Lue keskustelun säännöt.
Onko kotiäiteydessä jotain pahaa vai miksi meitä usein haukutaan?
15.08.2023 |
Olen kotiäiti. Omasta tahdostani, en miehen pakottamana. On minulla kyllä ihan hyvä koulutuskin ja oman alan työkokemusta useampi vuosi, mutta päätin nyt olla ihan kotiäiti vain. Saan siitä välillä haukkuja ja arvostelua osakseni. Vähintään kulmien kohottelua. Mutta myös ihan suoraa kritiikkiä. Kukaan tuttu tai puolituttu ei ole koskaan sanonut mitään hyvää ratkaisustani eikä kyllä kukaan vieraskaan. Arvostellut vain. Lapset on päiväkoti-iässä ja aion olla kotiäiti kunnes nuorin menee kouluun. Nykyään päiväkodit on aika huonossa tilanteessa ja moni sanoo, ettei haluaisi lastaan niihin laittaa. Minä en laittanut ja silti saan haukkuja. Miksi?
Kommentit (711)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kritiikin syyt:
- haukkujan kateus
- haukkujan huoli kotiäidistä, sillä harvalla miehellä Suomessa on varaa tehdä kotiäidin kanssa sellainen diili että äidille taloudellisesti on järkevää heittäytyä miehen varaan
Mistä tämä harhaluulo heittäytymisestä miehen varaan kumpuaa?
Jos olet niitä harvoja jotka ovat tarpeeksi rikkaita jäämään ihan itsellisiksi kotiäideiksi, katso kohta yksi.
Jos sinulla on mies ja silti maksat kotiäiteytesi itse, katso kohta kaksi.
Eihän kotona oleva varakas äiti miehen elätettäväksi heittäydy vaikka ei maksaisikaan *kotiäitiyttään itse*.
Eli kohta kolme: Turha huoli kotiäitiydestä kun hetkellisesti mies maksaa enemmän tai vaikka kaiken.
Myös kotiäidin tulonmenetykset, eläkkeet, säästöt jne?
Harvapa perhettään ajattelee tulonmenetysten kautta. Vaikka täällä siitä huudetaankin pää punaisena.
Jos ajattelee, niin tuskin jää kotiin. Jos kuitenkin jää ja ajattelee, maksaa kompensaation itse tai mies, mitä väliä?
Aika hölmö kotiäiti saa olla jos ei rahaa uskalla ajatella. Jos perhe haluaa aidosti toisilleen hyvää ja tarjota lapsille kotiäidin, silloin asiat hoidetaan niin että tilanne on taloudellisesti reilu.
Harvoin on.
Siksi ollaan huolissaan kotiäideistä ja heidän sinisilmäisyydestään. Siksi vanhat naiset opettavat että naisella on aina oltava omat rahat
Heillähän on hyvin usein! Sitähän tässä yritetään sanoa.
Väännetään nyt rautalangasta kertoen oma tilanne:
Olin kovapalkkaisessa työssä 10 vuotta ja tulin raskaaksi. Jäin kotiin ja mieheni jatkoi omassa kovapalkkaisessa työssä. Mieheni maksoi talouden kulut, minä reissuja ja omia kulujani sen mitä halusin. Miksi mieheni olisi maksanut mulle jotain sairasta kompensaatiota siitä että halusin jäädä kotiin?Saimme toisen lapsen, jäin kotiin, lähdimme ulkomaille mieheni työn vuoksi. Silloin mieheni työnantaja maksoi mulle korvausta kotonaolosta, ei olisi tarvinnut, sijoitin kaikki.
Eli: en todellakaan heittäytynyt miehen elätettäväksi, en todellakaan tarvinnut korvausta omista päätöksistäni.
Joillain on, mutta hyvin usein niin ei ole. Sitähän tässä yritetään sanoa, että suurin osa kotiäideistä ei ole mitenkään hyvässä taloudellisessa asemassa, ja siksi heitä varoitellaan.
Ja täysin turhaan, sitähän tässä yritetään sanoa.
Sitähän tässä yritetään sanoa, että varsin usein ei turhaan.
Aina täysin turhaan. Sama kun sukta kyseltäis että kai sä maksat vaimollesi kompensaatiota kun hänen palkkansa on pienempi. Tai muistuteltais että kai nyt tajuat että kun vaimosi käy töissä, hän saattaa sieltä rakastajan löytää jne.
Itse asiassa niinkin kysellään. Myös tällä palstalla. Tosi usein saa kuulla, että talo on miehen nimissä ja nainen maksaa muita kuluja. Tai, että kaikki maksetaan puoliksi, vaikka toisella paljon pienemmät tulot. Naiset on liian usein, ei kaikki, mutta liian monet, liian kilttejä ja sinisilmäisiä. Ei uskalleta tai haluta puhua rahasta.
Tunnen itse kolme kotiäitiä. Yksi on vielä niin nuori, että ehtii opiskella, kun lapsi isompi. Toisten kahden lapset ovat jo koululaisia tai lähellä sitä. Ovat sen verran läheisiä, että olemme keskustelleet raha-asioista. Molemmilla on hyvin tienaavat miehet. Silti miehet kerryttävät lähinnä omaa omaisuuttaan ja molemmilla näistä äideistä iso, kaunis omakotitalo vaihtuisi halpaan kerrostaloasuntoon eron sattuessa. Ihan kantasuomalaisia. Toinen on jopa akateeminen.
Tunnen myös naisen joka erotessa suostui siihen, että talo ositettiin rakennuskustannusten hinnalla. Siis sillä hinnalla mitä rakentamiseen oli mennyt kymmenen vuotta aiemmin. Ei vaatinut kiinteistönvälittäjän arviota talon arvosta eron hetkellä. Hän kun kuulemma pärjää ja haluaa erota sopuisasti. Ja pärjääkin, ei siinä. Mies tosin myi asunnon myöhemmin ja teki reilut 100ke voittoa. Tämä on sitä naisten taloudellista sinisilmäisyyttä ja hölmöyttä pahimmillaan.
