Lue keskustelun säännöt.
Uuden kumppanin käytös hämmentää
15.08.2023 |
Olen tapaillut kyseistä henkilöä vasta noin kuukauden, joten kyse ei ole mistään (vielä) kovin vakavasta suhteesta. Pidän kuitenkin hänestä ja haluaisin suhteemme syvenevän, ja hän tuntee samoin. Minua kuitenkin vaivaa hänen käytöksessään jatkuva tapa kääntää keskustelu seksiin, vaikka emme ole vielä edes menneet sänkyyn (minun päätöksestäni). Se on todella häiritsevää, ja oikeastaan on vain viivästyttänyt minun osaltani aloitteellisuutta seksin suhteen, koska tuntuu, että hän ei kunnioita rajojani tässä asiassa. Hän vihjailee minun olevan takakireä siveyden sipuli, vaikka aiemmissa suhteissani en sitä todellakaan ole ollut. Joskus, kun sanon hänelle, että en juuri nyt halua puhua jostain hänen fantasiastaan, hän pahoittaa mielensä ja kutsuu minua ilkeäksi tai manipuloivaksi. (??)
Tämän lisäksi meillä olemme tietyistä asioista eri mieltä poliittisesti; se on varmaan ihan normaalia jokaisessa parisuhteessa. Aiemmin olen nauttinutkin siitä, että olen päässyt kumppanin kanssa väittelemään jostain poliittisesta kysymyksestä ja "parantamaan maailmaa", vaikka kumpikaan ei sen kummemmin poliitikassa olisikaan. Tämän ihmisen kanssa keskustelu ei kuitenkaan pysy asiatasolla, vaan hän syyttää minua valehtelusta tuodessani esiin asioita, jotka ovat päivänselviä. Hän syyttää minua vääristelystä, kun ei pysty perustelemaan jotain väitettään. Hän käy myös henkilökohtaisuuksiin, mikä ei minusta kuulu asiaan ollenkaan. Keskustelu käy hyvin nopeasti ahdistavaksi ja epämiellyttäväksi.
En tiedä, miksi hän käyttäytyy näin. Muutoin todella ihana ja kohtelias, mutta kiihtyy sitten nollasta sataan hetkessä ja käy oikeastaan hyvin ikäväksi. Eniten kaikessa ahdistaa kuitenkin tuo jatkuva jauhaminen seksistä. Ymmärrän kyllä järjellä, että tässä on paljon hälytysmerkkejä, mutta minulla on omat syyni pyrkiä ymmärtämään häntä. Hän on kaikin muin tavoin hyvin sopivan oloinen tapaus.
Kommentit (256)
"Ymmärrän kyllä järjellä, että tässä on paljon hälytysmerkkejä, mutta minulla on omat syyni pyrkiä ymmärtämään häntä. Hän on kaikin muin tavoin hyvin sopivan oloinen tapaus."
Erota järki ja tunteet, perusasia. Ihminen pystyy järjellä perustelemaan itselleen (ja muille) ties vaikka mitä hirveyksiä.
Tunne on se aito asia mikä ratkaisee ja sinulla on oikeus tuntea juuri niin kuin tunnet riippumatta siitä, mitä järkesi sinulle sanoo.
Mikä on se tunne jota koet kun toinen sanoo sinulle epämiellyttäviä asioita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä sitten halutaan rakkautta mutta ei ymmärretä sitä antaa.
Niin, eli haluaisit ymmärtää ja tukea häntä seurustelemalla ikäänkuin puoliksi, pitämällä jonkinlaista friendzonensekaista kevytsuhdetta. Ei traumatisoitunut ihminen välttämättä kykene tuollaiseen. Saatat rikkoa häntä koko ajan lisää. Etsi sinä ihminen, joka kelpaa sinulle kokonaisena omana itsenään, ja anna hänen jatkaa oman polkunsa etsimistä terapiassa.
Manipuloiva, ikävä, syyttää valehtelusta ja vääristelystä, ei osaa keskustella vaan menee henkilökohtaisuuksiin ja muuttuu inhottavaksi ja ahdistavaksi, mutta muuten oikein hyvä mies.
