Lue keskustelun säännöt.
Uuden kumppanin käytös hämmentää
15.08.2023 |
Olen tapaillut kyseistä henkilöä vasta noin kuukauden, joten kyse ei ole mistään (vielä) kovin vakavasta suhteesta. Pidän kuitenkin hänestä ja haluaisin suhteemme syvenevän, ja hän tuntee samoin. Minua kuitenkin vaivaa hänen käytöksessään jatkuva tapa kääntää keskustelu seksiin, vaikka emme ole vielä edes menneet sänkyyn (minun päätöksestäni). Se on todella häiritsevää, ja oikeastaan on vain viivästyttänyt minun osaltani aloitteellisuutta seksin suhteen, koska tuntuu, että hän ei kunnioita rajojani tässä asiassa. Hän vihjailee minun olevan takakireä siveyden sipuli, vaikka aiemmissa suhteissani en sitä todellakaan ole ollut. Joskus, kun sanon hänelle, että en juuri nyt halua puhua jostain hänen fantasiastaan, hän pahoittaa mielensä ja kutsuu minua ilkeäksi tai manipuloivaksi. (??)
Tämän lisäksi meillä olemme tietyistä asioista eri mieltä poliittisesti; se on varmaan ihan normaalia jokaisessa parisuhteessa. Aiemmin olen nauttinutkin siitä, että olen päässyt kumppanin kanssa väittelemään jostain poliittisesta kysymyksestä ja "parantamaan maailmaa", vaikka kumpikaan ei sen kummemmin poliitikassa olisikaan. Tämän ihmisen kanssa keskustelu ei kuitenkaan pysy asiatasolla, vaan hän syyttää minua valehtelusta tuodessani esiin asioita, jotka ovat päivänselviä. Hän syyttää minua vääristelystä, kun ei pysty perustelemaan jotain väitettään. Hän käy myös henkilökohtaisuuksiin, mikä ei minusta kuulu asiaan ollenkaan. Keskustelu käy hyvin nopeasti ahdistavaksi ja epämiellyttäväksi.
En tiedä, miksi hän käyttäytyy näin. Muutoin todella ihana ja kohtelias, mutta kiihtyy sitten nollasta sataan hetkessä ja käy oikeastaan hyvin ikäväksi. Eniten kaikessa ahdistaa kuitenkin tuo jatkuva jauhaminen seksistä. Ymmärrän kyllä järjellä, että tässä on paljon hälytysmerkkejä, mutta minulla on omat syyni pyrkiä ymmärtämään häntä. Hän on kaikin muin tavoin hyvin sopivan oloinen tapaus.
Kommentit (256)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se Ap:n omakaan osuus ihan terveeltä vaikuta. Läheisriippuvuutta ja uhrautumista. Mutta ei uhrautuva välttämättä koe olevansa arvoton. Vaan se arvo nimenomaan löydetään siitä suurieleisestä uhrautumisesta ja uhriutumisesta. Eikä se ole välttämättä mitenkään hyvää ja pyyteetöntä, vaan keino manipuloida muita, epäterve ja vahingollinen keino hakea läheisyyttä ja hyväksyntää siinä missä se painostaminenkin.
Enhän mä ole vielä mitenkään uhrautunut? Olen tässä yrittänyt tutustua häneen nähdäkseni, että olisiko tämä joku ohimenevä juttu tai rauhoittuisiko se sillä, että harrastamme seksiä. Mutta tässä vaiheessa en oikeastaan tiedä, uskallanko edes. Ehkä tosiaan jostain patologisesta syystä vieläkin hänen kanssa tekemisissä olen, mutta en koe, että yrittäisin mitenkään korjata häntä. Hänellä on sitä varten terapeutti, enkä minä edes voisi tuon kaliiberin traumoille tehdä mitään. Kuuntelen ja lohdutan, mutta eikö kuka tahansa tekisi niin?