Eli haluat keskustella yleisesti naisten hölmöydestä. Mikäs siinä, älä kuitenkaan yhdistä kotiäitiyttä hölmöyteen.
Kotiäitiys on yksi sen sinisilmäisyyden muoto, ellei pidä kunnolla puoliaan. Kotiäitiys voi olla siis aivan erinomaisen hieno juttu, täällä on muutama sellainenkin tarina, mutta on typerää väittää ettei tulottomaksi heittäytymiseen liity riskejä.
Sinä et selkeästi pysty keskustelemaan aiheesta, koska omat ennakkoluulosi ovat liian vahvat. Kotiäiti ei välttämättä ole lainkaan tuloton. Yritä nyt edes.
Tässähän vain kysyttiin miksi kotiäitiyteen suhtaudutaan nuivasti. Siksi koska moni, sossu ja neuvolatyöntekijä varsinkin, ovat nähneet liikaa niitä surullisia kohtaloita.
Varmasti kun ne vähenevät ja löytyy enimmäkseen vain raha-asiansa hienosti hoitavia kotiäitejä, asenne muuttuu.
-eri
Väität siis että sossut ja neuvolatädit yhdistää pieleen menon kotiäitiyteen? Tuskinpa. Kyllä nyt ammattilainen tajuaa että jos nainen kokee henkistä tai taloudellista väkivaltaa, se hänen kotiäitiytensä vika ole.
Ei. Kotiäitiys lisää riskiä joutua erotessa tyhjän päälle. Kaikki ei eroa, kaikki ei erotessa joudu tyhjän päälle. Todennäköisyys vain kasvaa. Jos kotiäiti ei huolehdi taloudestaan (hyvä, että sinä huolehdit, kaikki ei ole valitettavasti yhtä fiksuja) ja olo kotona muuttuu tukalaksi, on lähtö vaikeampaa kuin taloudellisesti turvatusta asemasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koetapa selittää sitten lastesi kasvettua kouluikään, että oli sulla ihan hyvä koulutus joskus, ottakeepa töihin. Ja eläkeiässä ihmettelet, miks sun eläke on reilun tonnin pienempi kuin ukollasi, joka on kauan aiemmin vaihtanut sinut johonkuhun työssä käyvään, älykkääseen ja aikuiseen ihmiseen, jonka kanssa voi puhua muustakin kuin lapsen kakan koostumuksesta.
Ymmärrän kotona olon vauvan kanssa, mutta en siitä eteenpäin. Se tyhmistää sekä lapset että äidin. Arvaas mistä tiedän: omasta kokemuksesta.
Sun elämä, sun päätökset, mutta älä tule valittamaan että heikosti kävi.
Voi luoja mitä yleistämistä. Illan naurut sai tästä, mutta eipä toisaalta yllätä että tämä on se yleinen ajatus varmaan. Saattaisit yllättyä ollessasi kärpäsenä katossa ainakin meidän kotona. Harmi, että olit itse saamaton. Kiva silti jos yritit. Kaikista ei ole siihen. Mutta yleensä viimeinen sana tulee katkeralta.
Ei tarvitse tulla katkeralta, vaan paljon nähneeltä. Mä tunnen kaksi kotiäitiä, joille tuli se ero kun lapset oli sellaisia kouluiän kynnyksellä/alakouluikäisiä. Kummallakaan ei ollut kunnon koulutusta, ei omia tuloja, ja siellä perhehelvetiksi muuttuneessa kodissa oli pakko kärvistellä ihan liian pitkään, että pystyi lähtemään.
Olen myös itse eronnut, mutta koska olen ollut koko ajan töissä ja palkka on hyvä, niin minä lunastin omakotitalomme, ja jäin tähän asumaan lasten kanssa. Jos olisin ollut kotiäiti, asuisimme jossain kerrostaloläävässä.
Ei kai kukaan kotiäidiksi jäädessään ajattele, että kohta tulee ero ja kaikki menee pieleen. Mutta aika usei nniin kuitenkin tapahtuu, ja se siippa, joka on saattanut olla hyvinkin avokätinen kun asiat oli hyvin, voikin muuttua täysin.
Fiksu nainen hoitaa asiansa niin, ettei oma toimeentulo ole toisen ihmisen varassa. IHan sama mitä mussutatte.
Eli sulla ei ollut varaa olla kotiäiti. Jos jollain on varaa, saa lie olla?
"Saa lie olla " ei ole suomea: Jos jollain on varaa, niin saanee olla, tai vain saa olla..
No eläkkeestä sen sitten huomaa.
Tai sit ei huomaa ja saa eläkettä sua enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kritiikin syyt:
- haukkujan kateus
- haukkujan huoli kotiäidistä, sillä harvalla miehellä Suomessa on varaa tehdä kotiäidin kanssa sellainen diili että äidille taloudellisesti on järkevää heittäytyä miehen varaan
Mistä tämä harhaluulo heittäytymisestä miehen varaan kumpuaa?
Jos olet niitä harvoja jotka ovat tarpeeksi rikkaita jäämään ihan itsellisiksi kotiäideiksi, katso kohta yksi.
Jos sinulla on mies ja silti maksat kotiäiteytesi itse, katso kohta kaksi.
Eihän kotona oleva varakas äiti miehen elätettäväksi heittäydy vaikka ei maksaisikaan *kotiäitiyttään itse*.
Eli kohta kolme: Turha huoli kotiäitiydestä kun hetkellisesti mies maksaa enemmän tai vaikka kaiken.
Myös kotiäidin tulonmenetykset, eläkkeet, säästöt jne?
Harvapa perhettään ajattelee tulonmenetysten kautta. Vaikka täällä siitä huudetaankin pää punaisena.
Jos ajattelee, niin tuskin jää kotiin. Jos kuitenkin jää ja ajattelee, maksaa kompensaation itse tai mies, mitä väliä?
Aika hölmö kotiäiti saa olla jos ei rahaa uskalla ajatella. Jos perhe haluaa aidosti toisilleen hyvää ja tarjota lapsille kotiäidin, silloin asiat hoidetaan niin että tilanne on taloudellisesti reilu.
