Lue keskustelun säännöt.
Uuden kumppanin käytös hämmentää
15.08.2023 |
Olen tapaillut kyseistä henkilöä vasta noin kuukauden, joten kyse ei ole mistään (vielä) kovin vakavasta suhteesta. Pidän kuitenkin hänestä ja haluaisin suhteemme syvenevän, ja hän tuntee samoin. Minua kuitenkin vaivaa hänen käytöksessään jatkuva tapa kääntää keskustelu seksiin, vaikka emme ole vielä edes menneet sänkyyn (minun päätöksestäni). Se on todella häiritsevää, ja oikeastaan on vain viivästyttänyt minun osaltani aloitteellisuutta seksin suhteen, koska tuntuu, että hän ei kunnioita rajojani tässä asiassa. Hän vihjailee minun olevan takakireä siveyden sipuli, vaikka aiemmissa suhteissani en sitä todellakaan ole ollut. Joskus, kun sanon hänelle, että en juuri nyt halua puhua jostain hänen fantasiastaan, hän pahoittaa mielensä ja kutsuu minua ilkeäksi tai manipuloivaksi. (??)
Tämän lisäksi meillä olemme tietyistä asioista eri mieltä poliittisesti; se on varmaan ihan normaalia jokaisessa parisuhteessa. Aiemmin olen nauttinutkin siitä, että olen päässyt kumppanin kanssa väittelemään jostain poliittisesta kysymyksestä ja "parantamaan maailmaa", vaikka kumpikaan ei sen kummemmin poliitikassa olisikaan. Tämän ihmisen kanssa keskustelu ei kuitenkaan pysy asiatasolla, vaan hän syyttää minua valehtelusta tuodessani esiin asioita, jotka ovat päivänselviä. Hän syyttää minua vääristelystä, kun ei pysty perustelemaan jotain väitettään. Hän käy myös henkilökohtaisuuksiin, mikä ei minusta kuulu asiaan ollenkaan. Keskustelu käy hyvin nopeasti ahdistavaksi ja epämiellyttäväksi.
En tiedä, miksi hän käyttäytyy näin. Muutoin todella ihana ja kohtelias, mutta kiihtyy sitten nollasta sataan hetkessä ja käy oikeastaan hyvin ikäväksi. Eniten kaikessa ahdistaa kuitenkin tuo jatkuva jauhaminen seksistä. Ymmärrän kyllä järjellä, että tässä on paljon hälytysmerkkejä, mutta minulla on omat syyni pyrkiä ymmärtämään häntä. Hän on kaikin muin tavoin hyvin sopivan oloinen tapaus.
Kommentit (256)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kärsin vaikean lapsuuden jäljiltä hylkäys- ja väkivaltatraumoista, enkä pystyisi suhteeseen jossa minut jatkuvasti torjutaan seksuaalisesti. Traumatisoitunut jää helposti koukkuun suhteeseen, jossa annetaan säännöstellen kiintymystä ja hyväksyntää mutta samalla kuitenkin torjutaan.
Ehkä terapia auttaisi? Ei ole normaalia että ei pysty edes tutustumaan ihmisiin ilman että on pakko saada seksiä.
Jaa, minusta tuossa kuultaa pohja-ajatus että haluttomuus on normaalia ja halukkuus sairasta. En deittaile ihmisiä jotka eivät halua kanssani seksiä, ei se ole mikään ongelma ollut. Ongelmia tulee vasta siinä vaiheessa, kun yritetään väkisin survoa epäsopivia ihmisiä yhteen eikä hyväksytä erilaisuutta.
Seksihullun pitää löytää toinen seksihullu.
Harmittavan usein taitaa kuitenkin olla niin, että saavat kiksit nimenomaan siitä painostamisesta, eli eivät edes halua deittailla kaltaisiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kärsin vaikean lapsuuden jäljiltä hylkäys- ja väkivaltatraumoista, enkä pystyisi suhteeseen jossa minut jatkuvasti torjutaan seksuaalisesti. Traumatisoitunut jää helposti koukkuun suhteeseen, jossa annetaan säännöstellen kiintymystä ja hyväksyntää mutta samalla kuitenkin torjutaan.
Mun näkemys on sen, että intiimit suhteet voivat olla eheyttäviä. Mutta eivät silloin, jos toisen rajoja ei ymmärretä kunnioittaa tai jos kumppanin omista rajoista kiinnipitäminen nähdään torjuntana.
Tämän takia mun on tosi hankalaa pitää omista rajoista kiinni, kun tuntuu, että itse teen tässä väärin, kun yritän suojella itseäni ja omaa mielenterveyttäni. Aidosti uskon myös, että tällaiset rajat pitää olla olemassa eikä niiden rikkominen ole hyväksi kummallekaan osapuolelle.
Mutta jos sinun rajasi rikkovat toista, niin ehkä te ette sovi yhteen?
Enemmän kuulostaa siltä, että AP:n deitin rajat rikkovat hänen rajojaan, ei toisinpäin. Ei traumaattinen lapsuus ole mikään syy kävellä toisen yli, etenkään seksuaalisesti. Se on ihan seksuaalinen hyväksikäyttö sitten.
-eri
En minä tarkoittanutkaan että kenenkään ylitse pitäisi kävellä. Mutta seksuaalinen torjunta voi sattua ja rikkoa, jos on erityisen herkkä torjunnalle ja hylkäykselle. Jos toisen omat rajat taas estävät sen seksuaalisen hyväksynnän antamisen, niin silloin ainakin toisella pitäisi olla uskallusta ymmärtää ettei suhde toimi.
