Lue keskustelun säännöt.
Jos sinä saisit päättää, olisitko itse mieluummin 2 vai 3 lapsisesta perheestä?
Ainoat lapset, kaikki toivoivat yleensä sisarusta. Vanhenevien vanhempien asiat kaatuvat yhdelle henkilölle.
Kaksi lasta, olisitko toivonut veljen lisäksi siskoa, vai oliko hyvä näin?
Te jotka tulette kolmelapsisesta perheestä, oliko teitä liikaa?
Kommentit (371)
Meitä on neljä, eikä kukaan ole ylimääräinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kuulemma karkasin 5-6-vuotiaana kotoa, kun äiti ei suostunut palauttamaan pikkusiskoa haikaralle. Että kai sitten olisin halunnut olla ainut lapsi. Nykyisin en missään nimessä valitsisi elämää ilman rakasta siskoani.
Vierailija kirjoitti:
Saisiko toivoa olevansa 23-lapsisesta perheestä?
Minusta saisi!
T: Se, joka toivoi kuutta tai yli :)
Meillä on kaksi lasta
Ainakin äitinä minusta tuntuu, että olemme tosi pieni perhe.
Toivoisin kolmatta, mutta en tiedä kumpi olisi lapsille parempi, kaksi vai kolme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yht. 4. Ei riittänyt aikaa meille kaikille tasapuolisesti... vanhmpien työt, meidän harrastukset yms. muut jutut söi kaiken ajan. Yhdessä ei paljoa ehditty olla.. kyllähän siitä jonkinmoisia traumoja jäi.
Me päädyttiin miehen kanssa kahteen lapseen niin ainakin on kunnolla aikaa molemmille. Toki heillä on omat riitansa mutta enimmäkseen tulevat toimeen ja pitävät koulussakin toisistaan huolta.
Kauheaa, jos toinen kuolisi yms. Ja jos tyttö ja poika, niin eivät valitettavasti ole niin läheisiä. Olette varmaan miettineet kolmea?
Toivottavasti et ole tosissasi. Ei kukaan täysipäinen tee lapsia siltä varalta, että joku heistä kuolee. Varsinkaan, kun niinkin voi käydä, että 3 lasta kuolee kerralla. Esim. autokolarissa tai tulipalossa.
Ei toki nyt varalta, mutta onhan se nyt totta että kaksi lasta ON tosi vähän
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yht. 4. Ei riittänyt aikaa meille kaikille tasapuolisesti... vanhmpien työt, meidän harrastukset yms. muut jutut söi kaiken ajan. Yhdessä ei paljoa ehditty olla.. kyllähän siitä jonkinmoisia traumoja jäi.
Me päädyttiin miehen kanssa kahteen lapseen niin ainakin on kunnolla aikaa molemmille. Toki heillä on omat riitansa mutta enimmäkseen tulevat toimeen ja pitävät koulussakin toisistaan huolta.
Kauheaa, jos toinen kuolisi yms. Ja jos tyttö ja poika, niin eivät valitettavasti ole niin läheisiä. Olette varmaan miettineet kolmea?
Toivottavasti et ole tosissasi. Ei kukaan täysipäinen tee lapsia siltä varalta, että joku heistä kuolee. Varsinkaan, kun niinkin voi käydä, että 3 lasta kuolee kerralla. Esim. autokolarissa tai tulipalossa.
Ei toki nyt varalta, mutta onhan se nyt totta että kaksi lasta ON tosi vähän
Nykyisin ihan normi. 3-lapsinen perhe on nykyisin jo suurperhe virallisen määrittelyn mukaan. Ajat muuttuu siskosein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yht. 4. Ei riittänyt aikaa meille kaikille tasapuolisesti... vanhmpien työt, meidän harrastukset yms. muut jutut söi kaiken ajan. Yhdessä ei paljoa ehditty olla.. kyllähän siitä jonkinmoisia traumoja jäi.
Me päädyttiin miehen kanssa kahteen lapseen niin ainakin on kunnolla aikaa molemmille. Toki heillä on omat riitansa mutta enimmäkseen tulevat toimeen ja pitävät koulussakin toisistaan huolta.
Kauheaa, jos toinen kuolisi yms. Ja jos tyttö ja poika, niin eivät valitettavasti ole niin läheisiä. Olette varmaan miettineet kolmea?
Toivottavasti et ole tosissasi. Ei kukaan täysipäinen tee lapsia siltä varalta, että joku heistä kuolee. Varsinkaan, kun niinkin voi käydä, että 3 lasta kuolee kerralla. Esim. autokolarissa tai tulipalossa.