Harvoin on.
Siksi ollaan huolissaan kotiäideistä ja heidän sinisilmäisyydestään. Siksi vanhat naiset opettavat että naisella on aina oltava omat rahat
Heillähän on hyvin usein! Sitähän tässä yritetään sanoa.
Väännetään nyt rautalangasta kertoen oma tilanne:
Olin kovapalkkaisessa työssä 10 vuotta ja tulin raskaaksi. Jäin kotiin ja mieheni jatkoi omassa kovapalkkaisessa työssä. Mieheni maksoi talouden kulut, minä reissuja ja omia kulujani sen mitä halusin. Miksi mieheni olisi maksanut mulle jotain sairasta kompensaatiota siitä että halusin jäädä kotiin?Saimme toisen lapsen, jäin kotiin, lähdimme ulkomaille mieheni työn vuoksi. Silloin mieheni työnantaja maksoi mulle korvausta kotonaolosta, ei olisi tarvinnut, sijoitin kaikki.
Eli: en todellakaan heittäytynyt miehen elätettäväksi, en todellakaan tarvinnut korvausta omista päätöksistäni.
Joillain on, mutta hyvin usein niin ei ole. Sitähän tässä yritetään sanoa, että suurin osa kotiäideistä ei ole mitenkään hyvässä taloudellisessa asemassa, ja siksi heitä varoitellaan.
Ja täysin turhaan, sitähän tässä yritetään sanoa.
Sitähän tässä yritetään sanoa, että varsin usein ei turhaan.
Aina täysin turhaan. Sama kun sukta kyseltäis että kai sä maksat vaimollesi kompensaatiota kun hänen palkkansa on pienempi. Tai muistuteltais että kai nyt tajuat että kun vaimosi käy töissä, hän saattaa sieltä rakastajan löytää jne.
Itse asiassa niinkin kysellään. Myös tällä palstalla. Tosi usein saa kuulla, että talo on miehen nimissä ja nainen maksaa muita kuluja. Tai, että kaikki maksetaan puoliksi, vaikka toisella paljon pienemmät tulot. Naiset on liian usein, ei kaikki, mutta liian monet, liian kilttejä ja sinisilmäisiä. Ei uskalleta tai haluta puhua rahasta.
Tunnen itse kolme kotiäitiä. Yksi on vielä niin nuori, että ehtii opiskella, kun lapsi isompi. Toisten kahden lapset ovat jo koululaisia tai lähellä sitä. Ovat sen verran läheisiä, että olemme keskustelleet raha-asioista. Molemmilla on hyvin tienaavat miehet. Silti miehet kerryttävät lähinnä omaa omaisuuttaan ja molemmilla näistä äideistä iso, kaunis omakotitalo vaihtuisi halpaan kerrostaloasuntoon eron sattuessa. Ihan kantasuomalaisia. Toinen on jopa akateeminen.
Tunnen myös naisen joka erotessa suostui siihen, että talo ositettiin rakennuskustannusten hinnalla. Siis sillä hinnalla mitä rakentamiseen oli mennyt kymmenen vuotta aiemmin. Ei vaatinut kiinteistönvälittäjän arviota talon arvosta eron hetkellä. Hän kun kuulemma pärjää ja haluaa erota sopuisasti. Ja pärjääkin, ei siinä. Mies tosin myi asunnon myöhemmin ja teki reilut 100ke voittoa. Tämä on sitä naisten taloudellista sinisilmäisyyttä ja hölmöyttä pahimmillaan.
Eli haluat keskustella yleisesti naisten hölmöydestä. Mikäs siinä, älä kuitenkaan yhdistä kotiäitiyttä hölmöyteen.
Kotiäitiys on yksi sen sinisilmäisyyden muoto, ellei pidä kunnolla puoliaan. Kotiäitiys voi olla siis aivan erinomaisen hieno juttu, täällä on muutama sellainenkin tarina, mutta on typerää väittää ettei tulottomaksi heittäytymiseen liity riskejä.
Sinä et selkeästi pysty keskustelemaan aiheesta, koska omat ennakkoluulosi ovat liian vahvat. Kotiäiti ei välttämättä ole lainkaan tuloton. Yritä nyt edes.
Tässähän vain kysyttiin miksi kotiäitiyteen suhtaudutaan nuivasti. Siksi koska moni, sossu ja neuvolatyöntekijä varsinkin, ovat nähneet liikaa niitä surullisia kohtaloita.
Varmasti kun ne vähenevät ja löytyy enimmäkseen vain raha-asiansa hienosti hoitavia kotiäitejä, asenne muuttuu.
-eri
Väität siis että sossut ja neuvolatädit yhdistää pieleen menon kotiäitiyteen? Tuskinpa. Kyllä nyt ammattilainen tajuaa että jos nainen kokee henkistä tai taloudellista väkivaltaa, se hänen kotiäitiytensä vika ole.
Ei. Kotiäitiys lisää riskiä joutua erotessa tyhjän päälle. Kaikki ei eroa, kaikki ei erotessa joudu tyhjän päälle. Todennäköisyys vain kasvaa. Jos kotiäiti ei huolehdi taloudestaan (hyvä, että sinä huolehdit, kaikki ei ole valitettavasti yhtä fiksuja) ja olo kotona muuttuu tukalaksi, on lähtö vaikeampaa kuin taloudellisesti turvatusta asemasta.
Ei lisää. Jos toinen ei huolehdi asioistaan, sit ei huolehdi, piste.
On jännä että kaikki asiat, mikä ei ole palkkatyötä nähdään joutavana makoiluna, ja heti muka jos ihminen ei käy palkkatöissä hän 'taantuu' ja tyhmistyy?? . Jopa lasten kasvatus, jonka pitäisi olla aika tärkeää, kun ilman sitä uusia ihmisiä ei ole.
Suomessa työ on suuressa asemassa, ja tuntuu että kaikki muu on toissijaista, kunhan tekee palkkatöitä. Luin joskus että täällä oli jopa taloudellisesti täysin kannattamattomia työleirejä joskus 1930-1940 luvulla hetken aikaa jonne ilmoitettiin 'joutilaita' naisia.