Olen nyt moneen kertaan sanonut, että minulle tulee epämukava olo noista fantasioista, mutta hän ilmeisesti pitää sitä osana leikkiä? Olen jopa sanonut, että en koe, että suhde voi jatkua, jos hän ei kunnioita minun rajojani, johon hän vastasi, että häpäisen hänen halujaan, vaikka itse olen osoittanut haluavani samanlaisia asioita (en ole!!???) ja että uhkailen häntä jättämisellä manipuloidakseni häntä. Tunnen itseni aivan sekopäiseksi.
No niin, no sitten kannattaa varmaan lähteä eikä jäädä vain uhkailemaan lähdöllä. Ja jos itsekin sanot, että te ette edes halua samoja asioita, niin miksi kiusaat teitä molempia roikkumalla tuollaisessa suhteessa?
Silloin, kun sanoin noin, mies syytti minua ensin uhkailusta, mutta seuraavaksi sitten vain vaihtoi aihetta ja ikään kuin unohti koko jutun ja jatkoi kuin mitään ei olisi tapahtunut. En itsekään pysy kärryillä, missä mennään.
Tämä on turhauttavaa. MIKSI et usko meitä?
Täällä monella on kokemusta myrkyllisestä suhteesta. Arvostat tuon sadistin mielipidettä enemmän kuin meidän. Kaikki haluaa rakkautta, mutta tuo ei ole sitä. Mahdollisuutesi löytää aitoa rakkautta ovat sitä paremmat, mitä pikemmin lähdet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se Ap:n omakaan osuus ihan terveeltä vaikuta. Läheisriippuvuutta ja uhrautumista. Mutta ei uhrautuva välttämättä koe olevansa arvoton. Vaan se arvo nimenomaan löydetään siitä suurieleisestä uhrautumisesta ja uhriutumisesta. Eikä se ole välttämättä mitenkään hyvää ja pyyteetöntä, vaan keino manipuloida muita, epäterve ja vahingollinen keino hakea läheisyyttä ja hyväksyntää siinä missä se painostaminenkin.
Enhän mä ole vielä mitenkään uhrautunut? Olen tässä yrittänyt tutustua häneen nähdäkseni, että olisiko tämä joku ohimenevä juttu tai rauhoittuisiko se sillä, että harrastamme seksiä. Mutta tässä vaiheessa en oikeastaan tiedä, uskallanko edes. Ehkä tosiaan jostain patologisesta syystä vieläkin hänen kanssa tekemisissä olen, mutta en koe, että yrittäisin mitenkään korjata häntä. Hänellä on sitä varten terapeutti, enkä minä edes voisi tuon kaliiberin traumoille tehdä mitään. Kuuntelen ja lohdutan, mutta eikö kuka tahansa tekisi niin?
Olen nyt moneen kertaan sanonut, että minulle tulee epämukava olo noista fantasioista, mutta hän ilmeisesti pitää sitä osana leikkiä? Olen jopa sanonut, että en koe, että suhde voi jatkua, jos hän ei kunnioita minun rajojani, johon hän vastasi, että häpäisen hänen halujaan, vaikka itse olen osoittanut haluavani samanlaisia asioita (en ole!!???) ja että uhkailen häntä jättämisellä manipuloidakseni häntä. Tunnen itseni aivan sekopäiseksi.
Se, että haluat ymmärtää ja jäämällä hyväksyt sinua vahingoittavaa käytöstä on uhrautumista eikä se ole tervettä. Lopeta suhde ja hae apua.
Minähän nimenomaan en hyväksy. Olen tehnyt selväksi, että en arvosta tiettyjä asioita hänen käytöksessään.
