Jos sinä saisit päättää, olisitko itse mieluummin 2 vai 3 lapsisesta perheestä?

Tulen kaksilapsisesta perheestä ja olen siihen tyytyväinen joten jos saisin päättää niin tulisin 2 lapsisesta perheestä.

Olen seurannut kolmelapsisia perheitä, joten ei ainakaan tuota vaihtoehtoa. Kaksi on paras, sillä yhden lapsen perheillä on omat haasteensa ja sisarus kasvattaa lasta monin tavoin. 

Vierailija kirjoitti:

Aina toivonut siskoa tai veljeä. Tietysti olis mahtavaa, jos olis molemmat.

Tuota toivetta on mollattu sillä, että mollaaja on huonoissa väleissä sisaruksensa kanssa. Ei ole kovin pätevä perustelu. Pitäkää huolta suhteista te,kenellä on sisaruksia.

Lapsi,jolla ei ole sisaruksia, on aina yksin, kaikkialla, niin hyvässä kuin pahassa. Hänestä ei tule tätiä tai setää kenellekään. Jos vielä hankkii omia lapsia toisen ainoan lapsen kanssa, näillä lapsilla ei ole serkkuja,tätejä, setiä, jne.... Mietipä vaikka millaiset rippijuhlat tulee, kun ei ole ketään keitä kutsua paikalle ja kaverit luettelee kuinka paljon heidän juhlissaan on väkeä. Monesta muusta hetkestä puhumattakaan

Ei niiden setien ja tätien tarvitse kantaa samaa geeniperimää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieluummin kaksi sisarusta kuin vain yksi. Meitä on neljä.

Ihana kuulla tämä

Niin juuri. Vanhemmille suuri suru, jos vain kaksi lasta ja toinen kuolee.

Ihastelin Meeri koutaniemen 4 sisarusta tässä Siskot-sarjassa.

Oliko teillä puutetta jostain? Saitteko harrastaa, matkustaa, tai vanhemmilta muuta taloudellista tukea tai apua aikuisena?

Kuulostat aika hassulta.

Olisin mielelläni ollut ainut.

Vanhempani suosivat nuorempia sisaruksiani. Rahaa ei ollut tarpeeksi, ei ollut opiskelurauhaa eikä omaa huonetta. Jouduin jakamaan sen taaperoiden kanssa.

En tiedä, miksi minä olin se, jonka koulunkäynti, suunterveys ja mielenterveys olivat sivuutettavia asioita.

Itselläni on yksi lapsi, eikä lisää tule.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki yksilapsisessa uranaiset, noin 60v, ovat sanoneet että harmittaa ihan hirveästi, kun on vain yksi lapsi. Yksi poika, joka ei ole tekemissä paljoa..

Useamman lapsen on helpompi jakaa vastuuta vanhemmistaan. Yksi käy yhtenä viikkona/kuukautena, toinen toisena, kolmas kolmantena, jos asutaan kaukana. Ainoa lapsi on aika helisemässä kaiken sen vastuun kanssa. Kun ei repeä joka suuntaan joka minuutti, eikä tavallaan jää omalle elämälle aikaa ja voimavaroja yhtään. On oltava vanhempiaan varten.

Useimmiten vastuu vanhoista vanhemmista ja heidän auttamisensa ja hoitamisensa kasautuu lähimpänä asuvalle tyttärelle, vaikka sisaruksia olisi enemmänkin.

Vierailija kirjoitti:

Meitä on 2 siskoa ja lapsena olisin toivonut vielä enemmän sisaruksia. 😁 Ollaan lähes saman ikäisiä, ja meistä on apua toisillemme tilanteissa jossa apua tarvii jne. Lisäksi yhteiset muistot ja olihan sitä aina seuraa, vaikka ollaankin erilaisia ja omatkin kaverit oli. 😊

Olisin ehkä vielä itsekkäämpi, jos olisin ollut ainoa lapsi toisaalta ainoalla lapsella on paremmat rahalliset resurssit.

Mutta oon kyllä itse tyytyväinen että on sisko. En haluaisi ilman olla.

