Te jotka valitatte kun puoliso nalkuttaa
Niin miksi ette tee kuten käsketään niin ei tarvitsisi nalkuttaa?
Vaan päinvastoin?
Kommentit (63)
Jos parisuhteessa on 2 järkevää ihmistä jotka ottavat vastuun elämästään ja teoistaan niin ei siinä tarvitse kummankaan "nalkuttaa". Asiat hoituvat ilman sanomista toiselle. Kun taas toinen ei tee juttuja mitkä pitäisi tehdä eikä kunnioita perheen yhteisiä sääntöjä niin silloinhan sitä joutuu sanomaan siitä. Ja se tulkitaan sitten joksikin nalkuttamiseksi? En ymmärrä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aina ihmetellyt näitä ihmisiä (yleensä ovat naisia) joille ne kotityöt on maailman mittakaavassa isoin uroteko ja ilman niitä ei voi ihmiskunta elää. Ja tähän pakettiin kuuluu vielä että tällainen ihminen itse määrittelee mitkä on kotitöitä ja niille prioriteetin, toteutustavan ja ajan.
Olen tullut siihen tulokseen että nämä ihmiset ovat vaan niin tynnyrissä kasvaneita, että eivät näe tätä maailmaa sen oman kaksionsa ulkopuolella. Se oma neukkukuutio on ns. koko maailma ja siellä olevat kotityöt maailman tärkein asia ja vain minä itse tiedän miten ja milloin ne on tehtävä ja vain minä osaa "ohjeistaa" muut tekemään ne.
Minä olen aina ihmetellyt näitä ihmisiä (yleensä ovat miehiä) joiden mielestä kotityöt on todella pieni homma mutta itse eivät ole lainkaan valmiita niitä tekemään.
Olen tullut siihen tulokseen että nämä ihmiset ovat niin itsekeskeisiä että he luulevat jonkun muun tekevän ne kotityöt eivätkä tajua kuka tekee ja kuinka paljon. Heidän mielestään pyykin pesu on yksi napin painallus. Heiltä unohtuu että ennen sitä on pyykit lajiteltava, tarkistettava taskut tyhjiksi, käännettävä vaatteita nurinpäin, varmistettava pesulämpötiloja jne. Ja kuivauksessa ja viikkaamisessakin on työtä. Mutta ei se pyykinpesu on niin pieni homma että kyllä se kuuluu muille se napin painallus. Nämä ihmiset luulevat että juhlat järjestyy itsestään, lapsille joku keiju toimittaa kaappiin oikeankokoiset vaatteet automaattisesti jne.
Huoh. He tietävät tasan tarkkaan miten turhia kotityöt on mutta kummasti ihmettelevät jos kaapista ei löydykään puhtaita kalsareita tai ruoka-aikana ei pöydässä ole tarjottavat valmiina. Toki saattavat ruokaohjelman ratkaista vaikka sillä että käyvät syömässä pitsan. Se että puoliso ja lapset jää nälkäiseksi ei ole heidän ongelma. Koska kotityöt ei ole heitä varten vaan muun maailman tulee palvella näitä kuninkaita.
Monet naiset yrittävät myös saada kotityöt kuulostamaan joltain massiivisia ponnisteluja vaativalta taistelulta. Pyykinpesu on käytännössä vaatteiden sun muiden lappamista koneeseen ja napin painallus, suurin työ on kuivattamisessa jos ei ole kuivuria ja viikkailuissa. Ei ole mahdoton homma ellei taloudessa ole kuutta urheilua harrastavaa teiniä. Ruoanlaitostakin saa tehtyä helppoa tai vaikeaa ihan oman valinnan mukaan. Naiset tykkäävät käyttää mystifioivaa hassua termiä *arjen pyörittäminen* ikäänkuin se normiarki kotona olisi jotenkin aivan valtava jatkuva fyysinen ponnistelu, vaikka normaali suomalainen koti pärjää aika vähin voimin. Toki sitä työtä saa generoitua juuri niin paljon kuin haluaa, lattiathan voi pestä ja matot puistella vaikka joka päivä jos haluaa. Tai kerran vuodessa, ihan oma valinta.