Niinhän sinä luulet. Tämä mies EI ole kiinnostunut ajatuksistasi tippaakaan. Voit sanoa tuhat kertaa, että et hyväksy, mutta niin kauan, kun jatkat suhdetta, tämä tyyppi katsoo, että hyväksyt hänen pelinsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se Ap:n omakaan osuus ihan terveeltä vaikuta. Läheisriippuvuutta ja uhrautumista. Mutta ei uhrautuva välttämättä koe olevansa arvoton. Vaan se arvo nimenomaan löydetään siitä suurieleisestä uhrautumisesta ja uhriutumisesta. Eikä se ole välttämättä mitenkään hyvää ja pyyteetöntä, vaan keino manipuloida muita, epäterve ja vahingollinen keino hakea läheisyyttä ja hyväksyntää siinä missä se painostaminenkin.
Enhän mä ole vielä mitenkään uhrautunut? Olen tässä yrittänyt tutustua häneen nähdäkseni, että olisiko tämä joku ohimenevä juttu tai rauhoittuisiko se sillä, että harrastamme seksiä. Mutta tässä vaiheessa en oikeastaan tiedä, uskallanko edes. Ehkä tosiaan jostain patologisesta syystä vieläkin hänen kanssa tekemisissä olen, mutta en koe, että yrittäisin mitenkään korjata häntä. Hänellä on sitä varten terapeutti, enkä minä edes voisi tuon kaliiberin traumoille tehdä mitään. Kuuntelen ja lohdutan, mutta eikö kuka tahansa tekisi niin?
Olen nyt moneen kertaan sanonut, että minulle tulee epämukava olo noista fantasioista, mutta hän ilmeisesti pitää sitä osana leikkiä? Olen jopa sanonut, että en koe, että suhde voi jatkua, jos hän ei kunnioita minun rajojani, johon hän vastasi, että häpäisen hänen halujaan, vaikka itse olen osoittanut haluavani samanlaisia asioita (en ole!!???) ja että uhkailen häntä jättämisellä manipuloidakseni häntä. Tunnen itseni aivan sekopäiseksi.
No niin, no sitten kannattaa varmaan lähteä eikä jäädä vain uhkailemaan lähdöllä. Ja jos itsekin sanot, että te ette edes halua samoja asioita, niin miksi kiusaat teitä molempia roikkumalla tuollaisessa suhteessa?
Silloin, kun sanoin noin, mies syytti minua ensin uhkailusta, mutta seuraavaksi sitten vain vaihtoi aihetta ja ikään kuin unohti koko jutun ja jatkoi kuin mitään ei olisi tapahtunut. En itsekään pysy kärryillä, missä mennään.
Tämä on turhauttavaa. MIKSI et usko meitä?
Täällä monella on kokemusta myrkyllisestä suhteesta. Arvostat tuon sadistin mielipidettä enemmän kuin meidän. Kaikki haluaa rakkautta, mutta tuo ei ole sitä. Mahdollisuutesi löytää aitoa rakkautta ovat sitä paremmat, mitä pikemmin lähdet.
Ei ole kyse siitä, ettenkö uskoisi. Mutta silti jollain tasolla haluan ymmärtää, miksi mies tekee näin. Mikä siinä on, että hän kokee minun rajojen asettamisen hyökkäyksenä itseään kohtaan? Ja ettei hän vuosikausien terapian jälkeen näe omaa toimintaansa ja sen vaikutuksia?
Olet siis valinnut komean miehen joka haluaa vain seksiä. Jättää sinut taatusti kun saa panna sinua kerran tai kaksi. Olen varma siitä että se jättää sinut. Vaikuttaa myös narsistiselta jännä mieheltä, ei kovin älykäs koska puhuu seksistä. Pitää sinua patjana jos nyt. Tuskin se mies on parisuhteissa pitkään ollut koskaan. Oletkos kysynyt siltä millainen se on parisuhteessa. Pyydä vaikka eksän numero ja mies varmasti kieltäytyy koska on jännä mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se Ap:n omakaan osuus ihan terveeltä vaikuta. Läheisriippuvuutta ja uhrautumista. Mutta ei uhrautuva välttämättä koe olevansa arvoton. Vaan se arvo nimenomaan löydetään siitä suurieleisestä uhrautumisesta ja uhriutumisesta. Eikä se ole välttämättä mitenkään hyvää ja pyyteetöntä, vaan keino manipuloida muita, epäterve ja vahingollinen keino hakea läheisyyttä ja hyväksyntää siinä missä se painostaminenkin.
