Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ei sitten mennä opiskelemaan - soluasuminen pelottaa
14.08.2023 |
Onko soluasuminen niin kammottavaa kuin väitetään?
Näin introverttina vaan tuntuu ahdistavalta ajatus siitä, että edes kotonaan ei saisi olla yksin ja rauhassa, vaan on pakko olla sielläkin sosiaalinen.
Ja lisäksi pelottaa myös, että jos ne muut samassa asunnossa asuvat esim juhlivat paljon tai aiheuttavat muuta häiriötä niin sitähän voi saada häädön asunnosta vaikka et ole tehnyt yhtään mitään.
Kommentit (166)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen 48 vuotta ja pitäisi syksyllä mennä muutaman kuukauden kurssille aikuiskoulutukseen ja ainoat kämppä vaihto ehdot koulutuspaikkakunnilla lyhyiksi ajoiksi olisi nämä solukämpät..
Olenko liian vanha asumaan tullaisessa paikassa edes lyhyen aikaa...arveluttaa osallistua koulutukseen juuri tämän solukämppien vuoksi..muihin vaihtoehtoihin ei taloudellisesti olisi varaa kun on koti toisella paikkakunnalla
48-vuotias selviää aivan varmasti muutaman kuukauden solussa. Et ole menossa sinne vuosikausiksi majailemaan vaan tilapäisesti. Ihan hönttiä jättää koulutus välistä vain siksi, että joutuisi nukkumaan yönsä jonkin aikaa kimppa-asunnossa.
Kyllä minä ainakin jättäisin 5 vuoden kandi-ja maisterikoulutukseen hakeutumatta kokonaan jos olisi pakko asua 5 vuotta solussa!
Solussa ei asuttu koko opiskeluaikaa, yleensä ensimmäiset 3 v.
Maisterivaiheessa oli ok hakea yksiötä, ja yleensä sen sillä perusteella saikin, että oli opinnoissaan edistynyt, ja gradua vaille valmis.
EN HAE ENÄÄ KOSKAAN OPISKELEMAAN kun asunto on viety alta ja pakotettu asumaan jossain maantasalla Itä-Helsingissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän suurin osa suomalaisista arvosta yksityisyyttä, joten on todennäköistä, että kämppiksesi tykkää pitäytyä omissa oloissaan ihan yhtä paljon kuin sinäkin. Itsellä ainakin oli aikanaan solussa niin, ettei kumpikaan meistä häirinnyt toista, ja välteltiin toisiamme yhteisissä tiloissa (jos toinen kokkasi, en mennyt kokkailemaan samaan aikaan). Ihan hyvin meillä kuitenkin meni ja jos jotain yhteisiä halusi sopia (siis vaikka minkä keittiön hyllyn kukakin ottaa), niin sen verran nyt sitten juteltiin. Kämppis oli lähes kaikki viikonloput pois.
Ei siellä mitään juhlia järjestetä kenenkään asunnossa (ainakaan ellei yhteisesti sovita kämppiksen kanssa), vaan niitä varten on kerhotilat erikseen.
Aloitetaan tosiasioista: sinulla on oma huone, jossa saat olla ihan yksinäsi sosialisoimatta edes yhteisissä tiloissa. Voit ottaa mukaan oman vedenkeittimen, ja vaikka airfryerin, niin yhteisiä keittiötiloja käytät mahdollisimman vähän. Omille jääkaappieväille laitat rasian.
Jos olet alaikäinen, asuntolassa on valvoja, tai mikä lie vapaa-ajan ohjaaja se nykyään onkaan. Soluasunnot olivat entiseen aikaan asuntoloita, mitähän ne nykyään?
Ei sinua eroteta, jos joku muu juhlii vaan se Joku Muu.
Todella moni on saanut asuntola-aikaisista kämppiksistä ikuisia ystäviä. Ensimmäinen vuosi ollaan yleensä niiden kanssa, jotka on ovat sattuneet tulemaan samaan soluun, mutta jo muutaman viikon jälkeen voi huonetta vaihtaa.
En hakeudu myöskään mihinkään töihin IKINÄ ENÄÄ KOSKAAN mikä vähänkään liittyy politiikkaan, valtioon, yhteiskuntatieteisiin, historiaan, opetukseen, avustamiseen, siivoamiseen, tulkkaamiseen, Ve nä jään, Saksaan tai Ranskaan, kaa su putkiin.