No miksi se mies ei hoida (edes) niitä pikkujuttuja?
Sellainen ahdas tulkinta että nalkuttaminen on vain kotitöiden välttelijälle esitetty pyyntö hoitaa oma osuutensa syntyy tarpeesta oikeuttaa oma epäkypsä toiminta, eli nalkutus.
Ihmiset nalkuttavat monesta muustakin asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aina ihmetellyt näitä ihmisiä (yleensä ovat naisia) joille ne kotityöt on maailman mittakaavassa isoin uroteko ja ilman niitä ei voi ihmiskunta elää. Ja tähän pakettiin kuuluu vielä että tällainen ihminen itse määrittelee mitkä on kotitöitä ja niille prioriteetin, toteutustavan ja ajan.
Olen tullut siihen tulokseen että nämä ihmiset ovat vaan niin tynnyrissä kasvaneita, että eivät näe tätä maailmaa sen oman kaksionsa ulkopuolella. Se oma neukkukuutio on ns. koko maailma ja siellä olevat kotityöt maailman tärkein asia ja vain minä itse tiedän miten ja milloin ne on tehtävä ja vain minä osaa "ohjeistaa" muut tekemään ne.
Minä olen aina ihmetellyt näitä ihmisiä (yleensä ovat miehiä) joiden mielestä kotityöt on todella pieni homma mutta itse eivät ole lainkaan valmiita niitä tekemään.
Olen tullut siihen tulokseen että nämä ihmiset ovat niin itsekeskeisiä että he luulevat jonkun muun tekevän ne kotityöt eivätkä tajua kuka tekee ja kuinka paljon. Heidän mielestään pyykin pesu on yksi napin painallus. Heiltä unohtuu että ennen sitä on pyykit lajiteltava, tarkistettava taskut tyhjiksi, käännettävä vaatteita nurinpäin, varmistettava pesulämpötiloja jne. Ja kuivauksessa ja viikkaamisessakin on työtä. Mutta ei se pyykinpesu on niin pieni homma että kyllä se kuuluu muille se napin painallus. Nämä ihmiset luulevat että juhlat järjestyy itsestään, lapsille joku keiju toimittaa kaappiin oikeankokoiset vaatteet automaattisesti jne.
Huoh. He tietävät tasan tarkkaan miten turhia kotityöt on mutta kummasti ihmettelevät jos kaapista ei löydykään puhtaita kalsareita tai ruoka-aikana ei pöydässä ole tarjottavat valmiina. Toki saattavat ruokaohjelman ratkaista vaikka sillä että käyvät syömässä pitsan. Se että puoliso ja lapset jää nälkäiseksi ei ole heidän ongelma. Koska kotityöt ei ole heitä varten vaan muun maailman tulee palvella näitä kuninkaita.
Monet naiset yrittävät myös saada kotityöt kuulostamaan joltain massiivisia ponnisteluja vaativalta taistelulta. Pyykinpesu on käytännössä vaatteiden sun muiden lappamista koneeseen ja napin painallus, suurin työ on kuivattamisessa jos ei ole kuivuria ja viikkailuissa. Ei ole mahdoton homma ellei taloudessa ole kuutta urheilua harrastavaa teiniä. Ruoanlaitostakin saa tehtyä helppoa tai vaikeaa ihan oman valinnan mukaan. Naiset tykkäävät käyttää mystifioivaa hassua termiä *arjen pyörittäminen* ikäänkuin se normiarki kotona olisi jotenkin aivan valtava jatkuva fyysinen ponnistelu, vaikka normaali suomalainen koti pärjää aika vähin voimin. Toki sitä työtä saa generoitua juuri niin paljon kuin haluaa, lattiathan voi pestä ja matot puistella vaikka joka päivä jos haluaa. Tai kerran vuodessa, ihan oma valinta.
Jos se on niin helppoa, kevyttä ja kivaa, niin miksi moni mies alkaa luistamaan näistä? Tai ei välttämättä edes osaa pahimmassa tapauksessa.
Se on helppoa ja kivaa, kunhan ei joudu yksin tekemään ja siivoamaan muiden p askoja.
