Lue keskustelun säännöt.
Uuden kumppanin käytös hämmentää
15.08.2023 |
Olen tapaillut kyseistä henkilöä vasta noin kuukauden, joten kyse ei ole mistään (vielä) kovin vakavasta suhteesta. Pidän kuitenkin hänestä ja haluaisin suhteemme syvenevän, ja hän tuntee samoin. Minua kuitenkin vaivaa hänen käytöksessään jatkuva tapa kääntää keskustelu seksiin, vaikka emme ole vielä edes menneet sänkyyn (minun päätöksestäni). Se on todella häiritsevää, ja oikeastaan on vain viivästyttänyt minun osaltani aloitteellisuutta seksin suhteen, koska tuntuu, että hän ei kunnioita rajojani tässä asiassa. Hän vihjailee minun olevan takakireä siveyden sipuli, vaikka aiemmissa suhteissani en sitä todellakaan ole ollut. Joskus, kun sanon hänelle, että en juuri nyt halua puhua jostain hänen fantasiastaan, hän pahoittaa mielensä ja kutsuu minua ilkeäksi tai manipuloivaksi. (??)
Tämän lisäksi meillä olemme tietyistä asioista eri mieltä poliittisesti; se on varmaan ihan normaalia jokaisessa parisuhteessa. Aiemmin olen nauttinutkin siitä, että olen päässyt kumppanin kanssa väittelemään jostain poliittisesta kysymyksestä ja "parantamaan maailmaa", vaikka kumpikaan ei sen kummemmin poliitikassa olisikaan. Tämän ihmisen kanssa keskustelu ei kuitenkaan pysy asiatasolla, vaan hän syyttää minua valehtelusta tuodessani esiin asioita, jotka ovat päivänselviä. Hän syyttää minua vääristelystä, kun ei pysty perustelemaan jotain väitettään. Hän käy myös henkilökohtaisuuksiin, mikä ei minusta kuulu asiaan ollenkaan. Keskustelu käy hyvin nopeasti ahdistavaksi ja epämiellyttäväksi.
En tiedä, miksi hän käyttäytyy näin. Muutoin todella ihana ja kohtelias, mutta kiihtyy sitten nollasta sataan hetkessä ja käy oikeastaan hyvin ikäväksi. Eniten kaikessa ahdistaa kuitenkin tuo jatkuva jauhaminen seksistä. Ymmärrän kyllä järjellä, että tässä on paljon hälytysmerkkejä, mutta minulla on omat syyni pyrkiä ymmärtämään häntä. Hän on kaikin muin tavoin hyvin sopivan oloinen tapaus.
Kommentit (256)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, eli haluaisit ymmärtää ja tukea häntä seurustelemalla ikäänkuin puoliksi, pitämällä jonkinlaista friendzonensekaista kevytsuhdetta. Ei traumatisoitunut ihminen välttämättä kykene tuollaiseen. Saatat rikkoa häntä koko ajan lisää. Etsi sinä ihminen, joka kelpaa sinulle kokonaisena omana itsenään, ja anna hänen jatkaa oman polkunsa etsimistä terapiassa.
Ei, yritän rakentaa molemminpuolista luottamusta. Minä en pysty menemään sänkyyn ihmisen kanssa, johon en luota. Enkä todella usko, että hänellekään tekee hyvää noin seksuaalisesti kuluttava elämä, jota hän tuntuu tällä hetkellä elävän.
Joillakin ihmisillä se taas menee niin päin, että henkisen läheisyyden ja luottamuksen rakentaminen suhteeseen vaatii myös sen fyysisen läheisyyden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kärsin vaikean lapsuuden jäljiltä hylkäys- ja väkivaltatraumoista, enkä pystyisi suhteeseen jossa minut jatkuvasti torjutaan seksuaalisesti. Traumatisoitunut jää helposti koukkuun suhteeseen, jossa annetaan säännöstellen kiintymystä ja hyväksyntää mutta samalla kuitenkin torjutaan.
Mun näkemys on sen, että intiimit suhteet voivat olla eheyttäviä. Mutta eivät silloin, jos toisen rajoja ei ymmärretä kunnioittaa tai jos kumppanin omista rajoista kiinnipitäminen nähdään torjuntana.
