Miten pitkälle taistelet liitosta pettävän puolison kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Jos pettää niin se on siinä. 

Miksi pitäisi tai miksi haluaisin "taistella" luuserista joka ei ole sitoutunut minuun ja on epäluotettava? Menköön mahdollisimman vikkelästi.

Minä en kanssa viitsisi taistella sekuntiakaan, mitä helvettiä nyt taas. Jos toinen päättää pettää luottamukseni, on taistelut taisteltu. Kiitos ja näkemiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti en kiusallakaan tekisi mitään. Siinähän sitten toinen nainen odottaisi 10 vuotta, että vaimo ottaa eron. Ei tulisi tapahtumaan, mahdollinen avioeron vireille laittaminen jäisi miehelle.

Keskittyisin itselle tärkeisiin asioihin, kuten opiskeluun, yritysideaan ja lapsiin.

Eikö tuo olisi aika kuluttavaa? Entäs oma onnellisuutesi ja mahdollisuus molemminpuoliseen, kunnioitusta ja rehellisyyttä sisältävään suhteeseen? Tuo kuulostaa vain kostolta, missä kohtelet samalla itseäsi huonosti. 

Tietenkin nuo mainitsemasi lapset, yritysidea ja opiskelut ovat hienoja asioita, olet niissä vahvoilla ja saat tyydytystä, mutta tuollainen pettävä mies on kuin kiviriippa, kun se melko varmasti haluaa koko kakun ja kirsikat kakun päältäkin, ja nauttii kun kotona on fiksu vaimo ja toinen tyydyttää haluja muualla. Ei ole pakottavaa tarvetta erota.

Tilanne vaan junnaa päällä, kakkonen pitää miehestä kiinni ja sinulla aika kuluu hukkaan romanttisella osa-alueella.

Entä jos ei edes kaipaa mitään romanttista osa-aluetta? 

Sitten ylläpitää kylmää kulissia ja pelkää sen romahtavan julkisesti.

Kannattaa kasvattaa itsekunnioitus.

Liitto voi olla molempien mielestä hyödyllinen, vaikka seksiä ei olisi. Voi olla silti lämpöä, toisen huomioimista, auttamista, ystävyyttä, luottamusta, yhteisen talouden hoitoa ja talouden kasvattamista. . 

Liitto ei ole kylmä kulissi ja itsekunnioitusta löytyy kyllä. 

Liitto ei romahda, vaikka joku kakkonen niin luulee ja toivoo. 

Olen murtanut kaksi naista henkisesti.  Joskus on sellainen tilanne, että ero voi olla lähes mahdoton, jos on velkainen talo täynnä lapsia vieraalla paikkakunnalla ja toinen siinä sitten huomaa löytäneensä elämänsä naisen. Puolisoon ei voi vaikuttaa muulla, kuin hyvällä, mutta se tuntuu kommasti tehoavan.  Puolison johtava asema työelämässä saa liikkeelle tarmokkaita yksinhuoltajia, jotka ovat päättäneet tehdä jotakin repäisevää kurjalle pikku elämälleen.  Parisuhde kestänyt jo yli 50 vuotta, joten kyllä siihen ylä- ja alamäkiä mahtuu.  En ole itsekään mikään pulmunen.

Jos parisuhteeni olisi siinä pisteessä, että joutuisin aktiivisesti vahtimaan, että toinen ei petä, niin eipä sellainen suhde olisi muuta kuin ajanhukkaa. Puhumattakaan siitä, että olisin miehelleni niin yhdentekevä, että joutuisin turvautumaan näiden toisten naisten kiusaamiseen siinä toivossa, että edes heitä kiinnostaa, mitä mieltä olen.

En ole sellaista saalista vielä tavannut, että tällainen taistelu olisi millään tavalla kannattavaa. Jos jostain syystä en fyysisesti pystyisi tai tahtoisi lähtemään uskottomasta suhteesta, niin sitten jatkettaisiin kämppiksinä minimipanostuksella

Painasen sen paksuks, nii sittempähän on.