Enhän mä ole vielä mitenkään uhrautunut? Olen tässä yrittänyt tutustua häneen nähdäkseni, että olisiko tämä joku ohimenevä juttu tai rauhoittuisiko se sillä, että harrastamme seksiä. Mutta tässä vaiheessa en oikeastaan tiedä, uskallanko edes. Ehkä tosiaan jostain patologisesta syystä vieläkin hänen kanssa tekemisissä olen, mutta en koe, että yrittäisin mitenkään korjata häntä. Hänellä on sitä varten terapeutti, enkä minä edes voisi tuon kaliiberin traumoille tehdä mitään. Kuuntelen ja lohdutan, mutta eikö kuka tahansa tekisi niin?
Olen nyt moneen kertaan sanonut, että minulle tulee epämukava olo noista fantasioista, mutta hän ilmeisesti pitää sitä osana leikkiä? Olen jopa sanonut, että en koe, että suhde voi jatkua, jos hän ei kunnioita minun rajojani, johon hän vastasi, että häpäisen hänen halujaan, vaikka itse olen osoittanut haluavani samanlaisia asioita (en ole!!???) ja että uhkailen häntä jättämisellä manipuloidakseni häntä. Tunnen itseni aivan sekopäiseksi.
Se, että haluat ymmärtää ja jäämällä hyväksyt sinua vahingoittavaa käytöstä on uhrautumista eikä se ole tervettä. Lopeta suhde ja hae apua.
Minähän nimenomaan en hyväksy. Olen tehnyt selväksi, että en arvosta tiettyjä asioita hänen käytöksessään.
Jatkamalla hänen tapailuaan hän tulkitsee, että hyväksyt kaiken. Hänen mielestään annat jopa luvan, suorastaan kerjäät väkivaltaa. Eli lopeta tapailu, selviät vielä hengissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se Ap:n omakaan osuus ihan terveeltä vaikuta. Läheisriippuvuutta ja uhrautumista. Mutta ei uhrautuva välttämättä koe olevansa arvoton. Vaan se arvo nimenomaan löydetään siitä suurieleisestä uhrautumisesta ja uhriutumisesta. Eikä se ole välttämättä mitenkään hyvää ja pyyteetöntä, vaan keino manipuloida muita, epäterve ja vahingollinen keino hakea läheisyyttä ja hyväksyntää siinä missä se painostaminenkin.
Enhän mä ole vielä mitenkään uhrautunut? Olen tässä yrittänyt tutustua häneen nähdäkseni, että olisiko tämä joku ohimenevä juttu tai rauhoittuisiko se sillä, että harrastamme seksiä. Mutta tässä vaiheessa en oikeastaan tiedä, uskallanko edes. Ehkä tosiaan jostain patologisesta syystä vieläkin hänen kanssa tekemisissä olen, mutta en koe, että yrittäisin mitenkään korjata häntä. Hänellä on sitä varten terapeutti, enkä minä edes voisi tuon kaliiberin traumoille tehdä mitään. Kuuntelen ja lohdutan, mutta eikö kuka tahansa tekisi niin?
Olen nyt moneen kertaan sanonut, että minulle tulee epämukava olo noista fantasioista, mutta hän ilmeisesti pitää sitä osana leikkiä? Olen jopa sanonut, että en koe, että suhde voi jatkua, jos hän ei kunnioita minun rajojani, johon hän vastasi, että häpäisen hänen halujaan, vaikka itse olen osoittanut haluavani samanlaisia asioita (en ole!!???) ja että uhkailen häntä jättämisellä manipuloidakseni häntä. Tunnen itseni aivan sekopäiseksi.
Se, että haluat ymmärtää ja jäämällä hyväksyt sinua vahingoittavaa käytöstä on uhrautumista eikä se ole tervettä. Lopeta suhde ja hae apua.