Tämän takia mun on tosi hankalaa pitää omista rajoista kiinni, kun tuntuu, että itse teen tässä väärin, kun yritän suojella itseäni ja omaa mielenterveyttäni. Aidosti uskon myös, että tällaiset rajat pitää olla olemassa eikä niiden rikkominen ole hyväksi kummallekaan osapuolelle.
Mutta jos sinun rajasi rikkovat toista, niin ehkä te ette sovi yhteen?
Enemmän kuulostaa siltä, että AP:n deitin rajat rikkovat hänen rajojaan, ei toisinpäin. Ei traumaattinen lapsuus ole mikään syy kävellä toisen yli, etenkään seksuaalisesti. Se on ihan seksuaalinen hyväksikäyttö sitten.
-eri
En minä tarkoittanutkaan että kenenkään ylitse pitäisi kävellä. Mutta seksuaalinen torjunta voi sattua ja rikkoa, jos on erityisen herkkä torjunnalle ja hylkäykselle. Jos toisen omat rajat taas estävät sen seksuaalisen hyväksynnän antamisen, niin silloin ainakin toisella pitäisi olla uskallusta ymmärtää ettei suhde toimi.
Kukaan ei ole velvollinen seksiin. Keneltäkään ei voi vaatia tai olettaa saavansa seksiä, missään vaiheessa. Jos oma mielenterveys on niin huonolla tolalla, että romahtaa kun ei saa pakottaa toista seksiin, niin silloin pitää ymmärtää hakea itselleen apua ja pysyttävä kaukana ihmisistä. Kukaan ei ole toiselle velkaa seksiä, ei missään vaiheessa.
Ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kärsin vaikean lapsuuden jäljiltä hylkäys- ja väkivaltatraumoista, enkä pystyisi suhteeseen jossa minut jatkuvasti torjutaan seksuaalisesti. Traumatisoitunut jää helposti koukkuun suhteeseen, jossa annetaan säännöstellen kiintymystä ja hyväksyntää mutta samalla kuitenkin torjutaan.
Mun näkemys on sen, että intiimit suhteet voivat olla eheyttäviä. Mutta eivät silloin, jos toisen rajoja ei ymmärretä kunnioittaa tai jos kumppanin omista rajoista kiinnipitäminen nähdään torjuntana.
Tämän takia mun on tosi hankalaa pitää omista rajoista kiinni, kun tuntuu, että itse teen tässä väärin, kun yritän suojella itseäni ja omaa mielenterveyttäni. Aidosti uskon myös, että tällaiset rajat pitää olla olemassa eikä niiden rikkominen ole hyväksi kummallekaan osapuolelle.
Mutta jos sinun rajasi rikkovat toista, niin ehkä te ette sovi yhteen?
Enemmän kuulostaa siltä, että AP:n deitin rajat rikkovat hänen rajojaan, ei toisinpäin. Ei traumaattinen lapsuus ole mikään syy kävellä toisen yli, etenkään seksuaalisesti. Se on ihan seksuaalinen hyväksikäyttö sitten.
-eri
En minä tarkoittanutkaan että kenenkään ylitse pitäisi kävellä. Mutta seksuaalinen torjunta voi sattua ja rikkoa, jos on erityisen herkkä torjunnalle ja hylkäykselle. Jos toisen omat rajat taas estävät sen seksuaalisen hyväksynnän antamisen, niin silloin ainakin toisella pitäisi olla uskallusta ymmärtää ettei suhde toimi.
Siinä vaiheessa, kun pahoittaa mielensä siitä, kun joku ei suostu vonkaamiseen, on varmaan aika katsoa peiliin. Onko tämä perua jostain, että lapsena ei ole asetettu rajoja? Vai mitä tämä on? Seksuaaliset rajat on aivan ehdottomia eikä niistä neuvotella. Tajutkaa nyt hyvänen aika näin perusasia parisuhteen vuorovaikutuksesta.
Saattaisi huusholliin tulla ukkovalta, jos sallisit jäävän pysyvästi. Kuulostaa muutenkin huumorintajuttomalta, tosikolta, pelottavaltakin tyypiltä.
Toinen vaihtoehto on, että lähtee aika nopeasti, kun on saavuttanut mahdollisen päämääränsä.
Aidan takana saattaa alkaa vihertämään mielenkiintoisesti nopeastikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kärsin vaikean lapsuuden jäljiltä hylkäys- ja väkivaltatraumoista, enkä pystyisi suhteeseen jossa minut jatkuvasti torjutaan seksuaalisesti. Traumatisoitunut jää helposti koukkuun suhteeseen, jossa annetaan säännöstellen kiintymystä ja hyväksyntää mutta samalla kuitenkin torjutaan.
