ajatella laatikon ulkopuolella?

Ei vaan ei tehdä asuntoa ihan kaikille. Sinkuille, vauvaperheille, perheille, hipeille, juopoille ja takakireille.

Tämä onkin mielenkiintoinen, ekslusiivinen tulokulma asiaan. Päinvastaisen, inklusiivisen näkemyksen löytää keskustakirjasto Oodin portaikosta.

Onko tässä siis lähdetty ensinnäkin himmentämään taiteen ja arkkitehtuurin rajaa maksimaalisesti projektin funktionalisuutta häivyttämällä? Sitten alettu pohtia kohdetta pohtimalla, kenelle se ei ole suunnattu sen sijaan, että mietittäisiin rahvaanomaisesti, kenelle se sopisi? Tähän tyyliin:

EI vauvoille vanhuksille taaperoille teineille perheille kantakaupunkilaisille ruokaa rakastaville rauhaa rakastaville jalkavaivaisille koirille sohvaperunoille hamstereille realisteille siivoajille individualisteille saunojille pyöräilijöille autoilijoille puutarhureille grillimestareille kylpijöille köyhille

Sull ei taida kauheasti olla kokemusta projektityöstä, puhumattakaan idean toteuttamisesta?

Se kokemus ei ainakaan loista läsnäolollaan näillä kaupustelijoilla.

Eri

Miten niin? He halusi ekologisen ja yhteisöllisen hirsitalon, eikös tuo sellainen ole?

Kyllä mua ihmetyttää ettei noihin ole tartuttu. Niin paljon homeongelmaa on. Mä ajattelen että tuo on hyvä idea ja aika vaan on väärä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tällaista kohdetta edes tehdä perusjunttiperspektiiviä ajatellen. Jutun juju on juuri siinä, että kaikki tehdään eri lailla. Laatikon ulkopuolella ajatteleminen, rohkea kokeilevuus. Tavanomainen funktionaalisuus ja standardimaisuus vesittäisivät koko idean.

Ei Citroeniakaan osteta siksi, että se on äärimmäisen käytännöllinen ja samanlainen kuin tojotat. Vaan siksi, että se ei ole.

Niin, sä meinaat että asuntoa kun rakentaa niin ei pidä ottaa asumiseen liittyviä asioita huomioon, vaan ajatella laatikon ulkopuolella?

Ei vaan ei tehdä asuntoa ihan kaikille. Sinkuille, vauvaperheille, perheille, hipeille, juopoille ja takakireille.

Tämä onkin mielenkiintoinen, ekslusiivinen tulokulma asiaan. Päinvastaisen, inklusiivisen näkemyksen löytää keskustakirjasto Oodin portaikosta.

Onko tässä siis lähdetty ensinnäkin himmentämään taiteen ja arkkitehtuurin rajaa maksimaalisesti projektin funktionalisuutta häivyttämällä? Sitten alettu pohtia kohdetta pohtimalla, kenelle se ei ole suunnattu sen sijaan, että mietittäisiin rahvaanomaisesti, kenelle se sopisi? Tähän tyyliin:

EI vauvoille vanhuksille taaperoille teineille perheille kantakaupunkilaisille ruokaa rakastaville rauhaa rakastaville jalkavaivaisille koirille sohvaperunoille hamstereille realisteille siivoajille individualisteille saunojille pyöräilijöille autoilijoille puutarhureille grillimestareille kylpijöille köyhille

Sull ei taida kauheasti olla kokemusta projektityöstä, puhumattakaan idean toteuttamisesta?

Se kokemus ei ainakaan loista läsnäolollaan näillä kaupustelijoilla.

Eri

Miten niin? He halusi ekologisen ja yhteisöllisen hirsitalon, eikös tuo sellainen ole?

Kyllä mua ihmetyttää ettei noihin ole tartuttu. Niin paljon homeongelmaa on. Mä ajattelen että tuo on hyvä idea ja aika vaan on väärä.

Suunnittelu ja toteutus on perseestä.

