Ärsyttää, kun mies viettää aikaa välillä naispuolisen ystävänsä kanssa

Itse valitettavasti menetin kaikki parikymppisenä löydetyt miespuoliset ystävät, koska tyttöystävillä oli tuollainen asenne heidän ilmestyessä kuvioon. Ihan kuin se mies olisi ollut edes vapaana, jos minä olisin ollut hänestä kiinnostunut :D Pidä vaan puolisosi, minä haluaisin pitää ystäväni.

Minulla on ollut läheinen miespuolinen ystävä 10 vuotta. Hän meni hyvin nopeasti, alle vuodessa, naimisiin vaimonsa kanssa. En ole kuullut hänestä paljoakaan sen jälkeen. Ennen viestiteltiin viikoittain ja käytiin joka kuukausi jossain, oli se sitten kahvilla, leffassa tai näyttelyssä vaihtamassa kuulumisia. En ole viitsinyt pommittaa enempää, että hei, lähdetäänkö tuonne ja tänne, koska todennäköisesti vaimo on siellä, että "Kuka hemmetin SANNA??!" Ollaan nelikymppisiä kaikki.

Ihan kuin olisin vamppaamassa sitä miestä ja se mies vamppaamassa minua.... Tasan ei.

Kyllä tuossa niin käy että jos sinä alat rajoittaa jonkun lapsiudenystävän näkemistä niin se oot sinä joka lähtee, ei se miehen elämässä lähes koko iän ollut kaveri.

Jos niillä olisi kipinää tai kiinnostusta toisiaan kohtaan seurustelumielessä niin mitäpä lottoat, oisivatko odotelleet että toinen tai molemmat alkaa seurustella tahoillaan että pääsevät pettämään VAI voisiko olla että ne olisi olleet kimpassa vuosia eikä sinusta tai naisen mahdollisesta miesystävästä ois koskaan kuultukaan?

Vierailija kirjoitti:

Itse valitettavasti menetin kaikki parikymppisenä löydetyt miespuoliset ystävät, koska tyttöystävillä oli tuollainen asenne heidän ilmestyessä kuvioon. Ihan kuin se mies olisi ollut edes vapaana, jos minä olisin ollut hänestä kiinnostunut :D Pidä vaan puolisosi, minä haluaisin pitää ystäväni.

Minulla on ollut läheinen miespuolinen ystävä 10 vuotta. Hän meni hyvin nopeasti, alle vuodessa, naimisiin vaimonsa kanssa. En ole kuullut hänestä paljoakaan sen jälkeen. Ennen viestiteltiin viikoittain ja käytiin joka kuukausi jossain, oli se sitten kahvilla, leffassa tai näyttelyssä vaihtamassa kuulumisia. En ole viitsinyt pommittaa enempää, että hei, lähdetäänkö tuonne ja tänne, koska todennäköisesti vaimo on siellä, että "Kuka hemmetin SANNA??!" Ollaan nelikymppisiä kaikki.

Ihan kuin olisin vamppaamassa sitä miestä ja se mies vamppaamassa minua.... Tasan ei.

No mutta tuossa tilanteessa se voisi olla vaikka sinun vastuullasi kutsua ystäväsi vaimoineen kylään tai kahville jos haluat säilyttää välit ystävääsi.

Useimmiten olen huomannut että se onkin se naispuolinen ystävä jolla on negatiivinen asenne miespuolisen kaverinsa uuteen kumppaniin. Jonkinlaista mustasukkaisuutta ystävän menettämisestä tai sen pelosta? Miksi ei voisi samalla hankkia uutta ystävää siitä kaverin puolisosta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse valitettavasti menetin kaikki parikymppisenä löydetyt miespuoliset ystävät, koska tyttöystävillä oli tuollainen asenne heidän ilmestyessä kuvioon. Ihan kuin se mies olisi ollut edes vapaana, jos minä olisin ollut hänestä kiinnostunut :D Pidä vaan puolisosi, minä haluaisin pitää ystäväni.

Minulla on ollut läheinen miespuolinen ystävä 10 vuotta. Hän meni hyvin nopeasti, alle vuodessa, naimisiin vaimonsa kanssa. En ole kuullut hänestä paljoakaan sen jälkeen. Ennen viestiteltiin viikoittain ja käytiin joka kuukausi jossain, oli se sitten kahvilla, leffassa tai näyttelyssä vaihtamassa kuulumisia. En ole viitsinyt pommittaa enempää, että hei, lähdetäänkö tuonne ja tänne, koska todennäköisesti vaimo on siellä, että "Kuka hemmetin SANNA??!" Ollaan nelikymppisiä kaikki.

