Lue keskustelun säännöt.
En halunnut isäksi, koska tiesin olevani huono isä. Vaimo kuitenkin pakotti, ja nyt raivoaa kun olen huono isä
18.08.2023 |
Sanoin monta kertaa, että minusta ei ole isäksi. Olen traumataustainen hermoilija, enkä mikään tasainen taneli. Elämä toimii minulla kun kaikki on tasaista ja ei ole esim liiallista meteliä tai jatkuvaa kaaosta. Parisuhde sinänsä toimi hyvin ja olimme onnellisia.
Vaimo kuitenkin tuli jollakin ilveellä raskaaksi. Sanoin, että minusta ei ole tähän. Vaimo sanoi, että on. Että lapsi muuttaa minua. En halunnut, mutta lapsi kuitenkin tuli. Rakastan tietysti lastani, mutta olen koko ajan uupunut, kireä, väsynyt. Pelkään, että olen samanlainen paska kuin oma isäni oli. En sentään huuda lapselle, mutta en vaan jaksa. Kaikki tuntuu työläälle, raskaalle. Masentavalle. Koko ajan tuntuu että olen suorituskykyni ylärajoilla. En ole lapselle paha, mutta valitettavasti lapseni vaistoaa asian ja turvautuu äitiinsä. Ja se tekee tästä vielä kurjemman asian.
Ja nyt vaimoni sitten raivoaa sitä että olen huono isä. Enkö minä sitä hänelle sanonut? Kuunnelkaa hyvät naiset jos joku sanoo että hänestä ei ole johonkin. Jos hän sen itse tietää etukäteen.
Kommentit (426)
Vierailija kirjoitti:
Jos pääsisit ajassa taaksepäin olisitko tarkempi sen suhteen ettei lasta sinulle tule?
joo. naiselle aina siveysvyö, kun se ei ole aviomiehen valvovan silmän alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäksi kasvetaan. Ei synnytä.
Isäksi ei voi kasvaa, jos tiedostaa jo hyvin varhain ettei halua isäksi. Miten se voi olla naisten niin vaikea käsittää? Itse halusin lapsia ja niin halusi miehenikin. Jos ei olisi halunnut olisin lähtenyt etsimään miestä joka haluaa. Yksinkertaista. Jotkut naiset pakottaa ja hankkiutuu raskaaksi. Miehenä lähtisin menee. Luottamus menee jos tehdään toisin kuin on sovittu.
Mutta aika harva on vanhempana valmis vanhemmuuteen ainakaan ekan lapsen kohdalla heti vaan se on kasvamista siihen rooliin, vastuunkantoon ja aikuistumiseen ylipäätään sekä siihen että melkoinen osa kapasiteetista pitääkin antaa johonkin ihan muuhun kuin omaan viihtyvyyteen. Vähitellen tähän kaikkeen sitten tottuu ellei koko ajan yritä elää kuin lapsia ei olisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on täysin väärä ketju ja ohis, mutta minä haluaisin tulla isäksi ja olisin varmaan ihan hyvä faija. Tässä on kaikenlaista duunia ja ulkomailla hengailua ja sähläämistä ja yhtä-äkkiä olenkin jo 48 ja pari vuotta ollut sinkkuna. Mites tässä nyt näin kävi.
Juuri, kun alan aikuistumaan, olen ehkä liian vanha.
Ja se hyvägeeninen nainenkin pitäisi löytää. Olen akateemisessa duunissa, enkä todellakaan huoli ketä vain.
Juu, olet todellakin liian vanha. Tuon ikäiset miehet ovat jo teinien tai nuorten aikuisten vanhempia. Et jaksaisi pikkulapsiarkea enää. Usko pois. Se ei ole helppoa.
N54
No - ei. Olen htvässä kunnossa ja haenkin nuorempaa naista ja tietty tarkastelen geenejä ihan huomaamatta.
Ja luulet tosiaan löytäväsi nuoren naisen tekemään lasta viisikymppisen ukon kanssa? Olisikohan aika herätä todellisuuteen?
Vierailija kirjoitti:
Ei se lapsi vaimon päätöksestä tullut. Miksi et käyttänyt ehkäisyä? Käynyt vasektomiassa? Niin makaa kuin petaa. Itse olet tuon tilanteen itsellesi aiheuttanut, nyt kannat seuraukset kuin mies.