Minähän nimenomaan en hyväksy. Olen tehnyt selväksi, että en arvosta tiettyjä asioita hänen käytöksessään.
Nalkutat ja uhkailet erolla mutta silti jäät. Eli käytännössä hyväksyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se Ap:n omakaan osuus ihan terveeltä vaikuta. Läheisriippuvuutta ja uhrautumista. Mutta ei uhrautuva välttämättä koe olevansa arvoton. Vaan se arvo nimenomaan löydetään siitä suurieleisestä uhrautumisesta ja uhriutumisesta. Eikä se ole välttämättä mitenkään hyvää ja pyyteetöntä, vaan keino manipuloida muita, epäterve ja vahingollinen keino hakea läheisyyttä ja hyväksyntää siinä missä se painostaminenkin.
Enhän mä ole vielä mitenkään uhrautunut? Olen tässä yrittänyt tutustua häneen nähdäkseni, että olisiko tämä joku ohimenevä juttu tai rauhoittuisiko se sillä, että harrastamme seksiä. Mutta tässä vaiheessa en oikeastaan tiedä, uskallanko edes. Ehkä tosiaan jostain patologisesta syystä vieläkin hänen kanssa tekemisissä olen, mutta en koe, että yrittäisin mitenkään korjata häntä. Hänellä on sitä varten terapeutti, enkä minä edes voisi tuon kaliiberin traumoille tehdä mitään. Kuuntelen ja lohdutan, mutta eikö kuka tahansa tekisi niin?
Olen nyt moneen kertaan sanonut, että minulle tulee epämukava olo noista fantasioista, mutta hän ilmeisesti pitää sitä osana leikkiä? Olen jopa sanonut, että en koe, että suhde voi jatkua, jos hän ei kunnioita minun rajojani, johon hän vastasi, että häpäisen hänen halujaan, vaikka itse olen osoittanut haluavani samanlaisia asioita (en ole!!???) ja että uhkailen häntä jättämisellä manipuloidakseni häntä. Tunnen itseni aivan sekopäiseksi.
No niin, no sitten kannattaa varmaan lähteä eikä jäädä vain uhkailemaan lähdöllä. Ja jos itsekin sanot, että te ette edes halua samoja asioita, niin miksi kiusaat teitä molempia roikkumalla tuollaisessa suhteessa?
Silloin, kun sanoin noin, mies syytti minua ensin uhkailusta, mutta seuraavaksi sitten vain vaihtoi aihetta ja ikään kuin unohti koko jutun ja jatkoi kuin mitään ei olisi tapahtunut. En itsekään pysy kärryillä, missä mennään.
Tämä on turhauttavaa. MIKSI et usko meitä?
Täällä monella on kokemusta myrkyllisestä suhteesta. Arvostat tuon sadistin mielipidettä enemmän kuin meidän. Kaikki haluaa rakkautta, mutta tuo ei ole sitä. Mahdollisuutesi löytää aitoa rakkautta ovat sitä paremmat, mitä pikemmin lähdet.
Ei ole kyse siitä, ettenkö uskoisi. Mutta silti jollain tasolla haluan ymmärtää, miksi mies tekee näin. Mikä siinä on, että hän kokee minun rajojen asettamisen hyökkäyksenä itseään kohtaan? Ja ettei hän vuosikausien terapian jälkeen näe omaa toimintaansa ja sen vaikutuksia?
Minä yritin pari sivua sitten selittää, että ehkä mies kokee seksuaalisen torjunnan kipeänä asiana, ja rikkinäisenä ja keskenkasvuisena reagoi siihen kipuun aggressiivisesti. Tämähän ei muuta sinun tilannettasi miksikään. Jos sinulla on paha olla, sinun pitää lähteä suhteesta. Ei näytä siltä, että mieskään voisi suhteessa hyvin etkä tee hänelle palvelusta sietämällä huonoa käytöstä. Jos haluat ymmärtää ja tukea, tee se ystävänä.