Mun näkemys on sen, että intiimit suhteet voivat olla eheyttäviä. Mutta eivät silloin, jos toisen rajoja ei ymmärretä kunnioittaa tai jos kumppanin omista rajoista kiinnipitäminen nähdään torjuntana.
Tämän takia mun on tosi hankalaa pitää omista rajoista kiinni, kun tuntuu, että itse teen tässä väärin, kun yritän suojella itseäni ja omaa mielenterveyttäni. Aidosti uskon myös, että tällaiset rajat pitää olla olemassa eikä niiden rikkominen ole hyväksi kummallekaan osapuolelle.
Mutta jos sinun rajasi rikkovat toista, niin ehkä te ette sovi yhteen?
Enemmän kuulostaa siltä, että AP:n deitin rajat rikkovat hänen rajojaan, ei toisinpäin. Ei traumaattinen lapsuus ole mikään syy kävellä toisen yli, etenkään seksuaalisesti. Se on ihan seksuaalinen hyväksikäyttö sitten.
-eri
En minä tarkoittanutkaan että kenenkään ylitse pitäisi kävellä. Mutta seksuaalinen torjunta voi sattua ja rikkoa, jos on erityisen herkkä torjunnalle ja hylkäykselle. Jos toisen omat rajat taas estävät sen seksuaalisen hyväksynnän antamisen, niin silloin ainakin toisella pitäisi olla uskallusta ymmärtää ettei suhde toimi.
Kukaan ei ole velvollinen seksiin. Keneltäkään ei voi vaatia tai olettaa saavansa seksiä, missään vaiheessa. Jos oma mielenterveys on niin huonolla tolalla, että romahtaa kun ei saa pakottaa toista seksiin, niin silloin pitää ymmärtää hakea itselleen apua ja pysyttävä kaukana ihmisistä. Kukaan ei ole toiselle velkaa seksiä, ei missään vaiheessa.
Ohis
Huoh. Ei kukaan ole pakottamassa. Sitähän tässä on toistuvasti sanottu, että jos toinen tarvitsee suhteeseen seksiä ja toinen ei sitä halua harrastaa, niin silloin pitää jatkaa eri teille. Ei ole väärin haluta ja tarvita seksiä eikä ole väärin ettei halua. Mutta ihmiset, joiden tarpeet eroavat tässä asiassa kovin paljon toisistaan eivät sovi yhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mene sinäkin ostamaan K-kaupasta. Siellä on kalliit hinnat, mutta osta silti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kärsin vaikean lapsuuden jäljiltä hylkäys- ja väkivaltatraumoista, enkä pystyisi suhteeseen jossa minut jatkuvasti torjutaan seksuaalisesti. Traumatisoitunut jää helposti koukkuun suhteeseen, jossa annetaan säännöstellen kiintymystä ja hyväksyntää mutta samalla kuitenkin torjutaan.
Mun näkemys on sen, että intiimit suhteet voivat olla eheyttäviä. Mutta eivät silloin, jos toisen rajoja ei ymmärretä kunnioittaa tai jos kumppanin omista rajoista kiinnipitäminen nähdään torjuntana.
Tämän takia mun on tosi hankalaa pitää omista rajoista kiinni, kun tuntuu, että itse teen tässä väärin, kun yritän suojella itseäni ja omaa mielenterveyttäni. Aidosti uskon myös, että tällaiset rajat pitää olla olemassa eikä niiden rikkominen ole hyväksi kummallekaan osapuolelle.
Mutta jos sinun rajasi rikkovat toista, niin ehkä te ette sovi yhteen?
Enemmän kuulostaa siltä, että AP:n deitin rajat rikkovat hänen rajojaan, ei toisinpäin. Ei traumaattinen lapsuus ole mikään syy kävellä toisen yli, etenkään seksuaalisesti. Se on ihan seksuaalinen hyväksikäyttö sitten.
-eri
En minä tarkoittanutkaan että kenenkään ylitse pitäisi kävellä. Mutta seksuaalinen torjunta voi sattua ja rikkoa, jos on erityisen herkkä torjunnalle ja hylkäykselle. Jos toisen omat rajat taas estävät sen seksuaalisen hyväksynnän antamisen, niin silloin ainakin toisella pitäisi olla uskallusta ymmärtää ettei suhde toimi.
