Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En halunnut isäksi, koska tiesin olevani huono isä. Vaimo kuitenkin pakotti, ja nyt raivoaa kun olen huono isä
18.08.2023 |
Sanoin monta kertaa, että minusta ei ole isäksi. Olen traumataustainen hermoilija, enkä mikään tasainen taneli. Elämä toimii minulla kun kaikki on tasaista ja ei ole esim liiallista meteliä tai jatkuvaa kaaosta. Parisuhde sinänsä toimi hyvin ja olimme onnellisia.
Vaimo kuitenkin tuli jollakin ilveellä raskaaksi. Sanoin, että minusta ei ole tähän. Vaimo sanoi, että on. Että lapsi muuttaa minua. En halunnut, mutta lapsi kuitenkin tuli. Rakastan tietysti lastani, mutta olen koko ajan uupunut, kireä, väsynyt. Pelkään, että olen samanlainen paska kuin oma isäni oli. En sentään huuda lapselle, mutta en vaan jaksa. Kaikki tuntuu työläälle, raskaalle. Masentavalle. Koko ajan tuntuu että olen suorituskykyni ylärajoilla. En ole lapselle paha, mutta valitettavasti lapseni vaistoaa asian ja turvautuu äitiinsä. Ja se tekee tästä vielä kurjemman asian.
Ja nyt vaimoni sitten raivoaa sitä että olen huono isä. Enkö minä sitä hänelle sanonut? Kuunnelkaa hyvät naiset jos joku sanoo että hänestä ei ole johonkin. Jos hän sen itse tietää etukäteen.
Kommentit (426)
Vierailija kirjoitti:
Molemmissa vikaa. Ap olisi voinut tehdä vasektomian jos ei halua lapsia tai lähteä suhteesta, jos tiesi että vaimo halusi. Vaimon taas olisi pitänyt etsiä mies joka haluaa lapsia, ketään ei pitäisi pakottaa "isäksi".
Toivottavasti lapseen ei heijastu nämä ajastukset ja katkeruudet.
No eihän se noin mene. Joo kannattaa hankkia vasektomia mikäli on aivan 100 varma ettei lapsia halua mutta jos sitä nyt ei syystä x tai y vielä ollut ja puolison kanssa on sovittu että tämä käyttää ehkäisyä niin mikäli hän on siitä kertomatta luopunut niin kyseessä on petos ja henkinen väkivalta toista kohtaan. Ehkäisyä ei jätetä IKINÄ pois kertomatta toiselle etukäteen. Niin se vaan on eikä miestä voi syyttää naisen pettuuruudesta syyllistämällä että miksi et tehnyt vasektomiaa? Syy ei ollut tässä miehessä. Sanotaan että se joka ei halua lapsia huolehtii ehkäisystä, mutta aikuiset ihmiset siirtää sen vastuun kommunikoimalla asiasta kerran tietävät että toinen ei lasta halua. Sanomalla että minä lopetan nyt pillerit, valmistaudu ehkäisemään jos et lasta halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Molemmissa vikaa. Ap olisi voinut tehdä vasektomian jos ei halua lapsia tai lähteä suhteesta, jos tiesi että vaimo halusi. Vaimon taas olisi pitänyt etsiä mies joka haluaa lapsia, ketään ei pitäisi pakottaa "isäksi".
Toivottavasti lapseen ei heijastu nämä ajastukset ja katkeruudet.
No eihän se noin mene. Joo kannattaa hankkia vasektomia mikäli on aivan 100 varma ettei lapsia halua mutta jos sitä nyt ei syystä x tai y vielä ollut ja puolison kanssa on sovittu että tämä käyttää ehkäisyä niin mikäli hän on siitä kertomatta luopunut niin kyseessä on petos ja henkinen väkivalta toista kohtaan. Ehkäisyä ei jätetä IKINÄ pois kertomatta toiselle etukäteen. Niin se vaan on eikä miestä voi syyttää naisen pettuuruudesta syyllistämällä että miksi et tehnyt vasektomiaa? Syy ei ollut tässä miehessä. Sanotaan että se joka ei halua lapsia huolehtii ehkäisystä, mutta aikuiset ihmiset siirtää sen vastuun kommunikoimalla asiasta kerran tietävät että toinen ei lasta halua. Sanomalla että minä lopetan nyt pillerit, valmistaudu ehkäisemään jos et lasta halua.
Pillerit eivät ole varma ehkäisy. Se että pillerit pettävät on odotettavissa. Törkeää syyttää naista valehtelijaksi.
Miesten kannattaisi opetella itsehillintää. Jos ei harrasta seksiä ei voi tulla isäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kenenkään parisuhde hajonnut erimielisyyteen siitä, perustetaanko lapsiperhe vai ei? Ja onko kaduttanut myöhemmin, jos on hajonnut. Lasten saamista kai kukaan ei kehtaa katua.
Olisi kiinnostaaa kuulla asian kokeneiden kertomuksia, eikä vain katsomosta huutelua ja dumaamista.
