Lue keskustelun säännöt.
Onko kotiäiteydessä jotain pahaa vai miksi meitä usein haukutaan?
15.08.2023 |
Olen kotiäiti. Omasta tahdostani, en miehen pakottamana. On minulla kyllä ihan hyvä koulutuskin ja oman alan työkokemusta useampi vuosi, mutta päätin nyt olla ihan kotiäiti vain. Saan siitä välillä haukkuja ja arvostelua osakseni. Vähintään kulmien kohottelua. Mutta myös ihan suoraa kritiikkiä. Kukaan tuttu tai puolituttu ei ole koskaan sanonut mitään hyvää ratkaisustani eikä kyllä kukaan vieraskaan. Arvostellut vain. Lapset on päiväkoti-iässä ja aion olla kotiäiti kunnes nuorin menee kouluun. Nykyään päiväkodit on aika huonossa tilanteessa ja moni sanoo, ettei haluaisi lastaan niihin laittaa. Minä en laittanut ja silti saan haukkuja. Miksi?
Kommentit (711)
Vierailija kirjoitti:
Muut äidit hoitaa lapsensa työn ohessa mutta ehkä se on kivampi sit vaan löffäillä kotona yhteiskunnan tukiaisilla?
Kyllä olet katkera. Sinä ilmeisesti olet se työssä käyvä äiti ja kivaa näyttää olevan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni ei jaksa olla lastensa kanssa 24/7. Sen tunnistaminen tarkoittaisi, että he eivät välitä lapsistaan tai että he eivät ole hyviä vanhempia. Se syyllisyys ja häpeä on liian suuri, joten se täytyy projisoida johonkin pois itsestä. Kohteeksi sopivat kohtiäidit, jotka ikävällä tavalla ovat eläviä esimerkkejä siitä, että jotkut hoitavat lapsensa itse ja jaksavat sekä vielä tykkäävätkin siitä. Vertailu on niin epäedullinen muille, että ne kotiäidit täytyy yrittää sheimata jollain muulla tavoin, jotta voisi perustella itselleen sen, että käy töissä ja näkee lapsiaan hereillä vain pari tuntia joka päivä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kritiikin syyt:
- haukkujan kateus
- haukkujan huoli kotiäidistä, sillä harvalla miehellä Suomessa on varaa tehdä kotiäidin kanssa sellainen diili että äidille taloudellisesti on järkevää heittäytyä miehen varaan
Mistä tämä harhaluulo heittäytymisestä miehen varaan kumpuaa?
Jos olet niitä harvoja jotka ovat tarpeeksi rikkaita jäämään ihan itsellisiksi kotiäideiksi, katso kohta yksi.
Jos sinulla on mies ja silti maksat kotiäiteytesi itse, katso kohta kaksi.
Eihän kotona oleva varakas äiti miehen elätettäväksi heittäydy vaikka ei maksaisikaan *kotiäitiyttään itse*.
Eli kohta kolme: Turha huoli kotiäitiydestä kun hetkellisesti mies maksaa enemmän tai vaikka kaiken.
Myös kotiäidin tulonmenetykset, eläkkeet, säästöt jne?
Harvapa perhettään ajattelee tulonmenetysten kautta. Vaikka täällä siitä huudetaankin pää punaisena.
Jos ajattelee, niin tuskin jää kotiin. Jos kuitenkin jää ja ajattelee, maksaa kompensaation itse tai mies, mitä väliä?
Aika hölmö kotiäiti saa olla jos ei rahaa uskalla ajatella. Jos perhe haluaa aidosti toisilleen hyvää ja tarjota lapsille kotiäidin, silloin asiat hoidetaan niin että tilanne on taloudellisesti reilu.
Harvoin on.
Siksi ollaan huolissaan kotiäideistä ja heidän sinisilmäisyydestään. Siksi vanhat naiset opettavat että naisella on aina oltava omat rahat
Heillähän on hyvin usein! Sitähän tässä yritetään sanoa.
Väännetään nyt rautalangasta kertoen oma tilanne:
Olin kovapalkkaisessa työssä 10 vuotta ja tulin raskaaksi. Jäin kotiin ja mieheni jatkoi omassa kovapalkkaisessa työssä. Mieheni maksoi talouden kulut, minä reissuja ja omia kulujani sen mitä halusin. Miksi mieheni olisi maksanut mulle jotain sairasta kompensaatiota siitä että halusin jäädä kotiin?Saimme toisen lapsen, jäin kotiin, lähdimme ulkomaille mieheni työn vuoksi. Silloin mieheni työnantaja maksoi mulle korvausta kotonaolosta, ei olisi tarvinnut, sijoitin kaikki.
