Elämä tuntuu loppuvan 45-vuotiaana

Esivaihtarit kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oot ap sairastunut masennukseen. Tuollain minäkin masentuneena ajattelin, että elämä on ohi ja millään ei ole mitään merkitystä. Olin vasta kolmekymppinen. Nyt oon 40+ ja vaikka mitä odotuksia tulevaisuudelta.

Tällä masennuksella on vaan oma nimi: vaihdevuodet.

On, muttei tuo nimi vaan keski-iänkriisi

Vierailija kirjoitti:

Estrogeenikorvaushoito auttaa vaihdevuosien väsymykseen ja apaattisuuteen. Kannattaa kokeilla!

Itselläni oli käytössä yhdistelmäehkäisy kevääseen saakka. Sitten todettu migreeni vaikutti niin, että se piti vaihtaa ja valitsin keltarauhashormonin. Siinä taisi olla yksi etappi siihen, että estrogeenia saa entistä vieläkin vähemmän. Estrogeenia saan vain parista Ovestinkapselista viikossa. Kaikille ei estrogeeni sovi. Itse toivon että vaikka nämä kaikki muut vaivat kiusaavat, niin kuumia aaltoja en odota enkä kaipaa. Tässä muussa on jo ihan tarpeeksi.

N48

Mä sain 44-vuotiaana e-pillerit esivaihdevuosioireisiin. Yöhikoilu loppui, samoin aamuyön heräily, koko joukko erilaisia kolotuksia ja ankeilu. Aiemmin elämässäni olen syönyt niitä alle vuoden verran, joten ei huimaa yhtään. Ihana saada apua elämänlaatuun, olisin ollut unettomana kohta työkyvytön. Mullakin on vanhukset peräänkatsottavana, sentään lapsi on jo maailmalla. Tsemppiä teille kaikille jotka painitte oireiden kanssa, ei ole naisen elämä helppoa.

Se on nimenomaan se rakkaista luopuminen, joka aiheuttaa itsellänikin ahdistusta. Väistämättä jo vanhaan ikään tulleet vanhemmat ja muut sukulaiset kuolevat, tuntuu, ettei edessä ole kuin hautajaisia ja surua siltä osin.

Onneksi kuitenkin on se maailman rakkain lapsi, elämäni valo ja tarkoitus, jota varten kaiken teen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelin itsekin kuin ap 45-vuotiaana. Nyt 50- vuotiaana muistelen kuinka aikaansaapa olin vielä muutama vuosi sitten... se on se aleneva estrogeeni.

Tuo aleneva estrogeenitaso on jotain aivan järkyttävää. Olen tässä nyt vuodenpäivät ihmetellyt mitä kaikkea tässä onkaan kestetty. Kaikkea muuta paitsi kuuluisia kuumia aaltoja. Mikään ei huvita eikä kiinnosta, hiukset lähtevät päästä oikein kunnolla, jalkaterät kipuilevat ja kaikenmaailman vaivoja on ja kun yksi helpottaa niin uutta pukkaa tilalle. Tämä tanttautuminen on kamalaa. Ja elämä on muutenkin niin nähty. Kaikki tapahtui 40-vuotiaana kun opiskelin vielä työn ohessa uuden ammatin. Virtaa oli ja näin uusia ihmisiä. Koulutuksen jälkeen putosin korkealta latvasta tähän harmaaseen todellisuuteen. Itsestään ei oikein voi vääntää että jokin tuottaisi iloa tai olisi kivaa.

N48

Näin. En tajunnut ollenkaan näiden kaikkien olevan vaihdevuosista johtuvaa. Odotin vaan kuumia aaltoja ja ihmettelin että sekö nyt on niin kauheaa että vähän hiki lentää.

Kyllä se on tämä henkinen puoli ja toivottomuuden tunne joka on karmeaa. Ehkä ihmiset ei kehtaa puhua siitä. Mulla nämä olot iski päälle asteittain jo joskus 43 v ja meni 5 vuotta tajuta mistä on kyse.

Olen rampannut lääkäreillä eikä kukaan sanonut että nämä on vaihdevuosioireita.

