Lue keskustelun säännöt.
Onko kotiäiteydessä jotain pahaa vai miksi meitä usein haukutaan?
15.08.2023 |
Olen kotiäiti. Omasta tahdostani, en miehen pakottamana. On minulla kyllä ihan hyvä koulutuskin ja oman alan työkokemusta useampi vuosi, mutta päätin nyt olla ihan kotiäiti vain. Saan siitä välillä haukkuja ja arvostelua osakseni. Vähintään kulmien kohottelua. Mutta myös ihan suoraa kritiikkiä. Kukaan tuttu tai puolituttu ei ole koskaan sanonut mitään hyvää ratkaisustani eikä kyllä kukaan vieraskaan. Arvostellut vain. Lapset on päiväkoti-iässä ja aion olla kotiäiti kunnes nuorin menee kouluun. Nykyään päiväkodit on aika huonossa tilanteessa ja moni sanoo, ettei haluaisi lastaan niihin laittaa. Minä en laittanut ja silti saan haukkuja. Miksi?
Kommentit (711)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No katso miten kävi Helena Koivulle. Kenenkään naisen ei kannata jättäytyä miehen varaan.
Koska HK teki huonon diilin. Joku toinen voi tehdä paremman.
Ja yleensä ne ei tee. Villi veikkaus että ap ei taida saada miljoonaa, jos ero tulee?!
Kun se siinä on ongelma. Kotiäiti heittää hukkaan koulutuksensa, uransa, palkkakehityksen ja eläkkeen.
Mun todellakin pitäisi saada yli miljoona, että suostuisin jäämään kotiäidiksi.
Sitten jos ja kun sattuu se ero, sairaus, kuolema, niin on kyllä tosi kurjaa kotiäidin yrittää pieniä pennosia venyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse saan nyt huonompaa eläkettä kuin olisin saanut, jos olisin laittanut lapseni tarhaan kaksivuotiaina. Mutta ei rahalla ole loppupeleissä merkitystä, pärjään eläkkeellänikin.
Luulen, että vihamielisyys kotiäitejä kohtaan johtuu siitä, että töihin menneet äidit väistämättä tajuavat, että heidän uhrauksensa mennä töihin lasten ollessa pieniä oli suuri. Varsinkin vanhetessa tämä alkaa kirkastua, kun tajuaa, miten lyhyestä ajasta loppuviimeksi on kysymys, muutamasta vuodesta monivuosikymmenisen työuran keskellä.
Nuoria äitejä kehottaisinkin opettelemaan olemaan kotona, nauttimaan lastensa kanssa olemisesta ja järjestämään kotielämänsä niin, että on verkostoa apuna. Kotiäidin työ on kuin mikä tahansa työ: se täytyy opetella. Harjaantua. :)
Miten yleensäkään on muitten asia miten perhe järjestää raha-asiat äidin jäädessä kotiin. . Äiti kotona ja mies hankkii elannon, näin meillä tehtiin. Kateutta havaitsin jopa ystävän taholta hänen sanoess minä en ainakaan jäisi mieheni elätettäväksi.
Meillä oli suurperhe, ja nyt huomaamme kuinka maailman paras ratkaisu se olikaan. Urasta viis. Lapset on numero 1
Nunna kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No katso miten kävi Helena Koivulle. Kenenkään naisen ei kannata jättäytyä miehen varaan.
Koska HK teki huonon diilin. Joku toinen voi tehdä paremman.
Ja yleensä ne ei tee. Villi veikkaus että ap ei taida saada miljoonaa, jos ero tulee?!
Kun se siinä on ongelma. Kotiäiti heittää hukkaan koulutuksensa, uransa, palkkakehityksen ja eläkkeen.
Mun todellakin pitäisi saada yli miljoona, että suostuisin jäämään kotiäidiksi.
Sitten jos ja kun sattuu se ero, sairaus, kuolema, niin on kyllä tosi kurjaa kotiäidin yrittää pieniä pennosia venyttää.
Noh, mun alalla palkkakehitys saavuttaa huippunsa kahdeksassa vuodessa. Eläkettä kertyy muutenkin niin vähän että itkettää. Että...
Vierailija kirjoitti:
Merkillisiä kommentteja loisimisesta, laiskottelusta ja työn vieroksumisesta.
Otin kotiäitiyden lasten kasvattamisena, en löhöilynä. Meillä oli rutiinit ja rytmit, mutta ei kiirettä. Liikuimme luonnossa, osallistuimme kerhotoimintaan ja muskareihin, uimakouluun, ulkoilimme, leikimme, harjoitimme kädentaitoja, kävimme kirjastossa ja luimme jne. Lapset tottuivat muihin lapsiin ja ryhmässä toimimiseen monien eri aktiviteettien parissa. Teimme kotityöt ja ruokaostokset päivällä yhdessä lasten kanssa heti pienestä pitäen. Elimme kotona aktiivista elämää, emmekä jääneet 4 seinän sisälle.