Eli: en todellakaan heittäytynyt miehen elätettäväksi, en todellakaan tarvinnut korvausta omista päätöksistäni.
Joillain on, mutta hyvin usein niin ei ole. Sitähän tässä yritetään sanoa, että suurin osa kotiäideistä ei ole mitenkään hyvässä taloudellisessa asemassa, ja siksi heitä varoitellaan.
Ja täysin turhaan, sitähän tässä yritetään sanoa.
Sitähän tässä yritetään sanoa, että varsin usein ei turhaan.
Aina täysin turhaan. Sama kun sukta kyseltäis että kai sä maksat vaimollesi kompensaatiota kun hänen palkkansa on pienempi. Tai muistuteltais että kai nyt tajuat että kun vaimosi käy töissä, hän saattaa sieltä rakastajan löytää jne.
Itse asiassa niinkin kysellään. Myös tällä palstalla. Tosi usein saa kuulla, että talo on miehen nimissä ja nainen maksaa muita kuluja. Tai, että kaikki maksetaan puoliksi, vaikka toisella paljon pienemmät tulot. Naiset on liian usein, ei kaikki, mutta liian monet, liian kilttejä ja sinisilmäisiä. Ei uskalleta tai haluta puhua rahasta.
Tunnen itse kolme kotiäitiä. Yksi on vielä niin nuori, että ehtii opiskella, kun lapsi isompi. Toisten kahden lapset ovat jo koululaisia tai lähellä sitä. Ovat sen verran läheisiä, että olemme keskustelleet raha-asioista. Molemmilla on hyvin tienaavat miehet. Silti miehet kerryttävät lähinnä omaa omaisuuttaan ja molemmilla näistä äideistä iso, kaunis omakotitalo vaihtuisi halpaan kerrostaloasuntoon eron sattuessa. Ihan kantasuomalaisia. Toinen on jopa akateeminen.
Tämä on minunkin kokemus asiasta. Se on aivan hämmentävän yleistä, miten tää asia aina menee just näin, että nainen maksaa juoksevat kulut ja mies vain sellaista näkyvää omaisuutta. Eikä siis välttämättä olla edes naimisissa, joten jos ero tulisi niin nainen olisi aivan tyhjän päällä. Kuulun muutamaan lähinnä äitejä sisältävään fb-ryhmään, ja siellä sangen usein joku kysyy, että mitä tehdä kun on rahaton kotiäiti ja mies kohtelee huonosti. Sosiaalityöntekijänä uransa tehnyt äitini myös varoitteli, ettei ikinä kannata jättäytyä toisen tulojen varaan, niin monta surullista kohtaloa oli tullut vastaan (tietenkään hän ei sen tarkemmin asiakkaistaan ole voinut kertoa). Täällä jotkut varakkaat kermapeput kertoo, että kyllähän kaikki kotiäidit on varakkaita ja rahaa on, ja varmaan heidän piireissään näin onkin, mutta se ei vaan ole se koko totuus. Toki elossa Suomessa säilyy vaikka jäisi tyhjän päällekin, ei sillä.
Miksi sossulle tulisi vastaan muita kuin surullisia kohtaloita? Neurologi tuskin kertoilee työssään törmänneensä niihin, joilla ei ole aivotapahtumaa tai neurologista sairautta, mutta eipä ne silti valtaosan ongelma ole.
Kummallista että vain ne ikävät esimerkit on merkityksellisiä ja ne hyvät suhteet ja perheet sit kermapeppuilua.
Kun moni täällä yrittää kokonaan kiistää niitten ikävien esimerkkien olemassa olon, "kun ei minunkaan tuttavapiirissä, ja kaikilla kotiäideillähän on rahaa vaikka kuinka". On jopa yritetty väittää ettei ne köyhät mitään kotiäitejä ole... Se on kermapeppuilua. Tän keskustelun aihe edelleen on, miksi jotkut ei suhtaudu hyvin kotiäitiyteen, ja sitä tässä yritetään selittää.
Itseasiassa ketjun aihe on miksi kotiäitejä haukutaan. Miksi koet tarvetta haukkua ihmisiä jotka elävät elämäänsä eri tavalla kuin sinä? Vaikka se sinusta olisikin riskialtis tai muuten huono valinta?
Minusta kotiäitiys voi olla oikein hyvä valinta, jos sen hoitaa fiksusti, enkä minä hauku ketään. Miksi sinä taas haukut niitä, jotka ajattelee eri tavalla kuin sinä?
