Lopettaisitko ystävyyden jos sinulle tulisi vähän väliä paha mieli
siksi, koska ystävä ei pidä sinua yhtä hyvänä ystävänä? Hänellä on omat kaverit joita ei esittele sinulle, ei pyydä sinua porukoihin mukaan jne. Hän on kuitenkin mukava ja hyvää seuraa aina kun nähdään.
Tuntuu vähän samalta kuin jotkut miehet roikkuvat naisen kaverina siinä toiveessa, että nainen rakastuisi mieheen takaisin ja ystävyys muuttuisi kaveruudeksi.
Tuntuu pahalta. Lähtisitkö menemään?
Kommentit (95)
Poistin kaikki viher feministit sosiaalisesta mediasta.
Mitään mielenterveys tykkäämis kyttäämistä en hyväksy.
Kasvakoot ihmisiksi hemmetin mielenterveys tapaukset.
Ei ole mitään lopetettavaa ei ole mikään ystäväsi. Ns feikkikaveri, jolle sinä olet huvia.
Ystävyys muuttuisi parisuhteeksi* tietenkin. T.Ap
Mukavaa seuraa jne. kun tapaatte. Eikö se riitä? Haluatko kaikille hänen elämänsä osa-alueille, ennen kuin olet tyytyväinen? Hän on kaverisi, älä yritä tehdä hänestä enempää.
Minulla on kavereita teinivuosilta, armeijasta, työpaikoilta, harrastuksista ja ties mistä. Eikä ne tunne toisiaan. Miksi minun pitäisi tutustuttaa heidät keskenään ?
Vierailija kirjoitti:
Mukavaa seuraa jne. kun tapaatte. Eikö se riitä? Haluatko kaikille hänen elämänsä osa-alueille, ennen kuin olet tyytyväinen? Hän on kaverisi, älä yritä tehdä hänestä enempää.
Ei riitä, kun koko ajan tunnen etten ole hänelle yhtä tärkeä kuin hän on minulle. Se tuntuu pahalta. T.Ap
Riippuu oletteko miten vanhoja. Jossain vaiheessahan tulee ne omat kaverit työ ja opiskeluporukoista. Ei joka paikkaan voi päästä mukaan. Nuorena tietysti pyritään porukassa ja toki koitetaan yksinäinen ottaa mukaan jos on joku kiva juttu. En osaa sanoa.
Ihmisellä voi olla sydänystäviä, ystäviä, kavereita, tuttavia, puolituttuja... Joidenkin kanssa ollaan vain kavereita. Ei siinä tarvitse välejä poikki laittaa. Kuulostaa jotenkin teiniltä semmoinen. Toisaalta jos ihmissuhde aiheuttaa sinulle pahaa mieltä, ei sinun ole mikään pakko siinä olla ja tavata tyyppiä.
Kaveri kirjoitti:
Minulla on kavereita teinivuosilta, armeijasta, työpaikoilta, harrastuksista ja ties mistä. Eikä ne tunne toisiaan. Miksi minun pitäisi tutustuttaa heidät keskenään ?
Ei tarvitse, mutta itse tutustutan parhaimmat ystäväni esim juhlissa, illanistujaisissa, illallisilla, reissuilla yms eli integroin heidät anteliaasti elämääni. T.Ap
Riippuu oletteko miten vanhoja. Jossain vaiheessahan tulee ne omat kaverit työ ja opiskeluporukoista. Ei joka paikkaan voi päästä mukaan. Nuorena tietysti pyritään porukassa ja toki koitetaan yksinäinen ottaa mukaan jos on joku kiva juttu. En osaa sanoa.
Ei arvosta sinua, jätä se kaveri!
En minäkään pyydä ystäviäni toisiin porukoihini, miksi ihmeessä pitäisi?
Olen teatterialan ammattilainen ja vanhoista opiskelu- ja työkavereista on hitautunut oma porukkansa. Harrastan vapaaehtoistyötä, sen parissa on oma porukkansa. Kuntosalillakin käyn ja meidän kuntosaliryhmä on oma pieni piirinsä, joka tapaa myös uimahallissa ja lenkkipolulla.