Ei mikään ihme ettei mene.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tällaista kohdetta edes tehdä perusjunttiperspektiiviä ajatellen. Jutun juju on juuri siinä, että kaikki tehdään eri lailla. Laatikon ulkopuolella ajatteleminen, rohkea kokeilevuus. Tavanomainen funktionaalisuus ja standardimaisuus vesittäisivät koko idean.

Ei Citroeniakaan osteta siksi, että se on äärimmäisen käytännöllinen ja samanlainen kuin tojotat. Vaan siksi, että se ei ole.

Niin, sä meinaat että asuntoa kun rakentaa niin ei pidä ottaa asumiseen liittyviä asioita huomioon, vaan ajatella laatikon ulkopuolella?

Ei vaan ei tehdä asuntoa ihan kaikille. Sinkuille, vauvaperheille, perheille, hipeille, juopoille ja takakireille.

Tämä onkin mielenkiintoinen, ekslusiivinen tulokulma asiaan. Päinvastaisen, inklusiivisen näkemyksen löytää keskustakirjasto Oodin portaikosta.

Onko tässä siis lähdetty ensinnäkin himmentämään taiteen ja arkkitehtuurin rajaa maksimaalisesti projektin funktionalisuutta häivyttämällä? Sitten alettu pohtia kohdetta pohtimalla, kenelle se ei ole suunnattu sen sijaan, että mietittäisiin rahvaanomaisesti, kenelle se sopisi? Tähän tyyliin:

EI vauvoille vanhuksille taaperoille teineille perheille kantakaupunkilaisille ruokaa rakastaville rauhaa rakastaville jalkavaivaisille koirille sohvaperunoille hamstereille realisteille siivoajille individualisteille saunojille pyöräilijöille autoilijoille puutarhureille grillimestareille kylpijöille köyhille

Sull ei taida kauheasti olla kokemusta projektityöstä, puhumattakaan idean toteuttamisesta?

Se kokemus ei ainakaan loista läsnäolollaan näillä kaupustelijoilla.

Eri

Miten niin? He halusi ekologisen ja yhteisöllisen hirsitalon, eikös tuo sellainen ole?

Kyllä mua ihmetyttää ettei noihin ole tartuttu. Niin paljon homeongelmaa on. Mä ajattelen että tuo on hyvä idea ja aika vaan on väärä.

Suunnittelu ja toteutus on perseestä.

Ei mikään ihme ettei mene.

No eikä ole. Sulle niin, mutta sä et olisi tonne muuttamut vaikka se olisi minkälainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tällaista kohdetta edes tehdä perusjunttiperspektiiviä ajatellen. Jutun juju on juuri siinä, että kaikki tehdään eri lailla. Laatikon ulkopuolella ajatteleminen, rohkea kokeilevuus. Tavanomainen funktionaalisuus ja standardimaisuus vesittäisivät koko idean.

Ei Citroeniakaan osteta siksi, että se on äärimmäisen käytännöllinen ja samanlainen kuin tojotat. Vaan siksi, että se ei ole.

Niin, sä meinaat että asuntoa kun rakentaa niin ei pidä ottaa asumiseen liittyviä asioita huomioon, vaan ajatella laatikon ulkopuolella?

Ei vaan ei tehdä asuntoa ihan kaikille. Sinkuille, vauvaperheille, perheille, hipeille, juopoille ja takakireille.

Tämä onkin mielenkiintoinen, ekslusiivinen tulokulma asiaan. Päinvastaisen, inklusiivisen näkemyksen löytää keskustakirjasto Oodin portaikosta.

Onko tässä siis lähdetty ensinnäkin himmentämään taiteen ja arkkitehtuurin rajaa maksimaalisesti projektin funktionalisuutta häivyttämällä? Sitten alettu pohtia kohdetta pohtimalla, kenelle se ei ole suunnattu sen sijaan, että mietittäisiin rahvaanomaisesti, kenelle se sopisi? Tähän tyyliin:

EI vauvoille vanhuksille taaperoille teineille perheille kantakaupunkilaisille ruokaa rakastaville rauhaa rakastaville jalkavaivaisille koirille sohvaperunoille hamstereille realisteille siivoajille individualisteille saunojille pyöräilijöille autoilijoille puutarhureille grillimestareille kylpijöille köyhille

Sull ei taida kauheasti olla kokemusta projektityöstä, puhumattakaan idean toteuttamisesta?