Kun hoitaa oman osuutensa perheessä ja parisuhteessa oikein ja tasavertaisesti niin ei kenenkään tarvitse sanoa eikä kenenkään kuunnella sitä puhetta. Hyvin yksinkertaista, vai mitä?!
:D ihanan aggressiivinen ketju.
Ja näkemykset ovat aivan kuin oikeisto ja vasemmisto.
Ymmärrän kummankin näkemyksen.
Luulisin, että osapuolet voivat olla siitä samaa mieltä, että kun kaikki on hyvin ja suhde kuosissa niin nalkutusta ei esiinny.
Eikö tästä nyt alkuun kyettäisi olemaan samaa mieltä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et toki vaadi toiselta ääneen mitään, muttet myöskään tee kotitöitä. Jätät puolisolle vaihtoehdoiksi jättää sinut, tehdä kaikki kotityöt tai elää saastan keskellä eineksiä syöden.
Oletko psykoosissa vai mitä yrität sönköttää? Missä kohtaa sanoin etten tee kotitöitä?
Kukaan ei nalkuta puolisolle, joka tekee kotitöitä. Nalkuttamaan joutuu vain silloin kun toinen ei tee mitään, sinuakaan oma-aloitteisesti.
Joopajoo. Kyllä jotkut nalkuttavat ihan kaikesta mitä toinen tekee tai ei tee. Ja jos tekeekin niin on väärin tehty. Joidenkin ihmisten mielestä on vain yksi oikea tapa tehdä asioita ja kaikki muu on väärin. Ei sellaista turhaa nalkuttamista kukaan jaksa kuunnella.
Vierailija kirjoitti:
Kun hoitaa oman osuutensa perheessä ja parisuhteessa oikein ja tasavertaisesti niin ei kenenkään tarvitse sanoa eikä kenenkään kuunnella sitä puhetta. Hyvin yksinkertaista, vai mitä?!
Se on just näin yksinkertaista mutta miksi tuntuu olevan niin valtava joukko miehiä jotka eivät ymmärrä? Kun mamma hoiti aina kaiken kotona. Eivät ymmärrä vaikka vaimo kertoo. Uskomattomia. Kyllä jokainen nainen väsyy hoitaessaan kodin ja lapset. Mies imuroi joskus ja vie roskat _pyydettäessä_ ja sanoo teenhän minä kotitöitä
Pienten lasten kanssa kotityötä on aamusta iltaan, kahdelle kohtuullista, yhdelle liikaa. Etenkin jos miehen jälkien siivoaminen tulee siihen lisäksi ja usein tulee.
Minun ex ei pystynyt edes wc harjaa käyttämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et toki vaadi toiselta ääneen mitään, muttet myöskään tee kotitöitä. Jätät puolisolle vaihtoehdoiksi jättää sinut, tehdä kaikki kotityöt tai elää saastan keskellä eineksiä syöden.
Oletko psykoosissa vai mitä yrität sönköttää? Missä kohtaa sanoin etten tee kotitöitä?
Kukaan ei nalkuta puolisolle, joka tekee kotitöitä. Nalkuttamaan joutuu vain silloin kun toinen ei tee mitään, sinuakaan oma-aloitteisesti.
Joopajoo. Kyllä jotkut nalkuttavat ihan kaikesta mitä toinen tekee tai ei tee. Ja jos tekeekin niin on väärin tehty. Joidenkin ihmisten mielestä on vain yksi oikea tapa tehdä asioita ja kaikki muu on väärin. Ei sellaista turhaa nalkuttamista kukaan jaksa kuunnella.
Kuka sen määrittelee että mikä on ns. turhaa nalkuttamista?! En usko että hyvinvoivassa parisuhteessa joutuu nalkuttaa taikka kuunnella sitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et toki vaadi toiselta ääneen mitään, muttet myöskään tee kotitöitä. Jätät puolisolle vaihtoehdoiksi jättää sinut, tehdä kaikki kotityöt tai elää saastan keskellä eineksiä syöden.
Oletko psykoosissa vai mitä yrität sönköttää? Missä kohtaa sanoin etten tee kotitöitä?