Sen olen valmis tekemään, että kerron etten hyväksy moista, annan hänen tehdä valintansa haluaako minut vai sen toisen, viikon annan miettimisaikaa. Näin olen tehnytkin, ja siihen loppui petokset ja jatkettiin yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti en kiusallakaan tekisi mitään. Siinähän sitten toinen nainen odottaisi 10 vuotta, että vaimo ottaa eron. Ei tulisi tapahtumaan, mahdollinen avioeron vireille laittaminen jäisi miehelle.

Keskittyisin itselle tärkeisiin asioihin, kuten opiskeluun, yritysideaan ja lapsiin.

Eikö tuo olisi aika kuluttavaa? Entäs oma onnellisuutesi ja mahdollisuus molemminpuoliseen, kunnioitusta ja rehellisyyttä sisältävään suhteeseen? Tuo kuulostaa vain kostolta, missä kohtelet samalla itseäsi huonosti. 

Tietenkin nuo mainitsemasi lapset, yritysidea ja opiskelut ovat hienoja asioita, olet niissä vahvoilla ja saat tyydytystä, mutta tuollainen pettävä mies on kuin kiviriippa, kun se melko varmasti haluaa koko kakun ja kirsikat kakun päältäkin, ja nauttii kun kotona on fiksu vaimo ja toinen tyydyttää haluja muualla. Ei ole pakottavaa tarvetta erota.

Tilanne vaan junnaa päällä, kakkonen pitää miehestä kiinni ja sinulla aika kuluu hukkaan romanttisella osa-alueella.

Entä jos ei edes kaipaa mitään romanttista osa-aluetta? 

Kyseinen kommentoija ei sitä erikseen korostanut hypoteettisessa spekuloinnissaan. Ja minulle ei vastattu ettei sellaista osa-aluetta tarvita. Kysyin sitä varmaan pari kertaa.

Olettamus vaan yleensä on että parisuhteeseen kuuluu myös fyysinen puoli kumppanien välillä. Tiedän toki, että iso osa aviopareista nukkuu omissa makkareissaan ja seksit on jääneet, mutta silti otin asian huomioon, koska se varmaan on edelleen yksi ns. normaalina pidetyn suhteen kulmakivistä, siis seksi.

Vierailija kirjoitti:

Olen murtanut kaksi naista henkisesti.  Joskus on sellainen tilanne, että ero voi olla lähes mahdoton, jos on velkainen talo täynnä lapsia vieraalla paikkakunnalla ja toinen siinä sitten huomaa löytäneensä elämänsä naisen. Puolisoon ei voi vaikuttaa muulla, kuin hyvällä, mutta se tuntuu kommasti tehoavan.  Puolison johtava asema työelämässä saa liikkeelle tarmokkaita yksinhuoltajia, jotka ovat päättäneet tehdä jotakin repäisevää kurjalle pikku elämälleen.  Parisuhde kestänyt jo yli 50 vuotta, joten kyllä siihen ylä- ja alamäkiä mahtuu.  En ole itsekään mikään pulmunen.

Mielenkiintoinen tämä kirjoituksesi. Murtuneilla naisilla tarkoitat varmaan miehesi kakkosia, kenties näitä yksinhuoltajia.

"Mieheen voi vaikuttaa vain hyvällä". Avaatko vähän miten olet toiminut, kun minulla on kokemusta vain siitä kuinka mies menee täysin sekaisin, kun tuollainen saalistaja on päässyt sen pään sisälle. Mies jopa kehuu "uutta työkaveriaan" niin vuolaasti, että paljastaa itsensä jo kättelyssä :D

Olen jo iäkäs, en varsinaisesti aio enää toimia eikä tarvitsekaan, kun mies on jo rauhoittunut telkkarin ääreen, eikä kukaan häntä enää yritä, mutta tämä nyt vaan on todella kiinnostava pointti. Onko noille munistaan seonneille ukoille jotain, mikä muuttaa ns. laivan suunnan?

Ööö, miksi ihmeessä taistelisin tuollaisesta luuserista? Annan mielelläni jonkun muun naisen vaivaksi tuollaisen kapistuksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti en kiusallakaan tekisi mitään. Siinähän sitten toinen nainen odottaisi 10 vuotta, että vaimo ottaa eron. Ei tulisi tapahtumaan, mahdollinen avioeron vireille laittaminen jäisi miehelle.