Iltaisin aikuisilla oli aikaa harrastaa, urheilla, tehdä yhdessä perheenä ja pariskuntana. Kotityöt ja kiire ei täyttäneet vapaa-aikaa ja elämää kuten myöhemmin kouluun ja työelämään siirtyessä.
Kotiäitiyden jälkeen olen ollut jo 20 vuotta töissä. On ehtinyt tehdä uraa ja tienata rahaa ja vieläkin ehtii 10 vuotta. En vaihtaisi vuosia kotiäitinä mihinkään summaan. Köyhintä, mutta parasta aikaa elämässä. En nostanut korvauksia. Tämä liian kiireisessä työssä itsensä uuvuttaminen se vasta järjetöntä on, jos pystyy valitsemaan toisin.
AP, nauti kotiäitiydestä, äläkä välitä muiden mielipiteistä.
Se on katsos sellaisten äityliinien käsitys, joita ei kasvattaminen ole huvittanut, ja lapset on kärrätty melkein synnytyslaitokselta seuraavaan (varhaiskasvatus)laitokseen. Ei kai ne jaksa mitään rasittavia vauvoja, saati taaperoita koko päivää helmassa roikkumassa. Se riittää, että ehtii saada kivan kuvan someen äitiyden ihanuudesta, vaikkei ihan muistaisi kuka niistä kakaroista siinä kuvassa on. Sitten voi mennä töihin huilaamaan ja tärkeilemään jostain muusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse saan nyt huonompaa eläkettä kuin olisin saanut, jos olisin laittanut lapseni tarhaan kaksivuotiaina. Mutta ei rahalla ole loppupeleissä merkitystä, pärjään eläkkeellänikin.
Luulen, että vihamielisyys kotiäitejä kohtaan johtuu siitä, että töihin menneet äidit väistämättä tajuavat, että heidän uhrauksensa mennä töihin lasten ollessa pieniä oli suuri. Varsinkin vanhetessa tämä alkaa kirkastua, kun tajuaa, miten lyhyestä ajasta loppuviimeksi on kysymys, muutamasta vuodesta monivuosikymmenisen työuran keskellä.
Nuoria äitejä kehottaisinkin opettelemaan olemaan kotona, nauttimaan lastensa kanssa olemisesta ja järjestämään kotielämänsä niin, että on verkostoa apuna. Kotiäidin työ on kuin mikä tahansa työ: se täytyy opetella. Harjaantua. :)
Ja se työ palkitsee sitten aikanaan kun on hyvät välit lapsiinsa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muut äidit hoitaa lapsensa työn ohessa mutta ehkä se on kivampi sit vaan löffäillä kotona yhteiskunnan tukiaisilla?
Kerro minullekin mitä tukia voisin saada? En nimittäin saa mitään, kuopus kun täytti kolme niin loppui se pari sataa euroa kuussa mitä kotihoidontukea sai. Sen jälkeen ei mitään. Mutta vinkkaa ihmeessä jos jotain voikin saada.
Ap
Olet siis loinen. Miehesi on tossukka joka pelkää jäävänsä yksin, jos pakottaa sinut menemään töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, toivottavasti löydät töitä ja ammattitaitoisen on ajan tasalla, kun lähes kymmenen kotona vietyyn vuoden jälkeen, yrität palsta työmarkkinoille.
Kannattaa muistaa sekin, että elätuloidsasdi on kymmenen vuoden aukko.
Mikäpä siinä muutoin, jos mies tienaa niin hyvin, että hänellä,on mahdollisuus elättää koko perhe.
Mites asuntolaina?
Vai asutteko vuokralla?
Aloitus on trolli.
Vierailija kirjoitti:
Miten kukaan jaksaa olla vuosikausia kotona? Eikö aivot kaipaa mitään virikkeitä?
Pitää olla vähän yksinkertainen, jos ei kykene kotona järjestämään aivoilleen virikkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin kotiäiti ja sittemmin kotirouva. Ihmettelijöille vastasin vain, että koska minä voin ja koska meillä on varaa siihen. Lapset saivat kasvaa rauhassa kotona ilman alituista kiirettä johonkin suuntaan ja voin katsoa tyytyväisenä peiliin, heidät on kasvatettu fiksuiksi ja empaattisiksi ihmisiksi, jotka ovat pärjänneet paremmin kuin hyvin.
Ja tottakai mieheni on maksanut minulle yksityistä eläkettä, joka jo nyt eläkevuosiin ollessa vielä aikaa, on huomattavasti parempi kuin kuin suomalaisten keskivertoeläke. Omaisuus on yhteistä eikä avioehtoa ole. Minulla ei missään tapauksessa olisi mitään hätää.