Ihan oikeasti, tämä menee ihan samaan kategoriaan kuin hyvä mies kun ei lyö.
Itse kärsin vaikean lapsuuden jäljiltä hylkäys- ja väkivaltatraumoista, enkä pystyisi suhteeseen jossa minut jatkuvasti torjutaan seksuaalisesti. Traumatisoitunut jää helposti koukkuun suhteeseen, jossa annetaan säännöstellen kiintymystä ja hyväksyntää mutta samalla kuitenkin torjutaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Ymmärrän kyllä järjellä, että tässä on paljon hälytysmerkkejä, mutta minulla on omat syyni pyrkiä ymmärtämään häntä. Hän on kaikin muin tavoin hyvin sopivan oloinen tapaus."
Erota järki ja tunteet, perusasia. Ihminen pystyy järjellä perustelemaan itselleen (ja muille) ties vaikka mitä hirveyksiä.
Tunne on se aito asia mikä ratkaisee ja sinulla on oikeus tuntea juuri niin kuin tunnet riippumatta siitä, mitä järkesi sinulle sanoo.
Mikä on se tunne jota koet kun toinen sanoo sinulle epämiellyttäviä asioita?
Ahdistus. Ehkä jopa pelko. Osa hänen fantasioistaan on sen verran rajuja, että en välttämättä pystyisi sellaisiin edes suhteessa, jossa olisi 100% luottamus. En usko, että hän tahallaan satuttaisi tai mitään, mutta pelkään, että tapahtuisi vahinko ja minulle kävisi siinä huonosti.
Vierailija kirjoitti:
Niin, eli haluaisit ymmärtää ja tukea häntä seurustelemalla ikäänkuin puoliksi, pitämällä jonkinlaista friendzonensekaista kevytsuhdetta. Ei traumatisoitunut ihminen välttämättä kykene tuollaiseen. Saatat rikkoa häntä koko ajan lisää. Etsi sinä ihminen, joka kelpaa sinulle kokonaisena omana itsenään, ja anna hänen jatkaa oman polkunsa etsimistä terapiassa.
Ei, yritän rakentaa molemminpuolista luottamusta. Minä en pysty menemään sänkyyn ihmisen kanssa, johon en luota. Enkä todella usko, että hänellekään tekee hyvää noin seksuaalisesti kuluttava elämä, jota hän tuntuu tällä hetkellä elävän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Syy, miksi yritän ymmärtää häntä, on se, että ymmärtääkseni hänellä on ollut hyvin vaikea lapsuus ja nuoruus, johon on liittynyt väkivaltaa. Hän käy terapiassa purkaakseen näitä traumojaan, mutta en tiedä, keskusteleeko hän terapiassa seksuaalisuudestaan vai ei. En ole itse mikään mielenterveyden ammattilainen, mutta jotenkin minusta tuntuu, että etenkin tuohon seksuaalisuuteen liittyvä pakkomielteisyys on jotain peruja noista lapsuuden kokemuksista. Saatan tietysti olla väärässäkin. Haluaisin häntä ymmärtää ja tukea, koska hän on ihan aidosti hellä ja huolehtivainen muissa asioissa.
Sä se tässä tarvitset BetterHelp linjaa ja sun kaveris. Mä aion oikeesti lähteä Helsingistä. Tasan niin kauan kun yksikään teistä irvileuoista luulee olevansa suhteessa tasan yhtä kauan tuun muistuttamaan ettekä ole. Pankaa toisianne. Tietääkseni ootte jo tiimiytyny. Antakaa palaa!
Vierailija kirjoitti:
Itse kärsin vaikean lapsuuden jäljiltä hylkäys- ja väkivaltatraumoista, enkä pystyisi suhteeseen jossa minut jatkuvasti torjutaan seksuaalisesti. Traumatisoitunut jää helposti koukkuun suhteeseen, jossa annetaan säännöstellen kiintymystä ja hyväksyntää mutta samalla kuitenkin torjutaan.