Minäkin olen käynyt monta vuotta valittamassa kunnes tajusin että on vaihdevuosi oireita. Lääkärit ei sanallakaan ole vihjanneet siihen suuntaan. Terve on ja vikaa korkeintaan korvien välissä. Sitten ruksaa vaihdevuosien oirelistasta toiskymmentä kiusaa, kipua, mielen murhetta ja vaivaa tajuten, että vaihdevuodethan nämä. En olekaan kuolemassa tai dementoitumassa vaikka sille tuntuukin.

Minä en edes tajua, miten saatanassa tämä voi olla lääreille niin vaikea asia 😳

Samaa ihmettelin itse. Eikö ne kehtaa sanoa, vai tulisiko siitä niille töitä, ei kiinnosta akkojen rutinat vai mikä lie syynä kun tyhmänä siinä pyörittelee asiakkaan kanssa päätä että mikä mahtaisi olla? Ei tutki mitään, ei keksi mitään, laitetaan kotiin koska ei sitten voi vaivatakaan mikään. Ja joka kerta kun käyn tunnen itseni aina hieman tyhmemmäksi, muiden vaivaksi, yhteiskunnan varojen tuhlaajaksi ja alan uskoa olevani luulosairas.

Vierailija kirjoitti:

Mä olin niin fiksu, että tein lapset jo parikymppisenä. Muistan, kun yövalvomisten keskellä mietittiin miehen kanssa, että sitten on meillä nelikymppisinä uusi nuoruus. Ja paskan marjat. Nyt hyysätään vanhuksia. Ja varmasti tämä olisi raskaampaa, jos olisi pienet lapset lisäksi. Mutta kun on hyysännyt lapsia ensin sen parikymmentä vuotta ja nyt hyysätään miehen vanhempia ja mun nuoremmat vanhemmat siihen perään, niin alkaa nämä vuosikymmenet jo tuntua. 

Nuoruus lapsiperhe-elämää ja sitten keski-ikä jotain vanhusten hoivauselämää. Hyi olkoon 🤮

Tämän väliaikaisen nuoruuden ja keski-iän voi elää mukavamminkin. Lapsia ei tarvitse tehdä ollenkaan ja vanhukset voi muuttaa palvelukotiin tai ostaa palveluita omaisuudellaan.

Vähemmän velvollisuuksia ja stressiä = onnellisempi elämä 😊

N56 täällä.

Elän erittäin hyvää elämää nyt, taustalla ero ja leskeytyminen, joista selvitty.

Koen itseni nuoreksi, kroppakin vielä pelittää ok. Aika karseeta jos elämä olis loppunu nelikymppisenä :O

Vierailija kirjoitti:

Ikäkriisi. Kyllä se siitä ohi menee. Ainakin minulla meni. Nyt olen positiivisempi ihminen kuin koskaan, 49 vuotiaana.

Toksisen positiivinen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelin itsekin kuin ap 45-vuotiaana. Nyt 50- vuotiaana muistelen kuinka aikaansaapa olin vielä muutama vuosi sitten... se on se aleneva estrogeeni.

Tuo aleneva estrogeenitaso on jotain aivan järkyttävää. Olen tässä nyt vuodenpäivät ihmetellyt mitä kaikkea tässä onkaan kestetty. Kaikkea muuta paitsi kuuluisia kuumia aaltoja. Mikään ei huvita eikä kiinnosta, hiukset lähtevät päästä oikein kunnolla, jalkaterät kipuilevat ja kaikenmaailman vaivoja on ja kun yksi helpottaa niin uutta pukkaa tilalle. Tämä tanttautuminen on kamalaa. Ja elämä on muutenkin niin nähty. Kaikki tapahtui 40-vuotiaana kun opiskelin vielä työn ohessa uuden ammatin. Virtaa oli ja näin uusia ihmisiä. Koulutuksen jälkeen putosin korkealta latvasta tähän harmaaseen todellisuuteen. Itsestään ei oikein voi vääntää että jokin tuottaisi iloa tai olisi kivaa.

N48

Näin. En tajunnut ollenkaan näiden kaikkien olevan vaihdevuosista johtuvaa. Odotin vaan kuumia aaltoja ja ihmettelin että sekö nyt on niin kauheaa että vähän hiki lentää.

Kyllä se on tämä henkinen puoli ja toivottomuuden tunne joka on karmeaa. Ehkä ihmiset ei kehtaa puhua siitä. Mulla nämä olot iski päälle asteittain jo joskus 43 v ja meni 5 vuotta tajuta mistä on kyse.

