Lue keskustelun säännöt.
Onko kotiäiteydessä jotain pahaa vai miksi meitä usein haukutaan?
15.08.2023 |
Olen kotiäiti. Omasta tahdostani, en miehen pakottamana. On minulla kyllä ihan hyvä koulutuskin ja oman alan työkokemusta useampi vuosi, mutta päätin nyt olla ihan kotiäiti vain. Saan siitä välillä haukkuja ja arvostelua osakseni. Vähintään kulmien kohottelua. Mutta myös ihan suoraa kritiikkiä. Kukaan tuttu tai puolituttu ei ole koskaan sanonut mitään hyvää ratkaisustani eikä kyllä kukaan vieraskaan. Arvostellut vain. Lapset on päiväkoti-iässä ja aion olla kotiäiti kunnes nuorin menee kouluun. Nykyään päiväkodit on aika huonossa tilanteessa ja moni sanoo, ettei haluaisi lastaan niihin laittaa. Minä en laittanut ja silti saan haukkuja. Miksi?
Kommentit (711)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kritiikin syyt:
- haukkujan kateus
- haukkujan huoli kotiäidistä, sillä harvalla miehellä Suomessa on varaa tehdä kotiäidin kanssa sellainen diili että äidille taloudellisesti on järkevää heittäytyä miehen varaan
Mistä tämä harhaluulo heittäytymisestä miehen varaan kumpuaa?
Jos olet niitä harvoja jotka ovat tarpeeksi rikkaita jäämään ihan itsellisiksi kotiäideiksi, katso kohta yksi.
Jos sinulla on mies ja silti maksat kotiäiteytesi itse, katso kohta kaksi.
Eihän kotona oleva varakas äiti miehen elätettäväksi heittäydy vaikka ei maksaisikaan *kotiäitiyttään itse*.
Eli kohta kolme: Turha huoli kotiäitiydestä kun hetkellisesti mies maksaa enemmän tai vaikka kaiken.
Myös kotiäidin tulonmenetykset, eläkkeet, säästöt jne?
Harvapa perhettään ajattelee tulonmenetysten kautta. Vaikka täällä siitä huudetaankin pää punaisena.
Jos ajattelee, niin tuskin jää kotiin. Jos kuitenkin jää ja ajattelee, maksaa kompensaation itse tai mies, mitä väliä?
Aika hölmö kotiäiti saa olla jos ei rahaa uskalla ajatella. Jos perhe haluaa aidosti toisilleen hyvää ja tarjota lapsille kotiäidin, silloin asiat hoidetaan niin että tilanne on taloudellisesti reilu.
Harvoin on.
Siksi ollaan huolissaan kotiäideistä ja heidän sinisilmäisyydestään. Siksi vanhat naiset opettavat että naisella on aina oltava omat rahat
Heillähän on hyvin usein! Sitähän tässä yritetään sanoa.
Väännetään nyt rautalangasta kertoen oma tilanne:
Olin kovapalkkaisessa työssä 10 vuotta ja tulin raskaaksi. Jäin kotiin ja mieheni jatkoi omassa kovapalkkaisessa työssä. Mieheni maksoi talouden kulut, minä reissuja ja omia kulujani sen mitä halusin. Miksi mieheni olisi maksanut mulle jotain sairasta kompensaatiota siitä että halusin jäädä kotiin?Saimme toisen lapsen, jäin kotiin, lähdimme ulkomaille mieheni työn vuoksi. Silloin mieheni työnantaja maksoi mulle korvausta kotonaolosta, ei olisi tarvinnut, sijoitin kaikki.
Eli: en todellakaan heittäytynyt miehen elätettäväksi, en todellakaan tarvinnut korvausta omista päätöksistäni.
Joillain on, mutta hyvin usein niin ei ole. Sitähän tässä yritetään sanoa, että suurin osa kotiäideistä ei ole mitenkään hyvässä taloudellisessa asemassa, ja siksi heitä varoitellaan.
Ja täysin turhaan, sitähän tässä yritetään sanoa.
Sitähän tässä yritetään sanoa, että varsin usein ei turhaan.
Aina täysin turhaan. Sama kun sukta kyseltäis että kai sä maksat vaimollesi kompensaatiota kun hänen palkkansa on pienempi. Tai muistuteltais että kai nyt tajuat että kun vaimosi käy töissä, hän saattaa sieltä rakastajan löytää jne.
Itse asiassa niinkin kysellään. Myös tällä palstalla. Tosi usein saa kuulla, että talo on miehen nimissä ja nainen maksaa muita kuluja. Tai, että kaikki maksetaan puoliksi, vaikka toisella paljon pienemmät tulot. Naiset on liian usein, ei kaikki, mutta liian monet, liian kilttejä ja sinisilmäisiä. Ei uskalleta tai haluta puhua rahasta.
Tunnen itse kolme kotiäitiä. Yksi on vielä niin nuori, että ehtii opiskella, kun lapsi isompi. Toisten kahden lapset ovat jo koululaisia tai lähellä sitä. Ovat sen verran läheisiä, että olemme keskustelleet raha-asioista. Molemmilla on hyvin tienaavat miehet. Silti miehet kerryttävät lähinnä omaa omaisuuttaan ja molemmilla näistä äideistä iso, kaunis omakotitalo vaihtuisi halpaan kerrostaloasuntoon eron sattuessa. Ihan kantasuomalaisia. Toinen on jopa akateeminen.
Tämä on minunkin kokemus asiasta. Se on aivan hämmentävän yleistä, miten tää asia aina menee just näin, että nainen maksaa juoksevat kulut ja mies vain sellaista näkyvää omaisuutta. Eikä siis välttämättä olla edes naimisissa, joten jos ero tulisi niin nainen olisi aivan tyhjän päällä. Kuulun muutamaan lähinnä äitejä sisältävään fb-ryhmään, ja siellä sangen usein joku kysyy, että mitä tehdä kun on rahaton kotiäiti ja mies kohtelee huonosti. Sosiaalityöntekijänä uransa tehnyt äitini myös varoitteli, ettei ikinä kannata jättäytyä toisen tulojen varaan, niin monta surullista kohtaloa oli tullut vastaan (tietenkään hän ei sen tarkemmin asiakkaistaan ole voinut kertoa). Täällä jotkut varakkaat kermapeput kertoo, että kyllähän kaikki kotiäidit on varakkaita ja rahaa on, ja varmaan heidän piireissään näin onkin, mutta se ei vaan ole se koko totuus. Toki elossa Suomessa säilyy vaikka jäisi tyhjän päällekin, ei sillä.
Miksi sossulle tulisi vastaan muita kuin surullisia kohtaloita? Neurologi tuskin kertoilee työssään törmänneensä niihin, joilla ei ole aivotapahtumaa tai neurologista sairautta, mutta eipä ne silti valtaosan ongelma ole.
Kummallista että vain ne ikävät esimerkit on merkityksellisiä ja ne hyvät suhteet ja perheet sit kermapeppuilua.
Kun moni täällä yrittää kokonaan kiistää niitten ikävien esimerkkien olemassa olon, "kun ei minunkaan tuttavapiirissä, ja kaikilla kotiäideillähän on rahaa vaikka kuinka". On jopa yritetty väittää ettei ne köyhät mitään kotiäitejä ole... Se on kermapeppuilua. Tän keskustelun aihe edelleen on, miksi jotkut ei suhtaudu hyvin kotiäitiyteen, ja sitä tässä yritetään selittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kritiikin syyt:
- haukkujan kateus
- haukkujan huoli kotiäidistä, sillä harvalla miehellä Suomessa on varaa tehdä kotiäidin kanssa sellainen diili että äidille taloudellisesti on järkevää heittäytyä miehen varaan
Mistä tämä harhaluulo heittäytymisestä miehen varaan kumpuaa?