Mä tiedän yhden pariskunnan, jossa mies oli tehnyt moneen kertaan selväksi, ettei halua lasta siihen elämäntilanteeseen. Tapaus tuntui kuuluttavan sitä kaikkialla aina missä kulkikin, ei lasta kiitos!
Vaimo sitten tuli raskaaksi ja yllättyi kauheasti, että mies otti ja lähti.
Mies meinas, ettei voi olla sattumaa, että ehkäisy pettää ja katsoi tulleensa huijatuksi. Luottamus oli mennyt.
Mies halusi isyystestin kaikista jo olevista kahdesta ja tulokkaasta. Kaikki olivat hänen. Sitten hän kuitenkin on kantanut vastuunsa ja ollut isänä näille lapsilleen. Ulospäin näyttää, että hyvä suhde on kaikkiin. Mutta jäätävä katkeruus eksää kohtaan kalvaa edelleen 10 vuoden jälkeenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ekat 3-4 vuotta on sekoilua, sitten helpottaa. Yritä käyttäytyä järkevästi siihen asti. Omia ajatuksiaan ja tunteitaan ei aina voi muuttaa, mutta toimintaa voi.
Pakkohan se on yrittää, tiedän. Ja yritänkin. Mutta ei tämä helppoa ole. En kuitenkaan ole luovuttamassa. Suuri ongelma kuitenkin on jonkinlainen katkeruus, jota olen alkanut tuntea vaimoani kohtaan. Eikö hän kuunnellut minua ollenkaan?
No samapa tuo nyt on. Inhottaa kirjoitaa tällaista edes, ihan kuin kiroaisi oman lapsensa.
ap
Tsemppiä sinne
Itse muutuin boheemista tuuliviiristä monen lapsen vanhemmaksi vuosien saatossa!
Rakkaus, rajat ja huolenpito ovat tärkeimmät asiat ja uskon sinun omaavan nuo tekijät, koska vaivauduit kirjoittamaan tänne.
Nauti lapsestasi ja tehkää jotain kivaa yhdessä😊
Kaiken ei tarvitse olla "täydellistä"-ei edes vanhemmuuden...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa teettää DNA-testi, kun vaimosi kerran on hankkiutunut raskaaksi, vaikka on tiennyt sinun mielipiteesi.
Aisuri taidat vain olla.
Tämä on täysin väärä ketju ja ohis, mutta minä haluaisin tulla isäksi ja olisin varmaan ihan hyvä faija. Tässä on kaikenlaista duunia ja ulkomailla hengailua ja sähläämistä ja yhtä-äkkiä olenkin jo 48 ja pari vuotta ollut sinkkuna. Mites tässä nyt näin kävi.
Juuri, kun alan aikuistumaan, olen ehkä liian vanha.
Ja se hyvägeeninen nainenkin pitäisi löytää. Olen akateemisessa duunissa, enkä todellakaan huoli ketä vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:lla olisi tuhannen taalan tilaisuus vanhemmuuden myötä lakata pyörimästä oman napansa ympärillä ja parantua sen myötä oireistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kenenkään parisuhde hajonnut erimielisyyteen siitä, perustetaanko lapsiperhe vai ei? Ja onko kaduttanut myöhemmin, jos on hajonnut. Lasten saamista kai kukaan ei kehtaa katua.
Olisi kiinnostaaa kuulla asian kokeneiden kertomuksia, eikä vain katsomosta huutelua ja dumaamista.
Mä luulisin sen olevan todella yleinen syy eroon. Itse olen eronnut 4x tämän vuoksi, toki sitten oli muitakin juttuja vauhdittamassa eroa ja estämässä perheellistymistä. Viides yritys onnistui.
4 "liittoa" kaatunut ja viidennen kautta sait lapsen. Taitaa parisuhde olla melko hataralla pohjalla tuollaisella historialla. Toivottavasti olen väärässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt on hyvä ulista kun lapsi on jo maailmassa. Iso mies ei sii kestä yhtä lasta. Ei ne miehet ennenkään lapsilleen puhuneet mitään. Anna vaimon hoitaa lapsi. Ei niini moni nainenkaan ole halunnut lasta on vaan yllättäen raskaana. Aikuinen kyllä siihen sopeutuu.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on täysin väärä ketju ja ohis, mutta minä haluaisin tulla isäksi ja olisin varmaan ihan hyvä faija. Tässä on kaikenlaista duunia ja ulkomailla hengailua ja sähläämistä ja yhtä-äkkiä olenkin jo 48 ja pari vuotta ollut sinkkuna. Mites tässä nyt näin kävi.
Juuri, kun alan aikuistumaan, olen ehkä liian vanha.
Ja se hyvägeeninen nainenkin pitäisi löytää. Olen akateemisessa duunissa, enkä todellakaan huoli ketä vain.
Juu, olet todellakin liian vanha. Tuon ikäiset miehet ovat jo teinien tai nuorten aikuisten vanhempia. Et jaksaisi pikkulapsiarkea enää. Usko pois. Se ei ole helppoa.