Tulen surulliseksi näistä luuloista, että ainoana lapsena tulee itsekkääksi. Silloinhan on tuntosarvet joka suuntaan valppaudessa, kun on pärjättävä kaikkien kanssa ja otettava kaikki huomioon. Sisaruksen kanssa voi perseillä itsekkäästi, ja sitä pidetään vain normaalina ja "kasvattavana", vaikka se voi jäädä pysyväksi käyttäytymismalliksi läpi elämän.

Olemme: minä ja mieheni kymmenlapsisista perheistä ja kiitollisia sisaruksista ja vanhemmista. Emme ole lestadiolaisia, mutt ei haittais vaik oltais 🧑🤝🧑👭👬🧑🤝🧑👭 🙏

Haluaisin kokeilla sitä 2-lapsista. 3-lapsisessa oli v¨''tuumaista. Varsinkin pienimpänä sai aina turpiinsa.

Kaksi lasta oli sopiva määrä. Rahaa riitti hyvin isohin tilaviin huoneisiin, matkailuun, harrastuksiin, kivoihiin vaatteisiin ja kaikkeen. P

Olen ainoa lapsi. Olen ihan tyytyväinen, mutta olisin varmaan ihan tyytyväinen silloinkin, jos sisaruksia olisi. Ystävissä ja sukulaisissa on sisaruksia, joilla on välit poikki ja inhoavat toisiaan, ja sitten on niitä, että välit on lämpimät ja ihanat. Sellainen lämmin ja ihana sisarussuhde toki olisi varmaan parempi kuin olla ainoa lapsi, mutta taas mielummin ainoa lapsi kuin riitaisat sisarsuhteet. Jos sisaruksia olisi ollut, niin ei tiedä millaisiksi välit olisivat muovautuneet. Siksi olen tyytyväinen siihen mitä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua säälittää yhden lapsen vanhemmat/perheet. Salaa säälin heitä, kun näen omasta perheestä jo miten tärkeitä sisarukset ovat toisilleen 🔥

2 äiti joka odottaa 3.

Tunnetko montakin yhden lapsen perhettä? Älä turhaan sääli sellaista, mistä et tiedä mitään! Keskity sen sijaan opettamaan omille lapsillesi jakamista, koska sitä oman kokemuksen mukaan monilapsisten perheiden lapset eivät osaa vaan kaikesta pitää tapella niiden tärkeiden sisarusten kanssa.

Mikä iso vitsi!

Kaikki tietävät, miten yhden lapsen perheessä ihan kaikki pyörii materian ympärillä, kun sitä sisarusta ja kaveria ei kotona ole. Tavaralla sitten korvataan tätä, ja eivät osaa jakaa kun ei toistoja tule.

Tuttu 1-lapsinen perhe: kauheaa tappelua kyläillessä, kun kukaan ei saa koskea ainoan lapsen leluihin.

Kauheaa tappelua meillä, kun ainoa lapsi yrittää yksin leikkiä.

Aina saa lahjaksi ja palkinnoksi yllätys yllätys, uuden tavaran!

Se materialismi on jotain niin kamalaa.

Tämä on väärinymmärrys, joka tulee kun ei tiedetä.

Materian omistaminen tietysti voi näyttää joltain itsekkyydeltä jos ei tunne ihmistä.

Mutta.

Itse olen hyvin läheisissä väleissä 2 suurperheen lapsen kanssa. Aikuisia ollaan siis nykyään, mutta pikkulapsesta asti ollaan oltu ystäviä. Toisella 10 sisarusta ja toisella 6. Pihimpää porukkaa en tunne. Ihan joka sentti venytetään ja mitään ei tosiaan jaeta. Jos itsellä on 5€, se on tosiaan itsellä ja sillä ostetaan VAIN itselle.

Mielestäni tämä on aika ymmärrettävää, koska on joutunut opettelemaan pitämään puolensa. Perheellä vähän rahaa ja jos jakaisi kaiken mitä itsellä on, ei saisi itse ikinä mitään.

Äitini taas on ainut lapsi. On totta, että on tottunut kuluttamaan, koska rahasta ei ole pulaa, mutta ei tosiaan ole pihi ja hävelisti jakaa omastaan. Vastaavaa olen nähnyt muissa ainoissa lapsissa.

Sun logiikka pettää nyt pahan kerran.

Meitä oli neljä ja sanoisin, että meitä oli liikaa. Vanhemmilla ei ollut kärsivällisyyttä hoitaa ja rakastaa lapsiaan ja taloudellisesti oltiin tiukilla Korkeintaan kaksi lasta heillä olisi saanut olla.