Olen rampannut lääkäreillä eikä kukaan sanonut että nämä on vaihdevuosioireita.

Minäkin olen käynyt monta vuotta valittamassa kunnes tajusin että on vaihdevuosi oireita. Lääkärit ei sanallakaan ole vihjanneet siihen suuntaan. Terve on ja vikaa korkeintaan korvien välissä. Sitten ruksaa vaihdevuosien oirelistasta toiskymmentä kiusaa, kipua, mielen murhetta ja vaivaa tajuten, että vaihdevuodethan nämä. En olekaan kuolemassa tai dementoitumassa vaikka sille tuntuukin.

Minä en edes tajua, miten saatanassa tämä voi olla lääreille niin vaikea asia 😳

Samaa ihmettelin itse. Eikö ne kehtaa sanoa, vai tulisiko siitä niille töitä, ei kiinnosta akkojen rutinat vai mikä lie syynä kun tyhmänä siinä pyörittelee asiakkaan kanssa päätä että mikä mahtaisi olla? Ei tutki mitään, ei keksi mitään, laitetaan kotiin koska ei sitten voi vaivatakaan mikään. Ja joka kerta kun käyn tunnen itseni aina hieman tyhmemmäksi, muiden vaivaksi, yhteiskunnan varojen tuhlaajaksi ja alan uskoa olevani luulosairas.

Perinteinen naisvihamielinen kulttuuri väheksyy ikääntyviä naisia. Vanhenevan naisen vaivoilla ei ole ollut niin väliä. Pikkuhiljaa onneksi on tulossa muutosta.

Esim Käypä hoito-ohjeessa lukee jo nyt, että ensisijainen tarkistettava asia keski-ikåisen tai vanhemman naisen unoettomuuteen on mahdollinen vaihdevuosien hormonihoidon tarve.

Nykyisen hallituksen hallitusohjelmaan on laitettu, että työterveyshuoltoon pitää saada asiantuntemusta vaihdevuosien tunnistamiseen ja hoitoon. 👍

Toistaiseksi on vielä ihmisistä itse kiinni, osaavatko hakea apua ja tunnistavatko, että oireet johtuvat vaihdevuosista. Suurin osa keski-ikäisten naisten masennusdiagnooseista on ilmeisesti vääriä, oikeasti niihin tarvitsisi estrogeenia, ei masennuslääkkeitä.

Elämä ei lopu mutta keho alkaa laittaa esteitä tielle : )

Vierailija kirjoitti:

Auttaisiko mielialaa kohottava luonnontuote, joka jo suuressa osassa maailmaa on laillistettu? Avaisi uusia ikkunoita.

Kokaiini on hiukan liian kallista mutta auttaishan se.

Vaihdevuodet vaikuttavat mielialaan

Valivali uli uli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olin niin fiksu, että tein lapset jo parikymppisenä. Muistan, kun yövalvomisten keskellä mietittiin miehen kanssa, että sitten on meillä nelikymppisinä uusi nuoruus. Ja paskan marjat. Nyt hyysätään vanhuksia. Ja varmasti tämä olisi raskaampaa, jos olisi pienet lapset lisäksi. Mutta kun on hyysännyt lapsia ensin sen parikymmentä vuotta ja nyt hyysätään miehen vanhempia ja mun nuoremmat vanhemmat siihen perään, niin alkaa nämä vuosikymmenet jo tuntua. 

Nuoruus lapsiperhe-elämää ja sitten keski-ikä jotain vanhusten hoivauselämää. Hyi olkoon 🤮

Tämän väliaikaisen nuoruuden ja keski-iän voi elää mukavamminkin. Lapsia ei tarvitse tehdä ollenkaan ja vanhukset voi muuttaa palvelukotiin tai ostaa palveluita omaisuudellaan.

Vähemmän velvollisuuksia ja stressiä = onnellisempi elämä 😊

Nykyään on tavallista, että vanhukset kuolee kotona riittämättömään kotihoitoon, jos lapset ei sitä täydennä. Palvelutaloissa säilötään eläviä ruumiita, joten ei hyvä sekään. Nämä seikat mielessään voi nuorempi sukupolvi tehdä stressittömiä elämänvalintojaan ja "rajata" oman jaksamisen mukaan avun antamista. Siinä saa sitä omaa moraaliaan ja kanttiaan testailla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olin niin fiksu, että tein lapset jo parikymppisenä. Muistan, kun yövalvomisten keskellä mietittiin miehen kanssa, että sitten on meillä nelikymppisinä uusi nuoruus. Ja paskan marjat. Nyt hyysätään vanhuksia. Ja varmasti tämä olisi raskaampaa, jos olisi pienet lapset lisäksi. Mutta kun on hyysännyt lapsia ensin sen parikymmentä vuotta ja nyt hyysätään miehen vanhempia ja mun nuoremmat vanhemmat siihen perään, niin alkaa nämä vuosikymmenet jo tuntua. 