Kukaan ei nalkuta puolisolle, joka tekee kotitöitä. Nalkuttamaan joutuu vain silloin kun toinen ei tee mitään, sinuakaan oma-aloitteisesti.
"Nalkuttamaan joutuu".
Siinähän se tuli suoraan sanottua. Katsot olevasi sellaisessa asemassa, että voit puolisoasi käskyttää. Sinunko pillin mukaan pitäisi tanssia. Pääsitkö hääkakkua leikatessa kopauttamaan kengänkorolla ensin lattiaa? Kaapin paikan määräätkö sinä.
En. Haluaisin elää tasa-arvoisessa parisuhteessa. Puolisostani taas on mukavaa, että palvelu pelaa ja vaimo hoitaa ruuat pöytään, pesee pyykit ja pitää huolta kodin siisteydestä. Minä, eli vaimo, käyn töissä, teen yhtä vaativaa työtä ja yhtä pitkää päivää kuin miehenikin. Minusta ei ole reilua, että joudun työpäivän lisäksi tekemään kaikki kotityöt. Mieheni ei tee oma-aloitteisesti mitään. Siksi joudun pyytämään, ja aina se pyyntö ei välttämättä tule kovin ystävälliseen sävyyn. Olen yrittänyt keskustella asiasta, jolloin mies on samaa mieltä ja joojoo. Ei sillä muuta ongelmaa ole kuin nalkuttava aika.
Tehkää lista kotinne töistä ja kumpikin laittaa prioriteetit niille. Sen mukaan sitten otatte vastuullenne ne tehtävät jotka itselle on korkealla prioriteetilla. Loput tasaatte vaikka sen mukaan mitä kumpikin haluaa tehdä.
Ai niin mutta tämähän olisi järkiperäinen ratkaisu, eikä mahdollistaisi nalkuttamista. Ok, ei sitten.
Sulla on selkeästi joku trauma alistamaan pyrkivästä kumppanista. Kuule, ei me kaikki olla sellaisia. Kerroin jo aiemmin, että mieheni kanssa kyllä pystyy keskustelemaan ja sopimaan. Teoriassa. Käytännössä ne sopimukset vaan unohtuu. Ja on asioita, joiden prioriteetti ei ole mielipideasia, kuten lapset.
Tottakai lapsiin liittyvät asiat on myös mielipide asia. Esimerkiksi kouluun pitää mennä, mutta harrastuksiin kuskaaminen on jo mielipide asia. On mielipide asia hankitaanko vaatteita useammin vai vasta viimeisessä hetkessä. Ruoassa on monta mielipidettä. Tarjotaanko ihan vaan perustaso jolla lapsi pärjää vai tehdäänkö ylimääräistä. Näissä on vaikka mitä kohtia jotka voi tehdä eritavoilla ja ne on yhdessä käytävä läpi ja sovittava jos haluaa että niitä yhdessä toteutetaankin.
Mitä nalkutus on? Onko se toistuvaa samasta aiheesta olevaa arvosteleva puhetta vai?
Jotkut käyttävät nalkutus termiä aina jos heiltä pyydetään jotain. Jos vaikka pyydetään tuomaan omat likaiset vaatteet pyykkikoriin niin se on nalkutusta. Tällä koetetaan sysätä tuokin asia sen pyytäjän tehtäväksi. Eli ihan normaalia puhetta väitetään nalkutukseksi.
Jotkut tosiaan nalkuttavat paljon. Siis kaikista pikkuasioistakin huomautetaan heti. Taas jätit kahvikupin olohuoneen pöydälle vaikka tätä tapahtuu harvoin ja juuri tällä kerralla huomauttaa näki itsekkin että kuppi jäi siihen kun toinen meni avaamaan ovea ovikellon soitua. Tämä on mielestäni turhaa nalkutusta. Tai oikeastaan sitä mitä itse ajattelisin nalkutuksena olevan. Itse en ole juurikaan nähnyt tällaista nalkutusta mutta uskon että tällaisia ihmisiäkin on.
