Lue keskustelun säännöt.
Kokemuksia: masennuksesta kertominen neuvolassa
04.06.2026 |
Mietin tässä että en ole julkiselta terveydenhuollosta aikanaan saanut apua masennukseen. Muutamaan otteeseen käynyt vastaanotolla nuorempana ja pillerit sain mutta keskusteluapua nihkeästi ja sekin oli mielestäni törkeää ja jopa epäasiallista nyt kun kypsempänä ja vanhempana asiaa ajattelen.
Itse tässä pohdin että raskausneuvolassa kun asiasta kysytään vähintäänkin lomakkeella jokatapauksessa niin en asiaa mainitse. Ei pitäisi? näkyä tiedoissanikaan kun oli aikanaan toinen hyvinvointialue enkä anna omakannassa suostumusta tietojen luovutukseen.
Juuri sen takia että epäilen että tässä kohtaa suhtautuminen saattaisi muuttua holhoavaksi ja ns. viran puolesta huolestuneeksi lapsen takia. Mitään apua en usko saavani. Jos joudun joka käynnillä tarkkailu listalle vastailemaan kysymyksiin, joista en halua keskustella kenen tahansa kanssa niin se ei todellakaan kivaa ole, pelkkää haittaa ja vahingollista, vaikka olisikin tueksi tarkoitettu.
Kommentit (13)
Miksi sulle on tulossa lapsi?
Miksi lapsi? Onko useita lapsia?
Oot vätys ja surkee. Sairas. Laiska. Outo.
Et selviä mitenkään.
112
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko siis nyt masentunut, vai mietitkö, pitäisikö aiemmasta masennuksesta kertoa?
Minulla on kanssa tosi ikäviä kokemuksia siitä, että myöntää olevansa "heikko". Sain lapset nuorena 20-vuotiaana. Opiskelin ja elin minimi palkalla. Tein töitä opiskelun ohessa minimi palkalla ja vanhempani hoitivat sillä välin lapsiani. Silti tuloni jäivät alle perus toimeentulon. Yritin hakea toimeentulotukea, mutta minut syyllistettiin ja uhattiin lasten huostaanotolla. Tein kaiken mitä pystyin. Minulla oli 3 työpaikkaa, opiskelupaikka ja pienet lapset. Mietin, miksi minua halutaan rangaista siitä, että yritän hankkia opiskelemalla paremman elannon ja tekemällä kaikkeni mitä sillä vähällä vapaa-ajalla pystyn, jotta saamme lisä tuloja. Minulle sanottiin sosiaalitoimistosta, että lopeta opiskelu. En antanut periksi. En hakenut tukia ja koitin pärjätä omillani. Ja pärjäsin ja sain hyvän elintason ja se elämän. Sitten kaikki muuttui. Tapasin miehen, joka oli taloudellisesti ahdingossa. Menimme naimisiin, yritin auttaa häntä ja hänen perhettään. Kiitoksena he taloudellisesti hyväksi käyttivät minua ja menetin kaiken, minkä olin rakentanut. Talon, talouden ja terveyteni. Maseennuin ja jouduin jäämään posa-aikaosesti saraslomalle. Nyt yritän taas koota itseni ja ottaa tästä kaikesta opiksi. Jatkossa en auta enää muita, vaan keskityn omaan hyvinvointiini...
Mä olen huomannut että ihan sama mitä sinne lappuihin laittaa, ei ne aiheuta muuta kuin korkeintaan voivottelua siitä kuinka voi olla rankkaa. Ja sitten jatketaankin tästä lapsen päänympäryksen mittaukseen...
