Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten pitkälle taistelet liitosta pettävän puolison kanssa?
18.08.2023 |
Kun tiedät, että puolisollasi on toinen tai toisia naisia/miehiä kokoajan teidän avioliiton aikana. Mitä kaikkea olet valmis tekemään, että saat olla naimisissa tällaisen miehen kanssa?
Kidutatko toiset miehet/naiset hengiltä vai yritätkö kieltää puolisoasi teoissaan? Ja jos näin niin mistä tiedät, että tekosi ovat riittäviä?
Nolottaako sinua, että kaikki ympärilläsi tietävät, että puolisosi on uskoton?
Kommentit (125)
Me ollaan oltu mieheni kanssa 32 vuotta ja jos tuo nyt pettäisi ekaa kertaa, niin kriisihän siitä tulisi... En eroisi samantien, vaan kuuntelisin häntä haluaako sovitella ja jatkaa, onko aidosti pahoillaan vai haluaako lähteä sen tunteen matkaan.
Tässä on paljon ollut kaikenlaista, että jopa voisin ymmärtää.. hätähuuto, jota ME tarvitaan, kun ei saada asioita järjestykseen...
Voin jopa ymmärtää, että toisen kanssa olisi helpompaa nyt. Ei ole tätä p*ska taakkaa, jota kannetaan.
Toinen kerta jos tulis, niin soronoot. Se olisi jo tapa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Otamme kokeeksi upean veneen. Menemne laiturille ja lähdemme Helsingistä Hankoon. Minä huolehdin ruorista, petossiks keskittyy konjakkiin, johon lisäsin "raiskaustippoja". Hän nukahtaa. Molskaus ja petturi on Ahdin atraimessa.
Palautan veneen omistajalle. Hän ymmärtää olla puhumatta kaupanteosta. Olen vapaa ja seksikäs. Heitän keltaisen ruusun Itämereen. Onneksi kuvasin tarkoinsen haveripaikan. Vakuutusyhtiöt on tarkkoja: ei raatoa, ei euroja.
Eihän tämä mikään täydellinen rikos ole, vaikka selkeesti tunnut asiasta siten ajattelevan.
Vierailija kirjoitti:
Eikä liitossa olisi enää seksiäkään vaan mies käy vain tyydyttämässä tarpeensa kakkosen luona. Kakkoset tuppaavat vaihtumaan, saattaa olla kolmosia, nelosia ja viitosiakin.
Käsitinköhän viestisi nyt ihan oikein... Eli mitä useamman naisen kanssa mies pettää sitä parempi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen murtanut kaksi naista henkisesti. Joskus on sellainen tilanne, että ero voi olla lähes mahdoton, jos on velkainen talo täynnä lapsia vieraalla paikkakunnalla ja toinen siinä sitten huomaa löytäneensä elämänsä naisen. Puolisoon ei voi vaikuttaa muulla, kuin hyvällä, mutta se tuntuu kommasti tehoavan. Puolison johtava asema työelämässä saa liikkeelle tarmokkaita yksinhuoltajia, jotka ovat päättäneet tehdä jotakin repäisevää kurjalle pikku elämälleen. Parisuhde kestänyt jo yli 50 vuotta, joten kyllä siihen ylä- ja alamäkiä mahtuu. En ole itsekään mikään pulmunen.
Mielenkiintoinen tämä kirjoituksesi. Murtuneilla naisilla tarkoitat varmaan miehesi kakkosia, kenties näitä yksinhuoltajia.
"Mieheen voi vaikuttaa vain hyvällä". Avaatko vähän miten olet toiminut, kun minulla on kokemusta vain siitä kuinka mies menee täysin sekaisin, kun tuollainen saalistaja on päässyt sen pään sisälle. Mies jopa kehuu "uutta työkaveriaan" niin vuolaasti, että paljastaa itsensä jo kättelyssä :D
Olen jo iäkäs, en varsinaisesti aio enää toimia eikä tarvitsekaan, kun mies on jo rauhoittunut telkkarin ääreen, eikä kukaan häntä enää yritä, mutta tämä nyt vaan on todella kiinnostava pointti. Onko noille munistaan seonneille ukoille jotain, mikä muuttaa ns. laivan suunnan?
Tämä on aika vaikea kysymys. Yleensä tällaiset tilanteet osuvat kohdalle silloin, kun niitä vähiten osaa odottaa. En pidä vielä niin vaarallisena, jos mies puhuu kovasti jostain uudesta työkaverista, mutta sitten, kun puheet lakkaa, on syytä huolestua. Oma kärsivällisyys ja ystävällisyys on parasta, sillä melko nopeasti se toinen alkaa osoittaa kärsimättömyyttä ja erilaisia vaatimuksia. Hän myös osoittaa vastenmielisyyttä miehen perhettä kohtaan. Olenkin jättänyt henkilökohtaisia tavaroitani, vihkikuvia, lasten tavaroita ym. miehen työpaikalle, työasunnolle ja autoon, että kaikesta näkyy, että hän elää täysipainoista perhe-elämää. Mies ei tällaisia huomaa, mutta nainen kyllä.