Jos olet niitä harvoja jotka ovat tarpeeksi rikkaita jäämään ihan itsellisiksi kotiäideiksi, katso kohta yksi.
Jos sinulla on mies ja silti maksat kotiäiteytesi itse, katso kohta kaksi.
Eihän kotona oleva varakas äiti miehen elätettäväksi heittäydy vaikka ei maksaisikaan *kotiäitiyttään itse*.
Eli kohta kolme: Turha huoli kotiäitiydestä kun hetkellisesti mies maksaa enemmän tai vaikka kaiken.
Myös kotiäidin tulonmenetykset, eläkkeet, säästöt jne?
Harvapa perhettään ajattelee tulonmenetysten kautta. Vaikka täällä siitä huudetaankin pää punaisena.
Jos ajattelee, niin tuskin jää kotiin. Jos kuitenkin jää ja ajattelee, maksaa kompensaation itse tai mies, mitä väliä?
Aika hölmö kotiäiti saa olla jos ei rahaa uskalla ajatella. Jos perhe haluaa aidosti toisilleen hyvää ja tarjota lapsille kotiäidin, silloin asiat hoidetaan niin että tilanne on taloudellisesti reilu.
Harvoin on.
Siksi ollaan huolissaan kotiäideistä ja heidän sinisilmäisyydestään. Siksi vanhat naiset opettavat että naisella on aina oltava omat rahat
Heillähän on hyvin usein! Sitähän tässä yritetään sanoa.
Väännetään nyt rautalangasta kertoen oma tilanne:
Olin kovapalkkaisessa työssä 10 vuotta ja tulin raskaaksi. Jäin kotiin ja mieheni jatkoi omassa kovapalkkaisessa työssä. Mieheni maksoi talouden kulut, minä reissuja ja omia kulujani sen mitä halusin. Miksi mieheni olisi maksanut mulle jotain sairasta kompensaatiota siitä että halusin jäädä kotiin?Saimme toisen lapsen, jäin kotiin, lähdimme ulkomaille mieheni työn vuoksi. Silloin mieheni työnantaja maksoi mulle korvausta kotonaolosta, ei olisi tarvinnut, sijoitin kaikki.
Eli: en todellakaan heittäytynyt miehen elätettäväksi, en todellakaan tarvinnut korvausta omista päätöksistäni.
Joillain on, mutta hyvin usein niin ei ole. Sitähän tässä yritetään sanoa, että suurin osa kotiäideistä ei ole mitenkään hyvässä taloudellisessa asemassa, ja siksi heitä varoitellaan.
Ja täysin turhaan, sitähän tässä yritetään sanoa.
Sitähän tässä yritetään sanoa, että varsin usein ei turhaan.
Aina täysin turhaan. Sama kun sukta kyseltäis että kai sä maksat vaimollesi kompensaatiota kun hänen palkkansa on pienempi. Tai muistuteltais että kai nyt tajuat että kun vaimosi käy töissä, hän saattaa sieltä rakastajan löytää jne.
Itse asiassa niinkin kysellään. Myös tällä palstalla. Tosi usein saa kuulla, että talo on miehen nimissä ja nainen maksaa muita kuluja. Tai, että kaikki maksetaan puoliksi, vaikka toisella paljon pienemmät tulot. Naiset on liian usein, ei kaikki, mutta liian monet, liian kilttejä ja sinisilmäisiä. Ei uskalleta tai haluta puhua rahasta.
Tunnen itse kolme kotiäitiä. Yksi on vielä niin nuori, että ehtii opiskella, kun lapsi isompi. Toisten kahden lapset ovat jo koululaisia tai lähellä sitä. Ovat sen verran läheisiä, että olemme keskustelleet raha-asioista. Molemmilla on hyvin tienaavat miehet. Silti miehet kerryttävät lähinnä omaa omaisuuttaan ja molemmilla näistä äideistä iso, kaunis omakotitalo vaihtuisi halpaan kerrostaloasuntoon eron sattuessa. Ihan kantasuomalaisia. Toinen on jopa akateeminen.
Tunnen myös naisen joka erotessa suostui siihen, että talo ositettiin rakennuskustannusten hinnalla. Siis sillä hinnalla mitä rakentamiseen oli mennyt kymmenen vuotta aiemmin. Ei vaatinut kiinteistönvälittäjän arviota talon arvosta eron hetkellä. Hän kun kuulemma pärjää ja haluaa erota sopuisasti. Ja pärjääkin, ei siinä. Mies tosin myi asunnon myöhemmin ja teki reilut 100ke voittoa. Tämä on sitä naisten taloudellista sinisilmäisyyttä ja hölmöyttä pahimmillaan.
Eli haluat keskustella yleisesti naisten hölmöydestä. Mikäs siinä, älä kuitenkaan yhdistä kotiäitiyttä hölmöyteen.
Kotiäitiys on yksi sen sinisilmäisyyden muoto, ellei pidä kunnolla puoliaan. Kotiäitiys voi olla siis aivan erinomaisen hieno juttu, täällä on muutama sellainenkin tarina, mutta on typerää väittää ettei tulottomaksi heittäytymiseen liity riskejä.
No voi luoja 😅 Kotiäitiys ei ole millään tavalla sinisilmäisyyden muoto. Ihan kaikki ratkaisut on onnistuneita tai epäonnistuneita, ei kotiäitiys ole yhtään sen kummallisempi tai riskialttiimpi kuin muutkaan elämässä.
Jos todella noin ajattelevia ihmisiä on montakin ja tuo selittää ikävän suhtautumisen kotiäiteihin, niin uskomatonta! Kasvatus jäänyt puolitiehen selvästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kritiikin syyt:
- haukkujan kateus
- haukkujan huoli kotiäidistä, sillä harvalla miehellä Suomessa on varaa tehdä kotiäidin kanssa sellainen diili että äidille taloudellisesti on järkevää heittäytyä miehen varaan
Mistä tämä harhaluulo heittäytymisestä miehen varaan kumpuaa?
Jos olet niitä harvoja jotka ovat tarpeeksi rikkaita jäämään ihan itsellisiksi kotiäideiksi, katso kohta yksi.
Jos sinulla on mies ja silti maksat kotiäiteytesi itse, katso kohta kaksi.
Eihän kotona oleva varakas äiti miehen elätettäväksi heittäydy vaikka ei maksaisikaan *kotiäitiyttään itse*.
Eli kohta kolme: Turha huoli kotiäitiydestä kun hetkellisesti mies maksaa enemmän tai vaikka kaiken.
Myös kotiäidin tulonmenetykset, eläkkeet, säästöt jne?
Harvapa perhettään ajattelee tulonmenetysten kautta. Vaikka täällä siitä huudetaankin pää punaisena.
Jos ajattelee, niin tuskin jää kotiin. Jos kuitenkin jää ja ajattelee, maksaa kompensaation itse tai mies, mitä väliä?
Aika hölmö kotiäiti saa olla jos ei rahaa uskalla ajatella. Jos perhe haluaa aidosti toisilleen hyvää ja tarjota lapsille kotiäidin, silloin asiat hoidetaan niin että tilanne on taloudellisesti reilu.
Harvoin on.