Eikös tämä lapsiasia selvitetä ennen avioliittoa? Yhteinen päätös ja jos sitä ei löydy, niin sitten sopivampi kumppani? Nyt vaimosi päätti lapsesta, sinä et, iso päätös ilman toista, en ihmettele katkeruuttasi. Jutelkaa ulkopuolisen kanssa.
Ymmärrän ap. On väärin väittää, että vanhemmuus muuttaa ihmistä. Ei se ole mikään lobotomia tai ihmelääke.
Tunnen pari vanhempaa, joille vanhemmuus on aiheuttanut syvän uupumuksen ja masennuksen.
Äitejä ja isiä.
Tärkeintä olisi ettei puolisosi nyt syyllistä sinua. Hänen täytyisi antaa sinun olla ja lakata vaatimasta unelmavanhemmuutta. Se ei sovi kaikille tai luonnistu kaikilta. Vanhemmuuteen kohdistuvat liialliset odotukset sairastuttaa ihmisen.
Puolison on lakattava vaatimasta. Hyväksyttävä tilanne. Se ei palvele ketään, jos toinen vanhempi sairastuu vakavasti vanhemmuuden seurauksena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ekat 3-4 vuotta on sekoilua, sitten helpottaa. Yritä käyttäytyä järkevästi siihen asti. Omia ajatuksiaan ja tunteitaan ei aina voi muuttaa, mutta toimintaa voi.
Pakkohan se on yrittää, tiedän. Ja yritänkin. Mutta ei tämä helppoa ole. En kuitenkaan ole luovuttamassa. Suuri ongelma kuitenkin on jonkinlainen katkeruus, jota olen alkanut tuntea vaimoani kohtaan. Eikö hän kuunnellut minua ollenkaan?
No samapa tuo nyt on. Inhottaa kirjoitaa tällaista edes, ihan kuin kiroaisi oman lapsensa.
ap
Ymmärrän, että kuluttavassa tilanteessa tekee mieli löytää syyllinen. Älä kuitenkaan syytä vaimoasi. Olisit voinut teettää vasektomian, jos olisit halunnut ottaa riskin että vaimosi lähtee. Valitsit itse mahdollisuude (vaikka ehkä tiedottomasti), että lapsi saattaa syntyä.
Vaikuttaa, että halusit pitää vaimosi ja parisuhteessa oikein kovasti! Yritä löytää häntä kohtaan se vanha rakkaus, ja myötätunto uudessa tilanteessa.
Keskustelkaa. Myös pariterapia saattaisi olla nyt hyväksi, ennenkuin tilanne menee pahempaan solmuun. Tsemppiä.
Tähän kommenttina että saako vasektomian alle 30-vuotiaana?
Ethän piiloudu huonommuutesi taakse? Hae kuitenkin uusia ratkaisuja.
Entä jos voisitte asua eri osoitteissa ilman suhteen katkaisua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ekat 3-4 vuotta on sekoilua, sitten helpottaa. Yritä käyttäytyä järkevästi siihen asti. Omia ajatuksiaan ja tunteitaan ei aina voi muuttaa, mutta toimintaa voi.
Pakkohan se on yrittää, tiedän. Ja yritänkin. Mutta ei tämä helppoa ole. En kuitenkaan ole luovuttamassa. Suuri ongelma kuitenkin on jonkinlainen katkeruus, jota olen alkanut tuntea vaimoani kohtaan. Eikö hän kuunnellut minua ollenkaan?
No samapa tuo nyt on. Inhottaa kirjoitaa tällaista edes, ihan kuin kiroaisi oman lapsensa.
ap
Ymmärrän, että kuluttavassa tilanteessa tekee mieli löytää syyllinen. Älä kuitenkaan syytä vaimoasi. Olisit voinut teettää vasektomian, jos olisit halunnut ottaa riskin että vaimosi lähtee. Valitsit itse mahdollisuude (vaikka ehkä tiedottomasti), että lapsi saattaa syntyä.
Vaikuttaa, että halusit pitää vaimosi ja parisuhteessa oikein kovasti! Yritä löytää häntä kohtaan se vanha rakkaus, ja myötätunto uudessa tilanteessa.
Keskustelkaa. Myös pariterapia saattaisi olla nyt hyväksi, ennenkuin tilanne menee pahempaan solmuun. Tsemppiä.
