Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olenko julma, kun en halua auttaa appivanhempia tässä tilanteessa?
09.08.2023 |
Taustatietona: Appivanhemmat eivät auttaneet meitä, kun elimme pikkulapsiarkea. Vauvalla oli monenlaista sairautta ja olisimme kaivanneet välillä edes hetken lepoa. Pahimmillaan anoppi vain naureskeli vauvan sairauksille, että pärjäilkää. Appivanhemmat olivat tuolloin terveitä, tuoreita eläkeläisiä eli aikaa auttamiselle olisi ollut. Anoppi jopa palasi eläkkeeltä töihin, kun virtaa riitti ja aika kävi eläkkeellä pitkäksi. Lapsen ollessa 1 v sairastuin vakavasti ja meni monta vuotta, kun olin todella huonossa kunnossa. Arki oli todella raskasta ja mies oli lujilla sairaan vaimon, töiden ja lapsen asioiden kanssa. Appivanhemmat tiesivät tämän, mutta eivät tulleet avuksi, vaikka asuivat kohtuullisen matkan päässä. Kylässä kävivät välillä, mutta silloin odottivat passaamista, valmista ruokaa pöydässä ja itse katsoimme lapsen perään silloinkin. Omat vanhempani asuivat toisella puolella Suomea, mutta kävivät pitkästä välimatkasta huolimatta auttamassa muutaman kerran vuodessa useamman päivän ajan. Katsoivat lapsen perään, laittoivat ruokaa ja siivosivat. Olen tästä heille ikuisesti kiitollinen, sillä mitään tukiverkkoja meillä ei asuinpaikkakunnalla ollut.
Nyt alamme olla tilanteessa, että appivanhemmilla on jo ikää ja avun tarvetta alkaisi olla. Anoppi on toisinaan jopa puhunut, että muuttaisivat lähellemme, jotta meillä olisi helpompi olla avuksi. Minua ei kiinnosta tippaakaan olla appivanhemmille avuksi, kun jättivät meidät yksin vaikeina vuosina. Olenko julma, kun en halua auttaa appivanhempia tässä tilanteessa? Miehelle olen sanonut, että itse saat hoitaa sen mitä vanhempiesi asioista hoidat.
Kommentit (1175)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmasta/appivanhemmista voi tulla sylkykuppi aikuiselle lapselleen
https://www.tehylehti.fi/fi/terveys/vanhemmasta-voi-tulla-sylkykuppi-ai…
Tässähän ei ole kyse siitä vaan kusipäisistä appivanhemmista.
Entä jos aikuinen taantuu teiniksi. Tämäkin on yleinen ilmiö.
https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/voi-hyvin/psykologia/ala-taannu…
Ja tyypillisesti boomereiden ja jälkiboomereiden suosikki Kodin kuvalehti ei uskalla hiiskahtaakaan siitä, millaisia mielenyerveysongelmakimppuja moni tuon ikäluokan ihminen on. Siis sodanjälkeiset sukupolvet aina jonnekin 60-70-luvulle asti ainakin.
Herravarjele millaisia persoonallisuushäiriöitä joka kolmannella varmaan.
Sellaisten ihmisten kanssa kasvaneet lapset, jotka ovat kuitenkin nykymaailmassa joutuneet kasvamaan joustavammiksi kuin vanhempansa, saattavat tosiaan vähän kosahdella näille näköalattomille vanhuksille, joiden tempauksia joutuvat sitten selvittelemään.
On siinä työmaa!
Onko se ihme, Suomi oli sodassa 5v joka päättyi 1945 ja sodan julmuudet ja kauheudet siirtyvät jopa useamman sukupolven yli.
Minunkin ukki oli eturintamalla useamman vuoden ja mummi lääkintälottana ja molemmat invalislituivat sodassa.
Äitini kuuluu suuriin ikäluokkaan ja hänen lapsuutensa ja nuoruutensa on karua kuultavaa esim. pikkutyttönä oli joka yö herännyt isänsä huutoon, jonka silmät tuijotti seinää ja hiki valui kasvoilta. Ja mummini ei koskaan selvinnyt sodan traumoista, hän oli täysin tunnekylmä ja hymytön ja kasvoiltaan kova. Ehkä se oli hänen selviintymistapansa, joka siirtyi myös äitiini.
Ja näin tulee käymään myös Ukrainassa ja on osittain käynytkin, sillä sodan kauhut ja julmuudet siirtyvät kolmanteen ja neljänteen polveen.
Ja se sama voi olla edessä, myös bmeillä, meidän lapsilla ja heidän lapsillaan, sillä Venäjä ei ole naapurista mihinkään kadunnut ja sota on edelleen mahdollinen.
Siitä sodasta on 70 vuotta. Ei se ole mikään tekosyy olla kusipää vuonna 2023.
Sodan kokeneet miehet siittivät lapsia vielä myöhemmin. Lankoni on syntynyt 1959. Isänsä oli niitä viiden vuoden miehiä. Appi ei sodasta puhunut mutta anoppi puhui hänen painajaisistaan joita tietysti lapsetkin öisin kuulivat. Ei sieltä ilman hermovikoja tultu.
Sota loppui 1944.
Ei se ole mikään tekosyy olla kusipää vuonna 2023.
Sodassa traumatisoituneet vanhemmat tuottivat traumatisoituneita lapsia vielä kuusikymmentä luvulla, ja ne lapset ovat hyvinkin hengissä 2023. Ei siis mikään tekosyy vaan ihan oikea.
Sodan trauma ei ilmene täydellisenä kusipäisyytenä. Voisitko lopettaa tämän jauhamisen?
Olen eri, mutta kukahan tässä jauhaa? Et selvästikään osaa suhtautua rakentavasti kehenkään erilaista näkemystä edustavan kanssa. Aiheesta on rekkakuormallinen psykologisia tutkimuksia, joissa osoitetaan sotatrauman haitalliset vaikutukset perhedynamiikkaan useassa sukupolvessa. Suomessa vaikutukset ovat tietenkin lieventyneet 2000-luvulle tultaessa, mutta edelleen nähtävissä, ja yksittäistapaukset voivat edelleen olla jopa dramaattisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anopin vihaama kirjoitti:
Oma vastaava tarinani:
Miehen vanhemmat molemmat terveitä, nuoria ja jääneet juuri eläkkeelle. Asuvat meistä 5min ajomatkan päässä.
Meillä on pari vuotias lapsi, jota eivät halua hoitaa juuri lainkaan. Tai eivät koskaan itse ehdota hoitoa, ja yökylässä lapsi ei esim. ole ollut koskaan elämänsä aikana vaikkapa kokonaista viikonloppua.Anopin käsitys lapsen hoidosta on juuri sitä että kysymättä ostelee kirpputorilta mm. samoja leluja kasapäin, kuluneita vaatteita ja soittelee miehelle lapsensa kuulumisia. Ei edes siis vaivaudu paikan päällä käymään, vaan soittelee.
Minä sairastuin keväällä myös vakavasti ja olen ollut paljon sairaalassa. Mies on uupunut kun käynyt töissä, hoitanut äidin poissaolosta johtuen oireilevaa huonosti nukkuvaa lasta, kotia ja lemmikkejä. Välillä myös minua passannut kun en ole itse saanut kun ollut mm. lääkärin määräämä vuodelepo. Mies sitten soitti äidilleen ja kertoi että nyt pieni apu kelpaisi, että hän alkaa olla uupunut kun ei saa tästä touhusta yhtään vapaata tai kokonaisia yöunia. Myös stressi minun terveydestä painoi.
Mitä teki miehen äiti? Naurahti että: Voi kuule on sitä ennenkin mekin pärjätty!! Yritä nyt vain jaksaa!
Mies on niin kiltti että ei saanut sanottua äidilleen mitään, minä sen sijaan tulistuin.Laitoin anopille heti perään viestiä, jossa selitin ettei todellakaan ole mikään normi tilanne tämä ja että mies ansaitsisi vähättelyn sijaan vähän kiitosta kun on yksin niin pitkään pitänyt pakan koossa vaikka on myös ollut minun voinnista huolissaan. Anoppi ei ikinä edes vastannut viestiini. Se onkin sitten viimeinen viesti mitä olen hänelle laittanut.