Koko ketjun pointti pähkinänkuoressa: Jotkut ihmiset niputtavat kaikki kotiäidit yhteennippuun ja ovat oppineet asenteellisen tavan kohdata heidät, osa kateuttaan, osa sit kasvatuksensa kautta. Siitä se johtuu, ole hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kritiikin syyt:
- haukkujan kateus
- haukkujan huoli kotiäidistä, sillä harvalla miehellä Suomessa on varaa tehdä kotiäidin kanssa sellainen diili että äidille taloudellisesti on järkevää heittäytyä miehen varaan
Mistä tämä harhaluulo heittäytymisestä miehen varaan kumpuaa?
Jos olet niitä harvoja jotka ovat tarpeeksi rikkaita jäämään ihan itsellisiksi kotiäideiksi, katso kohta yksi.
Jos sinulla on mies ja silti maksat kotiäiteytesi itse, katso kohta kaksi.
Eihän kotona oleva varakas äiti miehen elätettäväksi heittäydy vaikka ei maksaisikaan *kotiäitiyttään itse*.
Eli kohta kolme: Turha huoli kotiäitiydestä kun hetkellisesti mies maksaa enemmän tai vaikka kaiken.
Myös kotiäidin tulonmenetykset, eläkkeet, säästöt jne?
Harvapa perhettään ajattelee tulonmenetysten kautta. Vaikka täällä siitä huudetaankin pää punaisena.
Jos ajattelee, niin tuskin jää kotiin. Jos kuitenkin jää ja ajattelee, maksaa kompensaation itse tai mies, mitä väliä?
Aika hölmö kotiäiti saa olla jos ei rahaa uskalla ajatella. Jos perhe haluaa aidosti toisilleen hyvää ja tarjota lapsille kotiäidin, silloin asiat hoidetaan niin että tilanne on taloudellisesti reilu.
Harvoin on.
Siksi ollaan huolissaan kotiäideistä ja heidän sinisilmäisyydestään. Siksi vanhat naiset opettavat että naisella on aina oltava omat rahat
Heillähän on hyvin usein! Sitähän tässä yritetään sanoa.
Väännetään nyt rautalangasta kertoen oma tilanne:
Olin kovapalkkaisessa työssä 10 vuotta ja tulin raskaaksi. Jäin kotiin ja mieheni jatkoi omassa kovapalkkaisessa työssä. Mieheni maksoi talouden kulut, minä reissuja ja omia kulujani sen mitä halusin. Miksi mieheni olisi maksanut mulle jotain sairasta kompensaatiota siitä että halusin jäädä kotiin?Saimme toisen lapsen, jäin kotiin, lähdimme ulkomaille mieheni työn vuoksi. Silloin mieheni työnantaja maksoi mulle korvausta kotonaolosta, ei olisi tarvinnut, sijoitin kaikki.
Eli: en todellakaan heittäytynyt miehen elätettäväksi, en todellakaan tarvinnut korvausta omista päätöksistäni.
Joillain on, mutta hyvin usein niin ei ole. Sitähän tässä yritetään sanoa, että suurin osa kotiäideistä ei ole mitenkään hyvässä taloudellisessa asemassa, ja siksi heitä varoitellaan.
Ja täysin turhaan, sitähän tässä yritetään sanoa.
Sitähän tässä yritetään sanoa, että varsin usein ei turhaan.
Aina täysin turhaan. Sama kun sukta kyseltäis että kai sä maksat vaimollesi kompensaatiota kun hänen palkkansa on pienempi. Tai muistuteltais että kai nyt tajuat että kun vaimosi käy töissä, hän saattaa sieltä rakastajan löytää jne.
Itse asiassa niinkin kysellään. Myös tällä palstalla. Tosi usein saa kuulla, että talo on miehen nimissä ja nainen maksaa muita kuluja. Tai, että kaikki maksetaan puoliksi, vaikka toisella paljon pienemmät tulot. Naiset on liian usein, ei kaikki, mutta liian monet, liian kilttejä ja sinisilmäisiä. Ei uskalleta tai haluta puhua rahasta.
Tunnen itse kolme kotiäitiä. Yksi on vielä niin nuori, että ehtii opiskella, kun lapsi isompi. Toisten kahden lapset ovat jo koululaisia tai lähellä sitä. Ovat sen verran läheisiä, että olemme keskustelleet raha-asioista. Molemmilla on hyvin tienaavat miehet. Silti miehet kerryttävät lähinnä omaa omaisuuttaan ja molemmilla näistä äideistä iso, kaunis omakotitalo vaihtuisi halpaan kerrostaloasuntoon eron sattuessa. Ihan kantasuomalaisia. Toinen on jopa akateeminen.
Tunnen myös naisen joka erotessa suostui siihen, että talo ositettiin rakennuskustannusten hinnalla. Siis sillä hinnalla mitä rakentamiseen oli mennyt kymmenen vuotta aiemmin. Ei vaatinut kiinteistönvälittäjän arviota talon arvosta eron hetkellä. Hän kun kuulemma pärjää ja haluaa erota sopuisasti. Ja pärjääkin, ei siinä. Mies tosin myi asunnon myöhemmin ja teki reilut 100ke voittoa. Tämä on sitä naisten taloudellista sinisilmäisyyttä ja hölmöyttä pahimmillaan.
Eli haluat keskustella yleisesti naisten hölmöydestä. Mikäs siinä, älä kuitenkaan yhdistä kotiäitiyttä hölmöyteen.
Kotiäitiys on yksi sen sinisilmäisyyden muoto, ellei pidä kunnolla puoliaan. Kotiäitiys voi olla siis aivan erinomaisen hieno juttu, täällä on muutama sellainenkin tarina, mutta on typerää väittää ettei tulottomaksi heittäytymiseen liity riskejä.