Mun näkemys on sen, että intiimit suhteet voivat olla eheyttäviä. Mutta eivät silloin, jos toisen rajoja ei ymmärretä kunnioittaa tai jos kumppanin omista rajoista kiinnipitäminen nähdään torjuntana.
Tämän takia mun on tosi hankalaa pitää omista rajoista kiinni, kun tuntuu, että itse teen tässä väärin, kun yritän suojella itseäni ja omaa mielenterveyttäni. Aidosti uskon myös, että tällaiset rajat pitää olla olemassa eikä niiden rikkominen ole hyväksi kummallekaan osapuolelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kärsin vaikean lapsuuden jäljiltä hylkäys- ja väkivaltatraumoista, enkä pystyisi suhteeseen jossa minut jatkuvasti torjutaan seksuaalisesti. Traumatisoitunut jää helposti koukkuun suhteeseen, jossa annetaan säännöstellen kiintymystä ja hyväksyntää mutta samalla kuitenkin torjutaan.
Mun näkemys on sen, että intiimit suhteet voivat olla eheyttäviä. Mutta eivät silloin, jos toisen rajoja ei ymmärretä kunnioittaa tai jos kumppanin omista rajoista kiinnipitäminen nähdään torjuntana.
Tämän takia mun on tosi hankalaa pitää omista rajoista kiinni, kun tuntuu, että itse teen tässä väärin, kun yritän suojella itseäni ja omaa mielenterveyttäni. Aidosti uskon myös, että tällaiset rajat pitää olla olemassa eikä niiden rikkominen ole hyväksi kummallekaan osapuolelle.
Mutta jos sinun rajasi rikkovat toista, niin ehkä te ette sovi yhteen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, eli haluaisit ymmärtää ja tukea häntä seurustelemalla ikäänkuin puoliksi, pitämällä jonkinlaista friendzonensekaista kevytsuhdetta. Ei traumatisoitunut ihminen välttämättä kykene tuollaiseen. Saatat rikkoa häntä koko ajan lisää. Etsi sinä ihminen, joka kelpaa sinulle kokonaisena omana itsenään, ja anna hänen jatkaa oman polkunsa etsimistä terapiassa.
Ei, yritän rakentaa molemminpuolista luottamusta. Minä en pysty menemään sänkyyn ihmisen kanssa, johon en luota. Enkä todella usko, että hänellekään tekee hyvää noin seksuaalisesti kuluttava elämä, jota hän tuntuu tällä hetkellä elävän.
Jos et luota toiseen ja olet ikäänkuin koko ajan toinen jalka ulos ovesta, niin miksi yrität väkisin saada häntä luottamaan sinuun ja avautumaan hänelle? Päästäksesi lähelle ja hylätäksesi uudestaan? Oikeasti, anna tuon ihmisen olla. Minä luulen, että te tarvitsette suhteesta asioita jotka eivät kertakaikkiaan ole sovitettavissa yhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kärsin vaikean lapsuuden jäljiltä hylkäys- ja väkivaltatraumoista, enkä pystyisi suhteeseen jossa minut jatkuvasti torjutaan seksuaalisesti. Traumatisoitunut jää helposti koukkuun suhteeseen, jossa annetaan säännöstellen kiintymystä ja hyväksyntää mutta samalla kuitenkin torjutaan.
Mun näkemys on sen, että intiimit suhteet voivat olla eheyttäviä. Mutta eivät silloin, jos toisen rajoja ei ymmärretä kunnioittaa tai jos kumppanin omista rajoista kiinnipitäminen nähdään torjuntana.
Tämän takia mun on tosi hankalaa pitää omista rajoista kiinni, kun tuntuu, että itse teen tässä väärin, kun yritän suojella itseäni ja omaa mielenterveyttäni. Aidosti uskon myös, että tällaiset rajat pitää olla olemassa eikä niiden rikkominen ole hyväksi kummallekaan osapuolelle.
Mutta jos sinun rajasi rikkovat toista, niin ehkä te ette sovi yhteen?