Siinä vaiheessa, kun pahoittaa mielensä siitä, kun joku ei suostu vonkaamiseen, on varmaan aika katsoa peiliin. Onko tämä perua jostain, että lapsena ei ole asetettu rajoja? Vai mitä tämä on? Seksuaaliset rajat on aivan ehdottomia eikä niistä neuvotella. Tajutkaa nyt hyvänen aika näin perusasia parisuhteen vuorovaikutuksesta.
Ei kai se normaalia olekaan loputtomiin vongata, vaan etsiä alunperinkin sitä suhdetta ja läheisyyttä sellaiselta ihmiseltä joka on halukas ja pystyvä niihin omiin tarpeisiin vastaamaan. Ei kuulosta siltä, että tämä toimisi Ap:n suhteessa kumpaankaan suuntaan.
Ap:n kertomuksesta sai sen kuvan, että ap ei suinkaan ole haluton, mutta jos toinen jankuttaa seksistä ja puhuu siitä painostavasti heti ensi treffeistä alkaen, niin ei mikään ihme ettei sitä silloin halua. Tosin en ymmärrä miksi ap edes tapailee noin ahdistavaa ja urpoa miestä. Olen hyvin seksuaalinen ihminen ja suhteissa yleensä se halukkaampi osapuoli ja monesti olen halunnut seksiä jo ekoilla treffeillä, mutta jos kumppani alkaisi kärttämään ja vaatimaan sitä, halut kuolisi saman tien. En kyllä missään nimessä jatkaisi tapailua oksettavan miehen kanssa (kärttäminen ja vaatiminen on oksettavaa).
Enpä itsekään tapailisi ihmistä, jota pidän oksettavana tai joka pitäisi minua oksettavana. En tajua mikä Ap:lla ja miehellä on vikana, kun ei tajuta lyödä hanskoja tiskiin vaikka suhde ei selvästikään toimi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kärsin vaikean lapsuuden jäljiltä hylkäys- ja väkivaltatraumoista, enkä pystyisi suhteeseen jossa minut jatkuvasti torjutaan seksuaalisesti. Traumatisoitunut jää helposti koukkuun suhteeseen, jossa annetaan säännöstellen kiintymystä ja hyväksyntää mutta samalla kuitenkin torjutaan.
Mun näkemys on sen, että intiimit suhteet voivat olla eheyttäviä. Mutta eivät silloin, jos toisen rajoja ei ymmärretä kunnioittaa tai jos kumppanin omista rajoista kiinnipitäminen nähdään torjuntana.
Tämän takia mun on tosi hankalaa pitää omista rajoista kiinni, kun tuntuu, että itse teen tässä väärin, kun yritän suojella itseäni ja omaa mielenterveyttäni. Aidosti uskon myös, että tällaiset rajat pitää olla olemassa eikä niiden rikkominen ole hyväksi kummallekaan osapuolelle.
Mutta jos sinun rajasi rikkovat toista, niin ehkä te ette sovi yhteen?
Enemmän kuulostaa siltä, että AP:n deitin rajat rikkovat hänen rajojaan, ei toisinpäin. Ei traumaattinen lapsuus ole mikään syy kävellä toisen yli, etenkään seksuaalisesti. Se on ihan seksuaalinen hyväksikäyttö sitten.
-eri
En minä tarkoittanutkaan että kenenkään ylitse pitäisi kävellä. Mutta seksuaalinen torjunta voi sattua ja rikkoa, jos on erityisen herkkä torjunnalle ja hylkäykselle. Jos toisen omat rajat taas estävät sen seksuaalisen hyväksynnän antamisen, niin silloin ainakin toisella pitäisi olla uskallusta ymmärtää ettei suhde toimi.
Siinä vaiheessa, kun pahoittaa mielensä siitä, kun joku ei suostu vonkaamiseen, on varmaan aika katsoa peiliin. Onko tämä perua jostain, että lapsena ei ole asetettu rajoja? Vai mitä tämä on? Seksuaaliset rajat on aivan ehdottomia eikä niistä neuvotella. Tajutkaa nyt hyvänen aika näin perusasia parisuhteen vuorovaikutuksesta.
Ei kai se normaalia olekaan loputtomiin vongata, vaan etsiä alunperinkin sitä suhdetta ja läheisyyttä sellaiselta ihmiseltä joka on halukas ja pystyvä niihin omiin tarpeisiin vastaamaan. Ei kuulosta siltä, että tämä toimisi Ap:n suhteessa kumpaankaan suuntaan.
Ap:n kertomuksesta sai sen kuvan, että ap ei suinkaan ole haluton, mutta jos toinen jankuttaa seksistä ja puhuu siitä painostavasti heti ensi treffeistä alkaen, niin ei mikään ihme ettei sitä silloin halua. Tosin en ymmärrä miksi ap edes tapailee noin ahdistavaa ja urpoa miestä. Olen hyvin seksuaalinen ihminen ja suhteissa yleensä se halukkaampi osapuoli ja monesti olen halunnut seksiä jo ekoilla treffeillä, mutta jos kumppani alkaisi kärttämään ja vaatimaan sitä, halut kuolisi saman tien. En kyllä missään nimessä jatkaisi tapailua oksettavan miehen kanssa (kärttäminen ja vaatiminen on oksettavaa).
