Lue keskustelun säännöt.
En halunnut isäksi, koska tiesin olevani huono isä. Vaimo kuitenkin pakotti, ja nyt raivoaa kun olen huono isä
18.08.2023 |
Sanoin monta kertaa, että minusta ei ole isäksi. Olen traumataustainen hermoilija, enkä mikään tasainen taneli. Elämä toimii minulla kun kaikki on tasaista ja ei ole esim liiallista meteliä tai jatkuvaa kaaosta. Parisuhde sinänsä toimi hyvin ja olimme onnellisia.
Vaimo kuitenkin tuli jollakin ilveellä raskaaksi. Sanoin, että minusta ei ole tähän. Vaimo sanoi, että on. Että lapsi muuttaa minua. En halunnut, mutta lapsi kuitenkin tuli. Rakastan tietysti lastani, mutta olen koko ajan uupunut, kireä, väsynyt. Pelkään, että olen samanlainen paska kuin oma isäni oli. En sentään huuda lapselle, mutta en vaan jaksa. Kaikki tuntuu työläälle, raskaalle. Masentavalle. Koko ajan tuntuu että olen suorituskykyni ylärajoilla. En ole lapselle paha, mutta valitettavasti lapseni vaistoaa asian ja turvautuu äitiinsä. Ja se tekee tästä vielä kurjemman asian.
Ja nyt vaimoni sitten raivoaa sitä että olen huono isä. Enkö minä sitä hänelle sanonut? Kuunnelkaa hyvät naiset jos joku sanoo että hänestä ei ole johonkin. Jos hän sen itse tietää etukäteen.
Kommentit (426)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi et käynyt vasektomiassa, jos et lasta halunnut? "Vaimo pakotti". Joopa joo. Ja nyt itkettää.
Ei se miehen vasekstomia estä vaimoa hankkiutumasta raskaaksi. Nainen kyllä löytää siittäjän aina niin halutessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakene vuorille, viimeinen vapaa cowboy!
Ratkaisuksi ero. Eli kun eroat vaimosta saat vähintään joka toisen viikon vapaaksi ja jaksat olla parempi isä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kenenkään parisuhde hajonnut erimielisyyteen siitä, perustetaanko lapsiperhe vai ei? Ja onko kaduttanut myöhemmin, jos on hajonnut. Lasten saamista kai kukaan ei kehtaa katua.
Olisi kiinnostaaa kuulla asian kokeneiden kertomuksia, eikä vain katsomosta huutelua ja dumaamista.
Mä tiedän yhden pariskunnan, jossa mies oli tehnyt moneen kertaan selväksi, ettei halua lasta siihen elämäntilanteeseen. Tapaus tuntui kuuluttavan sitä kaikkialla aina missä kulkikin, ei lasta kiitos!
Vaimo sitten tuli raskaaksi ja yllättyi kauheasti, että mies otti ja lähti.
Mies meinas, ettei voi olla sattumaa, että ehkäisy pettää ja katsoi tulleensa huijatuksi. Luottamus oli mennyt.
Mies halusi isyystestin kaikista jo olevista kahdesta ja tulokkaasta. Kaikki olivat hänen. Sitten hän kuitenkin on kantanut vastuunsa ja ollut isänä näille lapsilleen. Ulospäin näyttää, että hyvä suhde on kaikkiin. Mutta jäätävä katkeruus eksää kohtaan kalvaa edelleen 10 vuoden jälkeenkin.
Siis joku saa kolme kertaa lapsia avioliitossa vastoin tahtoa? Tulee katkeraksi vaimolle? Mikä tämän avioliiton pointti alunperin miehelle oli? Saada oma taloudenhoitaja?
Kyllä jokaisen on ITSE huolehdittava ehkäisystään. Nyt sitten vaan vastaat tekosistasi. Ehkä et ole kuitenkaan lapsen biologinen isä. Yritä silti selvitä yhdessä lapsen kanssa. Elämä on näin julmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ettäkö vaimo pakotti sinut suojaamattomaan seksiin? Pahasti olet vaimosi tossun alla. Vaikka turha sitä enää on itkeä, olet isä, kun vaimo niin käski.