Siksi ollaan huolissaan kotiäideistä ja heidän sinisilmäisyydestään. Siksi vanhat naiset opettavat että naisella on aina oltava omat rahat
Heillähän on hyvin usein! Sitähän tässä yritetään sanoa.
Väännetään nyt rautalangasta kertoen oma tilanne:
Olin kovapalkkaisessa työssä 10 vuotta ja tulin raskaaksi. Jäin kotiin ja mieheni jatkoi omassa kovapalkkaisessa työssä. Mieheni maksoi talouden kulut, minä reissuja ja omia kulujani sen mitä halusin. Miksi mieheni olisi maksanut mulle jotain sairasta kompensaatiota siitä että halusin jäädä kotiin?Saimme toisen lapsen, jäin kotiin, lähdimme ulkomaille mieheni työn vuoksi. Silloin mieheni työnantaja maksoi mulle korvausta kotonaolosta, ei olisi tarvinnut, sijoitin kaikki.
Eli: en todellakaan heittäytynyt miehen elätettäväksi, en todellakaan tarvinnut korvausta omista päätöksistäni.
Joillain on, mutta hyvin usein niin ei ole. Sitähän tässä yritetään sanoa, että suurin osa kotiäideistä ei ole mitenkään hyvässä taloudellisessa asemassa, ja siksi heitä varoitellaan.
Ja täysin turhaan, sitähän tässä yritetään sanoa.
Sitähän tässä yritetään sanoa, että varsin usein ei turhaan.
Aina täysin turhaan. Sama kun sukta kyseltäis että kai sä maksat vaimollesi kompensaatiota kun hänen palkkansa on pienempi. Tai muistuteltais että kai nyt tajuat että kun vaimosi käy töissä, hän saattaa sieltä rakastajan löytää jne.
Itse asiassa niinkin kysellään. Myös tällä palstalla. Tosi usein saa kuulla, että talo on miehen nimissä ja nainen maksaa muita kuluja. Tai, että kaikki maksetaan puoliksi, vaikka toisella paljon pienemmät tulot. Naiset on liian usein, ei kaikki, mutta liian monet, liian kilttejä ja sinisilmäisiä. Ei uskalleta tai haluta puhua rahasta.
Tunnen itse kolme kotiäitiä. Yksi on vielä niin nuori, että ehtii opiskella, kun lapsi isompi. Toisten kahden lapset ovat jo koululaisia tai lähellä sitä. Ovat sen verran läheisiä, että olemme keskustelleet raha-asioista. Molemmilla on hyvin tienaavat miehet. Silti miehet kerryttävät lähinnä omaa omaisuuttaan ja molemmilla näistä äideistä iso, kaunis omakotitalo vaihtuisi halpaan kerrostaloasuntoon eron sattuessa. Ihan kantasuomalaisia. Toinen on jopa akateeminen.
Tunnen myös naisen joka erotessa suostui siihen, että talo ositettiin rakennuskustannusten hinnalla. Siis sillä hinnalla mitä rakentamiseen oli mennyt kymmenen vuotta aiemmin. Ei vaatinut kiinteistönvälittäjän arviota talon arvosta eron hetkellä. Hän kun kuulemma pärjää ja haluaa erota sopuisasti. Ja pärjääkin, ei siinä. Mies tosin myi asunnon myöhemmin ja teki reilut 100ke voittoa. Tämä on sitä naisten taloudellista sinisilmäisyyttä ja hölmöyttä pahimmillaan.
Eli haluat keskustella yleisesti naisten hölmöydestä. Mikäs siinä, älä kuitenkaan yhdistä kotiäitiyttä hölmöyteen.
Kotiäitiys on yksi sen sinisilmäisyyden muoto, ellei pidä kunnolla puoliaan. Kotiäitiys voi olla siis aivan erinomaisen hieno juttu, täällä on muutama sellainenkin tarina, mutta on typerää väittää ettei tulottomaksi heittäytymiseen liity riskejä.
Sinä et selkeästi pysty keskustelemaan aiheesta, koska omat ennakkoluulosi ovat liian vahvat. Kotiäiti ei välttämättä ole lainkaan tuloton. Yritä nyt edes.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kritiikin syyt:
- haukkujan kateus
- haukkujan huoli kotiäidistä, sillä harvalla miehellä Suomessa on varaa tehdä kotiäidin kanssa sellainen diili että äidille taloudellisesti on järkevää heittäytyä miehen varaan
Mistä tämä harhaluulo heittäytymisestä miehen varaan kumpuaa?
Jos olet niitä harvoja jotka ovat tarpeeksi rikkaita jäämään ihan itsellisiksi kotiäideiksi, katso kohta yksi.
Jos sinulla on mies ja silti maksat kotiäiteytesi itse, katso kohta kaksi.
Eihän kotona oleva varakas äiti miehen elätettäväksi heittäydy vaikka ei maksaisikaan *kotiäitiyttään itse*.
Eli kohta kolme: Turha huoli kotiäitiydestä kun hetkellisesti mies maksaa enemmän tai vaikka kaiken.
Myös kotiäidin tulonmenetykset, eläkkeet, säästöt jne?
Harvapa perhettään ajattelee tulonmenetysten kautta. Vaikka täällä siitä huudetaankin pää punaisena.
Jos ajattelee, niin tuskin jää kotiin. Jos kuitenkin jää ja ajattelee, maksaa kompensaation itse tai mies, mitä väliä?
Aika hölmö kotiäiti saa olla jos ei rahaa uskalla ajatella. Jos perhe haluaa aidosti toisilleen hyvää ja tarjota lapsille kotiäidin, silloin asiat hoidetaan niin että tilanne on taloudellisesti reilu.
Harvoin on.
Siksi ollaan huolissaan kotiäideistä ja heidän sinisilmäisyydestään. Siksi vanhat naiset opettavat että naisella on aina oltava omat rahat
Heillähän on hyvin usein! Sitähän tässä yritetään sanoa.
Väännetään nyt rautalangasta kertoen oma tilanne:
Olin kovapalkkaisessa työssä 10 vuotta ja tulin raskaaksi. Jäin kotiin ja mieheni jatkoi omassa kovapalkkaisessa työssä. Mieheni maksoi talouden kulut, minä reissuja ja omia kulujani sen mitä halusin. Miksi mieheni olisi maksanut mulle jotain sairasta kompensaatiota siitä että halusin jäädä kotiin?Saimme toisen lapsen, jäin kotiin, lähdimme ulkomaille mieheni työn vuoksi. Silloin mieheni työnantaja maksoi mulle korvausta kotonaolosta, ei olisi tarvinnut, sijoitin kaikki.
Eli: en todellakaan heittäytynyt miehen elätettäväksi, en todellakaan tarvinnut korvausta omista päätöksistäni.
Joillain on, mutta hyvin usein niin ei ole. Sitähän tässä yritetään sanoa, että suurin osa kotiäideistä ei ole mitenkään hyvässä taloudellisessa asemassa, ja siksi heitä varoitellaan.
Ja täysin turhaan, sitähän tässä yritetään sanoa.
Sitähän tässä yritetään sanoa, että varsin usein ei turhaan.
Aina täysin turhaan. Sama kun sukta kyseltäis että kai sä maksat vaimollesi kompensaatiota kun hänen palkkansa on pienempi. Tai muistuteltais että kai nyt tajuat että kun vaimosi käy töissä, hän saattaa sieltä rakastajan löytää jne.