Siitä on tullut sellainen itseään ruokkiva kierre. Tosiaan olisin ollut halukas menemään sänkyyn jo ensi treffeillä, mutta halusin kuitenkin tutustua paremmin ensin. Sitten kuvioihin alkoi tulla näitä todella graafisia kuvauksia fantasioista. Se oli mielestäni epämukavaa, mutta olin kiinnostunut miehestä. Itse asiassa, silloin, kun puhui muista asioista ja koin oppivani hänestä, halukkuuteni taas palasi. En tiedä, onko miehellä jotenkin ylivirittynyt tutka tuon suhteen, mutta sitten alkoivat taas välittömästi puheet seinää vasten pakottamisesta ja muusta, mikä ei kyllä sytyttänyt yhtään, ja sitten mies alkoi valittaa, että manipuloin häntä. Alkoi tuntua epämiellyttävältä ja mietin, että olenko antanut noina "halukkaina hetkinä" itsestäni jotenkin sellaisen kuvan, että olisin valmis menemään sänkyyn tai käyttäytynyt jotenkin provosoivasti. Mielestäni en, mutta ilmeisesti sitten olen. Se on ollut tällaista aaltoliikettä ja koko ajan vaikeampi olla avoin miehen kanssa, kun tuntuu, että vähänkin liian pitkä kosketus laukaisee nuo jutut. Olen yrittänyt sanoa, että tekemällä normaaleja asioita ja puhumalla tavallisista jutuista, koen ihastuvani häneen enemmän, mutta miehen mielestä minulla on kaksoisstandardeja (en edes tiedä minkä suhteen??) ja että haluan vain kiusata ja häpäistä häntä. Se ei ole totta.
Ap, kysyn ihan tosissani: mikä sinua vaivaa? Miksi ihmeessä jatkat tapailua? Miksi et kunnioita ja arvosta itseäsi? Miksi annat kohdella itseäsi huonosti? Miksi koet olevasi velvollinen ymmärtämään toisen huonoa käytöstä?
Tuo mitä kuvailet ei ole normaalia. Miehen väkivalta- ja pakottamisfantasiat eivät ole normaaleja. Miehen manipulointi ja syyllistäminen ei ole normaalia. Miksi teet tämän itsellesi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kärsin vaikean lapsuuden jäljiltä hylkäys- ja väkivaltatraumoista, enkä pystyisi suhteeseen jossa minut jatkuvasti torjutaan seksuaalisesti. Traumatisoitunut jää helposti koukkuun suhteeseen, jossa annetaan säännöstellen kiintymystä ja hyväksyntää mutta samalla kuitenkin torjutaan.
Ehkä terapia auttaisi? Ei ole normaalia että ei pysty edes tutustumaan ihmisiin ilman että on pakko saada seksiä.
Jaa, minusta tuossa kuultaa pohja-ajatus että haluttomuus on normaalia ja halukkuus sairasta. En deittaile ihmisiä jotka eivät halua kanssani seksiä, ei se ole mikään ongelma ollut. Ongelmia tulee vasta siinä vaiheessa, kun yritetään väkisin survoa epäsopivia ihmisiä yhteen eikä hyväksytä erilaisuutta.
Seksihullun pitää löytää toinen seksihullu.
Harmittavan usein taitaa kuitenkin olla niin, että saavat kiksit nimenomaan siitä painostamisesta, eli eivät edes halua deittailla kaltaisiaan.
Tästä täysin samaa mieltä. Ihmisen, joka haluaa ja tarvitsee nopeasti seksiä pitää suosiolla etsiä samanlainen eikä jäädä kiukuttelemaan kun toinen ei anna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kärsin vaikean lapsuuden jäljiltä hylkäys- ja väkivaltatraumoista, enkä pystyisi suhteeseen jossa minut jatkuvasti torjutaan seksuaalisesti. Traumatisoitunut jää helposti koukkuun suhteeseen, jossa annetaan säännöstellen kiintymystä ja hyväksyntää mutta samalla kuitenkin torjutaan.
Mun näkemys on sen, että intiimit suhteet voivat olla eheyttäviä. Mutta eivät silloin, jos toisen rajoja ei ymmärretä kunnioittaa tai jos kumppanin omista rajoista kiinnipitäminen nähdään torjuntana.
Tämän takia mun on tosi hankalaa pitää omista rajoista kiinni, kun tuntuu, että itse teen tässä väärin, kun yritän suojella itseäni ja omaa mielenterveyttäni. Aidosti uskon myös, että tällaiset rajat pitää olla olemassa eikä niiden rikkominen ole hyväksi kummallekaan osapuolelle.
Mutta jos sinun rajasi rikkovat toista, niin ehkä te ette sovi yhteen?
Enemmän kuulostaa siltä, että AP:n deitin rajat rikkovat hänen rajojaan, ei toisinpäin. Ei traumaattinen lapsuus ole mikään syy kävellä toisen yli, etenkään seksuaalisesti. Se on ihan seksuaalinen hyväksikäyttö sitten.
-eri
En minä tarkoittanutkaan että kenenkään ylitse pitäisi kävellä. Mutta seksuaalinen torjunta voi sattua ja rikkoa, jos on erityisen herkkä torjunnalle ja hylkäykselle. Jos toisen omat rajat taas estävät sen seksuaalisen hyväksynnän antamisen, niin silloin ainakin toisella pitäisi olla uskallusta ymmärtää ettei suhde toimi.
Siinä vaiheessa, kun pahoittaa mielensä siitä, kun joku ei suostu vonkaamiseen, on varmaan aika katsoa peiliin. Onko tämä perua jostain, että lapsena ei ole asetettu rajoja? Vai mitä tämä on? Seksuaaliset rajat on aivan ehdottomia eikä niistä neuvotella. Tajutkaa nyt hyvänen aika näin perusasia parisuhteen vuorovaikutuksesta.
Ei kai se normaalia olekaan loputtomiin vongata, vaan etsiä alunperinkin sitä suhdetta ja läheisyyttä sellaiselta ihmiseltä joka on halukas ja pystyvä niihin omiin tarpeisiin vastaamaan. Ei kuulosta siltä, että tämä toimisi Ap:n suhteessa kumpaankaan suuntaan.