Muiden mielipiteistä viis veisaan.Miehesi maksanut eläkettä että saat kotirouvailla? Ei jumankekka 🤣
Melko törkeä jopa provoksi! Mutta pitäähän prinsessan nyt saada sohvalla loikoilusta rahaa 🤷🏼
Toivottavasti itselläsi ei ole lapsia, jos heitä sohvalla löhöillen hoidat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli sulla on Ap noin kolme lasta, ja näistä nuorin on noin 1-vuotias ja vanhin on 5-vuotias. Aiot siis olla kotiäitinä vielä seuraavat kuusi vuotta vähintään. Kuuden vuoden päästä esikoisesi on alakoulun viidennellä luokalla. Kasvatat hänet uskomaan, ettei hänen tarvitse osata auttaa kotitöissä tai siivoamisessa tai ruoanlaitossa. Teet hänelle suuren karhunpalveluksen, sillä jos kyseessä on poika ja hän joskus hankkii tyttöystävän, niin on aika hiilenä se nainen, joka joutuu tekemään kaikki kotityöt yksin ja yrittämään opettaa sitä aikuista lasta kotitöihin ja ahkeruuteen. Puhumattakaan siitä, että kun sun mies ottaa eron tuossa noin kahdeksan vuoden päästä, sun on vaikea itse saada töitä koska ei ole työkokemusta eikä oikein koulutustakaan. Sulla ei ole säästöjä etkä saa hyvää eläkettä. Sitten kun sun poikasi haluaa ostaa asunnon yhdessä tyttöystävänsä kanssa, susta ei ole rahallisesti mitään apua, koska sä olet ihan pa, ja tyttöystävä perheineen rahoittaa kaiken, kas kun tyttöystävän perheessä vanhemmat ovat samalla käyneet töissä ja opiskelleet, kun lapset ovat olleet töissä. Sitten sä yrität epätoivoisesti kuusikymppisenä saada vielä töitä, kun tajuat että hei sähän saat hyvin pientä eläkettä, koska olet tuhlannut naisen parhaat työelämävuodet kotoilemalla. Sitten sä ihmettelet, miksei pojan tyttöystävä halua jatkuvasti tuoda lapsenlapsia näytille. Terveisiä sinne sohvalle kotiäidin kasvattaman miehen tyttöystävältä, esimerkit ovat tosielämästä.
Mitä ihmettä oikeasti? Ollaan kotiäitien kasvattama korkeasti koulutettu pariskunta ja ihan omilla tuloilla on asunnot, autot ja mökit hankittu. Minun mielestäni vanhemmat tekevät ison karhunpalveluksen rahoittamalla ja silottelemalla lasten elämää. Lapset eivät opi tienaamaan rahaa itse tai ylipäänsä itsenäistä elämää. Joten se on ihan vihonviimeinen syy jättää kotiäitiys (tai isyys) väliin, että lapselle voisi antaa rahaa.
Millä tavalla teidän kotiäidit ja koti-isät ovat opettaneet teille opiskelun ja kovan työn merkityksen? Hehän eivät itse ole tienanneet yhtään rahaa, joten selittelysi ontuu pahasti.
Et vaan tajua, et millään!
Kotiäiti kasvattaa, opettaa, neuvoo, auttaa, kuuntelee ne pitkät päivä ja vuodet ennen kuin lapsi menee kouluun. Kotona kasvatetusta lapsista sanotaan, että ovat koulukypsiä ja ovat rauhallisia eikä huomion kipeitä, riehujia tai levottomia. (Huom. Sairaudet)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muut äidit hoitaa lapsensa työn ohessa mutta ehkä se on kivampi sit vaan löffäillä kotona yhteiskunnan tukiaisilla?
Kerro minullekin mitä tukia voisin saada? En nimittäin saa mitään, kuopus kun täytti kolme niin loppui se pari sataa euroa kuussa mitä kotihoidontukea sai. Sen jälkeen ei mitään. Mutta vinkkaa ihmeessä jos jotain voikin saada.
ApOlet siis loinen. Miehesi on tossukka joka pelkää jäävänsä yksin, jos pakottaa sinut menemään töihin.
Kodin arki rullaa paremmin, kun kumpikin ei juokse hullun lailla aamusta iltaan ja lapset itkien mukana. Päivähoito maksaa paljon. Ylpeä ja onnekas isä, jonka vaimo tykkää hoitaa lapset kotona. Elämä rullaa.
Vierailija kirjoitti:
Ap, toivottavasti löydät töitä ja ammattitaitoisen on ajan tasalla, kun lähes kymmenen kotona vietyyn vuoden jälkeen, yrität palsta työmarkkinoille.
Kannattaa muistaa sekin, että elätuloidsasdi on kymmenen vuoden aukko.