Kerran, kun tilanne oli aika paha, ehdotin miehelle, että lähtisimme kahdestaan lomalle, koska emme ole yhteentoista vuoteen olleet kahdestaan missään. Kimpsutimme lapset sukulaisiin ja reissasimme kahdestaan pitkin suomea. Meillä oli niin mukavaa.. Puhuimme ja teimme sellaisia asioita, joita emme enää muistaneetkaan. Siitä piti tulla avioeromatka, mutta toisin kävi. Tämä toinen henkilö olikin sitten täysin hiilenä. Hän kyllä yritti uhkailla ja kiristää ym. mutta kyllä se siitä hiipui.
Oma tilanteeni on nykyisi saman kaltainen, kuin sinulla. Pärjäisin hyvin itsekseni, jos sellainen tilanne tulisi, mutta olemme kuitenkin hyviä kumppaneita ja viihdymme toistemme seurassa. Nautimme aikuisista lapsista ja lastenlapsista. Miehelläni oli tapana potea noin kerran kymmenessä vuodessa jonkinlaista kympin kriisiä aina, kun uusi vuosikymmen täyttyi. Hänellä ne olivat enemmän sellaisia ihastumisia, kuin fyysistä pettämistä, mutta kyllä siitäkin kokemusta on. Jos puolisolla ei ole sairaanloista mustasukkaisuutta, alkoholismia tai väkivaltaa, en suosittelisi kovin herkästi eroamaan. Kaikissa suhteissa tulee aina parempia ja huonompia aikoja.
"Olenkin jättänyt henkilökohtaisia tavaroitani, vihkikuvia, lasten tavaroita ym. miehen työpaikalle, työasunnolle ja autoon, että kaikesta näkyy, että hän elää täysipainoista perhe-elämää. Mies ei tällaisia huomaa, mutta nainen kyllä."
Tuo sun toimintasi juuri paljastaa, että teidän suhde on varsin heikolla pohjalla. Jos suhde todella toimisi ja olisi täysipainoista, sinun ei tarvitsisi todistella miehesi sitoutumista kolmannelle osapuolelle tai jättää tavaroita näkyville. Tuo on todella selvä merkki epävarmuudesta ja luottamuksen puutteesta.
Tämähän ei ole minun normaalia käytöstäni, vaan kysymyksessä oli sotatila. joku oli jo astunut reviirilleni ja minulla oli aika paljon pelissä jo lastenkin vuoksi. Tunsin myös, etten ollut valmis luopumaan tästä ihmisestä.
Se on mennäkseen jos on. Ehkä et ole tarpeeksi kiinnostava ja nyt harmittaa? Mua ei kiinnosta ollenkaan tuon luuseri pölvästiukon hommailut. Mulla on oma elämä. Siksi. Lähden kun itseä huvittaa lähteä. Eikä mua kiinnosta kaikkien tietämisetkään. Hölmölän sakkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen murtanut kaksi naista henkisesti. Joskus on sellainen tilanne, että ero voi olla lähes mahdoton, jos on velkainen talo täynnä lapsia vieraalla paikkakunnalla ja toinen siinä sitten huomaa löytäneensä elämänsä naisen. Puolisoon ei voi vaikuttaa muulla, kuin hyvällä, mutta se tuntuu kommasti tehoavan. Puolison johtava asema työelämässä saa liikkeelle tarmokkaita yksinhuoltajia, jotka ovat päättäneet tehdä jotakin repäisevää kurjalle pikku elämälleen. Parisuhde kestänyt jo yli 50 vuotta, joten kyllä siihen ylä- ja alamäkiä mahtuu. En ole itsekään mikään pulmunen.
Mielenkiintoinen tämä kirjoituksesi. Murtuneilla naisilla tarkoitat varmaan miehesi kakkosia, kenties näitä yksinhuoltajia.
"Mieheen voi vaikuttaa vain hyvällä". Avaatko vähän miten olet toiminut, kun minulla on kokemusta vain siitä kuinka mies menee täysin sekaisin, kun tuollainen saalistaja on päässyt sen pään sisälle. Mies jopa kehuu "uutta työkaveriaan" niin vuolaasti, että paljastaa itsensä jo kättelyssä :D
Olen jo iäkäs, en varsinaisesti aio enää toimia eikä tarvitsekaan, kun mies on jo rauhoittunut telkkarin ääreen, eikä kukaan häntä enää yritä, mutta tämä nyt vaan on todella kiinnostava pointti. Onko noille munistaan seonneille ukoille jotain, mikä muuttaa ns. laivan suunnan?
Tämä on aika vaikea kysymys. Yleensä tällaiset tilanteet osuvat kohdalle silloin, kun niitä vähiten osaa odottaa. En pidä vielä niin vaarallisena, jos mies puhuu kovasti jostain uudesta työkaverista, mutta sitten, kun puheet lakkaa, on syytä huolestua. Oma kärsivällisyys ja ystävällisyys on parasta, sillä melko nopeasti se toinen alkaa osoittaa kärsimättömyyttä ja erilaisia vaatimuksia. Hän myös osoittaa vastenmielisyyttä miehen perhettä kohtaan. Olenkin jättänyt henkilökohtaisia tavaroitani, vihkikuvia, lasten tavaroita ym. miehen työpaikalle, työasunnolle ja autoon, että kaikesta näkyy, että hän elää täysipainoista perhe-elämää. Mies ei tällaisia huomaa, mutta nainen kyllä.