Siinä vaiheessa, kun pahoittaa mielensä siitä, kun joku ei suostu vonkaamiseen, on varmaan aika katsoa peiliin. Onko tämä perua jostain, että lapsena ei ole asetettu rajoja? Vai mitä tämä on? Seksuaaliset rajat on aivan ehdottomia eikä niistä neuvotella. Tajutkaa nyt hyvänen aika näin perusasia parisuhteen vuorovaikutuksesta.
Ei kai se normaalia olekaan loputtomiin vongata, vaan etsiä alunperinkin sitä suhdetta ja läheisyyttä sellaiselta ihmiseltä joka on halukas ja pystyvä niihin omiin tarpeisiin vastaamaan. Ei kuulosta siltä, että tämä toimisi Ap:n suhteessa kumpaankaan suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos vähääkään arvostat itseäsi ja mielenterveyttäsi, niin tiedät mitä pitää tehdä.
Kuulostaa kaikin puolin vaikealta persoonalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kärsin vaikean lapsuuden jäljiltä hylkäys- ja väkivaltatraumoista, enkä pystyisi suhteeseen jossa minut jatkuvasti torjutaan seksuaalisesti. Traumatisoitunut jää helposti koukkuun suhteeseen, jossa annetaan säännöstellen kiintymystä ja hyväksyntää mutta samalla kuitenkin torjutaan.
Mun näkemys on sen, että intiimit suhteet voivat olla eheyttäviä. Mutta eivät silloin, jos toisen rajoja ei ymmärretä kunnioittaa tai jos kumppanin omista rajoista kiinnipitäminen nähdään torjuntana.
Tämän takia mun on tosi hankalaa pitää omista rajoista kiinni, kun tuntuu, että itse teen tässä väärin, kun yritän suojella itseäni ja omaa mielenterveyttäni. Aidosti uskon myös, että tällaiset rajat pitää olla olemassa eikä niiden rikkominen ole hyväksi kummallekaan osapuolelle.
Mutta jos sinun rajasi rikkovat toista, niin ehkä te ette sovi yhteen?
Niin että jollain menee mielenterveys rikki, kun pitää odottaa esim. kuukausi että tutustuu toiseen ja mahdollisesti voi harrastaa seksiä? Mitä vittua? -eri
Kyllä, joillekin sellainen suhde ei ole hyväksi. Sitä en sen sijaan osaa sanoa, miksi Ap:n seurustelukumppani on sellaiseen jäänyt jos se ei hänelle sovi. Maailma kun on pullollaan niitäkin, joille on luonnollista että suhde etenee nopeasti myös seksuaaliseksi. Samalla tavalla ajattelevat sopii tässä parhaiten yhteen.
Ap: Haluaa edetä hitaasti
Deitti: Mutta voisko nyt kuiteskii...
Ap: No se ei tunnu minusta nyt hyvältä
Deitti: Mutta voisko nyt kuiteskii, älä ny hei oo noin tiukkis...
Ap: ...
Deitti: Miks sä oot noin ilkee? Kaikki muut ois antanu jo
Ap: *vähäisetkin halut alkaa kadota*
Deitti: Miks sä manipuloit mua tällee? Oot ihan sadisti
Ap: *kysyy vauvapalstalta, onko hän jutun k*sipää*
Vauvapalsta: ÄLÄ NYT HYVÄ NAINEN JÄRKI HOI!!
Palstavonkaaja: Oot sadisti, kun rikot deittisi rajoja etkä anna pesää
Ap: *miettii, onko hän sittenkin k*sipää*
Vauvapalsta: JSSAP!!!111
Palstavonkaaja: Ap on syyllinen deitin pahaan mieleen, ap on k*sipää
Ap: *sisäistää k*sipäisyytensä, menee deitin kanssa naimisiin ja kärsii lähisuhdeväkivallasta seuraavat vuosikymmenet*
Hienosti on naiset saatu kaasuvalotettua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kärsin vaikean lapsuuden jäljiltä hylkäys- ja väkivaltatraumoista, enkä pystyisi suhteeseen jossa minut jatkuvasti torjutaan seksuaalisesti. Traumatisoitunut jää helposti koukkuun suhteeseen, jossa annetaan säännöstellen kiintymystä ja hyväksyntää mutta samalla kuitenkin torjutaan.
