Miten pitkälle taistelet liitosta pettävän puolison kanssa?

Ex-mieheni ja lasteni isä jäi kiinni sivusuhteesta. Yritin jatkaa liittoa, mutta mies ei katunut sivusuhdetta ollenkaan, vaan suri sen päättymistä kuukausi tolkulla sohvalla maaten (että minun ja lasten oli pakko katsella sitä itkua). Parusuhdeterapian mies lopetti parin kerran jälkeen. Muutaman kuukauden katsottuani tajusin tilanteen järjettömyyden ja suhteemme muunkin epätasapainon ja ilmoitu erosta miehelle. Ero tuli kuulemma miehelle täytenä yllätyksenä ja hän vajosi viikoiksi sänkypotilaaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Rahan takia moni sulkee silmänsä. 

Tuskin silmiä sulkee, lähinnä viittaa kintaalla moiselle. Kun kettu on käynyt kolossa, se saa jäädäkin sille tielleen. Kotona ei ole enää mitään sitä varten. Ehkä ymmärtää lopuksi häipyä.

Vierailija kirjoitti:

Ex-mieheni ja lasteni isä jäi kiinni sivusuhteesta. Yritin jatkaa liittoa, mutta mies ei katunut sivusuhdetta ollenkaan, vaan suri sen päättymistä kuukausi tolkulla sohvalla maaten (että minun ja lasten oli pakko katsella sitä itkua). Parusuhdeterapian mies lopetti parin kerran jälkeen. Muutaman kuukauden katsottuani tajusin tilanteen järjettömyyden ja suhteemme muunkin epätasapainon ja ilmoitu erosta miehelle. Ero tuli kuulemma miehelle täytenä yllätyksenä ja hän vajosi viikoiksi sänkypotilaaksi. 

:) 😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen murtanut kaksi naista henkisesti.  Joskus on sellainen tilanne, että ero voi olla lähes mahdoton, jos on velkainen talo täynnä lapsia vieraalla paikkakunnalla ja toinen siinä sitten huomaa löytäneensä elämänsä naisen. Puolisoon ei voi vaikuttaa muulla, kuin hyvällä, mutta se tuntuu kommasti tehoavan.  Puolison johtava asema työelämässä saa liikkeelle tarmokkaita yksinhuoltajia, jotka ovat päättäneet tehdä jotakin repäisevää kurjalle pikku elämälleen.  Parisuhde kestänyt jo yli 50 vuotta, joten kyllä siihen ylä- ja alamäkiä mahtuu.  En ole itsekään mikään pulmunen.

Mielenkiintoinen tämä kirjoituksesi. Murtuneilla naisilla tarkoitat varmaan miehesi kakkosia, kenties näitä yksinhuoltajia.

"Mieheen voi vaikuttaa vain hyvällä". Avaatko vähän miten olet toiminut, kun minulla on kokemusta vain siitä kuinka mies menee täysin sekaisin, kun tuollainen saalistaja on päässyt sen pään sisälle. Mies jopa kehuu "uutta työkaveriaan" niin vuolaasti, että paljastaa itsensä jo kättelyssä :D

Olen jo iäkäs, en varsinaisesti aio enää toimia eikä tarvitsekaan, kun mies on jo rauhoittunut telkkarin ääreen, eikä kukaan häntä enää yritä, mutta tämä nyt vaan on todella kiinnostava pointti. Onko noille munistaan seonneille ukoille jotain, mikä muuttaa ns. laivan suunnan?

Tämä on aika vaikea kysymys.  Yleensä tällaiset tilanteet osuvat kohdalle silloin, kun niitä vähiten osaa odottaa.  En pidä vielä niin vaarallisena, jos mies puhuu kovasti jostain uudesta työkaverista, mutta sitten, kun puheet lakkaa, on syytä huolestua. Oma kärsivällisyys ja ystävällisyys on parasta, sillä melko nopeasti se toinen alkaa osoittaa kärsimättömyyttä ja erilaisia vaatimuksia.  Hän myös osoittaa vastenmielisyyttä miehen perhettä kohtaan.  Olenkin jättänyt henkilökohtaisia tavaroitani, vihkikuvia, lasten tavaroita ym. miehen työpaikalle, työasunnolle ja autoon, että kaikesta näkyy, että hän elää täysipainoista perhe-elämää.  Mies ei tällaisia huomaa, mutta nainen kyllä. 

 

 Kerran, kun tilanne oli aika paha, ehdotin miehelle, että lähtisimme kahdestaan lomalle, koska emme ole yhteentoista vuoteen olleet kahdestaan missään.  Kimpsutimme lapset sukulaisiin ja reissasimme kahdestaan pitkin suomea.  Meillä oli niin mukavaa..  Puhuimme ja teimme sellaisia asioita, joita emme enää muistaneetkaan.  Siitä piti tulla avioeromatka, mutta toisin kävi.  Tämä toinen henkilö olikin sitten täysin hiilenä.  Hän kyllä yritti uhkailla ja kiristää ym. mutta kyllä se siitä hiipui.