Edelleen olen järkyttynyt miten itsekäs ihminen voi olla. Hän asuu lähellä, on aikaa, mutta ei ole tullut edes mieleen että voisi edes lapsenlapsensa tähden tehdä meille joskus jonkun ruuan tai käydä vaikka ylikasvaneen nurmen ajamassa kun mies ei ehdi. Ei mitään. Talon kattokin vuotaa mutta appiukko ei ehdi auttaa miestä korjauksessa kun käy korjaamassa mummojen kattoja. (Rahaa vastaan tietysti).
En ole ensimmäisenä auttamassa kun heidän kuntonsa romahtaa. Menkööt palvelutaloon. Meillä on muutenkin vielä tätä pikkulapsiarkea kymmenisen vuotta jäljellä.
Miksi apu kelpaa vain iäkkäältä anopilta?
Eikö käsisi joku opiskelija, työtön tai joka haluaa ylimääräistä rahaa?
Nykyään ei enää ole kunnallisia kodinhoitajia, vaan ne korvattiin verotuksessa tehtävällä kotitalousvähennyksellä, joka on kahden vanhemman perheessä 600€ kuukaudessa (7000€/v), kun aikoinaan kuviteltiin, kuinka perheet itse pystyvät ja haluavat päättää ja ratkaista itse.
Meillä on ollut jo vuosia opettajaksi opiskeleva tyttö auttamassa - hoitamassa lapsia, siivoamassa jne. Ja näin on myös tuttava- ja ystäväpiirissä, kun kenelläkään ei asu isovanhemmat edes lähellä tai ovat kuolleet.
Ja näin luulen monella muullakin olevan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hämmentävä keskustelu, kun tänne on kokoomtunut kaikki miniät ja tyttäret, joiden appi- ja omat vanhemmat vaativat lapsiltaan hoitoa ja apua.
Oman havaintoni mukaan pitkän työuran tehneenä sosiaalityöntekijänä vanhusten parissa, tilanne on juuri päinvastoin. Yhä useampi vanhus kieltäyy lastensa tai miniöiden avusta, vaan vaativat sitä yhteiskunnalta ja tietenkin haluavat maksaa siitä, ettei miniöitä ja lapsia vaivata.
Joskus tuntuu, kun miniät ja lapset tulevat vierailulle tai lomalle, aikuiset lapset ovat itse vaatimassa erikoispalveluita, joita vanhusten pitäisi tarjota aikuisille lapsilleen esim. kaupasta erikoisruokavaliot, herkut ja tietenkin vanhuksen piikkiin. Ompa ehdotettu, jos vanhuksella on ateriapalvelu, se pitäisi tuoda myös vieraille.
Tai jos hoitaja käy kylvettämässä, lapset ja miniät pyytävät rasvoja yms. heidän omaan käyttöönsä.
Ja ennen miniöiden ja lasten vierailuja vanhuksen kotia putsataan ja siivotaan viikkotolkulla, jotta vieraita odottaisi siisti koti.
Jopa lääkkeitä on käytetty. Ja tietenkin, sille käteiselle rahalle on suuri tarve.Ja sun tietolähteesi tästä kieltäytymisestä ja muusta on mikä? Ne vanhukset?
Ei sitten tule mieleen, että saattavat valehdella. Kuten ketjussakin on kerrottu, moni isovanhempi kerskuu vaikka mitä, ihan puuta maata heinää.
Täälläkin on miniät valittaneet kun on mämmiä pöydässä eikä 90 v anoppi ole huolehtinut että ruuat ovat vieraille mieleisiä, on viiniä ja pöytäjuomia vieraitten mieleen. , Se on kohteliaisuuden perusoletus kirjoittajan mielestä. Enää ei syödä mitä talo tarjoaa.
Samoin siitä kun vanhus ei muista jokaisen erikoisruokavaliota eikä osaa ostaa just oikeaa kauramaitoa kymmenistä merkeistä.
Ei tule mieleen että ees juhlapyhinä nuoremmat osallistuivat ruokakustannuksiin vaan vastoin tahtoaan kuitenkin käyvät vanhuksella joka on kuukauden eläkkeen laittanut tatjoiluihin. ( Jotka ovat vääriä.)
Nuoremmille jotka tulevat lapsineen arvostelemaan mummon kotia. Ja viiskymppiset taantuvat lapsiksi, oot vaihtanut mun huoneen verhot, missä ne jääkiekkoverhot tai mun valitsemat vallilan verhot? Voisinkin ottaa ne. Miks oot hävittänyt mun lukiokirjat?
Mä tarvittaessa järjestän anopin hautajaiset. Muuta en hänen hyväkseen tule tässäelämässä tekemään.
Tekisin sen mieheni vuoksi, en anopin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään niin lasten- kuin vanhustenhoito on ulkoistettu yhteiskunnan tehtäväksi, eikä naisten tarvitse uhrautua suvun puolesta, vaan voi tehdä vapaasti työuraa, eikä raataa ja antaa hoitoa ja hoivaa 5v tyttölapsesta 90v asti. Naisen asema ja oikeudet ovat merkittävästi parantuneen, eikä enää kukaan v. 2023 oleta miniöiden hoitavan iäkkäitä appivanhempiaan tai suvun vanhuksia ja vastaavasti isoäitien lapsenlapsiaan.
Jokaisella lapsella 0-7v asti on subjektiivinen päivähoito-oikeus, jopa vuorotyössä käyville ja
ja pienille koululaisille iltapäipäkerhot ja lastensuojelu toimenpiteen ja vastaavasti ikäihmiset saavat tarvittaessa kotihoitopalveluita kotiin ja sitten kun vanhus ei pärjää kotona, hän saa hoivapaikan tai pitk.aik. vuodepaikan.Ja turha vatvoa etukäteen ja miettiä, sillä Suomessa ketään lasta tai vanhusta ei jätetä heitteille, vaan saa yhteiskunnan apua.
Ja et ole ap. julma, sillä ajattelemasi elämä kuuluu 60-70-luvulle, naisten ei tarvitse enää uhrautua suvun vanhusten puolesta.
Teoria siellä huhuilee, vailla mitään kosketusta reaalimaailmaan.
Jo pelkästään päiväkoti-ikäisten lasten kanssa on ongelmia, vaikka olisivat päiväkodissa, koska siellä on koulutusta, suunnittelua, sairastelua, jolloin lasta ei sinne saa.
Alakoululaisten kesäloma on 2,5 kuukautta eli sen hoitaminen ilman apua on työlästä.
Lasten sairastellessa on pulassa.
Samaan aikaan viranomaisohjeet on nykyään sitä tasoa, että alle 12-vuotias ei saa olla yksin ilman aikuista.
Ja vanhukset asuvat ja kuolemat koteihinsa ihan siinä yhteiskunnan katseen alla.
Laki mahdollistaa sairaanlapsenhoidon kotona molemmilta työssäkäyvillä vanhemmille, lapsen 10-12 ikävuoteen asti. Täydellä palkalla.
Ja jos lapsiperhe tarvitsee lapsen hoitoapua, siivousta jne. niin perhe voi palkata kotiin esim. yksityisistä yrityksestä, 4H, MLl, siivousyrityksiltä jne. apua mielensä mukaan ja yhteiskunta maksaa 60% palkkakustannuksista kotitalousvähennyksenä eli vastaavan summan maksat vähemmän veroa.
Ja kahden vanhemman perheessä se on 7000€ vuosi. Ja kuukaudessa lähes 600€.
Ilmaista työvoimaa, yhteiskunnan piikkiin.Sairaan lapsen hoito ei ole yhdyssana. Yhtä sairastumista kohti saa olla TOINEN vanhempi kotona kolme päivää. Moni sairaus kestää pidempään kuin kolme päivää.
MLL ei välitä hoitajia enää.
Missä 4H välittää beibisittereitä? Täällä on vain koiranhoitoapua tarjolla.
Ja äkillisissä tapauksissa ei apua saa ostettuakaan nopeasti, plus jos toinen sairastuu äkisti, se perheen talous myös romahtaa, jolloin sitä rahaa ei välttämättä ole enää käyttää.