Niin, tämä ketjuhan on täynnä voivottelua kuinka työssäkäyvät äidit ovat sinisilmäisiä ja jäävät heitteille KUN mies pettää ja jättää, eikun..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koetapa selittää sitten lastesi kasvettua kouluikään, että oli sulla ihan hyvä koulutus joskus, ottakeepa töihin. Ja eläkeiässä ihmettelet, miks sun eläke on reilun tonnin pienempi kuin ukollasi, joka on kauan aiemmin vaihtanut sinut johonkuhun työssä käyvään, älykkääseen ja aikuiseen ihmiseen, jonka kanssa voi puhua muustakin kuin lapsen kakan koostumuksesta.
Ymmärrän kotona olon vauvan kanssa, mutta en siitä eteenpäin. Se tyhmistää sekä lapset että äidin. Arvaas mistä tiedän: omasta kokemuksesta.
Sun elämä, sun päätökset, mutta älä tule valittamaan että heikosti kävi.
Voi luoja mitä yleistämistä. Illan naurut sai tästä, mutta eipä toisaalta yllätä että tämä on se yleinen ajatus varmaan. Saattaisit yllättyä ollessasi kärpäsenä katossa ainakin meidän kotona. Harmi, että olit itse saamaton. Kiva silti jos yritit. Kaikista ei ole siihen. Mutta yleensä viimeinen sana tulee katkeralta.
Ei tarvitse tulla katkeralta, vaan paljon nähneeltä. Mä tunnen kaksi kotiäitiä, joille tuli se ero kun lapset oli sellaisia kouluiän kynnyksellä/alakouluikäisiä. Kummallakaan ei ollut kunnon koulutusta, ei omia tuloja, ja siellä perhehelvetiksi muuttuneessa kodissa oli pakko kärvistellä ihan liian pitkään, että pystyi lähtemään.
Olen myös itse eronnut, mutta koska olen ollut koko ajan töissä ja palkka on hyvä, niin minä lunastin omakotitalomme, ja jäin tähän asumaan lasten kanssa. Jos olisin ollut kotiäiti, asuisimme jossain kerrostaloläävässä.
Ei kai kukaan kotiäidiksi jäädessään ajattele, että kohta tulee ero ja kaikki menee pieleen. Mutta aika usei nniin kuitenkin tapahtuu, ja se siippa, joka on saattanut olla hyvinkin avokätinen kun asiat oli hyvin, voikin muuttua täysin.
Fiksu nainen hoitaa asiansa niin, ettei oma toimeentulo ole toisen ihmisen varassa. IHan sama mitä mussutatte.
Kotiäidit yleensä käytännössä maksavat kotiäitiytensä itse, samalla kun mies kartuttaa omaisuuttaan. Näin tapahtuu, vaikka mies maksaisi kotiäitiajalta kaikki juoksevat kulut.
Pidän kotiäitiyttä hienona asiana, mutta tuollaiseen suostumista parisuhteessa lapasen ja ovimaton osana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Ilkeät ihmiset ne vain siel mölisee
Minusta nämä minua kritisoineet ei mitään ilkeitä ihmisiä varsinaisesti ole vaan aina ennen ja kaikissa muissa aiheissa he ovat ystävällisiä ihmisiä. Jostain syystä juuri kotiäitiys vain on kirvoittanut muuten ystävällisiltä ihmisiltäkin aika ikäviä kommentteja eikä se kulmien kohottelukaan mukavalta tunnu. Ap
Sama juttu kun työttömien kadehtimisessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kritiikin syyt:
- haukkujan kateus
- haukkujan huoli kotiäidistä, sillä harvalla miehellä Suomessa on varaa tehdä kotiäidin kanssa sellainen diili että äidille taloudellisesti on järkevää heittäytyä miehen varaan
Mistä tämä harhaluulo heittäytymisestä miehen varaan kumpuaa?
Jos olet niitä harvoja jotka ovat tarpeeksi rikkaita jäämään ihan itsellisiksi kotiäideiksi, katso kohta yksi.
Jos sinulla on mies ja silti maksat kotiäiteytesi itse, katso kohta kaksi.
Eihän kotona oleva varakas äiti miehen elätettäväksi heittäydy vaikka ei maksaisikaan *kotiäitiyttään itse*.
Eli kohta kolme: Turha huoli kotiäitiydestä kun hetkellisesti mies maksaa enemmän tai vaikka kaiken.