Nuoruus lapsiperhe-elämää ja sitten keski-ikä jotain vanhusten hoivauselämää. Hyi olkoon 🤮

Tämän väliaikaisen nuoruuden ja keski-iän voi elää mukavamminkin. Lapsia ei tarvitse tehdä ollenkaan ja vanhukset voi muuttaa palvelukotiin tai ostaa palveluita omaisuudellaan.

Vähemmän velvollisuuksia ja stressiä = onnellisempi elämä 😊

Nykyään on tavallista, että vanhukset kuolee kotona riittämättömään kotihoitoon, jos lapset ei sitä täydennä. Palvelutaloissa säilötään eläviä ruumiita, joten ei hyvä sekään. Nämä seikat mielessään voi nuorempi sukupolvi tehdä stressittömiä elämänvalintojaan ja "rajata" oman jaksamisen mukaan avun antamista. Siinä saa sitä omaa moraaliaan ja kanttiaan testailla.

Jos on tilanne sellainen että on elävä ruumis ja ei kroppa toimi, niin on eutanasian aika.

Sveitsissä homma hoituu ja toivottavasti tulevaisuudessa myös Suomessa.

Turha odottaa että lapset ovat hoivaamassa mitään "elävää ruumista" kun ovat itse keski-iässä ja asuvat todennäköisesti toisella puolella maata tai eri valtiossa.

Eutanasia pitää laillistaa niin homma toimii. Vähemmän kärsimystä ja stressiä kaikille 👍

Vierailija kirjoitti:

Täyttä paskaahan tämä on, suurimmilta osin. Paskaan työhön joka aamu. Kello soittaa 05. Teet robottimaisesti päivän. Kotiin. Päikkärit. Siivousta. Hiukan täytyy pitää kuntoakin yllä. Kaupassa käynti ja taas suihkuun ja nukkumaan että jaksaa seuraavan päivän töissä. Lapset isoja. Kuopuskin pärjää pian omillaan. Viikonloput menee viikosta palautuessa. Nukkuessa lähinnä. Joka paikkaa kolottaa ja naama roikkuu kuin vaivaiseukolla. Ja kun tietää että joka päivä vanhenee ja kurtistuu enemmän ja enemmän. Joutaisi jo kasvamaan timoteitä. Mieluiten suorin jaloin. Olen tosin semmoinen Aku Ankka ja paskalla karmalla siunattu että salee vietän viimeiset aikani jossain petipotilaana pissaliisalähihoitajien "hoidettavana" yksin.

Mulla helpotti, kun yksinkertaisesti lopetin. Aloin syömään, mitä huvittaa, esim. tä lounas oli lauantaina tehty jauhelihapihvi, jonka päälle laitoin juustoa, mikrotin ja söin kaupan sienisalaatin kanssa. Ihan hyvin riitti etätyöläisen lounaaksi, syön varmaan toisen samanlaisen illalla.

Miehen kanssa sovittu, että yhdessä tehdään ja syödään kun jaksetaan, muuten katsoo itse kumpikin, mitä kaapista ottaa. Kaupasta kerran viikossa täydennys.

Jos ei huvita ulkoilla, en ulkoile. En mä siihen kuole. Siivoan vähän kerrallaan, jos viitsin. Ellen, kämppä on sen näköinen.

Työn vaihdoin helpompaan, huonommin maksetaan, mutta entäs sitten. Tinkiä voi monesta asiasta.

Viikonloput muuttuivat piristäviksi, kun silloin yleensä jaksetaan tehdä yhdessä ruokaa tms. Mutta jos ei, niin sitten menee telkan ääressä ja nukkuessa. Entäs sitten. Ihan hyvä viikonloppu.

Lakkasin siis vaatimasta itseltäni ja toisilta yhtään "tavallista" tai "pakollista". Hämmästyin, miten vähän oikeastaan pakollista on.