Ap:n kertomuksesta sai sen kuvan, että ap ei suinkaan ole haluton, mutta jos toinen jankuttaa seksistä ja puhuu siitä painostavasti heti ensi treffeistä alkaen, niin ei mikään ihme ettei sitä silloin halua. Tosin en ymmärrä miksi ap edes tapailee noin ahdistavaa ja urpoa miestä. Olen hyvin seksuaalinen ihminen ja suhteissa yleensä se halukkaampi osapuoli ja monesti olen halunnut seksiä jo ekoilla treffeillä, mutta jos kumppani alkaisi kärttämään ja vaatimaan sitä, halut kuolisi saman tien. En kyllä missään nimessä jatkaisi tapailua oksettavan miehen kanssa (kärttäminen ja vaatiminen on oksettavaa).
Enpä itsekään tapailisi ihmistä, jota pidän oksettavana tai joka pitäisi minua oksettavana. En tajua mikä Ap:lla ja miehellä on vikana, kun ei tajuta lyödä hanskoja tiskiin vaikka suhde ei selvästikään toimi.
Mies on selvästi oppinut manipuloimaan, syyllistämään ja pakottamaan. Etsii ihmisiä, jotka haluavat ymmärtää ja pelastaa, koska sellaisia ihmisiä kohtaan on helpompi käyttää väkivaltaa. Eivät puolustaudu, koska heidät saa syyllistettyä hiljaiseksi. Mies kuulostaa sekopäältä.
Ap kuulostaa läheisriippuvaiselta. Ihmiseltä joka on oppinut, ettei hänellä ole oikeutta rajoihin. Ihmiseltä joka on oppinut, ettei hänellä ole arvoa eikä merkitystä. Ihminen joka on oppinut, että hänen pitää olla aina se joka ymmärtää ja pelastaa, vaikka oman henkensä uhalla.
Saatat ap olla tilastoissa kohta henkirikoksen uhrina. Sitäkö haluat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nähtävästi tyypin tarkoituksena on ollut sama kuin useimmilla muillakin miehillä. Seksiä heti.
Se nähtävästi on niin yleistä nykyaikana, että jotkut naiset saavat tuntea ja kuulla olevansa epänormaaleja, ellei kaikki kelpaa heti ensimmäisestä illasta alkaen.
Tuollaisilla luuloilla varustettuja miespuolisia henkilöitä on varmaan jokainen nainen tavannut elämänsä aikana. Ovat tyhjäpäitä, itsestään jotakin kuvittelevia, iljettäviä ja luotaantyöntäviä.
Vierailija kirjoitti:
Nähtävästi tyypin tarkoituksena on ollut sama kuin useimmilla muillakin miehillä. Seksiä heti.
Se nähtävästi on niin yleistä nykyaikana, että jotkut naiset saavat tuntea ja kuulla olevansa epänormaaleja, ellei kaikki kelpaa heti ensimmäisestä illasta alkaen.Tuollaisilla luuloilla varustettuja miespuolisia henkilöitä on varmaan jokainen nainen tavannut elämänsä aikana. Ovat tyhjäpäitä, itsestään jotakin kuvittelevia, iljettäviä ja luotaantyöntäviä.
No mitä varten näissä iljettävissä tyhjäpäissä pitää roikkua sitten? Päästäisitte vapaaksi etsimään sopivampaa kumppania.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kärsin vaikean lapsuuden jäljiltä hylkäys- ja väkivaltatraumoista, enkä pystyisi suhteeseen jossa minut jatkuvasti torjutaan seksuaalisesti. Traumatisoitunut jää helposti koukkuun suhteeseen, jossa annetaan säännöstellen kiintymystä ja hyväksyntää mutta samalla kuitenkin torjutaan.
Mun näkemys on sen, että intiimit suhteet voivat olla eheyttäviä. Mutta eivät silloin, jos toisen rajoja ei ymmärretä kunnioittaa tai jos kumppanin omista rajoista kiinnipitäminen nähdään torjuntana.
Tämän takia mun on tosi hankalaa pitää omista rajoista kiinni, kun tuntuu, että itse teen tässä väärin, kun yritän suojella itseäni ja omaa mielenterveyttäni. Aidosti uskon myös, että tällaiset rajat pitää olla olemassa eikä niiden rikkominen ole hyväksi kummallekaan osapuolelle.
Mutta jos sinun rajasi rikkovat toista, niin ehkä te ette sovi yhteen?
Enemmän kuulostaa siltä, että AP:n deitin rajat rikkovat hänen rajojaan, ei toisinpäin. Ei traumaattinen lapsuus ole mikään syy kävellä toisen yli, etenkään seksuaalisesti. Se on ihan seksuaalinen hyväksikäyttö sitten.
-eri
En minä tarkoittanutkaan että kenenkään ylitse pitäisi kävellä. Mutta seksuaalinen torjunta voi sattua ja rikkoa, jos on erityisen herkkä torjunnalle ja hylkäykselle. Jos toisen omat rajat taas estävät sen seksuaalisen hyväksynnän antamisen, niin silloin ainakin toisella pitäisi olla uskallusta ymmärtää ettei suhde toimi.
Siinä vaiheessa, kun pahoittaa mielensä siitä, kun joku ei suostu vonkaamiseen, on varmaan aika katsoa peiliin. Onko tämä perua jostain, että lapsena ei ole asetettu rajoja? Vai mitä tämä on? Seksuaaliset rajat on aivan ehdottomia eikä niistä neuvotella. Tajutkaa nyt hyvänen aika näin perusasia parisuhteen vuorovaikutuksesta.
Ei kai se normaalia olekaan loputtomiin vongata, vaan etsiä alunperinkin sitä suhdetta ja läheisyyttä sellaiselta ihmiseltä joka on halukas ja pystyvä niihin omiin tarpeisiin vastaamaan. Ei kuulosta siltä, että tämä toimisi Ap:n suhteessa kumpaankaan suuntaan.