Se kokemus ei ainakaan loista läsnäolollaan näillä kaupustelijoilla.

Eri

Miten niin? He halusi ekologisen ja yhteisöllisen hirsitalon, eikös tuo sellainen ole?

Kyllä mua ihmetyttää ettei noihin ole tartuttu. Niin paljon homeongelmaa on. Mä ajattelen että tuo on hyvä idea ja aika vaan on väärä.

Suunnittelu ja toteutus on perseestä.

Ei mikään ihme ettei mene.

No eikä ole. Sulle niin, mutta sä et olisi tonne muuttamut vaikka se olisi minkälainen.

Edes pariskunta itse ei muuta sinne😂😂😂

Vähän kuin kännissä tehty suunitelma. Ei millään pahalla.

Se toinen 9m2 makkari on aika karu ja koruton.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tällaista kohdetta edes tehdä perusjunttiperspektiiviä ajatellen. Jutun juju on juuri siinä, että kaikki tehdään eri lailla. Laatikon ulkopuolella ajatteleminen, rohkea kokeilevuus. Tavanomainen funktionaalisuus ja standardimaisuus vesittäisivät koko idean.

Ei Citroeniakaan osteta siksi, että se on äärimmäisen käytännöllinen ja samanlainen kuin tojotat. Vaan siksi, että se ei ole.

Niin, sä meinaat että asuntoa kun rakentaa niin ei pidä ottaa asumiseen liittyviä asioita huomioon, vaan ajatella laatikon ulkopuolella?

Ei vaan ei tehdä asuntoa ihan kaikille. Sinkuille, vauvaperheille, perheille, hipeille, juopoille ja takakireille.

Tämä onkin mielenkiintoinen, ekslusiivinen tulokulma asiaan. Päinvastaisen, inklusiivisen näkemyksen löytää keskustakirjasto Oodin portaikosta.

Onko tässä siis lähdetty ensinnäkin himmentämään taiteen ja arkkitehtuurin rajaa maksimaalisesti projektin funktionalisuutta häivyttämällä? Sitten alettu pohtia kohdetta pohtimalla, kenelle se ei ole suunnattu sen sijaan, että mietittäisiin rahvaanomaisesti, kenelle se sopisi? Tähän tyyliin:

EI vauvoille vanhuksille taaperoille teineille perheille kantakaupunkilaisille ruokaa rakastaville rauhaa rakastaville jalkavaivaisille koirille sohvaperunoille hamstereille realisteille siivoajille individualisteille saunojille pyöräilijöille autoilijoille puutarhureille grillimestareille kylpijöille köyhille

Yhtäkään asuntoa tässä maassa ei ole tehty kaikille. Kai se nyt on ihan selvää.

Tähän saakka kaikki oli sentään tehty jollekulle.

Niin. Meidän kotia markinnoitiin vanhemmalle veneilevällä pariskunnalle. Niin vaan ostettiin, kaksi parikymppistä opiskelijaa, ei lapsia. Veneileviä toki.

Vuosien mittaan meistä on tullut perheellisiä veneilijöitä, vieläkään osu.

Nuokin asunnot on jollekin, mutta ei kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tällaista kohdetta edes tehdä perusjunttiperspektiiviä ajatellen. Jutun juju on juuri siinä, että kaikki tehdään eri lailla. Laatikon ulkopuolella ajatteleminen, rohkea kokeilevuus. Tavanomainen funktionaalisuus ja standardimaisuus vesittäisivät koko idean.

Ei Citroeniakaan osteta siksi, että se on äärimmäisen käytännöllinen ja samanlainen kuin tojotat. Vaan siksi, että se ei ole.

Niin, sä meinaat että asuntoa kun rakentaa niin ei pidä ottaa asumiseen liittyviä asioita huomioon, vaan ajatella laatikon ulkopuolella?

