Miten pitkälle taistelet liitosta pettävän puolison kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Minusta olisi hupaisaa, että joku pokaisi mieheni ja sitten kuvittelisi, että minä ottaisin eron. Ihan antaisin tilanteen jatkua vaikka maailman tappiin. Todennäköisesti ottaisin itsekin rakastajan - nainen kun löytää ihan Ok-hyviä miehiä helposti.

Niin huonoa itsetuntoa minulla ei ole, että lähtisin tuosta suupielet alaspäin uhriutumaan ja eroamaan. Olen ollut itsenäinen koko avioliiton ajan, eikä tuollainen muuttaisi itsenäisyyttäni.

Se, että lähtee suhteesta, jossa toinen pettää, ei ole huonoa itsetuntoa eikä uhrautumista vaan täysin päinvastoin. Se on vahvuutta, selkeiden rajojen asettamista ja itsekunnioituksen osoittamista. Se kertoo, että ei suostu hyväksymään epäkunnioitusta ja että tällainen ihminen ei ansaitse sinua elämäänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tykkään itsestäni enemmän ja epäilyskin riittäisi, niin se olisi siinä.

Tuskinpa.

Helppo huudella täällä, mutta kun erosta kun tulee tosi, se onkin rankka ja tuskallinen kokemus.

Naiset ovat tässä ketjussa, jotenkin liian varmoja miehistään.

Luulevat, ettei tuo kaljupää ja vähän lihonnut edes muille kelpaa.

Kyllä kelpaa.

Naiset nyt on sulle ihan liian kaikkea, pikku luikku.

Kaikenlaista paskaa ne naiset ovat valmiita kestämään. Vai, että vielä pitäisi taistella jostain luuseripetturimiehestä...

Ap:n ydinviesti: En saa pillua. Antakaa pillua.

Vierailija kirjoitti:

Kaikenlaista paskaa ne naiset ovat valmiita kestämään. Vai, että vielä pitäisi taistella jostain luuseripetturimiehestä...

Eivät ole.

Ap = sinä kuvittelet ja toivot, että niin olisi. Että mulkulla olisi merkitystä. 

Elät harhoissa, poju.

"Helppo huudella täällä, mutta kun erosta kun tulee tosi, se onkin rankka ja tuskallinen kokemus.

Naiset ovat tässä ketjussa, jotenkin liian varmoja miehistään.

Luulevat, ettei tuo kaljupää ja vähän lihonnut edes muille kelpaa.

Kyllä kelpaa."

Totta kai avioero on aina rankka kokemus, mutta huomattavasti rankempaa on viettää loppuelämä paskan kumppanin kanssa kuin käydä lävitse se eroprosessi. Ero on tilapäinen kriisi, mutta huono suhde on elinkautinen vankila.

Samapa se minulle on, kelpaako petturikumppani jollekin muulle. Jos joku haluaa rakentaa onnensa petturin varaan, niin olkoon hyvä ja ottakoon hänet. Ei se ole minulta lainkaan pois, se on vain yksi ongelma vähemmän minun elämässäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikenlaista paskaa ne naiset ovat valmiita kestämään. Vai, että vielä pitäisi taistella jostain luuseripetturimiehestä...

Eivät ole.

Ap = sinä kuvittelet ja toivot, että niin olisi. Että mulkulla olisi merkitystä. 

Elät harhoissa, poju.

En ole poju vaan nainen minäkin. Kyllä näitä on tällaisia naisia, jotka roikkuvat paskoissa miehissä, ja usein se johtuu siitä, että itsekunnioitus on vaihtunut kontrollin tarpeeseen. Tällöin suhde muuttuu rakkaudesta valtataisteluksi ja nainen jää suhteeseen esim. siksi ettei hän kestä ajatusta "häviämisestä" toiselle naiselle. Eihän tuo millään lailla tervettä ole uhrata mielenrauhaansa ja loppuelämänsä toimimalla vankivartijana suhteessa, jossa toinen ei välitä eikä kunniota sinusta tippaakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Minusta olisi hupaisaa, että joku pokaisi mieheni ja sitten kuvittelisi, että minä ottaisin eron. Ihan antaisin tilanteen jatkua vaikka maailman tappiin. Todennäköisesti ottaisin itsekin rakastajan - nainen kun löytää ihan Ok-hyviä miehiä helposti.

Niin huonoa itsetuntoa minulla ei ole, että lähtisin tuosta suupielet alaspäin uhriutumaan ja eroamaan. Olen ollut itsenäinen koko avioliiton ajan, eikä tuollainen muuttaisi itsenäisyyttäni.

MInua taas ei kiinnosta rakastajat, vaan rehellinen ja luotettava kumppani, joka osoittaa arvostavansa ja kunnioittavansa minua, joten tuollainen mies lentäisi heti pihalle. Mielestäni tuo on pikemminkin itsenäisyyden ja hyvän itsetunnon vastakohta, että jäädään roikkumaan tuommoiseen suhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta olisi hupaisaa, että joku pokaisi mieheni ja sitten kuvittelisi, että minä ottaisin eron. Ihan antaisin tilanteen jatkua vaikka maailman tappiin. Todennäköisesti ottaisin itsekin rakastajan - nainen kun löytää ihan Ok-hyviä miehiä helposti.

Niin huonoa itsetuntoa minulla ei ole, että lähtisin tuosta suupielet alaspäin uhriutumaan ja eroamaan. Olen ollut itsenäinen koko avioliiton ajan, eikä tuollainen muuttaisi itsenäisyyttäni.

Höpise sinä vaan. 

Eli sinulla huono itsetunto? Olen itse tehnyt noin, joten tekisin uudestaankin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta olisi hupaisaa, että joku pokaisi mieheni ja sitten kuvittelisi, että minä ottaisin eron. Ihan antaisin tilanteen jatkua vaikka maailman tappiin. Todennäköisesti ottaisin itsekin rakastajan - nainen kun löytää ihan Ok-hyviä miehiä helposti.

Niin huonoa itsetuntoa minulla ei ole, että lähtisin tuosta suupielet alaspäin uhriutumaan ja eroamaan. Olen ollut itsenäinen koko avioliiton ajan, eikä tuollainen muuttaisi itsenäisyyttäni.

Se, että lähtee suhteesta, jossa toinen pettää, ei ole huonoa itsetuntoa eikä uhrautumista vaan täysin päinvastoin. Se on vahvuutta, selkeiden rajojen asettamista ja itsekunnioituksen osoittamista. Se kertoo, että ei suostu hyväksymään epäkunnioitusta ja että tällainen ihminen ei ansaitse sinua elämäänsä.

Päinvastoin - miehelle laitetaan rajat ja annetaan vastuu: eroa sitten, jos kerran niin ihanaa on! Vastuu kun kuuluu aina tekijälle, vähän samoin kuin raiskauksissa ja muissa rikoksissa.