Valitettavasti nalkutus käsitetään nykyään yleensä naispuolisen ihmisen pyynnöksi tehdä jotain tai valituksesi kun ei ole tehty jotain. Tällä vähätellään tarkoituksellisesti toisen puhetta. Eli jos nainen pyytää miestä jo kolmannen kerran että vaihtaisitko jo sen vauvan vaipan (haissut jo pitkään ja iho rupeaa punoittamaan ja kipeytyy jos ei vaihdeta ajoissa). Aina mies vastaa joojjooo ja jatkaa telkun katselua/tietokoneella pelaamista. Tässä tilanteessa miehet tyypillisesti kokevat että nainen nalkuttaa koska nainen häiritsee miehen nautintoa. Ja mies oikeasti aikoo vaihtaa sen vaipan kunhan pelissä erä loppuu tai telkusta ei tule enää niin mielenkiintoista ohjelmaa. Nainen taas kokee että pakko sanoa monta kertaa koska vauvan iho tulee kipeäksi jos vaippaa ei vaihda ajoissa. No tietysti tähän voi miehet sanoa että vaihtaisi itse kerta se on naiselle niin tärkeää. Mutta kun se nainenkin haluaisi joskus levähtää/on sairas/muuta tekemistä eikä kerkeäisi jne. Eli itse yhdistän miesten kokemuksen nalkuttavista naisista usein siihen että miehet ovat niin itsekkäitä ja laiskoja että naiset joutuvat huomauttamaan samasta asiasta useasti ja miehet eivät halua myöntää olevansa laiskoja ja itsekkäitä niin on helpompi vaan keskittyä väittämään että nainen nalkuttaa (turhasta).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun hoitaa oman osuutensa perheessä ja parisuhteessa oikein ja tasavertaisesti niin ei kenenkään tarvitse sanoa eikä kenenkään kuunnella sitä puhetta. Hyvin yksinkertaista, vai mitä?!
Se on just näin yksinkertaista mutta miksi tuntuu olevan niin valtava joukko miehiä jotka eivät ymmärrä? Kun mamma hoiti aina kaiken kotona. Eivät ymmärrä vaikka vaimo kertoo. Uskomattomia. Kyllä jokainen nainen väsyy hoitaessaan kodin ja lapset. Mies imuroi joskus ja vie roskat _pyydettäessä_ ja sanoo teenhän minä kotitöitä
Pienten lasten kanssa kotityötä on aamusta iltaan, kahdelle kohtuullista, yhdelle liikaa. Etenkin jos miehen jälkien siivoaminen tulee siihen lisäksi ja usein tulee.
Minun ex ei pystynyt edes wc harjaa käyttämään.
Miehet "eivät ymmärrä vaikka vaimo kertoo".
Katsos, kysymys voi olla ymmärtämättömyyden sijaan eri mielipiteestä. Eriävästä käsityksestä siitä, paljonko ja millä laatutasolla pitää ylipäätään mitäkin kotityötä tehdä. Ei ole kysymys yhdestä ja kaikkien jakamasta totuudesta, vaan joko tietoisesta yhteisestä sopimuksesta tai tiedostamattomasta kuvitelmasta, että maailman kaikkien ihmisten mielissä asia on samalla tavoin kuin omassa mielessäni. Nalkuttamisen tarve tulee siitä, että kuvittelee toisen olevan samanlainen kuin itse.
Vierailija kirjoitti:
Mitä nalkutus on? Onko se toistuvaa samasta aiheesta olevaa arvosteleva puhetta vai?
Jotkut käyttävät nalkutus termiä aina jos heiltä pyydetään jotain. Jos vaikka pyydetään tuomaan omat likaiset vaatteet pyykkikoriin niin se on nalkutusta. Tällä koetetaan sysätä tuokin asia sen pyytäjän tehtäväksi. Eli ihan normaalia puhetta väitetään nalkutukseksi.