Ei toki nyt varalta, mutta onhan se nyt totta että kaksi lasta ON tosi vähän
On se enemmän kuin nolla tai yksi. Kaikille ei edes suoda enempää, vaikka haluaisikin. Lapset eivät ole itsestäänselvyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Te ainoat lapset, kuka käy perhejuhlissanne, tai lastenne juhlissa, kun ei ole ketään sukua? Ankea kohtalo ainoilla lapsilla. Korvaako raha tämän lähisuvun?
Vanhemmat, serkut, toisen vanhemman sisarukset perheineen ja hänen vanhempansa.
Vierailija kirjoitti:
Te ainoat lapset, kuka käy perhejuhlissanne, tai lastenne juhlissa, kun ei ole ketään sukua? Ankea kohtalo ainoilla lapsilla. Korvaako raha tämän lähisuvun?
Ei kai juhliin tarvitse kutsua vain sukulaisia. Kai ystäviäkin voi kutsua? Monelle nykyään ystävät ovat läheisempiä kuin suku. Sukua kutsutaan tavan ja velvollisuuksien vuoksia, ystäviä siksi, että heistä aidosti välitetään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolme. Tosin itsellä vähän erikoisen isot ikäerot: olen 15 ja 18 vuotta nuorempi. Elämässä on mennyt niin, että välit ovat vuoroin kumpaankin lähentyneet.
Kun olin lapsi, kävin 6-12-vuotiaana usein viikonloppuisin yökylässä isosiskolla, joka oli jo työssä käyvä aikuinen silloin. Tehtiin myös pieniä reissuja yhdessä esim. Tukholmaan ja lappiin. Se oli todella hauskaa. Veljen kanssa jouduin jakamaan huoneen silloin kun hän oli armeijassa noin 19-20 v. Voi vaan kuvitella, että 4-5-vuotias napero siellä isossa huoneessa jakosermin toisella puolella ärsytti. Hän oli jo asunut omillaan ja armeijan aikaan joutui muuttamaan takaisin kotiin. Toisaalta noin kolmekymppisenä löysin hänen kanssaan yhteisen sävelen. Ollaan molemmat huumorintajuisia ja hauskoja. Isosisko taas ei ole samasta puusta veistetty.
Isosiskoni nykyisin komentelee. Olen keski-ikäinen, mutta hän luulee, etten osaa enkä ymmärrä mitään. Mielipiteen sanoo silloinkin kun kukaan ei kysy. Jollain tapaa 18 vuoden ikäero nyt erityisesti näkyy, kun hän jää jo ensi vuonna eläkkeelle. Minulla on vielä noin 20 vuotta työuraa jäljellä, ei siten olla lainkaan samassa elämänvaiheessa.
Vanhemmat on jo kuolleet. Äiti oli 40 minun syntyessäni, joten ei ihme. Isä eli viimeiset vuodet puhumattomana, aivoinfarkti vei pyörätuoliin eikä sanaakaan enää sanonut, tuskin ymmärsikään sanoja. Äidille iski muistisairaus. Jotkut sanovat, että se voi tulla surustakin. Äidillä juuri niin kävi, että isän aivohalvauksen jälkeen puolessa vuodessa alkoi mennä muisti. Muistan kuinka sisaruksistani silloin oli apua. Käyttivät äitiä lääkärissä, hoitivat kauppa-asioita, veivät isää katsomaan. Minä asuin kauimpana ja ehdin käydä paljon harvemmin, mutta sisarusten kanssa soiteltiin monta kertaa viikossa. Äidin tilanne meni nopeasti siihen, että eksyi ulkona, jopa roskia viedessään ja unohteli ovia ja ikkunoita auki. Kerran oli siskoni ollut siellä yötä, kun ulko-ovi kolahti. Äiti oli lähtenyt yöllä ulos, oli valoisa kesäyö. Häntä oli etsitty pari tuntia, poliisi löysi kaupan edestä. Silloin tuli kriisipaikalle sijoitus ja sieltä muistisairaiden ryhmäkotiin. Onneksi sisko oli paikalla slloinkin. Ja muutenkin tukena.
Vierailija kirjoitti:
Te ainoat lapset, kuka käy perhejuhlissanne, tai lastenne juhlissa, kun ei ole ketään sukua? Ankea kohtalo ainoilla lapsilla. Korvaako raha tämän lähisuvun?
On minulla sukua. Eihän sisarukset ole ainoat sukulaiset. Minulla on serkkuja ja lapsillakin on isänsä puolelta. Ei mitään ongelmaa tai ankeutta. Lisäksi meillä on pari läheistä ystäväperhettä, joiden kanssa vietämme aikaa. Ihan niin kuin minäkin lapsena vietin aikaa ystävieni kanssa kun ei ollut sisaruksia. Olen itse asiassa vain helpottunut siitä, etten kasvanut esim. lähimmän naapurimme perheessä 10 sisaruksen keskellä. Olisin tullut hulluksi siellä. Minun ikäinen lapsi tuosta perheestä tuli usein meille "pakoon" oman kotinsa menoa. En ihmettele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksi olisi parempi. Meitä on kolme siskosta. Oon nuorin ja systereihin ikäeroa on 7v. ja 5v. Meillä ei oo koskaan ollut mitään yhteistä eikä olla tekemisissä. Uskon että tähän syynä myöskin tuo ikäero. Ei toki varmaan ole ainoa syy.