 

Oma tilanteeni on nykyisi saman kaltainen, kuin sinulla.  Pärjäisin hyvin itsekseni, jos sellainen tilanne tulisi, mutta olemme kuitenkin hyviä kumppaneita ja viihdymme toistemme seurassa.  Nautimme aikuisista lapsista ja lastenlapsista.  Miehelläni oli tapana potea noin kerran kymmenessä vuodessa jonkinlaista kympin kriisiä aina, kun uusi vuosikymmen täyttyi.  Hänellä ne olivat enemmän sellaisia ihastumisia, kuin fyysistä pettämistä, mutta kyllä siitäkin kokemusta on.  Jos puolisolla ei ole sairaanloista mustasukkaisuutta, alkoholismia tai väkivaltaa, en suosittelisi kovin herkästi eroamaan.  Kaikissa suhteissa tulee aina parempia ja huonompia aikoja.

"Olenkin jättänyt henkilökohtaisia tavaroitani, vihkikuvia, lasten tavaroita ym. miehen työpaikalle, työasunnolle ja autoon, että kaikesta näkyy, että hän elää täysipainoista perhe-elämää.  Mies ei tällaisia huomaa, mutta nainen kyllä."

 

Tuo sun toimintasi juuri paljastaa, että teidän suhde on varsin heikolla pohjalla. Jos suhde todella toimisi ja olisi täysipainoista, sinun ei tarvitsisi todistella miehesi sitoutumista kolmannelle osapuolelle tai jättää tavaroita näkyville. Tuo on todella selvä merkki epävarmuudesta ja luottamuksen puutteesta.

Minä taas koen asian niin, että tuo on vain eräänlaista mahdollisten "tilanteiden" hellävaraista ennakointia. Ei tarvitse olla sairaalloisen mustasukkainen kontrollifriikki, jos noin toimii. Reviirinsä voi merkata ihan vain varmuudeksi, ei sen tarvitse epätoivoisuuteen viitata. Ikävät konfliktitilanteetkaan eivät ole mukavia, ja jos noin niitä voi osaltaan välttää, niin hyvä. Fiksu nainen näkee tuollaisesta, että ehkäpä ei kannata alkaa yrittää kiilata väliin.

Ei tuossa mitään huonoakaan ole, kakkoset suttaavat huulipunalla miehen paidan, vaimolle merkkinä, tai tiputtavat korviksen tai jotain muuta miehen autoon, ei sekään mitenkään ylevää ole.

 -ohis

Tavaroiden jättely näkyville ei mielestäni ole neutraali tai fiksu ennaltaehkäisy, vaan suora merkki epävarmuudesta ja luottamuksen puutteesta suhteessa. Jos suhde olisi oikeasti toimiva ja tasapainoinen, ei tarvitsisi todistella sitoutumista ulkopuolisille tai merkitä reviiriä, koska rehellinen ja luotettava mies aivan itse pitää huolen siitä, että ne muut naiset tietävät hänen olevan suhteessa ja että häntä ei kiinnosta muut naiset.

Kaikilla homma ei toimi noin. Minä varmaan tuntisin jonkinasteista huvittunutta mielihyvää, jos laittaisin mieheni työpaikan pöydälle vaikka valokuvan itsestäni. Ilman epätoivoa. Ei tarvitse päsmäröidä eikä päteä, mutta huvinsa kullakin. En ole mitään tällaista kuitenkaan koskaan tehnyt.

Minä en taas ymmärrä lainkaan sitä, kun tatuoidaan kumppanin nimi näkyvälle paikalle tai vihkisormuksen tilalle sormeen. Ei pahemmin pysty pettämään, kun sormessa lukee vaimon nimi. Tämä voisi kertoa epätoivosta.

Meillä on tatuoinnit, mutta tämä on ihan sen vuoksi että kumpikaan ei tykkää pitää sormusta. Tatska on helpompi eikä niin 'tiellä' kuin fyysinen sormus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ex-mieheni ja lasteni isä jäi kiinni sivusuhteesta. Yritin jatkaa liittoa, mutta mies ei katunut sivusuhdetta ollenkaan, vaan suri sen päättymistä kuukausi tolkulla sohvalla maaten (että minun ja lasten oli pakko katsella sitä itkua). Parusuhdeterapian mies lopetti parin kerran jälkeen. Muutaman kuukauden katsottuani tajusin tilanteen järjettömyyden ja suhteemme muunkin epätasapainon ja ilmoitu erosta miehelle. Ero tuli kuulemma miehelle täytenä yllätyksenä ja hän vajosi viikoiksi sänkypotilaaksi. 

:) 😂

Ei ollut mikään hauska tilanne. Mies uhriutui täysin ja jätti koko lapsiperheen arjen pyörittämisen minulle.