Jotkut tosiaan nalkuttavat paljon. Siis kaikista pikkuasioistakin huomautetaan heti. Taas jätit kahvikupin olohuoneen pöydälle vaikka tätä tapahtuu harvoin ja juuri tällä kerralla huomauttaa näki itsekkin että kuppi jäi siihen kun toinen meni avaamaan ovea ovikellon soitua. Tämä on mielestäni turhaa nalkutusta. Tai oikeastaan sitä mitä itse ajattelisin nalkutuksena olevan. Itse en ole juurikaan nähnyt tällaista nalkutusta mutta uskon että tällaisia ihmisiäkin on.
Valitettavasti nalkutus käsitetään nykyään yleensä naispuolisen ihmisen pyynnöksi tehdä jotain tai valituksesi kun ei ole tehty jotain. Tällä vähätellään tarkoituksellisesti toisen puhetta. Eli jos nainen pyytää miestä jo kolmannen kerran että vaihtaisitko jo sen vauvan vaipan (haissut jo pitkään ja iho rupeaa punoittamaan ja kipeytyy jos ei vaihdeta ajoissa). Aina mies vastaa joojjooo ja jatkaa telkun katselua/tietokoneella pelaamista. Tässä tilanteessa miehet tyypillisesti kokevat että nainen nalkuttaa koska nainen häiritsee miehen nautintoa. Ja mies oikeasti aikoo vaihtaa sen vaipan kunhan pelissä erä loppuu tai telkusta ei tule enää niin mielenkiintoista ohjelmaa. Nainen taas kokee että pakko sanoa monta kertaa koska vauvan iho tulee kipeäksi jos vaippaa ei vaihda ajoissa. No tietysti tähän voi miehet sanoa että vaihtaisi itse kerta se on naiselle niin tärkeää. Mutta kun se nainenkin haluaisi joskus levähtää/on sairas/muuta tekemistä eikä kerkeäisi jne. Eli itse yhdistän miesten kokemuksen nalkuttavista naisista usein siihen että miehet ovat niin itsekkäitä ja laiskoja että naiset joutuvat huomauttamaan samasta asiasta useasti ja miehet eivät halua myöntää olevansa laiskoja ja itsekkäitä niin on helpompi vaan keskittyä väittämään että nainen nalkuttaa (turhasta).
Aika paljon kyse on ajoituksesta. Nainen haluaa että mies tekee asian heti. Mies haluaa tehdä sen vaikka puolen tunnin päästä.
Oman exän (mies) nalkutus oli pitkälti sitä itseään. Hän vain räksytti, koska piti jollekin purkaa täysin omia ongelmiaan ja hän ihmetteli kun kukaan ei siivoa keittiötä hänen jäljiltään hänen puolestaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et toki vaadi toiselta ääneen mitään, muttet myöskään tee kotitöitä. Jätät puolisolle vaihtoehdoiksi jättää sinut, tehdä kaikki kotityöt tai elää saastan keskellä eineksiä syöden.
Oletko psykoosissa vai mitä yrität sönköttää? Missä kohtaa sanoin etten tee kotitöitä?
Kukaan ei nalkuta puolisolle, joka tekee kotitöitä. Nalkuttamaan joutuu vain silloin kun toinen ei tee mitään, sinuakaan oma-aloitteisesti.
Joopajoo. Kyllä jotkut nalkuttavat ihan kaikesta mitä toinen tekee tai ei tee. Ja jos tekeekin niin on väärin tehty. Joidenkin ihmisten mielestä on vain yksi oikea tapa tehdä asioita ja kaikki muu on väärin. Ei sellaista turhaa nalkuttamista kukaan jaksa kuunnella.
Kuka sen määrittelee että mikä on ns. turhaa nalkuttamista?! En usko että hyvinvoivassa parisuhteessa joutuu nalkuttaa taikka kuunnella sitä?
Kaikki parisuhteet eivät varmaan voi hyvin? Onko muka oikeasti noin käsittämätön ajatus, että osa ihmisistä valittaa täysin turhasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et toki vaadi toiselta ääneen mitään, muttet myöskään tee kotitöitä. Jätät puolisolle vaihtoehdoiksi jättää sinut, tehdä kaikki kotityöt tai elää saastan keskellä eineksiä syöden.
Oletko psykoosissa vai mitä yrität sönköttää? Missä kohtaa sanoin etten tee kotitöitä?