Sinä et selkeästi pysty keskustelemaan aiheesta, koska omat ennakkoluulosi ovat liian vahvat. Kotiäiti ei välttämättä ole lainkaan tuloton. Yritä nyt edes.
Tässähän vain kysyttiin miksi kotiäitiyteen suhtaudutaan nuivasti. Siksi koska moni, sossu ja neuvolatyöntekijä varsinkin, ovat nähneet liikaa niitä surullisia kohtaloita.
Varmasti kun ne vähenevät ja löytyy enimmäkseen vain raha-asiansa hienosti hoitavia kotiäitejä, asenne muuttuu.
-eri
Väität siis että sossut ja neuvolatädit yhdistää pieleen menon kotiäitiyteen? Tuskinpa. Kyllä nyt ammattilainen tajuaa että jos nainen kokee henkistä tai taloudellista väkivaltaa, se hänen kotiäitiytensä vika ole.
Ei. Kotiäitiys lisää riskiä joutua erotessa tyhjän päälle. Kaikki ei eroa, kaikki ei erotessa joudu tyhjän päälle. Todennäköisyys vain kasvaa. Jos kotiäiti ei huolehdi taloudestaan (hyvä, että sinä huolehdit, kaikki ei ole valitettavasti yhtä fiksuja) ja olo kotona muuttuu tukalaksi, on lähtö vaikeampaa kuin taloudellisesti turvatusta asemasta.
Ei lisää. Jos toinen ei huolehdi asioistaan, sit ei huolehdi, piste.
Lue nyt vaikka tuo edellisellä sivulla suositeltu kirja niin saat vähän tutkimustietoa ja oikeaa dataa asioista. Ei ne huolet ole tuulesta temmattuja. Valitettavasti et tuolla hassulla pisteelläsi pysty tilastollisia faktoja muuttamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kritiikin syyt:
- haukkujan kateus
- haukkujan huoli kotiäidistä, sillä harvalla miehellä Suomessa on varaa tehdä kotiäidin kanssa sellainen diili että äidille taloudellisesti on järkevää heittäytyä miehen varaan
Mistä tämä harhaluulo heittäytymisestä miehen varaan kumpuaa?
Jos olet niitä harvoja jotka ovat tarpeeksi rikkaita jäämään ihan itsellisiksi kotiäideiksi, katso kohta yksi.
Jos sinulla on mies ja silti maksat kotiäiteytesi itse, katso kohta kaksi.
Eihän kotona oleva varakas äiti miehen elätettäväksi heittäydy vaikka ei maksaisikaan *kotiäitiyttään itse*.
Eli kohta kolme: Turha huoli kotiäitiydestä kun hetkellisesti mies maksaa enemmän tai vaikka kaiken.
Myös kotiäidin tulonmenetykset, eläkkeet, säästöt jne?
Harvapa perhettään ajattelee tulonmenetysten kautta. Vaikka täällä siitä huudetaankin pää punaisena.
Jos ajattelee, niin tuskin jää kotiin. Jos kuitenkin jää ja ajattelee, maksaa kompensaation itse tai mies, mitä väliä?
Aika hölmö kotiäiti saa olla jos ei rahaa uskalla ajatella. Jos perhe haluaa aidosti toisilleen hyvää ja tarjota lapsille kotiäidin, silloin asiat hoidetaan niin että tilanne on taloudellisesti reilu.
Harvoin on.
Siksi ollaan huolissaan kotiäideistä ja heidän sinisilmäisyydestään. Siksi vanhat naiset opettavat että naisella on aina oltava omat rahat
Heillähän on hyvin usein! Sitähän tässä yritetään sanoa.
Väännetään nyt rautalangasta kertoen oma tilanne:
Olin kovapalkkaisessa työssä 10 vuotta ja tulin raskaaksi. Jäin kotiin ja mieheni jatkoi omassa kovapalkkaisessa työssä. Mieheni maksoi talouden kulut, minä reissuja ja omia kulujani sen mitä halusin. Miksi mieheni olisi maksanut mulle jotain sairasta kompensaatiota siitä että halusin jäädä kotiin?Saimme toisen lapsen, jäin kotiin, lähdimme ulkomaille mieheni työn vuoksi. Silloin mieheni työnantaja maksoi mulle korvausta kotonaolosta, ei olisi tarvinnut, sijoitin kaikki.
Eli: en todellakaan heittäytynyt miehen elätettäväksi, en todellakaan tarvinnut korvausta omista päätöksistäni.
Joillain on, mutta hyvin usein niin ei ole. Sitähän tässä yritetään sanoa, että suurin osa kotiäideistä ei ole mitenkään hyvässä taloudellisessa asemassa, ja siksi heitä varoitellaan.
Ja täysin turhaan, sitähän tässä yritetään sanoa.
Sitähän tässä yritetään sanoa, että varsin usein ei turhaan.
Aina täysin turhaan. Sama kun sukta kyseltäis että kai sä maksat vaimollesi kompensaatiota kun hänen palkkansa on pienempi. Tai muistuteltais että kai nyt tajuat että kun vaimosi käy töissä, hän saattaa sieltä rakastajan löytää jne.
Itse asiassa niinkin kysellään. Myös tällä palstalla. Tosi usein saa kuulla, että talo on miehen nimissä ja nainen maksaa muita kuluja. Tai, että kaikki maksetaan puoliksi, vaikka toisella paljon pienemmät tulot. Naiset on liian usein, ei kaikki, mutta liian monet, liian kilttejä ja sinisilmäisiä. Ei uskalleta tai haluta puhua rahasta.
Tunnen itse kolme kotiäitiä. Yksi on vielä niin nuori, että ehtii opiskella, kun lapsi isompi. Toisten kahden lapset ovat jo koululaisia tai lähellä sitä. Ovat sen verran läheisiä, että olemme keskustelleet raha-asioista. Molemmilla on hyvin tienaavat miehet. Silti miehet kerryttävät lähinnä omaa omaisuuttaan ja molemmilla näistä äideistä iso, kaunis omakotitalo vaihtuisi halpaan kerrostaloasuntoon eron sattuessa. Ihan kantasuomalaisia. Toinen on jopa akateeminen.