Jos ei MLl niin yksityisiä firmoja on pilvinpimein, TE-toimisto ja opiskelijat somessa etsivät tilapäistä työtä
Esim. tässä yksi ja satoja yrityksiä löytyy lisää netistä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hämmentävä keskustelu, kun tänne on kokoomtunut kaikki miniät ja tyttäret, joiden appi- ja omat vanhemmat vaativat lapsiltaan hoitoa ja apua.
Oman havaintoni mukaan pitkän työuran tehneenä sosiaalityöntekijänä vanhusten parissa, tilanne on juuri päinvastoin. Yhä useampi vanhus kieltäyy lastensa tai miniöiden avusta, vaan vaativat sitä yhteiskunnalta ja tietenkin haluavat maksaa siitä, ettei miniöitä ja lapsia vaivata.
Joskus tuntuu, kun miniät ja lapset tulevat vierailulle tai lomalle, aikuiset lapset ovat itse vaatimassa erikoispalveluita, joita vanhusten pitäisi tarjota aikuisille lapsilleen esim. kaupasta erikoisruokavaliot, herkut ja tietenkin vanhuksen piikkiin. Ompa ehdotettu, jos vanhuksella on ateriapalvelu, se pitäisi tuoda myös vieraille.
Tai jos hoitaja käy kylvettämässä, lapset ja miniät pyytävät rasvoja yms. heidän omaan käyttöönsä.
Ja ennen miniöiden ja lasten vierailuja vanhuksen kotia putsataan ja siivotaan viikkotolkulla, jotta vieraita odottaisi siisti koti.
Jopa lääkkeitä on käytetty. Ja tietenkin, sille käteiselle rahalle on suuri tarve.Ja sun tietolähteesi tästä kieltäytymisestä ja muusta on mikä? Ne vanhukset?
Ei sitten tule mieleen, että saattavat valehdella. Kuten ketjussakin on kerrottu, moni isovanhempi kerskuu vaikka mitä, ihan puuta maata heinää.
Täälläkin on miniät valittaneet kun on mämmiä pöydässä eikä 90 v anoppi ole huolehtinut että ruuat ovat vieraille mieleisiä, on viiniä ja pöytäjuomia vieraitten mieleen. , Se on kohteliaisuuden perusoletus kirjoittajan mielestä. Enää ei syödä mitä talo tarjoaa.
Samoin siitä kun vanhus ei muista jokaisen erikoisruokavaliota eikä osaa ostaa just oikeaa kauramaitoa kymmenistä merkeistä.Ei tule mieleen että ees juhlapyhinä nuoremmat osallistuivat ruokakustannuksiin vaan vastoin tahtoaan kuitenkin käyvät vanhuksella joka on kuukauden eläkkeen laittanut tatjoiluihin. ( Jotka ovat vääriä.)
Nuoremmille jotka tulevat lapsineen arvostelemaan mummon kotia. Ja viiskymppiset taantuvat lapsiksi, oot vaihtanut mun huoneen verhot, missä ne jääkiekkoverhot tai mun valitsemat vallilan verhot? Voisinkin ottaa ne. Miks oot hävittänyt mun lukiokirjat?
Jaa-a, en ole tuollaista menoa nähnyt ikinä.
Tekisin ja olen tehnytkin mitä tahansa kultaisten appivanhempieni eteen. He auttoivat meitä kun olimme pienten lasten ja velkojen. Appivanhemmat alkoi tulla vanhoiksi, yli 80v, heille tuli putkiremontti, vaimoni on heidän ainoa lapsi. Tein kymmeniä tunteja sen eteen että löytäisivät sijaisasunnon ja hoidin muuton sinne ja takaisin. Anoppi sairastui, hoidimme kaiken mahdollisen että hänellä olisi ollut helpompaa, oli sitten kyseessä kotityöt sairaalassa käynnit tai lääkkeet. Kannoin hänen tuhkauurnansa hautaan kiitollisena. Appiukkoni ei pärjännyt muistisairautensa kanssa yhtään päivää yksin jäätyään leskeksi. Helsingin "vanhustenhoito" olisi varmaan antanut hänen kuolla kotiinsa. Hoidin hänelle täyshoitopaikan hoitokodista 5 tonnia kuussa hänen omasta pussista ennenkuin oli mitään tietoa tuleeko kaupunki koskaan maksamaan siitä hoitopaikasta mitään. Puoli vuotta taisteltiin ja nyt maksaa. Nämä ihmiset jotka tekivät aina kaikkensa että meillä ja meidän lapsilla oli helpompi elämä ruuhkavuosina, ovat ansainneet tuon kaiken ja enemmänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avun kerjäämisestä. Sitä en ikinä tee enkä tule tekemään. (78) . Ostan siivouksen. Mökillä voivat jotain tehdä, leikata ruohon tai kantaa saunalle puita mutta korvaan heille bensarahat käynnistä. Vähintään heidän lastensa tilille.
( Hyvätuloisia koulutettuja esimiesasemassa kaikki.) Kukaan ei pääse valittamaan kuitenkaan.
Samahan se on useimmalla, yleensä lapset asuu toisilla paikkakunnillakin.
Eb sitten tiedä näistä kyllä kun esmerkiksi aikuinen lapsi on jopa niin kauas päässyt kotoa kuin vastapäiseen kerrostaloon tai toiseen rappuun vanhemmistaan. Jos heillä on sitten "avunkerjäämistä" kun vanhukset aikoinaan veivät ja hakivat lapsensa hoidosta, pitivät iltaivät ja ruokkivat. Ne on symbiooseja joista minulla ei ole kokemusta.
Omilla lapsilla ei enää ollut isovanhempia.
Vierailija kirjoitti:
Anopin vihaama kirjoitti:
Oma vastaava tarinani:
Miehen vanhemmat molemmat terveitä, nuoria ja jääneet juuri eläkkeelle. Asuvat meistä 5min ajomatkan päässä.
Meillä on pari vuotias lapsi, jota eivät halua hoitaa juuri lainkaan. Tai eivät koskaan itse ehdota hoitoa, ja yökylässä lapsi ei esim. ole ollut koskaan elämänsä aikana vaikkapa kokonaista viikonloppua.Anopin käsitys lapsen hoidosta on juuri sitä että kysymättä ostelee kirpputorilta mm. samoja leluja kasapäin, kuluneita vaatteita ja soittelee miehelle lapsensa kuulumisia. Ei edes siis vaivaudu paikan päällä käymään, vaan soittelee.
Minä sairastuin keväällä myös vakavasti ja olen ollut paljon sairaalassa. Mies on uupunut kun käynyt töissä, hoitanut äidin poissaolosta johtuen oireilevaa huonosti nukkuvaa lasta, kotia ja lemmikkejä. Välillä myös minua passannut kun en ole itse saanut kun ollut mm. lääkärin määräämä vuodelepo. Mies sitten soitti äidilleen ja kertoi että nyt pieni apu kelpaisi, että hän alkaa olla uupunut kun ei saa tästä touhusta yhtään vapaata tai kokonaisia yöunia. Myös stressi minun terveydestä painoi.
Mitä teki miehen äiti? Naurahti että: Voi kuule on sitä ennenkin mekin pärjätty!! Yritä nyt vain jaksaa!
Mies on niin kiltti että ei saanut sanottua äidilleen mitään, minä sen sijaan tulistuin.Laitoin anopille heti perään viestiä, jossa selitin ettei todellakaan ole mikään normi tilanne tämä ja että mies ansaitsisi vähättelyn sijaan vähän kiitosta kun on yksin niin pitkään pitänyt pakan koossa vaikka on myös ollut minun voinnista huolissaan. Anoppi ei ikinä edes vastannut viestiini. Se onkin sitten viimeinen viesti mitä olen hänelle laittanut.
Edelleen olen järkyttynyt miten itsekäs ihminen voi olla. Hän asuu lähellä, on aikaa, mutta ei ole tullut edes mieleen että voisi edes lapsenlapsensa tähden tehdä meille joskus jonkun ruuan tai käydä vaikka ylikasvaneen nurmen ajamassa kun mies ei ehdi. Ei mitään. Talon kattokin vuotaa mutta appiukko ei ehdi auttaa miestä korjauksessa kun käy korjaamassa mummojen kattoja. (Rahaa vastaan tietysti).