Itse asiassa niinkin kysellään. Myös tällä palstalla. Tosi usein saa kuulla, että talo on miehen nimissä ja nainen maksaa muita kuluja. Tai, että kaikki maksetaan puoliksi, vaikka toisella paljon pienemmät tulot. Naiset on liian usein, ei kaikki, mutta liian monet, liian kilttejä ja sinisilmäisiä. Ei uskalleta tai haluta puhua rahasta.
Tunnen itse kolme kotiäitiä. Yksi on vielä niin nuori, että ehtii opiskella, kun lapsi isompi. Toisten kahden lapset ovat jo koululaisia tai lähellä sitä. Ovat sen verran läheisiä, että olemme keskustelleet raha-asioista. Molemmilla on hyvin tienaavat miehet. Silti miehet kerryttävät lähinnä omaa omaisuuttaan ja molemmilla näistä äideistä iso, kaunis omakotitalo vaihtuisi halpaan kerrostaloasuntoon eron sattuessa. Ihan kantasuomalaisia. Toinen on jopa akateeminen.
Tunnen myös naisen joka erotessa suostui siihen, että talo ositettiin rakennuskustannusten hinnalla. Siis sillä hinnalla mitä rakentamiseen oli mennyt kymmenen vuotta aiemmin. Ei vaatinut kiinteistönvälittäjän arviota talon arvosta eron hetkellä. Hän kun kuulemma pärjää ja haluaa erota sopuisasti. Ja pärjääkin, ei siinä. Mies tosin myi asunnon myöhemmin ja teki reilut 100ke voittoa. Tämä on sitä naisten taloudellista sinisilmäisyyttä ja hölmöyttä pahimmillaan.
Eli haluat keskustella yleisesti naisten hölmöydestä. Mikäs siinä, älä kuitenkaan yhdistä kotiäitiyttä hölmöyteen.
Kotiäitiys on yksi sen sinisilmäisyyden muoto, ellei pidä kunnolla puoliaan. Kotiäitiys voi olla siis aivan erinomaisen hieno juttu, täällä on muutama sellainenkin tarina, mutta on typerää väittää ettei tulottomaksi heittäytymiseen liity riskejä.
No voi luoja 😅 Kotiäitiys ei ole millään tavalla sinisilmäisyyden muoto. Ihan kaikki ratkaisut on onnistuneita tai epäonnistuneita, ei kotiäitiys ole yhtään sen kummallisempi tai riskialttiimpi kuin muutkaan elämässä.
Jos todella noin ajattelevia ihmisiä on montakin ja tuo selittää ikävän suhtautumisen kotiäiteihin, niin uskomatonta! Kasvatus jäänyt puolitiehen selvästi.
Miten se liittyy kasvatukseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kritiikin syyt:
- haukkujan kateus
- haukkujan huoli kotiäidistä, sillä harvalla miehellä Suomessa on varaa tehdä kotiäidin kanssa sellainen diili että äidille taloudellisesti on järkevää heittäytyä miehen varaan
Mistä tämä harhaluulo heittäytymisestä miehen varaan kumpuaa?
Jos olet niitä harvoja jotka ovat tarpeeksi rikkaita jäämään ihan itsellisiksi kotiäideiksi, katso kohta yksi.
Jos sinulla on mies ja silti maksat kotiäiteytesi itse, katso kohta kaksi.
Eihän kotona oleva varakas äiti miehen elätettäväksi heittäydy vaikka ei maksaisikaan *kotiäitiyttään itse*.
Eli kohta kolme: Turha huoli kotiäitiydestä kun hetkellisesti mies maksaa enemmän tai vaikka kaiken.
Myös kotiäidin tulonmenetykset, eläkkeet, säästöt jne?
Harvapa perhettään ajattelee tulonmenetysten kautta. Vaikka täällä siitä huudetaankin pää punaisena.
Jos ajattelee, niin tuskin jää kotiin. Jos kuitenkin jää ja ajattelee, maksaa kompensaation itse tai mies, mitä väliä?
Aika hölmö kotiäiti saa olla jos ei rahaa uskalla ajatella. Jos perhe haluaa aidosti toisilleen hyvää ja tarjota lapsille kotiäidin, silloin asiat hoidetaan niin että tilanne on taloudellisesti reilu.
Harvoin on.
Siksi ollaan huolissaan kotiäideistä ja heidän sinisilmäisyydestään. Siksi vanhat naiset opettavat että naisella on aina oltava omat rahat
Heillähän on hyvin usein! Sitähän tässä yritetään sanoa.
Väännetään nyt rautalangasta kertoen oma tilanne:
Olin kovapalkkaisessa työssä 10 vuotta ja tulin raskaaksi. Jäin kotiin ja mieheni jatkoi omassa kovapalkkaisessa työssä. Mieheni maksoi talouden kulut, minä reissuja ja omia kulujani sen mitä halusin. Miksi mieheni olisi maksanut mulle jotain sairasta kompensaatiota siitä että halusin jäädä kotiin?Saimme toisen lapsen, jäin kotiin, lähdimme ulkomaille mieheni työn vuoksi. Silloin mieheni työnantaja maksoi mulle korvausta kotonaolosta, ei olisi tarvinnut, sijoitin kaikki.
Eli: en todellakaan heittäytynyt miehen elätettäväksi, en todellakaan tarvinnut korvausta omista päätöksistäni.
Joillain on, mutta hyvin usein niin ei ole. Sitähän tässä yritetään sanoa, että suurin osa kotiäideistä ei ole mitenkään hyvässä taloudellisessa asemassa, ja siksi heitä varoitellaan.
Ja täysin turhaan, sitähän tässä yritetään sanoa.
Sitähän tässä yritetään sanoa, että varsin usein ei turhaan.
Aina täysin turhaan. Sama kun sukta kyseltäis että kai sä maksat vaimollesi kompensaatiota kun hänen palkkansa on pienempi. Tai muistuteltais että kai nyt tajuat että kun vaimosi käy töissä, hän saattaa sieltä rakastajan löytää jne.
Itse asiassa niinkin kysellään. Myös tällä palstalla. Tosi usein saa kuulla, että talo on miehen nimissä ja nainen maksaa muita kuluja. Tai, että kaikki maksetaan puoliksi, vaikka toisella paljon pienemmät tulot. Naiset on liian usein, ei kaikki, mutta liian monet, liian kilttejä ja sinisilmäisiä. Ei uskalleta tai haluta puhua rahasta.
Tunnen itse kolme kotiäitiä. Yksi on vielä niin nuori, että ehtii opiskella, kun lapsi isompi. Toisten kahden lapset ovat jo koululaisia tai lähellä sitä. Ovat sen verran läheisiä, että olemme keskustelleet raha-asioista. Molemmilla on hyvin tienaavat miehet. Silti miehet kerryttävät lähinnä omaa omaisuuttaan ja molemmilla näistä äideistä iso, kaunis omakotitalo vaihtuisi halpaan kerrostaloasuntoon eron sattuessa. Ihan kantasuomalaisia. Toinen on jopa akateeminen.