Tähän kommenttina että saako vasektomian alle 30-vuotiaana?
Ei, ellei ole jo laumaa kakaroita. Ja mikäli on naimisissa, niin puolisolta kysytään asiaan mielipidettä myös.
tämän vuoksi se isyyskoe pitää tehdä aina ja kaikille, ihan vaan varmuudeksi. no nyt kun vahinko on jo tapahtunut, ei auta muu, kuin tehdä kovasti ylitöitä ja pysyä poissa sieltä kaaoksen keskuksesta, eli kodista. myös harrastuksia voi haalia lisää, jos ei ole työtä tarjolla riittävästi. lapsi on parhaimmillaan nukkuessa ja sukeltaessa. kerrot kakaralle sitten aikanaan syyn käytöksellesi, niin jospa kierre sitten katkeaisi, kun vaimosi tämän sinun kohdaltasi päätti estää. kysyisin vielä, että missä oli miehen oikeus lapsettomuuteen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakotti sinut isäksi? Raiskasi sinut siis? Sääliäkö sinua nyt pitäisi kun olet vaan viaton uhri, niinkö? Ihan täysin oma syysi kuule.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on täysin väärä ketju ja ohis, mutta minä haluaisin tulla isäksi ja olisin varmaan ihan hyvä faija. Tässä on kaikenlaista duunia ja ulkomailla hengailua ja sähläämistä ja yhtä-äkkiä olenkin jo 48 ja pari vuotta ollut sinkkuna. Mites tässä nyt näin kävi.
Juuri, kun alan aikuistumaan, olen ehkä liian vanha.
Ja se hyvägeeninen nainenkin pitäisi löytää. Olen akateemisessa duunissa, enkä todellakaan huoli ketä vain.
Äh, tuo viimeinen lause pilasi koko vaikutelman! Huoliiko sitten putkimies kenet vaan, niinkö ajattelet?
Ainakin putkimies vetää paljon parempaa liksaa kuin esim. yliopiston tuntiopettaja. :) t. äidinkielen ope, myös "akateemisessa" ammattissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en uskonut miestä, joka ei halunnut lapsia. Saimme kaksi. Mies jonkin verran muuttui joustavammaksi, mutta kyllä hän oli aika etäinen isä, joka eli omissa maailmoissaan luovan työn tekijänä, lapset jäivät mun hoitoon enemmän. Riideltiin paljon, kun hänen pinna oli tiukalla, minkä lapset nyt aikuisena sanovat olleen ahdistavaa.
Mies kyllä yritti huoltaa lapsia omalla tavallaan, esim. hoiti vähän vanhempina niiden tietokoneasennukset ja hommasi niille kunnon musalaitteet jne. Puhun siis 90-luvusta. Eli tukeutui omiin vahvuuksiinsa.
Puolustaudu vaimollesi ja sano, että sinähän sanoit. Ymmärrän ahdistuksesi. Ja yritä tukeutua omiin vahvuuksisi. :)
Vaikea ymmärtää, miksi jotkut alapeukuttivat tällaista rehellistä tilitystä. Siis moittivatko minua vai miestäni vai mitä? Joka tapauksessa aikamoista tuomarointia ja armotonta sellaista, nykyajalle ja tälle ketjullekin ominaista.
Elämä ei ole mustavalkoista eivätkä ihmissuhteet halki-poikki-ja-pinoon -tyyppisiä selkoratkaisuja.
Annoin alapeukun, sillä on sairasta tehdä lapsia miehelle joka ei niitä halua, ja sitten kohautella olkiaan kun lapset kärsivät etäisen isän ikeessä. Vielä kehtaat puhua moiset asiat ääneen ja ihmettelet miksi et saa päänsilityksiä. Heikkolahjaisuutta varmaankin.
Kiitos tarkennuksesta, se avasi minulle sananvalinnoillaan paljon sinun sisäistä maailmaasi.
En ole "kohautellut olkiani kun lapset kärsivät", vaan järkännyt parhaat mahdolliset olosuhteet heille etäiseksi jääneestä isästä huolimatta. Aika yleinen syndrooma: etäinen isä, ainakin ennen oli.
Eikö ongelmista saa puhua? ("kehtaat puhua moisia asioita ääneen") Aika hämmästyttävää. Entä ap, eikö hän olisi saanut avautua? Tällä palstalla nimenomaan keskustellaan ongelmista. Jos et kestä sitä, olet väärässä paikassa.
