Masentunut nuori täytti 18 ja tipahti tyhjän päälle. Eihän tämä nyt näin voi mennä että kun potkitaan nuorten psyk.poililta ulos niin kukaan ei ota koppia?

Vierailija kirjoitti:

Sinä äitinä tietenkin otat koppia. Hoidat kontaktit aikuisten palveluihin. Ei yhteiskunnan harteille sentään voi kaikkea kaataa. Ei yhteiskunnan resurssit riitä saattamaan jokaista pahoinvoivaa palvelusta toiseen, hyvä kun riittää edes kaikista välttämättömimpiin asioihin. Itse pitää kaikki tehdä, järjestää ja selvittää.

Olen vain väsynyt selvittelemään asioita,soittelemaan ympäriinsä ja kaivamaan tietoa kuin arkeologi.

Kaikki pitäisi selvittää itse. Lapselle ei ole motivaatiota eikä henkisiä voimia. 

Näen mielessäni minut 60vuotiaana puhelin kädessä selvittämässä, kuka uusisi 30vuotiaan lapseni masennuslääkkeiden reseptin ja olisiko terapiaan mahdollisuus päästä.

Ap

Kilauta paikkakuntasi etsivään nuorisotyöhön. He auttavat nuorta hoitamaan näitä asioita yhdessä. Parempi se niin on kuin että sinä hoidat, koska sitten hoidat vielä 60v.

Kun käynnit nuortenpolilla loppuivat sanottiin että tulee sitten kutsu ns aikuisten puolelle. Sitä kutsua ei koskaan tullut. Kukaan ei ota vastuuta mistään. LUVATTIIN että hoito jatkuu jossain muodossa mutta niin ei käynyt. Kun 14vuotias vain makaa kaikki päivät sängyssä ja viiltää polvet auki siitä ollaan niin huolissaan ja tehdään lasuja lasujen päälle. Kun 18vuotias makaa ja viiltelee se ei kiinnosta enää ketään. Olen katkera.

Katkera koululle joka kiisti kiusaamisen,lääkäreille, kaikille!

Ap

Palloja kopitellaan.

Koulussa pitää käydä. Jos nuori tulee sinne haisevissa vaatteissa, hampaat mustina, kädet  veressä on opettajilla velvollisuus tehdä ilmoitus. 

Täysi-ikäisen ei ole mikään pakko mennä mihinkään.

Tämän vuoksi on selvää   että masentunut lapsi/nuori saa automaattisesti ja enemmän apua.

Valitettavasti mikään ei auta ennen kuin nuori on myös itse valmis auttamaan itseään. Olen itse ollut juuri tuollainen nuori, joten tiedän mistä puhun. Joskus se todellisuus ja maailma on vaan kohdattava, tai sitten valittava se toinen tie pois.

Ap missä lapsen isä? Miten muu tukiverkosto? Vaikutat pitäneen yksin lastasi pystyssä.

Vierailija kirjoitti:

Titta81 kirjoitti:

Ap missä lapsen isä? Miten muu tukiverkosto? Vaikutat pitäneen yksin lastasi pystyssä.

Lapsen isä oli huono valinta. Ajattelin vulvallani enkä aivoilla.

Ap

Tämä en ollut todellakaan minä!

Ap

Semmosta se on. Täysi-ikäinen ihminen on vastuussa itsestään. Jos sulla ei riitä rahkeet potkia häntä eteenpäin, sit hän makaa ja kuivtuu pois.

Titta81 kirjoitti:

Ap missä lapsen isä? Miten muu tukiverkosto? Vaikutat pitäneen yksin lastasi pystyssä.

Suhde ei toiminut,miestä ei suoraan sanoen koskaan kiinnostanut oma lapsi. Koetettiin leikkiä kotileikkiä vauvan kanssa muutama kuukausi ja todettiin ettei homma toimi.

Sisareni asuu toisessa kaupungissa,vanhempani ovat auttaneet mutta hekin ovat jo vanhoja ja nyt on kyse pahemmasta ongelmasta kuin siitä että tarvitsen lapsenvahtia hammaslääkärissä käynnin ajaksi.