T. Kolmen pienen isä
Vältä. Kaikki mt-kirjaukset tulevat sinua vastaan tulevaisuudessa. Et saa terveysvakuutusta, voi vaikuttaa pankkilainan saamiseen (koska et saa henkivakuutusta), pahimmillaan masennusdiagnoosi johtaa lasten huostaanottoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neuvola on jo yli sata vuotta ollut nimenomaan lasten neuvola, Joku ukkohan itki lehdessä, kun hänen ongelmiaan ei kuunneltu lasten neuvolassa. Kannattaa ihan oikeasti jättää ne omat sairaudet hoidettavaksi Sotessa, eikä tunkea niitä lasten neuvolaan. Kyllä apua tarvitsevia lapsiakin riittää. Tietysti siellä voidaan yleisesti perheen asioista puhua mutta hoito iseille on muualla.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kanssa tosi ikäviä kokemuksia siitä, että myöntää olevansa "heikko". Sain lapset nuorena 20-vuotiaana. Opiskelin ja elin minimi palkalla. Tein töitä opiskelun ohessa minimi palkalla ja vanhempani hoitivat sillä välin lapsiani. Silti tuloni jäivät alle perus toimeentulon. Yritin hakea toimeentulotukea, mutta minut syyllistettiin ja uhattiin lasten huostaanotolla. Tein kaiken mitä pystyin. Minulla oli 3 työpaikkaa, opiskelupaikka ja pienet lapset. Mietin, miksi minua halutaan rangaista siitä, että yritän hankkia opiskelemalla paremman elannon ja tekemällä kaikkeni mitä sillä vähällä vapaa-ajalla pystyn, jotta saamme lisä tuloja. Minulle sanottiin sosiaalitoimistosta, että lopeta opiskelu. En antanut periksi. En hakenut tukia ja koitin pärjätä omillani. Ja pärjäsin ja sain hyvän elintason ja se elämän. Sitten kaikki muuttui. Tapasin miehen, joka oli taloudellisesti ahdingossa. Menimme naimisiin, yritin auttaa häntä ja hänen perhettään. Kiitoksena he taloudellisesti hyväksi käyttivät minua ja menetin kaiken, minkä olin rakentanut. Talon, talouden ja terveyteni. Maseennuin ja jouduin jäämään posa-aikaosesti saraslomalle. Nyt yritän taas koota itseni ja ottaa tästä kaikesta opiksi. Jatkossa en auta enää muita, vaan keskityn omaan hyvinvointiini...
Ethän sä osaa edes nertoa ja kirjoittaa.
Hu mikä hu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata kertoa tällaisista missään. Neuvoloissa, työterveyslääkäreillä yms, jos ei todella ole holhoavan ja kyttäävän avun tarpeessa.
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata kertoa tällaisista missään. Neuvoloissa, työterveyslääkäreillä yms, jos ei todella ole holhoavan ja kyttäävän avun tarpeessa.
Vähän tätä ajattelinkin. Varmasti vaihtelee terveydenhuollon henkilökunnan suhtautuminen yksilöstä riippuenkin. Mutta ehkä heidän toimintaohjeisiinsa myös paikallisesti sisältyy jotain tähän liittyvää holhoamista. Tiedän kyllä varsin hyvin että lisää riskiä raskauden jälkeiseen masennukseen.
Nimenomaan en halua omista mielialan vaihteluista kertoa. Sitä vain tässä pohdin kun yleensä olen vähän liiankin rehellinen ihminen, mikä on toisinaan ongelmakin. Neuvolan lomakkeessa kyllä suoraan kysytään tätä asiaa mutta ajattelin tässä valehdella tuon kohdan.
Ei se mitään jos siihen suhtauduttaisiin neutraalisti mutta pelkään pahoin että herättää korkeintaan sääliä tai paheksuntaa mielestäni täysin aiheetta. En todellakaan halua leimautua pahimmassa tapauksessa henkilöksi jota pidetään holhoavan avun tarpeessa olevana...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa tosi fiksua valehdella. Ihan naurettavaa neuvoa ettei kannata puhua neuvolassa, kun sitä varten ne on. Jo tuo kertoo siitä että et ole turvallinen aikuinen lapsellesi jatkossakaan etkä hae apua vaikka tarvitsisit.
Voit itse ratkaista, kerrotko ohi menneestä masennuksesta. Se, että neuvolassa asioiva rastittaa joskus olleensa masentunut, on varmaankin hyvin tavallista ja kattaa hyvin laajalla skaalalla sen suuntaisia asioita - ei ole siis työntekijän näkökulmasta mitään erikoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onpa tosi fiksua valehdella. Ihan naurettavaa neuvoa ettei kannata puhua neuvolassa, kun sitä varten ne on. Jo tuo kertoo siitä että et ole turvallinen aikuinen lapsellesi jatkossakaan etkä hae apua vaikka tarvitsisit.
No nimenomaan. Kukaan oikeasti vakaa ja hyvinvoiva ei edes mieti kertooko neuvolassa asioistaan.
Älä kerro neuvolassa, lähettävät vain kunnan psykiatrille tai hoitajalle. Kysy mieluummin yksityisen terapeutin apua, joka ei kirjaisi ylös tai muu mikä piristää, jos sukulainen tai itse maksaa. Ja netissä tietysti voi etsiä tietoa tai imetyksen jälkeen lääke reseptillä, jos on vakavaa.