Keskittyisin itselle tärkeisiin asioihin, kuten opiskeluun, yritysideaan ja lapsiin.

Eikö tuo olisi aika kuluttavaa? Entäs oma onnellisuutesi ja mahdollisuus molemminpuoliseen, kunnioitusta ja rehellisyyttä sisältävään suhteeseen? Tuo kuulostaa vain kostolta, missä kohtelet samalla itseäsi huonosti. 

Tietenkin nuo mainitsemasi lapset, yritysidea ja opiskelut ovat hienoja asioita, olet niissä vahvoilla ja saat tyydytystä, mutta tuollainen pettävä mies on kuin kiviriippa, kun se melko varmasti haluaa koko kakun ja kirsikat kakun päältäkin, ja nauttii kun kotona on fiksu vaimo ja toinen tyydyttää haluja muualla. Ei ole pakottavaa tarvetta erota.

Tilanne vaan junnaa päällä, kakkonen pitää miehestä kiinni ja sinulla aika kuluu hukkaan romanttisella osa-alueella.

Entä jos ei edes kaipaa mitään romanttista osa-aluetta? 

Sitten ylläpitää kylmää kulissia ja pelkää sen romahtavan julkisesti.

Kannattaa kasvattaa itsekunnioitus.

Liitto voi olla molempien mielestä hyödyllinen, vaikka seksiä ei olisi. Voi olla silti lämpöä, toisen huomioimista, auttamista, ystävyyttä, luottamusta, yhteisen talouden hoitoa ja talouden kasvattamista. . 

Liitto ei ole kylmä kulissi ja itsekunnioitusta löytyy kyllä. 

Liitto ei romahda, vaikka joku kakkonen niin luulee ja toivoo. 

Suhteissa joissa on ystävyyttä, lämpöä ja toisen huomioimista ei petetä. Pettäminen on vähän niinkuin noiden vastakohta. Jos olette asiasta erikseen sopinut, että teillä on avoin suhde niin sehän on sitten taas ihan eri asia.

Vierailija kirjoitti:

En yhtään. Se on kerrasta poikki. En haluaisi enää sitä miestä.

Bingo! 
Elämä on liian lyhyt, että tuhlaisiin aikaani mokomaan 💩 kasaan 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti en kiusallakaan tekisi mitään. Siinähän sitten toinen nainen odottaisi 10 vuotta, että vaimo ottaa eron. Ei tulisi tapahtumaan, mahdollinen avioeron vireille laittaminen jäisi miehelle.

Keskittyisin itselle tärkeisiin asioihin, kuten opiskeluun, yritysideaan ja lapsiin.

Eikö tuo olisi aika kuluttavaa? Entäs oma onnellisuutesi ja mahdollisuus molemminpuoliseen, kunnioitusta ja rehellisyyttä sisältävään suhteeseen? Tuo kuulostaa vain kostolta, missä kohtelet samalla itseäsi huonosti. 

Tietenkin nuo mainitsemasi lapset, yritysidea ja opiskelut ovat hienoja asioita, olet niissä vahvoilla ja saat tyydytystä, mutta tuollainen pettävä mies on kuin kiviriippa, kun se melko varmasti haluaa koko kakun ja kirsikat kakun päältäkin, ja nauttii kun kotona on fiksu vaimo ja toinen tyydyttää haluja muualla. Ei ole pakottavaa tarvetta erota.

Tilanne vaan junnaa päällä, kakkonen pitää miehestä kiinni ja sinulla aika kuluu hukkaan romanttisella osa-alueella.

Entä jos ei edes kaipaa mitään romanttista osa-aluetta? 

Sitten ylläpitää kylmää kulissia ja pelkää sen romahtavan julkisesti.

Kannattaa kasvattaa itsekunnioitus.

Liitto voi olla molempien mielestä hyödyllinen, vaikka seksiä ei olisi. Voi olla silti lämpöä, toisen huomioimista, auttamista, ystävyyttä, luottamusta, yhteisen talouden hoitoa ja talouden kasvattamista. . 

