En vaan voi käsittää, miten joku on voinut lyödä lasta vyöllä "kasvatustarkoituksessa" ?

Vierailija kirjoitti:

Lyöminen on väkivaltaa.

Ennen lyöntiä on tehty jo monta virhettä. Lapsen käytös on loogista, vanhempien täytyy käsitellä omat ongelmansa.

Lapsen käytös on kaikkea muuta kuin loogista.

Yksikin oli ottanut isukin lompsasta rahaa,ei varmaan tehnyt tiukkaa ruoskia poikaa.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen lastaan lyövä on sairas ja mielenvikainen, kukaan täysikärkinen ei niin tee, vaikka kuinka olisi ollut ajanmukaista. Mut joo valehdelkaa vain itselle lasten hakkaajat. Karma korjaa.

Mitään karmaa ei ole. He elävät elämänsä ihan normaalisti.

Anteeksi tyhmä kysymys, mutta jäikö vyöstä jälkiä niin, että esim. uimahallissa tai koulun liikuntatunnin suihkussa näki, ketä on kuritettu?

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi tyhmä kysymys, mutta jäikö vyöstä jälkiä niin, että esim. uimahallissa tai koulun liikuntatunnin suihkussa näki, ketä on kuritettu?

Tietenkin jää jälkiä. Kovasta vyöllä pieksämisestä jäljet kestää useita päiviä. Solkipäällä lyödessä jäljet kestää sitten todella pitkään. Miksiköhän eräskin lapsi vältteli valikoiduissa tilanteissa suihkuun menoa liikuntatuntien jälkeen. Jos kouluterkkarille olisi uskaltautunut mennä esittelemään sähköjohdolla verille hakattua persettä ja kertonut kuristamisista, pään seinään hakkaamisista ja ulos ajamisesta sateiseen yöhön, kun faijaparkaa haittasi lapsensa ripuli, niin ei tässä oltaisi kirjoittamassa.

Samaa kohtelua vanhempi saanut kotona, niin eikun vahinko kiertämään. Eikai siinä muuta syytä ole.

Kohtelun seurauksena olen kärsinyt olemattomasta impulssikontrollista ja vihanhallinnan eteen saanut tehdä hartiavoimin töitä. Olen myös todella aistiyliherkkä. Syitä voi vain arvailla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi tyhmä kysymys, mutta jäikö vyöstä jälkiä niin, että esim. uimahallissa tai koulun liikuntatunnin suihkussa näki, ketä on kuritettu?

Tietenkin jää jälkiä. Kovasta vyöllä pieksämisestä jäljet kestää useita päiviä. Solkipäällä lyödessä jäljet kestää sitten todella pitkään. Miksiköhän eräskin lapsi vältteli valikoiduissa tilanteissa suihkuun menoa liikuntatuntien jälkeen. Jos kouluterkkarille olisi uskaltautunut mennä esittelemään sähköjohdolla verille hakattua persettä ja kertonut kuristamisista, pään seinään hakkaamisista ja ulos ajamisesta sateiseen yöhön, kun faijaparkaa haittasi lapsensa ripuli, niin ei tässä oltaisi kirjoittamassa.

Samaa kohtelua vanhempi saanut kotona, niin eikun vahinko kiertämään. Eikai siinä muuta syytä ole.

Kohtelun seurauksena olen kärsinyt olemattomasta impulssikontrollista ja vihanhallinnan eteen saanut tehdä hartiavoimin töitä. Olen myös todella aistiyliherkkä. Syitä voi vain arvailla.

Väittäisin että tuo solkipäähomma on pitkälti legendaa eikä sitä normaaleissa perheissä käytetty vaan ihan sitä vyön nahkaosaa vain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi tyhmä kysymys, mutta jäikö vyöstä jälkiä niin, että esim. uimahallissa tai koulun liikuntatunnin suihkussa näki, ketä on kuritettu?

Tietenkin jää jälkiä. Kovasta vyöllä pieksämisestä jäljet kestää useita päiviä. Solkipäällä lyödessä jäljet kestää sitten todella pitkään. Miksiköhän eräskin lapsi vältteli valikoiduissa tilanteissa suihkuun menoa liikuntatuntien jälkeen. Jos kouluterkkarille olisi uskaltautunut mennä esittelemään sähköjohdolla verille hakattua persettä ja kertonut kuristamisista, pään seinään hakkaamisista ja ulos ajamisesta sateiseen yöhön, kun faijaparkaa haittasi lapsensa ripuli, niin ei tässä oltaisi kirjoittamassa.