Kysymys jo otsikostasi:

Eksä oo huolissas yhtään, mikä sua oikein vaivaa?

Hymyä pyllyyn nyt. Heti.

Terv: Nainen 61 vuotta eikä suotta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olin niin fiksu, että tein lapset jo parikymppisenä. Muistan, kun yövalvomisten keskellä mietittiin miehen kanssa, että sitten on meillä nelikymppisinä uusi nuoruus. Ja paskan marjat. Nyt hyysätään vanhuksia. Ja varmasti tämä olisi raskaampaa, jos olisi pienet lapset lisäksi. Mutta kun on hyysännyt lapsia ensin sen parikymmentä vuotta ja nyt hyysätään miehen vanhempia ja mun nuoremmat vanhemmat siihen perään, niin alkaa nämä vuosikymmenet jo tuntua. 

Nuoruus lapsiperhe-elämää ja sitten keski-ikä jotain vanhusten hoivauselämää. Hyi olkoon 🤮

Tämän väliaikaisen nuoruuden ja keski-iän voi elää mukavamminkin. Lapsia ei tarvitse tehdä ollenkaan ja vanhukset voi muuttaa palvelukotiin tai ostaa palveluita omaisuudellaan.

Vähemmän velvollisuuksia ja stressiä = onnellisempi elämä 😊

Nykyään on tavallista, että vanhukset kuolee kotona riittämättömään kotihoitoon, jos lapset ei sitä täydennä. Palvelutaloissa säilötään eläviä ruumiita, joten ei hyvä sekään. Nämä seikat mielessään voi nuorempi sukupolvi tehdä stressittömiä elämänvalintojaan ja "rajata" oman jaksamisen mukaan avun antamista. Siinä saa sitä omaa moraaliaan ja kanttiaan testailla.

Eiköhän Suomessa naisilla ole aika selkeänä olleet aina nämä realiteetit, miksi juuri naisten pitäisi vaan jaksaa ja jaksaa, vaikka stressaisi kuinka.

Monilla on omilta lapsilta pois se, että vanhemmat haluavat apua siivouksessa tms. eivätkä suostu ottamaan ulkopuolista apua, vaikka olisi rahaakin se kustantaa.

Siinä voi siis vanhempi sukupolvi tehdä elämänvalintojaan ja rajata rahankäyttöään oman mielen mukaan. Voisi sekin olla moraalin ja kantin testaamisen paikka.

Alkavat vaihdevuodet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olette typeriä tyhjänvalittajakermaperseitä. Hyvinvoinnin keskellä keksitte itsellenne oi niin kauheita murheita. Hävetkää apinat. Suurimmalla osalla maailman ihmisistä ei ole edes perustarpeita.

No hei äiti, sinäkin täällä. Kiitos kannustavista sanoistasi. Niiden siivittämänä lennähdän luoksesi taas oltuani töissä 10h ja tehtyäni perheelle ruoan. Tulen selvittämään, miksi kanavat ei toimi, kuuntelen kuinka naapurin Anneli on laittanut niin rumat kukka-amppelit ja nypin pihastasi rikkaruohot ja myötäilen juttujasi siitä, miten minä ja muut ikäluokkani edustajat ovat täysiä velliperseitä. Ja tämän kaiken teen kaikella kiitollisuudella, tietysti.

Hei vaan sinullekin. Jos et kuolla meinaa ennen aikojaan, niin kaikki tuo sama on sinulla edessä, mikä on nyt äidilläsi. Ihminen on semmonen erikoisuus, että se ei opi mitään, kun vasta sitten kun se asia on omalla kohdalla eli vanhuus ja vaivat. Sitä vaan kuvittelee olevansa sitten ikäihmisenä todella terve ja fiksu eikä ketään vaivaa murheillaan. Mutta historia tulee toistamaan itseään sinunkin kohdalla. Itse ole 70-v ja asun yksin. Teen kaikkeni, ettei minun tarvitsisi vaivata jälkikasvuani, mutta joskus ne tv-kanavat vaan ovat hukassa. Kaiken arjen pyöritän itse enkä vielä ole joutunut ostamaan palveluja, mutta kun se päivä koittaa (ja koittaahan se), niin tilaa siivousfirman ja kauppapalvelut ihan omilla rahoillani ja kaiken muunkin mihin koen tarvetta.