Tämä on minunkin kokemus asiasta. Se on aivan hämmentävän yleistä, miten tää asia aina menee just näin, että nainen maksaa juoksevat kulut ja mies vain sellaista näkyvää omaisuutta. Eikä siis välttämättä olla edes naimisissa, joten jos ero tulisi niin nainen olisi aivan tyhjän päällä. Kuulun muutamaan lähinnä äitejä sisältävään fb-ryhmään, ja siellä sangen usein joku kysyy, että mitä tehdä kun on rahaton kotiäiti ja mies kohtelee huonosti. Sosiaalityöntekijänä uransa tehnyt äitini myös varoitteli, ettei ikinä kannata jättäytyä toisen tulojen varaan, niin monta surullista kohtaloa oli tullut vastaan (tietenkään hän ei sen tarkemmin asiakkaistaan ole voinut kertoa). Täällä jotkut varakkaat kermapeput kertoo, että kyllähän kaikki kotiäidit on varakkaita ja rahaa on, ja varmaan heidän piireissään näin onkin, mutta se ei vaan ole se koko totuus. Toki elossa Suomessa säilyy vaikka jäisi tyhjän päällekin, ei sillä.
Miksi sossulle tulisi vastaan muita kuin surullisia kohtaloita? Neurologi tuskin kertoilee työssään törmänneensä niihin, joilla ei ole aivotapahtumaa tai neurologista sairautta, mutta eipä ne silti valtaosan ongelma ole.
Kummallista että vain ne ikävät esimerkit on merkityksellisiä ja ne hyvät suhteet ja perheet sit kermapeppuilua.
Kun moni täällä yrittää kokonaan kiistää niitten ikävien esimerkkien olemassa olon, "kun ei minunkaan tuttavapiirissä, ja kaikilla kotiäideillähän on rahaa vaikka kuinka". On jopa yritetty väittää ettei ne köyhät mitään kotiäitejä ole... Se on kermapeppuilua. Tän keskustelun aihe edelleen on, miksi jotkut ei suhtaudu hyvin kotiäitiyteen, ja sitä tässä yritetään selittää.
Itseasiassa ketjun aihe on miksi kotiäitejä haukutaan. Miksi koet tarvetta haukkua ihmisiä jotka elävät elämäänsä eri tavalla kuin sinä? Vaikka se sinusta olisikin riskialtis tai muuten huono valinta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kateus kotiäitejä kohtaan siinä on taustalla.
No ei minulla ainakaan. Itse ehdin totaalisesti tylsistyä jo äitiyslomalla. Mutta ei mulla kyllä ole mitään myöskään hampaankolossa niitä vastaan, jotka haluaa ja voi olla kotona pitkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kritiikin syyt:
- haukkujan kateus
- haukkujan huoli kotiäidistä, sillä harvalla miehellä Suomessa on varaa tehdä kotiäidin kanssa sellainen diili että äidille taloudellisesti on järkevää heittäytyä miehen varaan
Mistä tämä harhaluulo heittäytymisestä miehen varaan kumpuaa?
Jos olet niitä harvoja jotka ovat tarpeeksi rikkaita jäämään ihan itsellisiksi kotiäideiksi, katso kohta yksi.
Jos sinulla on mies ja silti maksat kotiäiteytesi itse, katso kohta kaksi.
Eihän kotona oleva varakas äiti miehen elätettäväksi heittäydy vaikka ei maksaisikaan *kotiäitiyttään itse*.
Eli kohta kolme: Turha huoli kotiäitiydestä kun hetkellisesti mies maksaa enemmän tai vaikka kaiken.
Myös kotiäidin tulonmenetykset, eläkkeet, säästöt jne?
Harvapa perhettään ajattelee tulonmenetysten kautta. Vaikka täällä siitä huudetaankin pää punaisena.
Jos ajattelee, niin tuskin jää kotiin. Jos kuitenkin jää ja ajattelee, maksaa kompensaation itse tai mies, mitä väliä?
Aika hölmö kotiäiti saa olla jos ei rahaa uskalla ajatella. Jos perhe haluaa aidosti toisilleen hyvää ja tarjota lapsille kotiäidin, silloin asiat hoidetaan niin että tilanne on taloudellisesti reilu.
Harvoin on.
Siksi ollaan huolissaan kotiäideistä ja heidän sinisilmäisyydestään. Siksi vanhat naiset opettavat että naisella on aina oltava omat rahat
Heillähän on hyvin usein! Sitähän tässä yritetään sanoa.
Väännetään nyt rautalangasta kertoen oma tilanne:
Olin kovapalkkaisessa työssä 10 vuotta ja tulin raskaaksi. Jäin kotiin ja mieheni jatkoi omassa kovapalkkaisessa työssä. Mieheni maksoi talouden kulut, minä reissuja ja omia kulujani sen mitä halusin. Miksi mieheni olisi maksanut mulle jotain sairasta kompensaatiota siitä että halusin jäädä kotiin?Saimme toisen lapsen, jäin kotiin, lähdimme ulkomaille mieheni työn vuoksi. Silloin mieheni työnantaja maksoi mulle korvausta kotonaolosta, ei olisi tarvinnut, sijoitin kaikki.
Eli: en todellakaan heittäytynyt miehen elätettäväksi, en todellakaan tarvinnut korvausta omista päätöksistäni.
Joillain on, mutta hyvin usein niin ei ole. Sitähän tässä yritetään sanoa, että suurin osa kotiäideistä ei ole mitenkään hyvässä taloudellisessa asemassa, ja siksi heitä varoitellaan.
Ja täysin turhaan, sitähän tässä yritetään sanoa.
Sitähän tässä yritetään sanoa, että varsin usein ei turhaan.
Aina täysin turhaan. Sama kun sukta kyseltäis että kai sä maksat vaimollesi kompensaatiota kun hänen palkkansa on pienempi. Tai muistuteltais että kai nyt tajuat että kun vaimosi käy töissä, hän saattaa sieltä rakastajan löytää jne.
Itse asiassa niinkin kysellään. Myös tällä palstalla. Tosi usein saa kuulla, että talo on miehen nimissä ja nainen maksaa muita kuluja. Tai, että kaikki maksetaan puoliksi, vaikka toisella paljon pienemmät tulot. Naiset on liian usein, ei kaikki, mutta liian monet, liian kilttejä ja sinisilmäisiä. Ei uskalleta tai haluta puhua rahasta.
Tunnen itse kolme kotiäitiä. Yksi on vielä niin nuori, että ehtii opiskella, kun lapsi isompi. Toisten kahden lapset ovat jo koululaisia tai lähellä sitä. Ovat sen verran läheisiä, että olemme keskustelleet raha-asioista. Molemmilla on hyvin tienaavat miehet. Silti miehet kerryttävät lähinnä omaa omaisuuttaan ja molemmilla näistä äideistä iso, kaunis omakotitalo vaihtuisi halpaan kerrostaloasuntoon eron sattuessa. Ihan kantasuomalaisia. Toinen on jopa akateeminen.
Tämä on minunkin kokemus asiasta. Se on aivan hämmentävän yleistä, miten tää asia aina menee just näin, että nainen maksaa juoksevat kulut ja mies vain sellaista näkyvää omaisuutta. Eikä siis välttämättä olla edes naimisissa, joten jos ero tulisi niin nainen olisi aivan tyhjän päällä. Kuulun muutamaan lähinnä äitejä sisältävään fb-ryhmään, ja siellä sangen usein joku kysyy, että mitä tehdä kun on rahaton kotiäiti ja mies kohtelee huonosti. Sosiaalityöntekijänä uransa tehnyt äitini myös varoitteli, ettei ikinä kannata jättäytyä toisen tulojen varaan, niin monta surullista kohtaloa oli tullut vastaan (tietenkään hän ei sen tarkemmin asiakkaistaan ole voinut kertoa). Täällä jotkut varakkaat kermapeput kertoo, että kyllähän kaikki kotiäidit on varakkaita ja rahaa on, ja varmaan heidän piireissään näin onkin, mutta se ei vaan ole se koko totuus. Toki elossa Suomessa säilyy vaikka jäisi tyhjän päällekin, ei sillä.