Ei vaan ei tehdä asuntoa ihan kaikille. Sinkuille, vauvaperheille, perheille, hipeille, juopoille ja takakireille.

Tämä onkin mielenkiintoinen, ekslusiivinen tulokulma asiaan. Päinvastaisen, inklusiivisen näkemyksen löytää keskustakirjasto Oodin portaikosta.

Onko tässä siis lähdetty ensinnäkin himmentämään taiteen ja arkkitehtuurin rajaa maksimaalisesti projektin funktionalisuutta häivyttämällä? Sitten alettu pohtia kohdetta pohtimalla, kenelle se ei ole suunnattu sen sijaan, että mietittäisiin rahvaanomaisesti, kenelle se sopisi? Tähän tyyliin:

EI vauvoille vanhuksille taaperoille teineille perheille kantakaupunkilaisille ruokaa rakastaville rauhaa rakastaville jalkavaivaisille koirille sohvaperunoille hamstereille realisteille siivoajille individualisteille saunojille pyöräilijöille autoilijoille puutarhureille grillimestareille kylpijöille köyhille

Yhtäkään asuntoa tässä maassa ei ole tehty kaikille. Kai se nyt on ihan selvää.

Tähän saakka kaikki oli sentään tehty jollekulle.

Niin. Meidän kotia markinnoitiin vanhemmalle veneilevällä pariskunnalle. Niin vaan ostettiin, kaksi parikymppistä opiskelijaa, ei lapsia. Veneileviä toki.

Vuosien mittaan meistä on tullut perheellisiä veneilijöitä, vieläkään osu.

Nuokin asunnot on jollekin, mutta ei kaikille.

Kenelle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tällaista kohdetta edes tehdä perusjunttiperspektiiviä ajatellen. Jutun juju on juuri siinä, että kaikki tehdään eri lailla. Laatikon ulkopuolella ajatteleminen, rohkea kokeilevuus. Tavanomainen funktionaalisuus ja standardimaisuus vesittäisivät koko idean.

Ei Citroeniakaan osteta siksi, että se on äärimmäisen käytännöllinen ja samanlainen kuin tojotat. Vaan siksi, että se ei ole.

Niin, sä meinaat että asuntoa kun rakentaa niin ei pidä ottaa asumiseen liittyviä asioita huomioon, vaan ajatella laatikon ulkopuolella?

Ei vaan ei tehdä asuntoa ihan kaikille. Sinkuille, vauvaperheille, perheille, hipeille, juopoille ja takakireille.

Tämä onkin mielenkiintoinen, ekslusiivinen tulokulma asiaan. Päinvastaisen, inklusiivisen näkemyksen löytää keskustakirjasto Oodin portaikosta.

Onko tässä siis lähdetty ensinnäkin himmentämään taiteen ja arkkitehtuurin rajaa maksimaalisesti projektin funktionalisuutta häivyttämällä? Sitten alettu pohtia kohdetta pohtimalla, kenelle se ei ole suunnattu sen sijaan, että mietittäisiin rahvaanomaisesti, kenelle se sopisi? Tähän tyyliin:

EI vauvoille vanhuksille taaperoille teineille perheille kantakaupunkilaisille ruokaa rakastaville rauhaa rakastaville jalkavaivaisille koirille sohvaperunoille hamstereille realisteille siivoajille individualisteille saunojille pyöräilijöille autoilijoille puutarhureille grillimestareille kylpijöille köyhille

Yhtäkään asuntoa tässä maassa ei ole tehty kaikille. Kai se nyt on ihan selvää.

Tähän saakka kaikki oli sentään tehty jollekulle.

Niin. Meidän kotia markinnoitiin vanhemmalle veneilevällä pariskunnalle. Niin vaan ostettiin, kaksi parikymppistä opiskelijaa, ei lapsia. Veneileviä toki.

Vuosien mittaan meistä on tullut perheellisiä veneilijöitä, vieläkään osu.

Nuokin asunnot on jollekin, mutta ei kaikille.

Kenelle?