Liitto ei ole kylmä kulissi ja itsekunnioitusta löytyy kyllä. 

Liitto ei romahda, vaikka joku kakkonen niin luulee ja toivoo. 

No, se on toki sinun oma valintasi, jos suostut tyytymään liittoon, jossa ylipäätään on niitä kakkosnaisia. Aika moni muu nainen jättäisi tuollaisen miehen ja etsisi sen sijaan liiton, jossa on nuo mainitsemasi asiat - lämpöä, huolenpitoa, luottamusta ja talouden hoitamista - mutta jossa mies on uskollinen, eikä laittaisi sinua koskaan kilpailemaan hänen huomiostaan, vaan osoittaisi, että olet se ainoa, tärkeä ja rakas nainen hänen elämässään.

Jos toinen rakastuu niin ei kannata taistella yhtään. Anna mennä ja anna mielellään vauhtia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen murtanut kaksi naista henkisesti.  Joskus on sellainen tilanne, että ero voi olla lähes mahdoton, jos on velkainen talo täynnä lapsia vieraalla paikkakunnalla ja toinen siinä sitten huomaa löytäneensä elämänsä naisen. Puolisoon ei voi vaikuttaa muulla, kuin hyvällä, mutta se tuntuu kommasti tehoavan.  Puolison johtava asema työelämässä saa liikkeelle tarmokkaita yksinhuoltajia, jotka ovat päättäneet tehdä jotakin repäisevää kurjalle pikku elämälleen.  Parisuhde kestänyt jo yli 50 vuotta, joten kyllä siihen ylä- ja alamäkiä mahtuu.  En ole itsekään mikään pulmunen.

Mielenkiintoinen tämä kirjoituksesi. Murtuneilla naisilla tarkoitat varmaan miehesi kakkosia, kenties näitä yksinhuoltajia.

"Mieheen voi vaikuttaa vain hyvällä". Avaatko vähän miten olet toiminut, kun minulla on kokemusta vain siitä kuinka mies menee täysin sekaisin, kun tuollainen saalistaja on päässyt sen pään sisälle. Mies jopa kehuu "uutta työkaveriaan" niin vuolaasti, että paljastaa itsensä jo kättelyssä :D

Olen jo iäkäs, en varsinaisesti aio enää toimia eikä tarvitsekaan, kun mies on jo rauhoittunut telkkarin ääreen, eikä kukaan häntä enää yritä, mutta tämä nyt vaan on todella kiinnostava pointti. Onko noille munistaan seonneille ukoille jotain, mikä muuttaa ns. laivan suunnan?

Tämä on aika vaikea kysymys.  Yleensä tällaiset tilanteet osuvat kohdalle silloin, kun niitä vähiten osaa odottaa.  En pidä vielä niin vaarallisena, jos mies puhuu kovasti jostain uudesta työkaverista, mutta sitten, kun puheet lakkaa, on syytä huolestua. Oma kärsivällisyys ja ystävällisyys on parasta, sillä melko nopeasti se toinen alkaa osoittaa kärsimättömyyttä ja erilaisia vaatimuksia.  Hän myös osoittaa vastenmielisyyttä miehen perhettä kohtaan.  Olenkin jättänyt henkilökohtaisia tavaroitani, vihkikuvia, lasten tavaroita ym. miehen työpaikalle, työasunnolle ja autoon, että kaikesta näkyy, että hän elää täysipainoista perhe-elämää.  Mies ei tällaisia huomaa, mutta nainen kyllä. 

 Kerran, kun tilanne oli aika paha, ehdotin miehelle, että lähtisimme kahdestaan lomalle, koska emme ole yhteentoista vuoteen olleet kahdestaan missään.  Kimpsutimme lapset sukulaisiin ja reissasimme kahdestaan pitkin suomea.  Meillä oli niin mukavaa..  Puhuimme ja teimme sellaisia asioita, joita emme enää muistaneetkaan.  Siitä piti tulla avioeromatka, mutta toisin kävi.  Tämä toinen henkilö olikin sitten täysin hiilenä.  Hän kyllä yritti uhkailla ja kiristää ym. mutta kyllä se siitä hiipui.

