Lue keskustelun säännöt.
Jos sinä saisit päättää, olisitko itse mieluummin 2 vai 3 lapsisesta perheestä?
Ainoat lapset, kaikki toivoivat yleensä sisarusta. Vanhenevien vanhempien asiat kaatuvat yhdelle henkilölle.
Kaksi lasta, olisitko toivonut veljen lisäksi siskoa, vai oliko hyvä näin?
Te jotka tulette kolmelapsisesta perheestä, oliko teitä liikaa?
Kommentit (371)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hämmennetäämpäs vielä kuviota
Jos olisin saanut päättää en olisi halunnut pikkusisko puolta. Ts uusi perhe uusi lapsi ja puf! Minulla ei ole ollutkaan mitään asemaa isäni sydämessä sen jälkeen
Vierailija kirjoitti:
Hämmennetäämpäs vielä kuviota
Jos olisin saanut päättää en olisi halunnut pikkusisko puolta. Ts uusi perhe uusi lapsi ja puf! Minulla ei ole ollutkaan mitään asemaa isäni sydämessä sen jälkeen
Ei se edes vaadi uutta perhettä. Nää asiat menee melkein aina niin, että uusi vauva, uusi huomion keskipiste. Vanhemmat lapset sysätään syrjään.
3-lapsisesta ja se on hyvä nyt, kun pitää huolehtia iäkkaistä vanhemmista.
Kolme mutta olisin halunnut että olisi ollut kavereita lapsena, eli nyt on liian iso ikäero vanhempiin sisaruksiin 10+ vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te ainoat lapset, kuka käy perhejuhlissanne, tai lastenne juhlissa, kun ei ole ketään sukua? Ankea kohtalo ainoilla lapsilla. Korvaako raha tämän lähisuvun?
No pienet ovat juhlat, mutta lapset eivät kaipaa sitä mitä ei ole. Usein olen kutsunut omat kummini ja miehellä on sisarus. Jos jotain isompia juhlia halutaan niin kutsutaan enoa ja tätejä myöden.
Meitä oli kolme, yksi sisko ja veli. Siskoni kanssa soittelemme päivittäin ja veljeni kanssa en ole missään tekemisissä ollut oikeastaan koskaan. Niin eri puuta.
Onhan se sisko kiva olla olemassa, mutta koen hänet ajoittain erittäin rasittavana. Ei osaa huolehtia raha-asioistaan ja olen aina puun ja kuoren välissä hänen sotkujensa takia. Joten kun vinkuu, etten hoida äitiämme (100 km päässä), niin vastaan että olen maksanut törttöilyistäsi aika kovan hinnan ja nyt on sun vuoro maksaa takaisin se hoitamalla äitiä. Hän muutatti äidin vieraalle paikkakunnalle rahanlypsymielessä. Nyt se sitten kostautuu ja pesen täysin käteni siitä.
Minulla on yksi lapsi, jolla on todellakin paljon muuta lähisukua (kuin vilkkilässä kissoja), joten ei ole todellakaan olleet vain pikkuperheen juhlat.
Olen nyt tuohon siskooni täysin tympääntynyt kun on kaatanut omat moskansa päälleni, mutta pakkohan tuota on sietää koska sisko.
Minä olisin mieluummin 10-lapsisesta perheestä kuin ainoa lapsi. En ole tykännyt ainoana lapsena olosta. Sukujuhlissa ei aikoinaan käynyt juuri ketään, suku oli etäistä ja kaukaistakin. Huomiota toki sain, niin hyvässä kuin pahassakin, mutta en olisi kaivannut vanhempien jakamatonta huomiota, vaan mieluummin jakanut sen sisarusten kanssa.