Mun näkemys on sen, että intiimit suhteet voivat olla eheyttäviä. Mutta eivät silloin, jos toisen rajoja ei ymmärretä kunnioittaa tai jos kumppanin omista rajoista kiinnipitäminen nähdään torjuntana.
Tämän takia mun on tosi hankalaa pitää omista rajoista kiinni, kun tuntuu, että itse teen tässä väärin, kun yritän suojella itseäni ja omaa mielenterveyttäni. Aidosti uskon myös, että tällaiset rajat pitää olla olemassa eikä niiden rikkominen ole hyväksi kummallekaan osapuolelle.
Mutta jos sinun rajasi rikkovat toista, niin ehkä te ette sovi yhteen?
Enemmän kuulostaa siltä, että AP:n deitin rajat rikkovat hänen rajojaan, ei toisinpäin. Ei traumaattinen lapsuus ole mikään syy kävellä toisen yli, etenkään seksuaalisesti. Se on ihan seksuaalinen hyväksikäyttö sitten.
-eri
En minä tarkoittanutkaan että kenenkään ylitse pitäisi kävellä. Mutta seksuaalinen torjunta voi sattua ja rikkoa, jos on erityisen herkkä torjunnalle ja hylkäykselle. Jos toisen omat rajat taas estävät sen seksuaalisen hyväksynnän antamisen, niin silloin ainakin toisella pitäisi olla uskallusta ymmärtää ettei suhde toimi.
Kukaan ei ole velvollinen seksiin. Keneltäkään ei voi vaatia tai olettaa saavansa seksiä, missään vaiheessa. Jos oma mielenterveys on niin huonolla tolalla, että romahtaa kun ei saa pakottaa toista seksiin, niin silloin pitää ymmärtää hakea itselleen apua ja pysyttävä kaukana ihmisistä. Kukaan ei ole toiselle velkaa seksiä, ei missään vaiheessa.
OhisHuoh. Ei kukaan ole pakottamassa. Sitähän tässä on toistuvasti sanottu, että jos toinen tarvitsee suhteeseen seksiä ja toinen ei sitä halua harrastaa, niin silloin pitää jatkaa eri teille. Ei ole väärin haluta ja tarvita seksiä eikä ole väärin ettei halua. Mutta ihmiset, joiden tarpeet eroavat tässä asiassa kovin paljon toisistaan eivät sovi yhteen.
Mielestäni on jotenkin sairasta jos seksiä on PAKKO saada heti. Siis että vaikka ihminen muuten olisi 5/5, jos siltä ei heti saa seksiä silloin kun itse haluaa, niin suhde vaan poikki, kun ei vaan millään pysty olemaan hetkeä ilman seksiä. Ei tuo ole mitenkään terveen ihmisen käytöstä ole. Sivusta tämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kärsin vaikean lapsuuden jäljiltä hylkäys- ja väkivaltatraumoista, enkä pystyisi suhteeseen jossa minut jatkuvasti torjutaan seksuaalisesti. Traumatisoitunut jää helposti koukkuun suhteeseen, jossa annetaan säännöstellen kiintymystä ja hyväksyntää mutta samalla kuitenkin torjutaan.
Mun näkemys on sen, että intiimit suhteet voivat olla eheyttäviä. Mutta eivät silloin, jos toisen rajoja ei ymmärretä kunnioittaa tai jos kumppanin omista rajoista kiinnipitäminen nähdään torjuntana.
Tämän takia mun on tosi hankalaa pitää omista rajoista kiinni, kun tuntuu, että itse teen tässä väärin, kun yritän suojella itseäni ja omaa mielenterveyttäni. Aidosti uskon myös, että tällaiset rajat pitää olla olemassa eikä niiden rikkominen ole hyväksi kummallekaan osapuolelle.
Mutta jos sinun rajasi rikkovat toista, niin ehkä te ette sovi yhteen?
Enemmän kuulostaa siltä, että AP:n deitin rajat rikkovat hänen rajojaan, ei toisinpäin. Ei traumaattinen lapsuus ole mikään syy kävellä toisen yli, etenkään seksuaalisesti. Se on ihan seksuaalinen hyväksikäyttö sitten.