En ole ensimmäisenä auttamassa kun heidän kuntonsa romahtaa. Menkööt palvelutaloon. Meillä on muutenkin vielä tätä pikkulapsiarkea kymmenisen vuotta jäljellä.
Miksi apu kelpaa vain iäkkäältä anopilta?
Eikö käsisi joku opiskelija, työtön tai joka haluaa ylimääräistä rahaa?
Nykyään ei enää ole kunnallisia kodinhoitajia, vaan ne korvattiin verotuksessa tehtävällä kotitalousvähennyksellä, joka on kahden vanhemman perheessä 600€ kuukaudessa (7000€/v), kun aikoinaan kuviteltiin, kuinka perheet itse pystyvät ja haluavat päättää ja ratkaista itse.
Meillä on ollut jo vuosia opettajaksi opiskeleva tyttö auttamassa - hoitamassa lapsia, siivoamassa jne. Ja näin on myös tuttava- ja ystäväpiirissä, kun kenelläkään ei asu isovanhemmat edes lähellä tai ovat kuolleet.
Ja näin luulen monella muullakin olevan.
Jos toinen on pois työelämästä kun on vakavasti sairas, niin mistä oletus että yhden palkan ja sairauspäivärahalla olevan talous kestää palkata kotiin apua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hämmentävä keskustelu, kun tänne on kokoomtunut kaikki miniät ja tyttäret, joiden appi- ja omat vanhemmat vaativat lapsiltaan hoitoa ja apua.
Oman havaintoni mukaan pitkän työuran tehneenä sosiaalityöntekijänä vanhusten parissa, tilanne on juuri päinvastoin. Yhä useampi vanhus kieltäyy lastensa tai miniöiden avusta, vaan vaativat sitä yhteiskunnalta ja tietenkin haluavat maksaa siitä, ettei miniöitä ja lapsia vaivata.
Joskus tuntuu, kun miniät ja lapset tulevat vierailulle tai lomalle, aikuiset lapset ovat itse vaatimassa erikoispalveluita, joita vanhusten pitäisi tarjota aikuisille lapsilleen esim. kaupasta erikoisruokavaliot, herkut ja tietenkin vanhuksen piikkiin. Ompa ehdotettu, jos vanhuksella on ateriapalvelu, se pitäisi tuoda myös vieraille.
Tai jos hoitaja käy kylvettämässä, lapset ja miniät pyytävät rasvoja yms. heidän omaan käyttöönsä.
Ja ennen miniöiden ja lasten vierailuja vanhuksen kotia putsataan ja siivotaan viikkotolkulla, jotta vieraita odottaisi siisti koti.
Jopa lääkkeitä on käytetty. Ja tietenkin, sille käteiselle rahalle on suuri tarve.Ja sun tietolähteesi tästä kieltäytymisestä ja muusta on mikä? Ne vanhukset?
Ei sitten tule mieleen, että saattavat valehdella. Kuten ketjussakin on kerrottu, moni isovanhempi kerskuu vaikka mitä, ihan puuta maata heinää.
Täälläkin on miniät valittaneet kun on mämmiä pöydässä eikä 90 v anoppi ole huolehtinut että ruuat ovat vieraille mieleisiä, on viiniä ja pöytäjuomia vieraitten mieleen. , Se on kohteliaisuuden perusoletus kirjoittajan mielestä. Enää ei syödä mitä talo tarjoaa.
Samoin siitä kun vanhus ei muista jokaisen erikoisruokavaliota eikä osaa ostaa just oikeaa kauramaitoa kymmenistä merkeistä.Ei tule mieleen että ees juhlapyhinä nuoremmat osallistuivat ruokakustannuksiin vaan vastoin tahtoaan kuitenkin käyvät vanhuksella joka on kuukauden eläkkeen laittanut tatjoiluihin. ( Jotka ovat vääriä.)
Nuoremmille jotka tulevat lapsineen arvostelemaan mummon kotia. Ja viiskymppiset taantuvat lapsiksi, oot vaihtanut mun huoneen verhot, missä ne jääkiekkoverhot tai mun valitsemat vallilan verhot? Voisinkin ottaa ne. Miks oot hävittänyt mun lukiokirjat?
Arvosteltiin sitä että mummo tarjoaa vuodesta toiseen ruokaa jota kukaan ei syö ja juo itse juomia muttei tarjoa muille. Eli käyttäytyy tökerösti.
Tietenkin tulee mieleen, minä olen 20 vuotta tarjonnut joulun meillä. Silti äitini keksii jokaikinen vuosi jonkin uuden marinan aiheen ja kertoilee vieraille, miten hän joutuu raatamaan. Istuu kuitenkin soffan nurkassa ja marisee, siis oikeasti.
En ole arvostellut kenenkään kotia, sen sijaan minun kotiani arvostellaan aina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anopin vihaama kirjoitti:
Oma vastaava tarinani:
Miehen vanhemmat molemmat terveitä, nuoria ja jääneet juuri eläkkeelle. Asuvat meistä 5min ajomatkan päässä.
Meillä on pari vuotias lapsi, jota eivät halua hoitaa juuri lainkaan. Tai eivät koskaan itse ehdota hoitoa, ja yökylässä lapsi ei esim. ole ollut koskaan elämänsä aikana vaikkapa kokonaista viikonloppua.Anopin käsitys lapsen hoidosta on juuri sitä että kysymättä ostelee kirpputorilta mm. samoja leluja kasapäin, kuluneita vaatteita ja soittelee miehelle lapsensa kuulumisia. Ei edes siis vaivaudu paikan päällä käymään, vaan soittelee.
Minä sairastuin keväällä myös vakavasti ja olen ollut paljon sairaalassa. Mies on uupunut kun käynyt töissä, hoitanut äidin poissaolosta johtuen oireilevaa huonosti nukkuvaa lasta, kotia ja lemmikkejä. Välillä myös minua passannut kun en ole itse saanut kun ollut mm. lääkärin määräämä vuodelepo. Mies sitten soitti äidilleen ja kertoi että nyt pieni apu kelpaisi, että hän alkaa olla uupunut kun ei saa tästä touhusta yhtään vapaata tai kokonaisia yöunia. Myös stressi minun terveydestä painoi.
Mitä teki miehen äiti? Naurahti että: Voi kuule on sitä ennenkin mekin pärjätty!! Yritä nyt vain jaksaa!
Mies on niin kiltti että ei saanut sanottua äidilleen mitään, minä sen sijaan tulistuin.Laitoin anopille heti perään viestiä, jossa selitin ettei todellakaan ole mikään normi tilanne tämä ja että mies ansaitsisi vähättelyn sijaan vähän kiitosta kun on yksin niin pitkään pitänyt pakan koossa vaikka on myös ollut minun voinnista huolissaan. Anoppi ei ikinä edes vastannut viestiini. Se onkin sitten viimeinen viesti mitä olen hänelle laittanut.
Edelleen olen järkyttynyt miten itsekäs ihminen voi olla. Hän asuu lähellä, on aikaa, mutta ei ole tullut edes mieleen että voisi edes lapsenlapsensa tähden tehdä meille joskus jonkun ruuan tai käydä vaikka ylikasvaneen nurmen ajamassa kun mies ei ehdi. Ei mitään. Talon kattokin vuotaa mutta appiukko ei ehdi auttaa miestä korjauksessa kun käy korjaamassa mummojen kattoja. (Rahaa vastaan tietysti).
En ole ensimmäisenä auttamassa kun heidän kuntonsa romahtaa. Menkööt palvelutaloon. Meillä on muutenkin vielä tätä pikkulapsiarkea kymmenisen vuotta jäljellä.
Miksi apu kelpaa vain iäkkäältä anopilta?
Eikö käsisi joku opiskelija, työtön tai joka haluaa ylimääräistä rahaa?