Miksi sossulle tulisi vastaan muita kuin surullisia kohtaloita? Neurologi tuskin kertoilee työssään törmänneensä niihin, joilla ei ole aivotapahtumaa tai neurologista sairautta, mutta eipä ne silti valtaosan ongelma ole.
Kummallista että vain ne ikävät esimerkit on merkityksellisiä ja ne hyvät suhteet ja perheet sit kermapeppuilua.
Kun moni täällä yrittää kokonaan kiistää niitten ikävien esimerkkien olemassa olon, "kun ei minunkaan tuttavapiirissä, ja kaikilla kotiäideillähän on rahaa vaikka kuinka". On jopa yritetty väittää ettei ne köyhät mitään kotiäitejä ole... Se on kermapeppuilua. Tän keskustelun aihe edelleen on, miksi jotkut ei suhtaudu hyvin kotiäitiyteen, ja sitä tässä yritetään selittää.
Itseasiassa ketjun aihe on miksi kotiäitejä haukutaan. Miksi koet tarvetta haukkua ihmisiä jotka elävät elämäänsä eri tavalla kuin sinä? Vaikka se sinusta olisikin riskialtis tai muuten huono valinta?
Minusta kotiäitiys voi olla oikein hyvä valinta, jos sen hoitaa fiksusti, enkä minä hauku ketään. Miksi sinä taas haukut niitä, jotka ajattelee eri tavalla kuin sinä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kritiikin syyt:
- haukkujan kateus
- haukkujan huoli kotiäidistä, sillä harvalla miehellä Suomessa on varaa tehdä kotiäidin kanssa sellainen diili että äidille taloudellisesti on järkevää heittäytyä miehen varaan
Mistä tämä harhaluulo heittäytymisestä miehen varaan kumpuaa?
Jos olet niitä harvoja jotka ovat tarpeeksi rikkaita jäämään ihan itsellisiksi kotiäideiksi, katso kohta yksi.
Jos sinulla on mies ja silti maksat kotiäiteytesi itse, katso kohta kaksi.
Eihän kotona oleva varakas äiti miehen elätettäväksi heittäydy vaikka ei maksaisikaan *kotiäitiyttään itse*.
Eli kohta kolme: Turha huoli kotiäitiydestä kun hetkellisesti mies maksaa enemmän tai vaikka kaiken.
Myös kotiäidin tulonmenetykset, eläkkeet, säästöt jne?
Harvapa perhettään ajattelee tulonmenetysten kautta. Vaikka täällä siitä huudetaankin pää punaisena.
Jos ajattelee, niin tuskin jää kotiin. Jos kuitenkin jää ja ajattelee, maksaa kompensaation itse tai mies, mitä väliä?
Aika hölmö kotiäiti saa olla jos ei rahaa uskalla ajatella. Jos perhe haluaa aidosti toisilleen hyvää ja tarjota lapsille kotiäidin, silloin asiat hoidetaan niin että tilanne on taloudellisesti reilu.
Harvoin on.
Siksi ollaan huolissaan kotiäideistä ja heidän sinisilmäisyydestään. Siksi vanhat naiset opettavat että naisella on aina oltava omat rahat
Heillähän on hyvin usein! Sitähän tässä yritetään sanoa.
Väännetään nyt rautalangasta kertoen oma tilanne:
Olin kovapalkkaisessa työssä 10 vuotta ja tulin raskaaksi. Jäin kotiin ja mieheni jatkoi omassa kovapalkkaisessa työssä. Mieheni maksoi talouden kulut, minä reissuja ja omia kulujani sen mitä halusin. Miksi mieheni olisi maksanut mulle jotain sairasta kompensaatiota siitä että halusin jäädä kotiin?Saimme toisen lapsen, jäin kotiin, lähdimme ulkomaille mieheni työn vuoksi. Silloin mieheni työnantaja maksoi mulle korvausta kotonaolosta, ei olisi tarvinnut, sijoitin kaikki.
Eli: en todellakaan heittäytynyt miehen elätettäväksi, en todellakaan tarvinnut korvausta omista päätöksistäni.
Joillain on, mutta hyvin usein niin ei ole. Sitähän tässä yritetään sanoa, että suurin osa kotiäideistä ei ole mitenkään hyvässä taloudellisessa asemassa, ja siksi heitä varoitellaan.
Ja täysin turhaan, sitähän tässä yritetään sanoa.
Sitähän tässä yritetään sanoa, että varsin usein ei turhaan.
Aina täysin turhaan. Sama kun sukta kyseltäis että kai sä maksat vaimollesi kompensaatiota kun hänen palkkansa on pienempi. Tai muistuteltais että kai nyt tajuat että kun vaimosi käy töissä, hän saattaa sieltä rakastajan löytää jne.
Itse asiassa niinkin kysellään. Myös tällä palstalla. Tosi usein saa kuulla, että talo on miehen nimissä ja nainen maksaa muita kuluja. Tai, että kaikki maksetaan puoliksi, vaikka toisella paljon pienemmät tulot. Naiset on liian usein, ei kaikki, mutta liian monet, liian kilttejä ja sinisilmäisiä. Ei uskalleta tai haluta puhua rahasta.
Tunnen itse kolme kotiäitiä. Yksi on vielä niin nuori, että ehtii opiskella, kun lapsi isompi. Toisten kahden lapset ovat jo koululaisia tai lähellä sitä. Ovat sen verran läheisiä, että olemme keskustelleet raha-asioista. Molemmilla on hyvin tienaavat miehet. Silti miehet kerryttävät lähinnä omaa omaisuuttaan ja molemmilla näistä äideistä iso, kaunis omakotitalo vaihtuisi halpaan kerrostaloasuntoon eron sattuessa. Ihan kantasuomalaisia. Toinen on jopa akateeminen.
Tunnen myös naisen joka erotessa suostui siihen, että talo ositettiin rakennuskustannusten hinnalla. Siis sillä hinnalla mitä rakentamiseen oli mennyt kymmenen vuotta aiemmin. Ei vaatinut kiinteistönvälittäjän arviota talon arvosta eron hetkellä. Hän kun kuulemma pärjää ja haluaa erota sopuisasti. Ja pärjääkin, ei siinä. Mies tosin myi asunnon myöhemmin ja teki reilut 100ke voittoa. Tämä on sitä naisten taloudellista sinisilmäisyyttä ja hölmöyttä pahimmillaan.
Eli haluat keskustella yleisesti naisten hölmöydestä. Mikäs siinä, älä kuitenkaan yhdistä kotiäitiyttä hölmöyteen.
Kotiäitiys on yksi sen sinisilmäisyyden muoto, ellei pidä kunnolla puoliaan. Kotiäitiys voi olla siis aivan erinomaisen hieno juttu, täällä on muutama sellainenkin tarina, mutta on typerää väittää ettei tulottomaksi heittäytymiseen liity riskejä.
Sinä et selkeästi pysty keskustelemaan aiheesta, koska omat ennakkoluulosi ovat liian vahvat. Kotiäiti ei välttämättä ole lainkaan tuloton. Yritä nyt edes.
Opettele lukemaan, niin keskustelu on helpompaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kritiikin syyt:
- haukkujan kateus
- haukkujan huoli kotiäidistä, sillä harvalla miehellä Suomessa on varaa tehdä kotiäidin kanssa sellainen diili että äidille taloudellisesti on järkevää heittäytyä miehen varaan
Mistä tämä harhaluulo heittäytymisestä miehen varaan kumpuaa?