Ap:n kertomuksesta sai sen kuvan, että ap ei suinkaan ole haluton, mutta jos toinen jankuttaa seksistä ja puhuu siitä painostavasti heti ensi treffeistä alkaen, niin ei mikään ihme ettei sitä silloin halua. Tosin en ymmärrä miksi ap edes tapailee noin ahdistavaa ja urpoa miestä. Olen hyvin seksuaalinen ihminen ja suhteissa yleensä se halukkaampi osapuoli ja monesti olen halunnut seksiä jo ekoilla treffeillä, mutta jos kumppani alkaisi kärttämään ja vaatimaan sitä, halut kuolisi saman tien. En kyllä missään nimessä jatkaisi tapailua oksettavan miehen kanssa (kärttäminen ja vaatiminen on oksettavaa).
Siitä on tullut sellainen itseään ruokkiva kierre. Tosiaan olisin ollut halukas menemään sänkyyn jo ensi treffeillä, mutta halusin kuitenkin tutustua paremmin ensin. Sitten kuvioihin alkoi tulla näitä todella graafisia kuvauksia fantasioista. Se oli mielestäni epämukavaa, mutta olin kiinnostunut miehestä. Itse asiassa, silloin, kun puhui muista asioista ja koin oppivani hänestä, halukkuuteni taas palasi. En tiedä, onko miehellä jotenkin ylivirittynyt tutka tuon suhteen, mutta sitten alkoivat taas välittömästi puheet seinää vasten pakottamisesta ja muusta, mikä ei kyllä sytyttänyt yhtään, ja sitten mies alkoi valittaa, että manipuloin häntä. Alkoi tuntua epämiellyttävältä ja mietin, että olenko antanut noina "halukkaina hetkinä" itsestäni jotenkin sellaisen kuvan, että olisin valmis menemään sänkyyn tai käyttäytynyt jotenkin provosoivasti. Mielestäni en, mutta ilmeisesti sitten olen. Se on ollut tällaista aaltoliikettä ja koko ajan vaikeampi olla avoin miehen kanssa, kun tuntuu, että vähänkin liian pitkä kosketus laukaisee nuo jutut. Olen yrittänyt sanoa, että tekemällä normaaleja asioita ja puhumalla tavallisista jutuista, koen ihastuvani häneen enemmän, mutta miehen mielestä minulla on kaksoisstandardeja (en edes tiedä minkä suhteen??) ja että haluan vain kiusata ja häpäistä häntä. Se ei ole totta.
Ap, kysyn ihan tosissani: mikä sinua vaivaa? Miksi ihmeessä jatkat tapailua? Miksi et kunnioita ja arvosta itseäsi? Miksi annat kohdella itseäsi huonosti? Miksi koet olevasi velvollinen ymmärtämään toisen huonoa käytöstä?
Tuo mitä kuvailet ei ole normaalia. Miehen väkivalta- ja pakottamisfantasiat eivät ole normaaleja. Miehen manipulointi ja syyllistäminen ei ole normaalia. Miksi teet tämän itsellesi?
Ap on vajonnut poikkeuksellisen nopeasti traumasuhteilun kaninkoloon. Yleensähän näissä menee paljon pidemmän aikaa, mutta nyt on menty nopealla tahdilla. Ei ap tuosta suhteesta mihinkään ole lähdössä, sanokaa minun sanoneen.
Kyllä suhteen alun pitäisi olla suloista eikä tuollaista. Itse juoksisin ja estäisin koko tyypin. Etkö osaa pelätä ja ymmärtää omaa parastasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en pysty seurustelumielessä kiintymään ilman seksiä. Sen syvemmän henkisen yhteyden luominen vaatii nimenomaan sitä, että ollaan edetty myös fyysiselle tasolle suhteessa. Jotenkin minun on helpompi saada kontakti omiin tunteisiini ja toiseen ihmiseen seksin kautta. Tosin en pakota tai painosta ketään, en vaan alunperinkään lähde suhteeseen ihmisen kanssa joka ei halua kanssani seksiä.
Mitä juuri luin? Kuukauden tuore tapailututtavuus syyttää toista ilkeäksi ja manipuloivaksi, jos tämä ei juuri sillä hetkellä halua keskustella jostain graafisesta seksifantasiasta.
Ei jatkoon! Ei ole mukava mies!
Olet tehnyt ihan oikein kun olet himmaillut seksiä tämän tyypin kanssa, kyllä vaisto varoittaa millaisista tyypeistä pitää pysyä kaukana.
Nyt hän kärttää sua kuuntelemaan fantasioitaan, mitäpä luulet että tapahtuu sängyssä? Onko hellä ja huomioiva kumppani, vai mahtaako painostaa sua toteuttamaan fantasioitaan myös?
Ja haukkuu ja ilkeilee jos ei saa tahtoaan läpi? Ei ja ei!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap hyvä. Nämä sadistit ovat AINA pinnalta mukavia ja kohteliaita, eihän kukaan muuten haksahtaisi. Lisäksi selitykset traumaattisesta lapsuudesta ovat 100% oppikirjakamaa. Ja sitten on vielä tuo kaasuvalotus, eli syyttää sinua manipuloinnista, vaikka ei itse muuta teekään.
Tunnen paljon ihmisiä, joilla on traumaattinen lapsuus. Ei se tee heistä mulkkuja. He ottavat vastuun omasta käytöksestään kuin aikuiset, eivätkä koskaan vetoa traumoihinsa käyttäydyttyään huonosti.