Nykyään ei enää ole kunnallisia kodinhoitajia, vaan ne korvattiin verotuksessa tehtävällä kotitalousvähennyksellä, joka on kahden vanhemman perheessä 600€ kuukaudessa (7000€/v), kun aikoinaan kuviteltiin, kuinka perheet itse pystyvät ja haluavat päättää ja ratkaista itse.
Meillä on ollut jo vuosia opettajaksi opiskeleva tyttö auttamassa - hoitamassa lapsia, siivoamassa jne. Ja näin on myös tuttava- ja ystäväpiirissä, kun kenelläkään ei asu isovanhemmat edes lähellä tai ovat kuolleet.
Ja näin luulen monella muullakin olevan.Jos toinen on pois työelämästä kun on vakavasti sairas, niin mistä oletus että yhden palkan ja sairauspäivärahalla olevan talous kestää palkata kotiin apua?
Usein vielä se sairaus on vaatinut käyntejä yksityisellä eli säästöt palaneet siihen plus sitä sairauspäivärahaa joutuu odottamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmasta/appivanhemmista voi tulla sylkykuppi aikuiselle lapselleen
https://www.tehylehti.fi/fi/terveys/vanhemmasta-voi-tulla-sylkykuppi-ai…
Tässähän ei ole kyse siitä vaan kusipäisistä appivanhemmista.
Entä jos aikuinen taantuu teiniksi. Tämäkin on yleinen ilmiö.
https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/voi-hyvin/psykologia/ala-taannu…
Ja tyypillisesti boomereiden ja jälkiboomereiden suosikki Kodin kuvalehti ei uskalla hiiskahtaakaan siitä, millaisia mielenyerveysongelmakimppuja moni tuon ikäluokan ihminen on. Siis sodanjälkeiset sukupolvet aina jonnekin 60-70-luvulle asti ainakin.
Herravarjele millaisia persoonallisuushäiriöitä joka kolmannella varmaan.
Sellaisten ihmisten kanssa kasvaneet lapset, jotka ovat kuitenkin nykymaailmassa joutuneet kasvamaan joustavammiksi kuin vanhempansa, saattavat tosiaan vähän kosahdella näille näköalattomille vanhuksille, joiden tempauksia joutuvat sitten selvittelemään.
On siinä työmaa!
Onko se ihme, Suomi oli sodassa 5v joka päättyi 1945 ja sodan julmuudet ja kauheudet siirtyvät jopa useamman sukupolven yli.
Minunkin ukki oli eturintamalla useamman vuoden ja mummi lääkintälottana ja molemmat invalislituivat sodassa.
Äitini kuuluu suuriin ikäluokkaan ja hänen lapsuutensa ja nuoruutensa on karua kuultavaa esim. pikkutyttönä oli joka yö herännyt isänsä huutoon, jonka silmät tuijotti seinää ja hiki valui kasvoilta. Ja mummini ei koskaan selvinnyt sodan traumoista, hän oli täysin tunnekylmä ja hymytön ja kasvoiltaan kova. Ehkä se oli hänen selviintymistapansa, joka siirtyi myös äitiini.
Ja näin tulee käymään myös Ukrainassa ja on osittain käynytkin, sillä sodan kauhut ja julmuudet siirtyvät kolmanteen ja neljänteen polveen.
Ja se sama voi olla edessä, myös bmeillä, meidän lapsilla ja heidän lapsillaan, sillä Venäjä ei ole naapurista mihinkään kadunnut ja sota on edelleen mahdollinen.
Siitä sodasta on 70 vuotta. Ei se ole mikään tekosyy olla kusipää vuonna 2023.
Sodan kokeneet miehet siittivät lapsia vielä myöhemmin. Lankoni on syntynyt 1959. Isänsä oli niitä viiden vuoden miehiä. Appi ei sodasta puhunut mutta anoppi puhui hänen painajaisistaan joita tietysti lapsetkin öisin kuulivat. Ei sieltä ilman hermovikoja tultu.
Sota loppui 1944.
Ei se ole mikään tekosyy olla kusipää vuonna 2023.
Sodassa traumatisoituneet vanhemmat tuottivat traumatisoituneita lapsia vielä kuusikymmentä luvulla, ja ne lapset ovat hyvinkin hengissä 2023. Ei siis mikään tekosyy vaan ihan oikea.
Sodan trauma ei ilmene täydellisenä kusipäisyytenä. Voisitko lopettaa tämän jauhamisen?
Olen eri, mutta kukahan tässä jauhaa? Et selvästikään osaa suhtautua rakentavasti kehenkään erilaista näkemystä edustavan kanssa. Aiheesta on rekkakuormallinen psykologisia tutkimuksia, joissa osoitetaan sotatrauman haitalliset vaikutukset perhedynamiikkaan useassa sukupolvessa. Suomessa vaikutukset ovat tietenkin lieventyneet 2000-luvulle tultaessa, mutta edelleen nähtävissä, ja yksittäistapaukset voivat edelleen olla jopa dramaattisia.
Et sinä suhtaudu eri tavalla vaan jauhat loputtomiin asiasta, joka ei liity ketjun aiheeseen MITENKÄÄN.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hämmentävä keskustelu, kun tänne on kokoomtunut kaikki miniät ja tyttäret, joiden appi- ja omat vanhemmat vaativat lapsiltaan hoitoa ja apua.
Oman havaintoni mukaan pitkän työuran tehneenä sosiaalityöntekijänä vanhusten parissa, tilanne on juuri päinvastoin. Yhä useampi vanhus kieltäyy lastensa tai miniöiden avusta, vaan vaativat sitä yhteiskunnalta ja tietenkin haluavat maksaa siitä, ettei miniöitä ja lapsia vaivata.
Joskus tuntuu, kun miniät ja lapset tulevat vierailulle tai lomalle, aikuiset lapset ovat itse vaatimassa erikoispalveluita, joita vanhusten pitäisi tarjota aikuisille lapsilleen esim. kaupasta erikoisruokavaliot, herkut ja tietenkin vanhuksen piikkiin. Ompa ehdotettu, jos vanhuksella on ateriapalvelu, se pitäisi tuoda myös vieraille.
Tai jos hoitaja käy kylvettämässä, lapset ja miniät pyytävät rasvoja yms. heidän omaan käyttöönsä.
Ja ennen miniöiden ja lasten vierailuja vanhuksen kotia putsataan ja siivotaan viikkotolkulla, jotta vieraita odottaisi siisti koti.
Jopa lääkkeitä on käytetty. Ja tietenkin, sille käteiselle rahalle on suuri tarve.Ja sun tietolähteesi tästä kieltäytymisestä ja muusta on mikä? Ne vanhukset?
Ei sitten tule mieleen, että saattavat valehdella. Kuten ketjussakin on kerrottu, moni isovanhempi kerskuu vaikka mitä, ihan puuta maata heinää.
Täälläkin on miniät valittaneet kun on mämmiä pöydässä eikä 90 v anoppi ole huolehtinut että ruuat ovat vieraille mieleisiä, on viiniä ja pöytäjuomia vieraitten mieleen. , Se on kohteliaisuuden perusoletus kirjoittajan mielestä. Enää ei syödä mitä talo tarjoaa.
Samoin siitä kun vanhus ei muista jokaisen erikoisruokavaliota eikä osaa ostaa just oikeaa kauramaitoa kymmenistä merkeistä.Ei tule mieleen että ees juhlapyhinä nuoremmat osallistuivat ruokakustannuksiin vaan vastoin tahtoaan kuitenkin käyvät vanhuksella joka on kuukauden eläkkeen laittanut tatjoiluihin. ( Jotka ovat vääriä.)
Nuoremmille jotka tulevat lapsineen arvostelemaan mummon kotia. Ja viiskymppiset taantuvat lapsiksi, oot vaihtanut mun huoneen verhot, missä ne jääkiekkoverhot tai mun valitsemat vallilan verhot? Voisinkin ottaa ne. Miks oot hävittänyt mun lukiokirjat?
Jaa-a, en ole tuollaista menoa nähnyt ikinä.