Oma tilanteeni on nykyisi saman kaltainen, kuin sinulla.  Pärjäisin hyvin itsekseni, jos sellainen tilanne tulisi, mutta olemme kuitenkin hyviä kumppaneita ja viihdymme toistemme seurassa.  Nautimme aikuisista lapsista ja lastenlapsista.  Miehelläni oli tapana potea noin kerran kymmenessä vuodessa jonkinlaista kympin kriisiä aina, kun uusi vuosikymmen täyttyi.  Hänellä ne olivat enemmän sellaisia ihastumisia, kuin fyysistä pettämistä, mutta kyllä siitäkin kokemusta on.  Jos puolisolla ei ole sairaanloista mustasukkaisuutta, alkoholismia tai väkivaltaa, en suosittelisi kovin herkästi eroamaan.  Kaikissa suhteissa tulee aina parempia ja huonompia aikoja.

Vierailija kirjoitti:

Sen olen valmis tekemään, että kerron etten hyväksy moista, annan hänen tehdä valintansa haluaako minut vai sen toisen, viikon annan miettimisaikaa. Näin olen tehnytkin, ja siihen loppui petokset ja jatkettiin yhdessä.

Jos miehelle tarvitsee oikein erikseen sanoa että pettäminen ei ole hyväksyttävää niin suhde on kyllä varsin huonolla tolalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen murtanut kaksi naista henkisesti.  Joskus on sellainen tilanne, että ero voi olla lähes mahdoton, jos on velkainen talo täynnä lapsia vieraalla paikkakunnalla ja toinen siinä sitten huomaa löytäneensä elämänsä naisen. Puolisoon ei voi vaikuttaa muulla, kuin hyvällä, mutta se tuntuu kommasti tehoavan.  Puolison johtava asema työelämässä saa liikkeelle tarmokkaita yksinhuoltajia, jotka ovat päättäneet tehdä jotakin repäisevää kurjalle pikku elämälleen.  Parisuhde kestänyt jo yli 50 vuotta, joten kyllä siihen ylä- ja alamäkiä mahtuu.  En ole itsekään mikään pulmunen.

Mielenkiintoinen tämä kirjoituksesi. Murtuneilla naisilla tarkoitat varmaan miehesi kakkosia, kenties näitä yksinhuoltajia.

"Mieheen voi vaikuttaa vain hyvällä". Avaatko vähän miten olet toiminut, kun minulla on kokemusta vain siitä kuinka mies menee täysin sekaisin, kun tuollainen saalistaja on päässyt sen pään sisälle. Mies jopa kehuu "uutta työkaveriaan" niin vuolaasti, että paljastaa itsensä jo kättelyssä :D

Olen jo iäkäs, en varsinaisesti aio enää toimia eikä tarvitsekaan, kun mies on jo rauhoittunut telkkarin ääreen, eikä kukaan häntä enää yritä, mutta tämä nyt vaan on todella kiinnostava pointti. Onko noille munistaan seonneille ukoille jotain, mikä muuttaa ns. laivan suunnan?

Tämä on aika vaikea kysymys.  Yleensä tällaiset tilanteet osuvat kohdalle silloin, kun niitä vähiten osaa odottaa.  En pidä vielä niin vaarallisena, jos mies puhuu kovasti jostain uudesta työkaverista, mutta sitten, kun puheet lakkaa, on syytä huolestua. Oma kärsivällisyys ja ystävällisyys on parasta, sillä melko nopeasti se toinen alkaa osoittaa kärsimättömyyttä ja erilaisia vaatimuksia.  Hän myös osoittaa vastenmielisyyttä miehen perhettä kohtaan.  Olenkin jättänyt henkilökohtaisia tavaroitani, vihkikuvia, lasten tavaroita ym. miehen työpaikalle, työasunnolle ja autoon, että kaikesta näkyy, että hän elää täysipainoista perhe-elämää.  Mies ei tällaisia huomaa, mutta nainen kyllä. 