Solukämppiksenä asuminen Turun ylioppilaskylässä 80-luvulla (4 v) on ollut hauskinta aikaa elämässäni. Poikkitieteellisen naiskolmikon kokoonpano vaihteli jonkin verran, mutta kaikki suhtautuivat opiskeluunsa vakavasti (viikonloppuisin saatettin juhlia omissa piireissämme ja joskus poikakavereitakin kävi kyläilemässä) ja iso keittiöalue oli paikka, jossa saatoimme halutessamme jutella kaikesta maan ja taivaan välillä, vaikka iltakahvin/teen aikaan. Lenkkeilykaverikin löytyi.
Kaupallista alaa opiskelleena en olisi ikinä muuten tutustunut lääkisläisiin, oikislaisiin, kielitieteilijöihin, kansantiedettä ja arkeologiaa opiskeleviin, terveydenhoitoalaa opiskeleviin jne. Siivoussopimuksemme pitivät ja kaikki osasivat käyttäytyä fksusti, muiden rauhaa kunnioittaen.
Joissakin miespuolisten opiskelijoiden kimppakämpissä meno näytti vähän toiselta.
Ehdottomasti nyt vain kokeilemaan kimppakämppää. Se tulee yhteiskunnallekin paljon halvemmaksi kuin opiskelijayksiöt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloitetaan tosiasioista: sinulla on oma huone, jossa saat olla ihan yksinäsi sosialisoimatta edes yhteisissä tiloissa. Voit ottaa mukaan oman vedenkeittimen, ja vaikka airfryerin, niin yhteisiä keittiötiloja käytät mahdollisimman vähän. Omille jääkaappieväille laitat rasian.
Jos olet alaikäinen, asuntolassa on valvoja, tai mikä lie vapaa-ajan ohjaaja se nykyään onkaan. Soluasunnot olivat entiseen aikaan asuntoloita, mitähän ne nykyään?
Ei sinua eroteta, jos joku muu juhlii vaan se Joku Muu.
Todella moni on saanut asuntola-aikaisista kämppiksistä ikuisia ystäviä. Ensimmäinen vuosi ollaan yleensä niiden kanssa, jotka on ovat sattuneet tulemaan samaan soluun, mutta jo muutaman viikon jälkeen voi huonetta vaihtaa.
En ryhdy enää kenenkään ystäväksi enkä puhu kenellekään mitään! En myöskään suostu asumaan kenenkään kanssa olkoot se soluasunto tai mikä tahans muu asunto.
Jos suurin osa ihmisistä arvostaa yksityisyyttä niin miksi minun pitöisi olla poikkeus?
Turkkussees opiskellut kirjoitti:
Solukämppiksenä asuminen Turun ylioppilaskylässä 80-luvulla (4 v) on ollut hauskinta aikaa elämässäni. Poikkitieteellisen naiskolmikon kokoonpano vaihteli jonkin verran, mutta kaikki suhtautuivat opiskeluunsa vakavasti (viikonloppuisin saatettin juhlia omissa piireissämme ja joskus poikakavereitakin kävi kyläilemässä) ja iso keittiöalue oli paikka, jossa saatoimme halutessamme jutella kaikesta maan ja taivaan välillä, vaikka iltakahvin/teen aikaan. Lenkkeilykaverikin löytyi.
Kaupallista alaa opiskelleena en olisi ikinä muuten tutustunut lääkisläisiin, oikislaisiin, kielitieteilijöihin, kansantiedettä ja arkeologiaa opiskeleviin, terveydenhoitoalaa opiskeleviin jne. Siivoussopimuksemme pitivät ja kaikki osasivat käyttäytyä fksusti, muiden rauhaa kunnioittaen.
Joissakin miespuolisten opiskelijoiden kimppakämpissä meno näytti vähän toiselta.
Ehdottomasti nyt vain kokeilemaan kimppakämppää. Se tulee yhteiskunnallekin paljon halvemmaksi kuin opiskelijayksiöt.