Joulun aikaankin iso valitus. Anoppilassa ei ollut vierashuonetta ja sinne piti mennä. Sänky huono. Ruuat olivat huonoja, anoppi ei antanut lahjoja vaikka vietiin joulutähti ja kahvipaketti. Viini oli jotain halpaa, nauratti kun anoppi niin oli olevinaan hieno marketlaseista sitä tarjotesssaan. Ja kuitenkin aina lähden , ens jouluna mies saa mennä yksin. Jos nyt muka sitä kääkkää on pakko käydä joulutähdellä muistamassa vaikkei se koskaan anna meille mitään ja lapsillekin vaan jonkun värityskirjan jotka heitän heti paperinkeräykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anopin vihaama kirjoitti:
Oma vastaava tarinani:
Miehen vanhemmat molemmat terveitä, nuoria ja jääneet juuri eläkkeelle. Asuvat meistä 5min ajomatkan päässä.
Meillä on pari vuotias lapsi, jota eivät halua hoitaa juuri lainkaan. Tai eivät koskaan itse ehdota hoitoa, ja yökylässä lapsi ei esim. ole ollut koskaan elämänsä aikana vaikkapa kokonaista viikonloppua.Anopin käsitys lapsen hoidosta on juuri sitä että kysymättä ostelee kirpputorilta mm. samoja leluja kasapäin, kuluneita vaatteita ja soittelee miehelle lapsensa kuulumisia. Ei edes siis vaivaudu paikan päällä käymään, vaan soittelee.
Minä sairastuin keväällä myös vakavasti ja olen ollut paljon sairaalassa. Mies on uupunut kun käynyt töissä, hoitanut äidin poissaolosta johtuen oireilevaa huonosti nukkuvaa lasta, kotia ja lemmikkejä. Välillä myös minua passannut kun en ole itse saanut kun ollut mm. lääkärin määräämä vuodelepo. Mies sitten soitti äidilleen ja kertoi että nyt pieni apu kelpaisi, että hän alkaa olla uupunut kun ei saa tästä touhusta yhtään vapaata tai kokonaisia yöunia. Myös stressi minun terveydestä painoi.
Mitä teki miehen äiti? Naurahti että: Voi kuule on sitä ennenkin mekin pärjätty!! Yritä nyt vain jaksaa!
Mies on niin kiltti että ei saanut sanottua äidilleen mitään, minä sen sijaan tulistuin.Laitoin anopille heti perään viestiä, jossa selitin ettei todellakaan ole mikään normi tilanne tämä ja että mies ansaitsisi vähättelyn sijaan vähän kiitosta kun on yksin niin pitkään pitänyt pakan koossa vaikka on myös ollut minun voinnista huolissaan. Anoppi ei ikinä edes vastannut viestiini. Se onkin sitten viimeinen viesti mitä olen hänelle laittanut.
Edelleen olen järkyttynyt miten itsekäs ihminen voi olla. Hän asuu lähellä, on aikaa, mutta ei ole tullut edes mieleen että voisi edes lapsenlapsensa tähden tehdä meille joskus jonkun ruuan tai käydä vaikka ylikasvaneen nurmen ajamassa kun mies ei ehdi. Ei mitään. Talon kattokin vuotaa mutta appiukko ei ehdi auttaa miestä korjauksessa kun käy korjaamassa mummojen kattoja. (Rahaa vastaan tietysti).
En ole ensimmäisenä auttamassa kun heidän kuntonsa romahtaa. Menkööt palvelutaloon. Meillä on muutenkin vielä tätä pikkulapsiarkea kymmenisen vuotta jäljellä.
Miksi apu kelpaa vain iäkkäältä anopilta?
Eikö käsisi joku opiskelija, työtön tai joka haluaa ylimääräistä rahaa?
Nykyään ei enää ole kunnallisia kodinhoitajia, vaan ne korvattiin verotuksessa tehtävällä kotitalousvähennyksellä, joka on kahden vanhemman perheessä 600€ kuukaudessa (7000€/v), kun aikoinaan kuviteltiin, kuinka perheet itse pystyvät ja haluavat päättää ja ratkaista itse.
Meillä on ollut jo vuosia opettajaksi opiskeleva tyttö auttamassa - hoitamassa lapsia, siivoamassa jne. Ja näin on myös tuttava- ja ystäväpiirissä, kun kenelläkään ei asu isovanhemmat edes lähellä tai ovat kuolleet.
Ja näin luulen monella muullakin olevan.Jos toinen on pois työelämästä kun on vakavasti sairas, niin mistä oletus että yhden palkan ja sairauspäivärahalla olevan talous kestää palkata kotiin apua?
Niin vain heidänkin on pärjättävä keillä ei ole mummoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hämmentävä keskustelu, kun tänne on kokoomtunut kaikki miniät ja tyttäret, joiden appi- ja omat vanhemmat vaativat lapsiltaan hoitoa ja apua.
Oman havaintoni mukaan pitkän työuran tehneenä sosiaalityöntekijänä vanhusten parissa, tilanne on juuri päinvastoin. Yhä useampi vanhus kieltäyy lastensa tai miniöiden avusta, vaan vaativat sitä yhteiskunnalta ja tietenkin haluavat maksaa siitä, ettei miniöitä ja lapsia vaivata.
Joskus tuntuu, kun miniät ja lapset tulevat vierailulle tai lomalle, aikuiset lapset ovat itse vaatimassa erikoispalveluita, joita vanhusten pitäisi tarjota aikuisille lapsilleen esim. kaupasta erikoisruokavaliot, herkut ja tietenkin vanhuksen piikkiin. Ompa ehdotettu, jos vanhuksella on ateriapalvelu, se pitäisi tuoda myös vieraille.
Tai jos hoitaja käy kylvettämässä, lapset ja miniät pyytävät rasvoja yms. heidän omaan käyttöönsä.
Ja ennen miniöiden ja lasten vierailuja vanhuksen kotia putsataan ja siivotaan viikkotolkulla, jotta vieraita odottaisi siisti koti.
Jopa lääkkeitä on käytetty. Ja tietenkin, sille käteiselle rahalle on suuri tarve.Ja sun tietolähteesi tästä kieltäytymisestä ja muusta on mikä? Ne vanhukset?
Ei sitten tule mieleen, että saattavat valehdella. Kuten ketjussakin on kerrottu, moni isovanhempi kerskuu vaikka mitä, ihan puuta maata heinää.
Täälläkin on miniät valittaneet kun on mämmiä pöydässä eikä 90 v anoppi ole huolehtinut että ruuat ovat vieraille mieleisiä, on viiniä ja pöytäjuomia vieraitten mieleen. , Se on kohteliaisuuden perusoletus kirjoittajan mielestä. Enää ei syödä mitä talo tarjoaa.
Samoin siitä kun vanhus ei muista jokaisen erikoisruokavaliota eikä osaa ostaa just oikeaa kauramaitoa kymmenistä merkeistä.Ei tule mieleen että ees juhlapyhinä nuoremmat osallistuivat ruokakustannuksiin vaan vastoin tahtoaan kuitenkin käyvät vanhuksella joka on kuukauden eläkkeen laittanut tatjoiluihin. ( Jotka ovat vääriä.)
Nuoremmille jotka tulevat lapsineen arvostelemaan mummon kotia. Ja viiskymppiset taantuvat lapsiksi, oot vaihtanut mun huoneen verhot, missä ne jääkiekkoverhot tai mun valitsemat vallilan verhot? Voisinkin ottaa ne. Miks oot hävittänyt mun lukiokirjat?
Jaa-a, en ole tuollaista menoa nähnyt ikinä.
Joulun aikaankin iso valitus. Anoppilassa ei ollut vierashuonetta ja sinne piti mennä. Sänky huono. Ruuat olivat huonoja, anoppi ei antanut lahjoja vaikka vietiin joulutähti ja kahvipaketti. Viini oli jotain halpaa, nauratti kun anoppi niin oli olevinaan hieno marketlaseista sitä tarjotesssaan. Ja kuitenkin aina lähden , ens jouluna mies saa mennä yksin. Jos nyt muka sitä kääkkää on pakko käydä joulutähdellä muistamassa vaikkei se koskaan anna meille mitään ja lapsillekin vaan jonkun värityskirjan jotka heitän heti paperinkeräykseen.
No minä olen valittanut siitä joulun alla (elokuusta lähtien), että appivanhemmat painostavat menemään heille jouluksi.