Minua ap:n teksti kosketti, koska ymmärsin häntä mieheni kautta. Olen joskus tuntenut syyllisyyttä, että mieheni joutui takiani elämäntapaan, jota ei halunnut. Hän oli asperger-tyyppinen henkilö, jolle ap:n tapaan rauha, järjestys ja kaiken tapahtuminen suunnitelmien mukaan oli tärkeää. Ja ajattelun rauha luovan työn tekijänä.
Ja mikä traagisinta, hänkin rakasti lapsiaan kuten ap:kin lastaan tuntuu rakastavan, mutta omien psyykkisten rajoitustensa takia jäi heille etäiseksi, ja kärsi siitäkin. Olisi halunnut olla parempi isä, ja olikin joissain tilanteissa, esim. kun esikoista kiusattiin koulussa, sen selvittelyn hoiti hyvin, meni koululle jne.
En myöskään odottanut "päänsilityksiä", vaan ehkä joltain saman kokeneelta omia havaintoja.
Vielä: ei ole "sairasta" tehdä lasta miehelle, joka ei niitä halua, niin kuin hyvin jyrkästi sanot. Ensinnäkään en tehnyt lapsia "miehelle", tuo on aika vanhatestamentillinen tapa määritellä lapsenteko. :)
Toisekseen, en tietenkään hankkiutunut raskaaksi salaa, vaan laitoin vaihtoehdot: joko ruvetaan yrittämään lasta tai lähden. Olin 33 v. Mies ei halunnut minun lähtevän. Sain hänet siis "taivuteltua". Minusta peli oli kuitenkin rehti näin. Hänellä oli vapaus valita.
Mielikuvituksesi lähti laukkaamaan myös siinä, että lapset olisivat olleet etäisen isän "ikeessä". Minusta ikeessä oleminen tarkoittaa nimenomaan liiankin läsnäolevaa, kyttäävää ja kontrolloivaa isää. Sellainen ei edesmennyt mieheni ollut.
Sananvalintasi paljastivat ilkeän asenteen. Miksi haluat ilkeillä minulle, jota et edes tunne?
En koe olevani ilkeä, minä vain yksinkertaisesti halveksun ihmisiä jotka painostavat toisen ihmisen vanhemmaksi. En lukenut kommenttiasi kokonaisuudessaan sillä elämänvalintasi eivät sen enempää minua kiinnosta, puistattavat vain.
Mies sai valita.
Totta. Ei se tee sinusta parempaa ihmistä. Harmi että tuossa sekoilussa kärsivät isän lisäksi lapset. He ovat viattomia.
No, sanoisin, että vastuu siirtyi miehelleni, kun hän valitsi sittenkin isyyden - ja minut. En ole ennustaja, eikä minulla ollut tuolloin kristallipalloakaan, että olisin nähnyt tulevaisuuteen. Totta kai ajattelin, että hän itse ajattelee sittenkin omien resurssiensa riittävän isyyteen ja siksi suostuu siihen.
Aika monille miehille taitaa käydäkin niin, että ovat aluksi vastahakoisempia lasten hankintaan kuin vaimo, mutta sitten sopeutuvat, oppivat ja muokkaantuvat ihan hyviksi isiksi. Nauttivat isyydestään.
Luulen, että mieheni itsekin yliarvioi omat resurssina tai aliarvioi lastentulon vaikutuksen elämänmenoon.
Sinulla on kyllä hurjan tuomitseva asenne, harrastatko sitä ihan live-elämässäsikin, vaiko vain täällä palstoilla? :)
Mikä ukot siinä on niin vaikeaa hankkia vasektomia ?????? Ihmettelen suuresti. Ainoa varma keino ehkäistä naisten huijaama raskaus. Vastatkaa !!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turhaan sinä vaimoasi syytät. Sinä olet aikuinen mies ja teet itse omat päätöksesi. Sinä itse tiesit syvällä sisimmässäsi että sinusta ei ole isäksi, mutta kuitenkin päätit isäksi ryhtyä. Katkeruus vaimoasi kohtaan ei todellakaan tule tilannetta tai oloasi helpottamaan. Kannat vastuun omista teoistasi ja päätöksistäsi ja jos et siihen pysty, niin nostat kätesi pystyyn ja poistut, ihan itse.