Samaa kohtelua vanhempi saanut kotona, niin eikun vahinko kiertämään. Eikai siinä muuta syytä ole.

Kohtelun seurauksena olen kärsinyt olemattomasta impulssikontrollista ja vihanhallinnan eteen saanut tehdä hartiavoimin töitä. Olen myös todella aistiyliherkkä. Syitä voi vain arvailla.

Väittäisin että tuo solkipäähomma on pitkälti legendaa eikä sitä normaaleissa perheissä käytetty vaan ihan sitä vyön nahkaosaa vain.

ymmärtääkseni vyö, leveä nahkavyö, oli aikoinaan niin suosittu, koska sillä sai hetkellisesti jäätävän kivun, mutta ei jäänyt pysyviä jälkiä. Solkipäällä lyöminen sotii tätä ideaa vastaan.

Olen saanut risuu ja remmii. Olen syntynyt 70 luvun lopulla. Joskus aikanaan ihan neuvolan kirjassa ja oppaissa kehotettiin vanhempia antamaan vitsaa...jos lastasi rakastat.

Se on mennyttä aikaa.

Myös nykyään on kaikkea hullua...sitä voidaan ihmetellä 50 vuoden kuluttua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi tyhmä kysymys, mutta jäikö vyöstä jälkiä niin, että esim. uimahallissa tai koulun liikuntatunnin suihkussa näki, ketä on kuritettu?

Tietenkin jää jälkiä. Kovasta vyöllä pieksämisestä jäljet kestää useita päiviä. Solkipäällä lyödessä jäljet kestää sitten todella pitkään. Miksiköhän eräskin lapsi vältteli valikoiduissa tilanteissa suihkuun menoa liikuntatuntien jälkeen. Jos kouluterkkarille olisi uskaltautunut mennä esittelemään sähköjohdolla verille hakattua persettä ja kertonut kuristamisista, pään seinään hakkaamisista ja ulos ajamisesta sateiseen yöhön, kun faijaparkaa haittasi lapsensa ripuli, niin ei tässä oltaisi kirjoittamassa.

Samaa kohtelua vanhempi saanut kotona, niin eikun vahinko kiertämään. Eikai siinä muuta syytä ole.

Kohtelun seurauksena olen kärsinyt olemattomasta impulssikontrollista ja vihanhallinnan eteen saanut tehdä hartiavoimin töitä. Olen myös todella aistiyliherkkä. Syitä voi vain arvailla.

Väittäisin että tuo solkipäähomma on pitkälti legendaa eikä sitä normaaleissa perheissä käytetty vaan ihan sitä vyön nahkaosaa vain.

Normaaleissa perheissä ei ketään lyöty, ei vyöllä, ei kummallakaan päätä vyötä, ei nyrkillä, ei käyty käsiksi lapseen mitenkään.

Ei edes ah niin kultaisilla menneillä vuosikymmenillä.

Valitettavasti epänormaaleja perheitä ja monintavoin häiriintyneitä vanhempia oli ja on paljon.

Olen myös osani saanut kurittamisesta lapsuudessani. (80-luku)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi tyhmä kysymys, mutta jäikö vyöstä jälkiä niin, että esim. uimahallissa tai koulun liikuntatunnin suihkussa näki, ketä on kuritettu?

Tietenkin jää jälkiä. Kovasta vyöllä pieksämisestä jäljet kestää useita päiviä. Solkipäällä lyödessä jäljet kestää sitten todella pitkään. Miksiköhän eräskin lapsi vältteli valikoiduissa tilanteissa suihkuun menoa liikuntatuntien jälkeen. Jos kouluterkkarille olisi uskaltautunut mennä esittelemään sähköjohdolla verille hakattua persettä ja kertonut kuristamisista, pään seinään hakkaamisista ja ulos ajamisesta sateiseen yöhön, kun faijaparkaa haittasi lapsensa ripuli, niin ei tässä oltaisi kirjoittamassa.

Samaa kohtelua vanhempi saanut kotona, niin eikun vahinko kiertämään. Eikai siinä muuta syytä ole.

Kohtelun seurauksena olen kärsinyt olemattomasta impulssikontrollista ja vihanhallinnan eteen saanut tehdä hartiavoimin töitä. Olen myös todella aistiyliherkkä. Syitä voi vain arvailla.