 

 Kerran, kun tilanne oli aika paha, ehdotin miehelle, että lähtisimme kahdestaan lomalle, koska emme ole yhteentoista vuoteen olleet kahdestaan missään.  Kimpsutimme lapset sukulaisiin ja reissasimme kahdestaan pitkin suomea.  Meillä oli niin mukavaa..  Puhuimme ja teimme sellaisia asioita, joita emme enää muistaneetkaan.  Siitä piti tulla avioeromatka, mutta toisin kävi.  Tämä toinen henkilö olikin sitten täysin hiilenä.  Hän kyllä yritti uhkailla ja kiristää ym. mutta kyllä se siitä hiipui.

 

Oma tilanteeni on nykyisi saman kaltainen, kuin sinulla.  Pärjäisin hyvin itsekseni, jos sellainen tilanne tulisi, mutta olemme kuitenkin hyviä kumppaneita ja viihdymme toistemme seurassa.  Nautimme aikuisista lapsista ja lastenlapsista.  Miehelläni oli tapana potea noin kerran kymmenessä vuodessa jonkinlaista kympin kriisiä aina, kun uusi vuosikymmen täyttyi.  Hänellä ne olivat enemmän sellaisia ihastumisia, kuin fyysistä pettämistä, mutta kyllä siitäkin kokemusta on.  Jos puolisolla ei ole sairaanloista mustasukkaisuutta, alkoholismia tai väkivaltaa, en suosittelisi kovin herkästi eroamaan.  Kaikissa suhteissa tulee aina parempia ja huonompia aikoja.

"Olenkin jättänyt henkilökohtaisia tavaroitani, vihkikuvia, lasten tavaroita ym. miehen työpaikalle, työasunnolle ja autoon, että kaikesta näkyy, että hän elää täysipainoista perhe-elämää.  Mies ei tällaisia huomaa, mutta nainen kyllä."

Tuo sun toimintasi juuri paljastaa, että teidän suhde on varsin heikolla pohjalla. Jos suhde todella toimisi ja olisi täysipainoista, sinun ei tarvitsisi todistella miehesi sitoutumista kolmannelle osapuolelle tai jättää tavaroita näkyville. Tuo on todella selvä merkki epävarmuudesta ja luottamuksen puutteesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen murtanut kaksi naista henkisesti.  Joskus on sellainen tilanne, että ero voi olla lähes mahdoton, jos on velkainen talo täynnä lapsia vieraalla paikkakunnalla ja toinen siinä sitten huomaa löytäneensä elämänsä naisen. Puolisoon ei voi vaikuttaa muulla, kuin hyvällä, mutta se tuntuu kommasti tehoavan.  Puolison johtava asema työelämässä saa liikkeelle tarmokkaita yksinhuoltajia, jotka ovat päättäneet tehdä jotakin repäisevää kurjalle pikku elämälleen.  Parisuhde kestänyt jo yli 50 vuotta, joten kyllä siihen ylä- ja alamäkiä mahtuu.  En ole itsekään mikään pulmunen.

Mielenkiintoinen tämä kirjoituksesi. Murtuneilla naisilla tarkoitat varmaan miehesi kakkosia, kenties näitä yksinhuoltajia.

"Mieheen voi vaikuttaa vain hyvällä". Avaatko vähän miten olet toiminut, kun minulla on kokemusta vain siitä kuinka mies menee täysin sekaisin, kun tuollainen saalistaja on päässyt sen pään sisälle. Mies jopa kehuu "uutta työkaveriaan" niin vuolaasti, että paljastaa itsensä jo kättelyssä :D

Olen jo iäkäs, en varsinaisesti aio enää toimia eikä tarvitsekaan, kun mies on jo rauhoittunut telkkarin ääreen, eikä kukaan häntä enää yritä, mutta tämä nyt vaan on todella kiinnostava pointti. Onko noille munistaan seonneille ukoille jotain, mikä muuttaa ns. laivan suunnan?