Ihan kuin olisin vamppaamassa sitä miestä ja se mies vamppaamassa minua.... Tasan ei.

No mutta tuossa tilanteessa se voisi olla vaikka sinun vastuullasi kutsua ystäväsi vaimoineen kylään tai kahville jos haluat säilyttää välit ystävääsi.

Useimmiten olen huomannut että se onkin se naispuolinen ystävä jolla on negatiivinen asenne miespuolisen kaverinsa uuteen kumppaniin. Jonkinlaista mustasukkaisuutta ystävän menettämisestä tai sen pelosta? Miksi ei voisi samalla hankkia uutta ystävää siitä kaverin puolisosta?

Toki, mutta ei ole minun yksin päätettävissäni, että ystäväni vaimo haluaa

a) kylään

b) olla kanssani tekemisissä

c) tutustua

Joskus näkee tätä ajatusta, ehkä enemmän miehiltä,että kun ollaan parisuhteessa, niin kaikki naisethan tulevat sitten juttuun keskenään ja haluavat olla toistensa seurana. Tyyliin tavataan vaikka isolla miesporukalla, jonka kanssa ollaan oltu lapsesta lähtien ja otetaan naiset mukaan. Kyllä ne naiset jotain keksii toistensa kanssa. Tai mennään tapaamaan omaa parasta ystävää, ja kyllä se hänen vaimonsa ja minun vaimoni tulevat varmasti juttuun ja tekevät kivoja asioita keskenään. Sitten ne vaimot ovat siellä, että voi ei, ollaan ihan erilaisia, ei ole mitään jutunjuurta, väkinäistä "päivää ja kirvesvartta"-meininkiä.

Ihmissuhteita ei voi pakottaa. Ei alkamaan eikä päättymään toisen puolesta.

Jos yhteydenpito on noin tiheää, niin on outoa. Jos pelkkä normaali ystävä kyseessä, niin harvempikin kuulumisien kysely riittäisi.

Oletko kysynyt, miksi he eivät ole yhdessä jos ovat noin riippuvaisia toisistaan?

Onko niin, että nainen haluaa olla vain kaveri, mutta mies enemmän. Mies toivoo, että joskus vielä tärppää.

Vierailija kirjoitti:

Jos yhteydenpito on noin tiheää, niin on outoa. Jos pelkkä normaali ystävä kyseessä, niin harvempikin kuulumisien kysely riittäisi.

Oletko kysynyt, miksi he eivät ole yhdessä jos ovat noin riippuvaisia toisistaan?

Onko niin, että nainen haluaa olla vain kaveri, mutta mies enemmän. Mies toivoo, että joskus vielä tärppää.

Siis haloo, on ihan normaalia olla hyvien ystävien kanssa tiheästi yhteyksissä!

Minkälainen ihminen edes harkitsee puolisonsa ainoan läheisen ystävyyssuhteen kieltämistä? Mä en käsitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos yhteydenpito on noin tiheää, niin on outoa. Jos pelkkä normaali ystävä kyseessä, niin harvempikin kuulumisien kysely riittäisi.

Oletko kysynyt, miksi he eivät ole yhdessä jos ovat noin riippuvaisia toisistaan?

Onko niin, että nainen haluaa olla vain kaveri, mutta mies enemmän. Mies toivoo, että joskus vielä tärppää.

Siis haloo, on ihan normaalia olla hyvien ystävien kanssa tiheästi yhteyksissä!

Ei ole. Suhteessa olevalle AIKUISELLE. Usko jo.

Jos olet ollut vähemmän aikaa kuvioissa kuin tämä naispuolinen kaveri, ja mies oli vapaalla jalalla silloin, kun sinuun tutustui, niin eiköhän se mies sitten halunnut suhteeseen sinun kanssasi, eikä tämän naisen. Helpompihan se olisi tuttu ottaa kainaloon kuin täysin uusi ihminen, jos olisi mitään sellaista vetoa. Eli eiköhän tämä olet täysin kaveripohjainen kaveruus heillä, ei mitään mietityttävää. Ajattele positiivisesti: jos miehesi hengaa vanhan kaverin kanssa, ei ole mitään tarvetta hommata uusia. 

Avaus lienee trolli, mutta vastataan silti.

On surullista, että miehellä on vain yksi kaveri. Käsittämätön ajatus, että kerran viikossa viestittely (ei edes puhelu!) tai nopea tapaaminen kahvilla (joo, siellä kahvilan ahtaassa veskissäkö ne muka panee?) ainoan kaverin kanssa olisi liian aktiivista yhteydenpitoa.