Väittäisin että tuo solkipäähomma on pitkälti legendaa eikä sitä normaaleissa perheissä käytetty vaan ihan sitä vyön nahkaosaa vain.

Normaaleissa perheissä ei ketään lyöty, ei vyöllä, ei kummallakaan päätä vyötä, ei nyrkillä, ei käyty käsiksi lapseen mitenkään.

Ei edes ah niin kultaisilla menneillä vuosikymmenillä.

Valitettavasti epänormaaleja perheitä ja monintavoin häiriintyneitä vanhempia oli ja on paljon.

Olen myös osani saanut kurittamisesta lapsuudessani. (80-luku)

No oli se sillä tavalla normaalia, että remmin (ei solkipään) käyttö oli aika yleistä eikä vanhempia leimattu kelvottomiksi tai väkivaltaisiksi sen takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ysärillä lähiössä kun elettiin, niin jokainen huonosti käyttäytyvä naapurin kersa sai remmiä tai tukistusta himassaan. Kavereiden kanssa tullut vielä juteltua noista ajoista. Onneksi asiat on nyt hieman parempaan päin. Joillakin nuo kovemmat kuritukset jätti vähän enemmän jälkeä elämään.

Itse olen myös 90-luvulla syntynyt enkä tunne ketään ikäistäni jota olisi fyysisesti pahoinpidelty, vaikka työläisiä olemme emmekä koulutuksellisesti sivistyneitä.

Oletko puhunut asiasta kavereitten kanssa? Se nimittäin on voinut olla iso häpeä josta ei ole haluttu puhua. Itse olen syntynyt hädin tuskin kasarin puolella eikä minua myöskään ole fyysisesti kuritettu, ja olinkin aivan hämmentynyt kun joskus aikuisena kuulin että miten monia kavereita on. Sellaisiakin, joiden perheitä pidin ihan kunnollisina.

Vierailija kirjoitti:

Yksikin oli ottanut isukin lompsasta rahaa,ei varmaan tehnyt tiukkaa ruoskia poikaa.

Mun lapsi otti kerran lompakosta rahaa, ei tullut mieleenkään antaa selkäsaunaa sellaisesta. Tiukka puhuttelu riitti, ei ole toistanut virhettään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ysärillä lähiössä kun elettiin, niin jokainen huonosti käyttäytyvä naapurin kersa sai remmiä tai tukistusta himassaan. Kavereiden kanssa tullut vielä juteltua noista ajoista. Onneksi asiat on nyt hieman parempaan päin. Joillakin nuo kovemmat kuritukset jätti vähän enemmän jälkeä elämään.

Itse olen myös 90-luvulla syntynyt enkä tunne ketään ikäistäni jota olisi fyysisesti pahoinpidelty, vaikka työläisiä olemme emmekä koulutuksellisesti sivistyneitä.

Oletko puhunut asiasta kavereitten kanssa? Se nimittäin on voinut olla iso häpeä josta ei ole haluttu puhua. Itse olen syntynyt hädin tuskin kasarin puolella eikä minua myöskään ole fyysisesti kuritettu, ja olinkin aivan hämmentynyt kun joskus aikuisena kuulin että miten monia kavereita on. Sellaisiakin, joiden perheitä pidin ihan kunnollisina.

Ehkä pojille toi saattoi olla ennemmän joku rehentelynkin aihe, että on saanut selkään, mutta en minä tyttönä kenellekään kaverille sanonut, että olen saanut remmiä eikä kukaan ehkä edes olisi uskonut, koska olin tavallinen kiltti perhetyttö ja vanhemmat oli ihan tavallisia.

Itselle se on ajatuksena outo. Kuitenkin huomannut, että joko väkivallalla rangaistut ovat ehdottomasti vastaan tai sanovat hyvä musta tuli, ei se haittaa. Ja kuitenkin synnytty 1990-1995 kaikki.

Miehen kanssa sivuttu keskustelussa aihetta, hän saanut selkään lapsena, minä en. En ole myöskään ajatellut omalle selkään antaa. Mies oli eri mieltä ja totesin että jos menet pahoinpitelemään mun lasta, muuttuu sillä sekunnilla oma mielipiteeni parisuhdeväkivallasta. Onneksi ymmärsi, että olin myös tosissani ja päästy samalle linjalle, että meidän kodissa (jos lapsia tulee), ketään ei pahoinpidellä. Itse pelkäsin lapsena tulenaran ja ailahtelevan isän mielialoja, vaikka ei väkivaltainen ollutkaan. Siksi olen päättänyt, että omassa mahdollisessa perheessäni kukaan ei kotona pelkää.