Minusta on aika outoa perustella yksilapsisuuden ihanuutta vanhempien huomiolla, rahalla, tavaralla ja perinnöillä. Minkään perintöjen varaan ei voi rakennella elämäänsä, jokaisen on kuitenkin huolehdittava itse oma toimeentulonsa, tulee perintöä tai ei. Sisarusten kanssa kinastelusta taas on oma hyötynsä, opettaahan se pitämään puoliaan. Ja mitä esim. sukujuhliin tulee, jos ainoita vieraita ovat aikuiset vieraat, eivätpä nuo muiden lasten seuraa ķorvaa. Kaveruus- ja ystävyyssuhteillakin usein taipumusta päättyä erilaisten elämänkuvioiden myötä, työkaverit ovat vain työkavereita, joten kavereiden ja ystävien varaan ei kannata rakennella mitään.
Myös vanhempien asioiden hoidossa on aikanaan oma valtava työmaa, ei ketään jakamassa tätä taakkaa paitsi ehkä oma perhe. Eikä ole myöhemmin ketään jakamassa muistoja.
Lapsuuden hauskimpia muistoja on se, kun 3-lapsinen poikaperhe kävi kylässä joskus. Normipäivään verrattuna oli kuin olisi ollut päivän Linnanmäellä, kun sai poikien kanssa leikkiä, hulinoida ja mekastaa. Silloin jo lapsena tajusi, mitä ilman oli jäänyt, ja millaista lapsuus olisi voinut sisarusten kanssa olla. Kyllä siinä iso ero on.
Yksilapsisuuteen voi olla monia syitä, mutta usein syynä on vanhempien suoranainen itsekkyys ja materian yliarvostaminen. Että on elämä helpompaa sen yhden lapsen kanssa, onhan se yksi lapsi hiljempaakin, kun ei turhia sisaruskähinöitä tarvitse kuunnella. Niin, helppoa vanhemmille, mutta jälkeläiselle iso asia, joka vaikuttaa peruuttamattomasti koko elämän ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meitä oli/on 3 ja oli hyvä määrä. Varmaan kahdestaankin oltaisi siskon kanssa pärjätty lapsina mutta oli se pikkuvelikin ihan jees. Nykyäänkin ollaan kaikki tekemisissä. Puutetta oli rahasta tavallaan. Ei saatu juuri koskaan tuhlausrahaa eli ei mitään shoppailujuttuja ollut kuin äärimmäisen harvoin. Viikkoraha oli teininäkin 30mk eli aika vähän. Ei saanut edes leffalippua joka maksoi 50mk. Säästää ei hirveästi voinut kun ei ollut oikein mistä säästää kun olin aika menevä teini. Reissattiin kyllä ulkomailla (aurinkolomia) ja meillä oli uusi omakotitalo ja kaikilla omat huoneet. Auto oli nolo. Elin teini-iän ysärillä.
Itsellä 4 lasta ja perheen ainut tytär (teini) toivoisi olevansa ainut lapsi että saisi enemmän kaikkea. Kaksi isoveljeä hällä on jotka ovat toistensa parhaat kaverukset. Sitten on vielä "iltatähti". Pyrin tekemään kaikkien kanssa kahdenkeskisiä juttuja. Just oltiin tytön kanssa kahdestaan laivareissulla. Teen tuollaisia kahdenkeskisiä reissuja lasten kanssa vuorotellen (ihan ruokakaupasta ulkomaanreissuun) tai sitten miehen kanssa mennään yhden tai kahden kanssa jonnekin. Plus tietty koko perheenä ollaan, mennään ja tehdään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meitä on neljä. Asia ei ollut millään tavalla omasta päätöksestäni kiinni.
Eihän tätä kysytty. Vaan sitä koitko puutetta 3 sisaruksesi kanssa ? Vai ovatko he suuri tuki ja turva sinulle?
Ei mitään tukea!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos saisit valita, niin kuka olisi äitisi: Riikka Purra, Katri Kulmuni, Annika Saarikko, Lulu Ranne, Mari Rantanen vai Leena Meri?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te ainoat lapset, kuka käy perhejuhlissanne, tai lastenne juhlissa, kun ei ole ketään sukua? Ankea kohtalo ainoilla lapsilla. Korvaako raha tämän lähisuvun?