Traumataustaisena naisena sanon, että terapiaan nyt. Lapsi on olemassa, sille ei voi mitään. Sinä et ole samanlainen paska kuin isäsi omien sanojesi mukaan, koska sinulta selkeästi löytyy kykyä reflektoida omaa sisäistä maailmaasi ja käytöstäsi. Mutta ihan aidosti, etsi traumaterapeutti ja lue kirjoja aiheesta, sinulla saattaa olla CPTSD, joka on ihan mahdollista saada kuriin oppimalla parempia tapoja kommunikoida ja sietää tunteita, ja käsittelemällä vanhat kokemukset. Uskon, että sinusta tulee vielä hyvä isä, mutta se ei tapahdu automaattisesti vaan systemaattisella työllä. Lapsesi tulee vielä jonain päivänä olemaan ylpeä sinusta, jos teet sen valinnan, ja ehkä voit opettaa hänelle paremmat keinot kohdata maailmaa kuin mitä itse sait vanhemmiltasi. Tsemppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Molemmissa vikaa. Ap olisi voinut tehdä vasektomian jos ei halua lapsia tai lähteä suhteesta, jos tiesi että vaimo halusi. Vaimon taas olisi pitänyt etsiä mies joka haluaa lapsia, ketään ei pitäisi pakottaa "isäksi".
Toivottavasti lapseen ei heijastu nämä ajastukset ja katkeruudet.
Aika moni parittelee jo alle 30-vuotiaana lapsena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on täysin väärä ketju ja ohis, mutta minä haluaisin tulla isäksi ja olisin varmaan ihan hyvä faija. Tässä on kaikenlaista duunia ja ulkomailla hengailua ja sähläämistä ja yhtä-äkkiä olenkin jo 48 ja pari vuotta ollut sinkkuna. Mites tässä nyt näin kävi.
Juuri, kun alan aikuistumaan, olen ehkä liian vanha.
Ja se hyvägeeninen nainenkin pitäisi löytää. Olen akateemisessa duunissa, enkä todellakaan huoli ketä vain.
Juu, olet todellakin liian vanha. Tuon ikäiset miehet ovat jo teinien tai nuorten aikuisten vanhempia. Et jaksaisi pikkulapsiarkea enää. Usko pois. Se ei ole helppoa.
N54
No - ei. Olen htvässä kunnossa ja haenkin nuorempaa naista ja tietty tarkastelen geenejä ihan huomaamatta.
Harmi kun ne hyvät geenit eivät näy ulkoa päin huomaamatta tarkastelemalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Vaimo kuitenkin pakotti" ja "Vaimo kuitenkin tuli jollakin ilveellä raskaaksi" ei sovi samaan aloitukseen, vaikka itse aloitus kyllä onkin mielestäni mielenkiintoinen ja ihan aiheellinen.
Minulla herää pelkästään sympatiaa aloittajaa kohtaan. Olen itse lapseton ja lasten hankinta epäilyttää minua suuresti juuri siksi, etten usko sopivani äidiksi. Tavallaan ajatus vanhemmuudesta kiehtoo, mutta samalla se voisi olla elämäni suurin virhe. Kun sitä ei vaan voi tietää etukäteen.
Ai et jaksa lapsia? Se tuntuu eriltä sitten kun se on oma lapsi! Ehkä, mutta entä jos ei?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö naiset yhtään katso millaisia ominaisuuksia periyttävät lapselleen? Siittiöpankista haetaan tiettyä, mutta livessä kelpaa kuka vain?
Sääli, ettei kelloa ja sitä myötä aikaa saa veivattua taaksepäin.
Jos saisi, niin mitäpä, jos isäksi haluamaton olisi käynyt katkaisemassa putket tai vähintäin käyttänyt kortsua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos haluat oppia isäksi, sinä opit. Jos et halua, et opi etkä kehity yhtään. Kun se kehittyminen on se juttu. Voit auttaa vaimoasi huolehtimalla lisäapua lapsen hoitoon, menemällä terapiaan, olemalla panikoimatta tai häsläämättä hoitotilanteessa vaan toimit rauhallisesti, aina rauhallisesti, vaikka vaimosi kuinka huutaisi, syyttäisi ja raivoaisi. Raivoaminen kertoo siitä, että hän on yhtä ulalla, yliväsynyt, ei tiedä, mitä pitäisi tehdä ja on aivan ihmeissään, kun kaikki on nyt aivan toisin kuin ennen ja aina ollaan kiinni lapsessa. Suuri muutos vie suuresti aikaa, kysyy paljon voimavaroja ja sopeutumiskykyä. Ja se ei ainakaan parane riitelemällä, päinvastoin uuvuttaa yhä enemmän. Alatte puhua toisillenne kauniisti, otatte sen "rakas"- sana käyttöön ja "kultaseni, puhuttaisiinko nyt tästä..." jne. Itse se parempi ilmapiiri on luotava omalla käyttäytymisellä. Ja missään tapauksessa ei uhkailla poislähdöllä tai erolla, se on pahinta, mitä voi tehdä vauva- ja pikkulapsiaikana.
Vierailija kirjoitti:
Sääli, ettei kelloa ja sitä myötä aikaa saa veivattua taaksepäin.
Jos saisi, niin mitäpä, jos isäksi haluamaton olisi käynyt katkaisemassa putket tai vähintäin käyttänyt kortsua.