Jos avaus olisi aito, se olisi muotoiltu toisin. En kerro, millä tavalla, koska en halua antaa trolleille vinkkejä. Yllättävää on se, että niin monella tuntuu olevan todella ahdasmielinen käsitys miesten ja naisten välisestä ystävyydestä. Ystävien hylkääminen pariutumisen jälkeen on sukupuolesta riippumatta väärin, ja sitä valitettavasti myös tapahtuu sukupuolesta riippumatta. Jossain vaiheessa ystävänsä hylänneet sitten heräävät tilaansa ja alkavat huudella hylkäämiensä ystävien perään, mutta he ovat saattanee jo päästä eteenpäin.

Varmaan tässä on taustalla se, että kun seksuaalisen vapautumisen myötä nämä ystävyydenkieltäjät itse naiskentelevat ympäriinsä eivätkä ole tottuneet hillitsemään molemminpuolisia seksuaalisia tunteita, kuten perinteisessä siveysajattelussa, niin oletetaan, että erisukupuolisten ystävienkin kesken mahdollinen kipinä roihahtaa vääjäämättä, ja jos nämä kieltäjät itse eivät näe vastakkaisen sukupuolen edustajia kiinnostavina muuten kuin seksin ja parisuhteen näkökulmasta, he projisoivat eivätkä osaa kuvitella, että muutkaan osaisivat. Eli paradoksaalisesti liberaalius johtaakin puritaanisuuteen ja ystävyyksien murskautumiseen.

Eli parisuhteessa ollessa pitää jakaa ne ystävät kumppanin kanssa? Että nyt näistä minun ystävistäni tulee ihan saletisti myös kumppanini ystäviä? Hei, tässä on Tiina, Tiina on ollut ystäväni jo 30 vuotta ja tässä on Tiinan mies Arto. Nyt rakas kumppanini Kimmo tulet hyväksi ystäväksi myös Tiinan ja Arton kanssa. Tai tässä on Kari, ollaan tunnettu 10-vuotiaasta lähtien, tässä on Karin vaimo Sari. Nyt olet sitten hyvä ystävä tästä lähtien Sarin ja Karin kanssa.

Tähänkö perustuu se, että pariskunnat viettävät aikaa pariskunnittain ja sinkkuja ei kutsuta mukaan? Kun ei voi yksin tutustua ystävän kumppaneihin vaan pitää olla silleen tasajako, että kumppani + kumppani = kumppanille uusi ystävä ja kumppanille uusi ystävä.

HMMMM.....

Kyllä se useimmiten näissä kaverisuhteissa ollut se mies jolla olisi ollut kiinnostusta muuhunkin kuin kaveriksi mutta nainen halunnut pysyä vain kaverina.

Aiemmin itsekin uskoin ihan vilpittömästi että kyllä voi olla nainen ja mies vain ystäviä kunnes...

Pitäkää mua sitten vaikka ihan täytenä mulgerona, mutta vaimolle en sallisi tuollaista. En myöskään itse puuhi naispuolisten "ystävien" tai peräti "siskojen" kanssa. Toki jos on molemmille OK niin mun mielipiteellä ei silloin ole mitään merkitystä. Joku juttu sopii yhdelle, mutta ei toiselle.

Onko mies menossa pariksi vuodeksi työkomennukselle Yhdysvaltoihin? Täytyyhaän sitä suunnitella huolella.

En minä ainakaan ole sitä mieltä, että tältä mieheltä pitää kieltää tämä ainut ystävyytensä. Sen hän saisi pitää. Se olisin minä, joka lähtee, koska en olisi edes kiinnostunutkaan tuon tyyppisestä miehestä.

Viestittelevätkö myös iltamyöhään?

Tarkista miehesi alushousut. Onko niissä siemennestetahroja?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se useimmiten näissä kaverisuhteissa ollut se mies jolla olisi ollut kiinnostusta muuhunkin kuin kaveriksi mutta nainen halunnut pysyä vain kaverina.

Aiemmin itsekin uskoin ihan vilpittömästi että kyllä voi olla nainen ja mies vain ystäviä kunnes...

Näin päin se usein menee. Miehet voivat roikkua naisen "kaverina" vuosikausia pillun toivossa ilmaisematta kiinnostustaan suoraan.

Ehkä teidän kannattaa välillä astua ulkoelämään täältä keskustelupalstan syövereistä, sen verran sekavaa ja harhaista settiä tuntuu olevan monen kommentoijan pään sisällä.

Mulla on monta hyvää ystävää vastakkaisen sukupuolen edustajina, eikä ole koskaan mitään ongelmaa ollut, eikä mitään kiinnostusta pariutumiseen kummankaan taholta. Ei vaikka vauva-palstan mammat näin yleistäisi.