Kerran, kun tilanne oli aika paha, ehdotin miehelle, että lähtisimme kahdestaan lomalle, koska emme ole yhteentoista vuoteen olleet kahdestaan missään. Kimpsutimme lapset sukulaisiin ja reissasimme kahdestaan pitkin suomea. Meillä oli niin mukavaa.. Puhuimme ja teimme sellaisia asioita, joita emme enää muistaneetkaan. Siitä piti tulla avioeromatka, mutta toisin kävi. Tämä toinen henkilö olikin sitten täysin hiilenä. Hän kyllä yritti uhkailla ja kiristää ym. mutta kyllä se siitä hiipui.
Oma tilanteeni on nykyisi saman kaltainen, kuin sinulla. Pärjäisin hyvin itsekseni, jos sellainen tilanne tulisi, mutta olemme kuitenkin hyviä kumppaneita ja viihdymme toistemme seurassa. Nautimme aikuisista lapsista ja lastenlapsista. Miehelläni oli tapana potea noin kerran kymmenessä vuodessa jonkinlaista kympin kriisiä aina, kun uusi vuosikymmen täyttyi. Hänellä ne olivat enemmän sellaisia ihastumisia, kuin fyysistä pettämistä, mutta kyllä siitäkin kokemusta on. Jos puolisolla ei ole sairaanloista mustasukkaisuutta, alkoholismia tai väkivaltaa, en suosittelisi kovin herkästi eroamaan. Kaikissa suhteissa tulee aina parempia ja huonompia aikoja.
Kiitos tästä. Pääsin asian ytimeen. Miestä ohjaillaan, eikä hän tiedä siitä mitään.
Minua on aina ärsyttänyt miesten yksinkertaisuus siinä mielessä, että passaaminen ja etenkin miehisyyden kehuminen ja imelä liehittely ja ylenpalttinen huomioonottaminen tehoavat niin herkästi, ja miesparka luulee, että tällainen saalistaja on oikeasti rakastunut, vaikka suunnittelee kissanpäiviä varakkaan miehen kotirouvana jne.
Minullakin oli yksi tällainen, ja vielä ex-ystäväni, joka puukotti pahemman kerran selkään. Luulin kevyeksi ja viattomaksi flirtiksi, mutta sehän olikin totisinta totta ja nainen teki sen jo minullekin selväksi lopulta, kun luuli olleensa vahvoilla. Halusi päästä omastaan eroon ja napata paremman.
Mies oli itse ihmeissään, kun ei todellakaan ollut hänestä kiinnostunut, eli joskus näinkin.
Minä en ole tuollaista kehujatyyppiä, vaikka tekemisistä ja ansioista annankin tunnustusta, tarjoan hyvän illallisen ja kaikkea asiaan liittyvää, mutta ilman varsinaisia suunnitelmallisia liehittelyjä.
Ei meilläkään varsinaista kakkossuhdetta ole ollut, mutta sellaista silmän vilkkumista ja pientä ihastumista. Ja näitä taitaa tapahtua kaikille. Toki minäkin ymmärrän komeuden ja seksikkyyden päälle, kun ympärilleni katselen. Olen myös saanut yhteydenottoja, eipä siinä mitään.
Asut siellä hesaloissa ja ihmettelet kun vaimo ei välitä tippaakaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen murtanut kaksi naista henkisesti. Joskus on sellainen tilanne, että ero voi olla lähes mahdoton, jos on velkainen talo täynnä lapsia vieraalla paikkakunnalla ja toinen siinä sitten huomaa löytäneensä elämänsä naisen. Puolisoon ei voi vaikuttaa muulla, kuin hyvällä, mutta se tuntuu kommasti tehoavan. Puolison johtava asema työelämässä saa liikkeelle tarmokkaita yksinhuoltajia, jotka ovat päättäneet tehdä jotakin repäisevää kurjalle pikku elämälleen. Parisuhde kestänyt jo yli 50 vuotta, joten kyllä siihen ylä- ja alamäkiä mahtuu. En ole itsekään mikään pulmunen.
Mielenkiintoinen tämä kirjoituksesi. Murtuneilla naisilla tarkoitat varmaan miehesi kakkosia, kenties näitä yksinhuoltajia.
"Mieheen voi vaikuttaa vain hyvällä". Avaatko vähän miten olet toiminut, kun minulla on kokemusta vain siitä kuinka mies menee täysin sekaisin, kun tuollainen saalistaja on päässyt sen pään sisälle. Mies jopa kehuu "uutta työkaveriaan" niin vuolaasti, että paljastaa itsensä jo kättelyssä :D
Olen jo iäkäs, en varsinaisesti aio enää toimia eikä tarvitsekaan, kun mies on jo rauhoittunut telkkarin ääreen, eikä kukaan häntä enää yritä, mutta tämä nyt vaan on todella kiinnostava pointti. Onko noille munistaan seonneille ukoille jotain, mikä muuttaa ns. laivan suunnan?