Tunnen myös naisen joka erotessa suostui siihen, että talo ositettiin rakennuskustannusten hinnalla. Siis sillä hinnalla mitä rakentamiseen oli mennyt kymmenen vuotta aiemmin. Ei vaatinut kiinteistönvälittäjän arviota talon arvosta eron hetkellä. Hän kun kuulemma pärjää ja haluaa erota sopuisasti. Ja pärjääkin, ei siinä. Mies tosin myi asunnon myöhemmin ja teki reilut 100ke voittoa. Tämä on sitä naisten taloudellista sinisilmäisyyttä ja hölmöyttä pahimmillaan.
Eli haluat keskustella yleisesti naisten hölmöydestä. Mikäs siinä, älä kuitenkaan yhdistä kotiäitiyttä hölmöyteen.
Kotiäitiys on yksi sen sinisilmäisyyden muoto, ellei pidä kunnolla puoliaan. Kotiäitiys voi olla siis aivan erinomaisen hieno juttu, täällä on muutama sellainenkin tarina, mutta on typerää väittää ettei tulottomaksi heittäytymiseen liity riskejä.
Sinä et selkeästi pysty keskustelemaan aiheesta, koska omat ennakkoluulosi ovat liian vahvat. Kotiäiti ei välttämättä ole lainkaan tuloton. Yritä nyt edes.
Tässähän vain kysyttiin miksi kotiäitiyteen suhtaudutaan nuivasti. Siksi koska moni, sossu ja neuvolatyöntekijä varsinkin, ovat nähneet liikaa niitä surullisia kohtaloita.
Varmasti kun ne vähenevät ja löytyy enimmäkseen vain raha-asiansa hienosti hoitavia kotiäitejä, asenne muuttuu.
-eri
Väität siis että sossut ja neuvolatädit yhdistää pieleen menon kotiäitiyteen? Tuskinpa. Kyllä nyt ammattilainen tajuaa että jos nainen kokee henkistä tai taloudellista väkivaltaa, se hänen kotiäitiytensä vika ole.
Ei. Kotiäitiys lisää riskiä joutua erotessa tyhjän päälle. Kaikki ei eroa, kaikki ei erotessa joudu tyhjän päälle. Todennäköisyys vain kasvaa. Jos kotiäiti ei huolehdi taloudestaan (hyvä, että sinä huolehdit, kaikki ei ole valitettavasti yhtä fiksuja) ja olo kotona muuttuu tukalaksi, on lähtö vaikeampaa kuin taloudellisesti turvatusta asemasta.
Ei lisää. Jos toinen ei huolehdi asioistaan, sit ei huolehdi, piste.
Lue nyt vaikka tuo edellisellä sivulla suositeltu kirja niin saat vähän tutkimustietoa ja oikeaa dataa asioista. Ei ne huolet ole tuulesta temmattuja. Valitettavasti et tuolla hassulla pisteelläsi pysty tilastollisia faktoja muuttamaan.
Kotiäitiys on ihan samanlainen tilastollinen taloudhaaste kuin muutkin. Huolet on ihan aitoja, mutta joidenkin taholta täysin ylimitpitettuja ja stereotypisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän siinä sinänsä mitään pahaa ole, kunhan muistaa sitten kun on puilla paljailla ukon löydettyä nuoremman, kun ex-vaimo on osuutensa tehnyt eli lapset hoitanut. Vai maksaako ukkosi sinulle työeläkettä? Salli minun epäillä. Aikanaan saat sitten pienen kansaneläkkeen, jolla ei tule toimeen ainakaan, jos on lääkäri- ja lääkekuluja.
Vierailija kirjoitti:
Saksassa avioeron sattuessa tasataan eläke, niin että tulevaisuudessa saa se heikompi osapuoli jaetun eläkkeen. Ero vaikuttaa myönteisesti eläkkeen osalta heikompi tuloiseen ja jos on kotiäiti, niin miehen tuloista maksetaan myös vaimon eläkeosuus .
Onko näin myös Suomessa?
Ei ole. Tuon tyyppisiä asioita tarkoitinkin Saksasta puhuessani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehen siivellä loisimisessa ei ole mitään ihailtavaa.
Lapsien hoito kotona ei ole mitään loisimista, kaukana siitä.
Sellainen voisi olla, joka vain päivät pitkät itsekseen shoppailee miehen rahoilla jne.
T.ei-kotiäiti.
.Monet on varsin yksinkertaisia lukuunottamatta muutama poikkeusta, kuten mä. Väitän että moni ei olisi osannut ratkoa ihan samalla kokemuksilla sanoja juttuja mitä mä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa jännä ilmiö. En kyllä omassa lähipiirissäni ole koskaan kuullut kotiäitejä haukuttavan.
Se minkä huomasin ja olen useille sanonut, on ihmisten suhtautuminen koti-isään verrattuna kotiäitiin. Itse olen siis mies ja olen ollut koti-isänä 2,5 vuotta muutamassa eri ajanjaksossa. Se mikä tuntui hölmöltä oli että minua pidettiin jotenkin sankarina verrattuna ihan samaa vastuuta hoitaviin kotiäiteihin. Ihmiset kehuivat ja taputtivat selkään kuinka hienoa vastuunkantoa se on. Esim. olimme lapsen kanssa muskareissa, vauvajumpassa jne. ja aina ylistystä kuinka hienoa on, että on koti-isä. Mielestäni vastuunkanto on ihan yhtä arvokasta tekee sitä äiti tai isä.
Sama asia vaikka työhaastattelussa. Toimin yritysjohtajana ja haastatteluissa oikein ihasteltiin kuinka olen ollut koti-isänä muutamia CV:n tyhjiä pätkiä. En tiedä, miten kotiäitien kohdalla tämä menee, mutta itse työhaastattelussa annan arvoa, jos ei ihan 15 vuotta ole kotiäitiys kestänyt.
Mikä vika kotiäitiydessä silloin on, jos se on kestänyt 15v?