No ekologista ja yhteisöllistä hirsitaloa haluavalle. Miksi tuota pitää edes kysyä? Sulle ei toimi, koita jaksaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tällaista kohdetta edes tehdä perusjunttiperspektiiviä ajatellen. Jutun juju on juuri siinä, että kaikki tehdään eri lailla. Laatikon ulkopuolella ajatteleminen, rohkea kokeilevuus. Tavanomainen funktionaalisuus ja standardimaisuus vesittäisivät koko idean.

Ei Citroeniakaan osteta siksi, että se on äärimmäisen käytännöllinen ja samanlainen kuin tojotat. Vaan siksi, että se ei ole.

Niin, sä meinaat että asuntoa kun rakentaa niin ei pidä ottaa asumiseen liittyviä asioita huomioon, vaan ajatella laatikon ulkopuolella?

Ei vaan ei tehdä asuntoa ihan kaikille. Sinkuille, vauvaperheille, perheille, hipeille, juopoille ja takakireille.

Tämä onkin mielenkiintoinen, ekslusiivinen tulokulma asiaan. Päinvastaisen, inklusiivisen näkemyksen löytää keskustakirjasto Oodin portaikosta.

Onko tässä siis lähdetty ensinnäkin himmentämään taiteen ja arkkitehtuurin rajaa maksimaalisesti projektin funktionalisuutta häivyttämällä? Sitten alettu pohtia kohdetta pohtimalla, kenelle se ei ole suunnattu sen sijaan, että mietittäisiin rahvaanomaisesti, kenelle se sopisi? Tähän tyyliin:

EI vauvoille vanhuksille taaperoille teineille perheille kantakaupunkilaisille ruokaa rakastaville rauhaa rakastaville jalkavaivaisille koirille sohvaperunoille hamstereille realisteille siivoajille individualisteille saunojille pyöräilijöille autoilijoille puutarhureille grillimestareille kylpijöille köyhille

Sull ei taida kauheasti olla kokemusta projektityöstä, puhumattakaan idean toteuttamisesta?

Se kokemus ei ainakaan loista läsnäolollaan näillä kaupustelijoilla.

Eri

Miten niin? He halusi ekologisen ja yhteisöllisen hirsitalon, eikös tuo sellainen ole?

Onko tuo ekologinen?

Ja käsittääkseni he myy noita asuntoina muille.

Mille muille? Ja juu, on ekologinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tällaista kohdetta edes tehdä perusjunttiperspektiiviä ajatellen. Jutun juju on juuri siinä, että kaikki tehdään eri lailla. Laatikon ulkopuolella ajatteleminen, rohkea kokeilevuus. Tavanomainen funktionaalisuus ja standardimaisuus vesittäisivät koko idean.

Ei Citroeniakaan osteta siksi, että se on äärimmäisen käytännöllinen ja samanlainen kuin tojotat. Vaan siksi, että se ei ole.

Niin, sä meinaat että asuntoa kun rakentaa niin ei pidä ottaa asumiseen liittyviä asioita huomioon, vaan ajatella laatikon ulkopuolella?

Ei vaan ei tehdä asuntoa ihan kaikille. Sinkuille, vauvaperheille, perheille, hipeille, juopoille ja takakireille.

Tämä onkin mielenkiintoinen, ekslusiivinen tulokulma asiaan. Päinvastaisen, inklusiivisen näkemyksen löytää keskustakirjasto Oodin portaikosta.

Onko tässä siis lähdetty ensinnäkin himmentämään taiteen ja arkkitehtuurin rajaa maksimaalisesti projektin funktionalisuutta häivyttämällä? Sitten alettu pohtia kohdetta pohtimalla, kenelle se ei ole suunnattu sen sijaan, että mietittäisiin rahvaanomaisesti, kenelle se sopisi? Tähän tyyliin:

EI vauvoille vanhuksille taaperoille teineille perheille kantakaupunkilaisille ruokaa rakastaville rauhaa rakastaville jalkavaivaisille koirille sohvaperunoille hamstereille realisteille siivoajille individualisteille saunojille pyöräilijöille autoilijoille puutarhureille grillimestareille kylpijöille köyhille

Yhtäkään asuntoa tässä maassa ei ole tehty kaikille. Kai se nyt on ihan selvää.