Tämä on aika vaikea kysymys. Yleensä tällaiset tilanteet osuvat kohdalle silloin, kun niitä vähiten osaa odottaa. En pidä vielä niin vaarallisena, jos mies puhuu kovasti jostain uudesta työkaverista, mutta sitten, kun puheet lakkaa, on syytä huolestua. Oma kärsivällisyys ja ystävällisyys on parasta, sillä melko nopeasti se toinen alkaa osoittaa kärsimättömyyttä ja erilaisia vaatimuksia. Hän myös osoittaa vastenmielisyyttä miehen perhettä kohtaan. Olenkin jättänyt henkilökohtaisia tavaroitani, vihkikuvia, lasten tavaroita ym. miehen työpaikalle, työasunnolle ja autoon, että kaikesta näkyy, että hän elää täysipainoista perhe-elämää. Mies ei tällaisia huomaa, mutta nainen kyllä.
Kerran, kun tilanne oli aika paha, ehdotin miehelle, että lähtisimme kahdestaan lomalle, koska emme ole yhteentoista vuoteen olleet kahdestaan missään. Kimpsutimme lapset sukulaisiin ja reissasimme kahdestaan pitkin suomea. Meillä oli niin mukavaa.. Puhuimme ja teimme sellaisia asioita, joita emme enää muistaneetkaan. Siitä piti tulla avioeromatka, mutta toisin kävi. Tämä toinen henkilö olikin sitten täysin hiilenä. Hän kyllä yritti uhkailla ja kiristää ym. mutta kyllä se siitä hiipui.
Oma tilanteeni on nykyisi saman kaltainen, kuin sinulla. Pärjäisin hyvin itsekseni, jos sellainen tilanne tulisi, mutta olemme kuitenkin hyviä kumppaneita ja viihdymme toistemme seurassa. Nautimme aikuisista lapsista ja lastenlapsista. Miehelläni oli tapana potea noin kerran kymmenessä vuodessa jonkinlaista kympin kriisiä aina, kun uusi vuosikymmen täyttyi. Hänellä ne olivat enemmän sellaisia ihastumisia, kuin fyysistä pettämistä, mutta kyllä siitäkin kokemusta on. Jos puolisolla ei ole sairaanloista mustasukkaisuutta, alkoholismia tai väkivaltaa, en suosittelisi kovin herkästi eroamaan. Kaikissa suhteissa tulee aina parempia ja huonompia aikoja.
"Olenkin jättänyt henkilökohtaisia tavaroitani, vihkikuvia, lasten tavaroita ym. miehen työpaikalle, työasunnolle ja autoon, että kaikesta näkyy, että hän elää täysipainoista perhe-elämää. Mies ei tällaisia huomaa, mutta nainen kyllä."
Tuo sun toimintasi juuri paljastaa, että teidän suhde on varsin heikolla pohjalla. Jos suhde todella toimisi ja olisi täysipainoista, sinun ei tarvitsisi todistella miehesi sitoutumista kolmannelle osapuolelle tai jättää tavaroita näkyville. Tuo on todella selvä merkki epävarmuudesta ja luottamuksen puutteesta.
Tämähän ei ole minun normaalia käytöstäni, vaan kysymyksessä oli sotatila. joku oli jo astunut reviirilleni ja minulla oli aika paljon pelissä jo lastenkin vuoksi. Tunsin myös, etten ollut valmis luopumaan tästä ihmisestä.
Miksi ylipäätään joudut olemaan sellaisessa tilanteessa, että joudut sotimaan miehestä? Sehän on sen miehen tehtävä tehdä sille toiselle naiselle selväksi, että hän on onnellisesti naimisissa sinun kanssa ja että häntä ei kiinnosta sen toisen naisen lähestymisyritykset.
Kuule korkeintaan puhkon kuminne niin pääsen miehestä nopeammin eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen murtanut kaksi naista henkisesti. Joskus on sellainen tilanne, että ero voi olla lähes mahdoton, jos on velkainen talo täynnä lapsia vieraalla paikkakunnalla ja toinen siinä sitten huomaa löytäneensä elämänsä naisen. Puolisoon ei voi vaikuttaa muulla, kuin hyvällä, mutta se tuntuu kommasti tehoavan. Puolison johtava asema työelämässä saa liikkeelle tarmokkaita yksinhuoltajia, jotka ovat päättäneet tehdä jotakin repäisevää kurjalle pikku elämälleen. Parisuhde kestänyt jo yli 50 vuotta, joten kyllä siihen ylä- ja alamäkiä mahtuu. En ole itsekään mikään pulmunen.
Mielenkiintoinen tämä kirjoituksesi. Murtuneilla naisilla tarkoitat varmaan miehesi kakkosia, kenties näitä yksinhuoltajia.
