Jos sinä saisit päättää, olisitko itse mieluummin 2 vai 3 lapsisesta perheestä?

Olen itse viisilapsisesta perheestä ja se oli hyvä. Vähintään kolme lasta on nykyään hyvä. Jopa neljä. Kaksi lasta ensin lyhyellä ikävälillä ja sitten pitempi väli ja toiset kaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meitä on kuusi ja yhden vittumaisen siskon olisi voinut jättää pois, muuten ok

Sen takia onkin hyvä jos on paljon sisaruksia. Löytyy paremmalla todennäköisyydellä oma hengenheimolainen sisarusparvesta. Jos on vain kaksi lasta ja kummatkin ihan erilaisia eivätkä tule toimeen keskenään, niin ei kiva. 

Tavallaan joo, mutta hänen vittumaisuutensa toisaalta juontaa juurensa liian vähästä huomiosta, joka puolestaan johtuu lasten suuresta määrästä.

Nyt kun ajattelee olisi voinut olla kivaa vaikka ainoa lapsi kaksilapsisesta perheestä olen, oltiin eri sukupuolta eri kaveripiirit jne. Itsellä kolme lasta ja se on vähän liikaa tähän nyky maailmanmenoon.

Olen aina halunnut olla ainoa lapsi. Myös oma lapseni on ainoa. Serkkuja on riittävästi kummallakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"suuri suru jos vain kaksi ja toinen kuolee" 

Aika hurja ajatus ja sen kun kääntää suomeksi. 

Kolme tai neljä, ei sureta yhtään vaikka yksi kuolee 

Näin kehitysmaissa ajatellaan edelleen. Paljon lapsia, jos joku kuolee, jää vielä muutama hoitamaan vanhana. 

Ja Euroopan hoveissa. Kuningasperheellä pitää aina olla kruununprinssille tai prinsessalle varamies/nainen kuoleman varalta. Ei ole herkkua, kertoo Englannin Harry.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"suuri suru jos vain kaksi ja toinen kuolee" 

Aika hurja ajatus ja sen kun kääntää suomeksi. 

Kolme tai neljä, ei sureta yhtään vaikka yksi kuolee 

Näin kehitysmaissa ajatellaan edelleen. Paljon lapsia, jos joku kuolee, jää vielä muutama hoitamaan vanhana. 

Ja Euroopan hoveissa. Kuningasperheellä pitää aina olla kruununprinssille tai prinsessalle varamies/nainen kuoleman varalta. Ei ole herkkua, kertoo Englannin Harry.

 

Ei varmaan, kun ei ymmärrä normaalin ihmisen elämästä mitään. Tai omia etuoikeuksiaan. Kuninkaallisten täytyy myös näyttää esimerkkiä ja siihen kuuluu useampi lapsi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meitä on kuusi ja yhden vittumaisen siskon olisi voinut jättää pois, muuten ok

Sen takia onkin hyvä jos on paljon sisaruksia. Löytyy paremmalla todennäköisyydellä oma hengenheimolainen sisarusparvesta. Jos on vain kaksi lasta ja kummatkin ihan erilaisia eivätkä tule toimeen keskenään, niin ei kiva. 

Tavallaan joo, mutta hänen vittumaisuutensa toisaalta juontaa juurensa liian vähästä huomiosta, joka puolestaan johtuu lasten suuresta määrästä.

Ei kannata ihan vuoden ikäerolla tehdä lapsia. Pari kolme vuotta ainakin välissä, niin jokainen saa sen varhaisiän perusturvallisuuden kokemuksen. Mutta kuitenkin sen verran pieni ikäero, että lapsille löytyy sisaruksesta leikkikaveri. 

Meitä on kolme ja minä tappelin toisen sisareni kanssa koko lapsuusiän. Onneksi kolmannen sisaruksen kanssa tulimme hyvin toimeen. Nyt aikuisina tulemme kaikki toimeen. En tiedä olisinko sen toisen kanssa nyt aikuisena missään tekemisissä, jos ei olisi ollut sitä kolmatta tasapainottamassa dynamiikkaa. Varmaan olisin toivonut, että olisinpa ollut ainut lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meitä on kuusi ja yhden vittumaisen siskon olisi voinut jättää pois, muuten ok

Sen takia onkin hyvä jos on paljon sisaruksia. Löytyy paremmalla todennäköisyydellä oma hengenheimolainen sisarusparvesta. Jos on vain kaksi lasta ja kummatkin ihan erilaisia eivätkä tule toimeen keskenään, niin ei kiva. 

Tavallaan joo, mutta hänen vittumaisuutensa toisaalta juontaa juurensa liian vähästä huomiosta, joka puolestaan johtuu lasten suuresta määrästä.

Ei kannata ihan vuoden ikäerolla tehdä lapsia. Pari kolme vuotta ainakin välissä, niin jokainen saa sen varhaisiän perusturvallisuuden kokemuksen. Mutta kuitenkin sen verran pieni ikäero, että lapsille löytyy sisaruksesta leikkikaveri. 