Kukaan ei nalkuta puolisolle, joka tekee kotitöitä. Nalkuttamaan joutuu vain silloin kun toinen ei tee mitään, sinuakaan oma-aloitteisesti.
"Nalkuttamaan joutuu".
Siinähän se tuli suoraan sanottua. Katsot olevasi sellaisessa asemassa, että voit puolisoasi käskyttää. Sinunko pillin mukaan pitäisi tanssia. Pääsitkö hääkakkua leikatessa kopauttamaan kengänkorolla ensin lattiaa? Kaapin paikan määräätkö sinä.
En. Haluaisin elää tasa-arvoisessa parisuhteessa. Puolisostani taas on mukavaa, että palvelu pelaa ja vaimo hoitaa ruuat pöytään, pesee pyykit ja pitää huolta kodin siisteydestä. Minä, eli vaimo, käyn töissä, teen yhtä vaativaa työtä ja yhtä pitkää päivää kuin miehenikin. Minusta ei ole reilua, että joudun työpäivän lisäksi tekemään kaikki kotityöt. Mieheni ei tee oma-aloitteisesti mitään. Siksi joudun pyytämään, ja aina se pyyntö ei välttämättä tule kovin ystävälliseen sävyyn. Olen yrittänyt keskustella asiasta, jolloin mies on samaa mieltä ja joojoo. Ei sillä muuta ongelmaa ole kuin nalkuttava aika.
Tehkää lista kotinne töistä ja kumpikin laittaa prioriteetit niille. Sen mukaan sitten otatte vastuullenne ne tehtävät jotka itselle on korkealla prioriteetilla. Loput tasaatte vaikka sen mukaan mitä kumpikin haluaa tehdä.
Ai niin mutta tämähän olisi järkiperäinen ratkaisu, eikä mahdollistaisi nalkuttamista. Ok, ei sitten.
Sulla on selkeästi joku trauma alistamaan pyrkivästä kumppanista. Kuule, ei me kaikki olla sellaisia. Kerroin jo aiemmin, että mieheni kanssa kyllä pystyy keskustelemaan ja sopimaan. Teoriassa. Käytännössä ne sopimukset vaan unohtuu. Ja on asioita, joiden prioriteetti ei ole mielipideasia, kuten lapset.
Tottakai lapsiin liittyvät asiat on myös mielipide asia. Esimerkiksi kouluun pitää mennä, mutta harrastuksiin kuskaaminen on jo mielipide asia. On mielipide asia hankitaanko vaatteita useammin vai vasta viimeisessä hetkessä. Ruoassa on monta mielipidettä. Tarjotaanko ihan vaan perustaso jolla lapsi pärjää vai tehdäänkö ylimääräistä. Näissä on vaikka mitä kohtia jotka voi tehdä eritavoilla ja ne on yhdessä käytävä läpi ja sovittava jos haluaa että niitä yhdessä toteutetaankin.
Eikös me puhuttu prioriteeteista. Itse mielsin sen niin, ettei toinen voi päättää että lasten hoito ei ole tärkeää. Tollasista yksityiskohdista valittaminen tai jyrääminen on minunkin mielestäni turhaa nalkutusta. Meillä se, joka tekee ruokaa, saa päättää mitä ruokaa tekee. Sen sijaan ei ole mielipideasia tarjotaanko lapselle ruokaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos parisuhteessa on 2 järkevää ihmistä jotka ottavat vastuun elämästään ja teoistaan niin ei siinä tarvitse kummankaan "nalkuttaa". Asiat hoituvat ilman sanomista toiselle. Kun taas toinen ei tee juttuja mitkä pitäisi tehdä eikä kunnioita perheen yhteisiä sääntöjä niin silloinhan sitä joutuu sanomaan siitä. Ja se tulkitaan sitten joksikin nalkuttamiseksi? En ymmärrä!