"Mieheen voi vaikuttaa vain hyvällä". Avaatko vähän miten olet toiminut, kun minulla on kokemusta vain siitä kuinka mies menee täysin sekaisin, kun tuollainen saalistaja on päässyt sen pään sisälle. Mies jopa kehuu "uutta työkaveriaan" niin vuolaasti, että paljastaa itsensä jo kättelyssä :D
Olen jo iäkäs, en varsinaisesti aio enää toimia eikä tarvitsekaan, kun mies on jo rauhoittunut telkkarin ääreen, eikä kukaan häntä enää yritä, mutta tämä nyt vaan on todella kiinnostava pointti. Onko noille munistaan seonneille ukoille jotain, mikä muuttaa ns. laivan suunnan?
Tämä on aika vaikea kysymys. Yleensä tällaiset tilanteet osuvat kohdalle silloin, kun niitä vähiten osaa odottaa. En pidä vielä niin vaarallisena, jos mies puhuu kovasti jostain uudesta työkaverista, mutta sitten, kun puheet lakkaa, on syytä huolestua. Oma kärsivällisyys ja ystävällisyys on parasta, sillä melko nopeasti se toinen alkaa osoittaa kärsimättömyyttä ja erilaisia vaatimuksia. Hän myös osoittaa vastenmielisyyttä miehen perhettä kohtaan. Olenkin jättänyt henkilökohtaisia tavaroitani, vihkikuvia, lasten tavaroita ym. miehen työpaikalle, työasunnolle ja autoon, että kaikesta näkyy, että hän elää täysipainoista perhe-elämää. Mies ei tällaisia huomaa, mutta nainen kyllä.
Kerran, kun tilanne oli aika paha, ehdotin miehelle, että lähtisimme kahdestaan lomalle, koska emme ole yhteentoista vuoteen olleet kahdestaan missään. Kimpsutimme lapset sukulaisiin ja reissasimme kahdestaan pitkin suomea. Meillä oli niin mukavaa.. Puhuimme ja teimme sellaisia asioita, joita emme enää muistaneetkaan. Siitä piti tulla avioeromatka, mutta toisin kävi. Tämä toinen henkilö olikin sitten täysin hiilenä. Hän kyllä yritti uhkailla ja kiristää ym. mutta kyllä se siitä hiipui.
Oma tilanteeni on nykyisi saman kaltainen, kuin sinulla. Pärjäisin hyvin itsekseni, jos sellainen tilanne tulisi, mutta olemme kuitenkin hyviä kumppaneita ja viihdymme toistemme seurassa. Nautimme aikuisista lapsista ja lastenlapsista. Miehelläni oli tapana potea noin kerran kymmenessä vuodessa jonkinlaista kympin kriisiä aina, kun uusi vuosikymmen täyttyi. Hänellä ne olivat enemmän sellaisia ihastumisia, kuin fyysistä pettämistä, mutta kyllä siitäkin kokemusta on. Jos puolisolla ei ole sairaanloista mustasukkaisuutta, alkoholismia tai väkivaltaa, en suosittelisi kovin herkästi eroamaan. Kaikissa suhteissa tulee aina parempia ja huonompia aikoja.
"Olenkin jättänyt henkilökohtaisia tavaroitani, vihkikuvia, lasten tavaroita ym. miehen työpaikalle, työasunnolle ja autoon, että kaikesta näkyy, että hän elää täysipainoista perhe-elämää. Mies ei tällaisia huomaa, mutta nainen kyllä."
Tuo sun toimintasi juuri paljastaa, että teidän suhde on varsin heikolla pohjalla. Jos suhde todella toimisi ja olisi täysipainoista, sinun ei tarvitsisi todistella miehesi sitoutumista kolmannelle osapuolelle tai jättää tavaroita näkyville. Tuo on todella selvä merkki epävarmuudesta ja luottamuksen puutteesta.
Minä taas koen asian niin, että tuo on vain eräänlaista mahdollisten "tilanteiden" hellävaraista ennakointia. Ei tarvitse olla sairaalloisen mustasukkainen kontrollifriikki, jos noin toimii. Reviirinsä voi merkata ihan vain varmuudeksi, ei sen tarvitse epätoivoisuuteen viitata. Ikävät konfliktitilanteetkaan eivät ole mukavia, ja jos noin niitä voi osaltaan välttää, niin hyvä. Fiksu nainen näkee tuollaisesta, että ehkäpä ei kannata alkaa yrittää kiilata väliin.
Ei tuossa mitään huonoakaan ole, kakkoset suttaavat huulipunalla miehen paidan, vaimolle merkkinä, tai tiputtavat korviksen tai jotain muuta miehen autoon, ei sekään mitenkään ylevää ole.
-ohis
Itse sinun piti kuitenkin vaihtaa maisemaa kun kaikki tiesivät. Ja suljettujen ovien takana jouduitte aina puuhailemaan ties mihin aikaan vuorokaudesta. Sulla on paha olla mutta mä asun kotonani just niin kauan kun haluan. Ja mieheen en koske enää tikullakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinäkin kirjailija, hekumoi niillä kirjoituksillasi erinäisistä hoidoistasi. Vanha nainen ja käyttäytyy kuin teini. Mulla on ihan eri kuviot kun sinä ja mun mieheni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen murtanut kaksi naista henkisesti. Joskus on sellainen tilanne, että ero voi olla lähes mahdoton, jos on velkainen talo täynnä lapsia vieraalla paikkakunnalla ja toinen siinä sitten huomaa löytäneensä elämänsä naisen. Puolisoon ei voi vaikuttaa muulla, kuin hyvällä, mutta se tuntuu kommasti tehoavan. Puolison johtava asema työelämässä saa liikkeelle tarmokkaita yksinhuoltajia, jotka ovat päättäneet tehdä jotakin repäisevää kurjalle pikku elämälleen. Parisuhde kestänyt jo yli 50 vuotta, joten kyllä siihen ylä- ja alamäkiä mahtuu. En ole itsekään mikään pulmunen.