Ei suostuta seksiin ja sitten ihmetellään kun kumppani puutteessa puhuu seksistä. Ihmeellistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se Ap:n omakaan osuus ihan terveeltä vaikuta. Läheisriippuvuutta ja uhrautumista. Mutta ei uhrautuva välttämättä koe olevansa arvoton. Vaan se arvo nimenomaan löydetään siitä suurieleisestä uhrautumisesta ja uhriutumisesta. Eikä se ole välttämättä mitenkään hyvää ja pyyteetöntä, vaan keino manipuloida muita, epäterve ja vahingollinen keino hakea läheisyyttä ja hyväksyntää siinä missä se painostaminenkin.
Enhän mä ole vielä mitenkään uhrautunut? Olen tässä yrittänyt tutustua häneen nähdäkseni, että olisiko tämä joku ohimenevä juttu tai rauhoittuisiko se sillä, että harrastamme seksiä. Mutta tässä vaiheessa en oikeastaan tiedä, uskallanko edes. Ehkä tosiaan jostain patologisesta syystä vieläkin hänen kanssa tekemisissä olen, mutta en koe, että yrittäisin mitenkään korjata häntä. Hänellä on sitä varten terapeutti, enkä minä edes voisi tuon kaliiberin traumoille tehdä mitään. Kuuntelen ja lohdutan, mutta eikö kuka tahansa tekisi niin?
Olen nyt moneen kertaan sanonut, että minulle tulee epämukava olo noista fantasioista, mutta hän ilmeisesti pitää sitä osana leikkiä? Olen jopa sanonut, että en koe, että suhde voi jatkua, jos hän ei kunnioita minun rajojani, johon hän vastasi, että häpäisen hänen halujaan, vaikka itse olen osoittanut haluavani samanlaisia asioita (en ole!!???) ja että uhkailen häntä jättämisellä manipuloidakseni häntä. Tunnen itseni aivan sekopäiseksi.
Se, että haluat ymmärtää ja jäämällä hyväksyt sinua vahingoittavaa käytöstä on uhrautumista eikä se ole tervettä. Lopeta suhde ja hae apua.
Minähän nimenomaan en hyväksy. Olen tehnyt selväksi, että en arvosta tiettyjä asioita hänen käytöksessään.
Nalkutat ja uhkailet erolla mutta silti jäät. Eli käytännössä hyväksyt.
Kun nainen ei suostu väkivaltaiseen seksiin ja huomauttaa siitä, hän nalkuttaa ja uhkailee erolla. Ettäs nyt sitten tiedätte, naiset!
Vierailija kirjoitti:
Ei suostuta seksiin ja sitten ihmetellään kun kumppani puutteessa puhuu seksistä. Ihmeellistä.
Tämä... Ja vielä mainostetaan, että ollaan kyllä seksuaalisia ja halukkaita, mutta juuri tälle miehelle ei nyt huvita antaa. Silti pitää jatkaa tapailua. Ikäänkuin heiluttaa tikkaria naaman edessä antamatta sitä koskaan toiselle ja sitten ihmetellään kun ei toinen jaksa enää hymyillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei suostuta seksiin ja sitten ihmetellään kun kumppani puutteessa puhuu seksistä. Ihmeellistä.
Normaali ihminen hoitaa puutteensa omin käsin eikä velvoita muita toimimaan runkkualustanaan. Tapailuvaiheessa ei ole normaalia jankuttaa seksistä ja vaatia seksiä.
Miksi pihtaat jos kerran olet miehen kanssa. Mies on naisen kanssa vain seksin takia. Pian mies kyllästyy sinuun koska pihtaat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se Ap:n omakaan osuus ihan terveeltä vaikuta. Läheisriippuvuutta ja uhrautumista. Mutta ei uhrautuva välttämättä koe olevansa arvoton. Vaan se arvo nimenomaan löydetään siitä suurieleisestä uhrautumisesta ja uhriutumisesta. Eikä se ole välttämättä mitenkään hyvää ja pyyteetöntä, vaan keino manipuloida muita, epäterve ja vahingollinen keino hakea läheisyyttä ja hyväksyntää siinä missä se painostaminenkin.