Useimmissa uudehkoissa asumuksissa on huomioitu kuitenkin normaalin ihmisen arki. Eli on mahdollisuus valmistaa ruokaa, säilyttää omistamiaan vaatteita ja tavaroita, pestä pyykkiä, katsoa tvtä, seurustella perheen/ystävien kanssa ja levätä rauhassa .

Tosi ankeat nuo ikkunanpielet, meidän sähköttömällä ja vedettömällä perikunnan mökillä on samanlaiset karut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tällaista kohdetta edes tehdä perusjunttiperspektiiviä ajatellen. Jutun juju on juuri siinä, että kaikki tehdään eri lailla. Laatikon ulkopuolella ajatteleminen, rohkea kokeilevuus. Tavanomainen funktionaalisuus ja standardimaisuus vesittäisivät koko idean.

Ei Citroeniakaan osteta siksi, että se on äärimmäisen käytännöllinen ja samanlainen kuin tojotat. Vaan siksi, että se ei ole.

Niin, sä meinaat että asuntoa kun rakentaa niin ei pidä ottaa asumiseen liittyviä asioita huomioon, vaan ajatella laatikon ulkopuolella?

Ei vaan ei tehdä asuntoa ihan kaikille. Sinkuille, vauvaperheille, perheille, hipeille, juopoille ja takakireille.

Tämä onkin mielenkiintoinen, ekslusiivinen tulokulma asiaan. Päinvastaisen, inklusiivisen näkemyksen löytää keskustakirjasto Oodin portaikosta.

Onko tässä siis lähdetty ensinnäkin himmentämään taiteen ja arkkitehtuurin rajaa maksimaalisesti projektin funktionalisuutta häivyttämällä? Sitten alettu pohtia kohdetta pohtimalla, kenelle se ei ole suunnattu sen sijaan, että mietittäisiin rahvaanomaisesti, kenelle se sopisi? Tähän tyyliin:

EI vauvoille vanhuksille taaperoille teineille perheille kantakaupunkilaisille ruokaa rakastaville rauhaa rakastaville jalkavaivaisille koirille sohvaperunoille hamstereille realisteille siivoajille individualisteille saunojille pyöräilijöille autoilijoille puutarhureille grillimestareille kylpijöille köyhille

Yhtäkään asuntoa tässä maassa ei ole tehty kaikille. Kai se nyt on ihan selvää.

Useimmissa uudehkoissa asumuksissa on huomioitu kuitenkin normaalin ihmisen arki. Eli on mahdollisuus valmistaa ruokaa, säilyttää omistamiaan vaatteita ja tavaroita, pestä pyykkiä, katsoa tvtä, seurustella perheen/ystävien kanssa ja levätä rauhassa .

Ja se onnistuu noissakin. Sulle ei toimi niin, et ole ostamassa. Niinkuin et monia muitakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tällaista kohdetta edes tehdä perusjunttiperspektiiviä ajatellen. Jutun juju on juuri siinä, että kaikki tehdään eri lailla. Laatikon ulkopuolella ajatteleminen, rohkea kokeilevuus. Tavanomainen funktionaalisuus ja standardimaisuus vesittäisivät koko idean.

Ei Citroeniakaan osteta siksi, että se on äärimmäisen käytännöllinen ja samanlainen kuin tojotat. Vaan siksi, että se ei ole.

Niin, sä meinaat että asuntoa kun rakentaa niin ei pidä ottaa asumiseen liittyviä asioita huomioon, vaan ajatella laatikon ulkopuolella?

Ei vaan ei tehdä asuntoa ihan kaikille. Sinkuille, vauvaperheille, perheille, hipeille, juopoille ja takakireille.

Mielenkiintoista! Sitä tässä juuri onkin mietitty, että kenelle nuo asunnot on tehty. Osaat ilmeisesti vastata siihen kysymykseen? Kenen tarpeet tuossa kohdataan?