- pieni kaksio, kahdeksan aikuista ja viisi adhd-lasta, meidät majoitetaan ohuille patjoille tupakeittiöön, nukkumaan pääsee puolen yön jälkeen ja herätys viideltä
- ruoka on vuodesta toiseen sellaista, että en voi sitä allergiani takia syödä, omista eväistä nousee meteli
Olen uupunut, nälkäinen ja selkä kramppaa tällaisen jälkeen. Ajamme sinne 600 kilsaa.
Ja tämä kaikki on appivanhempien valintaa eli siis he ovat halunnet asua hornan tuutissa, sössiä raha-asiansa, eivätkä suostu muihin järjestelyihin, painostus joulunviettoon alkaa heti kesälomien jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anopin vihaama kirjoitti:
Oma vastaava tarinani:
Miehen vanhemmat molemmat terveitä, nuoria ja jääneet juuri eläkkeelle. Asuvat meistä 5min ajomatkan päässä.
Meillä on pari vuotias lapsi, jota eivät halua hoitaa juuri lainkaan. Tai eivät koskaan itse ehdota hoitoa, ja yökylässä lapsi ei esim. ole ollut koskaan elämänsä aikana vaikkapa kokonaista viikonloppua.Anopin käsitys lapsen hoidosta on juuri sitä että kysymättä ostelee kirpputorilta mm. samoja leluja kasapäin, kuluneita vaatteita ja soittelee miehelle lapsensa kuulumisia. Ei edes siis vaivaudu paikan päällä käymään, vaan soittelee.
Minä sairastuin keväällä myös vakavasti ja olen ollut paljon sairaalassa. Mies on uupunut kun käynyt töissä, hoitanut äidin poissaolosta johtuen oireilevaa huonosti nukkuvaa lasta, kotia ja lemmikkejä. Välillä myös minua passannut kun en ole itse saanut kun ollut mm. lääkärin määräämä vuodelepo. Mies sitten soitti äidilleen ja kertoi että nyt pieni apu kelpaisi, että hän alkaa olla uupunut kun ei saa tästä touhusta yhtään vapaata tai kokonaisia yöunia. Myös stressi minun terveydestä painoi.
Mitä teki miehen äiti? Naurahti että: Voi kuule on sitä ennenkin mekin pärjätty!! Yritä nyt vain jaksaa!
Mies on niin kiltti että ei saanut sanottua äidilleen mitään, minä sen sijaan tulistuin.Laitoin anopille heti perään viestiä, jossa selitin ettei todellakaan ole mikään normi tilanne tämä ja että mies ansaitsisi vähättelyn sijaan vähän kiitosta kun on yksin niin pitkään pitänyt pakan koossa vaikka on myös ollut minun voinnista huolissaan. Anoppi ei ikinä edes vastannut viestiini. Se onkin sitten viimeinen viesti mitä olen hänelle laittanut.
Edelleen olen järkyttynyt miten itsekäs ihminen voi olla. Hän asuu lähellä, on aikaa, mutta ei ole tullut edes mieleen että voisi edes lapsenlapsensa tähden tehdä meille joskus jonkun ruuan tai käydä vaikka ylikasvaneen nurmen ajamassa kun mies ei ehdi. Ei mitään. Talon kattokin vuotaa mutta appiukko ei ehdi auttaa miestä korjauksessa kun käy korjaamassa mummojen kattoja. (Rahaa vastaan tietysti).
En ole ensimmäisenä auttamassa kun heidän kuntonsa romahtaa. Menkööt palvelutaloon. Meillä on muutenkin vielä tätä pikkulapsiarkea kymmenisen vuotta jäljellä.
Miksi apu kelpaa vain iäkkäältä anopilta?
Eikö käsisi joku opiskelija, työtön tai joka haluaa ylimääräistä rahaa?
Nykyään ei enää ole kunnallisia kodinhoitajia, vaan ne korvattiin verotuksessa tehtävällä kotitalousvähennyksellä, joka on kahden vanhemman perheessä 600€ kuukaudessa (7000€/v), kun aikoinaan kuviteltiin, kuinka perheet itse pystyvät ja haluavat päättää ja ratkaista itse.
Meillä on ollut jo vuosia opettajaksi opiskeleva tyttö auttamassa - hoitamassa lapsia, siivoamassa jne. Ja näin on myös tuttava- ja ystäväpiirissä, kun kenelläkään ei asu isovanhemmat edes lähellä tai ovat kuolleet.
Ja näin luulen monella muullakin olevan.Jos toinen on pois työelämästä kun on vakavasti sairas, niin mistä oletus että yhden palkan ja sairauspäivärahalla olevan talous kestää palkata kotiin apua?
Niin vain heidänkin on pärjättävä keillä ei ole mummoja.
Mutta jos on isovanhempia, miksi he eivät voisi auttaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hämmentävä keskustelu, kun tänne on kokoomtunut kaikki miniät ja tyttäret, joiden appi- ja omat vanhemmat vaativat lapsiltaan hoitoa ja apua.
Oman havaintoni mukaan pitkän työuran tehneenä sosiaalityöntekijänä vanhusten parissa, tilanne on juuri päinvastoin. Yhä useampi vanhus kieltäyy lastensa tai miniöiden avusta, vaan vaativat sitä yhteiskunnalta ja tietenkin haluavat maksaa siitä, ettei miniöitä ja lapsia vaivata.
Joskus tuntuu, kun miniät ja lapset tulevat vierailulle tai lomalle, aikuiset lapset ovat itse vaatimassa erikoispalveluita, joita vanhusten pitäisi tarjota aikuisille lapsilleen esim. kaupasta erikoisruokavaliot, herkut ja tietenkin vanhuksen piikkiin. Ompa ehdotettu, jos vanhuksella on ateriapalvelu, se pitäisi tuoda myös vieraille.
Tai jos hoitaja käy kylvettämässä, lapset ja miniät pyytävät rasvoja yms. heidän omaan käyttöönsä.
Ja ennen miniöiden ja lasten vierailuja vanhuksen kotia putsataan ja siivotaan viikkotolkulla, jotta vieraita odottaisi siisti koti.
Jopa lääkkeitä on käytetty. Ja tietenkin, sille käteiselle rahalle on suuri tarve.Ja sun tietolähteesi tästä kieltäytymisestä ja muusta on mikä? Ne vanhukset?
Ei sitten tule mieleen, että saattavat valehdella. Kuten ketjussakin on kerrottu, moni isovanhempi kerskuu vaikka mitä, ihan puuta maata heinää.
Täälläkin on miniät valittaneet kun on mämmiä pöydässä eikä 90 v anoppi ole huolehtinut että ruuat ovat vieraille mieleisiä, on viiniä ja pöytäjuomia vieraitten mieleen. , Se on kohteliaisuuden perusoletus kirjoittajan mielestä. Enää ei syödä mitä talo tarjoaa.
Samoin siitä kun vanhus ei muista jokaisen erikoisruokavaliota eikä osaa ostaa just oikeaa kauramaitoa kymmenistä merkeistä.Ei tule mieleen että ees juhlapyhinä nuoremmat osallistuivat ruokakustannuksiin vaan vastoin tahtoaan kuitenkin käyvät vanhuksella joka on kuukauden eläkkeen laittanut tatjoiluihin. ( Jotka ovat vääriä.)
Nuoremmille jotka tulevat lapsineen arvostelemaan mummon kotia. Ja viiskymppiset taantuvat lapsiksi, oot vaihtanut mun huoneen verhot, missä ne jääkiekkoverhot tai mun valitsemat vallilan verhot? Voisinkin ottaa ne. Miks oot hävittänyt mun lukiokirjat?
Tässä todellisuutta monessa perheessä
Aikuiset lapset tulevat kylään, eivätkä tee yhtään mitään puuskahtaa Birgit, joka ei jaksa enää passata
https://www.is.fi/perhe/art-2000005764045.html?cs
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anopin vihaama kirjoitti:
Oma vastaava tarinani:
Miehen vanhemmat molemmat terveitä, nuoria ja jääneet juuri eläkkeelle. Asuvat meistä 5min ajomatkan päässä.