En todellakaan opiskele kaupallista alaa enkä mitään muutakan alaa enkä opiskele enää yhtöön mitään koskaan ikinä! IKINÄ!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitetaan tosiasioista: sinulla on oma huone, jossa saat olla ihan yksinäsi sosialisoimatta edes yhteisissä tiloissa. Voit ottaa mukaan oman vedenkeittimen, ja vaikka airfryerin, niin yhteisiä keittiötiloja käytät mahdollisimman vähän. Omille jääkaappieväille laitat rasian.
Jos olet alaikäinen, asuntolassa on valvoja, tai mikä lie vapaa-ajan ohjaaja se nykyään onkaan. Soluasunnot olivat entiseen aikaan asuntoloita, mitähän ne nykyään?
Ei sinua eroteta, jos joku muu juhlii vaan se Joku Muu.
Todella moni on saanut asuntola-aikaisista kämppiksistä ikuisia ystäviä. Ensimmäinen vuosi ollaan yleensä niiden kanssa, jotka on ovat sattuneet tulemaan samaan soluun, mutta jo muutaman viikon jälkeen voi huonetta vaihtaa.
En ryhdy enää kenenkään ystäväksi enkä puhu kenellekään mitään! En myöskään suostu asumaan kenenkään kanssa olkoot se soluasunto tai mikä tahans muu asunto.
Jos suurin osa ihmisistä arvostaa yksityisyyttä niin miksi minun pitöisi olla poikkeus?
Minkä ikäinen sä olet?
Et kuulosta uudelta opiskelijalta..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitetaan tosiasioista: sinulla on oma huone, jossa saat olla ihan yksinäsi sosialisoimatta edes yhteisissä tiloissa. Voit ottaa mukaan oman vedenkeittimen, ja vaikka airfryerin, niin yhteisiä keittiötiloja käytät mahdollisimman vähän. Omille jääkaappieväille laitat rasian.
Jos olet alaikäinen, asuntolassa on valvoja, tai mikä lie vapaa-ajan ohjaaja se nykyään onkaan. Soluasunnot olivat entiseen aikaan asuntoloita, mitähän ne nykyään?
Ei sinua eroteta, jos joku muu juhlii vaan se Joku Muu.
Todella moni on saanut asuntola-aikaisista kämppiksistä ikuisia ystäviä. Ensimmäinen vuosi ollaan yleensä niiden kanssa, jotka on ovat sattuneet tulemaan samaan soluun, mutta jo muutaman viikon jälkeen voi huonetta vaihtaa.
En ryhdy enää kenenkään ystäväksi enkä puhu kenellekään mitään! En myöskään suostu asumaan kenenkään kanssa olkoot se soluasunto tai mikä tahans muu asunto.
Jos suurin osa ihmisistä arvostaa yksityisyyttä niin miksi minun pitöisi olla poikkeus?
Minkä ikäinen sä olet?
Et kuulosta uudelta opiskelijalta..
Minkähän takia luulet minua nuoreksi ja tyhmäksi ja minkähän takia minun pitää olla aina se poikkeus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi et itse mene asumaan sinne soluun loppuelämäksi?
Asuin ekat kaksi vuotta, lapsuudenkodista muuton jälkeen, opiston asuntolasssa. Meitä oli 8 tyttöä. Jokaisella oli oma kylppärillinen huone. Keittiö ja oleskelutila oli yhteisiä. Hyvin meni ja tykkäsin. Muutaman vuoden kuluttua asuin taas vuoden toisen opiston samantyyppisessä asuntolassa, mutta silloin se oli tuskaa. Liekö iällä merkitystä. Ekassa paikassa tosin oltiin koko ajan siinä samassa porukassa, tokassa se vaihtui joka tunti. Kyllä oma kämppä on paras.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen introvertti ja asunut kahden eri kämppiksen kanssa solussa. Ihan hyvi meni, vaikka he olivatkin sosiaalisempia. Tarkoitti käytännössä sitä, että usein olivat jossain kavereidensa luona. Kaikki olimme täysi-ikäisiä yliopisto-opiskelijoita, joilla oli tenttejä, joten ei ollut aikaa juhlia myötäänsä. Yleensä pitivät kämpällä juhlia niinä viikonloppuina, jolloin olin käymässä kotikaupungissani. Aikaa on kulunut n. 30 vuotta, ja toisen kämppiksen kanssa vaihdetan yhä silloin tällöin kuulumisia.
