Jos sinä saisit päättää, olisitko itse mieluummin 2 vai 3 lapsisesta perheestä?

Mulla on kaksi veljeä ja aina oon toivonut vielä siskoa. Eli neljä ois ollut hyvä

Kolme oli liikaa, joten kaikkiin heistä emme pystyneet panostamaan.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kaksi veljeä ja aina oon toivonut vielä siskoa. Eli neljä ois ollut hyvä

Ihana kuulla!!

Vierailija kirjoitti:

Kolme oli liikaa, joten kaikkiin heistä emme pystyneet panostamaan.

E siellä provoilee

Ihana ketju😊👍👍👍👍

Vierailija kirjoitti:

Naisen elämänkaari:

0-20v: harjoitellaan nukkeleikkiä

20-30v: mangutaan nukkeleikkiä mieheltä

30-45v: nukkeleikki

45-55v: nuppi sekoaa kun nukkeleikki on takana -> häiriökäyttäytymistä

55v->: mangutaan nukkeleikkiä lapsiltaan

Kylläpä sua harmittaa, kun et saa naista etkä pääse leikkimään nukeilla :)

Meitä on 24. Ihmisiä ei voi ikinä olla liikaa <3

Vierailija kirjoitti:

Meitä on 24. Ihmisiä ei voi ikinä olla liikaa <3

Vielä on olemassa biomassaa jota ei ole muutettu ihmisiksi. Toisia ihmisiä tarvitsee alkaa syömään vasta n. 50v päästä.

Sinä, joka säälit yhden lapsen perheitä: ainakaan meitä ei tarvitse sääliä. 10 vuoden tahattoman lapsettomuuden jälkeen osaamme olla onnellisia tästä ainokaisesta, eikä häneltä puutu mitään. Serkut ovat niin läheiset (asuvat naapurissa), ettei hän ehdi ajatella olevansa ainoa. Ihan saa opetella jakamista siinä, missä muutkin. Ja meidän vanhempien rakkaus ja voimavarat ovat yksin hänen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te ainoat lapset, kuka käy perhejuhlissanne, tai lastenne juhlissa, kun ei ole ketään sukua? Ankea kohtalo ainoilla lapsilla. Korvaako raha tämän lähisuvun?

Toki on sukulaisia. Ja laaja ystäväpiiri. Miksei olisi? Ja kyllä raha on kiva juttu. Joka päivä täällä moni itkee, kun sitä ei ole.

Tunnut vähän olevan harmissasi. Ja sitten on pakko kehua rahalla. Miten paljon sitä on.

Ei paljoa, sopivasti. Ei harmita.

Näin jälkeenpäin mietittynä kaksi lasta voisi olla hyvä :) ei tulisi tappelua niin paljon, kuin jos olisi kolme ja kuitenkin olisi seuraa toisesta, ettei olis vaan ainut lapsi...

Vierailija kirjoitti:

Tunnetko suojelutarvetta lastasi kohtaan?

Onko ok että lapsi erotetaan emästään ja heitetään teuraaksi ja sitten kiinnitetään äiti lypsykoneeseen?

Ei, mutta kyllä minutkin synnärillä kiinnitettiin lypsykoneeseen ja myöhemmin lapseni erotettiin minusta jotta hänestä tehtäisiin ruokaa. Toivottavasti edes tuli käytettyä eikä vain heitetty päivämäärän ylittäneenä roskiin :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yht. 4. Ei riittänyt aikaa meille kaikille tasapuolisesti... vanhmpien työt, meidän harrastukset yms. muut jutut söi kaiken ajan. Yhdessä ei paljoa ehditty olla.. kyllähän siitä jonkinmoisia traumoja jäi.

Me päädyttiin miehen kanssa kahteen lapseen niin ainakin on kunnolla aikaa molemmille. Toki heillä on omat riitansa mutta enimmäkseen tulevat toimeen ja pitävät koulussakin toisistaan huolta. 

Kauheaa, jos toinen kuolisi yms. Ja jos tyttö ja poika, niin eivät valitettavasti ole niin läheisiä. Olette varmaan miettineet kolmea?

Miltä vuosisadalta kirjoittelet?

Mieluummin olisin ollut syntymättä.

Meitä on 6, eikä siinä oo yhtään liikaa

Itse 3-lapsisesta. Nyt kaikki ollaan aikuisia yli neljäkymppisiä. Ollaan peritty yhdessä omaisuutta mm. mökki on yhteisomistuksessa. Erimielisyyksiä ja riitoja alkaa olemaan koko ajan enemmän. Vanehammat vielä elossa. Perinnöstä tulee riitaisa. Tiedän sen. Itse ajatellut jopa kiletäytyä perinnöstä. En jaksa alkaa tappelemaan, kun jään jalkoihin kuitenkin. Aika kolkot välit rupee olemaan. 

Haluaisin olla yksilapsiseta. 

Olen ainoa lapsi, onneksi. Sain kaiken huomion eikä tarvinnut tapella sisarten kanssa.

Mieluummin kolme, mutta en kyllä vaihtaisi 10 sisarustani mihinkään eli nuo molemmat olisi vaan huono vaihtoehto minulle.

Mukavaa kun on kunnon klaani ja perheessä porukkaa.

Vierailija kirjoitti:

Itse 3-lapsisesta. Nyt kaikki ollaan aikuisia yli neljäkymppisiä. Ollaan peritty yhdessä omaisuutta mm. mökki on yhteisomistuksessa. Erimielisyyksiä ja riitoja alkaa olemaan koko ajan enemmän. Vanehammat vielä elossa. Perinnöstä tulee riitaisa. Tiedän sen. Itse ajatellut jopa kiletäytyä perinnöstä. En jaksa alkaa tappelemaan, kun jään jalkoihin kuitenkin. Aika kolkot välit rupee olemaan. 

Haluaisin olla yksilapsiseta. 

Tuo riitely on ikävää. Itsekin elin unelma-ajatusta siitä, että perheessä jokainen osaisi ajatella myös toista ja että tottakai osataan keskustella ja sopia yhdessä. Sitten löytyykin yksi, joka kyselemättä ja muita ajattelematta on vain päättänyt, että se ja se kuuluu mulle. Jyrää,päättää yksin, ei kysele. Ei kiva :/.

Olisi kiva, jos olisi muitakin sisaruksia kuin alkkisveli. Toisaalta eipä sitä tiedä olisivatko sen parempia.