Enemmän kuulostaa siltä, että AP:n deitin rajat rikkovat hänen rajojaan, ei toisinpäin. Ei traumaattinen lapsuus ole mikään syy kävellä toisen yli, etenkään seksuaalisesti. Se on ihan seksuaalinen hyväksikäyttö sitten.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ymmärrän kyllä järjellä, että tässä on paljon hälytysmerkkejä, mutta minulla on omat syyni pyrkiä ymmärtämään häntä. Hän on kaikin muin tavoin hyvin sopivan oloinen tapaus."
Erota järki ja tunteet, perusasia. Ihminen pystyy järjellä perustelemaan itselleen (ja muille) ties vaikka mitä hirveyksiä.
Tunne on se aito asia mikä ratkaisee ja sinulla on oikeus tuntea juuri niin kuin tunnet riippumatta siitä, mitä järkesi sinulle sanoo.
Mikä on se tunne jota koet kun toinen sanoo sinulle epämiellyttäviä asioita?
Ahdistus. Ehkä jopa pelko. Osa hänen fantasioistaan on sen verran rajuja, että en välttämättä pystyisi sellaisiin edes suhteessa, jossa olisi 100% luottamus. En usko, että hän tahallaan satuttaisi tai mitään, mutta pelkään, että tapahtuisi vahinko ja minulle kävisi siinä huonosti.
No huh huh. Luepa nyt ajatuksella läpi tuo, mitä kirjoitit. Ei ole terveellä pohjalla tällainen suhde, jos kuukauden jälkeen jo on tuollaisia ajatuksia. Puhalla peli poikki ja siirry eteenpäin. Sinun velvollisuuteni ei ole koettaa korjata tätä tyyppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kärsin vaikean lapsuuden jäljiltä hylkäys- ja väkivaltatraumoista, enkä pystyisi suhteeseen jossa minut jatkuvasti torjutaan seksuaalisesti. Traumatisoitunut jää helposti koukkuun suhteeseen, jossa annetaan säännöstellen kiintymystä ja hyväksyntää mutta samalla kuitenkin torjutaan.
Mun näkemys on sen, että intiimit suhteet voivat olla eheyttäviä. Mutta eivät silloin, jos toisen rajoja ei ymmärretä kunnioittaa tai jos kumppanin omista rajoista kiinnipitäminen nähdään torjuntana.
Tämän takia mun on tosi hankalaa pitää omista rajoista kiinni, kun tuntuu, että itse teen tässä väärin, kun yritän suojella itseäni ja omaa mielenterveyttäni. Aidosti uskon myös, että tällaiset rajat pitää olla olemassa eikä niiden rikkominen ole hyväksi kummallekaan osapuolelle.
Mutta jos sinun rajasi rikkovat toista, niin ehkä te ette sovi yhteen?
Niin että jollain menee mielenterveys rikki, kun pitää odottaa esim. kuukausi että tutustuu toiseen ja mahdollisesti voi harrastaa seksiä? Mitä vittua? -eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, eli haluaisit ymmärtää ja tukea häntä seurustelemalla ikäänkuin puoliksi, pitämällä jonkinlaista friendzonensekaista kevytsuhdetta. Ei traumatisoitunut ihminen välttämättä kykene tuollaiseen. Saatat rikkoa häntä koko ajan lisää. Etsi sinä ihminen, joka kelpaa sinulle kokonaisena omana itsenään, ja anna hänen jatkaa oman polkunsa etsimistä terapiassa.
Ei, yritän rakentaa molemminpuolista luottamusta. Minä en pysty menemään sänkyyn ihmisen kanssa, johon en luota. Enkä todella usko, että hänellekään tekee hyvää noin seksuaalisesti kuluttava elämä, jota hän tuntuu tällä hetkellä elävän.
Jos et luota toiseen ja olet ikäänkuin koko ajan toinen jalka ulos ovesta, niin miksi yrität väkisin saada häntä luottamaan sinuun ja avautumaan hänelle? Päästäksesi lähelle ja hylätäksesi uudestaan? Oikeasti, anna tuon ihmisen olla. Minä luulen, että te tarvitsette suhteesta asioita jotka eivät kertakaikkiaan ole sovitettavissa yhteen.