Myös kotiäidin tulonmenetykset, eläkkeet, säästöt jne?
Harvapa perhettään ajattelee tulonmenetysten kautta. Vaikka täällä siitä huudetaankin pää punaisena.
Jos ajattelee, niin tuskin jää kotiin. Jos kuitenkin jää ja ajattelee, maksaa kompensaation itse tai mies, mitä väliä?
Aika hölmö kotiäiti saa olla jos ei rahaa uskalla ajatella. Jos perhe haluaa aidosti toisilleen hyvää ja tarjota lapsille kotiäidin, silloin asiat hoidetaan niin että tilanne on taloudellisesti reilu.
Harvoin on.
Siksi ollaan huolissaan kotiäideistä ja heidän sinisilmäisyydestään. Siksi vanhat naiset opettavat että naisella on aina oltava omat rahat
Heillähän on hyvin usein! Sitähän tässä yritetään sanoa.
Väännetään nyt rautalangasta kertoen oma tilanne:
Olin kovapalkkaisessa työssä 10 vuotta ja tulin raskaaksi. Jäin kotiin ja mieheni jatkoi omassa kovapalkkaisessa työssä. Mieheni maksoi talouden kulut, minä reissuja ja omia kulujani sen mitä halusin. Miksi mieheni olisi maksanut mulle jotain sairasta kompensaatiota siitä että halusin jäädä kotiin?Saimme toisen lapsen, jäin kotiin, lähdimme ulkomaille mieheni työn vuoksi. Silloin mieheni työnantaja maksoi mulle korvausta kotonaolosta, ei olisi tarvinnut, sijoitin kaikki.
Eli: en todellakaan heittäytynyt miehen elätettäväksi, en todellakaan tarvinnut korvausta omista päätöksistäni.
Joillain on, mutta hyvin usein niin ei ole. Sitähän tässä yritetään sanoa, että suurin osa kotiäideistä ei ole mitenkään hyvässä taloudellisessa asemassa, ja siksi heitä varoitellaan.
Ja täysin turhaan, sitähän tässä yritetään sanoa.
Sitähän tässä yritetään sanoa, että varsin usein ei turhaan.
Aina täysin turhaan. Sama kun sukta kyseltäis että kai sä maksat vaimollesi kompensaatiota kun hänen palkkansa on pienempi. Tai muistuteltais että kai nyt tajuat että kun vaimosi käy töissä, hän saattaa sieltä rakastajan löytää jne.
Itse asiassa niinkin kysellään. Myös tällä palstalla. Tosi usein saa kuulla, että talo on miehen nimissä ja nainen maksaa muita kuluja. Tai, että kaikki maksetaan puoliksi, vaikka toisella paljon pienemmät tulot. Naiset on liian usein, ei kaikki, mutta liian monet, liian kilttejä ja sinisilmäisiä. Ei uskalleta tai haluta puhua rahasta.
Tunnen itse kolme kotiäitiä. Yksi on vielä niin nuori, että ehtii opiskella, kun lapsi isompi. Toisten kahden lapset ovat jo koululaisia tai lähellä sitä. Ovat sen verran läheisiä, että olemme keskustelleet raha-asioista. Molemmilla on hyvin tienaavat miehet. Silti miehet kerryttävät lähinnä omaa omaisuuttaan ja molemmilla näistä äideistä iso, kaunis omakotitalo vaihtuisi halpaan kerrostaloasuntoon eron sattuessa. Ihan kantasuomalaisia. Toinen on jopa akateeminen.
Tunnen myös naisen joka erotessa suostui siihen, että talo ositettiin rakennuskustannusten hinnalla. Siis sillä hinnalla mitä rakentamiseen oli mennyt kymmenen vuotta aiemmin. Ei vaatinut kiinteistönvälittäjän arviota talon arvosta eron hetkellä. Hän kun kuulemma pärjää ja haluaa erota sopuisasti. Ja pärjääkin, ei siinä. Mies tosin myi asunnon myöhemmin ja teki reilut 100ke voittoa. Tämä on sitä naisten taloudellista sinisilmäisyyttä ja hölmöyttä pahimmillaan.
Eli haluat keskustella yleisesti naisten hölmöydestä. Mikäs siinä, älä kuitenkaan yhdistä kotiäitiyttä hölmöyteen.
Kotiäitiys on yksi sen sinisilmäisyyden muoto, ellei pidä kunnolla puoliaan. Kotiäitiys voi olla siis aivan erinomaisen hieno juttu, täällä on muutama sellainenkin tarina, mutta on typerää väittää ettei tulottomaksi heittäytymiseen liity riskejä.
