Te jotka valitatte kun puoliso nalkuttaa
Niin miksi ette tee kuten käsketään niin ei tarvitsisi nalkuttaa?
Vaan päinvastoin?
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
Minä nalkutin exälle. Jos se nyt on nalkutusta että kerron etten jaksa hoitaa kodin vastuita niin suurelta osin. Sanoi vain että mä en voi määritellä mikä on tarpeeksi siistiä. Imuroi joskus, ei tehnyt ruokia tai siivoillut keittiötä tai ostanut lapsille vaatteita.
Sanoin etten jaksa. Sanoin yhä etten jaksa.
Jätin hänet ja hän yllättyi.
Nykyisen kanssa oltu pian 10 vuotta eikä kertaakaan ole tarvinnut nalkuttaa. Kaikki kodissamme hoituu tasapuolisesti aika lailla itsestään.
Sama kokemus. Vaihtamalla todellakin paranee. Voin kertoa että en millään tavalla nauttinut siitä nalkuttamisesta, joten on todella väärä käsitys että se olisi jotenkin geeneissä tai muuten kenellekään luontaista. Eksän kanssa nyt vaan yhtään mitään ei ikinä tapahtunut ennen kuin suutuin. Nautin niin paljon enemmän elämästäni kun ei tarvitse vetää perässään ihmislasta joka ei osaa kuunnella mikäli hänelle ei huudeta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aina ihmetellyt näitä ihmisiä (yleensä ovat naisia) joille ne kotityöt on maailman mittakaavassa isoin uroteko ja ilman niitä ei voi ihmiskunta elää. Ja tähän pakettiin kuuluu vielä että tällainen ihminen itse määrittelee mitkä on kotitöitä ja niille prioriteetin, toteutustavan ja ajan.
Olen tullut siihen tulokseen että nämä ihmiset ovat vaan niin tynnyrissä kasvaneita, että eivät näe tätä maailmaa sen oman kaksionsa ulkopuolella. Se oma neukkukuutio on ns. koko maailma ja siellä olevat kotityöt maailman tärkein asia ja vain minä itse tiedän miten ja milloin ne on tehtävä ja vain minä osaa "ohjeistaa" muut tekemään ne.
Hyvin kirjoitettu. Olen nainen ja katsoin vierestä kun anoppini mankeloi , itse sitä en osannut enkä kokenut tarpeelliseksi. Anoppikaan ei painostanut mankeloimaan , mutta tässä näkyy eri sukupolvien näkemykset esim. kodinhoidosta. Äidilleni oli tärkeää että minä luutusin kontaten lattiat , minulle ei ole.
Kyllä, tunnistan saman läheisistä naisistani. Mummo, vaimo, anoppi ja muutama muu suvun naisista. Heillä kaikilla oli/on jonkin verrankin erilaiset asiat tärkeitä kodinhoidossa. Osa on pakkomielteisiä niihin liittyen osa ei ole.
Tuleeko kenellekään mieleen, että pakkomielteisyys ei välttämättä johdu syvästä mankelirakkaudesta, vaan se on tulosta siitä, että joutuu joka tapauksessa tekemään inhoamaansa työtä, joten se tehdään apinan raivolla tai rautaisella kurilla?
Moni turhautuu siihen, kun aina sanotaan "huomenna". Ihan yleinen ilmiö, että joutuu jostain muistuttamaan puolen vuoden välein... En tajua mistä tällainen käytös johtuu. Jos vaikka mies on pessyt pyykkiä, niin miksi niitä pyykkejä ei saada narulle vuorokauden aikana? Olen tehnyt niin, että heitän miehen märät vaatteet johonkin nurkkaan ja omat ja lasten pistänyt uudelleen pyörimään ja kuivumaan. Käsittämätöntä.