No jos nyt arvata pitäisi (ja Hesarin juttu johdattaa) niin homealtistuneisiin, asmaatikkoihin ja luonnonmukaisuutta haluaviin. Ei siis tavallista ja mahdollisimman tylsää haluavaa. Mutta voin olla väärässäkin. Eikö ole jännä ettei meillä ole vastauksia näihin asioihin?

Minä olen homealtistunut, astmaatikko ja luonnonmukaisuutta haluava, ja hirsitalo kaupungissa olisi unelmani. Mutta jos joskus asunnon tai talon ostan, siinä on oltava kunnon keittiö ja riittävästi säilytystilaa. En siis kohderyhmää minäkään.

Vierailija<br />

kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tällaista kohdetta edes tehdä perusjunttiperspektiiviä ajatellen. Jutun juju on juuri siinä, että kaikki tehdään eri lailla. Laatikon ulkopuolella ajatteleminen, rohkea kokeilevuus. Tavanomainen funktionaalisuus ja standardimaisuus vesittäisivät koko idean.

Ei Citroeniakaan osteta siksi, että se on äärimmäisen käytännöllinen ja samanlainen kuin tojotat. Vaan siksi, että se ei ole.

Niin, sä meinaat että asuntoa kun rakentaa niin ei pidä ottaa asumiseen liittyviä asioita huomioon, vaan ajatella laatikon ulkopuolella?

Ei vaan ei tehdä asuntoa ihan kaikille. Sinkuille, vauvaperheille, perheille, hipeille, juopoille ja takakireille.

Tämä onkin mielenkiintoinen, ekslusiivinen tulokulma asiaan. Päinvastaisen, inklusiivisen näkemyksen löytää keskustakirjasto Oodin portaikosta.

Onko tässä siis lähdetty ensinnäkin himmentämään taiteen ja arkkitehtuurin rajaa maksimaalisesti projektin funktionalisuutta häivyttämällä? Sitten alettu pohtia kohdetta pohtimalla, kenelle se ei ole suunnattu sen sijaan, että mietittäisiin rahvaanomaisesti, kenelle se sopisi? Tähän tyyliin:

EI vauvoille vanhuksille taaperoille teineille perheille kantakaupunkilaisille ruokaa rakastaville rauhaa rakastaville jalkavaivaisille koirille sohvaperunoille hamstereille realisteille siivoajille individualisteille saunojille pyöräilijöille autoilijoille puutarhureille grillimestareille kylpijöille köyhille

Yhtäkään asuntoa tässä maassa ei ole tehty kaikille. Kai se nyt on ihan selvää.

Tähän saakka kaikki oli sentään tehty jollekulle.

Niin. Meidän kotia markinnoitiin vanhemmalle veneilevällä pariskunnalle. Niin vaan ostettiin, kaksi parikymppistä opiskelijaa, ei lapsia. Veneileviä toki.

Vuosien mittaan meistä on tullut perheellisiä veneilijöitä, vieläkään osu.

Nuokin asunnot on jollekin, mutta ei kaikille.

Kenelle?

No ekologista ja yhteisöllistä hirsitaloa haluavalle. Miksi tuota pitää edes kysyä? Sulle ei toimi, koita jaksaa.

Eihän he itsekään sinne halua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tällaista kohdetta edes tehdä perusjunttiperspektiiviä ajatellen. Jutun juju on juuri siinä, että kaikki tehdään eri lailla. Laatikon ulkopuolella ajatteleminen, rohkea kokeilevuus. Tavanomainen funktionaalisuus ja standardimaisuus vesittäisivät koko idean.

Ei Citroeniakaan osteta siksi, että se on äärimmäisen käytännöllinen ja samanlainen kuin tojotat. Vaan siksi, että se ei ole.

Niin, sä meinaat että asuntoa kun rakentaa niin ei pidä ottaa asumiseen liittyviä asioita huomioon, vaan ajatella laatikon ulkopuolella?

Ei vaan ei tehdä asuntoa ihan kaikille. Sinkuille, vauvaperheille, perheille, hipeille, juopoille ja takakireille.

Mielenkiintoista! Sitä tässä juuri onkin mietitty, että kenelle nuo asunnot on tehty. Osaat ilmeisesti vastata siihen kysymykseen? Kenen tarpeet tuossa kohdataan?