Rakentavalla keskustelulla ja nalkuttamisella on ero. Ja jos ei rakentava keskustelu auta, pitää olla aika sekaisin kuvitellessaan että nalkuttaminen auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos parisuhteessa on 2 järkevää ihmistä jotka ottavat vastuun elämästään ja teoistaan niin ei siinä tarvitse kummankaan "nalkuttaa". Asiat hoituvat ilman sanomista toiselle. Kun taas toinen ei tee juttuja mitkä pitäisi tehdä eikä kunnioita perheen yhteisiä sääntöjä niin silloinhan sitä joutuu sanomaan siitä. Ja se tulkitaan sitten joksikin nalkuttamiseksi? En ymmärrä!
Rakentavalla keskustelulla ja nalkuttamisella on ero. Ja jos ei rakentava keskustelu auta, pitää olla aika sekaisin kuvitellessaan että nalkuttaminen auttaa.
Kuinka kauan viitsii rakentavasti keskustella siitä, että toinen perheen vanhemmista ei osaa laittaa likaisia astioita koneeseen, ei oma-aloitteisesti tartu imuriin tai rättiin, pitää kuukausitolkulla likaisia sukkia sängyn alla, ei huolehdi lasten ruuista/puhtaista vaatteista/hampaiden pesusta, ei ymmärrä, että kun perheen lemmikin raksut alkaa olla lopussa pitää käydä ostamassa lisää jne.?
Mun mies kokeili alussa nalkutusta. Sanoin hänelle asiasta kaksi kertaa. Kun aloin itse nalkuttamaan ihan kaikesta niin kysyi, että miksi olen niin inhottava häntä kohtaan. Vastasin, että se on meidän uusi tapa kommunikoida, tapa jonka hän aloitti. Nalkutus loppui osittai. siihen.
Ja ei, mä en todellakaan ole häntä likaisempi vaan todellisuudessa paljon siistimpi ihminen. Hän vain kokee todella suureksi sen kun tekee meillä ruoat ja välillä imuroi ja hoitaa omia pyykkejään. Välillä edelleen nalkuttaa kun en jaksa heti ruokailun päätteeksi viedä astiaa pöydältä pois vaan jatkan ruokapöydässä istumista ruokalautanen edessä ja katselen maailmaa. Kun hän vie sen nalkuttaen pois niin käyn yleensä jossain vaiheessa halaamassa ja pussaamassa ja kiittämässä hyvästä ruoasta. Hän myös nalkuttaa kun pääsee itse tekemään pyykkinsä ja kaikki tavarat on pitkin asuntoa, sitä kuinka hän on pyytänyt usein minua toimittamaan tavaroita pesukoneen ääreen kun alkaa latomaan konetta. Usein kyselen nauravasti, että miksi minä kiikuttaisin aikuisen ihmisen likaisia sukkia tai boksereita mihinkään? Mä saan omat vaatteet, lakanat ja pyyhkeet likapyykkikorin luo niin eikö sen pitäisi riittää? Sukkia on siis aivan kaikkialla. Kirjaimellisesti.
Lapsen osalta mies on aivan hermoraunio välillä. Mä en kuulemma tee tarpeeksi lapsen eteen tai arjen eteen. Ihmettelen ihan todella, että miksi mun pitäisi tehdä yhtään enempää kun lapsi on jo viisi ja mies on 35. Vien lasta harratukseen ja välillä enemmän ja välillä vähemmän tarhaan. Lapsi osallistuu arkeen ihan yhtä paljon kuin me kaksi vanhempaa. Osaa viedä pyykkinsä pyykkikoriin, osaa siivota omat leikkinsä pois ja jos jotain jää niin sen saa myöhemminkin, osaa mun avustuksella vaihtaa lakanat omaan sänkyyn ja ottaa uuden puhtaan pyyhkeen omalta hyllyltään kolmen päivän välein. Ahkerasti osallistuu imrointiin omalla leikki imurillaan kun jompi kumpi meistä imuroi.
Sulla on selkeästi joku trauma alistamaan pyrkivästä kumppanista. Kuule, ei me kaikki olla sellaisia. Kerroin jo aiemmin, että mieheni kanssa kyllä pystyy keskustelemaan ja sopimaan. Teoriassa. Käytännössä ne sopimukset vaan unohtuu. Ja on asioita, joiden prioriteetti ei ole mielipideasia, kuten lapset.