Olen siis tuo aiemmin kirjoittanut, joka palasi töihin nuorimmaisen ollessa nyt tokalla. 13 vuotta siihen meni että tilanne on tämä. Ei kolme lasta kasva koululaisiksi kovin usein alle 10 vuoden.
Lähinnä kai se on paha ammattitaidon ja siis rekrytoinnin näkökulmasta, ei muuten.
Mikä ammatti on semmoinen että ammattitaito katoaa kotivuosien aikana?
Monikin. Esimerkkinä oma alani eli it-ala. Täällä on monta ammattia. Esim. koodaaja, arkkitehti, testaaja, projektipäällikkö, tuotepäällikkö, myynti jne. Tekniikat ja ympäristö muuttuu koko ajan vauhdilla.
Mutta eihän se sun ammattitaitoa vähennä että opettelet uuden ohjelmiston tai ympäristön. Niinhän sä ne opettelet töissäollessaskin. Ei ne töissä olemalla sulle taivaasta tipahda.
Ala on tosi kilpailtu. Vaikka olet työelämässä ja todella hyvä, ei ole mitään takeita siitä, että. 1/2 päästä olet vielä töissä. Kyllä kaksikin vuotta poissa tiputtaisi sut auttamatta pois piireistä ja niiden ihmisten joukosta, jotka töitä saa.
Ainakin VTJ on helppo.
Niin on, tuon tyyppisistä ei ole kyse.
Lifecare on myös helppo. Työttömät tilaa sillä laboratoriokokeita potilaille sairaalan työkokeilussa työmarkkinatuella 580 netto kuukaudessa ja kulukorvaus 9 euroa /työpäivä.
Työtön tilaa myös takseja ja tulostaa huonekartan, tekee osaston tilastoinnin, kokousmuistiot.
Pitää vaan muistaa taksisäännöt, jos joku kysyy, siis kuka maksaa mitäkin.
Luettelet hyvin simppeleitä tehtäviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Potevat joko vain itse jollain tavalla huonoa omatuntoa jos ovat itse lapsensa pitäneet päiväkodeissa tai sitten ovat niin rakastuneita uraan, mitä se ikinä kenellekin on, että näkevät vain oman tapansa oikeana. Miksi muuten kehtaisi arvostella toista valinnoistaan. Ovatko nämä kritisoivat itse vanhempia vai lapsettomia? Entä ikä?
Iät on olleet välillä 30-80 ja kaikilla taitaa olla itsellä lapsia heillä. Lisäksi olen saanut arvostelua neuvolan työntekijöiltä, puolitutuilta naapureilta ym, joiden omista lapsista en tiedä. Erikoista on, että ei minua ole muuten valinnoistani tai elämäntavastani arvosteltu kai koskaan. Kotiäitiydestä vain. Ap
Minua arvosteli jo 2000-luvun alussa neuvolan terveydenhoitaja kotiäitiydestä. Oli kuulemma palannut itse heti työelämään äitiysloman loputtua. Oli varmaan tarve vaan pönkittää. Jokainen perhe tekee omat valintansa ja siitä minun mielestä ei pitäisi neuvolan arvostella. Pääasia että lapsella on turvallinen ympäristö ja vakaat hoitajat. Halveksuvalla äänensävyllä ilmaisi tämä terveydenhoitaja kantansa kotiäitiyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ei ole kukaan arvostellut, esikoisen kanssa olin kotona kolme vuotta ja sama olisi edessä myös kuopuksen kanssa. Elämäni parasta aikaa! Meilläkin tämä on yhteinen päätös. Olen huomattavasti varakkaampi kuin puolisoni, joten tästäkään puolesta ei kenenkään kannata kantaa huolta.. N35
Kateutta se on monen osalta. Moni äiti varmasti valitsisi rauhallisen arjen työssä säntäilyn sijaan ja siihen kotityöt iltaisin päälle.
Itse olen "osavuosikotitäiti". En halua täysin pois työelämästä, haluan pitää ammattitaitoani yllä ja myös tienata omaa rahaa, mutta en ole täyttä vuotta töissä. Koko perhe kyllä nauttii niistä jaksoista, kun olen kotona. Rauhoittaa arkea hurjasti, kun kotityöt on päivän aikana tehty, ja työssäkäyvällä miehelläkin on enemmän aikaa palautua työstään. Silloin kun ollaan molemmat töissä, arki on hektistä ja väsyttävää.
Meillä on tähän taloudellinen mahdollisuus, monella ei ole. Itsekin kohtaan halveksuntaa ja kritiikkiä, enkä keksi syyksi muuta kuin sen kateuden. Lapset ovat koululaisia, ja mitään tukia en saa. En myöskään ole työtön työnhakija, tämänkin kerron aina, ja se tuntuu jäytävän jopa vielä enemmän, kun on varaa olla ilman tukia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saksassa avioeron sattuessa tasataan eläke, niin että tulevaisuudessa saa se heikompi osapuoli jaetun eläkkeen. Ero vaikuttaa myönteisesti eläkkeen osalta heikompi tuloiseen ja jos on kotiäiti, niin miehen tuloista maksetaan myös vaimon eläkeosuus .
Onko näin myös Suomessa?
Ei ole. Tuon tyyppisiä asioita tarkoitinkin Saksasta puhuessani.
Tuo systeemi ei kyllä millään tavalla istu Suomeen eikä vähennä epätasa-arvoa.
Ei kotiäitejä kukaan pidä pahana muut kuin feministit, jotka näkevät kotiäitiyden jotenkin uhkana ja patriarkaattisena sortamisena. Itse arvostan kotiäitejä yli kaiken! Heissä on enemmän munaa ja kanttia kuin yhdessäkään feministiaktivistissa, jotka ovat taas kiinnostuneita vain sortamisesta, patriarkaatin sortamisesta, joka ei katso sukupuoleen.
Jokainen äiti, joka jaksaa kasvattaa lapsiaan ja pitää kodistaan huolen, on arvokkainta mitä voi olla. Jos joku näkee siinä jotain pahaa, on jotenkin kieroon kasvanut.