Miten kukaan PAKOTETAAN hankkimaan lapsi? Olet tainnut ihan itse suostunut painamaan naistasi suojaamattomasti? Sinullako ei ollut vaihtoehtoa kieltäytyä?
Jos olet tossu jonka päälle kaikki tallovat etkä pidä puoliasi niin saat syyttää ihan itseäsi.
Vierailija kirjoitti:
Älä ruoki trollia.
Mitä väliä.
Vierailija kirjoitti:
Turhaan sinä vaimoasi syytät. Sinä olet aikuinen mies ja teet itse omat päätöksesi. Sinä itse tiesit syvällä sisimmässäsi että sinusta ei ole isäksi, mutta kuitenkin päätit isäksi ryhtyä. Katkeruus vaimoasi kohtaan ei todellakaan tule tilannetta tai oloasi helpottamaan. Kannat vastuun omista teoistasi ja päätöksistäsi ja jos et siihen pysty, niin nostat kätesi pystyyn ja poistut, ihan itse.
En ehtinyt lukea koko ketjua, mutta joo, ihminen, jolla on hoitamattomia traumoja voi käyttäytyä aika monella tavalla epäterveesti, koska on sairas. Narsisti olkoon ääriesimerkki. Triggerit ovat vahvoja ja ihminen menee liskoaivoille. Vertaa sotaveteraani lyö maihin kovan pamauksen kuullessaan.
Olen itse pahimpina seurustellut ihmisen kanssa, kun en osannut selvittää muiden luomaa sotkua. Joku siis kertoi pojalle, että haluan nyt viimein seurustella hänen kanssaan enkä osannut kertoa, että se oli vale.
Olen ostanut yhteisen omistusasunnon, vaikka haaveilin omasta kodista. Mies (eri kuin edellisen esimerkin) halusi yhteisen kodin.
Kolmas mies on saanut minut harrastamaan seksiä kanssaan, vaikken halunnut.
Olen terapiassa opettelemassa rajojani. Ei ole lapsia kärsimässä tilanteesta.
Olen lukenut artikkelin, että traumatisoituneita ihmisiä menee naimisiinkin, kun eivät osaa kieltäytyä.
Ap, terapia on ainoa tie tai vähintään rankka self help -kuuri. Suosittelen Youtube ja Patrick Teahan. Sulle tulee parempi olo, kun pääset hommassa eteen päin! Joku lääkityskin voisi auttaa, jos löytyy sopiva.
Vierailija kirjoitti:
Turhaan sinä vaimoasi syytät. Sinä olet aikuinen mies ja teet itse omat päätöksesi. Sinä itse tiesit syvällä sisimmässäsi että sinusta ei ole isäksi, mutta kuitenkin päätit isäksi ryhtyä. Katkeruus vaimoasi kohtaan ei todellakaan tule tilannetta tai oloasi helpottamaan. Kannat vastuun omista teoistasi ja päätöksistäsi ja jos et siihen pysty, niin nostat kätesi pystyyn ja poistut, ihan itse.
Ei sinällään ole aikuinen mies, jos sisäinen lapsi ei ole päässyt kehittymään aikuiseksi. Tilanne on kaikin puolin ikävä.
Ap:n olisi pitänyt osata pitää puolensa, ei osannut. Apua voi hankkia nytkin ja alkaa nähdä itsensä avun ja paremman elämän arvoisena.
Vaimossakin jotain häikkää, ettei nähnyt miehen oireita. Ehkä hänkin omalla tavallaan traumatisoitunut. Terve ja tasapainoinen ihminen ei ruinaa isäksi ihmistä, joka ei siihen kykene vaan odottelee puolison tervehtymistä tai etsii valmiin.
Kuulostat vähän läheisriippuvaiselta. Oletko sellainen tyypillinen "pelastettu" mies? Eli fiksu ja järkevä vaimo tietää miten elämää eletään, ja on pelastanut hunningolla olevan miehen suojiinsa? Sillä verukkeella nyt sitten käskyttää sinua, koska ethän sinä mistään mitään tajua. Ja kuvittelet järjestelyänne rakkaudeksi, vaikka olet vain helppo renki vaimollesi? Näitä näkee aina välillä.
Jos sinua yhtään helpottaa, niin ei se ole sinun biologinen lapsesi. Vaimosi kävi vieraissa.