-eri
En minä tarkoittanutkaan että kenenkään ylitse pitäisi kävellä. Mutta seksuaalinen torjunta voi sattua ja rikkoa, jos on erityisen herkkä torjunnalle ja hylkäykselle. Jos toisen omat rajat taas estävät sen seksuaalisen hyväksynnän antamisen, niin silloin ainakin toisella pitäisi olla uskallusta ymmärtää ettei suhde toimi.
Kukaan ei ole velvollinen seksiin. Keneltäkään ei voi vaatia tai olettaa saavansa seksiä, missään vaiheessa. Jos oma mielenterveys on niin huonolla tolalla, että romahtaa kun ei saa pakottaa toista seksiin, niin silloin pitää ymmärtää hakea itselleen apua ja pysyttävä kaukana ihmisistä. Kukaan ei ole toiselle velkaa seksiä, ei missään vaiheessa.
OhisHuoh. Ei kukaan ole pakottamassa. Sitähän tässä on toistuvasti sanottu, että jos toinen tarvitsee suhteeseen seksiä ja toinen ei sitä halua harrastaa, niin silloin pitää jatkaa eri teille. Ei ole väärin haluta ja tarvita seksiä eikä ole väärin ettei halua. Mutta ihmiset, joiden tarpeet eroavat tässä asiassa kovin paljon toisistaan eivät sovi yhteen.
Tässä tapauksessa mies nimenomaan yrittää manipuloida AP:ta sänkyyn syyllistämällä. Etkö lukenut aloitusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse kärsin vaikean lapsuuden jäljiltä hylkäys- ja väkivaltatraumoista, enkä pystyisi suhteeseen jossa minut jatkuvasti torjutaan seksuaalisesti. Traumatisoitunut jää helposti koukkuun suhteeseen, jossa annetaan säännöstellen kiintymystä ja hyväksyntää mutta samalla kuitenkin torjutaan.
Ehkä terapia auttaisi? Ei ole normaalia että ei pysty edes tutustumaan ihmisiin ilman että on pakko saada seksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kärsin vaikean lapsuuden jäljiltä hylkäys- ja väkivaltatraumoista, enkä pystyisi suhteeseen jossa minut jatkuvasti torjutaan seksuaalisesti. Traumatisoitunut jää helposti koukkuun suhteeseen, jossa annetaan säännöstellen kiintymystä ja hyväksyntää mutta samalla kuitenkin torjutaan.
Mun näkemys on sen, että intiimit suhteet voivat olla eheyttäviä. Mutta eivät silloin, jos toisen rajoja ei ymmärretä kunnioittaa tai jos kumppanin omista rajoista kiinnipitäminen nähdään torjuntana.
Tämän takia mun on tosi hankalaa pitää omista rajoista kiinni, kun tuntuu, että itse teen tässä väärin, kun yritän suojella itseäni ja omaa mielenterveyttäni. Aidosti uskon myös, että tällaiset rajat pitää olla olemassa eikä niiden rikkominen ole hyväksi kummallekaan osapuolelle.
Mutta jos sinun rajasi rikkovat toista, niin ehkä te ette sovi yhteen?
Enemmän kuulostaa siltä, että AP:n deitin rajat rikkovat hänen rajojaan, ei toisinpäin. Ei traumaattinen lapsuus ole mikään syy kävellä toisen yli, etenkään seksuaalisesti. Se on ihan seksuaalinen hyväksikäyttö sitten.
-eri
En minä tarkoittanutkaan että kenenkään ylitse pitäisi kävellä. Mutta seksuaalinen torjunta voi sattua ja rikkoa, jos on erityisen herkkä torjunnalle ja hylkäykselle. Jos toisen omat rajat taas estävät sen seksuaalisen hyväksynnän antamisen, niin silloin ainakin toisella pitäisi olla uskallusta ymmärtää ettei suhde toimi.
Siinä vaiheessa, kun pahoittaa mielensä siitä, kun joku ei suostu vonkaamiseen, on varmaan aika katsoa peiliin. Onko tämä perua jostain, että lapsena ei ole asetettu rajoja? Vai mitä tämä on? Seksuaaliset rajat on aivan ehdottomia eikä niistä neuvotella. Tajutkaa nyt hyvänen aika näin perusasia parisuhteen vuorovaikutuksesta.
Ei kai se normaalia olekaan loputtomiin vongata, vaan etsiä alunperinkin sitä suhdetta ja läheisyyttä sellaiselta ihmiseltä joka on halukas ja pystyvä niihin omiin tarpeisiin vastaamaan. Ei kuulosta siltä, että tämä toimisi Ap:n suhteessa kumpaankaan suuntaan.