Toimenpiteeseen pääsy edellyttää 30v ikää tai 3 lasta.
Vierailija kirjoitti:
Minulla herää pelkästään sympatiaa aloittajaa kohtaan. Olen itse lapseton ja lasten hankinta epäilyttää minua suuresti juuri siksi, etten usko sopivani äidiksi. Tavallaan ajatus vanhemmuudesta kiehtoo, mutta samalla se voisi olla elämäni suurin virhe. Kun sitä ei vaan voi tietää etukäteen.
Ai et jaksa lapsia? Se tuntuu eriltä sitten kun se on oma lapsi! Ehkä, mutta entä jos ei?
Itse odotan esikoista tulevana äitinä. Lapsiperhe-elämä tuntui todella kaukaiselta asialta, eikä arjesta tuntunut puuttuvan koskaan mitään, parisuhdekin oli jatkunut jo vuosia eikä totta puhuen lapset varsinaisesti suunnitelmiin kuulunut koskaan. Jotenkin sitä kummankin tahdosta sitten päätyi yrityksen taipaleelle ehkäisyn pettämisen ja siitä kokeneen keskenmenon myötä ja lopulta ihan lapsettomuushoitoihin saakka. Nyt pari vuotta myöhemmin kuukauden päästä pitäisi esikoisen syntyä ja pelottaa niin vietävästi, että jos minusta tai meistä ei olekaan vanhemmiksi tai hyvä parisuhde päättyy pikkuvauva-ajan väsymykseen? Rakastan kyllä vieläkin syntymätöntä lastamme, mutta entä jos rakkaus ei riitä? Nyt varsinkin kun hallitus sorvaa lapsikorotuksia yms. pois niin pelottaa kahta kauheammin, että kerkeääkö sitä palautua edes ja miten vaikuttaa lapseen, jos joutuukin aina vaan heikentyvän taloustilanteen takia töihin heti kun vapaat loppuu eikä ole mahdollista jäädä kotiin pelkällä kodinhoidontuella. Liekö sitäkään kohta enää muutenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sääli, ettei kelloa ja sitä myötä aikaa saa veivattua taaksepäin.
Jos saisi, niin mitäpä, jos isäksi haluamaton olisi käynyt katkaisemassa putket tai vähintäin käyttänyt kortsua.
Toimenpiteeseen pääsy edellyttää 30v ikää tai 3 lasta.
Onko totta? Kun sukupuolenkin voi vaihtaa heti kun haluaa? Tuohan on ajastaan jäljessä oleva sääntö.
Naisten ongelma on se, että kuvittelevat voivansa muuttaa miehen. Eihän se ikinä toimi, mies on sellainen kuin on. Harmi ap, että sinulle kävi näin. Olisi ehkä sinun pitänyt ajoissa etsiä toisenlainen nainen. Nyt on vähän myöhäistä. Lapsi kasvaa onneksi nopeasti, yritä tehdä parhaasi nyt nämä vuodet.
N 43
Pienimmät turvautuvat tietysti eniten siihen vanhempaansa, joka heitä eniten alkuun hoitaa, ruokkii, kylvettää jne. Mutta annas olla, kun tulet jonain päivänä töistä, juostaan sinua vastaan: "Isi, Isi". Et takuulla halua jäädä näitä kokemuksia vaille, vain sen takia, että sinulla on ollut toisenlainen isä. Lapselle ovat molemmat vanhemmat hyvin tärkeitä ja välttämättömiä, hyvän elämän edellytyksiä. Mieti joskus asiaa lapsesi kannalta, äläkä vain omaa kuvittelemaasi huonoutta. Voit siis oppia ja opetella hyväksi isäksi. Opettele osoittamaan malttia, kärsivällisyyttä ja lempeyttä myös itseäsi kohtaan, nämä ovat ne tärkeimmät. Jos tilanne kuumenee, mene happihyppelylle, juoksulenkille, kävelylle, mutta ilmoita menosta. Ovet paukkuen vihan vimmoissa ei enää tässä iässä, eikä varsinkaan vauvaperheessä toimita. Ja käyttehän yhdessä ja vauva vaunuissa kävelyillä ja retkillä?
Niin, lapsesta on työtä ja paljon. Vähällä pääsevät ne jotka pysyvät lapsettomina. Sehän on suoraan sanottuna niin, että ellei rakastaisi lastaan syvästi, niin eihän sitä arkea jaksaisi. Se on oma rauhallinen, helppo ja harrasteiden täyteinen elämä ohi, kun lapsi pullahtaa maailmaan. Onneksi luoja on järjestänyt, niin että yleensä ihminen kiintyy syvästi lapseensa ja huolehtii hänestä kaikin parhain mahdollisin tavoin. Suru on suuri niille, jotka tahtomattaan jäävät lapsettomiksi, sen ymmärrän.