On se hirveää. Eka soluasunto 16 vuotiaana ja kämppikseksi sain entisen kiusaajani,voitte uskoa sitä hlvettiä,onneksi halusi toiseen soluun 3 kuukauden jälkeen, levotonta ja seinän takana bileitä,lisäksi useasti yritettiin murtautua meidänkin soluun,pelotti ihan hlvetisti! 2010 kämppiksenä kissakselta haiseva rekkalesbon näköinen tyttö jolla 3 kissaa jotka ruikki ympäriinsä, hlvetti sekin ja seinän takana Kuinkas muutenkaan jatkuvaa popitusta. Viimeinen soluasunto oli itseasiassa ok koska kämppis oli usein poissa ja loppuajan sain asua yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Soluasunnon kämppikset eivät oleet koskaan ongelma vaan heidän vaihtuvat miesystävänsä. Aamulla kun joutui kulkemaan keittiön kautta vessaan, joku jannu siellä mutusteli aamupalaa. Se lähinnä tympi, vaikka kohteliaasti huikkasinkin huomenet kaikille, jotka vastaan tulivat.
Vierailija kirjoitti:
Aloitetaan tosiasioista: sinulla on oma huone, jossa saat olla ihan yksinäsi sosialisoimatta edes yhteisissä tiloissa. Voit ottaa mukaan oman vedenkeittimen, ja vaikka airfryerin, niin yhteisiä keittiötiloja käytät mahdollisimman vähän. Omille jääkaappieväille laitat rasian.
Jos olet alaikäinen, asuntolassa on valvoja, tai mikä lie vapaa-ajan ohjaaja se nykyään onkaan. Soluasunnot olivat entiseen aikaan asuntoloita, mitähän ne nykyään?
Ei sinua eroteta, jos joku muu juhlii vaan se Joku Muu.
Todella moni on saanut asuntola-aikaisista kämppiksistä ikuisia ystäviä. Ensimmäinen vuosi ollaan yleensä niiden kanssa, jotka on ovat sattuneet tulemaan samaan soluun, mutta jo muutaman viikon jälkeen voi huonetta vaihtaa.
En tiedä, koska sinun entinen aikasi on ollut, mutta 25 vuotta sitten kohtaamani soluasunnot 2 - 4 itsenäisen ihmisen koteja. Jokaisella oma lukittava huone, jaetut keittiö- ja vessatilat. Erilaiset asuntolat oli ihan erikseen, niiden meiningistä en tiedä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Miksi et itse mene asumaan sinne soluun loppuelämäksi?
Miksi hitossa siellä pitäisi loppuelämä asua, eihän opiskelijatkaan koko elämää opiskele??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka hullu nyt solussa tahtoisi asua?
kokoomuslaiset
Korjaus: kokoomuslaiset haluavat, että muut asuvat soluissa. Itse he toki asuvat Eirassa perintöasunnoissaan.
Vierailija kirjoitti:
Soluasunnon kämppikset eivät oleet koskaan ongelma vaan heidän vaihtuvat miesystävänsä. Aamulla kun joutui kulkemaan keittiön kautta vessaan, joku jannu siellä mutusteli aamupalaa. Se lähinnä tympi, vaikka kohteliaasti huikkasinkin huomenet kaikille, jotka vastaan tulivat.
No meidän solussa 75% seurusteli. Itse olin hetken sinkkuna, mutta ei ole koskaan kuulunut lumppustella ja raahata jotain random-äijiä omaan kotiin, ja muiden kotiin. Sen verran pystyin ihan miettimään ja hillitsemään mieshimoja, että säästi ne johonkin parempaan hetkeen ja paikkaan.
Ne joilla oli mies, joko matkusti viikonlopuksi heidän tykö, tai joskus tulivat meille, mutta kaikki käyttäytyi tosi fiksusti.
Maksetut kokoomustrollit vallannut keskustelun? "Kyllä silloin kun minä olin nuori (40 vuotta sitten) kaikki opiskelijat asui soluasunnoissa. Koska minä olen siitä kärsinyt, niin nykynuortenkin pitää, se on jämpti"
Alue: Aihe vapaa
Miten aiot selvitä opinnoista ja työelämästä näillä spekseillä..?? Soluasuminen on täysin vapaaehtoista eli sen voi jättää välistä, mutta itsensä elättämistä työssäkäynnillä ei voi.