Enhän mä ole vielä mitenkään uhrautunut? Olen tässä yrittänyt tutustua häneen nähdäkseni, että olisiko tämä joku ohimenevä juttu tai rauhoittuisiko se sillä, että harrastamme seksiä. Mutta tässä vaiheessa en oikeastaan tiedä, uskallanko edes. Ehkä tosiaan jostain patologisesta syystä vieläkin hänen kanssa tekemisissä olen, mutta en koe, että yrittäisin mitenkään korjata häntä. Hänellä on sitä varten terapeutti, enkä minä edes voisi tuon kaliiberin traumoille tehdä mitään. Kuuntelen ja lohdutan, mutta eikö kuka tahansa tekisi niin?
Olen nyt moneen kertaan sanonut, että minulle tulee epämukava olo noista fantasioista, mutta hän ilmeisesti pitää sitä osana leikkiä? Olen jopa sanonut, että en koe, että suhde voi jatkua, jos hän ei kunnioita minun rajojani, johon hän vastasi, että häpäisen hänen halujaan, vaikka itse olen osoittanut haluavani samanlaisia asioita (en ole!!???) ja että uhkailen häntä jättämisellä manipuloidakseni häntä. Tunnen itseni aivan sekopäiseksi.
Se, että haluat ymmärtää ja jäämällä hyväksyt sinua vahingoittavaa käytöstä on uhrautumista eikä se ole tervettä. Lopeta suhde ja hae apua.
Minähän nimenomaan en hyväksy. Olen tehnyt selväksi, että en arvosta tiettyjä asioita hänen käytöksessään.
Nalkutat ja uhkailet erolla mutta silti jäät. Eli käytännössä hyväksyt.
Kun nainen ei suostu väkivaltaiseen seksiin ja huomauttaa siitä, hän nalkuttaa ja uhkailee erolla. Ettäs nyt sitten tiedätte, naiset!
Ei kai se nalkuttaminen ja erolla uhkailu terveeksi parisuhteenhoitokeinoksi muutu riippumatta siitä nalkuttamisen ja uhkailun syystä. Oli se sitten likaiset sukat lattialla tai seksin vonkaaminen.
Ja tässä puhutaan kuukauden mittaisesta suhteesta. Jos tuossa vaiheessa kokee tarvetta uhkailla erolla jos ei toinen muutu, niin eiköhän olisi aika jatkaa eri teille.
Vierailija kirjoitti:
Tarinatädin tämän päiväinen höpötys taas, älkää vastatko, ilmoittakaa mielummin asiattomaksi.
Muistuttaa vähän eilistä, missä joku sivistynyt ja koulutetttu nainen ihastui aina jänniin miehiin, jotka paljastui valitettavasti persuiksi..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei suostuta seksiin ja sitten ihmetellään kun kumppani puutteessa puhuu seksistä. Ihmeellistä.
Normaali ihminen hoitaa puutteensa omin käsin eikä velvoita muita toimimaan runkkualustanaan. Tapailuvaiheessa ei ole normaalia jankuttaa seksistä ja vaatia seksiä.
Normaali ihminen harrastaa seksiä sen kumppanin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se Ap:n omakaan osuus ihan terveeltä vaikuta. Läheisriippuvuutta ja uhrautumista. Mutta ei uhrautuva välttämättä koe olevansa arvoton. Vaan se arvo nimenomaan löydetään siitä suurieleisestä uhrautumisesta ja uhriutumisesta. Eikä se ole välttämättä mitenkään hyvää ja pyyteetöntä, vaan keino manipuloida muita, epäterve ja vahingollinen keino hakea läheisyyttä ja hyväksyntää siinä missä se painostaminenkin.