Ap:n kertomuksesta sai sen kuvan, että ap ei suinkaan ole haluton, mutta jos toinen jankuttaa seksistä ja puhuu siitä painostavasti heti ensi treffeistä alkaen, niin ei mikään ihme ettei sitä silloin halua. Tosin en ymmärrä miksi ap edes tapailee noin ahdistavaa ja urpoa miestä. Olen hyvin seksuaalinen ihminen ja suhteissa yleensä se halukkaampi osapuoli ja monesti olen halunnut seksiä jo ekoilla treffeillä, mutta jos kumppani alkaisi kärttämään ja vaatimaan sitä, halut kuolisi saman tien. En kyllä missään nimessä jatkaisi tapailua oksettavan miehen kanssa (kärttäminen ja vaatiminen on oksettavaa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kuulosta turvalliselta mieheltä. Itse ainakin tarvitsen suhteessa sen, että olo toisen kanssa on turvallinen.
Luin vain aloituksen ja minulla on vain yksi ohje: älä jatka tapailua.
Tuo tulee pahenemaan. Deitissäsi on psykopaatin vikaa.
Vierailija kirjoitti:
Toivoisit suhteen syvenevän? Mitä mä just luin?
Syvältä kyseinen suhde tulee lopulta olemaan 😂😂
Mikäli toinen osapuoli on kukkahattutäti ja toinen osapuoli toista ääripäätä, ei ole ihme, että ärsyttää todella paljon.
Mutta kaipa sitä aikansa kestää, kun vonkaa ja haluaa saada seksiä.
Sinisilmäisyys, hyväuskoisuus, kaiken suvaitseminen osoittaa välinpitämättömyyttä ja vastuuttomuutta kokonaisuudesta. Ummistetaan silmät eikä välitetä toisten kärsimistä rikoksista eikä epäoikeudenmukaisuuksista. Näyttää ja kuulostaa siltä, että päätä ei rasiteta eikä mahdollista järkeä yritetäkään käyttää.
Normaalijärkisyys helpottaa parisuhteessa. Sairaat tyypit ovat asia erikseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kärsin vaikean lapsuuden jäljiltä hylkäys- ja väkivaltatraumoista, enkä pystyisi suhteeseen jossa minut jatkuvasti torjutaan seksuaalisesti. Traumatisoitunut jää helposti koukkuun suhteeseen, jossa annetaan säännöstellen kiintymystä ja hyväksyntää mutta samalla kuitenkin torjutaan.
Mun näkemys on sen, että intiimit suhteet voivat olla eheyttäviä. Mutta eivät silloin, jos toisen rajoja ei ymmärretä kunnioittaa tai jos kumppanin omista rajoista kiinnipitäminen nähdään torjuntana.
Tämän takia mun on tosi hankalaa pitää omista rajoista kiinni, kun tuntuu, että itse teen tässä väärin, kun yritän suojella itseäni ja omaa mielenterveyttäni. Aidosti uskon myös, että tällaiset rajat pitää olla olemassa eikä niiden rikkominen ole hyväksi kummallekaan osapuolelle.
Mutta jos sinun rajasi rikkovat toista, niin ehkä te ette sovi yhteen?
Enemmän kuulostaa siltä, että AP:n deitin rajat rikkovat hänen rajojaan, ei toisinpäin. Ei traumaattinen lapsuus ole mikään syy kävellä toisen yli, etenkään seksuaalisesti. Se on ihan seksuaalinen hyväksikäyttö sitten.
-eri
En minä tarkoittanutkaan että kenenkään ylitse pitäisi kävellä. Mutta seksuaalinen torjunta voi sattua ja rikkoa, jos on erityisen herkkä torjunnalle ja hylkäykselle. Jos toisen omat rajat taas estävät sen seksuaalisen hyväksynnän antamisen, niin silloin ainakin toisella pitäisi olla uskallusta ymmärtää ettei suhde toimi.
Siinä vaiheessa, kun pahoittaa mielensä siitä, kun joku ei suostu vonkaamiseen, on varmaan aika katsoa peiliin. Onko tämä perua jostain, että lapsena ei ole asetettu rajoja? Vai mitä tämä on? Seksuaaliset rajat on aivan ehdottomia eikä niistä neuvotella. Tajutkaa nyt hyvänen aika näin perusasia parisuhteen vuorovaikutuksesta.