Jos minua ei pidetä hyvänä ystävänä sen takia, että en kutsu kuntosaliporukan ihmisiä teatterilaisten ilanviettoihin, niin se on sitten voi voi.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisellä voi olla sydänystäviä, ystäviä, kavereita, tuttavia, puolituttuja... Joidenkin kanssa ollaan vain kavereita. Ei siinä tarvitse välejä poikki laittaa. Kuulostaa jotenkin teiniltä semmoinen. Toisaalta jos ihmissuhde aiheuttaa sinulle pahaa mieltä, ei sinun ole mikään pakko siinä olla ja tavata tyyppiä.
Se epäsuhtahan siinä juuri hankaa. Tavallaan toivoisi syvää ystävyyttä mutta saa vain pinnallista kaveruutta. Täyttymätön toive harmittaa. Parasta sitten ottaa ja lähteä? T.Ap
Vierailija kirjoitti:
En minäkään pyydä ystäviäni toisiin porukoihini, miksi ihmeessä pitäisi?
Olen teatterialan ammattilainen ja vanhoista opiskelu- ja työkavereista on hitautunut oma porukkansa. Harrastan vapaaehtoistyötä, sen parissa on oma porukkansa. Kuntosalillakin käyn ja meidän kuntosaliryhmä on oma pieni piirinsä, joka tapaa myös uimahallissa ja lenkkipolulla.
Jos minua ei pidetä hyvänä ystävänä sen takia, että en kutsu kuntosaliporukan ihmisiä teatterilaisten ilanviettoihin, niin se on sitten voi voi.
Ei kaikkia kaikkiin vaan tutustuttaa parhaat ystävät toisiinsa. Ihan perus juttu mielestäni.
Minulla ei ole pinnallisempia kavereita, on vain ystäviä. He kaikki eivät tunne toisiaan. Otin kyllä etäisyyttä yhteen ystäväkaksikkoon, jotka eivät ottaneet enää minua mukaan yhteisiin tapaamisiinsa ja syntymäpäivilleen. Tuntui vähän pahalta, mutta ymmärrän ja hyväksyn sen, ettei ystävyyttä voi pakottaa.
Olen lopettanut ystävyyden silloin kun ystävä on muuttunut sellaiseksi, että hän melkein joka kerta tavatessamme huomauttaa jotakin pisteliäästi ja loukkaa jollakin tavalla.
Niin, ei mielestäni kannata tehdä mitään mikä tuntuu itsestä luonnottomalta, kuten tutustuttaa eri porukoiden ihmisiä toisiinsa.
Itselläni on ihana parisuhde, läheinen ystävä, paljon harrastuskavereita, tuttuja sieltä täältä elämän varrelta ja olen läheinen sisarusten+vanhempien kanssa.
Kyse ei siis ole siitä että minulla ei olisi monenlaista seuraa, tai ettenkö ymmärtäisi monen tasoisia ihmissuhteita. Kaikkiin porukoihin ei tuoda ulkopuolisia eikä kaikkia kuulukaan esitellä kaikille, kuten tuolla joku jo ehti liioitella ja ihmetellä.
Kyse on yhdestä ihmissuhteesta jossa tarpeet ja toiveet eivät kohtaa. T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Kaveri kirjoitti:
Minulla on kavereita teinivuosilta, armeijasta, työpaikoilta, harrastuksista ja ties mistä. Eikä ne tunne toisiaan. Miksi minun pitäisi tutustuttaa heidät keskenään ?
Ei tarvitse, mutta itse tutustutan parhaimmat ystäväni esim juhlissa, illanistujaisissa, illallisilla, reissuilla yms eli integroin heidät anteliaasti elämääni. T.Ap
Miten minä ne integroisin? Ne asuvat eri puolella Suomea ja maaimaa.
Ei sinun kannata tuhlata elämääsi häneen