Sinä et selkeästi pysty keskustelemaan aiheesta, koska omat ennakkoluulosi ovat liian vahvat. Kotiäiti ei välttämättä ole lainkaan tuloton. Yritä nyt edes.
Tässähän vain kysyttiin miksi kotiäitiyteen suhtaudutaan nuivasti. Siksi koska moni, sossu ja neuvolatyöntekijä varsinkin, ovat nähneet liikaa niitä surullisia kohtaloita.
Varmasti kun ne vähenevät ja löytyy enimmäkseen vain raha-asiansa hienosti hoitavia kotiäitejä, asenne muuttuu.
-eri
Väität siis että sossut ja neuvolatädit yhdistää pieleen menon kotiäitiyteen? Tuskinpa. Kyllä nyt ammattilainen tajuaa että jos nainen kokee henkistä tai taloudellista väkivaltaa, se hänen kotiäitiytensä vika ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi ap sinua. Ajoin taas tekstisi AI:n läpi ja niinhän se jälleen kertoi, että olet meille kaikille tuttu palstatrolli, joka keksii näitä juttuja ihan omasta päästään. Aina samat sanavalinnat, sama rytmi virkkeissä.
Eikö sinulla oikeasti ole mitään elämää tämän palstan ulkopuolella? Miksi keksit näitä satuja?
Toimittajat satuilevat, jotta saavat ihmiset kirjoittamaan, sitten tekevät jutun ketjun perusteella lehteen. Aika laiskaa ja epärehellistä. Onko aito haastattelu liian työlästä?
Tässä on noiden äitien tuntoja, jotka laittavat lapsensa päiväkotiin. Eivät edes pidä omista lapsistaan. Mahtavat tuntea itsensä huonoiksi vanhemmiksi verrattuna kotiäiteihin. Eivät kestä sitä vertailua, vaan yrittävät pelastaa kasvonsa haukkumalla kotiäitejä. Onpa kaunista luettavaa:
https://www.vauva.fi/keskustelu/2602947/ma_en_jaksa_tata_kesalomaa_last…
Mä en jaksa tätä kesälomaa lasten kanssa
Vierailija
klo 12:16 | 2.7.2016
Tulisipa pian syksy ja arki, muksut tarhaan. Lastenhoito kotona on oikeasti rasittavaa ja sadepäivät saatanasta. Koko ajan kakarat mölyävät, riitelevät, juoksevat ja hyppivät vaikka on kielletty. Päälle jatkuva jääkaapilla ravaus "anna sitä, anna tätä, tee mulle se, tee mulle tämä".
Eihän tässä ehdi kuin siivoamaan, palvelemaan noita pikkutyranneja ja ulkoilemaan niiden kanssa. Sitten onkin jo ilta ja saa huokaista helpotuksesta; päivän paras hetki on se 30min omaa aikaa.
Tulispa pian syksy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koetapa selittää sitten lastesi kasvettua kouluikään, että oli sulla ihan hyvä koulutus joskus, ottakeepa töihin. Ja eläkeiässä ihmettelet, miks sun eläke on reilun tonnin pienempi kuin ukollasi, joka on kauan aiemmin vaihtanut sinut johonkuhun työssä käyvään, älykkääseen ja aikuiseen ihmiseen, jonka kanssa voi puhua muustakin kuin lapsen kakan koostumuksesta.
Ymmärrän kotona olon vauvan kanssa, mutta en siitä eteenpäin. Se tyhmistää sekä lapset että äidin. Arvaas mistä tiedän: omasta kokemuksesta.
Sun elämä, sun päätökset, mutta älä tule valittamaan että heikosti kävi.
Voi luoja mitä yleistämistä. Illan naurut sai tästä, mutta eipä toisaalta yllätä että tämä on se yleinen ajatus varmaan. Saattaisit yllättyä ollessasi kärpäsenä katossa ainakin meidän kotona. Harmi, että olit itse saamaton. Kiva silti jos yritit. Kaikista ei ole siihen. Mutta yleensä viimeinen sana tulee katkeralta.
Ei tarvitse tulla katkeralta, vaan paljon nähneeltä. Mä tunnen kaksi kotiäitiä, joille tuli se ero kun lapset oli sellaisia kouluiän kynnyksellä/alakouluikäisiä. Kummallakaan ei ollut kunnon koulutusta, ei omia tuloja, ja siellä perhehelvetiksi muuttuneessa kodissa oli pakko kärvistellä ihan liian pitkään, että pystyi lähtemään.