No pienet ovat juhlat, mutta lapset eivät kaipaa sitä mitä ei ole. Usein olen kutsunut omat kummini ja miehellä on sisarus. Jos jotain isompia juhlia halutaan niin kutsutaan enoa ja tätejä myöden.
Meitä oli kolme, yksi sisko ja veli. Siskoni kanssa soittelemme päivittäin ja veljeni kanssa en ole missään tekemisissä ollut oikeastaan koskaan. Niin eri puuta.
Onhan se sisko kiva olla olemassa, mutta koen hänet ajoittain erittäin rasittavana. Ei osaa huolehtia raha-asioistaan ja olen aina puun ja kuoren välissä hänen sotkujensa takia. Joten kun vinkuu, etten hoida äitiämme (100 km päässä), niin vastaan että olen maksanut törttöilyistäsi
Miten rahaa lypsetään paikkakuntaa muuttamalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alle kymmenen (10) suuruiset lukusanat kirjoitetaan kirjaimin. Yhdys sanat on myös kerrata.
Vierailija kirjoitti:
3-lapsisesta ja se on hyvä nyt, kun pitää huolehtia iäkkaistä vanhemmista.
Joo mä olen kanssa iloinen kahdesta siskostani, joiden kanssa voidaan hoitaa nyt vanhempien asioita. Onneksi tullaan hyvin toimeen ja asiat hoituvat. Toisinkin voisi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos saisit valita, niin kuka olisi äitisi: Riikka Purra, Katri Kulmuni, Annika Saarikko, Lulu Ranne, Mari Rantanen vai Leena Meri?
Annika tai Katri
Kaksi, niin kuin meitä onkin. En olisi jaksanut kolmatta häseltämässä ympärillä. Asuttiin vielä niin pienessä talossakin, ettei meillä lapsilla ollut koskaan omia huoneita.
Jos vaan vanhemmilla on hyvät resurssit, kolme ehdittomasti.
Olen itse viisi lapsisesta perheestä ja näin aikuisena on todettava, että sisaruus ja serkut omille lapsilleni on elämän suurinta rikkautta. Olen itse saanut vain neljä lasta, yritystä ja toiveita on ollut vaikka miten moneen enemmän, mutta nämä minulle Luoja soi.
Sisaruksista on paras tuki myös siinä kun yhdessä hoidamme ikääntyviä vanhempiamme.
Vierailija kirjoitti:
Te ainoat lapset, kuka käy perhejuhlissanne, tai lastenne juhlissa, kun ei ole ketään sukua? Ankea kohtalo ainoilla lapsilla. Korvaako raha tämän lähisuvun?
En ole kokenut ankeutta, vaikka olen ainoa lapsi. Meillä kävi isovanhempia, tätejä ja setiä, serkkuja ym. Nyt oma lapsi on ainokainen ja sukulaisista tavataan taas samaa kattausta kuin itsellä oli, on lapsella serkkujakin puolison puolelta useita.
Huomioikaa, että lasten määrä perheessä ei aina ole oma valinta.
Vierailija kirjoitti:
Te ainoat lapset, kuka käy perhejuhlissanne, tai lastenne juhlissa, kun ei ole ketään sukua? Ankea kohtalo ainoilla lapsilla. Korvaako raha tämän lähisuvun?
Taitaa olla oma elämä surkea ja mt ongelmia, kun sinulla on näin selkeä kuva kuinka "surkeaa" ainoan lapsen elämä on.
Minulla ei ole lapsia eikä sisaruksia. Elämä täyttyy ihan muista asioista. Työ liikunta ym. Olen tyytyväinen elämääni ja sehän se vasta pois on joiltakin. En edes tarvitsisi rahaa kunhan ympärillä ei ole arvostelevia ihmisiä. Nolaatte vain itsenne eikä edes hävetä.
Itse olisin ehkä toivonut sisaruksien välille suurempaa ikäeroa, näin luulen, että vanhemmilla olisi ollut silloin enemmän aikaa kaikille. Nyt olin minä se, joka jäi vanhempien sisaruksien jalkoihin (muutaman vuoden vanhempia) ja jotenkin vähemmälle huomiolle.
3