Jos olet niitä harvoja jotka ovat tarpeeksi rikkaita jäämään ihan itsellisiksi kotiäideiksi, katso kohta yksi.
Jos sinulla on mies ja silti maksat kotiäiteytesi itse, katso kohta kaksi.
Eihän kotona oleva varakas äiti miehen elätettäväksi heittäydy vaikka ei maksaisikaan *kotiäitiyttään itse*.
Eli kohta kolme: Turha huoli kotiäitiydestä kun hetkellisesti mies maksaa enemmän tai vaikka kaiken.
Myös kotiäidin tulonmenetykset, eläkkeet, säästöt jne?
Harvapa perhettään ajattelee tulonmenetysten kautta. Vaikka täällä siitä huudetaankin pää punaisena.
Jos ajattelee, niin tuskin jää kotiin. Jos kuitenkin jää ja ajattelee, maksaa kompensaation itse tai mies, mitä väliä?
Aika hölmö kotiäiti saa olla jos ei rahaa uskalla ajatella. Jos perhe haluaa aidosti toisilleen hyvää ja tarjota lapsille kotiäidin, silloin asiat hoidetaan niin että tilanne on taloudellisesti reilu.
Harvoin on.
Siksi ollaan huolissaan kotiäideistä ja heidän sinisilmäisyydestään. Siksi vanhat naiset opettavat että naisella on aina oltava omat rahat
Heillähän on hyvin usein! Sitähän tässä yritetään sanoa.
Väännetään nyt rautalangasta kertoen oma tilanne:
Olin kovapalkkaisessa työssä 10 vuotta ja tulin raskaaksi. Jäin kotiin ja mieheni jatkoi omassa kovapalkkaisessa työssä. Mieheni maksoi talouden kulut, minä reissuja ja omia kulujani sen mitä halusin. Miksi mieheni olisi maksanut mulle jotain sairasta kompensaatiota siitä että halusin jäädä kotiin?Saimme toisen lapsen, jäin kotiin, lähdimme ulkomaille mieheni työn vuoksi. Silloin mieheni työnantaja maksoi mulle korvausta kotonaolosta, ei olisi tarvinnut, sijoitin kaikki.
Eli: en todellakaan heittäytynyt miehen elätettäväksi, en todellakaan tarvinnut korvausta omista päätöksistäni.
Joillain on, mutta hyvin usein niin ei ole. Sitähän tässä yritetään sanoa, että suurin osa kotiäideistä ei ole mitenkään hyvässä taloudellisessa asemassa, ja siksi heitä varoitellaan.
Ja täysin turhaan, sitähän tässä yritetään sanoa.
Sitähän tässä yritetään sanoa, että varsin usein ei turhaan.
Aina täysin turhaan. Sama kun sukta kyseltäis että kai sä maksat vaimollesi kompensaatiota kun hänen palkkansa on pienempi. Tai muistuteltais että kai nyt tajuat että kun vaimosi käy töissä, hän saattaa sieltä rakastajan löytää jne.
Itse asiassa niinkin kysellään. Myös tällä palstalla. Tosi usein saa kuulla, että talo on miehen nimissä ja nainen maksaa muita kuluja. Tai, että kaikki maksetaan puoliksi, vaikka toisella paljon pienemmät tulot. Naiset on liian usein, ei kaikki, mutta liian monet, liian kilttejä ja sinisilmäisiä. Ei uskalleta tai haluta puhua rahasta.
Tunnen itse kolme kotiäitiä. Yksi on vielä niin nuori, että ehtii opiskella, kun lapsi isompi. Toisten kahden lapset ovat jo koululaisia tai lähellä sitä. Ovat sen verran läheisiä, että olemme keskustelleet raha-asioista. Molemmilla on hyvin tienaavat miehet. Silti miehet kerryttävät lähinnä omaa omaisuuttaan ja molemmilla näistä äideistä iso, kaunis omakotitalo vaihtuisi halpaan kerrostaloasuntoon eron sattuessa. Ihan kantasuomalaisia. Toinen on jopa akateeminen.
Tunnen myös naisen joka erotessa suostui siihen, että talo ositettiin rakennuskustannusten hinnalla. Siis sillä hinnalla mitä rakentamiseen oli mennyt kymmenen vuotta aiemmin. Ei vaatinut kiinteistönvälittäjän arviota talon arvosta eron hetkellä. Hän kun kuulemma pärjää ja haluaa erota sopuisasti. Ja pärjääkin, ei siinä. Mies tosin myi asunnon myöhemmin ja teki reilut 100ke voittoa. Tämä on sitä naisten taloudellista sinisilmäisyyttä ja hölmöyttä pahimmillaan.
Eli haluat keskustella yleisesti naisten hölmöydestä. Mikäs siinä, älä kuitenkaan yhdistä kotiäitiyttä hölmöyteen.
Kotiäitiys on yksi sen sinisilmäisyyden muoto, ellei pidä kunnolla puoliaan. Kotiäitiys voi olla siis aivan erinomaisen hieno juttu, täällä on muutama sellainenkin tarina, mutta on typerää väittää ettei tulottomaksi heittäytymiseen liity riskejä.
Sinä et selkeästi pysty keskustelemaan aiheesta, koska omat ennakkoluulosi ovat liian vahvat. Kotiäiti ei välttämättä ole lainkaan tuloton. Yritä nyt edes.
Tässähän vain kysyttiin miksi kotiäitiyteen suhtaudutaan nuivasti. Siksi koska moni, sossu ja neuvolatyöntekijä varsinkin, ovat nähneet liikaa niitä surullisia kohtaloita.
Varmasti kun ne vähenevät ja löytyy enimmäkseen vain raha-asiansa hienosti hoitavia kotiäitejä, asenne muuttuu.
-eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainahan siitä saa päivittelyä ja joutuu selittelemään, jos tekee asiat eri tavalla kuin suurin osa ihmisistä tai "väärään" aikaan.
Minä en hauku. Kotiäitiys on tärkeä ja arvokas työ jota pitäisi tehdä enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kritiikin syyt:
- haukkujan kateus
- haukkujan huoli kotiäidistä, sillä harvalla miehellä Suomessa on varaa tehdä kotiäidin kanssa sellainen diili että äidille taloudellisesti on järkevää heittäytyä miehen varaan
Mistä tämä harhaluulo heittäytymisestä miehen varaan kumpuaa?
Jos olet niitä harvoja jotka ovat tarpeeksi rikkaita jäämään ihan itsellisiksi kotiäideiksi, katso kohta yksi.
Jos sinulla on mies ja silti maksat kotiäiteytesi itse, katso kohta kaksi.
Eihän kotona oleva varakas äiti miehen elätettäväksi heittäydy vaikka ei maksaisikaan *kotiäitiyttään itse*.
Eli kohta kolme: Turha huoli kotiäitiydestä kun hetkellisesti mies maksaa enemmän tai vaikka kaiken.
Myös kotiäidin tulonmenetykset, eläkkeet, säästöt jne?
Harvapa perhettään ajattelee tulonmenetysten kautta. Vaikka täällä siitä huudetaankin pää punaisena.
Jos ajattelee, niin tuskin jää kotiin. Jos kuitenkin jää ja ajattelee, maksaa kompensaation itse tai mies, mitä väliä?