Mielenkiintoinen tämä kirjoituksesi. Murtuneilla naisilla tarkoitat varmaan miehesi kakkosia, kenties näitä yksinhuoltajia.
"Mieheen voi vaikuttaa vain hyvällä". Avaatko vähän miten olet toiminut, kun minulla on kokemusta vain siitä kuinka mies menee täysin sekaisin, kun tuollainen saalistaja on päässyt sen pään sisälle. Mies jopa kehuu "uutta työkaveriaan" niin vuolaasti, että paljastaa itsensä jo kättelyssä :D
Olen jo iäkäs, en varsinaisesti aio enää toimia eikä tarvitsekaan, kun mies on jo rauhoittunut telkkarin ääreen, eikä kukaan häntä enää yritä, mutta tämä nyt vaan on todella kiinnostava pointti. Onko noille munistaan seonneille ukoille jotain, mikä muuttaa ns. laivan suunnan?
Tämä on aika vaikea kysymys. Yleensä tällaiset tilanteet osuvat kohdalle silloin, kun niitä vähiten osaa odottaa. En pidä vielä niin vaarallisena, jos mies puhuu kovasti jostain uudesta työkaverista, mutta sitten, kun puheet lakkaa, on syytä huolestua. Oma kärsivällisyys ja ystävällisyys on parasta, sillä melko nopeasti se toinen alkaa osoittaa kärsimättömyyttä ja erilaisia vaatimuksia. Hän myös osoittaa vastenmielisyyttä miehen perhettä kohtaan. Olenkin jättänyt henkilökohtaisia tavaroitani, vihkikuvia, lasten tavaroita ym. miehen työpaikalle, työasunnolle ja autoon, että kaikesta näkyy, että hän elää täysipainoista perhe-elämää. Mies ei tällaisia huomaa, mutta nainen kyllä.
Kerran, kun tilanne oli aika paha, ehdotin miehelle, että lähtisimme kahdestaan lomalle, koska emme ole yhteentoista vuoteen olleet kahdestaan missään. Kimpsutimme lapset sukulaisiin ja reissasimme kahdestaan pitkin suomea. Meillä oli niin mukavaa.. Puhuimme ja teimme sellaisia asioita, joita emme enää muistaneetkaan. Siitä piti tulla avioeromatka, mutta toisin kävi. Tämä toinen henkilö olikin sitten täysin hiilenä. Hän kyllä yritti uhkailla ja kiristää ym. mutta kyllä se siitä hiipui.
Oma tilanteeni on nykyisi saman kaltainen, kuin sinulla. Pärjäisin hyvin itsekseni, jos sellainen tilanne tulisi, mutta olemme kuitenkin hyviä kumppaneita ja viihdymme toistemme seurassa. Nautimme aikuisista lapsista ja lastenlapsista. Miehelläni oli tapana potea noin kerran kymmenessä vuodessa jonkinlaista kympin kriisiä aina, kun uusi vuosikymmen täyttyi. Hänellä ne olivat enemmän sellaisia ihastumisia, kuin fyysistä pettämistä, mutta kyllä siitäkin kokemusta on. Jos puolisolla ei ole sairaanloista mustasukkaisuutta, alkoholismia tai väkivaltaa, en suosittelisi kovin herkästi eroamaan. Kaikissa suhteissa tulee aina parempia ja huonompia aikoja.
"Olenkin jättänyt henkilökohtaisia tavaroitani, vihkikuvia, lasten tavaroita ym. miehen työpaikalle, työasunnolle ja autoon, että kaikesta näkyy, että hän elää täysipainoista perhe-elämää. Mies ei tällaisia huomaa, mutta nainen kyllä."
Tuo sun toimintasi juuri paljastaa, että teidän suhde on varsin heikolla pohjalla. Jos suhde todella toimisi ja olisi täysipainoista, sinun ei tarvitsisi todistella miehesi sitoutumista kolmannelle osapuolelle tai jättää tavaroita näkyville. Tuo on todella selvä merkki epävarmuudesta ja luottamuksen puutteesta.
Minä taas koen asian niin, että tuo on vain eräänlaista mahdollisten "tilanteiden" hellävaraista ennakointia. Ei tarvitse olla sairaalloisen mustasukkainen kontrollifriikki, jos noin toimii. Reviirinsä voi merkata ihan vain varmuudeksi, ei sen tarvitse epätoivoisuuteen viitata. Ikävät konfliktitilanteetkaan eivät ole mukavia, ja jos noin niitä voi osaltaan välttää, niin hyvä. Fiksu nainen näkee tuollaisesta, että ehkäpä ei kannata alkaa yrittää kiilata väliin.
