Ärsyttää, kun mies viettää aikaa välillä naispuolisen ystävänsä kanssa
Ovat kuulemma olleet ystäviä yli 15 vuotta peruskoulusta lähtien, huomattavasti kauemmin mitä me ollaan oltu yhdessä. Viettävät aikaa ehkä kerran kuussa yhdessä käyden kahvilla tms.. lisäksi ehkä kerran viikossa viestittelevät ja kyselevät kuulumisia.
Mies on vannonut ettei heidän välillä ole koskaan ollut mitään ystävyyttä enempää, eikä tule koskaan olemaankaan. Silti en jostain syystä luota tähän.
Onko teidän mielestä ihan ok, että kumppanille on kavereita vastakkaisesta sukupuolesta?
Sinällään harmittaisi kieltää tätä, koska mies on aika yksinäinen ja tämä nainen on hänen ainoa "hyvä kaveri".
Kommentit (99)
En tykkäis. Outo nainen ja outo mies.
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteessa eletään elämää yhdessä. Et voi omistaa toista ihmistä, se on ikävä fakta. Se että toinen kontrolloi kenen kanssa saat olla kaveri ja kenen ei, ei kuulu parisuhteeseen. Ei se ole toiselle elämän elämistä jos kaikessa mennään vaan toisen ehdoilla. Kannattaa opetella luottamaan, tai sitten suosiolla lopettaa suhde. Muussa tapauksessa suhde ei tule toimimaan, eikä varsinkaan ole tasavertainen.
Jännä kun usein toi toimii vain toiseen suuntaan. Jos ap:lla olisi vastaavasti joku kuuma mies läheisenä kaverina, epäilen ettei se yllättäin olisikaan ap:n miehelle ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on henkistä pettämisestä
Ja aina välillä fyysistä
Höpö höpö, ei ole vaan kaveruutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteessa eletään elämää yhdessä. Et voi omistaa toista ihmistä, se on ikävä fakta. Se että toinen kontrolloi kenen kanssa saat olla kaveri ja kenen ei, ei kuulu parisuhteeseen. Ei se ole toiselle elämän elämistä jos kaikessa mennään vaan toisen ehdoilla. Kannattaa opetella luottamaan, tai sitten suosiolla lopettaa suhde. Muussa tapauksessa suhde ei tule toimimaan, eikä varsinkaan ole tasavertainen.
Jännä kun usein toi toimii vain toiseen suuntaan. Jos ap:lla olisi vastaavasti joku kuuma mies läheisenä kaverina, epäilen ettei se yllättäin olisikaan ap:n miehelle ok.
Kyllä ainakin meidän suhtees oli ok että molemmilla toista sukupuolta kavereina. Tottakai!
Mulla ja mun miehellä on molemmilla toisen sukupuolen edustajia ystävinä. Ei siinä mitään ihmeellistä ole. Se rikastuttaa elämää kun on erilaisia ihmisiä ympärillään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteessa eletään elämää yhdessä. Et voi omistaa toista ihmistä, se on ikävä fakta. Se että toinen kontrolloi kenen kanssa saat olla kaveri ja kenen ei, ei kuulu parisuhteeseen. Ei se ole toiselle elämän elämistä jos kaikessa mennään vaan toisen ehdoilla. Kannattaa opetella luottamaan, tai sitten suosiolla lopettaa suhde. Muussa tapauksessa suhde ei tule toimimaan, eikä varsinkaan ole tasavertainen.
Jännä kun usein toi toimii vain toiseen suuntaan. Jos ap:lla olisi vastaavasti joku kuuma mies läheisenä kaverina, epäilen ettei se yllättäin olisikaan ap:n miehelle ok.
Mutta ap:lle yllättäin olisi.
Vierailija kirjoitti:
Mulla ja mun miehellä on molemmilla toisen sukupuolen edustajia ystävinä. Ei siinä mitään ihmeellistä ole. Se rikastuttaa elämää kun on erilaisia ihmisiä ympärillään.
Mies panee niitä ja sinä et. Eikä siinä mitään väärää ole, miehillä yleensä on kovempi libido.
Kyllä itsellä on myös naispuolisia ystäviä koulusta, harrastuksista ja työelämästä. Pidän heidän kanssaan edelleen yhteyttä ja tapaammekin silloin tällöin. Myös vaimoni on tavannut heidät ja ollut joskus mukanakin, kun olemme baarissa käyneet ystäväporukalla.
Ei ole ainakaan minun vaimoni koskaan sanonut tai eleillään ilmaissut etten saisi naispuolisia ystäviä tavata. Sinuna antaisin miehen pitää ystävänsä ja keskustelisin hänen kanssaan asiasta.
Puoliso ei voi määrätä kenenkään ystävistä ja piste. Ymmärrän että monilla epävarmuutta herättää se voisiko puolison ja ystävän välille kuitenkin syttyä romanttinen kiinnostus. Täytyy kuitenkin ymmärtää että ylipäänsä ihmisten tunteita ei voi kontrolloida, jos näin on käydäkseen ei sille voi yhtään mitään eikä siinä itsessään myöskään ole mitään pahaa! Rakastuminenhan on ihana asia. Monet ihmiset elävät sellaisessa illuusiossa että kun ollaan parisuhteessa ei kumppani enää tunne mitään vetoa muihin ihmisiin, 90% tapauksista tämä ei pidä paikkaansa! Ihmisiin ihastutaan ja tunnetaan seksuaalis-romanttista vetoa kuten ennenkin, monogamisissa suhteissa vain päätetään ettei tällaista vetoa saa käytännössä toteuttaa. Jos tällainen sääntö on täytyy siihen vaan luottaa ja sillä hyvä. Samalla on kuitenkin hyvä pystyä kumppanin kanssa aidosti rehellisesti puhumaan kaikesta ja myös hyväksymään se että kumppanilla voi olla kiinnostusta myös muita kohtaan eikä sille mitään voi.