Kuukauden jälkeen ei kyllä tunne toista sen verran hyvin, että olisi kunnon luottamusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ymmärrän kyllä järjellä, että tässä on paljon hälytysmerkkejä, mutta minulla on omat syyni pyrkiä ymmärtämään häntä. Hän on kaikin muin tavoin hyvin sopivan oloinen tapaus."
Erota järki ja tunteet, perusasia. Ihminen pystyy järjellä perustelemaan itselleen (ja muille) ties vaikka mitä hirveyksiä.
Tunne on se aito asia mikä ratkaisee ja sinulla on oikeus tuntea juuri niin kuin tunnet riippumatta siitä, mitä järkesi sinulle sanoo.
Mikä on se tunne jota koet kun toinen sanoo sinulle epämiellyttäviä asioita?
Ahdistus. Ehkä jopa pelko. Osa hänen fantasioistaan on sen verran rajuja, että en välttämättä pystyisi sellaisiin edes suhteessa, jossa olisi 100% luottamus. En usko, että hän tahallaan satuttaisi tai mitään, mutta pelkään, että tapahtuisi vahinko ja minulle kävisi siinä huonosti.
Et voi olla tosissasi?? Olet tekemisissä jonkun mielisairaan sadistin kanssa ja mietit vielä että ihan hyvä mies!
Pitäisikö jo luottaa omaan vaistoon? Kirjoittamasi perusteella näyttää selvästi, mihin on pyrkimys.
Kun mielipiteetkin ovat noin ehdottomia, kuulostaa hankalalta tyypiltä. Sen ovat todennäköisesti muutkin todenneet, koska on ollut ns. vapailla markkinoilla. Siksi jatkaa. Toivossa elää, että kohta nappaa.
Kyllä oma vaisto yleensä kertoo, millainen tyyppi on miehiään. Häpeämättömästi painostaviin ja käpälöitsijöihin en koskisi pitkällä tikullakaan. Tai siinä koettaisiin ensimmäinen ja viimeinen kerta yhtäaikaa.
Ei mitään mahdollisuuksia jatkoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kärsin vaikean lapsuuden jäljiltä hylkäys- ja väkivaltatraumoista, enkä pystyisi suhteeseen jossa minut jatkuvasti torjutaan seksuaalisesti. Traumatisoitunut jää helposti koukkuun suhteeseen, jossa annetaan säännöstellen kiintymystä ja hyväksyntää mutta samalla kuitenkin torjutaan.
Mun näkemys on sen, että intiimit suhteet voivat olla eheyttäviä. Mutta eivät silloin, jos toisen rajoja ei ymmärretä kunnioittaa tai jos kumppanin omista rajoista kiinnipitäminen nähdään torjuntana.
Tämän takia mun on tosi hankalaa pitää omista rajoista kiinni, kun tuntuu, että itse teen tässä väärin, kun yritän suojella itseäni ja omaa mielenterveyttäni. Aidosti uskon myös, että tällaiset rajat pitää olla olemassa eikä niiden rikkominen ole hyväksi kummallekaan osapuolelle.
Mutta jos sinun rajasi rikkovat toista, niin ehkä te ette sovi yhteen?
Enemmän kuulostaa siltä, että AP:n deitin rajat rikkovat hänen rajojaan, ei toisinpäin. Ei traumaattinen lapsuus ole mikään syy kävellä toisen yli, etenkään seksuaalisesti. Se on ihan seksuaalinen hyväksikäyttö sitten.
-eri
En minä tarkoittanutkaan että kenenkään ylitse pitäisi kävellä. Mutta seksuaalinen torjunta voi sattua ja rikkoa, jos on erityisen herkkä torjunnalle ja hylkäykselle. Jos toisen omat rajat taas estävät sen seksuaalisen hyväksynnän antamisen, niin silloin ainakin toisella pitäisi olla uskallusta ymmärtää ettei suhde toimi.
Miten edes voit ajatella että tyyppi on kiva? Kuulostaa niin ällöttävältä tuollainen seksiin painostus. YÖK