Ei kai se normaalia olekaan loputtomiin vongata, vaan etsiä alunperinkin sitä suhdetta ja läheisyyttä sellaiselta ihmiseltä joka on halukas ja pystyvä niihin omiin tarpeisiin vastaamaan. Ei kuulosta siltä, että tämä toimisi Ap:n suhteessa kumpaankaan suuntaan.
Ap:n kertomuksesta sai sen kuvan, että ap ei suinkaan ole haluton, mutta jos toinen jankuttaa seksistä ja puhuu siitä painostavasti heti ensi treffeistä alkaen, niin ei mikään ihme ettei sitä silloin halua. Tosin en ymmärrä miksi ap edes tapailee noin ahdistavaa ja urpoa miestä. Olen hyvin seksuaalinen ihminen ja suhteissa yleensä se halukkaampi osapuoli ja monesti olen halunnut seksiä jo ekoilla treffeillä, mutta jos kumppani alkaisi kärttämään ja vaatimaan sitä, halut kuolisi saman tien. En kyllä missään nimessä jatkaisi tapailua oksettavan miehen kanssa (kärttäminen ja vaatiminen on oksettavaa).
Siitä on tullut sellainen itseään ruokkiva kierre. Tosiaan olisin ollut halukas menemään sänkyyn jo ensi treffeillä, mutta halusin kuitenkin tutustua paremmin ensin. Sitten kuvioihin alkoi tulla näitä todella graafisia kuvauksia fantasioista. Se oli mielestäni epämukavaa, mutta olin kiinnostunut miehestä. Itse asiassa, silloin, kun puhui muista asioista ja koin oppivani hänestä, halukkuuteni taas palasi. En tiedä, onko miehellä jotenkin ylivirittynyt tutka tuon suhteen, mutta sitten alkoivat taas välittömästi puheet seinää vasten pakottamisesta ja muusta, mikä ei kyllä sytyttänyt yhtään, ja sitten mies alkoi valittaa, että manipuloin häntä. Alkoi tuntua epämiellyttävältä ja mietin, että olenko antanut noina "halukkaina hetkinä" itsestäni jotenkin sellaisen kuvan, että olisin valmis menemään sänkyyn tai käyttäytynyt jotenkin provosoivasti. Mielestäni en, mutta ilmeisesti sitten olen. Se on ollut tällaista aaltoliikettä ja koko ajan vaikeampi olla avoin miehen kanssa, kun tuntuu, että vähänkin liian pitkä kosketus laukaisee nuo jutut. Olen yrittänyt sanoa, että tekemällä normaaleja asioita ja puhumalla tavallisista jutuista, koen ihastuvani häneen enemmän, mutta miehen mielestä minulla on kaksoisstandardeja (en edes tiedä minkä suhteen??) ja että haluan vain kiusata ja häpäistä häntä. Se ei ole totta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kärsin vaikean lapsuuden jäljiltä hylkäys- ja väkivaltatraumoista, enkä pystyisi suhteeseen jossa minut jatkuvasti torjutaan seksuaalisesti. Traumatisoitunut jää helposti koukkuun suhteeseen, jossa annetaan säännöstellen kiintymystä ja hyväksyntää mutta samalla kuitenkin torjutaan.
Ehkä terapia auttaisi? Ei ole normaalia että ei pysty edes tutustumaan ihmisiin ilman että on pakko saada seksiä.
Jaa, minusta tuossa kuultaa pohja-ajatus että haluttomuus on normaalia ja halukkuus sairasta. En deittaile ihmisiä jotka eivät halua kanssani seksiä, ei se ole mikään ongelma ollut. Ongelmia tulee vasta siinä vaiheessa, kun yritetään väkisin survoa epäsopivia ihmisiä yhteen eikä hyväksytä erilaisuutta.
Kyllä, joillekin sellainen suhde ei ole hyväksi. Sitä en sen sijaan osaa sanoa, miksi Ap:n seurustelukumppani on sellaiseen jäänyt jos se ei hänelle sovi. Maailma kun on pullollaan niitäkin, joille on luonnollista että suhde etenee nopeasti myös seksuaaliseksi. Samalla tavalla ajattelevat sopii tässä parhaiten yhteen.