Oma mieheni on hyvin seksuaalinen, mutta hän toi asian ilmi vasta, kun tunsimme erittäin hyvin. Vasta, kun meillä oli molemminpuolinen kunnioitus ja luotto. Hän ei hätäillyt tai painostanut seksiin vaan päinvastoin, minä hätäilin. Seksuaalisena ihmisenä hän vaali tätä toimitusta suorastaan pyhänä. Myös naisen keho on hänelle pyhä.
Sadistit eivät useinkaan saa kiksejä itse seksistä, vaan alistamisesta ja vallantunteesta. He eivät kunnoita toisen koskemattomuutta. Tämän takia hyvinkin halutut ja suositut henkilöt voivat olla r*iskaajia. Eivät he halua normaalia seksiä, he haluavat satuttaa.
Tämä tyyppi kyllä näkee, miten sekaisin hän on mielesi saanut. Ja hän NAUTTII siitä. Olet hänen vallassaan, mutta ovi on vielä auki. Älä missään nimessä jatka suhdetta. Juokse, kun jalkasi ovat vielä toimintakykyiset. Lähtemisestä tulee koko ajan vaikeampaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kärsin vaikean lapsuuden jäljiltä hylkäys- ja väkivaltatraumoista, enkä pystyisi suhteeseen jossa minut jatkuvasti torjutaan seksuaalisesti. Traumatisoitunut jää helposti koukkuun suhteeseen, jossa annetaan säännöstellen kiintymystä ja hyväksyntää mutta samalla kuitenkin torjutaan.
Mun näkemys on sen, että intiimit suhteet voivat olla eheyttäviä. Mutta eivät silloin, jos toisen rajoja ei ymmärretä kunnioittaa tai jos kumppanin omista rajoista kiinnipitäminen nähdään torjuntana.
Tämän takia mun on tosi hankalaa pitää omista rajoista kiinni, kun tuntuu, että itse teen tässä väärin, kun yritän suojella itseäni ja omaa mielenterveyttäni. Aidosti uskon myös, että tällaiset rajat pitää olla olemassa eikä niiden rikkominen ole hyväksi kummallekaan osapuolelle.
Mutta jos sinun rajasi rikkovat toista, niin ehkä te ette sovi yhteen?
Enemmän kuulostaa siltä, että AP:n deitin rajat rikkovat hänen rajojaan, ei toisinpäin. Ei traumaattinen lapsuus ole mikään syy kävellä toisen yli, etenkään seksuaalisesti. Se on ihan seksuaalinen hyväksikäyttö sitten.
-eri
En minä tarkoittanutkaan että kenenkään ylitse pitäisi kävellä. Mutta seksuaalinen torjunta voi sattua ja rikkoa, jos on erityisen herkkä torjunnalle ja hylkäykselle. Jos toisen omat rajat taas estävät sen seksuaalisen hyväksynnän antamisen, niin silloin ainakin toisella pitäisi olla uskallusta ymmärtää ettei suhde toimi.
Siinä vaiheessa, kun pahoittaa mielensä siitä, kun joku ei suostu vonkaamiseen, on varmaan aika katsoa peiliin. Onko tämä perua jostain, että lapsena ei ole asetettu rajoja? Vai mitä tämä on? Seksuaaliset rajat on aivan ehdottomia eikä niistä neuvotella. Tajutkaa nyt hyvänen aika näin perusasia parisuhteen vuorovaikutuksesta.
Ei kai se normaalia olekaan loputtomiin vongata, vaan etsiä alunperinkin sitä suhdetta ja läheisyyttä sellaiselta ihmiseltä joka on halukas ja pystyvä niihin omiin tarpeisiin vastaamaan. Ei kuulosta siltä, että tämä toimisi Ap:n suhteessa kumpaankaan suuntaan.
Ap:n kertomuksesta sai sen kuvan, että ap ei suinkaan ole haluton, mutta jos toinen jankuttaa seksistä ja puhuu siitä painostavasti heti ensi treffeistä alkaen, niin ei mikään ihme ettei sitä silloin halua. Tosin en ymmärrä miksi ap edes tapailee noin ahdistavaa ja urpoa miestä. Olen hyvin seksuaalinen ihminen ja suhteissa yleensä se halukkaampi osapuoli ja monesti olen halunnut seksiä jo ekoilla treffeillä, mutta jos kumppani alkaisi kärttämään ja vaatimaan sitä, halut kuolisi saman tien. En kyllä missään nimessä jatkaisi tapailua oksettavan miehen kanssa (kärttäminen ja vaatiminen on oksettavaa).
Siitä on tullut sellainen itseään ruokkiva kierre. Tosiaan olisin ollut halukas menemään sänkyyn jo ensi treffeillä, mutta halusin kuitenkin tutustua paremmin ensin. Sitten kuvioihin alkoi tulla näitä todella graafisia kuvauksia fantasioista. Se oli mielestäni epämukavaa, mutta olin kiinnostunut miehestä. Itse asiassa, silloin, kun puhui muista asioista ja koin oppivani hänestä, halukkuuteni taas palasi. En tiedä, onko miehellä jotenkin ylivirittynyt tutka tuon suhteen, mutta sitten alkoivat taas välittömästi puheet seinää vasten pakottamisesta ja muusta, mikä ei kyllä sytyttänyt yhtään, ja sitten mies alkoi valittaa, että manipuloin häntä. Alkoi tuntua epämiellyttävältä ja mietin, että olenko antanut noina "halukkaina hetkinä" itsestäni jotenkin sellaisen kuvan, että olisin valmis menemään sänkyyn tai käyttäytynyt jotenkin provosoivasti. Mielestäni en, mutta ilmeisesti sitten olen. Se on ollut tällaista aaltoliikettä ja koko ajan vaikeampi olla avoin miehen kanssa, kun tuntuu, että vähänkin liian pitkä kosketus laukaisee nuo jutut. Olen yrittänyt sanoa, että tekemällä normaaleja asioita ja puhumalla tavallisista jutuista, koen ihastuvani häneen enemmän, mutta miehen mielestä minulla on kaksoisstandardeja (en edes tiedä minkä suhteen??) ja että haluan vain kiusata ja häpäistä häntä. Se ei ole totta.