Olen myös itse eronnut, mutta koska olen ollut koko ajan töissä ja palkka on hyvä, niin minä lunastin omakotitalomme, ja jäin tähän asumaan lasten kanssa. Jos olisin ollut kotiäiti, asuisimme jossain kerrostaloläävässä.
Ei kai kukaan kotiäidiksi jäädessään ajattele, että kohta tulee ero ja kaikki menee pieleen. Mutta aika usei nniin kuitenkin tapahtuu, ja se siippa, joka on saattanut olla hyvinkin avokätinen kun asiat oli hyvin, voikin muuttua täysin.
Fiksu nainen hoitaa asiansa niin, ettei oma toimeentulo ole toisen ihmisen varassa. IHan sama mitä mussutatte.
Laitatko lähteen siitä etyä kotiäiti eroaa työssäkäyvää useammin, kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koetapa selittää sitten lastesi kasvettua kouluikään, että oli sulla ihan hyvä koulutus joskus, ottakeepa töihin. Ja eläkeiässä ihmettelet, miks sun eläke on reilun tonnin pienempi kuin ukollasi, joka on kauan aiemmin vaihtanut sinut johonkuhun työssä käyvään, älykkääseen ja aikuiseen ihmiseen, jonka kanssa voi puhua muustakin kuin lapsen kakan koostumuksesta.
Ymmärrän kotona olon vauvan kanssa, mutta en siitä eteenpäin. Se tyhmistää sekä lapset että äidin. Arvaas mistä tiedän: omasta kokemuksesta.
Sun elämä, sun päätökset, mutta älä tule valittamaan että heikosti kävi.
Voi luoja mitä yleistämistä. Illan naurut sai tästä, mutta eipä toisaalta yllätä että tämä on se yleinen ajatus varmaan. Saattaisit yllättyä ollessasi kärpäsenä katossa ainakin meidän kotona. Harmi, että olit itse saamaton. Kiva silti jos yritit. Kaikista ei ole siihen. Mutta yleensä viimeinen sana tulee katkeralta.
Ei tarvitse tulla katkeralta, vaan paljon nähneeltä. Mä tunnen kaksi kotiäitiä, joille tuli se ero kun lapset oli sellaisia kouluiän kynnyksellä/alakouluikäisiä. Kummallakaan ei ollut kunnon koulutusta, ei omia tuloja, ja siellä perhehelvetiksi muuttuneessa kodissa oli pakko kärvistellä ihan liian pitkään, että pystyi lähtemään.
Olen myös itse eronnut, mutta koska olen ollut koko ajan töissä ja palkka on hyvä, niin minä lunastin omakotitalomme, ja jäin tähän asumaan lasten kanssa. Jos olisin ollut kotiäiti, asuisimme jossain kerrostaloläävässä.
Ei kai kukaan kotiäidiksi jäädessään ajattele, että kohta tulee ero ja kaikki menee pieleen. Mutta aika usei nniin kuitenkin tapahtuu, ja se siippa, joka on saattanut olla hyvinkin avokätinen kun asiat oli hyvin, voikin muuttua täysin.
Fiksu nainen hoitaa asiansa niin, ettei oma toimeentulo ole toisen ihmisen varassa. IHan sama mitä mussutatte.
Miksi? Etkö osannut ositusta tehdä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen työssäkäyvä on myös kotiäiti, siis samojen täiden osalta kuin pelkkä kotiäiti. Työssä käyvä vetää silloin myös kotihommat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koetapa selittää sitten lastesi kasvettua kouluikään, että oli sulla ihan hyvä koulutus joskus, ottakeepa töihin. Ja eläkeiässä ihmettelet, miks sun eläke on reilun tonnin pienempi kuin ukollasi, joka on kauan aiemmin vaihtanut sinut johonkuhun työssä käyvään, älykkääseen ja aikuiseen ihmiseen, jonka kanssa voi puhua muustakin kuin lapsen kakan koostumuksesta.
Ymmärrän kotona olon vauvan kanssa, mutta en siitä eteenpäin. Se tyhmistää sekä lapset että äidin. Arvaas mistä tiedän: omasta kokemuksesta.
Sun elämä, sun päätökset, mutta älä tule valittamaan että heikosti kävi.
Voi luoja mitä yleistämistä. Illan naurut sai tästä, mutta eipä toisaalta yllätä että tämä on se yleinen ajatus varmaan. Saattaisit yllättyä ollessasi kärpäsenä katossa ainakin meidän kotona. Harmi, että olit itse saamaton. Kiva silti jos yritit. Kaikista ei ole siihen. Mutta yleensä viimeinen sana tulee katkeralta.