Olen ainoa lapsi, ja oletettavasti sen vuoksi minusta kasvoi hyvin itsekäs ja sosiaalisesti kömpelö. Kyllä sisarukset olisi olleet pelastus, mitä useampi, sen parempi.

Olen kuullut tämän joskus. Muinoin oli teeveessä jokin ohjelma jossa oli eräs kirvesmies , eräänlainen elämänkoulun opettama filosofi.

Oli ollut puhetta kuinka monta lasta on sopiva määrä? Kirvesmies oli kertonut esimerkillä, että ainakin kolme pitää olla koska kaksi ei riitä kun elämä hioo.

Vertaus oli, että kun laitat kaksi kiveä pyörimään betonirumpuun pyörimään ne eivät hio toisiaan niin hyvin kuin jos kiviä on kolme. Hyvä vertaus ja pitää paikkansa.

3-

Tämäkin riippuu lapsesta, mikä on kellekin "hyvä sisarusmäärä". Meidän kolmesta lapsesta esikoinen ja kuopus on hyvin avoimia, sosiaalisia, kontaktia ottavia. Myös hieman määräileviä luonteeltaan. Keskimmäinen on sosiaalisesti kömpelömpi, enkä ihmettelisi vaikka kasvaessaan jonkun diagnoosin saisi.

Esikoinen ja kuopus pärjäisivät varmasti hyvin ainoinakin lapsina, tosin tiedä tulisiko heistä turhankin itsekkäitä luonteeltaan, joten siinä mielessä on hyvä että sisarusten kanssa opetellaan jakamista, kompromisseja, toisen huomioon ottamista. Keskimmäisen kannalta olen onnellinen sisaruksista. Saa harjoitella kanssakäymistä turvallisessa ympäristössä ja jos myöhemmin haasteita on löytää ystäviä, onpahan ainakin sisarukset. Tämä on korostunut myös kun olen puolison sisarusten elämää seurannut, sielläkin on joku "reppana" josta velipojat pitää huolta, ottaa mukaan sosiaalisiin kuvioihin ja on jopa töihin kouluttanut.

Tietenkin lasten kanssa, oli niitä yksi tai kymmenen, korostuu vanhemman toiminta ja läsnäolo. Myös sisarusten välisen suhteen muodostumisessa on tärkeää että vanhemmat katsovat perään ja ohjaavat, ettei pääse syntymään jonkunnäköistä kiusaamisasetelmaa tai että vanhemmat eivät itse ala arvottaa lapsiaan lemppareiksi ja syntipukeiksi.

Vierailija kirjoitti:

Te ainoat lapset, kuka käy perhejuhlissanne, tai lastenne juhlissa, kun ei ole ketään sukua? Ankea kohtalo ainoilla lapsilla. Korvaako raha tämän lähisuvun?

Aika hiljaisia juhlia, kun on lähinnä vain aikuisia? Lapset tuovat elämää ja on mukavaa, kun on vähän enemmän lapsia suvussa. Serkut voivat leikkiä keskenään porukalla.

Vierailija kirjoitti:

Minua säälittää yhden lapsen vanhemmat/perheet. Salaa säälin heitä, kun näen omasta perheestä jo miten tärkeitä sisarukset ovat toisilleen 🔥

2 äiti joka odottaa 3.

Ihan turhaan säälit.

Meillä ainakin on hyvä ja onnellinen perhe, sekä erittäin läheiset välit keskenämme. Lapsesta on kasvanut aivan mahtava teini, vaikka ei sisarusta olekaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te ainoat lapset, kuka käy perhejuhlissanne, tai lastenne juhlissa, kun ei ole ketään sukua? Ankea kohtalo ainoilla lapsilla. Korvaako raha tämän lähisuvun?

Aika hiljaisia juhlia, kun on lähinnä vain aikuisia? Lapset tuovat elämää ja on mukavaa, kun on vähän enemmän lapsia suvussa. Serkut voivat leikkiä keskenään porukalla.

Ei kaikki hanki/saa lapsia vaikka olisi monta sisarusta. Tällöin serkkuja ei ole. Itselläni on veli, jolla ei ole lapsia (vaimo ei halua ja on sanonut sen suoraan.