No jos nyt arvata pitäisi (ja Hesarin juttu johdattaa) niin homealtistuneisiin, asmaatikkoihin ja luonnonmukaisuutta haluaviin. Ei siis tavallista ja mahdollisimman tylsää haluavaa. Mutta voin olla väärässäkin. Eikö ole jännä ettei meillä ole vastauksia näihin asioihin?

Minä olen homealtistunut, astmaatikko ja luonnonmukaisuutta haluava, ja hirsitalo kaupungissa olisi unelmani. Mutta jos joskus asunnon tai talon ostan, siinä on oltava kunnon keittiö ja riittävästi säilytystilaa. En siis kohderyhmää minäkään.

Niin, Suomessa on monta muutakin kuin sinä. Mäkään osta asuntoa vain koska olen kohderyhmää, yleensä jokainen miettii itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tällaista kohdetta edes tehdä perusjunttiperspektiiviä ajatellen. Jutun juju on juuri siinä, että kaikki tehdään eri lailla. Laatikon ulkopuolella ajatteleminen, rohkea kokeilevuus. Tavanomainen funktionaalisuus ja standardimaisuus vesittäisivät koko idean.

Ei Citroeniakaan osteta siksi, että se on äärimmäisen käytännöllinen ja samanlainen kuin tojotat. Vaan siksi, että se ei ole.

Niin, sä meinaat että asuntoa kun rakentaa niin ei pidä ottaa asumiseen liittyviä asioita huomioon, vaan ajatella laatikon ulkopuolella?

Ei vaan ei tehdä asuntoa ihan kaikille. Sinkuille, vauvaperheille, perheille, hipeille, juopoille ja takakireille.

Tämä onkin mielenkiintoinen, ekslusiivinen tulokulma asiaan. Päinvastaisen, inklusiivisen näkemyksen löytää keskustakirjasto Oodin portaikosta.

Onko tässä siis lähdetty ensinnäkin himmentämään taiteen ja arkkitehtuurin rajaa maksimaalisesti projektin funktionalisuutta häivyttämällä? Sitten alettu pohtia kohdetta pohtimalla, kenelle se ei ole suunnattu sen sijaan, että mietittäisiin rahvaanomaisesti, kenelle se sopisi? Tähän tyyliin:

EI vauvoille vanhuksille taaperoille teineille perheille kantakaupunkilaisille ruokaa rakastaville rauhaa rakastaville jalkavaivaisille koirille sohvaperunoille hamstereille realisteille siivoajille individualisteille saunojille pyöräilijöille autoilijoille puutarhureille grillimestareille kylpijöille köyhille

Yhtäkään asuntoa tässä maassa ei ole tehty kaikille. Kai se nyt on ihan selvää.

Tähän saakka kaikki oli sentään tehty jollekulle.

Niin. Meidän kotia markinnoitiin vanhemmalle veneilevällä pariskunnalle. Niin vaan ostettiin, kaksi parikymppistä opiskelijaa, ei lapsia. Veneileviä toki.

Vuosien mittaan meistä on tullut perheellisiä veneilijöitä, vieläkään osu.

Nuokin asunnot on jollekin, mutta ei kaikille.

Kenelle?

No ekologista ja yhteisöllistä hirsitaloa haluavalle. Miksi tuota pitää edes kysyä? Sulle ei toimi, koita jaksaa.

Niin, mutta esim. minä haluaisin asua ekologisessa ja yhteisöllisessä hirsitalossa ja sijaintikin olisi minulle ihan ok, vaikkei ihana. Jo yhteisöllisyys kuitenkin tarkoittaa vain sitä, että naapurit kulkevat pihani poikki pyyhe tai kylpytakki päällä, en halua sellaista. Haluan myös omaa rauhaa ja tilaa ja tilaa laittaa hyvää ruokaa rakastamilleni ihmisille, ja sellaista mahdollisuutta tuolla ei ole. 

Eli millaisille ekologista ja yhteisöllistä hirsitaloa etsiville tuo on?