Vierailija kirjoitti:

Itselle se on ajatuksena outo. Kuitenkin huomannut, että joko väkivallalla rangaistut ovat ehdottomasti vastaan tai sanovat hyvä musta tuli, ei se haittaa. Ja kuitenkin synnytty 1990-1995 kaikki.

Miehen kanssa sivuttu keskustelussa aihetta, hän saanut selkään lapsena, minä en. En ole myöskään ajatellut omalle selkään antaa. Mies oli eri mieltä ja totesin että jos menet pahoinpitelemään mun lasta, muuttuu sillä sekunnilla oma mielipiteeni parisuhdeväkivallasta. Onneksi ymmärsi, että olin myös tosissani ja päästy samalle linjalle, että meidän kodissa (jos lapsia tulee), ketään ei pahoinpidellä. Itse pelkäsin lapsena tulenaran ja ailahtelevan isän mielialoja, vaikka ei väkivaltainen ollutkaan. Siksi olen päättänyt, että omassa mahdollisessa perheessäni kukaan ei kotona pelkää.

Siis oletko sinä 90 luvulla syntynyt vakavissaan joutunut käymään miehesi kanssa keskustelua siitä, käytetäänkö teidän lasten kasvatuksessa ruumiillista kurittamista? Hämmentävää. Oliko hänellä jotain uskonnollista tai eri kulttuurin taustaa?

Vierailija kirjoitti:

Itselle se on ajatuksena outo. Kuitenkin huomannut, että joko väkivallalla rangaistut ovat ehdottomasti vastaan tai sanovat hyvä musta tuli, ei se haittaa. Ja kuitenkin synnytty 1990-1995 kaikki.

Miehen kanssa sivuttu keskustelussa aihetta, hän saanut selkään lapsena, minä en. En ole myöskään ajatellut omalle selkään antaa. Mies oli eri mieltä ja totesin että jos menet pahoinpitelemään mun lasta, muuttuu sillä sekunnilla oma mielipiteeni parisuhdeväkivallasta. Onneksi ymmärsi, että olin myös tosissani ja päästy samalle linjalle, että meidän kodissa (jos lapsia tulee), ketään ei pahoinpidellä. Itse pelkäsin lapsena tulenaran ja ailahtelevan isän mielialoja, vaikka ei väkivaltainen ollutkaan. Siksi olen päättänyt, että omassa mahdollisessa perheessäni kukaan ei kotona pelkää.

Mun mies on myös saanut selkäänsä lapsena, ja on sitä mieltä että ei se nyt niin haitannut ja aiheesta tuli aina. Mutta ei se nyt sentään ikipäivänä ole vihjannut siihen suuntaankaan, että aikoisi samaan tapaan omia lapsiaan kurittaa 😳 toki hän monessa muussakin asiassa tekee eri tavalla kuin vanhempansa. Itse ihmettelen miten niin mukavan oloiset ihmiset on voineet lyödä omia lapsiaan, ei todellakaan varsinkaan anopista uskoisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mä en olisi ikinä saanut tukkapöllyä tai muuta "ruumiillista palautetta" niin en varmaan olisi hengissä. Mä juoksentelin heikolla meren jäällä, kiipeilin kerrostalojen tikkaita ylös katolle jne jne. Kun jäin näistä kiinni niin joko otettiin tukasta kiinni tai annettiin hiukan vyöstä persiille. Ei siis hakattu mutta sen verran epämiellyttävää ja nöyryyttävää se oli että pisti aika monta kertaa miettimään ennen kun teki mitään päätöntä. Toki monta kertaa äiti koetti keskustelemalla mutta otti kovemmat keinot käyttöön kun muksu oli täysin luupää ja äiti halusi pitää minut hengissä.

Tuskin olisi luottotietojakaan, sen verran vauhti päällä oli jo tarhasta lähtien. Sen verran se tosiaan opetti että sen tärkeän sekunnin ajan äidin naama vilahti mieleen _juuri_ ennen_ kun tein mitään tyhmää. Vilahtaa vieläkin vaikka ikää on yli 50 v. Äidin kanssa tulin hyvin toimeen, en tosiaan kanna kaunaa.