Mikäpä siinä muutoin, jos mies tienaa niin hyvin, että hänellä,on mahdollisuus elättää koko perhe.
Mites asuntolaina?
Vai asutteko vuokralla?Aloitus on trolli.
Miksi ihmeessä olisi trolli? Miehelläni on hyvät tulot työstä, lisäksi meillä on pääomatuloja ja muutakin tuloa. Ap:lla voi olla samankaltainen tilanne. Me ostettiin talo 25-vuotiaina ja nyt 15 vuotta myöhemmin on melkein kokonaan maksettu. Eläkesäästämisen olen aloittanut vähän päälle 20-vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse saan nyt huonompaa eläkettä kuin olisin saanut, jos olisin laittanut lapseni tarhaan kaksivuotiaina. Mutta ei rahalla ole loppupeleissä merkitystä, pärjään eläkkeellänikin.
Luulen, että vihamielisyys kotiäitejä kohtaan johtuu siitä, että töihin menneet äidit väistämättä tajuavat, että heidän uhrauksensa mennä töihin lasten ollessa pieniä oli suuri. Varsinkin vanhetessa tämä alkaa kirkastua, kun tajuaa, miten lyhyestä ajasta loppuviimeksi on kysymys, muutamasta vuodesta monivuosikymmenisen työuran keskellä.
Nuoria äitejä kehottaisinkin opettelemaan olemaan kotona, nauttimaan lastensa kanssa olemisesta ja järjestämään kotielämänsä niin, että on verkostoa apuna. Kotiäidin työ on kuin mikä tahansa työ: se täytyy opetella. Harjaantua. :)
No höpöhöpö! Tämä on joku kotiäitien ihmeellinen käsitys, että töihin menneet äidit olisivat heille kateellisia. Eivät ole. Mun lapseni ovat jo isoja, osa jo omilleen muuttaneita. Ei yhtään harmita töihin meno. Lapsiin on hyvät välit. On kuskattu harjoituksiin, on kokattu ja leivottu yhdessä, luettu, leikitty, matkusteltu, oltu rannalla, telttailtu pihalla, hoidettu kasvimaata yms yms. Ihan hassua, että kotiäidit luulevat, etteivät työssäkäyvät muka tee noita samoja juttuja. Tulee näitä juttuja lukiessa tunne, että ehkäpä toiset ovat vaan tehokkaampia.
Itse pidän kotiäitiyttä vanhanaikaisena ja huonosti yhteiskunnan arvoihin sopivana valintana ellei ole suurperheen äiti.
Itselle on opetettu jo lapsuudessa, että ihmisen pitää osallistua yhteiskunnan pyörittämiseen. Parin lapsen kasvatus ei ole riittävä panos, toiset kun tekee sen saman työn ohessa.
Ja en ole kateellinen, en halua olla kotiäiti, kokeiltu on. Itselle paras valinta oli osa-aikatyö lasten ollessa pieniä.
Minä mietin asian niin, että kadunko kuolinvuoteellani enemmän sitä, että vietin useamman vuoden kotona lapseni kanssa vai sitä, etten tehnyt tarpeeksi töitä. Vastaus on päivänselvä.
Sitä kuolinvuoteelle päättmisensä ajankohtaa ei muuten pysty ennustamaan, se voi olla vasta 80 v tai jo 50 v. Siksi pelkkä eläkkeen maksimoiminen elämässä ei ole järkevää.
On hienoa, että voit olla kotona hoitamassa lapsia mahdollisimman pitkään. Se aika on korvaamaton lapsillesi ja sinulle eikä sitä mitata rahassa!
En jaksanut lukea kaikkia kommentteja, ihmettelen vain, jos ap ei tunne ketään muita kotiäitejä, onko hänen alle kouluikäisillä lapsillaan arkipäivisin mitään leikkiseuraa?
Itse olin kotiäiti 6 vuotta. Menin töihin viime viikolla, lapset ovat 6v, 4v ja 3v. Asumme alueella, jossa asukaspuistoja ja kerhoja yms on rutkasti, näistä löytyi lapselli leikkiseuraa ja myös niitä muita kotiäitejä kuitenkin yhä harvemmin kukaan enää jää kotiin yli kolmeksi vuodeksi, siis yli 3-vuotiaita kotihoidossa olevia lapsia on niin vähän, että se oli suurin syy laittaa nuo nuorimmat päiväkotiin. Yli kolmevuotiaat tarvitsevat jo ikäistään seuraa, jotta oppivat sosiaalisua taitoja ja toimimaan ryhmässä.
Siksi ihmettelen vähän, miksi pitää olla kotiäiti siihen saakka, kun nuorin aloittaa koulun... mitä se lapsi tekee päivät pitkät??? Leikkii äidin ja sisarusten kanssa ainoastaan??
N35
Mies ei sit perusta perhettä, jos kokee äidin loisivan.