Mulla on ollut pitkäaikaisia ystäviä joiden kanssa ei rehellisesti koskaan ole ollut romanttista kiinnostusta, sellaisia joihin se on syttynyt täysin yllättäen monen vuoden tuntemisen jälkeen (ja joskus myös palannut myöhemmin vain kaverikiinnostukseksi!) ja joitain joiden kanssa kemiaa on aina ollut mutta olosuhteiden vuoksi se ei ole koskaan kunnolla roihahtanut. Jos kumppanisi on fiksu hän todellakin on oikeasti rehellinen siitä minkälaisia tunteet ystävää kohtaan ovat, sinun tehtäväsi on ilmaista hänelle omat rajasi ja sen jälkeen hyväksyä tilanne. Muista luoda sellainen ilmapiiri jossa hän voi oikeasti puhua totta ilman että esimerkiksi raivostut. Mieti itseksesi mikä olisi sinulle paha rajanylitys ja kerro siitä kumppanillesi. Tsemppiä tilanteeseen!
Eikö parisuhteen pitäisi perustua rakkauteen ja luottamukseen, eikä kieltämiseen ja kontrolliin?
Ei seurustelu anna kenellekään oikeutta kontrolloida ja omistaa kumppaniaan. Onko se rakkautta ja luottamista, että käsketään toista luopumaan jostakin hänelle tärkeästä? Olisitteko itse valmiita luopumaan parhaista ystävistänne vain, koska kumppaninne on epävarma itsestään ja omasta asemastaan?
Kerrasta toiseen täällä pyöriessä saa yllättyä ihmisten ahdasmielisyydestä ja vallanhimosta.
Sinuna en lähtisi puolison ainoaa kaveria häätämään! Hirveä ajatuskin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran viikossa viestittelevät, wtf.. Minä en pidä edes aikuisiin lapsiini noin tiuhasti yhteyttä.
Jos totta, niin ovat kyllä kumman riippuvaisia toisistaan. Mies saisi kyllä pitää ystävänsä, mutta minulta loppuisi kiinnostus tuollaiseen mieheen. Kuulostaa niin omituiselta tyypiltä.Voi kiesus sentään. Miten sinä vertaat aikuisia lapsiasi ystäviin?
No kiesus. Pitäähän sitä olla kiinnostuneempi lastensa voinnista, kuin toisen vieraan naisen voinnista. Kuinka se nyt voi olla niin kiinteä suhde ystävillä, että viikottain pitää kuulla miten menee. Herran tähden varattu mies kyseessä. Kyllä on nössöä touhua. Ystäviini minä pidän yhteyttä muutaman kerran vuodessa. Ei tässä mitään teinejä olla, jolloin pitää olla ystävän kanssa usein yhteydessä. Ko mies taitaa kyllä olla teini. Eikö hän ole itsenäinen ollenkaan. Eihän sitä tarvitse usein kenenkään kanssa lörpötellä.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä nainen haluaa enemmän
Se on aina mies kun haluaa enemmän. Naiset luulee että niillä on kaveri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran viikossa viestittelevät, wtf.. Minä en pidä edes aikuisiin lapsiini noin tiuhasti yhteyttä.
Jos totta, niin ovat kyllä kumman riippuvaisia toisistaan. Mies saisi kyllä pitää ystävänsä, mutta minulta loppuisi kiinnostus tuollaiseen mieheen. Kuulostaa niin omituiselta tyypiltä.Pitäisitkö siis omituisena, jos mies viestittelisi kerran viikossa miespuoliselle kaverilleen?
Pitäisin suhteessa olevalle miehelle. Teinitouhua olla niin riippuvainen ystävistä.Ei aikuisen miehen hommaa ollenkaan.
Ei tuo minusta ole paha jos vain kerran kuussa.
Kerran viikossa olisi jo ehkä liian usein.
On aika karua vaatia toista luopumaan vanhasta ystävästään. Sinuna pyytäisin naisen kylään ja katsoisin millainen ihminen hän on, ja millaiselta ystävyyssuhde sinusta vaikuttaa.
Jos nainen käyttäytyy sinua kohtaan ystävällisesti ja mutkattomasti, ja vaikuttaa 'hyväksyvän' sinut ystävänsä vaimona, ei ole mitään syytä antaa ikävien kuvitelmien mädättää parisuhdetta. Voi jopa käydä niin että te ystävystytte.
Jos taas jotain on ilmassa, sinä huomaat sen kyllä naisen, miehesi tai molempien käytöksestä.
Minä ottaisin selvää tällä tavoin.
Kerran kuussa on aika harva väli. Kuinka usein viestivät ja mitkä puheen aiheet yhdistävät.
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo minusta ole paha jos vain kerran kuussa.
Kerran viikossa olisi jo ehkä liian usein.
Niin, ei se haittaa jos ne tapaavat juuri ko naisen ovulaation aikaan, jolloin naisiakin haluttaa. Pitäähän sitä tyydyttää toistenkin tarpeita.
Ompa täällä useita ihmeellisiä kommentteja.
Esim "en naisena hyväksyisi naispuolisia ystäviä" ym. Siis MITÄ?
Voi niitä miehiä, jotka teidän kanssa joutuvat suhteisiin!
Itselläni on aina ollut monia läheisiä miespuolisia ystäviä (olen siis nainen). Tunnen heidät kuin veljiksi ja yleistäen olen tullut aina miesten kanssa paremmin juttuun kuin naisten, naisten meininki useammin just jotain ihme kaksinaamaista touhua ja paskanjauhantaa (siis yleistäen näin)
Ehdota kolmen kimppaa