Vierailija kirjoitti:
Te ainoat lapset, kuka käy perhejuhlissanne, tai lastenne juhlissa, kun ei ole ketään sukua? Ankea kohtalo ainoilla lapsilla. Korvaako raha tämän lähisuvun?
Toki on sukulaisia. Ja laaja ystäväpiiri. Miksei olisi? Ja kyllä raha on kiva juttu. Joka päivä täällä moni itkee, kun sitä ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieluummin ainut lapsi. Veljen kanssa vaan tapeltiin eikä olla edes aikuisina paljon tekemmisissä.
Vierailija kirjoitti:
Mä tutustuin lasten kautta tosi itsekkääseen äitiin, jolle oli tärkeää itsensä ja materian jatkuva korostaminen, kuten Chanelit ja Pariisin matkat. Koko ajan höpötti muista ihmisistä (muista alueen äideistä) miten se ja se on niin uupunut (mistä hitosta hän tämän tietää) ja miten heillä on niin omaa aikaa paljon kun vain 2 lasta, joita isovanhemmat hoitaa koko ajan.
Onneksi lopulta tajusin, miten kieroutunut ajatusmalli tuo on hänellä.
Onneksi en antanut tämän höpötyksen vaikuttaa Meidän Perheen valintoihin, joten meille kolmas syntyy kesällä. Niin onnellinen tästä, että päästiin eroon negatiivisista perhekavereista!! Jotka tulkuttaa sitä omaa ajatusta kaikesta muille. Jos he eivät jaksa, ei se tarkoita etteivätkö muut jaksaisi
Tunnetaankohan sama😁🙄 Jutut ikäviä ja peilaa jatkuvasti omaa toimintaansa siihen mitä muut tekee. Matkii
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te ainoat lapset, kuka käy perhejuhlissanne, tai lastenne juhlissa, kun ei ole ketään sukua? Ankea kohtalo ainoilla lapsilla. Korvaako raha tämän lähisuvun?
Toki on sukulaisia. Ja laaja ystäväpiiri. Miksei olisi? Ja kyllä raha on kiva juttu. Joka päivä täällä moni itkee, kun sitä ei ole.
Tunnut vähän olevan harmissasi. Ja sitten on pakko kehua rahalla. Miten paljon sitä on.
Vierailija kirjoitti:
Meitä oli kolme, vaikea kuvitella vähempää tai enempää.
Mitä muita ihmisiä tunnen, on kaikessa hyvät ja huonot puolensa.
Mikään vaihtoehto ei ole siis väärä. :)
No onhan kun ihmisiä on liikaa. Miten voi olla laillista vieläkin vääntää lisää?
Syntymä on kuolemantuomio :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te ainoat lapset, kuka käy perhejuhlissanne, tai lastenne juhlissa, kun ei ole ketään sukua? Ankea kohtalo ainoilla lapsilla. Korvaako raha tämän lähisuvun?
Toki on sukulaisia. Ja laaja ystäväpiiri. Miksei olisi? Ja kyllä raha on kiva juttu. Joka päivä täällä moni itkee, kun sitä ei ole.
Tunnut vähän olevan harmissasi. Ja sitten on pakko kehua rahalla. Miten paljon sitä on.
Ei tuossa kehuttu, vaan vastattiin kysymykseen. Kannatta lukea myös se viesti, mihin vastattiin niin ei tarvitse tuulesta temmata tulkintojaan. Elämä voi olla hyvää ilman sisaruksiakin. Usko tai älä.
Minulla on kaksi veljeä. Toivoin aina siskoa, ja kadehdin serkkujani, joiden perheessä oli viisi tyttöä. Kaipasin tyttöpuolista seuraa esim. lomareissuilla. Veljilläni oli myös välillä tapana liittoutua minua vastaan.
Toisaalta kadehdin myös toisinaan myös sitä serkkuani, joka oli ainut lapsi, koska hän sai enemmän leluja ynnä muuta.
Nyt en muuttaisi mitään. Löysin "siskon" aikuisiällä ja veljet lapsineen ovat rakkaita. Vaikka vanhempani olisivat varmasti keskittyneet enemmän minuun ilman pikkuveljeäni, olen kiitollinen hänestä.
Toivottavasti et ole tosissasi. Ei kukaan täysipäinen tee lapsia siltä varalta, että joku heistä kuolee. Varsinkaan, kun niinkin voi käydä, että 3 lasta kuolee kerralla. Esim. autokolarissa tai tulipalossa.