Enhän mä ole vielä mitenkään uhrautunut? Olen tässä yrittänyt tutustua häneen nähdäkseni, että olisiko tämä joku ohimenevä juttu tai rauhoittuisiko se sillä, että harrastamme seksiä. Mutta tässä vaiheessa en oikeastaan tiedä, uskallanko edes. Ehkä tosiaan jostain patologisesta syystä vieläkin hänen kanssa tekemisissä olen, mutta en koe, että yrittäisin mitenkään korjata häntä. Hänellä on sitä varten terapeutti, enkä minä edes voisi tuon kaliiberin traumoille tehdä mitään. Kuuntelen ja lohdutan, mutta eikö kuka tahansa tekisi niin?
Olen nyt moneen kertaan sanonut, että minulle tulee epämukava olo noista fantasioista, mutta hän ilmeisesti pitää sitä osana leikkiä? Olen jopa sanonut, että en koe, että suhde voi jatkua, jos hän ei kunnioita minun rajojani, johon hän vastasi, että häpäisen hänen halujaan, vaikka itse olen osoittanut haluavani samanlaisia asioita (en ole!!???) ja että uhkailen häntä jättämisellä manipuloidakseni häntä. Tunnen itseni aivan sekopäiseksi.
Se, että haluat ymmärtää ja jäämällä hyväksyt sinua vahingoittavaa käytöstä on uhrautumista eikä se ole tervettä. Lopeta suhde ja hae apua.
Minähän nimenomaan en hyväksy. Olen tehnyt selväksi, että en arvosta tiettyjä asioita hänen käytöksessään.
Nalkutat ja uhkailet erolla mutta silti jäät. Eli käytännössä hyväksyt.
Kun nainen ei suostu väkivaltaiseen seksiin ja huomauttaa siitä, hän nalkuttaa ja uhkailee erolla. Ettäs nyt sitten tiedätte, naiset!
Ei kai se nalkuttaminen ja erolla uhkailu terveeksi parisuhteenhoitokeinoksi muutu riippumatta siitä nalkuttamisen ja uhkailun syystä. Oli se sitten likaiset sukat lattialla tai seksin vonkaaminen.
Ja tässä puhutaan kuukauden mittaisesta suhteesta. Jos tuossa vaiheessa kokee tarvetta uhkailla erolla jos ei toinen muutu, niin eiköhän olisi aika jatkaa eri teille.
Onko se mielestäsi erolla uhkailua, jos sanoo, että ei pidä siitä, kun toinen kertoo väkivaltafantasioistaan? Tai kun sanotaan, että on vaikea nähdä jatkoa suhteelle, jos kokee, että toinen ei kunnioita rajoja?
No jatka sitten typerää vatvomista miksi sitä ja miksi tätä. Ei terapiassakaan pohdita tommoisia. Jatka vaan, mutta sinua on varoitettu. Emme voi enempää tehdä eikä ketään tervettä kiinnosta, miksi joku käyttäytyy tolleen. Ymmärrä edes se, mikäli et ole jankkaava trolli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei suostuta seksiin ja sitten ihmetellään kun kumppani puutteessa puhuu seksistä. Ihmeellistä.
Normaali ihminen hoitaa puutteensa omin käsin eikä velvoita muita toimimaan runkkualustanaan. Tapailuvaiheessa ei ole normaalia jankuttaa seksistä ja vaatia seksiä.
Normaali ihminen harrastaa seksiä sen kumppanin kanssa.
Ei kyse ole kumppanista, vaan uudesta tapailusuhteesta. Normaali ihminen harrastaa seksiä vasta silloin kun haluaa seksiä harrastaa. Ei tee sitä pakotettuna tai painostettuna. Pakottaminen ja painostaminen ja asialla jankkaaminen on kaukana normaalista myöskin.
Minähän nimenomaan en hyväksy. Olen tehnyt selväksi, että en arvosta tiettyjä asioita hänen käytöksessään.