Ja jos ei halua olla kotiäiti, niin siitä vain. Tämä on vapaa maa, jossa saa elää haluaamansa elämää, vaikka feministit sitä haluavatkin rajoittaa. Jos mies ottaa kotiäidin roolin, se on myös hienoa, enkä katso sitä miehen heikkoudeksi. Joten kotiäitinä oleminen ei tarkoita mielestäni sitä, että on nyrkin ja hellan välissä. Jos näin käy, niin sitten vika on nyrkissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kritiikin syyt:
- haukkujan kateus
- haukkujan huoli kotiäidistä, sillä harvalla miehellä Suomessa on varaa tehdä kotiäidin kanssa sellainen diili että äidille taloudellisesti on järkevää heittäytyä miehen varaan
Mistä tämä harhaluulo heittäytymisestä miehen varaan kumpuaa?
Jos olet niitä harvoja jotka ovat tarpeeksi rikkaita jäämään ihan itsellisiksi kotiäideiksi, katso kohta yksi.
Jos sinulla on mies ja silti maksat kotiäiteytesi itse, katso kohta kaksi.
Eihän kotona oleva varakas äiti miehen elätettäväksi heittäydy vaikka ei maksaisikaan *kotiäitiyttään itse*.
Eli kohta kolme: Turha huoli kotiäitiydestä kun hetkellisesti mies maksaa enemmän tai vaikka kaiken.
Myös kotiäidin tulonmenetykset, eläkkeet, säästöt jne?
Harvapa perhettään ajattelee tulonmenetysten kautta. Vaikka täällä siitä huudetaankin pää punaisena.
Jos ajattelee, niin tuskin jää kotiin. Jos kuitenkin jää ja ajattelee, maksaa kompensaation itse tai mies, mitä väliä?
Aika hölmö kotiäiti saa olla jos ei rahaa uskalla ajatella. Jos perhe haluaa aidosti toisilleen hyvää ja tarjota lapsille kotiäidin, silloin asiat hoidetaan niin että tilanne on taloudellisesti reilu.
Harvoin on.
Siksi ollaan huolissaan kotiäideistä ja heidän sinisilmäisyydestään. Siksi vanhat naiset opettavat että naisella on aina oltava omat rahat
Heillähän on hyvin usein! Sitähän tässä yritetään sanoa.
Väännetään nyt rautalangasta kertoen oma tilanne:
Olin kovapalkkaisessa työssä 10 vuotta ja tulin raskaaksi. Jäin kotiin ja mieheni jatkoi omassa kovapalkkaisessa työssä. Mieheni maksoi talouden kulut, minä reissuja ja omia kulujani sen mitä halusin. Miksi mieheni olisi maksanut mulle jotain sairasta kompensaatiota siitä että halusin jäädä kotiin?Saimme toisen lapsen, jäin kotiin, lähdimme ulkomaille mieheni työn vuoksi. Silloin mieheni työnantaja maksoi mulle korvausta kotonaolosta, ei olisi tarvinnut, sijoitin kaikki.
Eli: en todellakaan heittäytynyt miehen elätettäväksi, en todellakaan tarvinnut korvausta omista päätöksistäni.
Kai tajuat, että suurin osa kotiäideistä ei ole kuten sinä? Toki ajatus, ettei tarvitse korvausta omista päätöksistään on yleinen, ja ajaa sitten vähemmän varakkaan naisen joskus varsin huonoon taloudelliseen asemaan. Ongelmaahan ei ole, jos pariskunta pysyy yhdessä, nainen pääsee palaamaan töihin ja tienaamaan taas kun haluaa, mutta kaikki ei ole yhtä onnekkaita.
Kerro sinä miksi yleisesti pidät naisia niin typerinä, etteivät he voi tehdä omaa elämäänsä koskevia päätöksiä, ilman että sinun täytyy varoitella heitä ja kertoa spekulaatioita mitä ehkä voi joskus käydä? Elämässä kun voi käydä ihan mitä vain, suurinosa silti elää niinkuin parhaaksi näkee.
Tämän keskustelun aiheena nyt vaan on se, että miksi jotkut suhtautuu kotiäitiyteen nuivasti. Tämä talouspuoli on yksi syy siihen. Minun mielipiteeni on, että jotkut naiset, huom vain jotkut, on liian sinisilmäisiä ja kilttejä talousasioissa, varsinkin mitä tulee lasten hoitoon ja elatukseen.
Niin ovat, mutta miten se liittyy kotiäitiyteen?
No, vertaa vaikka joihinkin Keski-Euroopan maihin kuten Saksaan, että miten turvattu siellä on kotiäidin asema monin tavoin ja mieti sitten, että miksi Suomessa ei ole vastaavaa? Kyllä se vain tuntuu sitä, että kotiäidit eivät osaa vaatia oikeuksia ja kunnon ehtoja kotona olemiselle.
Tai vaihtoehtoisesti elämme tasa-arvoisessa maassa jossa naisten EI tarvitse valita työn ja lasten välillä vaan voivat saada molemmat, kykenevät etenemään urillaan ja toimimaan vanhemmuuden ohessa vaikka presidenttinä tai pääministerinä. Aika harvassa ne korkean profiilin uranaiset Keski-Euroopassa. Jos ei keskusteltaisi kotiäideistä vaan kotivanhemmasta olisi asia OK minulle, mutta niin kauan kun kotiin jäävän vanhemman oletetaan olevan nainen lievästi halveksun vanhakantaista systeemiä. Seuraavaksi tytöille kotirouvakoulutusta posliininmaaluksineen?
Varmaan kateus. Ainakin minä olen sinulle kateellinen. Viimeksi olin 14-vuotias, kun halusin oikean työuran. Siitä asti suurin haaveeni on ollut kotirouvana olo tai max 80%työaika.
Suomessa on tosi suoritus- ja todistuskeskeinen yhteiskunta. Tästä johtuu saat kylmää kyytiä, kun sinulla ei ole esitellä mtn diplomeja.
Miehen siivellä loisimisessa ei ole mitään ihailtavaa.