Ei tuossa mitään huonoakaan ole, kakkoset suttaavat huulipunalla miehen paidan, vaimolle merkkinä, tai tiputtavat korviksen tai jotain muuta miehen autoon, ei sekään mitenkään ylevää ole.
-ohis
Tavaroiden jättely näkyville ei mielestäni ole neutraali tai fiksu ennaltaehkäisy, vaan suora merkki epävarmuudesta ja luottamuksen puutteesta suhteessa. Jos suhde olisi oikeasti toimiva ja tasapainoinen, ei tarvitsisi todistella sitoutumista ulkopuolisille tai merkitä reviiriä, koska rehellinen ja luotettava mies aivan itse pitää huolen siitä, että ne muut naiset tietävät hänen olevan suhteessa ja että häntä ei kiinnosta muut naiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmasti en kiusallakaan tekisi mitään. Siinähän sitten toinen nainen odottaisi 10 vuotta, että vaimo ottaa eron. Ei tulisi tapahtumaan, mahdollinen avioeron vireille laittaminen jäisi miehelle.
Keskittyisin itselle tärkeisiin asioihin, kuten opiskeluun, yritysideaan ja lapsiin.Eikö tuo olisi aika kuluttavaa? Entäs oma onnellisuutesi ja mahdollisuus molemminpuoliseen, kunnioitusta ja rehellisyyttä sisältävään suhteeseen? Tuo kuulostaa vain kostolta, missä kohtelet samalla itseäsi huonosti.
Tietenkin nuo mainitsemasi lapset, yritysidea ja opiskelut ovat hienoja asioita, olet niissä vahvoilla ja saat tyydytystä, mutta tuollainen pettävä mies on kuin kiviriippa, kun se melko varmasti haluaa koko kakun ja kirsikat kakun päältäkin, ja nauttii kun kotona on fiksu vaimo ja toinen tyydyttää haluja muualla. Ei ole pakottavaa tarvetta erota.
Tilanne vaan junnaa päällä, kakkonen pitää miehestä kiinni ja sinulla aika kuluu hukkaan romanttisella osa-alueella.
Entä jos ei edes kaipaa mitään romanttista osa-aluetta?
Sitten ylläpitää kylmää kulissia ja pelkää sen romahtavan julkisesti.
Kannattaa kasvattaa itsekunnioitus.
Mihin ja kenelle se kulissi romahtaa?
Mikä kulissi? Eikös ne kaikki jo tiedä mitä mies puuhaa? Ei se minuun liity.
En hetkeäkään. Jos on kaksinaamaisesti pystynyt toimimaan aiemmin, tulee tekemään sitä jatkossakin. Yksikään puoliso ei ole sen arvoinen, että uhraisin elämästäni aikaa enää yhtään häneen.
Rahan takia moni sulkee silmänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen murtanut kaksi naista henkisesti. Joskus on sellainen tilanne, että ero voi olla lähes mahdoton, jos on velkainen talo täynnä lapsia vieraalla paikkakunnalla ja toinen siinä sitten huomaa löytäneensä elämänsä naisen. Puolisoon ei voi vaikuttaa muulla, kuin hyvällä, mutta se tuntuu kommasti tehoavan. Puolison johtava asema työelämässä saa liikkeelle tarmokkaita yksinhuoltajia, jotka ovat päättäneet tehdä jotakin repäisevää kurjalle pikku elämälleen. Parisuhde kestänyt jo yli 50 vuotta, joten kyllä siihen ylä- ja alamäkiä mahtuu. En ole itsekään mikään pulmunen.
Mielenkiintoinen tämä kirjoituksesi. Murtuneilla naisilla tarkoitat varmaan miehesi kakkosia, kenties näitä yksinhuoltajia.
"Mieheen voi vaikuttaa vain hyvällä". Avaatko vähän miten olet toiminut, kun minulla on kokemusta vain siitä kuinka mies menee täysin sekaisin, kun tuollainen saalistaja on päässyt sen pään sisälle. Mies jopa kehuu "uutta työkaveriaan" niin vuolaasti, että paljastaa itsensä jo kättelyssä :D
Olen jo iäkäs, en varsinaisesti aio enää toimia eikä tarvitsekaan, kun mies on jo rauhoittunut telkkarin ääreen, eikä kukaan häntä enää yritä, mutta tämä nyt vaan on todella kiinnostava pointti. Onko noille munistaan seonneille ukoille jotain, mikä muuttaa ns. laivan suunnan?
Tämä on aika vaikea kysymys. Yleensä tällaiset tilanteet osuvat kohdalle silloin, kun niitä vähiten osaa odottaa. En pidä vielä niin vaarallisena, jos mies puhuu kovasti jostain uudesta työkaverista, mutta sitten, kun puheet lakkaa, on syytä huolestua. Oma kärsivällisyys ja ystävällisyys on parasta, sillä melko nopeasti se toinen alkaa osoittaa kärsimättömyyttä ja erilaisia vaatimuksia. Hän myös osoittaa vastenmielisyyttä miehen perhettä kohtaan. Olenkin jättänyt henkilökohtaisia tavaroitani, vihkikuvia, lasten tavaroita ym. miehen työpaikalle, työasunnolle ja autoon, että kaikesta näkyy, että hän elää täysipainoista perhe-elämää. Mies ei tällaisia huomaa, mutta nainen kyllä.