Jos silloin olisi ollut tämä lässynlässy "tule juttelemaan, sanoitetaan tunteesi", haettu diagnoosi ja annettu siihen pilleri, olisin varmaan nauranut päin naamaa. Jos mulla ei olisi ollut kasvatusta "teoilla on seuraukset", en olisi enää tässä. Kiitos äiti ja tukkapölly!

Kauhukakaratar vm-70

Aika noloa esittää tytärtään :/

Eli kuvittelet että täällä kirjoittaa todellisuudessa kasikymppinen nainen? Aika noloa 😄

Miksi käyttäydyt kuin teini? Etkö ole aikuistunut, vaikka olet lähes kansaneläkeiässä?

Miten niin käyttäydyn kun teini? Se että mietin ensin ja toimin sitten? Sulle pari esimerkkiä:

kyllä mä ehdin ohittamaan tuon auton= ei mulla ole niin kauhea kiire ettenkö ehtisi sitä parempaa suoraa odottamaan

lomamatka tarjouksessa = saankohan pidettyä lomapäivät juuri silloin, älä tilaa ennen kun tarkistat

Netistä tilaamiset = onko oikeasti tarvetta

Selvensikö? Kansaneläkkeeseen on vielä lähemmäs parikymmentä vuotta, ikävä kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Itselle se on ajatuksena outo. Kuitenkin huomannut, että joko väkivallalla rangaistut ovat ehdottomasti vastaan tai sanovat hyvä musta tuli, ei se haittaa. Ja kuitenkin synnytty 1990-1995 kaikki.

Miehen kanssa sivuttu keskustelussa aihetta, hän saanut selkään lapsena, minä en. En ole myöskään ajatellut omalle selkään antaa. Mies oli eri mieltä ja totesin että jos menet pahoinpitelemään mun lasta, muuttuu sillä sekunnilla oma mielipiteeni parisuhdeväkivallasta. Onneksi ymmärsi, että olin myös tosissani ja päästy samalle linjalle, että meidän kodissa (jos lapsia tulee), ketään ei pahoinpidellä. Itse pelkäsin lapsena tulenaran ja ailahtelevan isän mielialoja, vaikka ei väkivaltainen ollutkaan. Siksi olen päättänyt, että omassa mahdollisessa perheessäni kukaan ei kotona pelkää.

Jätä se sika!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ysärillä lähiössä kun elettiin, niin jokainen huonosti käyttäytyvä naapurin kersa sai remmiä tai tukistusta himassaan. Kavereiden kanssa tullut vielä juteltua noista ajoista. Onneksi asiat on nyt hieman parempaan päin. Joillakin nuo kovemmat kuritukset jätti vähän enemmän jälkeä elämään.

Itse olen myös 90-luvulla syntynyt enkä tunne ketään ikäistäni jota olisi fyysisesti pahoinpidelty, vaikka työläisiä olemme emmekä koulutuksellisesti sivistyneitä.

Oletko puhunut asiasta kavereitten kanssa? Se nimittäin on voinut olla iso häpeä josta ei ole haluttu puhua. Itse olen syntynyt hädin tuskin kasarin puolella eikä minua myöskään ole fyysisesti kuritettu, ja olinkin aivan hämmentynyt kun joskus aikuisena kuulin että miten monia kavereita on. Sellaisiakin, joiden perheitä pidin ihan kunnollisina.

Aika hämmentävää tosiaan jos kurittaminen on ollut yleistä vielä 90-luvulla.

Meillä ainakin vanhemmat purki meihin ahdistusta. Kerran äiti hakkasi remmillä ilman mitään syytä, huusi jotain samalla kun hakkasi, ihan niinkuin sillä olisi vaan pimennyt päässä. Ikinä ei selitellyt, anteeksi ei pyydetty ja näiden jälkeen ei todellakaan lohdulteltu.

Muistan kun vuosia myöhemmin katsoi jotain dokumenttia missä kiihkomuslimit hakkasivat jotain naislaumaa kepillä kun olivat lähteneet ilman miestä liikenteeseen ja äiti oli ihan järkyttynyt. Kuulemma barbaarisinta mitä on ikinä nähnyt. Harmi vaan että se mies siinä dokumentilla näytti täysin samalta kuin äiti sen tyhjän katseensa kanssa ja huusi myös samalla jotain.

Ainakin ne naiset tiesi miksi ne pahoinpideltiin, mä en tiedä vieläkään.