Ap, kysyn ihan tosissani: mikä sinua vaivaa? Miksi ihmeessä jatkat tapailua? Miksi et kunnioita ja arvosta itseäsi? Miksi annat kohdella itseäsi huonosti? Miksi koet olevasi velvollinen ymmärtämään toisen huonoa käytöstä?
Tuo mitä kuvailet ei ole normaalia. Miehen väkivalta- ja pakottamisfantasiat eivät ole normaaleja. Miehen manipulointi ja syyllistäminen ei ole normaalia. Miksi teet tämän itsellesi?
Ap on vajonnut poikkeuksellisen nopeasti traumasuhteilun kaninkoloon. Yleensähän näissä menee paljon pidemmän aikaa, mutta nyt on menty nopealla tahdilla. Ei ap tuosta suhteesta mihinkään ole lähdössä, sanokaa minun sanoneen.
Joo, mahdollisesti molemminpuolinen traumasuhde vielä. Mies reagoi torjuntaan vihamielisesti painostamalla ja Ap yrittää ymmärtää ja pelastaa. Ei tule toimimaan ja samaa mieltä, ettei se Ap ole mihinkään lähdössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kärsin vaikean lapsuuden jäljiltä hylkäys- ja väkivaltatraumoista, enkä pystyisi suhteeseen jossa minut jatkuvasti torjutaan seksuaalisesti. Traumatisoitunut jää helposti koukkuun suhteeseen, jossa annetaan säännöstellen kiintymystä ja hyväksyntää mutta samalla kuitenkin torjutaan.
Mun näkemys on sen, että intiimit suhteet voivat olla eheyttäviä. Mutta eivät silloin, jos toisen rajoja ei ymmärretä kunnioittaa tai jos kumppanin omista rajoista kiinnipitäminen nähdään torjuntana.
Tämän takia mun on tosi hankalaa pitää omista rajoista kiinni, kun tuntuu, että itse teen tässä väärin, kun yritän suojella itseäni ja omaa mielenterveyttäni. Aidosti uskon myös, että tällaiset rajat pitää olla olemassa eikä niiden rikkominen ole hyväksi kummallekaan osapuolelle.
Mutta jos sinun rajasi rikkovat toista, niin ehkä te ette sovi yhteen?
Enemmän kuulostaa siltä, että AP:n deitin rajat rikkovat hänen rajojaan, ei toisinpäin. Ei traumaattinen lapsuus ole mikään syy kävellä toisen yli, etenkään seksuaalisesti. Se on ihan seksuaalinen hyväksikäyttö sitten.
-eri
En minä tarkoittanutkaan että kenenkään ylitse pitäisi kävellä. Mutta seksuaalinen torjunta voi sattua ja rikkoa, jos on erityisen herkkä torjunnalle ja hylkäykselle. Jos toisen omat rajat taas estävät sen seksuaalisen hyväksynnän antamisen, niin silloin ainakin toisella pitäisi olla uskallusta ymmärtää ettei suhde toimi.
Siinä vaiheessa, kun pahoittaa mielensä siitä, kun joku ei suostu vonkaamiseen, on varmaan aika katsoa peiliin. Onko tämä perua jostain, että lapsena ei ole asetettu rajoja? Vai mitä tämä on? Seksuaaliset rajat on aivan ehdottomia eikä niistä neuvotella. Tajutkaa nyt hyvänen aika näin perusasia parisuhteen vuorovaikutuksesta.
Ei kai se normaalia olekaan loputtomiin vongata, vaan etsiä alunperinkin sitä suhdetta ja läheisyyttä sellaiselta ihmiseltä joka on halukas ja pystyvä niihin omiin tarpeisiin vastaamaan. Ei kuulosta siltä, että tämä toimisi Ap:n suhteessa kumpaankaan suuntaan.
Ap:n kertomuksesta sai sen kuvan, että ap ei suinkaan ole haluton, mutta jos toinen jankuttaa seksistä ja puhuu siitä painostavasti heti ensi treffeistä alkaen, niin ei mikään ihme ettei sitä silloin halua. Tosin en ymmärrä miksi ap edes tapailee noin ahdistavaa ja urpoa miestä. Olen hyvin seksuaalinen ihminen ja suhteissa yleensä se halukkaampi osapuoli ja monesti olen halunnut seksiä jo ekoilla treffeillä, mutta jos kumppani alkaisi kärttämään ja vaatimaan sitä, halut kuolisi saman tien. En kyllä missään nimessä jatkaisi tapailua oksettavan miehen kanssa (kärttäminen ja vaatiminen on oksettavaa).