Kerran, kun tilanne oli aika paha, ehdotin miehelle, että lähtisimme kahdestaan lomalle, koska emme ole yhteentoista vuoteen olleet kahdestaan missään. Kimpsutimme lapset sukulaisiin ja reissasimme kahdestaan pitkin suomea. Meillä oli niin mukavaa.. Puhuimme ja teimme sellaisia asioita, joita emme enää muistaneetkaan. Siitä piti tulla avioeromatka, mutta toisin kävi. Tämä toinen henkilö olikin sitten täysin hiilenä. Hän kyllä yritti uhkailla ja kiristää ym. mutta kyllä se siitä hiipui.
Oma tilanteeni on nykyisi saman kaltainen, kuin sinulla. Pärjäisin hyvin itsekseni, jos sellainen tilanne tulisi, mutta olemme kuitenkin hyviä kumppaneita ja viihdymme toistemme seurassa. Nautimme aikuisista lapsista ja lastenlapsista. Miehelläni oli tapana potea noin kerran kymmenessä vuodessa jonkinlaista kympin kriisiä aina, kun uusi vuosikymmen täyttyi. Hänellä ne olivat enemmän sellaisia ihastumisia, kuin fyysistä pettämistä, mutta kyllä siitäkin kokemusta on. Jos puolisolla ei ole sairaanloista mustasukkaisuutta, alkoholismia tai väkivaltaa, en suosittelisi kovin herkästi eroamaan. Kaikissa suhteissa tulee aina parempia ja huonompia aikoja.
"Olenkin jättänyt henkilökohtaisia tavaroitani, vihkikuvia, lasten tavaroita ym. miehen työpaikalle, työasunnolle ja autoon, että kaikesta näkyy, että hän elää täysipainoista perhe-elämää. Mies ei tällaisia huomaa, mutta nainen kyllä."
Tuo sun toimintasi juuri paljastaa, että teidän suhde on varsin heikolla pohjalla. Jos suhde todella toimisi ja olisi täysipainoista, sinun ei tarvitsisi todistella miehesi sitoutumista kolmannelle osapuolelle tai jättää tavaroita näkyville. Tuo on todella selvä merkki epävarmuudesta ja luottamuksen puutteesta.
Minä taas koen asian niin, että tuo on vain eräänlaista mahdollisten "tilanteiden" hellävaraista ennakointia. Ei tarvitse olla sairaalloisen mustasukkainen kontrollifriikki, jos noin toimii. Reviirinsä voi merkata ihan vain varmuudeksi, ei sen tarvitse epätoivoisuuteen viitata. Ikävät konfliktitilanteetkaan eivät ole mukavia, ja jos noin niitä voi osaltaan välttää, niin hyvä. Fiksu nainen näkee tuollaisesta, että ehkäpä ei kannata alkaa yrittää kiilata väliin.
Ei tuossa mitään huonoakaan ole, kakkoset suttaavat huulipunalla miehen paidan, vaimolle merkkinä, tai tiputtavat korviksen tai jotain muuta miehen autoon, ei sekään mitenkään ylevää ole.
-ohis
Tavaroiden jättely näkyville ei mielestäni ole neutraali tai fiksu ennaltaehkäisy, vaan suora merkki epävarmuudesta ja luottamuksen puutteesta suhteessa. Jos suhde olisi oikeasti toimiva ja tasapainoinen, ei tarvitsisi todistella sitoutumista ulkopuolisille tai merkitä reviiriä, koska rehellinen ja luotettava mies aivan itse pitää huolen siitä, että ne muut naiset tietävät hänen olevan suhteessa ja että häntä ei kiinnosta muut naiset.
Kaikilla homma ei toimi noin. Minä varmaan tuntisin jonkinasteista huvittunutta mielihyvää, jos laittaisin mieheni työpaikan pöydälle vaikka valokuvan itsestäni. Ilman epätoivoa. Ei tarvitse päsmäröidä eikä päteä, mutta huvinsa kullakin. En ole mitään tällaista kuitenkaan koskaan tehnyt.
Minä en taas ymmärrä lainkaan sitä, kun tatuoidaan kumppanin nimi näkyvälle paikalle tai vihkisormuksen tilalle sormeen. Ei pahemmin pysty pettämään, kun sormessa lukee vaimon nimi. Tämä voisi kertoa epätoivosta.
Vierailija kirjoitti:
Rahan takia moni sulkee silmänsä.
Sulkeeko? Mistä sinä sen tiedät mitä ne parisuhteen osapuolet tietää ja mitä ei?
Alue: Aihe vapaa
Suhteen ikä ei kerro yhtään mitään sen terveydestä. Luottamuksen puute ja epävarmuus tekevät suhteesta epätasapainoisen, riippumatta siitä, kuinka kauan ollaan yhdessä.