Tämä on aika vaikea kysymys.  Yleensä tällaiset tilanteet osuvat kohdalle silloin, kun niitä vähiten osaa odottaa.  En pidä vielä niin vaarallisena, jos mies puhuu kovasti jostain uudesta työkaverista, mutta sitten, kun puheet lakkaa, on syytä huolestua. Oma kärsivällisyys ja ystävällisyys on parasta, sillä melko nopeasti se toinen alkaa osoittaa kärsimättömyyttä ja erilaisia vaatimuksia.  Hän myös osoittaa vastenmielisyyttä miehen perhettä kohtaan.  Olenkin jättänyt henkilökohtaisia tavaroitani, vihkikuvia, lasten tavaroita ym. miehen työpaikalle, työasunnolle ja autoon, että kaikesta näkyy, että hän elää täysipainoista perhe-elämää.  Mies ei tällaisia huomaa, mutta nainen kyllä. 

 

 Kerran, kun tilanne oli aika paha, ehdotin miehelle, että lähtisimme kahdestaan lomalle, koska emme ole yhteentoista vuoteen olleet kahdestaan missään.  Kimpsutimme lapset sukulaisiin ja reissasimme kahdestaan pitkin suomea.  Meillä oli niin mukavaa..  Puhuimme ja teimme sellaisia asioita, joita emme enää muistaneetkaan.  Siitä piti tulla avioeromatka, mutta toisin kävi.  Tämä toinen henkilö olikin sitten täysin hiilenä.  Hän kyllä yritti uhkailla ja kiristää ym. mutta kyllä se siitä hiipui.

 

Oma tilanteeni on nykyisi saman kaltainen, kuin sinulla.  Pärjäisin hyvin itsekseni, jos sellainen tilanne tulisi, mutta olemme kuitenkin hyviä kumppaneita ja viihdymme toistemme seurassa.  Nautimme aikuisista lapsista ja lastenlapsista.  Miehelläni oli tapana potea noin kerran kymmenessä vuodessa jonkinlaista kympin kriisiä aina, kun uusi vuosikymmen täyttyi.  Hänellä ne olivat enemmän sellaisia ihastumisia, kuin fyysistä pettämistä, mutta kyllä siitäkin kokemusta on.  Jos puolisolla ei ole sairaanloista mustasukkaisuutta, alkoholismia tai väkivaltaa, en suosittelisi kovin herkästi eroamaan.  Kaikissa suhteissa tulee aina parempia ja huonompia aikoja.

"Olenkin jättänyt henkilökohtaisia tavaroitani, vihkikuvia, lasten tavaroita ym. miehen työpaikalle, työasunnolle ja autoon, että kaikesta näkyy, että hän elää täysipainoista perhe-elämää.  Mies ei tällaisia huomaa, mutta nainen kyllä."

 

Tuo sun toimintasi juuri paljastaa, että teidän suhde on varsin heikolla pohjalla. Jos suhde todella toimisi ja olisi täysipainoista, sinun ei tarvitsisi todistella miehesi sitoutumista kolmannelle osapuolelle tai jättää tavaroita näkyville. Tuo on todella selvä merkki epävarmuudesta ja luottamuksen puutteesta.

Tämä suhde on kuitenkin kestänyt yli 50 vuotta.  Miten on omasi laita?

En yhtään. Kyllä se olisi ekasta kerrasta lähtö. Eikä muuten hävettäis yhtään, kun pitäisi älämölöä, että tyyppi on pettävä jaska.

Vierailija kirjoitti:

Jos toinen rakastuu niin ei kannata taistella yhtään. Anna mennä ja anna mielellään vauhtia.

Se on eri asia kuin mitä aloituksessa puhuttiin.

Otamme kokeeksi upean veneen. Menemne laiturille ja lähdemme Helsingistä Hankoon. Minä huolehdin ruorista, petossiks keskittyy konjakkiin, johon lisäsin "raiskaustippoja". Hän nukahtaa. Molskaus  ja petturi on Ahdin atraimessa. 

Palautan veneen omistajalle. Hän ymmärtää olla puhumatta kaupanteosta. Olen vapaa ja seksikäs. Heitän keltaisen ruusun Itämereen. Onneksi kuvasin tarkoinsen  haveripaikan. Vakuutusyhtiöt on tarkkoja: ei raatoa, ei euroja.