Siitä on tullut sellainen itseään ruokkiva kierre. Tosiaan olisin ollut halukas menemään sänkyyn jo ensi treffeillä, mutta halusin kuitenkin tutustua paremmin ensin. Sitten kuvioihin alkoi tulla näitä todella graafisia kuvauksia fantasioista. Se oli mielestäni epämukavaa, mutta olin kiinnostunut miehestä. Itse asiassa, silloin, kun puhui muista asioista ja koin oppivani hänestä, halukkuuteni taas palasi. En tiedä, onko miehellä jotenkin ylivirittynyt tutka tuon suhteen, mutta sitten alkoivat taas välittömästi puheet seinää vasten pakottamisesta ja muusta, mikä ei kyllä sytyttänyt yhtään, ja sitten mies alkoi valittaa, että manipuloin häntä. Alkoi tuntua epämiellyttävältä ja mietin, että olenko antanut noina "halukkaina hetkinä" itsestäni jotenkin sellaisen kuvan, että olisin valmis menemään sänkyyn tai käyttäytynyt jotenkin provosoivasti. Mielestäni en, mutta ilmeisesti sitten olen. Se on ollut tällaista aaltoliikettä ja koko ajan vaikeampi olla avoin miehen kanssa, kun tuntuu, että vähänkin liian pitkä kosketus laukaisee nuo jutut. Olen yrittänyt sanoa, että tekemällä normaaleja asioita ja puhumalla tavallisista jutuista, koen ihastuvani häneen enemmän, mutta miehen mielestä minulla on kaksoisstandardeja (en edes tiedä minkä suhteen??) ja että haluan vain kiusata ja häpäistä häntä. Se ei ole totta.
Kuukauden vasta olette tunteneet ja jo on tuollainen show? Ihan oikeasti, nyt on oikea aika jättää mies lehdellä soittelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nähtävästi tyypin tarkoituksena on ollut sama kuin useimmilla muillakin miehillä. Seksiä heti.
Se nähtävästi on niin yleistä nykyaikana, että jotkut naiset saavat tuntea ja kuulla olevansa epänormaaleja, ellei kaikki kelpaa heti ensimmäisestä illasta alkaen.Tuollaisilla luuloilla varustettuja miespuolisia henkilöitä on varmaan jokainen nainen tavannut elämänsä aikana. Ovat tyhjäpäitä, itsestään jotakin kuvittelevia, iljettäviä ja luotaantyöntäviä.
No mitä varten näissä iljettävissä tyhjäpäissä pitää roikkua sitten? Päästäisitte vapaaksi etsimään sopivampaa kumppania.
Kuka roikkuu, kuka ei. Yksinkertaiset sanoisin. Jotkut jotka kuvittelevat, että tämä on heille ainoa mahdollisuus.
Ap, suhde on ihan sairas ettekä sovi yhteen. Haluatte ja tarvitsette täysin erilaisia asioita. Anna olla ja etsi joku sopivampi.
Ap, lue uhrautumisen tunnelukosta. Veikkaan että tunnistat itsesi.
Vierailija kirjoitti:
Minä en pysty seurustelumielessä kiintymään ilman seksiä. Sen syvemmän henkisen yhteyden luominen vaatii nimenomaan sitä, että ollaan edetty myös fyysiselle tasolle suhteessa. Jotenkin minun on helpompi saada kontakti omiin tunteisiini ja toiseen ihmiseen seksin kautta. Tosin en pakota tai painosta ketään, en vaan alunperinkään lähde suhteeseen ihmisen kanssa joka ei halua kanssani seksiä.
Hitaasti eteneminen tarkoittaa ehkä eri ihmisille eri asioita. Itselläni ei ole tarvetta jarrutella fyysistä tutustumista sinänsä, MUTTA haluan saada kokonaiskuvan ihmisestä ennen kuin syvennän suhdetta, ja siinä voi mennä aikaa.
Haluan siis selvittää ettei ole esim alko- tai pahaa mt-ongelmaa, miten suhtautuu exiin, entä omaan sukuun, mitä harrastaa jne. Moni jaksaa skarpata tutustumisvaiheessa hetken ja piilottaa ilmeisimmät varoitusmerkit.
En siis etsi täydellistä ihmistä, mutta juuri ap:n kuvaileman kaltaisen käytöksen ilmeneminen on sellaista, josta haluaisin tietää ennen kuin olen harrastanut seksiä, enkä vasta jälkeenpäin. Siksi etenen hitaasti, en siksi että olisin siveyden sipuli.
Vierailija kirjoitti:
Ap hyvä. Nämä sadistit ovat AINA pinnalta mukavia ja kohteliaita, eihän kukaan muuten haksahtaisi. Lisäksi selitykset traumaattisesta lapsuudesta ovat 100% oppikirjakamaa. Ja sitten on vielä tuo kaasuvalotus, eli syyttää sinua manipuloinnista, vaikka ei itse muuta teekään.
Tunnen paljon ihmisiä, joilla on traumaattinen lapsuus. Ei se tee heistä mulkkuja. He ottavat vastuun omasta käytöksestään kuin aikuiset, eivätkä koskaan vetoa traumoihinsa käyttäydyttyään huonosti.
Oma mieheni on hyvin seksuaalinen, mutta hän toi asian ilmi vasta, kun tunsimme erittäin hyvin. Vasta, kun meillä oli molemminpuolinen kunnioitus ja luotto. Hän ei hätäillyt tai painostanut seksiin vaan päinvastoin, minä hätäilin. Seksuaalisena ihmisenä hän vaali tätä toimitusta suorastaan pyhänä. Myös naisen keho on hänelle pyhä.
Sadistit eivät useinkaan saa kiksejä itse seksistä, vaan alistamisesta ja vallantunteesta. He eivät kunnoita toisen koskemattomuutta. Tämän takia hyvinkin halutut ja suositut henkilöt voivat olla r*iskaajia. Eivät he halua normaalia seksiä, he haluavat satuttaa.
Tämä tyyppi kyllä näkee, miten sekaisin hän on mielesi saanut. Ja hän NAUTTII siitä. Olet hänen vallassaan, mutta ovi on vielä auki. Älä missään nimessä jatka suhdetta. Juokse, kun jalkasi ovat vielä toimintakykyiset. Lähtemisestä tulee koko ajan vaikeampaa.
Tämä just. Ei traumaattinen lapsuus tee ihmisestä mulkkua tai sadistia.
Minusta ei kuulosta siltä, että olisitte kumpikaan hyväksi toisillenne.
-eri