Meillä on pari vuotias lapsi, jota eivät halua hoitaa juuri lainkaan. Tai eivät koskaan itse ehdota hoitoa, ja yökylässä lapsi ei esim. ole ollut koskaan elämänsä aikana vaikkapa kokonaista viikonloppua.Anopin käsitys lapsen hoidosta on juuri sitä että kysymättä ostelee kirpputorilta mm. samoja leluja kasapäin, kuluneita vaatteita ja soittelee miehelle lapsensa kuulumisia. Ei edes siis vaivaudu paikan päällä käymään, vaan soittelee.
Minä sairastuin keväällä myös vakavasti ja olen ollut paljon sairaalassa. Mies on uupunut kun käynyt töissä, hoitanut äidin poissaolosta johtuen oireilevaa huonosti nukkuvaa lasta, kotia ja lemmikkejä. Välillä myös minua passannut kun en ole itse saanut kun ollut mm. lääkärin määräämä vuodelepo. Mies sitten soitti äidilleen ja kertoi että nyt pieni apu kelpaisi, että hän alkaa olla uupunut kun ei saa tästä touhusta yhtään vapaata tai kokonaisia yöunia. Myös stressi minun terveydestä painoi.
Mitä teki miehen äiti? Naurahti että: Voi kuule on sitä ennenkin mekin pärjätty!! Yritä nyt vain jaksaa!
Mies on niin kiltti että ei saanut sanottua äidilleen mitään, minä sen sijaan tulistuin.Laitoin anopille heti perään viestiä, jossa selitin ettei todellakaan ole mikään normi tilanne tämä ja että mies ansaitsisi vähättelyn sijaan vähän kiitosta kun on yksin niin pitkään pitänyt pakan koossa vaikka on myös ollut minun voinnista huolissaan. Anoppi ei ikinä edes vastannut viestiini. Se onkin sitten viimeinen viesti mitä olen hänelle laittanut.
Edelleen olen järkyttynyt miten itsekäs ihminen voi olla. Hän asuu lähellä, on aikaa, mutta ei ole tullut edes mieleen että voisi edes lapsenlapsensa tähden tehdä meille joskus jonkun ruuan tai käydä vaikka ylikasvaneen nurmen ajamassa kun mies ei ehdi. Ei mitään. Talon kattokin vuotaa mutta appiukko ei ehdi auttaa miestä korjauksessa kun käy korjaamassa mummojen kattoja. (Rahaa vastaan tietysti).
En ole ensimmäisenä auttamassa kun heidän kuntonsa romahtaa. Menkööt palvelutaloon. Meillä on muutenkin vielä tätä pikkulapsiarkea kymmenisen vuotta jäljellä.
Miksi apu kelpaa vain iäkkäältä anopilta?
Eikö käsisi joku opiskelija, työtön tai joka haluaa ylimääräistä rahaa?
Nykyään ei enää ole kunnallisia kodinhoitajia, vaan ne korvattiin verotuksessa tehtävällä kotitalousvähennyksellä, joka on kahden vanhemman perheessä 600€ kuukaudessa (7000€/v), kun aikoinaan kuviteltiin, kuinka perheet itse pystyvät ja haluavat päättää ja ratkaista itse.
Meillä on ollut jo vuosia opettajaksi opiskeleva tyttö auttamassa - hoitamassa lapsia, siivoamassa jne. Ja näin on myös tuttava- ja ystäväpiirissä, kun kenelläkään ei asu isovanhemmat edes lähellä tai ovat kuolleet.
Ja näin luulen monella muullakin olevan.Jos toinen on pois työelämästä kun on vakavasti sairas, niin mistä oletus että yhden palkan ja sairauspäivärahalla olevan talous kestää palkata kotiin apua?
Usein vielä se sairaus on vaatinut käyntejä yksityisellä eli säästöt palaneet siihen plus sitä sairauspäivärahaa joutuu odottamaan.
Sairauspäiväraha ei niin ratkaisevasti vähennä tuloja. On tosi huono jama jos talous on niin tiukoilla.
Mutta tietysti työssäkäyvän osuus kodin vastuusta lisääntyy.
Jotain tukia muistaakseni on tilanteeseen. Lapseni kodissa kävivät jotkut syöpäosaston sosiaalityöntekijät neuvomassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hämmentävä keskustelu, kun tänne on kokoomtunut kaikki miniät ja tyttäret, joiden appi- ja omat vanhemmat vaativat lapsiltaan hoitoa ja apua.
Oman havaintoni mukaan pitkän työuran tehneenä sosiaalityöntekijänä vanhusten parissa, tilanne on juuri päinvastoin. Yhä useampi vanhus kieltäyy lastensa tai miniöiden avusta, vaan vaativat sitä yhteiskunnalta ja tietenkin haluavat maksaa siitä, ettei miniöitä ja lapsia vaivata.
Joskus tuntuu, kun miniät ja lapset tulevat vierailulle tai lomalle, aikuiset lapset ovat itse vaatimassa erikoispalveluita, joita vanhusten pitäisi tarjota aikuisille lapsilleen esim. kaupasta erikoisruokavaliot, herkut ja tietenkin vanhuksen piikkiin. Ompa ehdotettu, jos vanhuksella on ateriapalvelu, se pitäisi tuoda myös vieraille.
Tai jos hoitaja käy kylvettämässä, lapset ja miniät pyytävät rasvoja yms. heidän omaan käyttöönsä.
Ja ennen miniöiden ja lasten vierailuja vanhuksen kotia putsataan ja siivotaan viikkotolkulla, jotta vieraita odottaisi siisti koti.
Jopa lääkkeitä on käytetty. Ja tietenkin, sille käteiselle rahalle on suuri tarve.Ja sun tietolähteesi tästä kieltäytymisestä ja muusta on mikä? Ne vanhukset?
Ei sitten tule mieleen, että saattavat valehdella. Kuten ketjussakin on kerrottu, moni isovanhempi kerskuu vaikka mitä, ihan puuta maata heinää.
Täälläkin on miniät valittaneet kun on mämmiä pöydässä eikä 90 v anoppi ole huolehtinut että ruuat ovat vieraille mieleisiä, on viiniä ja pöytäjuomia vieraitten mieleen. , Se on kohteliaisuuden perusoletus kirjoittajan mielestä. Enää ei syödä mitä talo tarjoaa.
Samoin siitä kun vanhus ei muista jokaisen erikoisruokavaliota eikä osaa ostaa just oikeaa kauramaitoa kymmenistä merkeistä.Ei tule mieleen että ees juhlapyhinä nuoremmat osallistuivat ruokakustannuksiin vaan vastoin tahtoaan kuitenkin käyvät vanhuksella joka on kuukauden eläkkeen laittanut tatjoiluihin. ( Jotka ovat vääriä.)
Nuoremmille jotka tulevat lapsineen arvostelemaan mummon kotia. Ja viiskymppiset taantuvat lapsiksi, oot vaihtanut mun huoneen verhot, missä ne jääkiekkoverhot tai mun valitsemat vallilan verhot? Voisinkin ottaa ne. Miks oot hävittänyt mun lukiokirjat?
Tässä todellisuutta monessa perheessä
Aikuiset lapset tulevat kylään, eivätkä tee yhtään mitään puuskahtaa Birgit, joka ei jaksa enää passata
https://www.is.fi/perhe/art-2000005764045.html?cs
Yhden Birgitin puuskahdus, josta ei mitään tietoa, onko edes yhtä prosenttia totuuspohjaa. Olet naurettava.
Alue: Aihe vapaa
Sairaan lapsen hoito ei ole yhdyssana. Yhtä sairastumista kohti saa olla TOINEN vanhempi kotona kolme päivää. Moni sairaus kestää pidempään kuin kolme päivää.
MLL ei välitä hoitajia enää.
Missä 4H välittää beibisittereitä? Täällä on vain koiranhoitoapua tarjolla.
Ja äkillisissä tapauksissa ei apua saa ostettuakaan nopeasti, plus jos toinen sairastuu äkisti, se perheen talous myös romahtaa, jolloin sitä rahaa ei välttämättä ole enää käyttää.