N54
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kenenkään parisuhde hajonnut erimielisyyteen siitä, perustetaanko lapsiperhe vai ei? Ja onko kaduttanut myöhemmin, jos on hajonnut. Lasten saamista kai kukaan ei kehtaa katua.
Olisi kiinnostaaa kuulla asian kokeneiden kertomuksia, eikä vain katsomosta huutelua ja dumaamista.
Mä tiedän yhden pariskunnan, jossa mies oli tehnyt moneen kertaan selväksi, ettei halua lasta siihen elämäntilanteeseen. Tapaus tuntui kuuluttavan sitä kaikkialla aina missä kulkikin, ei lasta kiitos!
Vaimo sitten tuli raskaaksi ja yllättyi kauheasti, että mies otti ja lähti.
Mies meinas, ettei voi olla sattumaa, että ehkäisy pettää ja katsoi tulleensa huijatuksi. Luottamus oli mennyt.
Mies halusi isyystestin kaikista jo olevista kahdesta ja tulokkaasta. Kaikki olivat hänen. Sitten hän kuitenkin on kantanut vastuunsa ja ollut isänä näille lapsilleen. Ulospäin näyttää, että hyvä suhde on kaikkiin. Mutta jäätävä katkeruus eksää kohtaan kalvaa edelleen 10 vuoden jälkeenkin.
Miten helvetissä voi tulla isäksi kolme kertaa, jos kantaa vastuun ehkäisystä? Ei mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on täysin väärä ketju ja ohis, mutta minä haluaisin tulla isäksi ja olisin varmaan ihan hyvä faija. Tässä on kaikenlaista duunia ja ulkomailla hengailua ja sähläämistä ja yhtä-äkkiä olenkin jo 48 ja pari vuotta ollut sinkkuna. Mites tässä nyt näin kävi.
Juuri, kun alan aikuistumaan, olen ehkä liian vanha.
Ja se hyvägeeninen nainenkin pitäisi löytää. Olen akateemisessa duunissa, enkä todellakaan huoli ketä vain.
"Hyvägeenisen" 48-vuotiaan naisen kanssa lapsentekoon?
Itse mietin jo teini-iässä, että lasten kasvatus vois olla yksi elämäntehtäväni. Sitten 25-vuotiaana kuulostelin tuoreen vaimoni mietteitä, milloin myös hän olisi valmis yrittämään lasta. Hänellä oli epävarmuutta tulevasta äitiydestään. Kaikeksi huipuksi vaimon (lapseton) terapeutti paukautti hänelle, että "et ole valmis tulemaan äidiksi". Pikkaisen suututti moinen vallankäyttö ja yritys puuttua toisen henkilöhtaiseen ja perhe-elämään!
Vuoden jälkeen oli puolisokin "valmistunut" tulemaan äidiksi (ja terapeutti vaihtunut). Kolme lasta saimme, ja vanhemmuuteen kasvoimme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teidän olis pitänyt erota!!! Molemmilta edesvastuutonta toimintaa.
Vanha sanonta: älä luota yhteenkään naiseen.
Mikä teidät yleensä ajoi yhteen kun tulos on tämä.
Jos pääsisit ajassa taaksepäin olisitko tarkempi sen suhteen ettei lasta sinulle tule?
Voimia! Helpottaa huomattavasti kun lapsi kasvaa hieman
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on täysin väärä ketju ja ohis, mutta minä haluaisin tulla isäksi ja olisin varmaan ihan hyvä faija. Tässä on kaikenlaista duunia ja ulkomailla hengailua ja sähläämistä ja yhtä-äkkiä olenkin jo 48 ja pari vuotta ollut sinkkuna. Mites tässä nyt näin kävi.
Juuri, kun alan aikuistumaan, olen ehkä liian vanha.
Ja se hyvägeeninen nainenkin pitäisi löytää. Olen akateemisessa duunissa, enkä todellakaan huoli ketä vain.
Juu, olet todellakin liian vanha. Tuon ikäiset miehet ovat jo teinien tai nuorten aikuisten vanhempia. Et jaksaisi pikkulapsiarkea enää. Usko pois. Se ei ole helppoa.
N54
No - ei. Olen htvässä kunnossa ja haenkin nuorempaa naista ja tietty tarkastelen geenejä ihan huomaamatta.
Alue: Aihe vapaa
Erikoinen ketju. Hahmotin ap:n tilanteen ihan eri tavalla kuin suurin osa muista, koska mulle ei tullut mieleen, että vaimo olisi tahallaan hankkiutunut raskaaksi miehen tahdon vastaisesti. Luin aloitusviestissä kuvatun keskustelun olevan vahinkoraskauden havaitsemisen jälkeistä keskustelua siitä, pidetäänkö lapsi. On ihan mahdollinen yhdistelmä, että ei halua lasta, mutta mahdollisen vahinkoraskauden tapauksessa kuitenkin pitäisi lapsen. Esim. jos ei hyväksy abortin tekemistä ilman painavaa terveydellistä tms syytä. Toki näistä asioista on hyvä puhua puolison kanssa suoraan ja etukäteen. Mikään ehkäisy ei ole satavarma.