Aika hölmö kotiäiti saa olla jos ei rahaa uskalla ajatella. Jos perhe haluaa aidosti toisilleen hyvää ja tarjota lapsille kotiäidin, silloin asiat hoidetaan niin että tilanne on taloudellisesti reilu.
Harvoin on.
Siksi ollaan huolissaan kotiäideistä ja heidän sinisilmäisyydestään. Siksi vanhat naiset opettavat että naisella on aina oltava omat rahat
Heillähän on hyvin usein! Sitähän tässä yritetään sanoa.
Väännetään nyt rautalangasta kertoen oma tilanne:
Olin kovapalkkaisessa työssä 10 vuotta ja tulin raskaaksi. Jäin kotiin ja mieheni jatkoi omassa kovapalkkaisessa työssä. Mieheni maksoi talouden kulut, minä reissuja ja omia kulujani sen mitä halusin. Miksi mieheni olisi maksanut mulle jotain sairasta kompensaatiota siitä että halusin jäädä kotiin?Saimme toisen lapsen, jäin kotiin, lähdimme ulkomaille mieheni työn vuoksi. Silloin mieheni työnantaja maksoi mulle korvausta kotonaolosta, ei olisi tarvinnut, sijoitin kaikki.
Eli: en todellakaan heittäytynyt miehen elätettäväksi, en todellakaan tarvinnut korvausta omista päätöksistäni.
Joillain on, mutta hyvin usein niin ei ole. Sitähän tässä yritetään sanoa, että suurin osa kotiäideistä ei ole mitenkään hyvässä taloudellisessa asemassa, ja siksi heitä varoitellaan.
Ja täysin turhaan, sitähän tässä yritetään sanoa.
Sitähän tässä yritetään sanoa, että varsin usein ei turhaan.
Aina täysin turhaan. Sama kun sukta kyseltäis että kai sä maksat vaimollesi kompensaatiota kun hänen palkkansa on pienempi. Tai muistuteltais että kai nyt tajuat että kun vaimosi käy töissä, hän saattaa sieltä rakastajan löytää jne.
Itse asiassa niinkin kysellään. Myös tällä palstalla. Tosi usein saa kuulla, että talo on miehen nimissä ja nainen maksaa muita kuluja. Tai, että kaikki maksetaan puoliksi, vaikka toisella paljon pienemmät tulot. Naiset on liian usein, ei kaikki, mutta liian monet, liian kilttejä ja sinisilmäisiä. Ei uskalleta tai haluta puhua rahasta.
Tunnen itse kolme kotiäitiä. Yksi on vielä niin nuori, että ehtii opiskella, kun lapsi isompi. Toisten kahden lapset ovat jo koululaisia tai lähellä sitä. Ovat sen verran läheisiä, että olemme keskustelleet raha-asioista. Molemmilla on hyvin tienaavat miehet. Silti miehet kerryttävät lähinnä omaa omaisuuttaan ja molemmilla näistä äideistä iso, kaunis omakotitalo vaihtuisi halpaan kerrostaloasuntoon eron sattuessa. Ihan kantasuomalaisia. Toinen on jopa akateeminen.
Tämä on minunkin kokemus asiasta. Se on aivan hämmentävän yleistä, miten tää asia aina menee just näin, että nainen maksaa juoksevat kulut ja mies vain sellaista näkyvää omaisuutta. Eikä siis välttämättä olla edes naimisissa, joten jos ero tulisi niin nainen olisi aivan tyhjän päällä. Kuulun muutamaan lähinnä äitejä sisältävään fb-ryhmään, ja siellä sangen usein joku kysyy, että mitä tehdä kun on rahaton kotiäiti ja mies kohtelee huonosti. Sosiaalityöntekijänä uransa tehnyt äitini myös varoitteli, ettei ikinä kannata jättäytyä toisen tulojen varaan, niin monta surullista kohtaloa oli tullut vastaan (tietenkään hän ei sen tarkemmin asiakkaistaan ole voinut kertoa). Täällä jotkut varakkaat kermapeput kertoo, että kyllähän kaikki kotiäidit on varakkaita ja rahaa on, ja varmaan heidän piireissään näin onkin, mutta se ei vaan ole se koko totuus. Toki elossa Suomessa säilyy vaikka jäisi tyhjän päällekin, ei sillä.
Miksi sossulle tulisi vastaan muita kuin surullisia kohtaloita? Neurologi tuskin kertoilee työssään törmänneensä niihin, joilla ei ole aivotapahtumaa tai neurologista sairautta, mutta eipä ne silti valtaosan ongelma ole.
Kummallista että vain ne ikävät esimerkit on merkityksellisiä ja ne hyvät suhteet ja perheet sit kermapeppuilua.
Kun moni täällä yrittää kokonaan kiistää niitten ikävien esimerkkien olemassa olon, "kun ei minunkaan tuttavapiirissä, ja kaikilla kotiäideillähän on rahaa vaikka kuinka". On jopa yritetty väittää ettei ne köyhät mitään kotiäitejä ole... Se on kermapeppuilua. Tän keskustelun aihe edelleen on, miksi jotkut ei suhtaudu hyvin kotiäitiyteen, ja sitä tässä yritetään selittää.
Eikä yritä. He kertovat sinulle että kaikki kptiäidit eivät ole sinisilmäisiä, miehensä rahoilla eläviä työttömiä ja onnettomia. Se on se sun stereotypia, joka saa sinut voi ottelemaan ja olemaan ilkeä ihan turhaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos ette nosta mitään yhteiskunnan tukia niin no problem. Aivan liian usein "kotiäidit" paljastuvat kuitenkin työmarkkinatuen (ja mahdollisten muidenkin tukien) nostajiksi eli eivät olekaan kotiäitejä vaan työttömäksi työnhakijaksi ilmoittautuneita.
Onhan sinulla miehesi maksama yksityinen eläkevakuutus?
Kyllä täällä saa tukia nostaa ja tietyissä tilanteissa niihin on oikeus. Kotiäitinäkin saa olla ja ihan tukien varassa, vaikka sinua kuinka närästää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotiäitiydessä ei ole mitään pahaa. Täällä saa valita oman elämäntapansa, se ei kuulu kenellekään.
Ajan henki ystävä hyvä. Ajan henki...
Senhän takia päivähoito-oikeus on alunperin tapeltu, että kotiäidit olivat alisteisessa asemassa ja eivät siitä tykänneet.
Jos joku yksittäinen kotiäiti on hoitanut raha-asiat reilusti kuntoon niin aivan mahtavaa. Vaatii rikkaan puolison tai vielä rikkaamman yksinhuoltajan.
Kuka V***U lainaa noita helvetin pitkiä kommenttiketjuja? V***N URPO!
Vierailija kirjoitti:
Kuka V***U lainaa noita helvetin pitkiä kommenttiketjuja? V***N URPO!
Varmaan joku kotona makoileva kotiäiti.
Olen työkyvytön, joten olisin kotiäiti jos olisin äiti.
Ei kai mitään, jos itse tykkää. Itse olin erotessa iloinen, kun oli töitä ja sain lunastettua ex-mieheni puolikkaan omakotitalostamme. Rahat riittää myös talon ylläpitoon. Lasten ei tarvinnut muuttaa.
Miesystäväni asuu myös yksin omakotitalossa.
Olin muuten 4 vuotta kotona lasten kanssa, kahdessa pätkässä. En miellä itseäni kotiäidiksi. Silloinkin olin vapaalla palkkatöistä, en varsinainen kotiäiti.