4-5 vuottakin on vielä ihan ok ikäero, niin että lapset voivat pitää seuraa toisilleen ja tulla läheisiksi.

Vierailija kirjoitti:

Olen 2-lapsisesta perheestä. Toivoin aina pikkuveljeä! En oikein tiedä miksi. Siskon kanssa oli aina kiva leikkiä lapsena ja meillä on vain 1,5 vuotta ikäeroa. Ollaan tekemisissä paljonkin.

Nyt pohdimme kovasti ja oikeastaan päivittäin pitäisikö yrittää kolmatta. Tyttömme ovat 7 ja 4 ja ovat viime aikoina leikkineet paljon yhdessä. Vähemmän tappeluja kuin pienempänä. Taloudellinen tilanne hyvä, olen 33-vuotias. Hmm. Jään seuraamaan tätä ketjua.

Jos voimavarat riittää niin mikä ettei. Minä olen kolmelapsisen perheen vanhin ja halusin, että vanhemmat tekee vielä neljännen lapsen. 😄 Eivät tehneet.

Mielellään EI yhtään jos vihervassari populaatiosta...

t. Ryynänen

Ainoana lapsena olisin toivonut ainakin kahta sisarusta. Heistä olisi voinut olla seuraa lapsena ja nyt aikuisena ei tarvitsisi kantaa kaikkea huolta ikääntyvistä vanhemmista yksin.

Kaksi. Tulee parempi perintö.

Olen ainut ja nuorempana sisarusta kaipasin. Onneksi oli hyvä lapsuudenystävä, serkku ja koulukavereita. 

Vierailija kirjoitti:

Ainoana lapsena olisin toivonut ainakin kahta sisarusta. Heistä olisi voinut olla seuraa lapsena ja nyt aikuisena ei tarvitsisi kantaa kaikkea huolta ikääntyvistä vanhemmista yksin.

Tähän saa rahalla apua. Lisäksi sisarus saattaa kuolla ennen vanhempia, asua kaukana, välit voivat mennä poikki jne. 

Vierailija kirjoitti:

Ainoana lapsena olisin toivonut ainakin kahta sisarusta. Heistä olisi voinut olla seuraa lapsena ja nyt aikuisena ei tarvitsisi kantaa kaikkea huolta ikääntyvistä vanhemmista yksin.

Minulla on veli. Jouduin kuitenkin huolehtimaan vanhemmista ja jopa hautaamaan heidät yksin, koska hän asuu ulkomailla, eikä hautaaminen kiinnostanut.

Minä olen kuuden lapsen perheestä. En olisi toivonut että meitä olisi yhtään vähempää. Eri sisarusten kanssa on tullut oltua eri elämänvaiheissa enemmän tekemisissä, yhden kanssa natsaa tietyissä jutuissa yhteen, toisen kanssa toisissa. Raskaina aikoina on ollut tuki sisaruksista, aina joku on pystynyt auttamaan hankalana hetkenä. Kun jollakin oli vaikea saada koulussa kavereita, kotoa löytyi kuitenkin seuraa. Jollakin oli vaikea löytää oma paikka työelämästä, sisarus auttoi pääsemään töihin ja opetti kärsivällisemmin kuin tuntematon työkaveri olisi tehnyt. Helpottava ajatus on myös se, etten ole yksin vastuussa auttamisesta, kun omat vanhemmat alkaa vanheta ja mennä huonompaan kuntoon.

Kiitollinen olen omasta lapsuudenperheestä!

Minulla ollut sekä sisko että veli joista ollut paljon iloa, seuraa ja turvaa elämän aikana. Valittavasti toinen kuoli nuorena ja toisesta tullut sitten vielä läheisempi. Myös vanhempien asioiden hoidossa ollut niin hyvä että meitä edes 2.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse viisilapsisesta perheestä ja se oli hyvä. Vähintään kolme lasta on nykyään hyvä. Jopa neljä. Kaksi lasta ensin lyhyellä ikävälillä ja sitten pitempi väli ja toiset kaksi.

Vähintään kolme on hyvä määrä. Toinen toistaan hioo ja kasvattaa kunnon ihmiseksi. Pahin on että on vaan yksi. Jää paljosta paitsi, eikä opi sosiaalisuutta voi tulla hyvin itsekkääksi jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse viisilapsisesta perheestä ja se oli hyvä. Vähintään kolme lasta on nykyään hyvä. Jopa neljä. Kaksi lasta ensin lyhyellä ikävälillä ja sitten pitempi väli ja toiset kaksi.

Vähintään kolme on hyvä määrä. Toinen toistaan hioo ja kasvattaa kunnon ihmiseksi. Pahin on että on vaan yksi. Jää paljosta paitsi, eikä opi sosiaalisuutta voi tulla hyvin itsekkääksi jne.

Ei pidä paikkaansa, riippuu onko kavereita ja harrastuksia, kasvatus jne. Tiedän useamman sosiaalisen yhden lapsen perheen lapsen, olleet aktiivisempia kuin omat lapset esim. jossain koulutoimikunnassa jne.