Ap

Tämä on todellisuutta. Samoin kävi minulle ja kaverillenikin, ensin oltiin intensiivisessä hoidossa niin kauan kuin oltiin alle 18v, koska Suomessa ajatellaan kyllä että alaikäisille pitää taata hoito myös mielenterveyspuolella. Mutta heti kun täytettiin 18v, oltiinkin yhtäkkiä "aikuisia", potkaistiin ulos nuorisopolilta ja yhtäkkiä apua ja hoitoa ei saa enää mistään. 16-vuotiaana kun olin itsetuhoinen, minut otettiin saman tien osastolle pakkohoitoon (siis vaikka en olisi itse halunnut sinne) ja kuukausien osastohoidon jälkeenkin jatkui avohoito psykologien ja psykiatrin kanssa psykiatrian nuorisopolilla. Alle kaksi vuotta myöhemmin, kun olin edelleen ihan yhtä masentunut ja traumojeni takia syömishäiriöinen, en yhtäkkiä saanut apua enää mistään. Tuntui siltä, että aikuisten puolella masennuksesta ei välitetä eikä puututa, ellei ole ihan just vetämässä itseään kiikkuun.

Lopulta vanhempani päättivät maksaa minulle yksityisen traumaterapian (sain siihen sitten myös kelan kuntoutustuen), jonka avulla pääsin pikku hiljaa parempaan päin. Vuosia siinä kesti, mutta nyt alan kolmekymppisenä viimeinkin olla kutakuinkin "normaalitilassa", tosin varmasti pysyvästi erityisherkkä ja saatan edelleen pahassa paikassa esim. saada paniikkikohtauksen. Mutta järkyttävää oli kyllä tosiaan huomata, että hyvinvointini lakkasi kiinnostamasta heti, kun olin lain mukaan täysi-ikäinen. Silloin teininä tuntui oikeasti siltä, että minulla ei ole enää väliä koska en ole lapsi.

Ikävä, että tuollainen tilanne on, ja jatkunut vuosia. Aika hankala tilanne, ei helppoja ratkaisuja. Monet eivät pysty asettumaan masentuneen saappaisiin. Sano nuorelle, että hankkii jonkun harrastuksen ja sitä kautta etsisi uusia kavereita. Teidän pitää käydä kunnon vanhempi-nuori-keskustelu ja sinun pitää osoittaa rakkautta, muistaa kuunnella ja halata - mutta silti pysyä jämäkkänä lapsesi kanssa. Sanot asiat niin kuin ne menee tosimaailmassa, itsestään täytyy huolehtia ja pitää ottaa vastuuta itsestään. Uteliaisuus elämää kohtaan on asia, josta ei tule luopua - myöskään masentuneen. Sanot, ettet ikuisesti tule olemaan auttamassa kun aika sinusta jättää, joten hänen olisi hyvä alkaa ottamaan vastuuta itsestäänkin.

Jännä lukea tämän vastineeksi tuota Helena Koivu ero -ketjua, jossa 95 % ihmisistä sanoo, että lasten on parasta asua Suomessa.

Olen pahoillani teidän puolesta, mutta taitaa olla niin, että itse täytyy apu hankkia. Olen seurannut vierestä vuosia pahasti masentunutta ystävääni jonka pitää itse yrittää saada hoitoa. Kukaan ei ota hoitaakseen. Mielestäni pitäisi olla taho joka auttaa kokonaisvaltaisesti masentuneita avun piiriin.

Hanki hänelle lääkäriltä B-lausunto, jolla voit hakea kelalta kuntoutustukea. Sen avulla pääsee yksityiselle terapeutille, terapeutin saa itse valita. Omavastuu jää kyllä itse maksettavasti, mutta esim. mulla se oli n. 40 e per käynti. Kerran viikossa meni siis tuollainen summa. Pidin sen mielenterveyttäni ja tulevaisuuttani sen verran tärkeänä asiana, että olin sen verran valmis satsaamaan. 

Kyllä, just niin se on, ettei hoitoa oikein saa mistään ellei vaadi kunnolla ja/tai ole akuutisti itsetuhoinen tai vaaraksi muille. Ja silloinkaan ei välttämättä saa apua, ennen kuin on myöhäistä. Nykyään tosin ei välttämättä alaikäinenkään saa apua, kun resurssipula on niin paha.

On mahdollisuus tehdä huoli ilmoitus ja saada edunvalvoja, joka hoitaa tämmöset asiat

Kohta kokopersut leikkaavat palveluista, kannattaa hakea apua kun sitä on vielä jotenkuten saatavilla.

Soita sinne aikuispuolelle ja sano että pitää päästä hoitoon. Jos ei sieltä ole otettu yhteyttä niin ota itse sinne yhteyttä. Kai nyt yhden kerran jaksat soittaa.

Miksi pitää tulla tuuttaamaan ketju täyteen henkistä pskaa, jos ei ole oikeaa sanottavaa?

Mistä trollit ovat jääneet itse paitsi?