Ei tarvitse tulla katkeralta, vaan paljon nähneeltä. Mä tunnen kaksi kotiäitiä, joille tuli se ero kun lapset oli sellaisia kouluiän kynnyksellä/alakouluikäisiä. Kummallakaan ei ollut kunnon koulutusta, ei omia tuloja, ja siellä perhehelvetiksi muuttuneessa kodissa oli pakko kärvistellä ihan liian pitkään, että pystyi lähtemään.
Olen myös itse eronnut, mutta koska olen ollut koko ajan töissä ja palkka on hyvä, niin minä lunastin omakotitalomme, ja jäin tähän asumaan lasten kanssa. Jos olisin ollut kotiäiti, asuisimme jossain kerrostaloläävässä.
Ei kai kukaan kotiäidiksi jäädessään ajattele, että kohta tulee ero ja kaikki menee pieleen. Mutta aika usei nniin kuitenkin tapahtuu, ja se siippa, joka on saattanut olla hyvinkin avokätinen kun asiat oli hyvin, voikin muuttua täysin.
Fiksu nainen hoitaa asiansa niin, ettei oma toimeentulo ole toisen ihmisen varassa. IHan sama mitä mussutatte.
Eli sulla ei ollut varaa olla kotiäiti. Jos jollain on varaa, saa lie olla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teille, jotka väitätte, että kotiäidit maksavat kotiäitiytensä pääsääntöisesti itse tai, että kyllä naiset pääasiassa tunnistavat taloutensa sudenkuopat suosittelen Ninni Myllyojan ja Emilia Kullaksen kirjaa Mitä jokaisen kotiäidin tulee tietää sijoittamisesta. Kirjoittajat ovat itse sijoittajia ja taloustoimittajia sekä pienten lasten äitejä. Selvästikin näkivät kirjalle tarvetta. Suosittelen kirjaa myös niille, jotka väittävät, ettei kotiäitiys vaikuta palkkakehitykseen ja kaipaavat tutkimustietoa asiasta. Löytyy kirjasta.
Saksassa avioeron sattuessa tasataan eläke, niin että tulevaisuudessa saa se heikompi osapuoli jaetun eläkkeen. Ero vaikuttaa myönteisesti eläkkeen osalta heikompi tuloiseen ja jos on kotiäiti, niin miehen tuloista maksetaan myös vaimon eläkeosuus .
Onko näin myös Suomessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koetapa selittää sitten lastesi kasvettua kouluikään, että oli sulla ihan hyvä koulutus joskus, ottakeepa töihin. Ja eläkeiässä ihmettelet, miks sun eläke on reilun tonnin pienempi kuin ukollasi, joka on kauan aiemmin vaihtanut sinut johonkuhun työssä käyvään, älykkääseen ja aikuiseen ihmiseen, jonka kanssa voi puhua muustakin kuin lapsen kakan koostumuksesta.
Ymmärrän kotona olon vauvan kanssa, mutta en siitä eteenpäin. Se tyhmistää sekä lapset että äidin. Arvaas mistä tiedän: omasta kokemuksesta.
Sun elämä, sun päätökset, mutta älä tule valittamaan että heikosti kävi.
Voi luoja mitä yleistämistä. Illan naurut sai tästä, mutta eipä toisaalta yllätä että tämä on se yleinen ajatus varmaan. Saattaisit yllättyä ollessasi kärpäsenä katossa ainakin meidän kotona. Harmi, että olit itse saamaton. Kiva silti jos yritit. Kaikista ei ole siihen. Mutta yleensä viimeinen sana tulee katkeralta.
Ei tarvitse tulla katkeralta, vaan paljon nähneeltä. Mä tunnen kaksi kotiäitiä, joille tuli se ero kun lapset oli sellaisia kouluiän kynnyksellä/alakouluikäisiä. Kummallakaan ei ollut kunnon koulutusta, ei omia tuloja, ja siellä perhehelvetiksi muuttuneessa kodissa oli pakko kärvistellä ihan liian pitkään, että pystyi lähtemään.
Olen myös itse eronnut, mutta koska olen ollut koko ajan töissä ja palkka on hyvä, niin minä lunastin omakotitalomme, ja jäin tähän asumaan lasten kanssa. Jos olisin ollut kotiäiti, asuisimme jossain kerrostaloläävässä.
Ei kai kukaan kotiäidiksi jäädessään ajattele, että kohta tulee ero ja kaikki menee pieleen. Mutta aika usei nniin kuitenkin tapahtuu, ja se siippa, joka on saattanut olla hyvinkin avokätinen kun asiat oli hyvin, voikin muuttua täysin.
Fiksu nainen hoitaa asiansa niin, ettei oma toimeentulo ole toisen ihmisen varassa. IHan sama mitä mussutatte.
Laitatko lähteen siitä etyä kotiäiti eroaa työssäkäyvää useammin, kiitos.
Tuskin eroaa. Mutta kun puolet liitoista päättyy eroon, osa niistä osuu kotiäitienkin kohdalle. Ylläoleva ei väittänyt kotiäitien eroavan useammin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koetapa selittää sitten lastesi kasvettua kouluikään, että oli sulla ihan hyvä koulutus joskus, ottakeepa töihin. Ja eläkeiässä ihmettelet, miks sun eläke on reilun tonnin pienempi kuin ukollasi, joka on kauan aiemmin vaihtanut sinut johonkuhun työssä käyvään, älykkääseen ja aikuiseen ihmiseen, jonka kanssa voi puhua muustakin kuin lapsen kakan koostumuksesta.
Ymmärrän kotona olon vauvan kanssa, mutta en siitä eteenpäin. Se tyhmistää sekä lapset että äidin. Arvaas mistä tiedän: omasta kokemuksesta.
Sun elämä, sun päätökset, mutta älä tule valittamaan että heikosti kävi.
Voi luoja mitä yleistämistä. Illan naurut sai tästä, mutta eipä toisaalta yllätä että tämä on se yleinen ajatus varmaan. Saattaisit yllättyä ollessasi kärpäsenä katossa ainakin meidän kotona. Harmi, että olit itse saamaton. Kiva silti jos yritit. Kaikista ei ole siihen. Mutta yleensä viimeinen sana tulee katkeralta.
Ei tarvitse tulla katkeralta, vaan paljon nähneeltä. Mä tunnen kaksi kotiäitiä, joille tuli se ero kun lapset oli sellaisia kouluiän kynnyksellä/alakouluikäisiä. Kummallakaan ei ollut kunnon koulutusta, ei omia tuloja, ja siellä perhehelvetiksi muuttuneessa kodissa oli pakko kärvistellä ihan liian pitkään, että pystyi lähtemään.
Olen myös itse eronnut, mutta koska olen ollut koko ajan töissä ja palkka on hyvä, niin minä lunastin omakotitalomme, ja jäin tähän asumaan lasten kanssa. Jos olisin ollut kotiäiti, asuisimme jossain kerrostaloläävässä.
Ei kai kukaan kotiäidiksi jäädessään ajattele, että kohta tulee ero ja kaikki menee pieleen. Mutta aika usei nniin kuitenkin tapahtuu, ja se siippa, joka on saattanut olla hyvinkin avokätinen kun asiat oli hyvin, voikin muuttua täysin.
Fiksu nainen hoitaa asiansa niin, ettei oma toimeentulo ole toisen ihmisen varassa. IHan sama mitä mussutatte.
Eli sulla ei ollut varaa olla kotiäiti. Jos jollain on varaa, saa lie olla?
"Saa lie olla " ei ole suomea: Jos jollain on varaa, niin saanee olla, tai vain saa olla..
No eläkkeestä sen sitten huomaa.
Vierailija kirjoitti:
Saksassa avioeron sattuessa tasataan eläke, niin että tulevaisuudessa saa se heikompi osapuoli jaetun eläkkeen. Ero vaikuttaa myönteisesti eläkkeen osalta heikompi tuloiseen ja jos on kotiäiti, niin miehen tuloista maksetaan myös vaimon eläkeosuus .
Onko näin myös Suomessa?
Ei todellakaan ole Suomessa noin! Suomi ei arvosta kotiäitejä. Jos pariskunta haluaa reilun systeemin, heidän on järjestettävä se itse.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen työssäkäyvä on myös kotiäiti, siis samojen täiden osalta kuin pelkkä kotiäiti. Työssä käyvä vetää silloin myös kotihommat.
Eikö teillä mies tee kotitöitä? Päiväkodissa ei tapahdu mitään?
En ole ikinä tavannut kotiäitiä, joka olisi hoitanut talousasiat niin että ei ota pahasti takkiinsa. Miehellä tilanteessa kaikki kunnossa eron sattuessa, vaimo varmaan tynnyri päällä kerjäämään.